Neulova lehmä :: Knitting Cow :: La vache qui tricote

Yksinkertaista :: Simple

2012-01-30T18:00:00.000+02:00

Yksinkertainen on kaunista. Yritän pitää tämän mielessä. Joskus onnistun, kuten näissä lapasissa. Eipä sitä paksu, ihana lanka (Drops Andes, alpakkaa ja villaa) muuta tarvitse kuin muutaman nostetun silmukan vinoon sinne tänne. Kuvat eivät tee oikeutta näille lapasille, luonnossa ne ovat aivan ihanat eli hirvveen nätit. Tytön ilonkiljahduksista päätellen myös hänen mielestään :)

Keep it simple, stupid, is the best guideline in many things. The Girl wanted a new, nice, and thick pair of mittens. So, a few slanted slip stitches here and there and voilà - a perfect pair in just a few hours ! The photos do not do justice to these gorgeous mittens.

Hattara :: Candyfloss

2012-01-28T14:58:00.000+02:00

Tammikuun langankulutus on yli 1,2 kiloa! Vaikka olen sairastellut ja ollut useamman päivän neulomattakin. Yksi keino kuluttaa lankaa nopeasti on suurilla puikoilla tehdyt pikaneuleet kuten tämä pinkki hattaraunelma. Lankana Novitan Sylvia (villaa, silkkiä) ja 7 millin puikot. Tein suurin piirtein Kipakat-kalenterin Vaahtokarkki-ohjeen mukaan contiguous-metodilla, mutta väljemmän kauluksen ja hihat ja erilaiset pitsiresorit. Lankaa puseroon meni 600 grammaa.

Tavoitteena oli pehmeä ja lämmin oloasu, ja sellainen tästä tulikin. Novitalle iso miinus siitä, että yksi lankakeristä oli huomattavasti ohuempaa ja tiukkakierteisempää laatua kuin muut. Tällaisessa ylhäältä alaspäin neulottavassa puserossa en älynnyt sitä ajoissa, sillä pusero on todella nopea neulottava. Huomasin asian vasta, kun olin päätellyt helman enkä millään viitsinyt enää purkaa ja vaihtaa lankaa, vaikka olin ostanut sitä reilusti. Mitäs läksit, sanotte. Aion kyllä valittaa valmistajalle tästä.

It's freezing cold outside but I'm warm and cozy inside the house in this pink candyfloss sweater. The pattern is basically Vaahtokarkki from the Kipakat Calendar 2012, with a bigger collar and sleeves and a different lace stitch for the ribbings.

What bugs me afterwards, is that one ball of the Novita Sylvia yarn (wool & silk) was thinner and had a tighter twist than the rest of the lot. Since I was having such a blast knitting the sweater top down, I noticed the thinner part in the body of the garment only after I had bound off the hem. Oh well, I'm only going to wear this at home, so it isn't really a big deal. But still, I'm going to write and tell them about it.

And, btw, I have knitted more than 1.2 kilos of yarn this month!

Pellava - jalo materiaali :: Noble linen

2012-01-26T18:28:00.000+02:00

Kerrassaan hieno video eurooppalaisesta pellavasta. Tyylikästä.
Beautiful video on European linen.

BE LINEN MOVIE by bmillot

Nuttu nurin, onni oikein

2011-12-31T17:43:00.000+02:00

Tällainen lahjaneuleesta tuli. Toinen etukappale on neulottu nurin, joten jospa se tuo onnea seitsemänkymppiselle kantajalleen. Olipahan aikamoinen määrä langanpäitä pääteltävänä lopuksi. Kaula-aukko venähti oudosti loppuvaiheessa. Pienensin sitä virkkaamalla pari kerrosta kiinteitä silmukoita. Kolmesta vanhasta napista pääsin tässä projektissa eroon. Jihuu. Onnekasta uutta neulevuotta kaikille lukijoille!

A Finnish proverb says something like "Tunic inside out, luck right". This garment has a purled front piece, so it should bring luck to its 70-year old wearer. Happy knitty new year!

Lahjaneulontaa

2011-12-18T14:04:00.001+02:00

Bloggaan yleensä valmistuneista neuleista. Työn alla on kuitenkin nyt tekele, jonka valmistuminen jännittää niin paljon, että tuon sen blogiin. Työprosessissa on osasia, jotka toivoisin itsekin muistavani ennen kuin alan samantapaiseen hankkeeseen. (Vinkki itselle: Älä ala!)

Piti keksiä lahja naiselle, jolla on jo kaikkea. Ja aikaa ei tietenkään ole paljon, ennen joulua on oltava valmista, vaikka tämä ei ole joululahja. Uumoilen, että lahjan saaja arvostaisi jotain helposti päälle pantavaa lämmikettä hartioilleen. Ei kuitenkaan sukkia, sillä niitä hän neuloo itsekin.

Kaivelin kaapista käsinkehräämiäni lankoja ja valitsin niistä pehmeimmät blue-faced leicesterit ja suomenlampaan karitsanvillat. Kuvissa yllä salamalla kuvattuna ja alla ilman salamaa.

Malliksi siivilöityi tuntikausien etsinnän jälkeen jotain Out-of-the-box sweaterin tyylistä. Langat ovat erilaisia, niiden vahvuus on erilainen ja lisäksi tiedän, että saaja ei pidä väljistä kaula-aukoista, joten räätälöintitarpeita oli riittämiin. Niinpä seuraavalla kerralla, muista:

Mallin pähkäilyyn menee yllättävän kauan, usein enemmän kuin yksi päivä.
Mallitilkun neulomiseen ja puikkokoon kokeilemiseen menee aikaa, varsinkin käsinkehrättyjen lankojen kanssa.
Jos neulot lahjaksi ilman ohjetta ihmiselle, joka on huomattavasti pieni- tai suurikokoisempi kuin itse olet, mittojen selvittämiseen menee aikaa. Naisten vaatetuksen mittataulukko (pdf) ja hieman suppeampi amerikkalainen neulevaatteiden mitoitustaulukko auttavat.
Jos et neulo ohjeen mukaan, silmukkamäärien laskemiseen menee aikaa. Paljon aikaa. Laskuvirheistä seuraa purkamista.
Neuleesta on hyvä tehdä piirros, josta selviää yksityiskohdat ja väritys, esimerkiksi raidoitus. Arvatkaa vaan, teinkö.
Jos neuleeseen tulee napitus, napit kannattaa hankkia ennen kuin aloittaa työn. Muuten ei osaa neuloa oikeankokoisia napinläpiä.

Onneksi perjantai oli vapaapäivä. Silloin aloitin mallin etsimisellä. Tänään takakappale on valmis ja toinen etukappale työn alla. Napeiksi tulee - ehkä - vintagenapit. Saa nähdä, tuleeko tästä lahjaksi kelpaava neule vai puoli kiloa pätkittyä purkulankaa ja aatonaattona sittenkin pikareissu lahjakauppaan.

Kiireetöntä joulun odotusta vaan kaikille!

Hyvää itsenäisyyspäivää! :: Happy Independence Day!

2011-12-06T16:00:00.001+02:00

Googlen etusivu tänään. Kiva että sielläkin on noteerattu juhlapäivämme.

Google today, on Finland's 94th Independence Day. The first time they honoured the occasion in Mountain View, CA. Nice.

I tried to take a picture of mittens knitted of Mr B's soft, fluffy fur but there's not enough daylight even though it snowed last night.

Yritin kuvata herra B:n karvoista tehtyjä kynsikkäitä. Vaikka lunta olikin maassa, niin valo ei oikein riitä tähän aikaan vuodesta, ei sitten millään. Vähän taas ehtivät peijoonit pyöritellä noita pörröisiä neulomuksia lumihangessa ennen kuin sain kuvattua :)

Kansanlaulu :: Folk song

2011-12-04T14:36:00.001+02:00

Tämä kauluri on kulkenut mielessäni nimellä Kansanlaulu luonnonväreillä värjättyjen lankojen ja kansallispuvun hametta muistuttavien raitojen takia. Neuloa posotin raitoja eri väreillä pyörönä (ettei tarvitse päätellä langanpäitä!) ja tein päihin joustinneuleella nappilistan, jolla kaulurin korkeutta ja tiukkuutta voi säätää. Terästin hempeitä lankoja ainoalla sopivanpaksuisella langalla, jonka varastoistani löysin. Cascade 220 on sen merkki, muut langat ovat kotimaista villaa. Kovasti kansallisromanttinen setti kirjottujen kalenterilapasten kanssa.

Kuvausapuna ja -järjestelijänä toimi herra B, joka eilen täytti 10 vuotta! Herra on niin pieni ruipelo tähän aikaan vuodesta, sillä siitä on furminoitu muutama sata grammaa pohjavilloja. Ne odottelevat paperikassissa kehruuta.

Our Icelandic sheepdog Mr B posing with a neck warmer/cowl I knitted recently to match my embroidered mittens. As you can see, there isn't much snow yet and it isn't very cold, either, but I've been wearing the piece already quite a lot. The stripes got their inspiration from the mittens, obviously, but also from Finnish national costumes.

Btw, Mr B turned 10 yesterday! He looks so small in these pics. It's that time of the year again; his undercoat has been furminated away and put in a paper bag, ready for spinning.

Kalenterin suunnittelusta

2011-11-16T19:06:00.001+02:00

Kun kerran Mervi postasi omasta kalenteriohjeestaan, niin minäkin. Hienohelma-lapaset ja säärystimet on jo nähty täällä, kahtenakin erilaisena versiona, viisisakarainen matto on vilahtanut kuvassa ja Tilulii-huivilla on ollut ainakin kaksi eri työnimeä.

Uunituoreena ohjeena mukaan pääsi Vaahtokarkki-pusero. Kalenterin suunnittelupalaverissa joku kaipasi kalenteriin muhkeaa villapaitaa, oikeaa kääriytymisneuletta pakkaspäiviä varten. Siitä minulle tuli heti mieleen Missonin jättineuleet. Esimerkiksi tällainen.

Ajattelin, että jotain samanlaista kutaisee nopeasti, varsinkin meidän sutjakalle teinitytölle. Aika ei ehkä Suomessa ole vielä kypsä näille jättineuleille, mutta ensi vuoden kalenteriahan tässä ollaan tekemässä. Ostin paksuinta, luonnonkuituista lankaa, mitä kaupungista kohtuuhinnalla löytyi eli Dropsin Andesia, jossa on villaa ja alpakkaa. Minulla on niin löysä käsiala, että kahdeksan millin puikoilla pääsin 1 s/1 cm -neuletiheyteen. Puserolangat maksoivat noin 25 euroa, joten ei mikään suuri investointi. Nythän muuten Dropsin alpakkalangat ovat tarjouksessa, vielä halvempia. Täytyy istua sormien päällä, etten tilaa lisää sitä lankaa (minulla on edelleen varmaan 40 kiloa kaikenlaisia lankoja neulomatta).

Ravelryssä olin huomannut kiinnostavan uuden contiguous-nimisen tekniikan, jolla pusero tehdään yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin ja siinä on kuitenkin istutetut hihat. Tekniikan keksijä, australialainen Susie Meyers, ei kaivannut omien sanojensa mukaan rahaa, ainoastaan mainetta (tässä sitä tulee!), joten tekniikkaa sai vapaasti käyttää. Contiguous-ryhmässä ideat ja vinkit synnyttävät toinen toistaan kiinnostavampia luomuksia. Tuollaiset "open access" -hankkeet ovat mielestäni niitä kaikkein kannatettavimpia, niinpä halusin soveltaa juuri tätä tekniikkaa omaan puserooni.

Meidän teini kun on koko ikänsä kulkenut tyköistuvissa vaatteissa, niin kasarihenkisen jättineuleen sai unohtaa. Neuleesta piti tulla istuva ja niukkalinjaisten takkien alle mahtuva. Aloitus vaati muutaman kokeilun ja yhden kerän neulomisen kolmeen kertaan, mutta kun vauhtiin pääsin niin pusero syntyi pikavauhtia. Aikaa vievin vaihe taisi olla mallin löytäminen resorineuleisiin. Selasin kaikki mallikirjani useaan kertaan, kokeilinkin jotain ja lopulta päädyin kuvan pitsiresoriin. Kun nyt näitä kuvia vertaa, niin aika vähän alkuperäisestä ideasta on jäljellä.

Kuva: Tiina Ekosaari

Kalenterin ohje on S-kokoon, vaikka sisältääkin vinkkejä, joilla neuletta voi muuntaa omiin mittoihin sopiviksi. Paksu lanka, isot puikot ja korkea poolokaulus - se nyt vain on sellainen yhdistelmä, joka ei kovin vankkaa runkoa hoikenna.

Testineulomisesta puheenollen, testasin Meten Elonkierto-kämmekkäohjeen. Olen käyttänyt niitä joka päivä sen jälkeen kun sain ne valmiiksi. En aikaisemmin ole oikein tajunnut kämmekkäiden ideaa, mutta nehän ovat mainiot kosketusnäytöllisen kännykän käyttäjälle. Lanka näissä on vuosikausia marinoitunutta kotitekoista villalankaa, josta aikoinaan innoissani postasin täällä.

Marjan Karhunvatukka-sukatkin tuli testineulottua. Sievät nekin.

Me tehtiin se taas!

2011-11-13T10:51:00.001+02:00

Viime vuosi oli aika karu, kun keittiön seinällä ei ollut Kipakoiden kalenteria, josta näki suoraan neuletapaamiset. Ensi vuonna pysyy taas ajan tasalla, sillä me teimme uuden Kipakat-kalenterin!

Kalenterista tuli hieno, vielä parempi omasta mielestäni kuin ensimmäinen. Mieskin tutki sitä tarkkaan ja kauan. Totesi sitten ykskantaan, että "ylivoimaisesti paras tähänastisista". Ihan se kalenteri on meidän näköinen, se täytyy itsekin myöntää. Helmikuun kuva on ehkä oma suosikkini, Kaisla on siinä niin söpö "huippumalli".

Uudessa kalenterissa on ohje neulottuun tai virkattuun työhön joka kuukaudelle. Yleisön pyynnöstä lisäsimme myös nimipäivät. Edelliseen kalenteriin jäi painovirhepaholainen, yksi ylimääräinen päivä eli "neulontai". Toivottavasti tällä kertaa oikolukijat ovat olleet tarkempia. Toisaalta, tuskinpa ylimääräinen vappuaatto ketään kauheasti haittasi (seli seli, arvatkaa vain kuka oikoluki edellisen kalenterin päivät).

Vuoden 2012 kalenterissa on käsityöohjeita laidasta laitaan, helppoja ja vaativampia, aikuisille, lapsille, tytöille ja pojille, kotiin ja kierrätettyäkin. Kuvia kalenterisivuista löytyy Kipakat-blogista ja Ravelrystä. Sieltä löytyy myös tilausohjeet.

Kalenterin teko oli vähän pakon sanelema juttu, sillä edellisestä kalenterista saadut tulot on käytetty eikä meillä ollut enää varaa vuokrata Mäki-Matin mainiota mökkiä lauantaitapaamisiin. Kaupunki nosti vuokria reilusti viime vuonna.

Kalenterin suunnittelu ja neuleohjeiden väsääminen oli taas työllistävää, stressaavaa, tuskastuttavaa, kiireistä, epävarmaa ja silti enimmäkseen huippukivaa. Yhdessä tekeminen on tämän neulontaharrastuksen suola ja pippuri. Kalenteriprojektit ovat kannustaneet monia meistä kokeilemaan siipiään neulesuunnittelijana, löytämään itsestään aivan uusia kykyjä. Ennen kaikkea se on antanut tilaisuuden (tekosyyn, joku voisi sanoa) moneen rattoisaan yhteiseen tapaamiseen ja toistemme tsemppaustilaisuuteen. Erityisen hyvin tästä kerrasta jäivät mieleen hauskat kuvaussessiot Jaanan uudessa kodissa. Taidettiin saada jälkikasvuakin koukutettua käsityöharrastukseen siinä samalla.

Edellisestä kalenterista tuli paljon positiivista palautetta ympäri Suomen. Toivottavasti viihdyt myös tämän kalenterin parissa!

Bongaa kämmekkäät

2011-10-10T22:46:00.000+03:00

Testineulontaa

El condor pasa

2011-10-09T18:25:00.000+03:00

Palatkaamme lintuihimme. Eilen olin erään Kipakan luona kuvaamassa ensi vuoden Kipakat-kalenteria (juu, sellainen on tulossa!). Palasin kotiin Lumotun Metsän ja Taikalammen kautta. Lammen rannalla oli niin kaunis valo illalla, että pysähdyin kuvaamaan uutta alpakkahuiviani kännykällä. Malli on suurin piirtein sama kuin prototyypissä, jota Korpi-huiviksi kutsuin. Lankana tässä uudessa huivissa on keuruulaisen Aatami-alpakan ja mustan silkin yhdistelmä. Hassu lanka, hyvin rustiikki ja käsinkehrätyn oloinen. Uniikki. Tämä huivi vastaa paremmin sitä visiota, joka minulla alun perin oli: uljas kotka liitelemässä jossain Andien vuoriston yllä. El condor pasa...

Revenons à nos ... oiseaux. Last night, when walking home from a friend's house through the Enchanted Forest and the Magic Pond, the light was so beautiful that I had to stop to take a few photos with my phone. The shawl is a slightly modified version of the one that I have already shown in this blog, this time made of alpaca-silk yarn, grey alpaca and black silk. I know the animal the fibres come from, so this shawl is very special to me. I was thinking of the Andes and eagles flying over the mountain tops when I knitted it. El condor pasa...

Kevät on, vallaton :: Chirpy chirpy cheep cheep

2011-05-08T12:04:00.000+03:00

Konstellation ;)

2011-05-01T17:01:00.004+03:00

Jyväskylän taidemuseo / teema: Teknologia / yleisnäkymä/ The Jyväskylä Art Museum / theme: Technology / General view, a photo by live_herring on Flickr.

Laiskan miehen bloggausta suoraan Flickristä tyyliin "Share this on Blogger". Hauskaa vappua vaan!

Pikselikippaus 20.3. Jyväskylän Taidemuseo

2011-05-01T16:57:00.003+03:00

KuvaJyväskylän taidemuseo / teema: Teknologia / yleisnäkymä/ The Jyväskylä Art Museum / theme: Technology / General view, a photo by live_herring on Flickr.

Se toimii! :: It works!

2011-03-14T22:03:00.000+02:00

Tänään oli Jyväskylän taidemuseolla ripustamassa (lue: seisoin tumput suorina ja katsoin kun muut ripustivat) videonauhasta virkkaamiani filmitähtiä tämän viikon Informaatio-aiheiseen LiveHerring'11-näyttelyyn. Sinne on koottu teknologiasta inspiroitunutta taidetta. Vaikea kuvata, se pitää nähdä. Eli hushus, sinne! Siellä saa neuloakin, ainakin sunnuntaina, kun Kipakat on siellä :)

Videonauha on jäykkää virkattavaa. Olen nyt kokeillut parin kolmen nauhan verran, ja voin jo sanoa, että nauhoissa on eroa. Kotinauhoitukseen tarkoitetut pitkät kelat ovat olleet helpointa virkattavaa, elokuvat ei. (Meillä ei ole enää videonauhuria, joten videonauhat joutavat kierrätykseen.) Mutta siis yleensä ottaen nauha on jäykkää eikä virkkausjäljestä tule kovin kaunista. Neuloa en viitsinyt edes yrittää. Siitä sainkin idean: jos kehräisi nauhan päälle hieman lankaa, niin saisiko siitä helpommin neulottavaa. Kyllä saa, tässä tämäniltaisen kokeilun tulos, puikot 3 mm.

Tein eräänlaista kaapelikierteistä lankaa, kertasin ensin videonauhan ja ohuen villalangan myötäpäivään ja sen kanssa vielä toisen ohuen langan vastapäivään. Tasaisempaa toki saisi harjoittelemalla, mutta pienet lankasykkyrät tekevät lopputuloksesta ihan hauskan. Matta musta lanka valkoisen tilalla kiiltävän nauhan kanssa olisi tehokas yhdistelmä. Ja mihinkäs tätä lankaa voi käyttää? Kovin muovisen oloistahan tuo lanka vieläkin on, mutta kyllä siitä kasseja ja pussukoita neuloo, koreja ja lattiatyynyn päällisiä ainakin. Olihan Linnan juhlissa videonauhasta tehty iltapukukin. Tällä tavalla käsiteltynä neulos ei ehkä rapisi niin kovasti :D

Testing a recycling idea to make stiff videotape more manageable for knitting and crocheting. This is a cabled yarn I spun on my spinning wheel. First I plied the videotape with a strand of thin wool yarn and re-plied it with still another thin strand. Knitting it with 3 mm needles was a piece of cake (if you've ever tried to knit videotape you should know how hard it is!) Picture this all black; it would be awesome with the shiny black tape showing through the thinner yarn.

Le Tailleur sincère

2011-03-11T21:03:00.002+02:00

Ranskan kansalliskirjaston nettisivuilla on kaikenlaista kivaa. Jos joku kaipaa vaikka 1600-luvun pukujen kaavoja, niin niitähän löytyy. Tässä digitoitu kirjanen, Benoît Boullay: Le tailleur sincère vuodelta 1671 (Rehti räätäli voisi olla käypä käännös?).

Halusin vain kokeilla, miten omalle blogisivulleen saa liitettyä hienon lukijan. Kuvan alta keskeltä klikkaamalla kirjan saa koko ruudulle.

J'ai voulu tester le lecteur exportable de la Bibliothèque Nationale de France sur mon blog. Donc voilà pour les couturiers: Le tailleur sincère de Benoît Boyllay, datant de 1671.

Eeppistä lankaa :: Epic Yarn

2011-03-10T11:37:00.000+02:00

Nyt menee mainostuksen puolelle, mutta menköön. Pelintekijätkin ovat vihdoin noteeranneet meidät käsityöharrastajat. Sisältää lievää sarjakuvaväkivaltaa, kuten ennakkovaroituksissa pruukataan sanoa.

A nice find, this craft-inspired game. Mild cartoon violence.

Kirby's Epic Yarn for Nintendo Wii

On se kiva :: Pretty cool Mac sleeve

2011-02-28T10:17:00.001+02:00

MacBook sai uudet kuteet, akryyliä ja videonauhaa. Kuva bussista, matkalla jossain Suomessa.
On the bus, my MacBook and its new sleeve. Acrylics and videotape.

Angry Birds

2011-02-26T12:26:00.000+02:00

Kaikkea sitä netin syövereistä löytyykin. Joku oli oikein luokittanut Angry Birds -pelin linnut tykkäämisjärjestykseen. Tästä saankin mallit virkkaukseen. Kiitos vain, Oatmeal.

Amazing what you can find on the Internet. Someone has made a nice infographic on the likability of the bird figures of Angry Birds game by Rovio. I need these to crochet more birds. Thanks a lot, Oatmeal.

Mohairia, häjyjä lintuja :: Of mohair and angry birds

2011-02-01T22:44:00.000+02:00

Kevät tulee kohisten. Se on ihanaa, mutta samalla hyvin stressaavaa, kun tekemistä olisi seuraavan puolentoista kuukauden aikana vaikka kuinka. Eipä siihen ole muita selviämiskonsteja kuin tarkka aikataulutus. Eli meikäläisen harvapään kohdalla se tarkoittaa paljon Post-it -lappuja läntättyinä sinne tänne.

Tammikuun langankulutus pitää käydä postaamassa tänne blogiin. Mies kyllä sanoi, että stressiä vähentäisi, jos lakkaisin toistamasta "pitää"-sanaa. Varmaan niin. Yritän olla sanomatta. Mutta positiivista: tammikuussa lankaa kului himpun verran yli kilo. Hyvä minä!

Tein ensinnäkin villatakin viimesyksyisellä kehräämökierroksella ostamistani langoista. Tai paremminkin osasta niistä. Tämä on Salo-Angorasta ostettua 100-prosenttista mohairia (ymmärtääkseni ihan kotimaisen tuottajan mohairvuohista) ja Virtain Villan kolmisäikeistä villalankaa, jotka värjäsin iloisen punaisiksi. Lankaa kului 425 grammaa, noin 175 grammaa ohuempaa mohairlankaa ja loput villaa. Takista puuttuu vielä napit. Ja takin alta röyhelöpaita, jota ei olekaan niin helppo löytää, joten takkia ei ole vielä käytetty. Tämä taitaa olla ensimmäinen ylhäältä alas neulomani villatakki. Tavallaan kiva, kun takkia voi sovittaa samalla kun neuloo, mutta aika raskaaksi ja hankalaksi neulominen käy loppuvaiheessa. Taidan pitää enemmän palasista koottavista neuleista. Kun langassa oli mohairia, niin harjasin pinnan karstoilla pehmeän pörröiseksi. Langan mehevä värikin houkutteli siihen.

Suuren työn jälkeen teki mieli hullutella. Maaliskuista taidemuseohäppeningiä ajatellen iPhonen näytöltä näppeihin hypähti häjy pelihahmo eli virkattu Angry Bird. Tähän löytyi jopa ilmainen ohje Ravelrystä, joten ei tarvinnut pähkäillä muotojen ja silmukkamäärien kanssa. Näitä teen kyllä lisää, oli sen verran hauskaa hommaa. Ja hahmoihin saa upotettua epämääräisiä akryylilankanöttösiä, joista ei muuten pääsisi eroon. Mietin vielä, että tekisinköhän tipulle pyrstön.

To cut a long story short: spring is in the air (hooray for that!), the next weeks will be extremely busy for me, but I have managed to reduce my stash in January by one kilo. I knitted a top-down cardigan of some Finnish mohair and wool yarns that I bought from two spinning mills in September. The cardigan is lacking buttons and a ruffled shirt underneath because I haven't been able to find one yet. Therefore it has not been used. Finnish mohair is hard to find, btw, as far as I know there are only two breeders in Finland. I brushed the cardigan with hand carders to make it look even warmer and fuzzier.

January ended with this little amigurumi project. Like quite a few people on the globe, I like the Angry Birds game on my iPhone and thought it would be a good idea to make soft versions of these digital thingies. I found the pattern on Ravelry. I am definitely going to make more of these birdies later. They are perfect for stashbusting.

Tweed

2011-01-25T21:44:00.002+02:00

Näin kaupungilla baskerin, joka oli valehtelematta läpimitaltaan lähes yhtä suuri kuin edellisessä postauksessa esittelemäni nahkapallin päällinen :o Raidallinen, kaikissa sateenkaaren väreissä. Ja tyttö, jonka päässä (ja selässä!) baskeri keikkui oli minua parikymmentä senttiä lyhyempi. Siinäpä taas vinkki lankavarastojen tuhoamiseen.

