Merci, Jeanne-Marie :)

Et merci, Madame Delavallade de l'élevage de Garenne de l'alpaga brute que j'ai finalement reçue aujourd'hui. Après un bref contrôle de sécurité et l'approbation du colis par nos deux chiens de garde:


j'ai commencé tout de suite à filer. Mais regarder d'abord les couleurs: il y a de la crème, du caramel et du chocolat, namm..., 1,5 kilos en tout.

Et le filage m'a plu, énormement. En fait, je pense que c'est pour ça que je suis née. Je devrai me déplacer vers la source, aux Andes et devenir une fileuse d'alpaga professionnelle. Ça a été si facile. Surtout les fibres longues et fines de couleur caramel à droite dans la photo qui sont d'une douceur incroyable dont on pourrait tricoter des écharpes légères mais chaudes. L'alpaga crème n'est pas aussi douce mais très facile à filer également. Impatiente comme j'étais à essayer, je les ai filés "en suint", c'est à dire sans les laver préalablement (l'alpaga n'a pas de graisse comme la laine du mouton). Dans la photo, les fils sont lavés mais pas encore secs. A mon avis, l'alpaga a une odeur beaucoup plus agréable que la laine du mouton, aussi. Ça sent un peu comme les poils de nos chiens islandais lorsqu'ils sont propres et secs. Le petit noeud de laine en haut n'a pas été lavé; on ne voit pas très bien combien il est plus sale que le fil lavé mais croyez-moi, mesdames, il n'était pas propre. Je commencerai mes vacances d'été ce weekend et irai vers le bord d'un lac où je pourrai nettoyer la laine avant de filer davantage. Quelle bonheur !

Sain tänään kauan odottamani paketin Ranskasta. Puolitoista kiloa alpakkaa herkullisissa väreissä ja raakavillana. Hetihän sitä piti kehrätä. Ja kehrääminen oli helppoa! Haluaisin tältä istumalta muuttaa Andeille ja alkaa alpakankehrääjäksi. Varsinkin tuo oikeanpuolimmainen toffeenvärinen alpakka on ihanan pitkäkuituista ja pehmeää, juuri sellaista mitä kaupasta saa mm. Indiecita-merkkisenä. Siitä tulisi ihana, ohut huivi yksinkertaisesta langasta. Vaalea alpakka, jota minulla on nyt kilo, on paljon karkeampaa, mutta helppoa kehrättävää sekin. Molemmat langat ovat kivasti pörröisiä. Mitähän noista tekeekään, aika näyttää.

Raakavilla on muuten likaista. Kehräsin innoissani ensimmäisen koe-erän pesemättömänä, mutta sormet likaantuivat aika tavalla. Kuvassa vaalean villan päällä on rusetti pesemättömästä villasta, mutta siitä ei näy hyvin, miten likaista ja nyörimäistä langasta tuli. Alpakan villassa ei ole kuitenkaan rasvaa niin kuin lampaanvillassa, ja se tuoksuu minusta kivalta, vähän samalta kuin meidän pystykorvaiset koirat (silloin kun ne ovat puhtaita ja kuivia). Kesäloma alkaa viikonloppuna ja pääsen Itä-Suomeen peseskelemään noita villojani pehmeisiin järvivesiin, jee! Tämä on onnea!

I got a delivery of raw alpaca from France today. I'm so excited. Alpaca spins like butter (if you can say a yarn knits like butter, then why not spins like butter, too?). The sample shows my first handspun alpaca yarn. I spun the first samples without washing them first, but in the future, I think I'll only spin clean alpaca, it was so disgustingly dirty. Funny thing, though, it does not smell as bad as sheep's wool; actually it smells quite nice, like the fur of our two Icelandic sheepdogs (when they are clean and dry). I'll start my summer holiday next weekend and will be able to wash this wool in a nice lake in Eastern Finland. Summer holiday by the lake, lovely alpaca and spinning - what a bliss!

Karjala mielessäin :: Karelia on my mind

Kolmen vuoden takainen äänimatka Petroskoihin, Ääniselle ja Kizhin saarelle (hienoja kuvia!) pyörii nyt jatkuvasti mielessä, kun teen hyväntekeväisyysneuleita Vaaka ry:lle. Luin heidän sivuiltaan, että lahjoituskohteita ovat mm. Sortavala ja Ruskeala, joissa kävin tuolla reissulla. Tällaisia neuleita on syntynyt/syntymässä.