Tänään esittelen vain pienet sukat, langankulutus vaatimattomat 88 grammaa. Tweed-pinta on saatu aikaan karstaamalla yhteen villatopsien jämiä: oranssia shetlanninlammasta, ruskeaa corriedalea, punaista silkkiä, mitä lie. Valkoiset pilkut ovat sillaa, jonka sain näköjään jo kolme vuotta sitten Sirkalta. Aika tavaran kaupitsee, kuten ex-avopilla oli tapana toistella. Näissä sukissa eivät jalat hikoile, mutta pysyvät takuulla lämpiminä.

Hauska yhteensattuma muuten, että sillan valmistaja, Säteri Oy, aloitti tässä kuussa jälleen toimintansa Valkeakoskella. Valmistavat tekstiili- ja palonsuojakuituja.

Inventaario

2011-01-23T18:25:00.000+02:00

Kah, päevee. Tein viime sunnuntaina lankainventaarion. En ottanut aikaa, mutta tunteja siihen paloi. Tulos: rapiat 46 kiloa. Viime vuonna kulutin neulomalla tai virkkaamalla vähän päälle kuusi kiloa lankaa, joten sillä tahdilla pääsisin varastoista eroon vajaassa kahdeksassa vuodessa. Jos en ostaisi yhtään lisää. Enkä kehräisi, mutta sitä en varmasti lopeta, jo mielenterveyden kannalta.

Nyt pitäisi keksiä hyviä langankulutusprojekteja. Jotain sentapaista kuin tämä walesilaisten neulojien kasaama valtava neuletakki Cardiganin kaupungin 900-vuotisjuhlan kunniaksi.

BBC:n sivuilla on video sekä artikkeli ja kuvakooste projektista.

I finally did something I have been meaning to do for years, made an inventory of my yarns. Over 46 kilograms of yarn! That is a lot, considering I started building my stash only a five years ago. Before that, I moved so often that I managed to get rid of all the odd balls of yarn. Now we have a big house and plenty of space for yarn. Last year, I weighed every knitted or crocheted item and found out that I consumed some six kilos of yarn. At that pace it would take me eight years to get rid of my stash. Assuming I would not buy any new yarns. And would not spin any more yarn. But I will definitely not quit spinning. So, I need to find ways to use up my stash. Big projects, like the giant cardigan that the Welsh ladies knitted to celebrate Cardigan's 900th birthday (in the picture above taken from a BBC video clip) would be excellent in that sense. In fact, our knitting group has been invited to participate in an exhibition at the local art museum in March. I am looking forward to that. It will have something to do with technology and pixel art, which makes me think of mobile phone logos and icons that we used to make at the turn of the millennium.

Kipakoille ehdotettiin kyllä osallistumista Live Herring'11 -tapahtumaan maaliskuun lopulla, mikä kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ja sitä paitsi oivalliselta langankulutusmahdollisuudelta. Ja mehän mennään sinne. Mihinkäpä me ei mentäisi, jos meitä pyydetään. En vielä tiedä, mitä siellä neuloisin. Se varmaan selviää lähiviikkoina. Jotain uusmediaan, tekniikkaan ja pikseleihin liittyvää. Tulee mieleen kultaiset ajat uusmediafirmassa vuosituhannen vaihteessa, kun kehiteltiin kännyköihin yksinkertaisten ikonien piirrosohjelmia. Monesti ikonit olivat kuin kirjoneulemalleja ikään. Löysin netin syövereistä Vesa-Matti Paanasen esityksen, jossa on kuva Radiolinjan Jukeboksista. Kaikilla oli siihen aikaan personoidut logot kännykässään. DJ Esko - kuka vielä muistaa? Tavallaan harmi, kun en ole säilyttänyt omia tai muksujen luomuksia. Seuratkaahan Live Herring'11 blogia ja tulkaa mukaan neulomaan taidemuseoon sunnuntaina 20.3.!

Tämän vuoden langankulutus on lähtenyt reippaasti käyntiin. Esimerkkinä tämä vitosella kirpparilta ostettu nahkapalli, jonka päällystin neulomalla. Lankana karkeita mattolankoja menneiltä vuosikymmeniltä, kulutus 420 grammaa. Aika ikävää neulottavaa, kun lanka melkein hiersi sormet verille. Neuloin päälle ensin pyöreän läpyskän kolminkertaisella langalla ja seiskamillisillä puikoilla, poimin pyörylän reunasta silmukat ja posottelin menemään sileää oikeaa niin kauan kuin lankoja riitti. Alareunaan virkkasin pylväitä ja ketjusilmukoita ja lisäsin kuminauhan pitämään päällyksen paikoillaan. Toimii omasta mielestäni hyvin.

One of the first stash busting projects this year was this knitted cover for a cheap leather puff chair that I bought at the flea market. It is made of old carpet yarns that I got as a donation some years ago. Knitting these yarns was pretty hard on the hands but I am quite pleased with the results.

Päivä maalla :: A day in the countryside

2011-01-19T22:53:00.000+02:00

Tuli sen verran kipakkaa palautetta blogin harvoista päivityksistä, että päivitetään nyt sitten. "Hyvääjoulua, hyvääjoulua, koko vuodenko tuota hyvääjoulua pitää vielä katella". Olen pahoillani.

Tänään on kirjoitettavaakin, kun vietin hauskan päivän maalla. Kiitoksia vain kestityksestä, Anu! Meillä oli treffit kehruun merkeissä Pajukannan tilalla Tottijärvellä. Anu taisi päästä kiinni jutun jujusta, kun kokeiltiin kehrätä hahtuvaa. Lomittaja-Leilakin toi paikalle perinnerukkinsa ja havaittiin, että meillä taitaa olla kiikkalaiset rukit kaikilla, jos ei ihan siskokset, niin lähisukulaiset ainakin.

Anun lampaitakin kävin vilkaisemassa, etenkin suomenlampaan ja gotlanninlampaan risteytyksillä on aivan upeat turkit, erilaisia harmaan sävyjä. Boris-koiran kanssa käytiin lenkillä ja tilalle oli tullut kaksi somaa tyttökissaa, Missi ja Sissi. Jälkimmäinen pakoili meikäläistä kauhuissaan, mutta Missin kanssa onnistuin tekemään lähempää tuttavuutta. Se on aika erikoisenvärinen kissa. Minun alkoi heti tehdä mieli kissaa.

Missi

Missi kehräsi ja me naiset kehrättiin. (Haluanpa nähdä, miten käännösrobotit kääntävät edellisen lauseen, hih.) Kokeilin jo syksymmällä kehrätä gotlanninlammasristeytyksen harmaita villoja. Hieman kovaa lankaa tuli minun makuuni, mutta langassa on todella kauniit ja elävät teräksenharmaan sävyt. Kuvassa olevaa lankaa varten kampasin kikkarat villakammoilla, mutta olen kehrännyt tuota villaa myös karstattuna ja ihan sellaisenaan, suoraan pussista. Voisin kuvitella, että neulottuna tästä langasta tulee elävää pintaa, kiiltävää ja kestävää. Kangaspuilla kudottavaksi tuo lanka sopisi myös hyvin.

Finnsheep x Gotland, worsted spun

Hahtuvakiekosta kehrääminen on oikeaahermolepoa. Ei tarvitse kuin pitää ja päästellä menemään. Luonnonvärejä yhdistämällä saa uusia sävyjä.

Finnsheep pencil roving - easy spinning

Leena, kysyit Woolfestin matkajärjestelyistä. Laitoin alkuperäiseen Woolfest-postaukseeni ylös sen, minkä muistin, käy lukemassa sieltä.

Hyvää Joulua :: Merry Christmas

2010-12-24T18:05:00.000+02:00

Ardelaine

2010-12-08T20:20:00.000+02:00

Ardelaine on ranskalainen osuuskunta, joka on ollut toiminnassa 1980-luvulta lähtien. Ostivat vanhan, hylätyn kehräämön ja alkoivat pyörittää sitä siinä uskossa, että luonnonmukaisilla, myrkyttömillä lähivilloilla ja villanjalostusmenetelmillä on vielä tilaa nykymaailmassa. Kehräämön ohessa on myös museo, jotta vanhat opit ja konstit eivät unohtuisi. Tässä ranskankielinen video: lampaita, värttinöitä, historiallisia rukkeja ja villankäsittelyä. Animoitu miniatyyrikylä kehrääjineen ja neulojineen on viehättävän vanhanaikainen.

Voi pahus, niillä on verkkokauppakin: morsingolla värjättyjä trikoopaitoja, villatäytteisiä täkkejä ja patjoja sekä ihananvärisiä villalankoja. Vain ranskaksi tosin, mutta äkkiäkös Google kääntää.

Wools of Europe

2010-11-24T20:35:00.003+02:00

Näin Tampereen lammasmarkkinoilla Anulla Wools of Europe -nimisen kirjan, jota en malttanut olla tilaamatta itselleni Jill Christiansenilta Stentorpin lammastilalta. Hinta oli 35 euroa ja postikulut päälle.

Kirja on itse asiassa samannimisen näyttelyn luettelo. Näyttely järjestettiin Rambouillet'ssa lähellä Pariisia toukokuussa ja se on kiertänyt Euroopassa siitä lähtien. Blogeja vakoilemalla sain selville, että se on käynyt ainakin Biellassa Italiassa ja lokakuussa "villaviikolla" (Wool Week) Lontoossa. Stentorp suomenlampaineen edustaa Suomea, monesta muusta maasta on useampi edustaja. Kirjassa esitellään melkein sata eurooppalaista lammasrotua 27 maasta sekä noiden lampaiden villasta tehtyjä tuotteita. Selailen sitä aina viikonloppuisin. Ei ole rahaa matkustaa, mutta nojatuolimatkoja voi tehdä milloin vain. Kokosin muutamia linkkejä näyttelyn osallistujien sivuille lukijoiden(kin) iloksi.

On muuten hauskaa, kun rodut on esitelty kirjassa englanniksi ja kunkin maan kielellä. Kirjaa lukiessa vasta oikein tajuaa, kuinka monia kieliä tällä mantereella puhutaankaan (vaikka eihän siinä edes ole kaikkia Euroopan maita).

Mutta hei, matkaan! Toinen näyttelyn pääjärjestäjistä, italialainen Biella the Wool Company on laittanut sivuilleen videon näyttelystä. Videolla poseeraa hyvin suomalaisennäköinen pariskunta, rouvan villapuserosta päätellen pariskunta Christiansen.

Ruotsissa osataan tehdä kivoja juttuja taljoista, varsinkin gotlanninlampaasta ja turkislampaasta. Ateljé Guldtackan on näiden ihanuuksien takana:

Norjalainen Karin Flatøy Svarstadin huovutukset ovat mielenkiintoisia, kuten nämä valaisimet.

Bure Bure Feltin vilttitossuja Liettuasta, Etsy-kaupan nimi on ing00te, Ingalla on myös blogi.

Islantilainen Hélène Magnússon saa inspiraationsa perinteisistä raikkaasti kuvioiduista kengänpohjallisista. Enpä oli joskus jonkin toisen maan kengänpohjalliset voisivat tehdä minut näin kateelliseksi! Hélènellä on muuten ranskalaiset juuret ja hän on onnistunut tekemään siellä Islannin neulemaailmaa tunnetuksi. Neulojien kannattaa tutustua Hélènen neulevinkkeihin.

Bellacouche Dartmoorista on kehittänyt ekologisen huovutetun arkun tai oikeastaan käärinliinan:

Suomessakin muutamat lampurit ovat kertoneet minulle haaveilevansa pienoiskehräämöstä, jossa lampurit tai alpakan/mohairinkasvattajat voisivat pesettää ja jatkojalostaa pieniäkin villaeriä jälleenmyytäviksi tuotteiksi: karstavillaksi, kammatuiksi topseiksi ja langoiksi. Kirjassa on linkkejä eurooppalaisiin villanpesulaitoksiin ja pienkehräämöihin. Näyttelyyn osallistui ainakin kaksi yritystä tai organisaatiota, jolla on käytössään kanadalaiset MiniMill-koneet: belgialainen Filature du Hibou ja ruotsalainen villantuottajien yhdistys UllForum.

Saattaa hyvinkin olla, että tässä blogissa palataan tähän kirjaan vielä...

Kädentaidot 2010

2010-11-20T11:21:00.002+02:00

Vietin koko eilisen päivän Kädentaidot-messuilla Tampereella, yhdestätoista kuuteen. Oli kivaa. Hengailin tuttujen ständeillä, väistelin merinovillan kauppiaita ja imin itseeni ideoita. Muutaman kehruupiireistä tutunkin tapasin yllättäen. Ja Backmanin Minna antoi minun kokeilla näytöslavalla Ashfordin sähkörukkia, joka oli kyllä aika vinkeä vekotin.

Budjetti piti: ostin itselleni nostalgisen läppärilaukun, yksiväristä Kirjo-Pirkka-lankaa joululahjoihin, Piikun värikästä suomenlammasvillaa piristykseksi ja ainoana heräteostona Honkarinteen tilan ihanaista käsinvärjättyä karitsanvillalankaa sekä lampaanrasvasta tehdyn tervasaippuan (tai Tiltun tervasaipio siinä tarkkaan ottaen lukee). Myyntipöytien välissä kierrellessä tuli monesti mieleen, että kaikkea sitä keksitäänkin. Jotkin asiat olisivat kyllä saaneet jäädä keksimättäkin, kuten Disco-Putkis (!) -lanka ja metalli/muoviputkista värkätyt himmelintapaiset hässäkät. Onneksi esillä oli aitojakin himmeleitä - olki on upea materiaali.

Kuulin muuten, että Tampereen kädentaitomessut olisivat Euroopan suurin käsityötapahtuma - pitäneeköhän paikkansa?

Muutama kännykkäkuva ostoksista:

Honkarinteen käsinvärjätty karitsanvillalanka

Piikun huovutusvillasta osan ehdin jo illalla kehrätä

Nostalginen läppärilaukku by Huhtadesign :)

Piposota :: Battle of the Two Beanies

2010-11-07T13:36:00.002+02:00

Hui, aika rientää sukkelaan. Olen neulonut tässä välissä vaikka mitä, mutta en ole ehtinyt kuvata. Yksi juttu pitää ainakin dokumentoida, nimittäin meillä on ihan tapeltu käsitöistä.

Tämän kuvan ei ole tarkoitus esitellä meidän sipulipurkkia, vaikka esittäähän se toki sitäkin. Pääosassa on tällä kertaa alpakkamyssy ja lapaset.

Mutta että piposota?! Kaikki alkoi siitä, kun tein alpakkalangasta (Novitan Luxus Alpakka) itselleni unisukiksi kivan Karibia-henkiset reggaesukat. Minähän fanitan Jukka Poikaa. Isäntä bongasi ne ja totesi heti että hei, mulle samanlaiset. Sukat ovat vielä tekemättä, kun isännällä on unisukkia jo useampi pari.

Mutta tekaisin itsekehrätystä, kesällä kovalla vaivalla työstetystä alpakkalangasta pipon, sellaisen reilusti takaraivolla lököttävän myssyn, aikaisemmin tekemieni lapasten kaveriksi. No, isäntähän totesi, että hyvä pipo, tämän minä haluan, kiitos vaan kovasti. Minä että et varmaan ota, se on niin naisellinen malli, tätimyssy, etten paremmin sano. Mutta kauppareissulla isännällä oli jo minun pipo päässään. Ryntäsin lankakauppaan hakemaan miehekkäämpää lankaa Istuvalle Härälle sopivaan päähineeseen. Lankaideasta löytyikin kivanväristä, harmahtavanruskeaa Tynn Alpakkaa. Aloin neuloa siitä yksinkertaista ruutumallia, mutta eihän se ollut läheskään niin kivannäköistä ja -tuntuista kuin käsinkehrätty lanka. Karstasin tuon alpakan käsin ja kehräsin pitkällä vedolla, millä tekniikalla sain erityisen kuohkeaa ja suloisen pörröistä lankaa. Alpakka on sitä paitsi vauva-alpakkaa, Ranskasta asti minulle kulkeutunutta. Löysin varastoistani vielä yhden kerän ohuehkoa käsinkehrättyä alpakkaa, samaa josta oma myssynikin oli tehty. Yhdistämällä yksi säie kaupan lankaa ja toinen käsinkehrättyä tulikin mielestäni aika kivannäköistä pintaa. Meleeratut neuleethan ovat nyt muodissa.

Molemmat pipot ovat käännettäviä eli ei väliä, miten päin myssyn päähänsä lykkää. Alla pipot oikein- ja nurinpäin. En itse erityisemmin pidä tuosta oman pipon kuviomallista. Se on muunnos alpakkalapasten kuviosta. Koska lankaa oli vain sata grammaa ja neuloin sen kaksinkertaisena, täytyi mallia yksinkertaistaa, jotta lanka olisi riittänyt. Lankaa jäikin yli vain noin metri. Koen muuten aina tyytyväisyyttä, joka lähentelee perverssiyttä, kun onnistun mitoittamaan metrimäärän kohdilleen niin että ylimääräisiä lankanöttösiä ei jää pyörimään nurkkiin. Aika usein onnistun, mikä varmaan johtuu siitä, että on tullut viime vuosina neulottua aika paljon tällaisia pikkuneuleita.

Joka tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on molemmilla omat, todella lämpimät talvipipot eikä tarvitse enää palella. Ja nämä pipot eivät kiristä :)

For some reason, Sitting Bull has begun to show an increasing interest in my handicraft. First, he saw my lively-coloured reggae bed socks that I knitted of softest alpaca yarn. It was a test dye job for a friend who breeds alpacas here in Finland. A bit too loud colours to my liking, but I got to keep the yarn and made these socks - to have colourful dreams. He said, Wow, I want a pair of those, too! Well, I never got that far, he's got so many pairs of bed socks already.

But then I knitted a slouchy alpaca hat for myself, to match the alpaca mittens I had made earlier. He tried the hat on and said thanks, I'll take this, thank you very much. I tried to convince him that it was not a manly model at all, but no luck, he insisted. Since I didn't have enough of the handspun yarn at home to make another hat, I had to buy some more yarn to make him another beanie, a more manly design. I chose some Tynn Alpaca from Lankaidea. I was not happy with the way it looked when knitted double, so I ended up combining one strand of commercial yarn with one strand of my handspun alpaca yarn and think it looks pretty good and feels about the same as my original hat. Both hats are reversible. All's well that ends well. Peace, man :)

Tallipihan kuvia

2010-10-11T23:17:00.001+03:00

Kuva: Maikki Karisto

Vielä kuvia eilisistä karstauksista ja kehruusta lammasmarkkinoilta. Maikki antoi luvan laittaa nämä ottamansa kuvat tänne blogiin.

Kuva: Maikki Karisto

Kerroshahtuva kehrättynä oikealla. Kyllä texelin villakin näyttää houkuttelevalta, kun sen värjää suloiseksi pinkiksi. Pehmeyttä antamassa silkkikuitua ja kertaamiseen käytetty kiiltävää viskoosilankaa. Nämä ihanuudet siis Maikin kehräämiä.

Alla vielä iltapäivän viimeisiä ahkeria kehrääjiä työssään. Retusoin kaikkien kasvot tasapuolisesti.

Kuva: Maikki Karisto

Tallipihan terveisiä

2010-10-10T23:17:00.000+03:00

Lammasmarkkinoilla oli taas kivaa. Paljon tuttuja nickejä ja kasvoja netistä ja muualtakin pyörähti tallissa. En uskalla laittaa nimiä, kun kuitenkin muistan väärin enkä toisaalta muista kaikkia. Kehruuta ja lampaita käytiin ihmettelemässä sankoin joukoin, olipa paikalla toimittaja ja valokuvaajakin. Onneksi minua ei haastateltu :D

Tänään sunnuntaina oli erityisen tunnelmallista, kun tallissa kehrääjien seurana oli musikantteja pitkin päivää. Olisi pitänyt olla jokin aparaatti äänimaailman tallentamiseen. Kehrääjät toivotettiin Tallipihan talliin useamminkin kehräämään, vaikka joka viikonloppu näin syksyllä tai keväällä. Joten tamperelaiset, ottakaa tilaisuudesta vaarin!

Meillä oli tallissa käytössä kaksi karstamyllyä, joilla erityisesti Kariston Maikki ja minä innostuimme tekemään taidelankasekoituksia. Maikki kuivaharjoitteli samalla Espoossa järjestettävää Kierrätä kehräten -kurssiaan varten. Oikea kamera ei ollut valitettavasti mukana, mutta nappasin pari kännykkäkuvaa lammasmarkkinoilla tehdyistä luomuksista. Ensimmäisessä kuvassa (klikkaamalla saa isommaksi) ylhäällä ja vasemmalla on Maikin ihanuuksia, oikealla pari omaa tuotostani. Järkevänä ihmisenä Maikilla oli jo suunnitelma kehräämilleen langoille, meikäläisen langat odottavat inspiraatiota, kuten niin moni muukin jo kehrätty vyyhti. MUTTA: yksi lankani, jota en ehtinyt kuvata, löysi ottajansa. Tutun lampurin tyttärentytär saa takuulla uniikin pipon.

Materiaaleina noissa on vähän kaikkea: suomenlampaan ja texelin ja muutaman muun lammasrodun villaa, alpakkaa, silkkiä, villalangan pätkiä, kiiltävää polyamidia, pellavaa ja en muista mitä muuta jännää. Vieressä lähikuva langoista, joihin Maikki ujutti poppananpätkiä ja paperisilppua (!) Menevät todennäköisesti kudontaan tehostelangoiksi.

Maikkihan on nyt julkkis, kun hänen tekemänsä lautanauhakirja ilmestyi vastikään. Minäkin menin ja ostin kirjan, kun ajattelin, että se sopii hyvin joululahjaksi ja saan samalla signeerauksen tekijältä. Lueskelin kirjaa illalla ja pahoin pelkään, että kohta minulla on uusi addiktio. Kirjassa on niin hyvät kuvat ja yksityiskohtaiset ohjeet lautanauhojen tekoon ja myös niin paljon inspiroivia nauhamalleja, että sormet syyhyävät uuteen puuhaan. Lankojahan minulta ei puutu ja jotkin niistä sopinevat lautanauhalangoiksi. Tai sitten on hyvä syy kehrätä uusia, tiukkakierteisiä ja tasaisia lankoja. Täytyykin alkaa kerätä hedelmäjuomatölkkejä lautatarpeiksi. Maikilla oli pussillinen malli- ja harjoitusnauhanpätkiä mukanaan ja ostin kirjan seuraksi kirjanmerkin ja itselleni avaimenperän.

Tampereen kädentaitomessuille menijöille tiedoksi, että Maikilla on siellä työnäytös ja näytelankapussin aarteet sekä tietysti myös kirja kaupan.

Taas lapaset

2010-10-03T16:59:00.000+03:00

Kokeilin kehrätä noita Laurilan tilan villoja. Satsissa oli kahdenlaista tummaa villaa, toisessa enemmän harmaita karvoja, toisessa vähemmän. Nämä lapaset tein tummimmasta villasta. Sama malli kuin taannoisissa alpakkalapasissa. Samalla päivitin laskureita.

Louët rocks

2010-10-02T16:47:00.000+03:00

Huh, helpotus, ei tarvinnut tehdä villoista rastoja. Vanuttuneet topsit saivat uuden elämän Louët Juniorin käsittelyssä. Vähän valju kuva, mutta luonnossa villoista tuli hyvin sävykkäitä ja pehmeitä. Kehräsin malliksi pikkuvyyhdin vihreitä topsia. Oliivinvihreää kai tuo lähinnä muistuttaa.

Teija ehti jo kysyä, mitä yhteiskarstaukseen kannattaa tuoda mukanaan. Itse haalin kokoon sekalaisen joukon karstattua villaa, värjättyjä villakikkaroita ja villatopsien loppuja, pellavakuitua, sarisilkkiä, sädehtivää angelinaa (polyamidia) ja mitähän muuta tuossa kasassa onkaan. Langanpätkät sopisivat varmaan myös, miksei pitsinpätkät tai huovutusvillan palasetkin. Kertaukseen voisi sopia ohuet teollisuuslangat. Minulla on valikoima lurex-lankoja, niitä voin ottaa mukaan myös. Vain mielikuvitus on rajana, kaikkea voidaan kokeilla. Lampaanvillaa tai alpakkaa tarvitaan pohjaksi kaikille näille efekteille. Villan olisi hyvä olla puhdasta.

Markkinat mielessäin

2010-09-27T19:51:00.000+03:00

Värjäilin tänään villoja Tampereen lammasmarkkinoille. Me saadaan sinne oikea cardin' party, kun yksi kaveri tuo karstamyllynsä! Olen innosta piukeana, mutta pitää koputtaa puuta. Kolme viikkoa olen ollut jo jonkin viruksen kourissa eikä se tunnu lähtevän millään. Tuskanhikeä pukkasi näitäkin värjäillessä. Ja vielä enemmän siinä vaiheessa, kun ryhdyin repimään topseja leveämmiksi, että ne kuivuisivat nopeammin. Nimenomaan repimään, sillä topsit ryökäleet olivat huopuneet! En ymmärrä, missä vaiheessa. Mutta en ole pahemmin puhdasta suomenlammasta värjäillytkään viime kuukausina. Katsotaan nyt, miltä nuo näyttävät kuivuttuaan. Voipi olla, että lehmä saa sini-petrooli-jadenväriset rastat.

Eipä hätiä mitiä, on minulla onnistuneitakin värjäyksiä kehrääjille vietäviksi. Ne vain eivät ole suomalaisia kuituja, vaan haettu tai tilattu Brittein saarilta. Realiteetit puskevat päälle: minulla ei yksinkertaisesti ole nyt aikaa kehrätä näitä. Värit ovat kuvissa taas ihan pielessä, mutta se ei ole tänä päivänä mikään yllätys.

Värjäämättömiä kotimaisia ihanuuksia kieputin pieniksi paketeiksi. Topsit ovat kotoisin Villa Laurilasta. 12 yötä...

Preparations for the next month's Sheep Fair in Tampere :)

Addiktio

2010-09-08T23:53:00.000+03:00

Se tuli pyytämättä ja yllättäen. Nimittäin kutsu tutustumisretkelle kahteen kehräämöön, Salo-Angoraan ja Virtain Villaan. Ei siinä mitään, minut saa mukaan mihin vain, kun mainitsee sanan"villa", varsinkin kun sen läheisyydessä mainitaan myös sana "kotimainen".

Ensin poikettiin tutun lampurin kanssa (tai, no, parinkin tutun) Salo-Angorassa paikassa nimeltä Itä-Aure. Kehräämön nimi oli minulle tuttu siitä, että Tampereen lammasmarkkinoilla myytävät langat on usein kehräytetty juuri tuossa kehräämössä. Minulla oli sellainen käsitys, että paikan omistajat ovat aikalailla ekohenkistä porukkaa. Mielikuva vain vahvistui kehräämössä. Kehräämö on pieni, varsinkin jos sitä vertaa vaikkapa Pirtin Kehräämöön, jossa kävin Kipakoiden kanssa keväällä. Se on kuitenkin monien pikkulampureiden suosima, sillä siellä kehrätään pieniäkin villaeriä. Omistajapari vaikutti myös ennakkoluulottomalta ja kokeilunhaluiselta: jutustelun lomassa paljastui, että koirankarvojen, alpakan, mohairin ja ruotsalaisten ryalampaiden villojen lisäksi siellä oli kehrätty myös tupasvillalankaa ja sekoiteltu lehmänkarvoja mattolankaan! Lisäpisteitä paikka sai minulta komeista ja seurallisista vahtikoirista ja kolmesta uteliaasta kissasta, jotka tulivat vieraita tervehtimään. Ostin kehräämöltä kokeeksi pari vyyhteä mohairlankaa värjättäväksi.

Virtain Villa Oy oli sitten ihan eri kokoluokan laitos, yksi Suomen suurimpia 20 000 villakilon vuosituotannollaan. Laitteiden puolesta kapasiteettia lienee enempäänkin. Sinne oli järjestetty Hyvä lammas -hankkeen osallistujille kehräämön esittely ja pääsin vähän kuin salamatkustajana paikalle. Omistaja esitteli meille mm. erilaatuisia kehrättäväksi saapuvia villoja. Yksi musta villaerä oli niin hyvännäköistä ja roskatonta, että olisin mielelläni napannut pussin mukaani käsin kehrättäväksi.

Virtain Villa jalostaa suomalaista villaa karstalangoiksi, hahtuvaksi ja huovutusvillaksi. Puhdasta suomenlampaan lankaa kehräämöltä ei saa (jos asiakas ei sitä nimenomaan tilaa), vaan suomenlampaan sekaan sekoitetaan aina pieniä määriä liharotuisten ja risteytyslampaiden karkeampaa villaa. Huovutusvillaan sen sijaan käytetään puhdasta suomenlammasta ja se sopii myös kehräykseen.

Kehräämöllä on oma pesula, jossa kaikki villat pestään ennen kehruuta. Asiakkaan erityispyynnöstä myös langat voidaan pestä, muuten langat myydään pesemättöminä eli niissä on jäljellä kehruuöljyä. Meille näytettiin mallivyyhtien avulla, miten langat kannattaa aina pestä ennen käyttöä, silloin ne vasta pääsevät oikeuksiinsa tai puhkeavat kukkaan tai miten kukin asian ilmaiseekin. Kehräämö on varsinkin värjärien suosima, sillä luonnonväriset langat ovat hinnaltaan edullisia. Kehtaanko sanoakaan, millaisen säkin kanssa sieltä poistuin. Kaksi ja puoli kiloa, eihän se ole paljon mitään! Varsinkin kun kaikki kaapit pullistelevat jo lankaa.

Kehräämöllä tuli esille paljon mielenkiintoisia asioita lampureiden ja kehräämöiden näkökulmista, mm. Suomen korkeat rahtimaksut puhuttivat. Lanka-addiktin kannalta mielenkiintoinen detalji oli, että Virtain Villasta saa myös yksisäikeistä hahtuvaa. Sitä kyselevät kehrääjät ja lovikkavanttuiden tekijät, oikeat hifistelijät, joille ei kelpaa tavallisen kaksisäikeisen hahtuvan työstäminen kaksin- tai kolminkertaisena, vaan pitää olla viisi- tai seitsemänsäikeistä! Normaali kaksisäikeinen hahtuva on paksumpaa kuin yksisäikeinen, sillä jälkimmäinen on oikeastaan esilankaa, josta kehruukone kehrää normaalia villalankaa. Sain mukaani muutaman kiekon ohutta hahtuvaa, jotka lupasin kiikuttaa Tampereen lammasmarkkinoille (Tallipihalla, 9. - 10.10.2010) mahdollisten kehruuta opettelevien käyttöön.

Varsin villapitoinen päivä siis kaiken kaikkiaan. Varsinkin kun jäi aiemmin kertomatta, että menomatkalla poikkesin Tampereen uudessa LankaMaailmassa Lielahdessa. Sieltä tosin matkaan tarttui vain puolisentoista kiloa tarjousvillalankaa, köh köh.

Uutta pukkaa

2010-08-28T13:09:00.000+03:00

Uusi huivi puikoilla: Dianna (ilmaisohje Ravelryssä). Ohje on aika haastava, mutta kaipa tämä tästä lähtee syntymään. Lankana luonnonväreillä värjättyä yksisäikeistä blue-faced leicester -rotuisen lampaan villaa, josta postasin aikaisemmin. Lanka on paikoitellen todella ohutta. "3 nurin yhteen silmukan takareunasta" saa neuloa melkein hengittämättä. Enkä edes tiedä, neulonko niitä silmukoita oikealla tavalla. Hällä väliä, tuskin valmiista huivista mitään huomaa. Konttineuleena neulottu pitsihuivi on vain niin mielenkiintoinen projekti, että ei voi olla kokeilematta.

Pottupainantaa :: Potato printing

2010-08-26T13:26:00.001+03:00

Tämä oli hauskaa! Eka kerran eläessäni kaiversin perunasta leimasimen ja painoin sillä kuvioita paperille mustalla askartelumaalilla, jota sattui olemaan kotona iso purkillinen. Pari ensimmäistä leimasinviritelmää ei onnistunut, mutta kolmas pyörylä oli minusta hauska. Lisää väriä! -tapahtumassa kesäkuussa kuulin Viron Kartulitrüki Festivaalista ja sieltä kai jäi ajatus kaihertamaan. Nyt on kokeiltu sitäkin tekniikkaa.

Potato printing on paper bags. Idea from Estonian Potato Printing Festival.

McSheep

2010-08-26T13:07:00.000+03:00

Tuikitarpeellinen pikaprojekti: huovutettu läppärinsuojus vanhasta Virosta ostetusta villatakista. Vuori on tiivistä pellavaa ("mankeliliinaa"). Vanha Singer-raasu kyllä protestoi kovasti paksujen saumojen ompelua vastaan, mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Tätä kun kanniskelee niin ei käsiä palele. Vain kiinnitysmekanismi puuttuu vielä, kun en ole keksinyt mikä olisi paras.

This laptop cover was a very quick project. I fulled an old Estonian cardigan in the washing machine and sewed a simple pouch with a linen lining. Very good for warming your hands as well. I still have to find a clever closure mechanism for this, hmmm....

Inspiraatiota metsästä :: Inspired by the forest

2010-08-26T12:56:00.000+03:00

Tämä huivintekele on pyörinyt puikoilla kauan. Sitä on neulottu kesähelteillä ja vielä näillä viileillä syyskeleillä. Tai neulottu ja purettu. Elämänlanka on todella kätevä, kun sitä vain muistaa käyttää. Tein aluksi kaaviot ja kaikki ja aloin neulomaan niiden mukaan. Pieleenhän se meni. Sitten vain neuloin mitä mieleen juolahti, laskin välillä silmukat ja vertasin mallikerran silmukkamäärään ja hyvä tuli lopulta.

Lanka on ihanan pehmeää kotimaista Pirtin Kehräämön ohutta kampalankaa (110 tex x 2), jonka tuotanto ollaan lopettamassa), väri ruskehtavan harmaa ja sitä kului muutamaa metriä vaille 100 grammaa. 3,5 millin puikoilla neuloin. Alunperin minun piti tehdä sammaleenvärinen huivi, mutta tuo langan harmaa sävy on niin kaunis ja sopii minun väritykseeni niin hyvin, että huivi ei taidakaan joutua väripataan.

Inspiraationa huiviin on lähimetsä: kettujen tassut ja pöllönsilmät ja suuret siivekkäät. Suurin täällä päin lentelevä taitaa olla kalasääksi. Tavoitteenani oli tehdä ylhäältä aloitettava huivi, johon keskelle EI tule reikiä eli langankiertoja ja joka loppuu linnunsulkiin. Siinä onnistuin, mutta mittasuhteet voisivat ehkä olla paremmat. Metsäisiä lisäkuvia huivista tulee, kunhan sateet hellittävät.

This shawl has been on the needles for a long time. I have knitted and frogged, knitted and frogged this many times. I first charted the pattern on paper and tried to knit with the instructions. Nothing came of it, I always miscalculated the stitches and made errors. Frequent use of lifelines prooved to be very handy in this project. Then I let go and just knitted what came to my mind, just counting the stitches every now and then and estimating how the pattern repeats would fit. And the shawl came out pretty nice.

I used the good old Finnish worsted yarn from Pirtin Kehräämö again. It's a pity they are going to stop producing this weight of yarn (110 tex x 2), it is such a perfect yarn for lace knitting. I was going to dye the yarn to moss green but now that I look at the finished shawl I like the natural colour very much. I think I'll not dye the shawl after all.

The inspiration for the shawl came from the nearby forest which is a very exciting place with old spruce trees, elks, owls and many other wild animals. The stitches remind me of foxes, owls' eyes and big birds. I wanted to knit a shawl from the neck down with no holes or yarnovers in the middle and succeeded quite well, I think, although I am not totally happy with the proportions. More pics of the shawl in its natural habitat to come as soon as it stops raining here.

Outo

2010-08-15T14:50:00.000+03:00

Terveisiä metsästä. Ei kukaan satu tietämään mikä ilmiö tämä on? Sieni/kääpä/jms joka näyttää vuotavan verta :o

Luxus

2010-08-06T00:34:00.000+03:00

Hellettä on tänä kesänä pidellyt, mutta tämä tyttö varustautuu talveen. Näillä alpakkalapasilla ei pitäisi palella, tuli millaiset paukkupakkaset tahansa. Käsinkehrättyä lankaa meni 95 grammaa ja neulemalli on mukailtu 70 vuoden takaisesta Kotiliesi-lehdestä (muistaakseni).

Tein ensin erilliset rannekkeet ja loin uudet silmukat rannekkeen alta, koska taitetuista rannekkeista olisi tullut liian paksut tästä langasta. Nämä ovat ehdottomasti ylellisimmät lapaset, mitä olen koskaan tehnyt. Tuo alpakka on ihanan pehmeää.

Olen viime aikoina harjoitellut rukilla pitkää vetoa. En ole varma, mitä termiä siitä käytetään Suomessa, englanniksi se on long draw tai woollen spinning. Vanhoissa kuvissa olen nähnyt villaa kehrätyn juuri tällä tavalla ja kehruunäytöksissä aina joku sanoo että "mummo venytti sitä villaa niin pitkälle aina kun kehräsi, ihme että lanka ei katkennut". Kehräsin käsinkarstatuista, ilmavista lepereistä ja vedin kuidun pitkälle, pitkälle, annoin kierteen nousta kuitua pitkin ja päästin vihdoin langan rullalle. Sillä tavalla saa aikaan ilmavaa, lämmintä, pörröpintaista lankaa.

Pitkäveto on perinteinen karstalangan kehruutyyli, kampalankaa tehdään lyhyellä vedolla (short draw tai worsted spinning), jota tähän asti käyttämäni kehruutyyli eniten muistuttaa (krhm, varma ehkä). YouTubesta löytyy tekniikasta videoita noilla englanninkielisillä hakusanoilla. Minulla oli käytössä Ester Perheentuvan neuvot vuodelta 1941 (sori kuvan huono laatu, se on skannattu valokopiosta, klikkaa isommaksi).

Haruni

2010-08-05T11:58:00.000+03:00

Näin Hanurin niin monessa blogissa kevään kuluessa ja se näytti niin kauniilta, että minunkin oli ihan pakko tehdä se (linkki ohjeeseen Ravelryssä). Kun oli sopiva lankakin ostettuna eli Teeteen Elegant turkoosina. Tein kaksi ylimääräistä mallikertaa ja 50 gramman vyyhdistä jäi vähän ylikin. Helppo neulottava, mutta pingotuksessa styroxlevyn päälle oli mennä hermot. Siksi en taida tehdä toista.

Neuloin huivin 3,5 millin puikoilla, mutta minulla näyttää olevan aika löysä käsiala, silmukat venyvät aika rajusti. Ja monta virhettäkin lipsahti mukaan, mutta en jaksa niistä suuremmin välittää. Olen sitä paitsi oppinut aika näppärästi korjailemaan pudonneita/ylimääräisiä silmukoita.

Kuvaaminen on aina yhtä mielenkiintoista karvakaverien kanssa. Kateus on katoamaton luonnonvara. Tappeluhan siitä tulee aina ennen pitkää. Onneksi noissa kahinoissa ei käy kuinkaan.

Päivitin muuten metrimäärät sivupanelissa: puolitoista kiloa kehrätty ja puoli kiloa neulottu sitten viime eli kesäkuun päivityksen. Olen nauttinut helteistä pihalla karstaten ja kehräten.

Edinburgh

2010-08-04T16:00:00.000+03:00

Woolfest-reissulla tuli vietettyä neljä päivää Edinburghissa, jossa en ole aikaisemmin käynyt. Meille sattui hyvät säät, sopivan lämmintä ja sateetonta, joten mikäs siellä oli tallustellessa.

Varasimme majoituksen bed&breakfast-paikoista booking.comin kautta jo ennen matkaa, minä ensimmäisiksi öiksi ennen Cockermouthin matkaa ja Anu viimeiseksi yöksi. Anu kävi välillä vielä tapaamassa tuttaviaan Lancashiressä ja minä vietin yhden päivän ja yön yksikseni Edinburghissa. Hauskasti kaikki yöpaikat sattuivat sijaitsemaan keskustasta pohjoiseen Leathissä, saman ison puistoalueen vieressä. Bussilinja 25 tuli hyvin tutuksi. Bussilla matkustaminen oli halpaa: kertamaksu £1.30 ja 3 punnalla sai matkustaa päivässä niin paljon kuin ehti. Bussit olivat kaksikerroksisia, totta kai. iPhone-kännykkään sai ostettua 1,59 eurolla OffMaps-nimisen sovelluksen, johon latasin etukäteen Edinburghin ja Cockermouthin (oikeastaan Cumbrian maakunnan) kartat. Niistä oli kovasti hyötyä matkalla, koska nimensä mukaisesti sovellus toimi ilman verkkoa, ilmaiseksi, ja karttoihin oli merkitty turistille tärkeitä paikkoja kuten bussipysäkit ja pubit.

Princes Street

Kauppoja ja ostoskeskuksia tuli koluttua aika lailla. Varsinaisia lankakauppoja en etsinyt, mutta ainakin Jenners-tavaratalossa oli hyvä lankaosasto ja lankojen alennusmyynti menossa. John Lewisilla puolestaan oli kokoelma nyt hyvin muodikkaita puuvillaprinttikankaita, myös valmiina paloina. Säästelin rahoja ja matkalaukkutilaa villafestareita varten, joten vähillä ostoksilla selvisin. Aivan ykköslempikaupan löysin juuri Edinburghista: Ragamuffin (harmi kun niillä ei ole vielä nettikauppaa, linkki blogiin löytyy sivun alalaidasta ja siellä on joitakin kuvia heidän vaatteistaan). Silmään sattui Royal Milen varrella liike, jonka näyteikkuna oli somistettu aivan minun tyylisilläni vaatteilla ja vielä lempiväreissäni! Sisällä oli ties mitä mielenkiintoista. Aika kuvaavaa, että kun menin sisälle liikkeeseen, niin myyjä bongasi heti Hertta-liivini ja tuli oikein kehumaan sitä. Ragamuffin tarkoittaa muuten resupekkaa, ja sellainenhan se minun tyylini kieltämättä on. Kiva tietää että meitä ryysyläisiä on muuallakin.

Kun Skotlannissa oltiin, niin viskimuseossa piti tietysti käydä. Anu ei kyllä ollut erityisemmin innostunut viskistä, mutta niin vain kävi, että rouva maisteli viisi erilaista viskiä sillä reissulla ja osti viskiä kotiinkin. Lasihyllyissä oli esillä noin 3500 pulloa skottilaista viskiä. Meille esiteltiin Skotlannin neljä eri viskintuotantoaluetta, joilla kullakin on oma erityisluonteensa: Lowlands, Highlands, Speyside ja Islay ja maistatettiin yhtä single malt -viskiä kultakin alueelta. Minua miellyttivät eniten Highland-viskit ja Anua turpeiset ja tervaiset Islay-viskit.

Kaupungin siluettia hallitsee mahtava kukkula ja sen päällä linna, mutta sinne jätimme menemättä. Minulla on jokin ihme kiinnostus hautausmaihin aina ulkomailla käydessä. Tässä muutama kuva yhdeltä vanhalta hautausmaalta. Nurmikkoa täplittävät pienet valkoiset kukkaset ovat kaunokaisia. Ja puutarha oli tietysti viimeisen päälle hoidettu. Peribrittiläinen poimulehti-kurjenpolviyhdistelmä löytyi
kukkapenkistä.

Yhden päivän vietin myös kasvitieteellisessä puutarhassa, Royal Botanic Gardenissa. Jos asuisin Edinburghissa, siellä olisi kiva käydä piknikillä.

Mutta palataanpa lampaisiin. Niitähän näin jo meno- ja tulomatkalla Anun luona, Woolfestissä Cockermouthissa ja kaikkialla matkan varrella Skotlannista Pohjois-Englantiin. Edinburghin kaupungissakin näimme lampaita! Paljon näimmekin. Meillä oli nimittäin Anun kanssa paluulento sunnuntai-iltapäivänä ja siten koko sunnuntaipäivä aikaa Edinburghissa haahuiluun. Huomasin The Scotsman-lehdestä, että kaupungissa on viikonloppuna Royal Highland Show. Se on meikäläisen farmarinäyttelyn kaltainen tapahtuma, tosin paljon perinteikkäämpi, lehden mukaan se järjestettiin jo 170. kerran. Lehdestä luin, että näytillä oli 1000 nautaeläintä, 1500 lammasta ja 2500 hevosta! Niinpä nakkasimme aamulla laukut säilytykseen lentoasemalle ja kävelimme sieltä 20 minuutin päähän näyttelyareenalle.

Briteissä on muuten aika hankala löytää laukuille säilytyspaikkaa. Säilytyslokeroita ei ole asemilla terroristipelon takia. Eikä myöskään roskakoreja, mikä tuntui aika hassulta. Sen sijaan on niin paljon henkilökuntaa, että roskat häipyvät näkyvistä saman tien. Vain suurimmilla asemilla, kuten Edinburghissa Waverleyn rautatieasemalla ja lentokentällä on yksityisten hoitamat matkatavaroiden säilytyspalvelut. Laukut käytetään tietysti turvatarkastuksessa.

Olimme molemmat unohtaneet ladata kameran akut ja ne tyhjenivät juuri kun pääsimme näyttelyyn. Ehdin räpsäistä muutaman kuvan käsityönäyttelystä. Hienoja tweedkankaita, käsinkehrättyjä lankoja, lampaansarvista tehtyjä kävelykepin päitä, taidokkaita palmikkoneuleita ja ihania pitsihuiveja. Esillepano oli lievästi sanottuna perinteinen.

Näyttelyn mieleenpainuvimpia hetkiä olivat hevosvaljakkokilpailu, lampaankeritsemiskisa ja tietenkin kaikki ne tuhannet eläimet. Näin ylevä otus on hienovillainen Blue-Faced Leicester livenä.

Alla Bleu du Maine. Matkalta ostin pari Know Your Sheep -lammaskirjaa, joista Brittein saarten lammasroduista voi opiskella lisää.Lapsille tarkoitettuja, mutta hyvin hyödyllisiä aikuisillekin.

Woolfest

2010-06-30T03:33:00.002+03:00

Woolfest-villafestarit on ollut haaveenani jo monta vuotta. Kun Anu alkoi kysellä minulta, että lähdetäänkö tänä kesänä, niin minua ei tarvinnut paljon houkutella. Olin katsellut tapahtuman sivuja netissä ja lueskellut ihmisten blogeja, mutta silti se oli tapahtumana vaikuttavampi kuin osasin kuvitella. Vertailukohteena itselläni on vain suomalaiset käsityömessut ja Tampereen tallipihalla järjestetyt lammasmarkkinat.

Saavuimme Cockermouthiin perjantaina iltapäivällä. Melkein koko matkan Edinburghista Carlislen kautta Cockermouthiin junan ja bussin ikkunoista näkyi lehmiä. Tai lampaita. Tai lehmiä ja lampaita samalla laitumella. Vieno lietelannan tuoksu tulvi avoimista bussin ikkunoista. Kuinka enteellistä se olikaan.

Woolfestin vastaanotto ja koko tapahtuman henki oli ystävällinen ja lämmin heti lipunmyynnistä alkaen. Enkä puhu nyt sisäilman lämpötilasta, joka oli huomattavan korkea varsinkin lauantaina, vaan järjestäjien ja myyntikojujen yleisestä suhtautumisesta. Tapahtuma järjestetään pääasiassa vapaaehtoisvoimin ja henkilökuntaa riitti niin infotiskin taakse, ravintolaan kuin siivoukseenkin. Olin varannut meille paikat perjantain illalliselle messuhallin viereiseen telttaan (hyviä paikallisia makkaroita!) ja sen jälkeen yhteiskehruu- ja neulomistapahtumaan. Kukaan ei tuntunut hätistelevän pois niitäkään, jotka eivät näihin tapahtumiin osallistuneet vaan viettivät iltaa ystäviensä kanssa messukeskuksen baarin puolella.

Woolfestin myyjien lista on vaikuttava. Paikalla oli hyvin monta netistä tuttua verkkokauppaa edustettuna, niin suuria kuin pieniä yrittäjiä. Tarjolla oli tietysti lankaa jos minkälaista: värjättyä, teollista, käsinkehrättyä, ylellistä, halpaa, värjäämätöntä värjäreille, luonnonvärisiä brittilampaiden (luomu)lankoja, Noron uutuuksia, jättipuikoilla neulottavia jättilankakeriä. Oli myös tarvikkeita matonkutojille, ristipistoharrastajille ja askartelijoille. Mutta ennen kaikkea tarjolla oli kuituja sekä huovutukseen että kehruuseen sekä kehruuvälineitä. En ole eläissäni nähnyt niin paljon käsinvärjättyjä, kauniisti letitettyjä villatopseja kuin Woolfestissä. Villatopseja ja karstalevyjä sadan gramman paketeissa, siisteinä jättipalloina ja muovisäkeissä sikin sokin, jos mitä eksoottisia kuituja kokeiltavaksi alpakan ja kamelin lisäksi: jakkia, opossumia, maitokuitua, ramia, soijaa, silkkiä eri muodoissa. Ei millään muista mitä kaikkea. Ilokseni huomasin, että varsinkin pienet myyjät olivat jättäneet merinot pois valikoimistaan. Tilalla oli blue-faced leicesteriä, shetlanninlammasta, jacobsia. Olin ajatellut ostaa värttinän ja jotain kuitua kehrättäväksi illan yhteiskehruutapahtumaan, mutta kaiken paljouden keskellä iski paniikki. Ostin kauniinväristä alpakka-silkkisekoitusta Fyberspatesin kojusta, mutta kun juttelin värttinäkauppiaan kanssa, hän neuvoi hakemaan jotain parempilaatuista kehrättävää, sillä topsi oli huovuttunut. Eipä hätiä mitiä, hain värjäämätöntä villaa toisesta kojusta ja kävin seuraavana päivänä vaihtamassa Fyberspatesin kuidun vähemmän huovuttuneeseen (ainakin neiti/rouva itse väitti niin, en ole vielä itse kokeillut).

Woolfestissa oli tarjolla myös säkkikaupalla raakavillaa. Tapahtuman nettisivujen mukaan tänä vuonna myytiin 400 lampaan villat! Hinta vaihteli 3-35 punnan välillä per säkki tai pussi.

Erikoisinta meikäläiseen meininkiin verrattuna oli se, että myyjien kojujen seassa oli siellä täällä häkkejä, joissa oli eläviä eläimiä: erirotuisia lampaita, alpakoita, mohairvuohia, kaneja. Tilaisuus järjestettiin paikassa nimeltä Lakeland Livestock Centre eli järviseudun karjakeskus, jossa järjestetään myös karjahuutokauppoja. Mielettömän hieno juttu, että villan tuottajat ja loppukäyttäjät kohtaavat toisensa. Lampaita oli esillä hyvin monia rotuja ja rotujärjestöt esittelivät eläinten villoista tehtyjä lankoja ja tuotteita omissa kojuissaan.

Herdwick

Manx Loaghtan

Ouessant

Portland

Teeswater

Huutokauppa-areenalla Sue Blacker esitelmöi raakavillan lajittelusta ja käsittelystä sekä eri lammasroduista. Jos nyt oikein muistan, hän kertoi että Britanniassa on 29 miljoonaa lammasta eli yksi lammas jokaista kahta brittiä kohden. Lammasrotuja on yli kuusikymmentä. Sue Blacker kasvattaa gotlanninlampaita ja omistaa kehräämön nimeltä The Natural Fibre Company, jonka nettisivuihin kannattaa tutustua. Areenalla esiteltiin myös lammasrotuja ja järjestettiin hyväntekeväisyyshuutokauppa, jossa oli myynnissä kävijöiden tekemiä lampaita.

Jos oli kuituja paljon, niin paljon oli myös erilaisia värttinöitä ja rukkeja. Sain kokeilla Almost Alien-rukkia, joka todella näytti ulkoavaruuden olennolta. Sähkökäyttöisessä rukissa on paneeli, josta valitaan kierrosnopeus ja kierteen tiukkuus ja sitten vain painetaan pedaalia kuin ompelukoneessa. Käsillä joutuu vieläkin tekemään töitä. Kokeilemassani rukissa rulla raklatti vähän ilkeästi, muuten se oli yllättävän hiljainen. Uudemmassa mallissa rulla on kuulemma magneettikiinnitteinen ja äänetön ja siinä on sekä liukuva langanohjain että langanpituuden laskin! Kehitys kehittyy. Vähän parempaa graafista käyttöliittymää voisi toki toivoa ja olisihan se kiva, jos rullaan voisi syöttää haluamansa langan vahvuuden ja se myös pitäisi huolen, että lanka on tasalaatuista (olin kirjoittaa että tasapaksua - sitähän se sitten taitaisi olla). Kaipa minulla on rukkiasiat niin kunnossa, etten jaksanut edes laskea, mitä kaikkia rukkeja oli paikalla. Erilaisia Louëteja ainakin, Kromskeja ja Majacrafteja, myös uusin mallinsa Aura. Värttinäkauppiaat antoivat auliisti kokeilla värttinöitään, mutta valittelivat että tapahtuman jälkeen verkkokauppojen sivut ovat kovin tyhjät. Mieleen jäivät erityisesti Kevin Rhodesin kauniisti sorvatut värttinät. Ostin yhden, tosin Wingham Woolworksin kojusta.