Kizhin-matkapäivästä jäivät mieleen erityisesti äänet: mies, joka soitti hanurilla Moskovan iltoja laivarannassa matkaan lähtiessä, kirkonkellojen äänet itse saarella ja torvisoittokunta, joka otti meidät vastaan taas laivarannassa (Maamme-laulu ja Heili Karjalasta!). Ääninen oli sisämaan kasvatin silmille laaja kuin meri, ja kirkontornien haapapuiset kattopaanut vaihtoivat väriään päivän kuluessa maagisesti. Ruskealan pappilassa oli tilaisuus nähdä paikallisia nuoria, jotka olivat kokoontuneet sinne pyhäkouluun. Asuinolot rajantakaisessa Karjalassa olivat kurjat ja puutetta lähes kaikesta meille itsestään selvistä asioista, joten hyvillä mielin sinne neulon.

The knitwear that I'm knitting now is going to Karelia, to a region around lake Onega and the beautiful island of Kizhi (see the great pics!). I visited the island three years ago and been thinking about the trip a lot while knitting. The thing I remember the best from our trip to Kizhi is the voices: a lonely accordeonist on the peer in the morning playing Moscow Nights, the lovely church bells on the island, and back on the peer, a local brass band playing the Finnish national anthem (!) and other Finnish songs. The people's living conditions were poor then and have hardly ameliorated since, so I feel I'm doing something useful when knitting these.

Je suis maintenant en train de tricoter pour les enfants de Carélie. Pendant que je tricote, je pense au voyage que j'ai fait vers l'île de Kizhi (ou Kiji) il y a trois ans. En passant par le lac Ladoga vers le lac Onega, j'ai vu les villages où ces bonnets et plastrons seront envoyés. De notre excursion à Kizhi, je me souviens surtout les voix: un accordéon solitaire au port de Petrozavodsk, les cloches de l'église sur l'île, et, de retour en ville, un ensemble de cuivres local jouant l'hymne national finlandais (!) et des chansons populaires finlandaises. Les conditions de vie là-bas étaient très pauvres et ne sont guère améliorées depuis, donc je me sens bien utile en tricotant tout ça.

[Jeanne-Marie: J'ai reçu une lettre de la poste annonçant l'arrivée d'un colis recommandé mais je n'ai pas eu le temps de récupérer le colis aujourd'hui. Je pense que je ne puisse dormir cette nuit ;-)]

KIP Day

Jyväskylän KIP-päivää vietettiin aurinkoisessa, joskin hieman tuulisessa säässä kirkkopuistossa. Paikalla oli kaikkiaan kahdeksan neulojaa, joista osa tuttuja neuletapaamisista, osa ihan uusia tuttavuuksia. Olin niin kohtelias ja huomaavainen, etten tullut ottaneeksi yhteiskuvaa neulojista, mutta eiköhän Suur-Jyväskylä-lehdessä ole meistä juttua. Tai sitten muiden blogeissa, ehkä. Kuvassa langat, jotka keräsin paikallisilta lankakauppiailta. Niistä syntyi (ja syntyy) palasia tilkkupeittoon, pipoja, kaulureita ja sukkia.

The KIP Day in Jyväskylä Church Park was sunny but a bit windy. We were eight knitters. Here are the yarns I managed to collect from the local yarn shops. That's over four kilos of yarn! We knitted baby blankets, beanies, dickeys and socks for charity.

La journée mondiale du tricot en plein air s'est passée en temps ensoleillé dans un parc au centre de Jyväskylä. On était huit tricoteuses. Voilà les fils que j'ai réussi à cueillir auprès des commercants de la région. Il y avait plus de quatre kilos de fils! Nous en avons tricoté des couvertures, des bonnets et des plastrons pour la charité. Par politesse, j'ai pris peu de photos des participantes. Quelque chose que je regrette déjà.


Puistossa liikkui useampi polttariseurue. Tämä musta mies myi mustaa makkaraa. Katja opettaa tulevaa aviomiestä neulomisen jalossa taidossa. Helppoa, sillä tämä tyyppi osasi kuulema jo virkata. Lupasi yllättää vaimonsa jonakin päivänä omatekoisella villapaidalla :)

There were several bachelor parties going on in the park. This young man was selling blood sausages. We didn't buy any but Katja taught him to knit. It was easy because this guy already knew how to crochet. He promised to surprise his future wife with a hand-made sweater :)

Voici Katja qui enseigne le tricot à un futur marié. C'est la tradition que les copains du marié (et d'autre part, les copines de la mariée) sortent ensemble et font toutes sortes de bêtises juste avant le mariage. Ce jeune homme est venu nous vendre des boudins noirs avec ses copains. Il avait du talent, celui-là, car il savait déjà crocheter. Peut-être qu'un jour il surprendra sa jeune mariée avec un pull qu'il a tricoté lui-même :)

Tämännäköiset tytöt ja pojat kävivät tarjoamassa meille karkki- ja purkkamaistiaisia.
We were given free goodies by young people dressed like this.
On nous a offert des bonbons et de chewing-gum plusieurs fois.