Alien

Majacraft Aura

Hitch Hiker Road Bug

Ashford Country

Hauska yksityiskohta festareilla oli norjalainen Larvikin neulekahvilan naisporukka, joka oli paikalla jo toista kertaa. He neuloivat ringissä, kertoivat maastaan ja käsityöperinteestään ja opettivat skandinaavista neulomistapaa ja neulakinnastekniikkaa halukkaille.

Muita vieraita kieliä kuin norjaa ja suomea ei omiin korviini kantautunut. Tosin yksi tämän vuoden pääesiintyjistä oli venäläissyntyinen Galina Khmeleva, joka opetti Orenburg-shaalien tekoa ja seitinohuiden kashmirlankojen kehräämistä tuetulla värttinällä. Minulla on muuten vanha itäsuomalainen värttinä, joka näyttää hyvin samanlaiselta kuin Galinan venäläiset värttinät.

Neuleblogit ja Ravelry oli huomioitu omalla nurkkauksella. Kävin siellä istuskelemassa ja neulomassa ja rauhoittumassa vähän aikaa, mutta kukaan ei tullut juttelemaan ja itselläni oli niin väsy etten tehnyt aloitteita. Yhteiskehruu/neulontatapahtumassa sen sijaan teimme tuttavuutta muutaman englantilaisnaisen kanssa, joista oli aivan käsittämätöntä että olimme matkustaneet Suomesta asti varta vasten Woolfestiin. Matkailu avartaa, mikä tuli taas kerran todistettua. Ja Edinburghissakin tuli vietettyä muutama päivä ja nähtyä kaikenlaista. Mutta siitä lisää toisella kertaa.

Woolfestistä jäi hyvä mieli. Ainoa asia mikä vähän harmittaa on tietysti se, että käteinen loppui heti alkuunsa, kun ostin värttinöitä kavereita vartenkin ja itselleni käsikarstat. Monellakaan pikkukauppiaalla ei ollut mahdollisuutta ottaa vastaan korttimaksua. Kokeilin nostaa rahaa läheisen huoltoaseman automaatista, mutta se ei tainnut osata lukea kuin brittikortteja. Sitten jouduin tekemään ne aivan välttämättömät (niinpä niin) kuituostokseni P & M Woolcraftin kojulla. Pari kiloa oli ylipainoa laukussa paluumatkalla, hih.

Matkajärjestelyistä: (lisätty 19.1.2011)

Lensimme Ryan Airilla Pirkkalasta Edinburghiin, lentoaika vain pari tuntia. Mahdollinen halpa reitti myös Helsinki-Manchester, mutta Edinburghissa taitaa olla enemmän nähtävää. Sitä varten kannattaa varata ainakin pari päivää. Matkustimme Edinburghissa pääasiassa paikallisbussilla, joka on halpa (kertamaksu ₤1.70, päivälippu ₤3, liput maksetaan tasarahalla bussissa tai ostetaan automaatista). Bussireittikarttoja ja päivälippuja saa päärautatieaseman, Waverley Stationin, lähellä olevasta Lothian Buses -nimisen firman toimipisteestä. Lentokenttäbussien terminaali on päärautatieaseman sisäänkäynnin edessä, sieltä on hyvä suunnistaa vaikka majapaikkaan.

Edinburghista Cockermouthiin matkustimme junan ja bussin yhdistelmällä: junalla Carlisleen ja sieltä bussilla Cockermouthiin. Cockermouthin keskustasta kulkee festivaalipäivinä kuljetus Woolfestiin puolen tunnin välein. Tällaista pikkubussi käytimme paluumatkallakin. Kätevää. Junaliput ovat etukäteen ostettuina halvempia kuin juuri ennen matkaa. Niiden hinnoissa on huimia eroja, ruuhka-aikojen ulkopuolella liput ovat paljon halvempia kuin muulloin. Kaukolinjan bussit ovat yleensä ottaen edullinen tapa matkustaa.

Majapaikat voi ja kannattaa varata etukäteen vaikka booking.comin kautta. Halpoja huoneita löytyy Edinburghista pilvin pimein, mutta niissä kannattaa varautua kapuamaan kapeita rappuja ullakkokerroksiin, huonosti jos ollenkaan toimiviin nettiyhteyksiin ja vähemmän täyttäviin aamiaisiin.

Woolfestin ja oheistapahtumien liput varasin netin kautta. Lippuja ei toimitettu kotiin, vaan ne sai tapahtuman infopisteestä.

Matkalaukkujen säilytyksessä kannattaa muistaa, että rautatie- ja bussiasemilla ei yleensä ole säilytyslokeroita. Edinburghissa matkalaukkuja voi säilyttää päärautatieasemalla ja lentokentällä. Laukut turvatarkastetaan. Woolfestissä oli oma laukkujen säilytyssysteemi, josta perittiin pieni maksu hyväntekeväisyyteen.

Hiya!

2010-06-29T15:35:00.000+03:00

Käytiin Pajukannan perinnetilan Anun kanssa vähän tuulettumassa maailmalla. Matkustettiin Edinburghin kautta Luoteis-Englantiin, Cockermouthiin, villafestareille. Olihan mahtava reissu. En ole ikimaailmassa nähnyt yhdessä paikassa niin paljon lankaa, villaa ja muita kuituja sekä erilaisia käsityötarvikkeita.

Greetings from sunny Edinburgh and North West England. I was there for a few days with my shepherd friend Anu. We went to Woolfest in Cockermouth, Cumbria. Our trip was wonderful and the Woolfest event much even better than I expected. A spinner's heaven with all the yummy fibre and animals! It definitely deserves a longer story later, today I am too busy to post but a few lines and some teaser pics: some naturally dyed fibre I made last night after returning home and a few spindles for my knitting club members.

Nyt on kiire, pitää kohta taas lähteä kohti Itä-Suomea, mutta bloggaan Woolfestistä varmasti myöhemmin lisää kuvien kanssa. Tässä tiiserinä kuvia villatopseista, jotka värjäsin Woolfestista ostamillani luonnonväripigmenteillä eilen illalla. Muutaman värttinänkin ostin siltä varalta, että jos kehrääviä Kipakoita kiinnostaa.

Kuidut shetlanninlammasta, BFL:ää, alpakkaa, silkkiä. Väriaineet: värimatara, kateku, punainen ja violetti lakkaväri, annatto, dhak.

Fibres: Shetland, BFL, alpaca, silk. Dyes: madder, cutch waste, red and purple lac, annatto, dhak.

Sur-rur

2010-06-19T18:00:00.000+03:00

Nyt jo kotona, silkkilankaa tulossa. Victoria ja Daniel on niiiiin ihania. Ja Dorothykin sai tänään miesseuraa.

On the road again

2010-06-19T10:06:00.000+03:00

Dorothyä viedään bussista bussiin eli kehruukonsulentti iskee
jälleen. Tällä kertaa Röykkälän lammastilalla Leivonmäellä.

Antaakohan Törötin mulle ikinä anteeksi tätä
jätesäkkinöyryytystä?!

Hento valkoinen

2010-06-18T08:44:00.003+03:00

Sairaalateema jatkuu. Eli taas 400 grammaa sideharsoa väännetty silmukoiksi 20 millin puikoilla. Ja sitä riittää...
Another 400 grams of gauze used for this loose sweater. Knitted on 20 mm needles. And I have got plenty of that stuff left...

Kertosäkeitä

2010-06-17T14:23:00.000+03:00

Minulla on taipumusta toistaa itseäni: olen neulonut kaksi Kiriä, kolme Swallowtailia, ainakin kuusi Suopursu-huivia... ja nyt tämä uusin kirjoneulevillitys.

I have a tendency to repeat my self: Kiri shawl x 2, Swallowtail x 3, Suopursu x 6 (at least) ... and now I keep repeating this stranded pattern. The woollen yarns are dyed with natural dyestuff, indigo and cochenille at least. The yarns had no labels on when I bought them, so I do not really know who made them, when and with which plants they have been dyed. I guess the dark blue worsted yarn is industrial yarn, dyed with synthetic dyes.

Tallitytön talvivarustus olisi tässä. Herra B tahtoi mukaan kuvaan - myös komean kepin.

Tummansininen lanka on nyt kulutettu loppuun, kasvivärjättyjä jäi vielä joka väriä niin paljon että niistä voisi luoda uusia sekoituksia. Tuli muuten mieleen, että kiiltäväpintaisen kampalangan ja mattapintaisen karstalangan yksivärinen yhdistelmäkin voisi olla kaunis.

Lisäsin edelliseen postaukseen muuten ne lupaamani kirjavinkit, jotka kuulin väriluennoilla ja työnäytöksissä.

Kontaktivärjäystä ja värjäyskontakteja

2010-06-12T20:55:00.004+03:00

Tällä viikolla on tullut saatua värioppia niin että silmissä vilisee. Torstaina kävin kuuntelemassa luentoja kaupunginkirjastossa ja tänään oli vuorossa käytännön työpajoja. Kokeilin kirjastosta postausta suoraan kännykällä, kun vihdoin tajusin, miten kuvat saa näkymään Bloggerissa. Pitää vain käyttää ~~inhoamaani~~ Google Mail -tiliä eikä sitä tavallista, niin pystyy lähettämään kuvat suoraan blogiin. iPhonen kamera on aika kehno (vaikka itse laitehan on mitä mainioin), mutta taidan käyttää sitä jatkossa enemmän pikkupostausten lähettelemiseen.

Edellisessä postauksessa oli kuva kontaktivärjätyistä langoista ja kommenteissa ehti joku jo kyselemään, mitä ne kontaktivärit ovat. Kontaktivärjäys on menetelmä, jossa ei tarvita lämpöä, mutta aika lailla kärsivällisyyttä. Tässä tämänpäiväinen kuva Ulla Lapiolahden kontaktivärjäyksestä. Jossakin tuolla epämääräisen silpun alla, ilmatiiviissä pussissa on alunalla esipuretettua, kosteaa villalankaa. Pussin annetaan oleutua pari viikkoa, sitten avataan pussi ja katsotaan, miten värit tarttuivat lankaan. Ja ravistellaan väriaineet pois langoista. En nyt muista, mitä väriainetta tuossa on. Periaatteessa kaikki luonnonväreillä värjätessä käytetyt mäskit voi vielä värjäyksen jälkeen käyttää tällä tavalla. Eri väriaineita sekoittamalla saa mielenkiintoisia lankoja. Kontaktivärjäystä voi toki kokeilla eri materiaaleihin (kangas, rottinki, puu, jne.) ja tietysti myös synteettisillä väreillä.

Oli ikävää, kun juuri tänä päivänä satoi vettä kuin aisaa ulkona järjestettyjen työpajojen aikana. Kastelin farkkuni lahkeet läpimäriksi Alexander Wikströmin kiehtovaa maaväriesitystä seuratessa, vaikka toinen puolikas minusta mahtuikin katoksen alle.

Kipakat viettivät myös KIP-päivää samaisessa tilaisuudessa. Viisaasti vilustumista vältellen pysyttelimme enimmäkseen Galleria Harmonian sisätiloissa. Kovin monta Kipakkaa ei paikalle saapunut, kun kaupungin lankaliikkeissä oli kilpailevia tilaisuuksia, mutta iltapäivällä oli varsinainen väkiryntäys, kun yksi polttariporukka hakeutui seuraamme. No, heistäkin vain tuleva morsian "pakotettiin" puikkoihin.

Luonnonväriteemaan liittyen työn alla olivat jo tiistaina kokenillivärjätyt lapaset. Sain ne valmiiksi tiistain luennon aikana, mutta kun minulla sattui olemaan lisää luonnonväreillä värjättyjä lankoja, harjoittelin tänään kirjontaa. Uusi laji minulle, kopioin joitakin anopin tekemän rekipeiton pistoja ja säveltelin omiani. Tein lapaset, koska halusin kokeilla yhtä vanhaa kirjoneulemallia pyörönä johonkin nopeaan neuleeseen.

Jälkeenpäin huomasin, että olin tehnyt malliin pari virhettä. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi malli näyttää kovin kivalta. Niinpä seuraavaksi työn alla on säärystimet, aika Kenzot mielestäni. Kaikki langat ovat kässämuseon rompetorilta halvalla ostettua satsia, luonnonväreillä värjättyjä paitsi pohjaväri tummansininen.

Suuret kiitokset Lisää väriä! -tapahtuman järjestäjille! Toivottavasti jaksatte järjestää yleisötilaisuuksia vastakin. Tässä vielä tapahtuman aikana saatuja linkki- ja kirjavinkkejä:

Lisää väriä

2010-06-10T15:50:00.001+03:00

Ulla Lapiolahden kontaktivärjättyjä lankoja Lisää väriä -
luentopäivänä. Mahtava päivä. Käsinpainetuista tapeteista voisi
haaveilla seuraavaksi...

Harso

2010-06-09T17:27:00.001+03:00

Älynväläys tämäkin. Sain joskus valtavan kiekon sideharsonauhaa lahjaksi. Toissapäivänä surffailin vähän neulemalleja superpaksuille langoille ja eilen sain valmiiksi tämän luomuksen. Ei puhettakaan, että meidän teini käyttäisi tätä, mutta tulipahan tehtyä.

Easy breezy summer pullover in gauze. Yes, the same stuff that is used in bandages. I once got a giant cheese of gauze ribbon and just had to test it for knitting. This was a very fast project, it took me two days to find the pattern and knit it. Sadly, our teenager only wears this for the photo. So conventional, the youth of today.

Voilà de nouveau: un pull en bande gaze. J'ai reçu un énorme rouleau de gaze comme cadeau et il m'a pris un certain temps pour trouver le courage et le patron pour essayer de le tricoter. Enfin commencé, ce projet a été très rapide à réaliser. Malheureusement la gaze n'est pas de meilleure qualité, le boulochage me gêne un peu. J'aurais pu l'éviter en coupant les franges qui sortent de l'autre côté de la bande mais ça aurait été trop de perfection pour moi.

Malli/Pattern/Patron: Nimbus Sweater, Wenlan Chia/Canadian Living
Puikot/Needles/Aiguilles: 8 mm
Koko/Size/Taille: S

Iholle miellyttävästä kesäpuserosta jätin kauluksen pois, vaikka alkuperäisessä versiossa se onkin yksi puseron jujuista. Toinen on nuo reiät sivuilla. Tulipahan todistetuksi että sideharsoa pystyy neulomaan. Kovin mukavaa neulominen ei tosin ole, sillä "lanka" ei luista puikoilla erityisen hyvin, repeilee ja halkeilee helposti. Käyttämäni harso ei ole samaa laatua kuin apteekissa. Perfektionisti olisi varmaan leikannut ensin toisen reunan ylimääräiset hapsut pois, mutta minä en jaksanut. Alla kuva harsokiekosta, aika jytky vieläkin. Puikkojen koko on 20 mm.

I left out the collar (which is nice, by the way, as are the venting holes on the sides). But now I know that you can knit with gauze. It was not especially pleasant but still. The gauze that I used is recycled stuff, not the same quality as in the pharmacies. A perfectionist would have cut out the extra bits on the other side of the ribbon, which make the fabric look a bit untidy, but I didn't care. For scale, I added 20 mm needles in these photos.

J'ai omis le col ajouré (très beau, d'ailleurs). Eh bien, maintenant je sais que l'on peut tricoter avec la gaze. Bien que ça ne soit pas particulièrement facile ou rapide. Sur les photos ci-dessous, les aiguilles sont de 20 mm.

Syntymäpäivä

2010-06-05T07:19:00.000+03:00

Matkoilla. Etelässä. Eli Helsingissä.
Tytön kirjoittamassa kortissa luki:
Rukki surraa
Pirkko kehrää
Lanka lumoaa

Myötätuulta

2010-05-29T16:53:00.002+03:00

Päivitin vain sivupalkin kilometrit ja -grammat. Tiedän että se herättelee ihmisten rss-readerit, niin laitetaan sitten yksi kuva viimeaikaisista kehruista. Lankakuvat alkavat kyllä minusta tuntua yhtä mielenkiintoisilta kuin sukkakuvat. Pitäisi tehdä taidelankoja, niin saisi kiinnostavampia kuvia.

Vihreässä on kaikkien erisävyisten vihreiden villanjämien lisäksi ripaus silkkiä ja Raijan Aitasta hamstrattua pellavakuitua. Vaaleanpunainen epäonnistui mielestäni surkeasti. Ainekset ovat ok: alpakkaa ja villaa, silkkiä ja polyamidiglitteriä, mutta lanka on paikoin ylikierteistä, ei tunnu kivalta eikä näytä yhtään hyvältä (paitsi ehkä pikkutytöistä). Valkoinen on iki-ihanaa shetlanninlammasta, hiukan vajaa 600 metriä per 100 g. Kuvan oton jälkeen se vielä pörhistyi pesussa kivasti.

Ai niin, huomenna menen Dorothyn kanssa kehräämään Vaajakosken asemalle klo 10-14. Siellä on Myötätuulen päivä -tapahtuma. Juuri nyt tuntuu siltä, että myötätuulta tässä tarvitaankin.

Noro

2010-05-26T14:19:00.001+03:00

Noroviritys on valmis! En ole ikinä maksanut langoista niin paljon kuin siitä puolesta kilosta, mikä meni tähän jakkuun. Mutta onhan nuo värit nerokkaat. Noro-setä ajatteli varmasti raitaa, mutta minäpä tein ruutuja. Pääntiestä tuli avara ja pyöreä, sitä voi pitää kiinni soljella tai taittaa liepeet ulospäin. Reunakaitaleessa on pienet napinlävet, jos päätänkin haluta tähän napit.

My Noro jacket is ready. I love it, the colours are so summery, so me! The trims are crocheted in crab stitch, with small buttons holes if I ever want to have buttons.

Pirtin Kehräämöstä vielä

2010-05-25T23:21:00.000+03:00

Neuleretriittijutussa mainitsin käynnistämme Pirtin Kehräämössä Mikkelin Hiirolassa. Laitan tänne ylös muutaman kehräämössä esiin tulleen asian. Muuten en niitä muista kuitenkaan. Kehräämön historia ja tuotantoluvut löytyvät Pirtin Kehräämön nettisivuilta.

Villan vastaanotto ja lajittelu

- Pirtin Kehräämön langat ja hahtuvat tehdään Suomessa kasvatettavien lammasrotujen villoista: suomenlammas, kainuunharmas, ahvenanmaanlammas mutta myös liharodut texel, oxford down, dorset ja rygja sekä näiden risteytykset
- lampuri saa villasta korvauksen laadun mukaan - huonolaatuinen, likainen villa on jätettä
- jotkut lampurit tuovat aina roskista puhdistettua ja hyvälaatuista villaa; kehräämön kokemuksen mukaan valitettavan usein on niin että mitä suurempi lammaskatras, sitä huonommat villat
- kehräämöllä poistetaan ensin käsin suurimmat roskat, jos lampuri ei ole jo poistanut niitä
- kehräämö karstaa ja kehrää myös lampureiden ja muiden tilaajien villoja, jolloin pienin käsiteltävä erä on 20 kg (yhtä väriä)
- pari kuvaa kehräämöltä saamastani villaesitteestä (klikkaa kuvat isommaksi)

Pesu

- villa pestään ennen kehruuta - joko se lähetetään suurissa erissä Englantiin pestäväksi tai pienet erät pestään kehräämöllä käsin teräsaltaissa, lingotaan ja laitetaan kuivumaan viljankuivuria muistuttavaan suureen kuivuriin
- periaatteessa pesu tapahtuu aivan samalla tavalla kuin kotona: altaaseen niin kuumaa vettä kuin tulee, tahnamainen erikoispesuaine sekoitetaan veteen ja villat sinne, annetaan liota hetken, sitten huuhtelut samanlämpöisissä vesissä, villaa ei liikutella, jotta se ei huovu
- kehräämöllä oli ennen oma kaivo ja jätevesijärjestelmä, nykyään kaupungin vesilaitos huolehtii vesistä; lämmityksenä maalampö (putket kehräämön omistavan Lammastaloussäätiön omissa metsissä )
- Englannista tulevissa villapaaleissa on vielä roskia, villasta ei poisteta kasvijätettä kemiallisesti

Karstaus

- pesty villa menee ensin avauskoneeseen, jossa sekoitetaan haluttu väri ja lisätään mahdolliset muut kuidut: nailon, silkki, koirankarva, mohair, angora, pellava, nokkonen...
- avauskoneesta kuidut ohjataan karstauskoneille, joilla tehdään karstalevy ja esilanka (hahtuva) karstalankaa varten
- harmaat ja vaaleanruskeat sävyt saadaan sekoittamalla valkoista ja luonnonmustaa villaa
- karstauksessa pitää ottaa huomioon villan värit: värjätyn jälkeen ei heti valkoista!
- kehräämössä ilma on kostea ja hyvin lämmin, jotta kuidut eivät sähköisty ja pölise

Kehruu

- kehruuöljynä käytetään pellavaöljyn ja veden seosta
- 1,5 kg:sta villaa tulee 1 kg lankaa
- kampalangassa käytetty topsi teetetään Englannissa; kampalangan valmistuksessa ei tule jätettä juuri ollenkaan (lyhyet kuidut ja roskat erotettu jo kammatessa)

Värjäys

- Pirtin Kehräämön värikarttojen värit vaihtuvat hyvin harvoin

- langat ja hahtuva värjätään Suomessa Pirkanmaan kotityön värjäämössä
- liukuvärjätyt sekoitetaan käsin: yksi työntekijä istuu jakkaralla koneen päällä ja syöttää villaa tietyn kokoisissa erissä ja tietyssä järjestyksessä karstakoneeseen
- Pirtin liukuvärjätyillä langoilla ja hahtuvilla on nimet ("Sateenkaari", "Ruska", "Kevät", jne.), jotka työntekijät muistavat paremmin kuin pelkät numerot
- väreistä vanhin ja myydyin on sateenkaarilanka, muita kestosuosikkeja ovat punamusta ja sinivalkoinen liukuvärjätty

Muuta

- lampuri tai tilaaja saa halutessaan lankansa vyötteettömänä ja pesemättömänä (kehruuöljy mukana) tai pestynä
- kaupan hyllyihin menevät vyötteelliset langat on pesty kehruun jälkeen

Kipakat goes international

2010-05-22T23:54:00.000+03:00

Tänään pidettiin hieman erilainen neuletapaaminen, kun hollantilaisen Handwerken zonder grenzen (HZG) -käsityölehden lukijamatkalaiset olivat saapuneet Jyväskylään ja illastimme heidän kanssaan Savutuvan Apajalla. Menomatka tehtiin Hilja-laivalla (juuri sillä mikä talvella meinasi upota satamaan mutta saatiin pelastettua), paluumatka bussilla.

Today's knitting meeting was a bit unusual since we met with a group of Dutch ladies to have dinner and knit graffitis at a local tourist attraction near Jyväskylä. The site is a popular place for family celebrations such as weddings and birthday parties among the local people, as well. To get there, we boarded m/s Hilja in the Jyväskylä harbour and sailed in beautiful spring weather for one hour.

Iloinen rupattelu alkoi heti laivalla. Kokeneina matkailijoina hollannittaret keräsivät Kipakoiden blogiosoitteita jo menomatkalla. Sain käyntikortin yhdeltä rouvalta, jolla on maatila ja siellä mm. hevosia ja lampaita. Ja ne lampaat on Bleu du Maine -rotuisia, joiden villaa tykkään erityisesti kehrätä! Jos mentäisiinkin ensi vuonna retriittiin Hollantiin tänne?

Cheerful chatting (and knitting) started already on the boat. Blog addresses were exchanged. A lady offered me her visiting card. They have a farm with cows, horses, sheep and other animals. I just checked out their web pages and found out that she keeps Bleu du Maine sheep - I love the spin the fibres of that breed of sheep. So, my dear Kipakat, shall we have next year's knitting retreat in Holland, here?

Perille päästyä kuunneltiin ensin esittely, jonka Erkki-setä hoiti hyvin vitsikkäästi ja lennokkaasti. Tässä menossa rauhallisempi hetki tunnelmallisessa tuvassa.

The host presented the site with great humour. Everyone listened to this stories attentively.

Tämän jälkeen ei olekaan omassa kamerassani kuvia, kun piti syödä ja vastailla erilaisiin kysymyksiin. Ja sitten tietysti neuloa. Hollantilaisten ohjelmaan oli merkitty "graffiti knitting", mikä ei tuntunut kovin paljon rouvashenkilöitä kiinnostavan. Mutta kun päätoimittajan hankkimat langat ja puikot oli jaettu ja päästiin vauhtiin, tunnelma oli kuin kotoisissa neulemiiteissä ikään. Moni innostui opettelemaan suomalaista neulomistyyliä ja sitä opettaessa ainakin minulta meni ajantaju kokonaan. Hollantilaiset oli opetettu neulomaan pitkillä puikoilla siten, että toinen puikko oli tuettu kainaloon, mikä näytti aika mielenkiintoiselta. Yhtään en ehtinyt seuraamaan, mitä muut touhusivat. Jossakin välissä otettiin yhteiskuvia. Utunan Kerttu ja Titityyn Tiina olivat varautuneet langoilla, jotka arvottiin matkalaisten kesken. Ja lopuksi hollantilaiset esittivät meille hienon yhteislaulun kaanonina. Vähän hävetti, kun meillä ei ollut varattuna mitään ohjelmanumeroa.Aika meni kuin siivillä, paluubussi tuli liian pian, mikä on aina hyvän illan merkki.

There are no more photos in my camera. After the dinner, the ladies started knitting with us. And asking us questions. A lot of questions. As the ladies saw that we were knitting in a different style than they did, they wanted to learn our way. The Dutch style of knitting with one needle under the armpit seemed quite odd to me, to tell the truth. Some of them thought it would be quicker and easier to knit the Finnish (continental) way, so I spent the rest of the time teaching them how to knit. I didn't have much time to see what the others were doing. Group photos were taken. A raffle was organised where Kerttu from Utuna and Tiina from Titityy gave out some of their fine yarns. Finally the guests sang a nice song for us (we had not prepared anything for them, which is a shame) and then we had to take the bus back to town. The evening ended quite too soon.

Päätoimittaja Margreet Beemsterboer antoi laivalla meille yhden kappaleen HZG-lehteä, joka on nyt minulla. Kunhan olen tavannut sen läpi, vien lehden Titityyn kauppaan, niin muutkin Kipakat pääsevät tutustumaan siihen. Oikein mielenkiintoinen ja ennen kaikkea monipuolinen lehti, nimensä mukaisesti se pitää sisällään rajattomasti käsitöitä. Tässä numerossa on tilkkutöitä, ristopistoja, kirjontaa, kansikuvassa olevan Rowanin neuleen ohje, hollantilainen sukkaohje, javalaista batiikkia (lehden tuleva kaukomatka suuntautuu Balille ja sieltä on muuten lehden alla oleva kaitaliina), suomalaisen tekstiilitaiteilijan Maisa Kaarnan töiden esittelyä ja Kaffe Fassettin haastattelu. Tulevaisuuden suunnitelmissa on kuulemma lehden käännättäminen englanniksi, mitä me tietysti kannatamme lämpimästi.

We got a copy of the latest HZG magazine by editor-in-chief Margreet Beemsterboer. The contents is like in no craft magazine I have seen before: international and very versatile. There is an interview with Kaffe Fassett, embroidery, cross-stitching, Javanese batik (the piece of cloth under the magazine is a specimen of that; a funny coincidence), quilts, a Dutch sock pattern and a knitting pattern by Rowan, even a review of the works of the Finnish textile artist Maisa Kaarna. Margreet told us that there have been plans to start translating the magazine to English. That would be great, especially if it were available even in Finland.

Vaihdantaa :: Vive le troc et le français

2010-05-20T23:18:00.058+03:00

Merci, merci, Milouson ! Ton colis est arrivé hier mais le jardin m'a appelée si fort (les beaux jours enfin !) que j'en blogue seulement ce soir.

J'avais demandé des livres de tricot et crochet en échange du châle qu'elle désirait avoir, laissant le choix à Milouson. L'Encyclopédie du tricot est juste ce qu'il me faut. Je connais la terminologie française du tricot très mal. J'ai dû une fois traduire deux patrons de tricot du finnois en français et c'était dur. Depuis j'ai toujours décliné d'essayer de nouveau. Grâce au Toile j'y arrive, mais il me faut un temps fou pour tout vérifier. Et je confonds les termes anglais avec les termes français: "cables" anglais ne sont pas des "cäbles" mais des "torsades" en français (en finnois d'ailleurs ce sont des "tresses") etc. En plus, il y a beacoup de trucs dans ce livre que je ne connaissais pas, donc un ouvrage très utile pour moi.

J'ai peu de livres chez moi. J'ai travaillé dans une bibliothèque dans les années 90 et je trouve que c'est là la place pour les livres. En Finlande les bibliothèques fonctionnent bien mais le choix des ouvrages francophones et très limité (ou presque nul) dans la petite bibliothèque du coin. Ce qui justifie ce troc. J'ai horreur du gaspillage et j'ai vu dans la bibliothèque comment les gens y ont font des dons de collections importantes de livres de leurs parents défunts et comment ces livres, laboureusement collectés pendant des décennies et tant aimés par leurs propriétaires, finissaient dans des poubelles puisque pas assez rares ou convoités par les lecteurs modernes ou même pas propres à être envoyés dans des pays en développement.

Quant au japonais, je n'y connais pas du tout. Mais peu importe, les illustrations sont claires et explicatives. J'aurais envie de crocheter de petits moutons et chiens. Et qui sait, les jouets crochetés pourraient bien faire part d'un future projet de design...

Lähetin jokin aika sitten turkoosin Aqua-huivini Belgianmaalle ja eilen sieltä putkahti paketti takaisinpäin. Milouson lähetti, kiitos!

Ihan itse pyysin ranskankielisiä kirjoja tai lehtiä, koskapa 1) niitä ei täältä voi ostaa, 2) en viitsi tilatakaan kun yksityisen kirjaston kokoaminen ei ole minusta mielekästä (mitä ihmettä jälkeenjäävät tekevät niillä kun kuolen?) ja entisenä kirjastontätinä olen sitä mieltä että kirjat saa tarvittaessa lainattua kirjastoista, 3) tiesin että Milousinilla on aikamoinen neulekirjasto, josta varmaan liikenisi ylikin ja 4) vaihdon tarkoitus nyt vain on huolia jotain vastalahjaksikin.

Tuo neulonnan tietosanakirja on loistava: opin siitä paitsi ranskankielisen neulontasanaston myös uusia tekniikoita. Kauhukseni luin vähän aikaa sitten, että jossakin paikallislehdessä minut esiteltiin naisena joka "tietää neulonnasta kaiken" ja kuuluu "jyväskyläläisiin mestarineulojiin". Tämä siitä syystä, että otin yhdestä neulontaan liittyvästä asiasta perusteellisesti selvää - netistä ja muilta Kipakoilta - ja lähetin vastauksen lehden toimittajalle. Oma arvioni neulojantaidoistani on täysin erilainen. Lupauduin kerran kääntämään pari suomenkielistä ohjetta ranskaksi ja se oli yhtä tuskaa. Luen kyllä ranskankielisiä ohjeita sujuvasti, luulen muka ymmärtävänikin ne, mutta toisin päin asia ei oikein onnistu. Mieleen tulee vain englanninkielisiä termejä ja lopputulos on siansaksaa. Tuosta opuksesta löytyy nettiä kätevämmin oikeat termit ja se on todella monipuolinen opus.

Japania en osaa yhtään, mutta kirjassa on selkeät kuvalliset virkkausohjeet. Pitää joskus kokeilla tehdä virkattuja lampaita ja koiria. Ja virkatut lelut sopisivat yhteen mahdolliseen tulevaisuuden designprojektiin, ehkä...

Neulontaretriitti 2 :: Knitting retreat 2

2010-05-19T00:13:00.002+03:00

Kahdeksan keskisuomalaista Kipakkaa neulojaa matkasi viikonloppuna Mikkeliin neulomaan, kehräämään ja tutustumaan sikäläisiin käsityönähtävyyksiin. Matka oli rattoisa, virkistävä ja inspiroiva. Ohjelmaa, puhetta, naurua, kehruuta ja sen opetusta, autossa istumista ja yleistä hälinää oli äkkiseltään niin paljon, että eilinen päivä meni ainakin minulta toipuessa. Olin ottanut harteilleni matkan järjestelyt ja vaikka en siitä tietoisesti stressannutkaan, niin jälkikäteen tuntuu, että jonkinlaista jännitystä reissun onnistumisesta olin tainnut kuitenkin tiedostomattomasti kokea koskapa väsymys on tätä luokkaa. Kun kesäkin päätti tulla Suomeen juuri saman viikonlopun aikana, kotiin palatessa ja vihertynyttä pihaa katsellessa tuntui kuin olisi ollut poissa vähintään viikon.

Mikkeli ja retkikohteet olivat minulle ennestään tuttuja paikkoja, mutta ajattelin että ryhmämatkalla saan kuulla myös esittelyt paikoista, joissa olen käynyt vain asiakkaana. Ja juuri niin kävi. Seuraavaksi voimmekin suunnata jonnekin aivan uuteen kohteeseen. Kipakat voisi itse asiassa testata käsityömatkoja laajemminkin. Ehdotukset ja sponssaus tervetulleita, vink vink.

Meidän piti alun perin majoittua Villa Laurilan aittoihin, mutta ilmat olivat toukokuun alussa niin koleat, että talviasuttava mökki tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Valintani osui Iso Härkä -nimiseen mökkiin, mikä tietenkin on hieman huvittavaa oman blogin nimeä ajatellen. Vakuutan, että kyseessä oli pelkkä sattuma. Mökin sijainti lähellä kaupunkin keskustaa pienen niemen nokassa oli ihanteellinen ja rauhallinen meille neulojille, varsinkin kun tähän aikaan vuodesta olimme niemen ainoat asukkaat. Omistaja sitä paitsi tuntui aidosti arvostavan jaloa käsityöharrastustamme.

Menomatkalla perjantaina kävimme Pirtin Kehräämössä oppimassa, miten kotimaisista villoista tehdään lankaa ja hahtuvaa. Tuore toimitusjohtaja Tarja Gråsten-Tarkiainen tuntui olevan hyvin vastaanottavainen neulojien ajatuksille ja kehitysideoille, mikä oli ilo havaita. Kiitokset myös Päiville asiantuntevasta opastuksesta! Pirtin Kehräämöstä on näköjään kirjoitettu vastikään toinenkin tuore blogiraportti, joten mitäpä minä siitä enempää, käykää lukemassa Pirlen blogista.

Lauantaina kävimme ensin Kenkäverossa ja vanhassa puupitsipappilassa herkullisella lounaalla. Sitten oli vuorossa Raijan Aitta Majavedellä. Kukkarot tyhjenivät kivasti pellavalankoja ja -kankaita ostellessa. Kehrääjille muuten tiedoksi, että Raijan Aitassa olisi myynnissä lähes käyttämätön, yksipolkusiminen Louët S17 -rukki sopuhintaan (tiedustelut suoraan Raijan Aittaan, please).

Osa porukasta koki vielä reippaan ~~hikisen~~ automatkan Ristiinaan, jossa teimme hikisen kuuden kilometrin kävelylenkin Astuvansalmen kalliomaalauksille (PDF-esite). Iso hirvi tekee minuun näköjään aina yhtä suuren vaikutuksen, tunkee väkisin uniinkin.

Aina välillä neulottiin ja kehrättiin. Hannalea sai lähes valmiiksi pöllöpuseron lintubongarimiehelleen superihanasta Manusta ja monen muunkin neuleet edistyivät kiitettävää tahtia. Itse sain aloitettua yhden sukan, jonka myöhemmin kotona purin ja aloitin uudestaan. Näin minulle näköjään käy aina tällaisissa tilaisuuksissa; suu liikkuu, puikot ei. Kehräsin sentään pienen vyyhdin lankaa itselleni. Kehruuta opetin yhdelle jos toiselle Kipakalle sekä värttinällä että Dorothyllä (Majacraft Suzie Pro). Mervihän on jo addikti ja Suzie Pro -fani, mutta myös Katja taisi saada aika pahan rukkipureman. Marja, Tiina ja Anna-Liisa tyytyivät värttinään.

Sunnuntaina ihailtiin maisemia ja nautittiin luonnon rauhasta, neulottiin, syötiin, kehrättiin lisää ja siivottiin mökki. Iltapäivällä tehtiin vielä pikavisiitti Laurilan tilalle, jossa Auli esitteli meille kaikki ihanat eläimet ja tilapuodin. Täällä, kuten aikaisemmin Pirtin Kehräämöllä, surkuteltiin sitä miten villan arvostus ja raakavillan lajittelu- ja käsittelytaito on Suomesta melkein hävinnyt muutamassa kymmenessä vuodessa. EU:n tukemat lammashankkeet ovat jääneet paikallisiksi yrityksiksi, joista ei ole ollut mitään pysyvää hyötyä.

Lähtiessä Auli vilautti uutta kokeiluerää, kaksisäikeistä hahtuvalankaa. Tavallinen Pirtin hahtuvalankahan on nelisäikeistä, kaunista vyyhdeillä, mutta liian paksua oikein mihinkään järkevään neuleeseen. Villa Laurilan lanka on suunnilleen samanvahvuista kuin islantilainen Lett-Lopi, mutta suomenlampaan villasta kehrättyä ja siten aivan uskomattoman pehmeää. Tuleva hittituote, sanoisin, varsinkin jos sitä tehdään kaikissa suomenlampaan väreissä.

Kuva: Tiina E

Greetings from Mikkeli where eight members of our knitting club Kipakat spent the weekend knitting, spinning, sightseeing, admiring the lakeside and, of course, chatting cheerfully. We visited the Pirtin Kehräämö spinning mill, the biggest producer of woolen and worsted yarns made of Finnish sheep in Finland (yes, I know, proper English web pages would be greatly appreciated - we did tell that to the CEO) and were shown how yarn is made there. Basically they do everything else in the mill except scouring and combing which are done in the UK because the mill has no equipment for that. However, they do scour small amounts of fleece and yarn on order. Another place of interest was Raijan Aitta which specialises in linen products. The wall covered in different shades of tow fibres was especially spectacular (I got some nice background images for my iPhone) and so were the skeins of handspun linen.

As I had visited the Astuvansalmi rock paintings earlier and found them very inspiring, I took five courageous knitters to a 6-kilometer hike in blazing heat. I don't think they were disappointed. On our way home we stopped at the Laurila farm, to see the animals - sheep, llamas, poneys, chicken, goats, angora rabbits, curly-coated Mangalitza pigs, a donkey and a reindeer - and to do some shopping in the charming farm shop. The owner likes to experiment and refines the wool of her different animals to interesting products like the loosely spun Finnsheep yarn in the last photo. It is about the same weight as the Icelandic Lett-Lopi but has a much softer hand since it is made of pure Finnwool. Me likes a lot!

For more ~~and better~~ photos, go to the Kipakat blog :)

Virus

2010-05-09T14:40:00.000+03:00

Niin se iski sitten minuunkin. Norovirus. Onneksi ei se yrjötauti, joka vaarantaisi Kipakoiden ensi viikonlopun neuleretriitin, vaan neuleblogeissa ajoittain riehuva variantti. Lähiseudulle nimittäin putkahti tällä viikolla uusi lankaliike Aava (varoitus: linkki verkkokauppaan!) enkä päässyt Noro-hyllyn ohi ostamatta, vaikka sukkalankaa oli tarjolla vasta tasan kaksi väriä. Tekeillä on virkattu riepu, josta pitäisi tulla jakku. Mielellään elegantissimo.

Takakappale on valmis. Siihen meni kokeeksi ostamani 200 grammaa lankaa eli vajaa puoli kiloa luultavasti riittää koko jakkuun. Tapani mukaan teen tätä taas ihan mutufiiliksellä. En ole vielä varma, miten teen kauluksen. Ideoita? Speksit ovat aika epämääräiset. Mutta olen sentään piirtänyt summittaisen kaavan! Ja laskenut kavennukset!

Jakusta oli tarkoitus tehdä käännettävä, mutta kääntöpuoli ei minusta näytäkään hyvältä. Siinä erottuvat nuo turkoosit raidat turhan selvästi.

Päällä takakappale näyttää ihan lupaavalta, ainakin omasta mielestäni.

More Noro. I got hit by the famous virus, damn it! To my great surprise and delight, a new LYS opened this week just a couple of miles from my home and I couldn't get past the Noro shelf without buying some Noro Kureyon sock yarn. I'm crocheting an A-line jacket with dropped shoulders without any specific pattern. I drew a schema, though, to design the decreases. I have no clue yet how to make the front pieces: a deep V neck, a round neck, a shawl collar or what? Any ideas? The jacket was meant to be reversible but I am not sure if I like the backside of my crochet (3rd pic); the turquoise stripes show too clearly, I think.

Noro, 10 g

2010-05-05T20:23:00.001+03:00

Mitä saa aikaan kymmenestä grammasta Noro- tai käsinkehrättyä ihkusukkalankaa? No vaikka tällaiset (tai, tarkemmin ajatellen, yhden näistä sillä 10 g riittää vain yhteen sukkaan):

What can you make out of 10 grams of Noro/your very own handspun sock yarn? For example, these (or, actually, just one of the socks; for two, you'll need 20 g):

Malli/Pattern: Two-Yarn Resoleable Socks

(Favorite Socks: 25 Timeless Designs from Interweave)

Langat/Yarns: Novita Nalle (60 g), Noro Silk Garden Sock Yarn 252 (20 g)

Puikot/Needles: 2.5 mm

Noh, vähän juksasin. Noroa taisi olla 20 grammaa per sukka, poistin harmaat pätkät välistä ja käytin vain värikkäämmät. Harmaista saa vielä toiset tällaiset sukat. Tytön kommentti: "Ehkä ihanimmat sukat ikinä!" Mieskin, joka ei paljon neulomuksiani kommentoi: "Nuo on oikeesti tosi kauniit." Ja miten käytännölliset! Kun pohja kuluu puhki, pohjaosan voi purkaa ja kutaista uuden tilalle. Muistan nähneeni vastaavanlaisen ohjeen jossakin vanhassa suomalaisessa käsityölehdessä. Täytyykin kaivaa se esiin ja tarkistaa, miten se eroaa tästä mallista.

Well, I cheated a little. In fact I had 20 grams of yarn per sock and used only the more colourful parts for these socks. From the grey bits, I can make another pair. These are really practical. When you get a hole in the sole, you simply rip and knit another one quite easily. I have seen a similar pattern in an old Finnish magazine one, I need to find it and check if the techniques differ.

Aqua news

2010-05-05T19:52:00.000+03:00

Uutisia. Pusero valmistui. Hieman lyhyeksi se jäi, mutta lankaa oli niukasti, sitä jäi noin kymmenen metriä. Samat speksit kuin miesten neuleessa. Lanka oli hiukan ohuempaa, joten tästä tuli automaattisesti pienempi. Ainoa muutos minkä tein taisi olla hiha-aukon syvyys. Niin ja neuloin vartalo-osan pyörönä hihoihin asti. Pusero on ollut kylmempinä päivinä koekäytössä ja tykkään kovasti.

Huiviin tykästyttiin Belgiassa ja postitin sen tänään. Minä enää mitään huiveja tarvitse. Karhunvatukkaneule nyt vaan on niin rauhoittavaa neulottavaa, että mieli tekee tehdä sitä aina silloin tällöin. Rytmi kuin valssissa. En yhtään ihmettele, että se on niin suosittu.

The sweater is finished! It is a bit snug but I didn't have so much yarn. I knitted this along the same specs as the men's sweater but got a smaller size because of different yarn weight. The sleeve caps are a bit smaller, too. I've been wearing the sweater on colder days and like it a lot.

A Belgian knitting buddy suggested a swap and I sent the shawl to her today. I've got plenty of shawls already. The reason I keep knitting this particular pattern is the trinity stitch which I find so utterly relaxing. It's like waltzing: 1-2-3, 1-2-3... No wonder it's so popular in prayer shawls.

Aqua - apua!

2010-04-12T15:58:00.001+03:00

Olen viime aikoina viehtynyt veden väreihin. Ei mihinkään kirkuvan räikeisiin turkooseihin, vaan hillitympiin, murrettuihin väreihin. Yritin tehdä sellaista lankaa tänään ja värjätä samalla yhden luonnonharmaan Suopursu-huivin. Inspiraationa oli vyyhti teetee Elegant-lankaa ja Gina Tricot'n harmaansinertävänvihertävä paita, joiden väliltä toivoin löytäväni oikean sävyn. Mallit oikealla altaan reunalla (GT:n väri ei oikein kameralla onnistunut).

I love watery colours. Not the brightest turquoises and blues, but more subdued hues. Today I tried to dye some yarn and a shawl to a perfect shade of aqua. As a guideline, I had a skein of turquoise wool and silk blend yarn teetee Elegant and a Gina Tricot t-shirt (bottom right in the pic). I aimed for a hue between those two.

Olen hidas ja varsinainen säätäjä värjäyshommissa. Mietin väriä ensin tuntikausia, sekoittelen ja sekoittelen, testaan ja testaan ja lopulta värjään hitaasti töpöttämällä tai maalaamalla. Tämän päivän älynväläys oli maalata huivi niin, että reunapitsin nypylät ovat tummempia samoin kuin osa huiviosan "marjoista". Kuvittelen, että tuo voisi olla mielenkiintoisen näköinen päällä. Huivi on vielä kuivumassa, joten en tiedä onko.

My dyeing jobs take a loooong time. First I contemplate on the colour for ages, then mix and test colours again and again, and then dye by painting or dabbing the dye with a sponge. For the shawl, I wanted to paint the "berries" of the border with a darker hue. I thought it would look nice when worn around the neck. The shawl is not dry yet, so I haven't tried it on.

Huivilanka on muuten Pirtin Kehräämön ohutta kampalankaa. Aivan ihanan pehmeät vyyhdit löytyivät anopin kätköistä. Paljon pehmeämpää kuin ohut Pirkkalanka, josta myös olen tehnyt tämän saman huivin. Eikä happoväreillä värjääminen tuntunut lankaa mitenkään karhentavan.

The shawl is made of light grey, undyed fingering-weight worsted yarn spun by Pirtin Kehräämö. It is wonderfully soft, much softer than Pirkkalanka, which someone might know.

Värjäämäni lanka on vuosikausia kaapissa muhinutta itsekehrättyä bleu du Maine -rotuisen lampaan villaa Ranskasta, niitä aivan ensimmäisiä tuotoksia rukilla. Kivaa kehrättävää, mutta hieman karkeaa ja kovaa suomenlampaaseen verrattuna. Kuvittelen kuitenkin, että saan tästä itselleni ihanaisen version Kiviset pellot -puserosta, vähän pienemmän kuin ensimmäinen miehen kokoon tehty pusero. Sellaisen mikä kestää käyttöä nyppyyntymättä. Tässä värissä siitä tullee kuitenkin mieleen enemmän laguunit kuin lammashaat, hih.

The handspun yarn is French Bleu du Maine which I spun years ago. It was very easy to spin. I hope to make a nice Rocky Fields sweater for myself with this yarn. Even though in this colour, it will remind me of lagoons rather than sheepfolds, hehee.

Lehmä joogaa

2010-03-31T21:28:00.000+03:00

Alpakka-Sanna laittoi ylläripaketin. Sieltä paljastui 700 metriä Linnunradan Alpakoiden ihanaista suri/silkkialpakkalankaa, krassinsiemeniä monta eri laatua ja koirulaisillekin pienet herkkutikut, jotka ne hotkivat ennen kuin ehdin ottaa kuvan. (Vilkuttavat tuossa Sannalle terveisiä, "Saa laittaa vastakin!") Ja sitten oli tuo lehmäjoogakirja, joka sai meikäläisen hirnumaan niin että oli pissat lirahtaa housuun. Se on ihan paras!

Lähdenpä tästä heruttelemaan ennen yölevolle siirtymistä...

A friend who raises alpacas sent me a little surprise present: suri/silk yarn from her own Suri alpaca (!), enough for a large lace shawl, nasturtium seeds, treats for our dogs which were consumed before I had the chance to get the camera out, and a hilarious yoga book for cows (German original: Yoga fûr Kühe, by Klaus Puth).

Laiska

2010-03-14T23:32:00.000+02:00

Laiskottaa. Ja hävettää, kun en ole saanut blogattua tästä aikaisemmin vaikka minua lahjottiin jo helmikuun puolella (ja se on harvinaista). Olin kuntoutuslaitoksessa täysihoidossa, kun mies soitti että minulle oli tullut pinkki paketti. Revin paketin auki heti kotiin päästyä ja sieltä paljastui superihana, SUURI, tassukuvioinen villahuivi (kuvia ja mitat Marjutin blogissa). Marjut oli lähettänyt sen kiitokseksi Tassun karvojen kehruusta. Tässä ei nyt mennyt työsuoritukset ihan tasan. Marjut valitti blogissaan, että kissat eivät olleet kiinnostuneita kieriskelemään huivin päällä ja lähettämään terkkuja meidän koirulaisille. Jotain kiinnostavaa huivissa kyllä oli, sillä voimakas pesuaineen tuoksukaan ei estänyt tutkimasta huivia tosi tosi tarkkaan ja loppuviimeksi kieriskelemästä sen päällä. Tässä ollaan jo vähän rauhoituttu.

Ei tassuhuivi kuitenkaan koirien lämmikkeeksi jäänyt, ehei. En olekaan itse saanut aikaiseksi (laiska!) tuollaista suurta huivia, jota voisi näytellä kehruunäytöksissä ja markkinoilla. Huiville tuli heti muutakin käyttöä. Siinä oli ihana lämmitellä flunssaisena. Kiitos, Marjut!

Niin se kuntoutus. Se oli kyllä hyödyllinen luultavasti koko loppuelämän kannalta. Opin kaikkea mielenkiintoista itsestäni. Kuten vaikkapa sen, että olen takaperin kävelyssä ihan parasta A-luokkaa. Puolen vuoden seurantajaksolla kuuden metrin takaperin kävelyn suoritusaika parani viisi sekuntia, vieläpä ilman harjoitusta. (Vai voikohan sitä harjoitella? Onko niin että takaperinkävelijäksi synnytään?) Kun vielä tietäisi, miten tuota taitoa hyödyntäisin. Muuten kunto on keskinkertainen ikäiselleni. Mikä ei ole huono uutinen sekään. Siitä on varaa parantaa.

Osa tämänhetkisestä laiskuudesta johtuu varmaan sairastamastani flunssasta. Käsityörintamalla on tapahtunut aika vähän. Muutamat sukat olen neulonut, mutta ne eivät kovin paljon lisää neulottuja metrejä. Laitoin muuten grammat ja metrit tuonne sivupalkkiin, kun eivät ne ketään muuta kiinnosta kuin itseäni. Kehräsin Kalajoki-sukista yli jääneet villat kolmisäikeiseksi langaksi, 85 g/210 m.

Monessa blogissa ja keskustelupalstoilla väitetään, että kolmisäikeisestä langasta saa kestävämmät sukat. Ne kun neuloo vielä pienillä puikoilla pelliksi, niin johan kestää. Testasin. Ei käy minulle. Pidän paljon enemmän pehmeämmistä, kaksisäikeisestä langasta neulotuista sukista. Tunnen jotenkin jalkapohjan alla tuon pyöreämmän langan, vaikka en edes tehnyt mitenkään erityisen tiukkaa kierrettä lankaan. Kun kuitenkin kehrään itse lankaa, niin miksen tekisi niin ihanan pehmeitä sukkia kuin villoista suinkin saa? Sukista tuli kyllä ihanan väriset. Laitan kuvan, jos ja kun saan värit kuvissa suurinpiirtein kohdalleen.

Pitkän tähtäimen suunnitelmiin on kuulunut neuloa "jotain" edes osasta lahjoituslankoja, jotka sain kaksi vuotta sitten (!) entiseltä työkaverilta. Osan olen käyttänyt neulegraffiteihin, mutta monta kiloa on vielä jäljellä. Nyt olen aloittanut konttineuletta, josta pitäisi tulla pusero. Koko on jättestor, sopinee useammallekin tämän huushollin asukille tarvittaessa. Paksut langat olivat valmiiksi kauniilla kerillä. Ne on kerrattu samaisessa lahjoituksessa mukana tulleella Daruma Home Twisterillä ohuen ohuista langoista. Muuten kiva, mutta neuloessa lanka tahtoo hajota ikävästi ja neuleeseen jää pieniä lenkkejä.

Samikset (melkein)

2010-02-22T08:17:00.008+02:00

Nämäkin neulontakaverin vanhemmilleen tilaamat hahtuvahapsuiset lapaset mahtuvat vielä helmikuun neulontasaldoon. Langanjämien tuhoamista tämäkin. Loppukuu menee kuntoutuksessa, jossa ei taida ehtiä juuri neuloa. Langankulutus helmikuussa tähän mennessä 1738 grammaa, kehruuta vain 340 metriä, 54 grammaa.

Thrummed mittens for a friend's parents. I used the same yarns that I knitted the striped sweater with. Hard to believe, but I've reduced my stash by 1738 grams in this month only. Less time for spinning, so only 340 metres/54 grams of fingering weight Shetland shawl yarn created.

Kiviset pellot :: Rocky fields

2010-02-21T16:15:00.000+02:00

Mistä on kalastajanpuserot tehty? Palmikoista, timanteista, elämänpuista, siksakeista. Lueskelin Gladys Thompsonin kirjaa Patterns for Guernseys, Jerseys & Arans: Fishermen's Sweaters from the British Isles (Dover Publications, New York, 3rd ed. 1979, ISBN 0-486-22703-0) ja sain sieltä ideoita tähän puseroon.

I read about symbols used in fishermen's sweaters in Gladys Thompson's book Patterns for Guernseys, Jerseys & Arans: Fishermen's Sweaters from the British Isles (Dover Publications, New York, 3rd ed. 1979, ISBN 0-486-22703-0) and got the idea for this sweater.

Sisävesisuomalainen versio kertoo kovasta elämästä maalla, ei merellä. Siinäkin on palmikkoa symboloimassa köysiä tai vaikka lampaan tai hevosen riimuja, pyöristyneet "timantit" symboloimassa kivikkoisia peltoja ja resoreissa elämänpuut. Perinteiset Aran-neuleethan ovat täynnä erilaisia kuvioita, mutta suomalaiseen elämänmenoon sopii mielestäni paremmin tällainen yksinkertainen versio.

It's a more simple Aran sweater, modified to fit the Finnish taste and way of life. The cables symbolising ropes, diamonds symbolising rocky fields and the tree of life pattern in the ribbings still fit this part of the country and the modest living farmers get from the soil.

Lankana Röykkälän tilan paksu, kaksisäikeinen rygjalampaan villasta tehty lanka ja puikkoina 3,5 mm pyöröpuikot (koska minulla on löysä käsiala, joku toinen olisi luultavasti päässyt samaan lopputulokseen isommilla puikoilla). Tein puseron paloina, koska lanka oli niin rasvaista että näin parhaaksi pestä sen ennen kokoamista. Huomasin, että pidän palasten ompelusta todella paljon! Viitteitä hihapyöriön ja kauluksen mittoihin on otettu sieltä täältä vanhoista käsityölehdistä. Pusero on miesten kokoa 52-54, mutta en saanut miestä poseeraamaan siinä. Lanka kuulemma oli liian karkeaa. Nyt tämä neule on jo matkustanut muualle, mutta ohjeet ovat tallessa. Vähänkö olen ylpeä tästä luomuksesta!

The yarn is from a local sheep farm and from Rygja sheep which is originally a Norwegian sheep breed. I knitted it with 3.5 mm needles. The yarn was very rich in lanoline and quite stiff, so I washed the sweater pieces before sewing them together to make the sweater soften a little. Still, my hubster thinks it's too rough, so I had to pose myself for the photos. I am not really accustomed to making sweaters yet but I took hints from here and there, from old craft magazines and books and managed to create correct proportions for men's size L. I already gave the sweater away but I made careful notes to be able to reproduce the design later. I am really proud of the end result.

On huomattu

2010-02-19T11:10:00.000+02:00

Pakko laittaa linkki tähän löydökseen: FriikkiPirkot!

"Jokaisessa meissä asuu pieni Pirkko...
Kaikki eivät vaan ole löytäneet omaansa vielä.."

Found a new blog FriikkiPirkot (=freaky Pirkkos)!

"There is a little Pirkko in every one of us...
Not all of us have found it(her?) yet...

Ta-daa!

2010-02-16T15:11:00.002+02:00

[Edit: Yleisön pyynnöstä lisäsin kuvan koko puserosta. Joka toinen raita on luonnonvärinen, joka toinen värjätty. Yhteensä käytin noin kolmeakymmentä eri lankaa.]

Pusero ei valmistunut ihan ystävänpäiväksi, mutta valmistui kuitenkin. Ihan ok arkipusero, istutetut hihat ja pieni rulookaulus. Tällä taitaa olla enemmän tunnearvoa kuin muuta arvoa. Hieno juttu se.

Helmikuun langankulutus on jo lähes 1,4 kiloa! (Tähän puseroon meni jätelankoja 530 grammaa).

[Edit: Added another photo showing the details because someone asked. Used about thirty different yarns for this sweater.]

Couldn't finish the sweater on Valentine's Day, but did finish it after all. This sweater probably has more sentimental value than artistic or monetary value. Which is fine.

Btw, I have reduced my stash by almost 1.4 kg in February! (used 0.53 kg for this sweater).

Ystävänpäivää :: Happy Valentine's Day

2010-02-14T22:37:00.003+02:00

Villantuoksuinen ystävänpäivän tervehdys Aholan lammastilan uudesta lampolasta! Kävimme päivällä laskiaisajelulla Toivakassa, kun Terhin tilalla oli avointen ovien päivä. Kaunis ilma ja kivoja lammaksia laumoittain (sic heil!). Värejä piisaa.

A lovely wool-scented Valentine's greeting from Ahola sheep farm! It was such a nice day to go there to see the beautiful grey Finnsheep in their new, spacious sheep shed. Just look at the colours of those fleeces! There were also samples of yarns dyed with natural dyes.

Joku (en huomannut kysyä nimeä) oli taitavasti värjännyt kainuunharmaslankoja kasviväreillä. Varsinkin täplikkäät langat ovat kiinnostavia. Ne oli kuulemma värjätty mehumaijassa. Taidanpa aavistaa, miten. Olen monesti ajatellut itsekin kokeilla, mutta kärsivällisyyteni ei oikein riitä moiseen.

Värjäyksistä puheenollen, olen tekemässä happoväreillä värjäämistäni ja värjäämättömistä kotimaisista villalanganpätkistä itselleni riemuraitaista villapaitaa. Sen voisikin ristiä ystävänpäivänpaidaksi, kun siinä on tuttujen lampurien lankoja: suomenlammasta Anulta, kainuunharmasta Terhiltä ja Aulilta Villa Laurilasta. Loput ovat Pirtin kehräämön lankaa. Niissäkin on luultavasti jonkun tutun lambien villoja, kun vuosien varrella on tullut tavattua heitä useampia. Ja on siellä myös yhtä Kertun värjäämää lankaa. Hihaan tulee erilaiset raidat kuin vartalo-osaan. Toivottavasti se toimii.

Speaking of colour, I'm knitting a striped sweater for myself. It's a real Valentine's sweater, with yarn made of the wool of my sheep-farming friends' sheep. As I knit, my warm thoughts go to Terhi and Auli and Anu, and many other sheep farmers who have contributed in this project.

Tammikuun tuotoksia

2010-02-10T14:02:00.000+02:00

Tuottoisa tammikuu: kehräsin lankaa 458 grammaa ja 1350 metriä ja neuloin 941 grammaa lankaa, osin noita käsinkehräämiäni! Ei ihme, etten ole ehtinyt bloggaamaan.

I've been highly productive in January: spun 458 grams, 1350 metres of yarn, knitted 941 grams! No wonder I didn't have any time for blogging. As promised, I made Kalajoki socks for the whole family. Then I crocheted another stole for myself.

Tässä joitakin valmistuneita töitä. Tytölle ensin sukat Talvimorsian-sukista jääneistä langanjämistä.

Sitten miehelle sukat jo täällä esitellystä verkkosukkalangasta. Minulle tulee noista mieleen aika limainen joki, ehkä sammakonkutu. Mies kuitenkin tykkäsi, koska sukat ovat lämpimät ja pehmeät. Beigessä teollisuuslangassa, jonka koostumuksesta ei ollut mitään selitystä, on kai akryyliä, sillä mies valittaa että jalat hikoilevat sukissa.

Virkkasin myös uuden, körttiläisemmän eli hillitymmän värisen version stoolasta. Tai no hillityn ja hillityn. Käytin pohjaan tumman siniharmaat Raijan Aitan pellavavillalankaa ja sinistä silkkivillaa sekä muita langanjämiä. Virkkasin päälle raidat Noro Kureyonin sävyllä 206. En saanut yhtään kuvaa, jossa sekä värit että tarkennus olisivat kohdillaan, mutta tässä viiteitä huivin eri puolista.

Kehruista ihanin on ohut shetlanninlammaslanka, n. 330 m/50 g. Parasta lankaa Suopursu-huiviin!
Homespun Shetland for another Suopursu shawl.

Tunnelmakuvia lammasmarkkinoilta

2010-02-08T11:33:00.000+02:00

Tiina, Kipakat-kalenterin ulkoasuguru, on tallentanut tunnelmakuvia viime syksyn lammasmarkkinoilta. Linkki kirjaseen löytyy Tiinan omasta Vihreä sanko -blogista.

Want to see artistic photos of last year's sheep and wool market in Tampere? Tiina E has made a very nice booklet of her artistic photos. Click this link and download the PDF file before viewing for better quality (Google Docs compresses the image a bit too much).

Mainos - Ad

2010-01-19T14:06:00.000+02:00

Enpä ole siirtynyt vielä käyttämään Google Chromea, mutta käsintehty mainos on kyllä kiva.
Handmade ad - cool!

Lankap0rnoa

2010-01-19T10:52:00.000+02:00

Verkkosukkalankaa

Fishnet sock yarn

Tein lankaa miehen sukkiin. Yksi säie käsinkehrättyä, kerrattuna pariin kertaan kirppariostoksilla, ohuella beigellä ja laivastonsinisellä kartiolangalla. Vihreä on ehtaa villaa, tummansinisessä lukee "nailonvilla", beigen koostumuksesta en osaa sanoa muuta kuin että pehmeää on. Joka tapauksessa yritän vähitellen hävittää villa- ja lankavarastojani eri konsteilla. Kalaverkkohan käy hyvin Kalajoki-sukkiin?

Sexy yarn, isn't it? I spun this for my hubster's socks. Fishnet should be ok for river socks, no? The green wool is homedyed BFL, plied twice with navy and beige industrial yarns that I bought on a flea market some years ago. I'm trying to get rid of my stash this way now.

Kipakat-kalenterista

2010-01-11T22:08:00.000+02:00

Toiko joulupukki käsityökalenterin vai jäitkö ilman? Olemme pohtineet, pitäisikö ottaa vielä pieni lisäpainos. Laita viestiä, jos kaipaat kalenteria. Tänne tai Kipakat-blogiin. Kiitos.

River of dreams (Billy Joel)

2010-01-11T21:50:00.000+02:00

Harvoin on mikään neulemalli natsannut niin hyvin kuin Yliveto-blogista löytämäni Kalajoki-sukat (PDF, in English here). Minulla on nimittäin hyvinkin omakohtaisia kokemuksia tuosta joesta ainakin parinkymmenen vuoden ajalta. Olinpa kerran vähällä hukkuakin kyseiseen jorpakkoon seitsenkesäisenä pikkulikkana, mutta samanikäinen ja -niminen serkku ehti pelastamaan. Niinpä tässä ollaan vielä blogia päivittämässä. Joen rannalla on perinnöksi saatu mökkitonttikin, mutta vaikuttaa siltä että en nyt kuitenkaan ole lapsuuden leikkipaikoille hetikohta palaamassa. Oli muuten aivan pakko laittaa otsikkoon tuo Billy joell' :D

Ohje on hyvin kirjoitettu ja PDF:ään lisätty ilmakuva inspiraation antaneesta joesta on kiva idea. Pidän siitä, että näissä sukissa ei ole turhia krumeluureja yltympäriinsä, vain tuo hauskasti mutkitteleva joki. Toiset sukat ovat jo puikolla, kärjestä aloitettuina. Taidan tehdä näitä koko suvulle.

When I first saw the Kalajoki sock pattern on Ravelry, I thought this is it, my sock pattern! My childhood home was located on the river Kalajoki, I used to play on the river banks all the time, I almost drowned in that river when I was seven years old. But my cousin saved me then and here I am, telling you the story of these socks.

The pattern is well written, I had no problems what so ever when knitting the socks. I especially like the simplicity of the pattern, no complex cables all over but only the clean, flowing river pattern on the side.

Päätin heti, että näitä sukkia en neulokaan mistä langasta tahansa, vaan teen langan itse. Alpakka ja Blue-faced leicester tuntuivat kuituina hyvältä yhdistelmältä, niinpä sitä kehräämään heti kun pääsin irtautumaan joulukuun tossutehtailusta. Karstasin ensin yhteen harmaata alpakkaa ja värjättyä BFL-topsia. Visioin väreiksi kaikkea muuta kuin "tunturipurojen raikkautta", sillä noilla seuduilla on paljon maatiloja ja erittäin humuspitoista, ruskeaa vettä. Jaoin villat viiden gramman nöttösiin ja kehräsin niistä yhden säikeen värillistä lankaa. Pariksi kehräsin vielä samanpaksuisen säikeen harmaata pehmittääkseni värejä entisestään. Olin hyvin väsynyt villoja karstatessa ja totesin myöhemmin että olin tehnyt kaiken ihan eri lailla kuin olin alunperin mielessäni suunnitellut. Jouduin loppujen lopuksi pätkimään langat, että sain kahteen sukkaan samanlevyiset väriraidat. Tarkoitus oli tehdä myös pehmeät liukumat värien vaihtumiskohtiin, mutta se ei nyt tällä ällillä onnistunut.

Kaiken kukkuraksi langasta tuli liian ohutta malliin ja puikkoihin nähden. Neuloin sen kaksinkertaisena. Mutta pehmeää lanka on ja tuhat kertaa miellyttävämpää jalassa kuin kauppojen keinoainevahvistetut langat.

Sukkia neuloessa ihmettelin, mistä ihmeestä olin keksinyt värjätä villaan myös vaaleanruskeaa. Sukissahan piti olla vain häivähdys vettä, rantaruo'ikkoa ja horsmankukkia. Kaipa olin laittanut mukaan myös puusiltaa, joka ylittää joen entisen kotitaloni kohdalla kohdalla.

Because the pattern is so special, I wanted to spin a special yarn for the socks. I dyed some BFL tops in the colours of the water, the reeds, and the flowers on the river bank. I don't remember where the beige came from; I guess it's the colour of the small bridge that crosses the river at our house. To get less vivid colours (well, the water in that river is not very clear any more) I plied the coloured thread with a grey one. I was very tired when I carded the wool, so I kind of messed things up a bit and did not quite get the smoothly changing colours I had pictured in my mind beforehand. This has probably something to do with the fact that I had not been spinning for a very long time, because of many more urgent businesses. But still, I'm happy with the result. The socks feel a million times better than if they had been knitted in some commercial sock yarn!

Tässä mielikuvien vahvistukseksi kuvia viime vuosisadalta. Vuosi on muistaakseni 1995. Pitkällisen etsiskelyn jälkeen löysin kuvat - albumista! Kukapa sieltä enää osaa etsiä tällä digikameroiden vuosituhannella.

I managed to find some old photos of the river and the bridge in my albums. These date from 1995, I think.

2009

2009-12-31T21:57:00.000+02:00

Bloggerin mukaan tämä on 300. postaukseni. Pakonomainen tarve kirjoittaa muisteluksia vuoden varrelta. Mutta ensiksi kiitos kaikille joulutervehdyksiä lähettäneille! Lähetin tänä vuonna tasan kolme korttia, vain sellaisille ihmisille joilla ei ole nettiä.

Tätä vuotta voi parhaiten kuvata kolmella sanalla: Kipakat, Kipakat, Kipakat. Suurin osa kaikesta kivasta liittyy Kipakoihin. Ystävänpäivänä tehtiin sydämiä käsityön museossa, maaliskuussa oli samassa paikassa rompetori, toukokuussa vietettiin neuleretriitti Joutsassa, kesäkuussa KIP-päivänä neulottiin joukolla kirkkopuistossa, heinäkuussa osallistuttiin ~~kuriositeetteina~~ Rahikkalan rauta-aikaan, syyskuussa tanssittiin ja neulottiin julkisesti kävelykadulla (kuva) ja joulukuussa vuokrattiin yhteinen pöytä Järjestöjen messuilta. Ja välissä oli tietysti tavallisia kuukausitapaamisia käsityön merkeissä.

Parasta oli kuitenkin, kun saatiin yhdessä aikaiseksi Kipakat-kalenteri 2010! Se paljasti uusia ulottuvuuksia niin itsestä kuin kaikista niistä Kipakoista, jotka tulivat mukaan projektiin. Pitäisi joskus kirjoittaa ihan erillinen juttu kalenterin tekemisestä. Se tulee kyllä vasta ensi vuoden puolella.

Tanssin ja neulomisen yhdistäminen oli ehkä kaikista eniten rohkeutta ja uskallusta vaativa juttu itselleni. Vasikkakirmailut ovat kaukana takana, enkä koskaan ole ollut mikään liikunnallinen ihminen enkä varsinkaan esiintyjä. Mutta voi sitä onnen tunnetta esityksen jälkeen! Menin illalla lenkille ja hymyilin kuin ääliö kaikille vastaantulijoille. Minä tein sen! ME kolme rohkeaa tehtiin se! Se tunne on hyvä kaivaa esiin mielen sopukoista, kun tuntuu että maailma murjoo ja kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä että minusta ei ole mihinkään. Helena Ratinen on kyllä loistava tyyppi, kun sai niin monta harrastajaporukkaa houkuteltua mukaan kokemaan moisia elämyksiä.

Toinen mielikuva jota hellin heikkoina hetkinä on se kun neulottiin pitkospuilla Leivonmäen kansallispuistossa. Aurinko paistoi, varmaan linnutkin lauloivat ja parhaat kaverit lilluivat lähes polviaan myöten suossa mutakylpyjä ottamassa. Ekosaaren Tiinan ansiosta siitä saatiin pysyvä muisto, kun yksi kuva suolammen rannalta on Kipakoiden kalenterissa.

Ja saatiinhan me vihdoin aikaiseksi Kipakoille oma blogikin. Aika vähän sinne on tullut tekstejä, mutta ensi vuonna uudella innolla, eikös? Jos jollakin Kipakalla ei ole käyttöoikeuksia blogiin, niin Merviltä, Villasukalta tai minulta saa.

Sitten oli vielä kehrääjien tapaamisia Tampereella useampaan kertaan. Autuutta. Joulukuussa yksi lampuri, Anu Pajukankaan perinnetilalta, oli meillä yötäkin ystävineen käsityön museon joulutorin aikaan. Harmittaa kun en älynnyt ottaa kuvia Anusta ompelemassa upeita taljojaan tyynyiksi ja peitteiksi meidän työhuoneessa. Joitakin kuvia lammastuotteista on Anun kotisivuilla. Kenkäveron markkinat heinäkuussa olivat myös mielenkiintoinen uusi kokemus. Anoppi houkuttelee taas kaverikseen. Lähtisinkö vai en, en tiedä vielä.

Yhteistä kaikille hauskimmille kokemuksille on yhteisöllisyys. Se on kannatellut, kun töissä ei ole mennyt hyvin. Sielläkin tosin pääsin eroon tänä vuonna elämäni hirveimmästä jyräpomosta ja sain järjestettyä itselleni mielekkäämpää työtä, ainakin väliaikaisesti. Ja pääsin kuntoutukseen, mikä oli myös yksi vuoden kohokohtia. Joululahjaksi firma tosin antoi meille YT:t ja lomautusvaroituksen, joten viime päivien fiilikset eivät ole olleet kovin hääppöiset.

Mutta eteenpäin elävän mieli. Mitä ensi vuonna? Helmikuussa olisi tulossa Tuulia pitämään Kipakoille paitapajaa, mutta en pääse sinne kuntoutuksen kakkosjakson takia. Onneksi Villasukka, tuo ihana ihminen, lahjoitti minulle ylimääräisen kappaleen Tuulian ohjeesta, joten yritän opetella tekniikan omin päin. Tukeahan pitäisi olla saatavissa helmikuun jälkeen muilta Kipakoilta. Keväällä ajattelimme mennä porukalla Tallinnaan. Olisi kiva tavata siellä paikallisia neulojia. Toukokuussa Jyväskylään on tulossa ryhmä hollantilaisia HZG-lehden lukijoita, joiden kanssa meidän on tarkoitus risteillä, illastaa ja neuloa. Anun kanssa on jo pitkään unelmoitu Woolfestiin menemisestä. Onnistuisikohan Cumbriaan lähteminen vihdoin ensi kesäkuussa?!

Loppuun vähän käsitöitä. Tällaisista villoista tai paremminkin alpakan ja villan (blue-faced leicester) sekoituksesta kehräilen sukkalankaa Kalajoki-sukkia varten. Kohta alkaa kova pauke ja rytinä tuolla ulkona, ja paras koirien rauhoittelukeino ilotulituksia vastaan on kehrääminen. Saattaapa se rauhoittaa kehrääjääkin.

Onnea ja iloa, rauhaa ja rakkautta uudelle vuodelle 2010

kaikille blogin lukijoille!

2009-12-23T14:30:00.003+02:00

Hyvää Joulua

Merry Christmas

Joyeux Noël

Joulumieltä

2009-12-22T23:40:00.001+02:00

Aamuhämärissä bussissa. Kassi täynnä villaneuleita matkalla Pelastusarmeijan joulupataan. Lämmin ajatus joka silmukassa.

A bagful of knits for the Salvation Army kettle. Warm thoughts in every stitch.

Testi

2009-12-14T16:58:00.003+02:00

Testausta uudella luurilla! Ohje kulkee aina mukana ja metsää säästyy.

Lähetetty iPhonesta
[Edit: .bmp-kuva ei näy :( Vaatii lisää opettelua, yllätys, yllätys.]

Siinä ne on!

2009-11-27T17:17:00.000+02:00

Kalenterit tuli ajoissa! Ja ihan hyvältä näyttää painojälki. Hienostuneen tyylikäs paperi ja silleen.
Tilausohjeet uudessa Kipakat-blogissa.

Muuten vähän harmittaa, kun jouduin olemaan töissä enkä päässyt Kuokkalan neulegraffitia tekemään. Mutta tein sinne muutaman neulotun lappusen ja Mervi toimitti ne perille. Käytin taas samoja lahjoituslankoja kuin aikoinaan käsityön museon graffitiinkin eli siellä on muistoja yhdestä ahkerasta naisihmisestä, joka teki elämäntyönsä mattotehtaalla.

Jännittää

2009-11-25T20:40:00.000+02:00

Viikonloppuna on joulumarkkinat Paviljongissa ja kalentereiden pitäisi olla valmiit perjantaina. Siis pitäisi. Toivon todella että ovat! Tarkoitus on myydä niitä D-hallissa, pöytä on punaisen pisteen kohdalla, sama paikka kuin viime vuonna. Seläntakainen naapurikin on sama, toivottavasti on hankkinut toisen kankaan sen viimevuotisen psykedeelisen sateenkaaren tilalle. Eli sekin jännittää. Ja nyt kuin luin tuon viimevuotisen postauksen: ehtiiköhän tässä vielä saada h1n1n sitä ennen?!...tai saako vasta sen jälkeen?...

We are living in exciting times. The calendar should be out of the press on Friday, just in time for the Christmas fair on Saturday and Sunday. Notice should. We were supposed to be selling them at the fair but slipped a bit on the schedule. Let's hope the printing house will keep their promise. Other exciting things: will our neighbour be having the same hideous psychedelic fabric at the back of her stand as last year? Will I catch H1N1 before the event?...or after the event?...

Se punainen

2009-11-22T14:27:00.000+02:00

Ei ollut vapaaehtoisia, joten takapihan Tuija sai avustaa. Tästähän tuli monipuolinen loimi, 180 cm pitkä ja 60 leveä, 180 g keveä, käy shaaliksi ja kaulahuiviksi tai kauluriksi, pysyy myös ponchonmallisena lämmikkeenä kreppimäisen olomuotonsa ansiosta.Aika yksitoikkoista virkattavaa, pelkkiä ketjusilmukoita ja pylväitä. Tein reunoihin edes vähän kiinteitäsilmukoita mausteeksi. Hapsutkin oli mielessä, Elegant-langasta, mutta ne eivät sitten oikein sopineetkaan. Huivi on siitä hauska, että voi aina päälle vetäessään päättää, näkyykö värikkäämpi raitapuoli vai hitusen hillitympi ruudullinen (nurja) puoli.

No volunteers for photo shooting, so I used Mme Thuja instead. The red shawl is lightweight and surprisingly versatile, it can be used as a scarf or cowl, or even like a poncho. The crepe-like fabric stays well in place on my shoulders. Crocheting this was pretty boring, 180 x 60 cm (6 x 2 foot) of mere chain stitches and trebles, so I added a dc edging in silk yarn. I tried fringes, too, but they did not look good. The simpler the better. The front has stripes and the back is plaid and more subdued in colour. You can wear it both ways, depending on your mood.

Marraskuu

2009-11-17T17:08:00.000+02:00

Tämä on kiireinen kuukausi harrasterintamalla. Kipakat-kalenteri ensi vuodelle on viimein saatu painoon, joten ehtii vähän kirjoittelemaankin. Huh huh, oli siinä tekemistä. Suurimman työn teki viime vaiheessa Ekosaaren Tiina kuvituksessa ja taitossa, mutta oikolukua ja pientä viilausta riitti kyllä muillekin mukana olleille. Viimeinen kuva tuli kännykällä viimeisenä viikonloppuna, kun oltiin jo oikeastaan ylitetty deadline :)

Kalenteri on vähän niin kuin meidän joululahja muille neulojille: ihan ikioma, käsitöille omistettu kalenteri, johon ensi vuoden käsityöaiheisia tapahtumia on merkitty jo valmiiksi ja jätetty tilaa omille merkinnöille, kauniita kuvia ja bonuksena 11 uutta neule- ja virkkausohjetta. Kalenteristahan on ollut jo muutama tiiseri muiden Kipakoiden blogeissa, sieltä voi kurkkia makupaloja kalenterista. Minulta on mukana pari ohjetta, valkoinen Suopursu-huivi ja pieni virkattu pyyhe. Onneksi kirjoitin ne jo kesällä. Painoon menee pari viikkoa. Kalenterin tilausohjeet tulevat nettiin aikanaan, malttia. Vaikka sitä juuri lahjaksi sanoinkin, niin kyllä meidän pitää siitä jonkinlainen tekopalkkakin saada eli ei nyt kuitenkaan ilmaiseksi sitä jaella.

Kävin reilu viikko sitten Helsingissä Picasso-näyttelyssä (mahtava!) sekä Kädentaito- ja ELMA-messuilla. Elmassa viihdyin pitemmän aikaa, kun siellä oli enemmän tuttuja lampureita ja alpakankasvattajia sekä maistiaisia. Olihan kädentaitopuolellakin toki paljon nähtävää, mm. Kehrääjien killan osasto, mutta mitään ostettavaa en sieltä löytänyt (no, pari joululahjaa, mutta niistä ei sen enempää). Oli todella aisteja herättelevä lauantaipäivä! Alunperin olin haaveillut pääseväni tässä kuussa viimein Tampereen käsityömessuille, mutta olen kyllä nyt tyytyväinen, että valitsinkin Helsingin. Picasso-näyttely oli todella käymisen arvoinen kokemus. Ja rakastuin angorakani Matildaan. Häntä piti käydä silittelemässä useampaan kertaan.

Matilda tuimana

Käsitöinä on tullut tehtyä taas tossuja. Keräilin nurkista kaikki itsevärjättyjen villalankojen jämät ja niistä tulikin mahtava kasa, puolisen kiloa. Kaikki joko suomenlammasta tai kainuunharmasta.

Tein niistä kokeeksi värikkäät tossut harmaata marraskuuta ilostuttamaan. Varren kuvio on sama kuin huhtikuusukissa. Värit jotenkin karkasivat käsistä varren jälkeen. Tossut ovat uskomattoman pehmeät ja lämpimät. Kokemuksen mukaan kaksinkertainen neulos kestää hyvin käyttöä.

Nyt työn alla on stoola (jotenkin tykkään tuosta sanasta, se on niin juhlava) Utunan langoista (kuva vanhassa postauksessa): Maria-neidistä ja Loitsu-langasta, terästettynä pienellä määrällä Teeteen Elegant-villasilkkilankaa. Stoola on virkattu, tekniikka on sama kuin kalenterin pyyhkeessä (vinkvink). Ei ehkä uskoisi tästä mytystä, että siitä voi mitään eleganttia stoolaa tulla. Ehkä tuleekin loimi. Jokin lämmike kumminkin.

Ja ettei tekeminen lopu, pitäisi vielä pistää sorkkansa neulegraffitiin, josta postasin eilen, ja käväistä parit joulumarkkinat. Joulukuun 13. päivän jälkeen voikin sitten vaipua talviuneen.

Sorry for a loooong post, here's a short summary in English. The title is November, and a lot has happened this month. Our knitters' group Kipakat has made a calendar for year 2010, including instructions for knitting and crochet projects that we have designed ourselves! It was a huge project for newbies that we are in the world of publishing but the calendar is now in print and we hope all our yarn-loving friends will like it. Please click on the links on top of the page and you'll see some sneak peeks. I debuted with two designs: a lace shawl in trinity stitch and a small crocheted towel (same technique as in the last photo which shows a red stole I'm working on right now). The dog sweater will also be there as well as these beautiful cabled socks. Actually I am quite amazed at the talent we could find in ourselves when working on this project.

Then I went to see the Picasso exhibition in Helsinki (a very good one!) and visited the crafts show and the "living countryside" fair. I fell in love with an angora rabbit called Matilda. I spent many a minute caressing her beautiful fur and she let me do it.

As for recent craft projects, there are the November socks made of leftovers of my hand-dyed yarn. They turned out pretty nice. Colour therapy for the dark winter days. Then we'll be participating in a knit graffiti project where we're going to cover up a well in a suburban centre, notorious for its not-so-nice existing graffiti. Plus there's two craft fairs coming up where I've booked a stand, either with Kipakat or my MIL. So even if the days have become very short here and all you'd like to do is sleep, there's no time to hibernate until mid-December.

Neulegraffiti Kuokkalaan

2009-11-16T18:21:00.002+02:00

Nappasin kuvan Japa ry:n sivuilta, josta löytyy myös tiedote. Kipakat on menossa mukana. Graffitia aletaan koostaa Kuokkalassa jo edellisenä päivänä 26.11. klo 10 alkaen viereisessä yhteispalvelupisteessä ja nuorisotilassa.

Reverse engineering

2009-11-01T16:19:00.003+02:00

Sain pari vuotta sitten joululahjaksi punaisen, seiskaveikasta neulotun palmikkopipon, joka oli minusta hauska ja sopi hyvin kasvojeni muotoon. Punainen väri alkoi kuitenkin kyllästyttää. Niinpä tutkin, miten pipo oli tehty ja tein (lähes) samanlaisen langasta, joka miellyttää itseäni enemmän. Lanka on itsevärjättyä kainuunharmaslankaa Aholan tilalta. Kaukaa katsottuna tuo lanka näyttää ihan sametilta, niin pehmeästi värit sekoittuvat toisiinsa. Tupsu oli ihan pakko tehdä myös.

Alkuperäinen malli on erittäin suurella todennäköisyydellä julkaistu jossakin suomalaisessa käsityölehdessä, mutta missä? Taisin kyllä tehdä tästä ihan omannäköisen, koskapa neuletiheyteni oli aivan erilainen kuin alkuperäisellä tekijällä.

I had to do some reverse engineering to copy a knitted cabled hat that I got as a present a few years ago and which I like to lot. The original cap is bright red, this one a bit more subdued colour. The yarn is 100% Grey Finn from a local farm, hand-dyed in soft, velvety shades of purple and blue. Love it, especially the cables and the pompom at the top!

Lammasmarkkinat Tampereella taas

2009-10-11T20:56:00.005+03:00

Eilen kävin Tampereella lammasmarkkinoilla. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Pirkanmaan lammaskerho järjesti tapahtuman, ja olen ollut mukana joka kerta. Kehruuharrastajan näkökulmasta tapahtuma parantaa kuin sika juoksuaan. Tallissa kehräsi eilen parhaimmillaan toistakymmentä kehrääjää, ja tunnelma oli korkealla. Rukkeja ja värttinöitä katsastamaan oli tullut lisäksi muutama ihminen, joten kehruuharrastus on kyllä selvästi nousussa tässä maassa. Muutama kehrääjä sanoi tulevansa paikalle tänäänkin. Harmi kun asun niin kaukana Tampereelta, siellä olisi ollut kiva viettää sunnuntaipäiväkin. Tarjolla oli myös monenväristä kehruuvalmista suomenlampaan villaa, mistä kehrääjät olivat hyvin mielissään. Itse ostin taas vain lihatuotteita, kun villavarastoni eivät tunnu vajenevan millään.

Tuli vähän kiire markkinoille valmistautuessa. En ole kehrännyt juurikaan elokuisen Särkänniemen kokoontumisen jälkeen. Kävin elokuun lopussa kuntoutuksessa, ja sen jälkeen innostuin liikkumaan niin innokkaasti, ettei käsitöille ole ollut aikaa. Alkuviikosta kehräilin harjoituksen vuoksi pois kaikki kesällä karstaamani alpakka-karitsanvillasekoitukset. Perjantai-iltana huomasin että herttinen sentään, minullahan ei ole mitään kehrättävää kehruutreffeille. Niinpä väänsin karstamyllyä puoli yhteentoista asti, että sain villaa tähän lankaan, jota kehräsin Tallissa ja joka valmistuikin eilen illalla. Se on sekoitus kotimaisten lammasrotujen villaa ja silkkiä, ja olen oikein tyytyväinen pehmeään lopputulokseen.

Tämän kehruuseen osallistui moni muukin, sillä Majacraft Suzie Pro-rukkini oli suosittu koepoljennan kohde. Ihmeen moni Ravelryn Suomalaiset kehrääjät -forumin jäsenistä on innostunut tilaamaan Majacraftin rukin. Ei siinä mitään, Alysse Créations ja muut rukkimerkkiä Euroopassa myyjät ovat varmaan mielissään.

Matkakumppani-Tiinalle terveisiä, että tätä lankaa on taatusti kehrätty alkoholin vaikutuksen alaisena, muutamalla viinilasillisella höystetyn lammasmakkara-aterian jälkeen. Tiinan veli oli kerran nimittäin arvellut minun käsinkehrättyä lankaa katsellessaan, että onkohan se Pirkko ollut päissään kun on tehnyt näin epätasaista lankaa :D

Minulle kävi rukin kanssa kiireessä vähän köpelösti. Unohdin yhden tärkeän osan eli langanohjaimen kotiin. Alkuperäinen osa on tällainen perhosennäköinen vekotin rullan vieressä oikealla.

Ei hätiä mitiä, ajattelin, sillä olin ottanut näytille myös paksuille langoille tarkoitetun kehrän eli wild flyerin. Mutta siitäkin puuttui langanohjain! Hätä keinot keksii. Tallin vieressä on Hehku-niminen liike, jossa mm. Laurase myy kivoja hopeisia kierrätyskoruja. Arvelin että sieltä löytyisi varmaan jotain metallilankaa ja osaamista varaosan tekemiseen. Ja niinhän siinä kävi, että sain rautalangasta taivutetun varaosan rukkiini.

Rautalanganvääntäjä muisti minut edellisiltä markkinoilta eikä olisi ottanut edes mitään korvausta taidonnäytteestään, mutta sain hänelle tyrkytettyä niitä käsinkehräämiäni villa-alpakkalankoja kiitokseksi. Sainhan minä tästä pysyvän varaosan seuraaville kehruutreffeillekin.

Lammasmarkkinoilla kuulin muuten Hyvä lammas -hankkeesta, joka on kiinnostava meidän käsityönharrastajien kannaltakin. Se on tänä syksynä alkava, EU-rahoitettu hanke, jossa aiotaan kuulemma käsitellä myös villantuotantoon ja villan laatuun liittyviä asioita ja aiotaan kuulla meitä käsityönharrastajia, tekstiilialan kouluttajia ja ammattilaisiakin. Minua on jo pitkään surettanut se, miten Suomesta on vaikea löytää paikallista, hyvää villaa kehruuseen ja huovutukseen tai puhtaista suomalaisista roduista tehtyjä villalankoja. Kun olen kokeillut kehrätä monien lammasrotujen villaa, niin itselleni on valjennut, miten ihanaa suomenlampaan villa voi parhaimmillaan olla. Puhumattakaan lempilampaani, kainuunharmaksen villasta. Tai harvinaisen ahvenanmaanlampaan villasta, jota erityisesti perinnekäsityöläiset arvostavat. Minulle on tärkeää, että tätä materiaalia ei tarvitse kuljettaa maailman ääristä ja nämä lampaat vielä hoitavat perinnemaisemia ja pitävät maaseudun hoidetun näköisenä. Joistakin nettikaupoista saa näiden rotujen villaa, mutta ei näitä materiaaleja todellakaan pääse hiplailemaan samalla tavalla kaupoissa kuin vaikka kaikille tuttuja Novitan tuotteita. Harrastuksen alussa muutamat raakavillaostokset ovat menneet pieleen, kun olen ostanut summamutikassa joltakin lammastilalta, ja lampurilla ei ole ollut hajuakaan siitä millaista on hyvä villa.

Olen lueskellut vanhoja kirjoja ja lehtiä 1930- ja 1940-luvuilta, ja niistä näkyi että villan laatuun panostettiin ennen sotia, villan lajittelua opetettiin ympäri maata ja kehiteltiin järjestelmiä, joilla tuottajien villat saatiin kerättyä ja kuljetettua kehräämöihin. Suomenlampaan villan laatuun oli kiinnitetty jalostuksessa paljon huomiota, sen arvo ymmärrettiin ja ymmärrettiin myös, että laatu ei säily ilman jatkuvaa työtä. Sitten tuli sota ja kouluttajat ja kehittäjät joutuivat muihin tehtäviin. Tietotaito tuntuu vuosien myötä hävinneen jonnekin. Toivotaan kovasti että tämä hanke parantaisi tilannetta. Jaksaisin paasata tästä aiheesta vaikka kuinka pitkään, mutta säästettäköön myöhempiin postauksiin.

Ai niin, vielä sen verran, että sain puhua markkinoilla vähän ranskaa, lampaista ja kehruusta tietenkin! Ja olisin saanut kutsun lammastilalle Algeriaan, mutta ujona tyttönä en uskaltanut suostua. Kielitaitokin on näköjään niin ruostunut, että jokin intensiivikurssi olisi todella tarpeen.

Susi lampaan vaatteissa

2009-09-27T19:02:00.012+03:00

Tämänkertainen neule kuulunee sarjaan nunnan nännit tai paavin pallit, mutta esitellään nyt kuitenkin, kun se oli niin kiva ja nopea tehdä. Tadaa: koiran puku Emmin kirjoittaman ohjeen mukaan. Villasukkahan teki jo kissalleen tällä ohjeella puvun.

Helppoa kuin heinänteko ja heti tuli istuva. Lanka on kotitekoista, itse värjättyä ja kehrättyä ehtaa lampaanvillaa. Se on kokeillut elää jo montakin elämää, mutta väri ei ole oikein iskenyt, varsinkaan sen jälkeen kun lakkasin värjäämästä hiuksiani. Meidän aidoille punapäille se käy erinomaisesti. Eiväthän islanninkoirat oikeasti tarvitse talvitakkia, kun niillä on pohjavilla omasta takaa. Neiti N on kuitenkin lyhytkarvaisena aikamoinen vilukissa ja kissaa muistuttava muutenkin, joten tein puvun hänelle. Mutta kuten aina, herra B:hen iski kateus, ja piti hänenkin saada poseerata. Paljon koirankuvia, koettakaa kestää ;)

A friend of mine designed a dog's vest and sent the pattern to me to be test knitted. Villasukka tested it first and made a vest for her cat. Dressing up our Icelandic sheep dogs is pretty pointless, since they have a thick undercoat but knitting this vest was so easy, fast and fun that I don't regret having done it. Miss N, the short-coated one, is a bit cat-like in her preference for very warm places, so I think she will actually use the vest in winter. Mr B got jealous, as always, so I had to give him try the new garment on as well. So, please indulge me, a lot of dog pics in this posting - the wolf's relatives in lamb's clothing ;)

Tanssi! Dance!

2009-09-15T21:32:00.008+03:00

Maailma on erilainen tanssijan silmin. Viime viikkoina on tavattu tanssijoita yhteisen projektin puitteissa. Seuraavaksi Kipakat nimittäin repäisee osallistumalla yhteisötanssiperformanssiin! Tanssia harjoitellessa olemme saaneet tutustua koreografi Helena Ratiseen ja muutamiin hänen kollegoistaan. Helena elää tanssista, hän on tanssi jokaista varvasta, sormenpäätä ja kulmakarvan kärkeä myöten. Sellaiselta ainakin näin täydellisen tanssiaharrastamattomasta ihmisestä tuntuu. Helena ja pari muuta tanssijaa osallistuivat kerran meidän lankalauantaihin Mäki-Matin perhepuiston mökissä, askartelivat siellä lavasteita Rakkauden lähetit -esitykseen. Se on se Tanssin Aika -festivaalin avajaisten yhteisötanssi, johon mekin osallistumme. Jäi elävästi mieleen Helenan hyvin liikunnallinen esitys siitä mitä olisi tapahtunut, jos nainen ei olisi keksinyt suodatinpussia, vaan mies olisi kehitellyt siihen jonkin systeemin.

Meillä on nyt takana kaksi harjoittelukertaa ja niillä pitäisi selvitä ensi lauantain esityksestä kävelykadulla. Harjoituksiin tuli vain kolme Kipakkaa ja maitokärryt, mutta me kolme olemmekin sitten sitä rohkeampia. Tänään mentiin harjoitusten päälle vielä kuivaharjoittelemaan kuvioita kävelykadulle eikä välitetty yhtään, vaikka oli yleisöä.

Tanssija puolestaan varmaan sanoisi, että maailma on kovin erilainen neulojan silmin. Helenaa huvitti kovasti, kun hän oli suunnitellut meille ties mitä hienoja siirtymiä ja koreografioita taukojen ajaksi. Mutta eihän niitä tarvittu, kun me tartuimme ahnaasti puikkoihin aina kun siihen oli tilaisuus. Siitä tulee koreografiaa ihan kylliksi, omanlaistaan intohimoa. Lauantaina me neulotaan kävelykadulla oikeaa ja nurjaa, puretaan ja käännetään, kieputellaan palmikoita ja langankiertoja tanssin kielellä. Toivottavasti ei sotkeuduta omiin lankoihimme.

Ajatelkaa, Kipakoilla on nyt oma, ihan meitä varten tehty tanssiesitys ja ammattilaisen suunnittelema koreografia! Kuinka moni harrastajaryhmä voi sanoa samaa?! No, ehkä jotkut senioriuimarit, kuvataiteilijat, maahanmuuttajat ja street dancen harrastajat, jotka myös osallistuvat performanssiin.

The world is different through the eyes of a dancer. This I've learnt these past few weeks when our knitting group has been practicing for a community dance performance. It's funny where innocent knit-blogging and knitting in public can lead you. I was contacted in the spring by a dancer-choreographer who was planning a performance where people would show their various hobbies or passions through dance on the city streets. Since I never say no to crazy ideas and am not the only person like that in the group, we agreed to participate as a group. Finally, only three of us will actually dance on the pedestrian street this coming Saturday. The bold and the beautiful. But now we have a choreography made especially for us. A reason to be proud of, not many knitting groups have that, have they?

On the other hand, Helena Ratinen, the choreographer, would certainly say that the world is different through the eyes of a knitter! She had planned all kinds of fancy moves and transitions for the rhythm changes in the music. (I'm sorry for the awkward terms but I know absolutely nothing about dancing.) There was no need for them because the knitters - well, what do they do they do whenever they get a chance - they knit, of course! So our knitting is part of the dance. Our dance will be a tango, with knitting and purling, frogging and turning, twisting cables and making yarnovers. Let's just hope that we won't get tangled up in our own yarns.

Rukkikavalkadi Särkässä

2009-08-02T22:16:00.002+03:00

- Hyvää päivää! Tervetuloa Särkänniemen Lasten eläintarhaan! Nimeni on Sylvester eli tuttujen kesken Syltty vaan.

- Saanko esitellä vaimoni, Juliette ja tyttäreni Jade. Jahas, siellä onkin ruokailuhetki menossa:

Tällaisia hullunkurisia perheitä ja monta muuta näimme tänään kehrääjien kesäpäivillä Tampereella. Teija oli järjestänyt loistavat puitteet ulkona kehruulle. Meille oli varattu katokset sateen varalle. Niitä tarvittiin, sillä vähän väliä ropsahteli muutama vesipisara. Etenkin silloin kun lähdin kuvaamaan eläintarhan muita asukkeja kotiväen ihmeteltäviksi. Meille oli varattu ruoat ja kahvit ja muita herkkuja, vapaalippujakin (taidanpa lähteä huomenna miehen työhaastattelureissulle mukaan ja uudelleen Tampereelle, kun lomaa on vielä pari päivää jäljellä).

Kehrääjiä oli paikalla seitsemän, pari alpakankasvattajaa ja loput jo lammasmarkkinoilta ja Kipakoista tutuksi tulleita. Jokaisella kehrääjällä oli erilainen rukki. Tässä kuvassa vasemmalta Kromski Sonata, Majacraft Suzie Pro, Ashford Joy ja Majacraft Pioneer. Etualalla Alpakkayhdistyksen yhteiskäyttöön hankittu Louët Julia (saa sitä kuulema muutkin lainata). Teijalla oli lisäksi vanha perinnerukkinsa ja Krissellä Louët Victoria (ylemmässä kuvassa äärimmäisenä oikealla). Koepoljin tällä kertaa molemmat Louëtin uudet mallit. Kelpo rukkeja molemmat.

Yleisöä kävi paikalla tasaisin väliajoin, mutta he eivät kyselleet niin paljon kuin esimerkiksi markkinoilla, kun olen ollut kehräämässä yksin. Villasukka oli onnessaan, kun sai tilaisuuden puhua ranskaa. Madamet tosin tuskin huomasivat, että heidän kommentteihinsa vastattiin ranskaksi!

Viisi tuntia meni kuin siivillä. Enimmäkseen aika kului rukkien ääressä jutellen, enimmäkseen päällekkäin ja lomittain, mutta jossakin välissä näytin muille, kuinka villakampoja käytetään. Luulenpa että kampakauppiaat saavat uusia asiakkaita, hih. Olin toivonut, että joku kehrääjistä osaisi näyttää minulle, miten pitkällä vedolla oikein kehrätään, kun en ole sitä taitoa vielä ehtinyt opetella. Se jäi seuraavaan yhteiskehruutilaisuuteen, sillä villani olivat vääränlaisia eikä kukaan ollut aivan varma oikeasta tekniikasta, vaikka yksi kehrääjä kyllä kehräsi huovutusvillaa aika vakuuttavan näköisesti. Seuraava tilaisuus onkin ilmeisesti lokakuussa, kun Tampereen Tallipihalla on taas lammasmarkkinat 10. ja 11. päivä.

Suurkiitos, Teija ja kanssakehrääjät hauskasta päivästä!

Vara-ammatti?

Kehrääjien kesäpäivä Särkänniemessä 2.8.

2009-07-25T21:30:00.000+03:00

Siirränpä Teijan kommentteihin jättämän viestin uuteen postaukseen, niin tulee ehkä paremmin huomatuksi. Kehrääjille olisi taas tarjolla treffit Tampereella runsaan viikon päästä.

Kehrääjien kesäpäivä Särkässä, ilmoittautumiset minulle, niin opastan mihin saa auton lähelle ja mistä päästän kehrääjät sisälle. Tarjoan kahvit aluksi ja ruokaa saa ostaa henkilökuntahintaan ainakin joistain ruokapisteistä. Varaan meille torikatoksen tai kaksi sateen varalle. Alpakoiden luona kehräillään.
Kaikki kehrääjät innolla mukaan!

Teija Jokinen

Teijan yhteystiedot löytyvät Suomen alpakkayhdistys ry:n Ajankohtaista-sivulta.

Minäkin sain järjestettyä itselleni ja Dorothylle kyydin Särkänniemeen. Jee! Hauska tavata taas Teijaa ja muita kehrääjiä ja päästä vielä näkemään alpakoita ihan läheltä.

If you are interested in participating the Finnish spinners' get-together in Tampere, on Sunday 2nd August, please contact Teija Jokinen at the Finnish Alpaca Association (contact information on their Events page). I managed to get a ride for myself and Dorothy and am really looking forward to the event, yay!

Eilen kehräilin Rahikkalan tilalla Keuruulla. Kamera unohtui kotiin, mutta Villasukka ja Mette ovat blogeissaan jo raportoineet tapahtumasta kuvin. Meitä oli paikalla viisi Kipakkaa, ja yksi tuli vielä moikkaamaan lyhyesti. Lisäksi tapasin alpakankasvattajan, jolle Villasukka ja minä olemme viime aikoina kehräilleet lankoja. Kivaa. Ja kivaa oli sekin, että sain oppia pellavan kehruuta Liisalta, joka oli paikalla satavuotiaan rukkinsa ja itsekasvattamiensa pellavien kanssa. Näin livenä, miten aivina kierretään tortin ympärille ja pääsin kokeilemaan kehruuta. Eihän se niin vaikeata ollutkaan kuin olin kuvitellut. Ehkä vähän taidelankaa tuli se minun osuuteni rullalla. Villasukka-Heli kehräsi samojedin karvaa, ja se oli kyllä herkkua. Ei kenelläkään olisi lähettää minullekin vähän samojedia? Lankaa vastaan tietysti. Värttinäni pyöri parissa taitavissa käsissä, joten uusia kehrääjiä löytyi tässäkin tilaisuudessa. Tekeeköhän kukaan muu Suomessa pieniä kevyitä värttinöitä kuin Rina? Rina ei kai pääse Tampereen tapaamiseen, mutta haluaisin ostaa kevyen värttinän kehräystä opettelevalle ystävälleni.

Aila Tapion kansallispukukankaiset pussukat, tyynyt ja asut olivat todella kauniita. Minua kiehtoo erityisesti hänen tapansa käyttää kansallispukukankaita ja nauhoja uudella tavalla tämän päivän sisustustekstiileihin ja asusteisiin. Tilapuodissa on esillä myös joitakin kansallispukuja ja mielenkiintoinen valikoima Helmi Vuorelma Oy:n ryijyjä. Lisäksi mieleen jäivät näytteillä olleet nukkekoti-installaatiot ja niiden miniatyyrineuleet ja ilmeikkäät huovutetut eläimet. Lisätietoja ja kuvia tekijöiden blogista Miniasiat mielessä. Illan kruunasi keskiaikainen konsertti ja hyvä illallinen, joten päivä oli yksi kesäloman parhaista. Kiitos Ailalle ja muille järjestäjille!

Another interesting event this summer, the Iron Age festival at the Rahikkala farm in Keuruu is over. I went there yesterday with four fellow knitters from our local group and we had an enjoyable leisurely day. Five hours of knitting and spinning in the open air, followed by a medieval concert by a band called Ancient Bear Cult and a delicious dinner offered by the organizers. I forgot my camera at home but Villasukka and Mette have blogged about the event in English and with pictures. There was an elderly lady there spinning her homegrown flax on a 100-year old spinning wheel. She let me try spinning flax on her wheel and showed me how to wrap the flax fibre around the distaff. Spinning flax was surprisingly easy once the distaff was properly dressed. Villasukka was spinning lovely white samoyed fibres that she got from her neighbour. I definitely want to spin that as well in the future.

The farm was located deep down in the countryside, a few miles from the main road. We were a bit surprised to find there an interesting shop and exhibition area of Aila Tapio's original designs and rya rugs by Helmi Vuorelma Oy. Aila makes traditional Finnish national costumes but she also uses the traditional fabrics innovatively to create modern textiles. This is new in Finland, as far as I know. The Estonians have been doing it for already some time (e.g. their folklore-inspired shoes or rahvuspapud, printed socks, etc).

Kehruuta :: Spinning

2009-07-22T22:54:00.002+03:00

Kiva päivä tänään. Yksi Kipakka tuli kylään tyttärensä kanssa ja toi naapurinsa minulle kehruu- ja karstausoppiin. Saa nähdä, sainko tartutettua rukkikuumeen uuteen uhriin, kovasti ainakin vaikutti siltä että värttinä ei pienen Majacraftin polkemisen jälkeen enää riitä. Tuollaiset ex tempore -viisiitit ovat kyllä kaikista parhaita. Koiratkin olivat mielissään, kun saivat vierailevan lenkitys- ja leikityskaverin. Oli hauska nähdä, miten tyttökin halusi kokeilla kaikkia kehruuvälineitä. Vaikka koirat taisivat kuitenkin jäädä hänelle enemmän mieleen, varsinkin pallohullu herra B. Tyttö nimittäin totesi lähtiessään, että meille pitää kyllä hankkia poikakoira. (Kuvassa eri tyttö.)

Mikä parasta, kehruuoppilas osasi laittaa talon mukana meille tulleen teollisuusompelukoneen ompelukuntoon. Se kieltäytyi yhteistyöstä yllättäen muutama vuosi sitten enkä osannut tehdä sille yhtään mitään, kun minkäänlaista manuaalia ei ollut olemassa. Ilmeisesti siinä ei loppujen lopuksi ollutkaan mitään vikaa. Tyypillistä.

Laitoin muuten äsken jutun alpakan villan kampaamisesta toiseen blogiini, jos jotakuta kiinnostaa.

A friend from our knitting group came to visit me today with her daughter and brought along a neighbour for a spinning and carding class. I must say I like this kind of surprise visits very much. I hope my apprentice got bitten by the spinning bug seriously. It was nice to see how the little girl was also very interested by my spinning wheel and yarns. Although I have to say she was probably even more attracted to our dogs who didn't seem to object to having a new playmate, either. (Btw, the girl in the picture is not the same.)

As promised, I just posted about combing alpaca fleece in my other blog.

Onni

2009-07-17T22:15:00.002+03:00

Me tehtiin tänään yksi ihminen onnelliseksi. Facebookista voi joskus olla hyötyäkin.

Istuva Härkä löysi kotiin tullessaan tieltä miesten rahapussin. Siellä se oli olla pötköttänyt keskellä tietä, varmaan jonkun motoristin taskusta tippunut. Pussissa oli rahaa ja ajokortti, luottokortti ja mitä kortteja nyt ihmiset yleensä kuljettavat mukanaan. Puolisoni soitti numerotiedusteluun, mutta lompakon omistajalle ei löytynyt numeroa siltä paikkakunnalta, missä hän näytti asuvan. Poliisilaitoksen vaihde oli juuri ehtinyt lakata palvelemasta, joten sinnekään ei saanut tehtyä ilmoitusta. Mitäpä tekee nykykansalainen seuraavaksi? Googlaa tietysti. Facebookista löytyi yksi samanniminen mies, jota epäilimme rahapussin omistajaksi. Ajokortin nuorella miehellä ja feissarin nelikymppisellä äijällä saattoi hyvällä mielikuvituksella nähdä samoja piirteitä.

Liityin itse feissariin kaksi vuotta sitten, kunnes sain tarpeekseni kaikista hauskoista applikaatioista ja quizzeista, joilla häirittiin ihmisiä. Facebookistahan ei saa kirveelläkään poistettua kaikkia tietojaan, joten minulla oli siellä vielä profiili olemassa. Kirjauduin sisään ja lähetin oletetulle rahapussin omistajalle viestiä, josko hän mahdollisesti olisi hukannut rahapussinsa lähiaikoina. Laitoin mukaan puhelinnumeroni ja kerroin, että viemme lompakon poliisilaitokselle, jos mitään vastausta ei kuulu. Tutkin miehen frendejäkin, olisiko siellä joku tuttu, koskapa hän oli liikuskellut kotitienoillamme, mutta ei napannut.

Meni pari tuntia, kun puhelin soi. Arvauksemme osui oikeaan! Mies oli jo ehtinyt etsiä lompakkoa vaimonsa kanssa hyvän tovin ja oli kuin maansa myynyt. Puolet elämästä oli kuulemma ollut kateissa. Niinhän se vähän on itse kullakin. Erityisen hyytäväksi lompakon katoamisen teki tämänaamuinen Hesarin juttu identiteettivarkauksista. Rahapusseja varastetaan ja henkilöpaperien avulla otetaan pikavippejä tai perustetaan uusia pankkitilejä, joiden kautta viedään rahat ja maine.

Mutta tässä tarinassa on onnellinen loppu. Lompakon omistaja saa rahansa - ja elämänsä - takaisin huomenna kun pääsee hakemaan meiltä lompakkonsa ja me saimme bonuksena hyvän mielen. Siltikään en aio aktivoitua mitenkään erityisesti Facebookin kanssa uudelleen.

Trinititis eli suomeksi vatutusta

2009-07-16T23:02:00.001+03:00

Ensinnäkin kiitoksia onnitteluista ja runsaista kommenteista! Hämmentäviä nuo guru- ja kulttikommentit. Taidanpa pitää matalaa profiilia tulevina vuosina. En oikein usko guruihin. Kun oikein kovasti johonkin guruun uskoo, niin voikin jäädä omaehtoinen oppiminen vähemmälle. Parempi olla oman itsensä guru vaan.

Mutta nyt minuun on iskenyt trinititis eli trinity stitchiä pukkaa puikoilta. Trinity stitch tunnetaan suomeksi nimellä karhunvatukkaneule, englanniksi myös nimillä bramble stitch, cluster stitch tai blackberry stitch. Ainakin tämä Utunan punainen villasilkkilanka muistuttaa väritykseltään kovasti villivadelmia, siitä otsikko. Aika pitkästyttäväksi kolme-nurin-yhteen pitemmän päälle nimittäin käy. Yksi huivi vielä menee, mutta kolmannen kohdalla alkaa jo tökkiä. Ystäväni B. Rick Wall tai suomeksi Tiileri, joka on muuten kova poika pingottamaan, avusti taas kuvauksissa.

Idea käyttää juuri karhunvatukkaneuletta huiviin tuli Victorian Lace Today -kirjasta, mutta aika erilaiseksi tämä malli kehittyi. Eipä siinä taida olla samaa kuin kolmiomuoto. Ensimmäinen huivi oli valkoinen ja siinä reunuksen inspiraationa oli suopursun runsas ja huumaava kukinto. Lanka oli peräisin Röykkälän lammastilalta, Kivisuon kylältä, ja siellä soisilla seuduillahan suopursuja riittää.

Lately I've been suffering from an acute attack of trinititis. This is the third shawl in trinity stitch I've made in a short time. The idea to use this stitch for a shawl came originally from Victorian Lace Today, but it evolved quite a lot on the way. The first shawl was white, made from the rygja wool of the sheep farm we visited in May, and the design inspired by the marshy lands and wild rosemary which is abundant over there. Looks good in semisolid colour as well, don't you think?

Kehruutakin olen harrastanut aina kun aika antaa myöten. Villakampojen käyttöä harjoittelin aivan uskomattoman ihanalla alpakalla, jota sain yllättäen ja pyytämättä Ranskasta. Bloggaan siitä kehruublogissani, kunhan ehdin. En malta olla lisäämättä loppuun kuvaa langasta, joka on pehmeintä ikinä ja kauniin kiiltävää. Kaverin alpakkaa pitäisi myös kehrätä muutama sata grammaa ja käydä demonstroimassa kehruuta Keuruulla ensi perjantaina. Itse asiassa siitä voi tulla ihan kivaa, sillä Villasukka tulee mukaan kehräämään ja Kipakat neulomaan Rahikkalan tilalle. Ohjelmassa on myös keskiaikainen konsertti illalla. Mielenkiintoista. Ja ennen loman loppua pitäisi ehtiä vielä Särkänniemeen kehrääjien kesätreffeille sunnuntaina 2. elokuuta. Teija oli laittanut niistä ilmoituksen kommentteihin. Hän varmaan kertoo enemmän treffeistä lähiaikoina blogissaan.

It's funny how busy one can be on a holiday, but I've tried to spin as much as I can. I practiced the use of woolcombs on some very fine alpaca fibres I got from France as a surprise gift. I'm going to write about it in my spinning blog shortly, but I cannot help adding a pic of the softest, smoothest yarn I've ever spun in my life. It has a lovely sheen. Then I'd have to spin some Finnish alpaca from a friends farm and give a spinning demonstration at an iron age festival in Keuruu next week on Friday. Luckily I shall not go there alone but my friend Villasukka will be there, too, with her spinning wheel and some friends from our knitters' group Kipakat as well. The following weekend, on Sunday 2nd August, there will a spinning get-together in the Särkänniemi Amusement Park in Tampere, one of the summer highlights for Finnish spinners I'm sure. Teija is organising the event, so if we need to know more, please ask her.

Neljä vuotta :: Four years :: Quatre ans

2009-07-06T20:55:00.004+03:00

Blogini täyttää tänään neljä vuotta! Juuri sopivasti pääsinkin noutamaan illalla postista Utunan paketin. Nam! Vadelmaista Uhtu-villasilkkiä, väri Loitsu, tuhtia nailonvahvisteista sukkalankaa, mahtavan täyteläiset värit Tyyne & Aatos sekä Lahja & Aarre, ja vielä sorbetinhedelmäinen kotimainen kampalanka, joka kantaa nimeä Maria-neiti. Eikä mikään näistä edes lihota. Ellei näistä neulo vaakaraitoja. Kaikille muille on käyttötarkoitus jo mietittynä, mutta Maria-neitiä pitää vielä miettiä. Se sopisi loistavasti harmaanvihertävän takkini väriin, joten päätynee huiviksi.

Kun aloitin bloggaamisen, Suomessa oli satakunta neuleblogia. Nyt käsityöblogeja on ties kuinka paljon, ainakin useampi tuhat. Muistan kuinka Mielitty ja Lankakomero aloittivat bloggaamisen suurin piirtein samoihin aikoihin kuin minä. Olen aina tuntenut erityistä sisarrakkautta juuri noihin kahteen blogiin, vaikka en ole heidän edesottamuksiaan kovin usein jaksanut kommentoida. Edellisellä näyttää olevan blogilistalla tällä hetkellä 723 tilaajaa, jälkimmäisellä 372 tilaajaa ja Neulovalla lehmällä 129. Well, kaikki eivät voi olla supersuosittuja. Yllätyin, että minulla on noinkin monta lukijaa, sillä en ole blogilistaa käyttänyt tai edes sen tilastoja kurkkinut moneen kuukauteen. Tervehdys vain teille kaikille ja kiitos mielenkiinnosta ja kommenteista vuosien varrella.

Olen koko päivän miettinyt, mitä hienoa kirjoittaisin tänne näiden neljän vuoden tapahtumista. En keksi mitään muuta kuin sen, että maailmani olisi varmaan erilainen, jos en olisi alkanut blogata neljä vuotta sitten. En olisi mennyt neuletapaamisiin ja tutustunut paikallisiin neulojiin, emme olisi perustaneet Kipakat -vertaistukiryhmää emmekä olisi järjestäneet kaikkia niitä tempauksia, joihin on tullut osallistuttua. Tai olisihan joku voinut perustaa ryhmän, mutta olisinko tullut liittyneeksi siihen? Moni mukava ja tärkeä ihminen olisi jäänyt tuntematta. Ilman ranskan ja englannin kielillä kirjoitettua blogia en olisi tutustunut muunmaalaisiin virtuaaliystäviini enkä oppinut niin paljon kehräämisestä kuin olen neljässä vuodessa oppinut. En olisi ehkä järjestänyt kuituvaihtoa enkä saanut kokeilla kehrätä kaiken maailman eksoottisia kuituja. Muiden blogien seuraaminen ja varsinkin oma bloggaaminen on tehnyt minusta rohkeamman ilmaisemaan itseäni. Ilman blogin kautta saamaani myönteistä palautetta kehruustani ja värjäyksistäni en varmaankaan olisi uskaltautunut antamaan kehruunäytöksiä erilaisissa tilaisuuksissa ja tarjoamaan tuotteitani myyntiin asti. Taitaapa olla myös niin, että ilman blogiani moni muu suomalainen bloggaaja ei olisi aloittanut kehräämistä eikä ainakaan kehdannut kirjoittaa siitä blogissaan.

Ja täytyy kai tunnustaa sekin, että ilman Neulovan lehmän blogia jotkut sukulaiset ja työkaverit eivät pitäisi minua höyrähtäneenä höppänänä.

Four years of blogging already! As if to celebrate the day, these beautiful skeins of wool came from Utuna today. Such gorgeous, fruity-coloured treats and absolutely non-fattening, too. Except when knitted stripey.

When I started this blog, there were about one hundred knitting blogs in Finland. Today they count in thousands. I guess nobody knows how many there are actually. I was one of the first in Finland to write about spinning in my blog in 2005. Since then, many knitters have taken up this hobby which I think was considered very old-fashioned in the 21st century.

I've been thinking the whole day what to say about these four years. Blogging has certainly changed my life. Without this blog, I would probably never had joined the local knitters' group and we wouldn't have organised the many nice happenings we've enjoyed so much. Or someone else might have founded the group but would I have joined it? I wouldn't have met many a nice and important person through this blog. Without my trilingual blog I wouldn't have come to know many of my virtual foreign friends and wouldn't have learnt so much about spinning and dyeing and wouldn't have been able to try all those exotic spinning fibres. Without the kind advice and encouragement from my readers I wouldn't have had the courage to go demonstrate spinning on craft fairs and even sell my handmade products to others. Thank you so much for just being there.

And, let's face it, without this blog, many of my relatives and collegues wouldn't think of me as a geek/weirdo with my fibre addiction and a blog named Knitting Cow!

Quatre ans déjà que je blogue ! Les écheveaux magnifiques d'Utuna qui m'attendaient à la poste après la visite à Mikkeli et le marché de l'artisanat de la semaine dernière tombent bien pour célebrer la fête aujourd'hui.

Quand j'ai débuté en 2005, il y avait une centaine de blogs de tricot en Finlande. Je ne suis pas sûre mais je crois qu'il doit en avoir maintenant deux ou trois milles ou même plus. J'étais la seule Finlandaise à "parler filage" dans mon blog en 2005, maintenant il y a des dixaines de blogueses finlandaises qui filent.

Je tiens à remercier vous tous qui êtes venus lire mon blog et avez laissé vos commentaires et encouragements durant ces quatre ans et qui m'avez aidé à me développer comme fileuse, teinturière et tricoteuse.

Je dois beaucoup à ce blog car sans il nous n'avions pas pu faire la connaissance. Sans ce blog, je n'aurais pas joint les autres tricoteuses de la région et nous n'aurions pas organisé des événements inoubliables. Sans l'aide et l'encouragement de mes lecteurs je n'aurais pas osé aller filer aux foires et marchés et mettre mes produits en vente publiquement. Ma vie serait différente, le fameux cercle métro-boulot-dodo, quoi. Ou bus, au fait, car pas de métro ici, mais soyons poétiques. Tandis que maintenant c'est plutôt métro-tricot-boulot-fuseau-dodo ;D

Et, il faut le reconnaître, quelques membres de famille ou collègues de travail ne me considéraient pas comme complètement dingue avec mon obsession de fibres et un blog qui s'appelle La Vache qui tricote !

Mikkelin kuvia

2009-07-05T22:21:00.001+03:00

Kotona taas. Olihan reissu. Jos olisin oikea yrittäjä, voisin olla aika pettynyt taloudelliseen tulokseen. Mutta turistina Kenkäveron käsityömarkkinat menettelivät. Varsinkin torstaipäivä oli kaunis ja aurinkoinen, kävijöitä vaikutti olevan todella paljon ja uusia tuttavuuksia tuli solmittua. Aika moni markkinakävijä sai kokeella kehruuta ensi kertaa ja minä sain kuulla monenlaisia muisteluksia lapsuusajan kehruista ja työvälineistä.

Some pictures from the craft market at Kenkävero. The weather was great, especially on Thursday, and the lake scenery from behind my spinning wheel was not bad, either. I met a lot of new people, taught many people to spin but sold very little. Why is it that the Finns don't buy woollen things in the middle of summer? They must be a very optimistic lot since already Saturday the temperature dropped dramatically. I spun yarns made of (mostly) domestic sheep and Finnish alpaca. I was very happy to be able to buy some interesting old books on Finnish crafts and some beautiful pieces of fabric that were once woven to make Finnish national costumes. On Saturday I bought a pair of Louët wool combs from Villa Laurila. I want to learn to use them this summer because I have some very fine and long grey Finn and French alpaca fibres at home. Oh, the good news last: I got rid of the turquoise yarn I didn't like and my mother-in-law's pretty cardigan found a new home, too.

Kenkäveron pitsipappila Kojuja, markkinaväkeä

Meidän myyntipöytää valmistellaan. Eila oli harrastanut aurinkovärjäystä, ja värjätyt liinat menivät kaupaksi ensimmäisinä. Miksikähän villavaatteet ja -langat eivät kelpaa kesähelteessä kärvisteleville lomalaisille? Viikonloppunahan keli oli jo taas mitä otollisin villashaaleille. Suomalaiset ovat optimisteja, ei kai siihen muuta selitystä ole.

Rukin takaa oli kivat järvimaisemat. Hevonen kuljetteli markkinaväkeä ahkerasti, kulki noin vartin välein rukin edestä.

Tällaista lankaa kehräsin torstaina. Itsevärjättyjen suomalaisten lammasrotujen villoja (ahvenanmaanlammasta, suomenlammasta ja kainuunharmasta) kotimaisella alpakalla vahvistettuna. Kertauslanka on kirppikseltä ostettua yksisäikeistä Vuorelman perinnelankaa.

Perjantaina minulla ei ollut muuta kehrättävää kuin seitikillä aikoinaan värjäämiäni kuituja, joissa oli suomalaisten villojen seassa alpakkaa ja mohairia. En ehtinyt karstata kuituja ennen kehruuta, vaan nypin ja sekoittelin ne kevyesti käsin ennen kehruuta. Kikkarainen vyyhti suoraan rukin rullalta, ennen pesua.

Markkinatuliaisina itselle muutama käsityökirja: Eeva Haaviston Ristipistomallejamme (mallit näyttäisivät sopivan hyvin myös kirjovirkkaukseen), Maija Märsylän Fransut ja lautaraanut (keskipohjalaisena fransut miellyttävät minua erityisesti) ja Viivi Merisalon Nauhoja (jospa näillä ohjeilla saisin kokeiltua Marjalta lainattua nauhapirtaa ja lautanauhan tekoa). Nämä maksoivat kirppiksellä 12 euroa.

Sitten aarre: kansallispukukankaiden paloja ja muutama pätkä nauhaa. Alimmainen kangas riittäisi hameeseen, sininen kangas liiviin, muut ovat pienempiä paloja vaikkapa kännykkäpussiin tai pikkulaukkuun. En viitsi sanoa, kuinka halvalla nämä sain, ettei lukijalle tule paha mieli.

Kankaiden päällä olevat villakammat puolestaan maksoivat maltaita, mutta niidenkin käytön olen päättänyt tänä kesänä opetella. Kammat Villa Laurilasta. Siellä näin muuten uuden Louët Elite -karstamyllyn, joka vaikutti tehopeliltä. En kuitenkaan ostanut.

Niin ja kalsarilanka meni kaupaksi. Jippii. Anopin hieno villatakki löysi myös uuden onnellisen omistajan.

Kenkäveroon

2009-06-29T21:45:00.003+03:00

Täytyy saman tien "upottaa" tuo lankahirvitys uudelle postauksella.

Mikkelin Kenkäverossa on käsityömarkkinat to-pe 2. ja 3. heinäkuuta klo 10-18. Anoppi oli ilmoittautunut ja ilmoittanut minutkin mukaan kehräämään. Siellä siis voi tavata sekä Eilan, minut että Majacraft Suzie Pro -rukkini, josta en ole ollenkaan mustasukkainen, vaan annan kaikkien halukkaiden koepolkea sitä mielin määrin. Suomessa kun on aika harvoin tilaisuus päästä kokeilemaan erimerkkisiä rukkeja. Mistä tulikin mieleeni Tampereen lammasmarkkinat ja Teijan uhkaus (vai lupaus?) kutsua suomalaiset kehrääjät Särkänniemeen kimppakehräämään. Milloin, Teija?

Anoppini on innokas käsityöihminen, taitava neuloja ja ahkera kutoja. Täällä blogissakin on vilahtanut ainakin Eilan tekemä rekipeitto. Lisää Eilan töitä voi nähdä hänen paikallisen tuki- ja inspiraatioryhmänsä, Kudontapiiri Ukkolan Akkojen, nettisivuilta. Vieressä pikaisesti juhannuksena nappaamani kuva shaalipinosta, joka odotti matkaa markkinoille. Meillä sukulaisilla lämpöisiä torkkupeittoja on jo varmaan joka huoneeseen omansa. Osa langoista on anopin värjäämiäkin, joko luonnonväreillä tai Emo-tuotannon väreillä. Ja tämä on vain yksi pieni osa Eilan ylijäämätuotannosta, muitakin hänen kudonnaisiaan ja kirjontatöitään on myynnissä. Ja niitä perinteisiä saapassukkia.

On mukavaa, kun meillä on anopin kanssa samat harrastukset. Visiitti Mikkelissä alkaa yleensä pienellä käsityönäyttelyllä, jossa katsastetaan Eilan viimeisimmät aikaansaannokset. Helposti siinä tuntee itsensä tumpeloksi ja täysin patalaiskaksi vätykseksi, jos alkaa tuotoksia vertailla. Parempi kun ei ala. Ajattelin viedä Mikkeliin muutamat villatöppöset ja muutamat käsinkehrätyt lankavyyhteni ja yritän mahduttaa ne jonnekin myyntipöydän nurkalle. Ja sitten kehrään rukilla ja värttinällä näytösluontoisesti, kuten luvattu on.

Tällaisen upean luonnonväreillä (muistaakseni lupiinilla ja kokenillilla) värjätyn intarsianeuleenkin Eila sanoi haluavansa myydä, koskapa ei kuulemma pidäkään takista. Jos ikinä olisin saanut jotain tuollaista aikaan, olisin varmaan kehystyttänyt sen ja pannut vitriiniin! Mutta kun uutta pukkaa puikoilta ja kangaspuilta koko ajan, niin ne uudet varmaankin syrjäyttävät mielenkiinnossa aikaisemmat luomukset.

Tervetuloa siis markkinoille katselemaan ja ostamaan! (Ja pelastakaa samalla meidät ylituotannolta, krhm)

This post is about my mother-in-law Eila. She's a terrific person and a very talented knitter and weaver. I've shown here some of her work before, like the beautiful piece of Finnish wool embroidery. The woven blankets and the gorgeous knitted cardigan, dyed with natural dyes, are some of her more recent products.

As we share the same hobbies, we never have a dull moment together. Now she's signed us up for the crafts fair in Kenkävero, Mikkeli, for 2nd and 3rd July (Thursday and Friday). If you happen to be around, you're most welcome to meet us there. I'll be demonstrating spinning on my Majacraft wheel and a spindle and Eila will bring along her woven articles, wool embroidery and knitwear for sale. Authentic Finnish handcrafts at affordable prices. (And please save me from overproduction; we already have warm woollen blankets in every room and our walls are covered with handmade rugs, wallhangings and embroidery - there's no stopping her ;D)

Doh!

2009-06-29T21:07:00.000+03:00

Teinpä tällaista lankaa rukilla. Työläs kaapelikierre, käsin nypittyä, pestyä, karstattua, värjättyä suomalaista villaa turkoosina ja harmaana, mukana ohutta tummansinistä italialaista nailonvillaa (kirpparilöytö). Olin oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni, sen hienostuneeseen väriin erityisesti. Kunnes näytin lankaa eilen meidän takapihalla kokoontuneille Kipakoille. Katja, tämä lankakauppias, totesi että hänelle langasta tulee mieleen 70-luvun miesten pitkät kalsarit. Ja totta tosiaan, sama vähemmän viehättävä väriyhdistelmähän se siinä. Nyt se ajatus ei lähde päästä millään. Ja inhoan tuota lankaa. Tiedän että Katja ei tarkoittanut sitä millään pahalla, mistäs toinen voi arvata minkälaiset antipatiat toisella voi 70-luvun pitkiin alushousuihin liittyä ;) "Hyvon yllä hyv' on olla." Tai en minä muista, oliko ne siihen aikaan jo nansot vai blackhorset. Yäk kumminkin.

Onneksi - onneksi! - tapaaminen oli muuten oikein onnistunut ja virkistävä. Meillä Kipakoilla on taas kaikkea kivaa tulossa syksyllä *hykertelee*

It's funny how one word can change everything. I spun this cable yarn last week and spent quite some time on it, starting from raw wool and dyeing the turquoise fibres myself. Our knitters' group Kipakat was meeting at our house yesterday, and I showed the yarn to them. Quite proud, since I was particularly happy with the subtle colour which I thought was very chic. And then Katja remarked that the colour reminded her of men's long underwear of the seventies. And she was right! Those horrible, ugly things that my dad and elder brothers used to wear, totally disgusting! Now I can't think of anything else when I look at the yarn. Yack. BUT. Meeting the Kipakat knitters is always most fun. We're cooking up some really cool projects for the autumn.

Muodin huipulla :: Project Runway

2009-06-09T19:30:00.003+03:00

-ko? Uusi aluevaltaus: ihan itse suunniteltu huivi! Neiti N esittää Twiggyä. Tarkka havainnoitsija voi erottaa villalangan seassa oranssin puuvillalangan. Se on niin sanottu elämänlanka. Laitoin sen sitä varten, että reunaosuuteen voi tulla joku virhe. Ja tulihan siihen. Neuloin sen nimittäin väärin päin. Mutta ei se mitään, kyseessä on vasta testiversio. Kerron myöhemmin lisää, kunhan saan reunuksen purettua ja neulottua uudelleen ja huivin speksit muutenkin kohdalleen. Olen ihan innoissani, jeee!

Miss N. posing with a new lace shawl. It's my own creation. Can you believe it, I actually designed a lace shawl! If you look carefully, you may detect a thin orange thread amidst the wool yarn. It's the lifeline which I left there in case I make a mistake with the border. And I did - I knitted the border the wrong side up. But this was only a test version, it's easy to frog and redo. I will write more about this project as soon as I get the border redone and the specs for the shawl ready. I'm so excited!!!

La nuit, tous les chats sont gris

2009-05-27T12:55:00.000+03:00

Yöllä kaikki kissat ovat harmaita, sanovat ranskalaiset. Se tarkoittaa että huonossa valossa (järjen tai luonnon-) on vaikea erottaa asioita toisistaan. Ja sillähän ei ole mitään tekemistä tämän bloggauksen kanssa. Tuli vain mieleen kissoista. Sillä Marjut on nyt saanut kissankarvalankansa ja blogannut siitä oikein kauniiden kuvien kanssa. Tai liittyy tuo ranskalainen sanonta tähän lankaan sen verran, että hämärässä lanka näytti minusta harmaalta. Ihan hiireltä tai myyrältä, hih. (Anteeksi, Takku).

Laitoin kehruukokemuksistani pitkät muistiinpanot Wool Notes-blogiini, joka on ollut päivittämättä tosi pitkään.

By night, all cats are grey, say the Frenchmen. Meaning that if viewed unilluminated (either by light or intelligence), it is hard to see the differences. The saying has nothing what so ever to do with this posting, I just remembered it when thinking of cats and fur yarn. For Marjut has received the yarn I spun for her and blogged about it with very nice pics. Or, actually, the saying got me thinking that, in poor light, the yarn did look grey - like mice or moles, hehee.

What I really came here to tell you is that I have blogged about my spinning experience with cat fur in my other blog, dedicated to my spinning notes.