Tässä taas Katja uuden uhrin kimpussa. Tämä lentäjänhattuinen nuori mies osasi puhua sujuvasti nurjista silmukoista ja yritti tehdäkin niitä väkisin, vaikka Katja opetti ainaoikeaa.

Here's Katja with a new victim. This young "pilot" talked something about purl stitches, so knitting was probably not new to him, either. He insisted on knitting purlwise as well, even if Katja tried to teach him to knit!

C'est toujours Katja qui enseigne le tricot à ce jeune homme. Celui-ci a su les mailles envers, à ce point qu'il a insisté à en faire même si Katja lui a enseigné le point mousse en mailles endroit.


Kovasti Katjan perään oli tämäkin urospuolinen pikku vierailija, amerikanbullterrieri, jonka nimi muuten oli Sisu.

Even this little fellow was very much interested in Katja. It's an American pit bull terrier called Sisu (='stamina' in Finnish, a very suitable name for this breed).

C'est toujours Katja. Cette fois-ci, c'est le petit chien qui aurait préféré de rester sur ces genoux plutôt que suivre son maître.

Mukava päivä, kaiken kaikkiaan. Hyvä ilma, hyvää seuraa ja mukavaa tekemistä. Langatkin vähenivät minulta kiitettävästi, kotiin viemisiksi jäi vain puolet eli kaksi kiloa. Loppuja tarjoilen vielä tulevissa neuletapaamisissa poissaolleille ;-) Yli kolme tuntia auringossa, puhuminen ja nauraminen ottivat kuitenkin voimille. Ei tosin ihan yhtä paljon kuin tällä vastapäisen bussipysäkin kaverilla.

All in all, it's been a wonderful, sunny day, with very good company. I got part of the yarn distributed to the other knitters, so I only took about two kilos back home. Three hours in the sun, knitting and talking was a bit tiring, though. At the bus stop, waiting for my own bus, I felt a bit like this guy who had obviously had a few too many cooling drinks.

En somme, ca a a éte une très belle journée, dans une très bonne compagnie. Aprés plus de trois heures au soleil, à tricoter et à bavarder, j'aurais aimé faire comme ce monsieur-là.

Julkineulomista, osa 3

[Sorry, folks, this is again about the arrangements for the local KIP Day, in Finnish only]

Kävin ruokiksella hakemassa viimeiset lahjoituslangat Pikkulinnasta. Omistaja-Anneli oli ottanut yhteyttä Tekstiiliteollisuuteen ja pyytänyt värierien loppuja hyväntekeväisyystarkoitukseen.

Nyt meillä on sitten koossa yli neljä kiloa lankaa!!! Lanettia, Smartia, SandnesGarnin nauhalankaa, yleensäkin norjalaisia lankoja suurin osa. En mitenkään boikotoinut Novitaa, mutta kaikki nyt vaan sattuivat lahjoittamaan näitä muita.

Laitoin sähköpostia Vaaka ry:lle ja kysyin, mitä muuta me voimme tehdä noista langoista kuin tilkkupeittoja. Pehmeistä langoista tulisi ihania vauvaneuleita, pipoja, kaulaliinoja, lapasia, miksei sukkiakin. Emme varmasti millään saa taiottua noita lankoja neuleiksi ensi lauantaina, vaan voimme jatkaa hyväntekeväisyysprojekteja vielä kesän ja syksyn tapaamisissa.

Houkutelkaa nyt kaikki kynnelle kykenevät neulomaan lauantaina! Langoista ei ainakaan tule pulaa. Ja voi siellä KIP-tapaamisessa neuloa omiakin juttuja, jos on hyvä projekti menossa.

Ja lopuksi mainos, kun olen luvannut mainostaa lahjoittajia:

Sisustus Pikkulinna Kirkkopuiston vieressä on poikkeuksellisesti auki lauantaina 10.6. ja tarjoaa 30 % alennuksen hyväntekeväisyyteen menevistä langoista (mm. polyamidivahvisteisista sukkalangoista, joita tuossa lahjoituserässä ei ole). Muista langoista 10 % prosentin alennus!

Julkineulomista, osa 2

Blääh, Blogger ei taas vaihteeksi suostu lataamaan kuvia. Ja olen vanhoilla päivilläni onnistunut hankkimaan itselleni vaivoiksi migreeninkin, joten tämä on lyhyt postaus. Tämä päivämäärä muistuttaa hyvin konkreettisesti, että viidenkympin rajapyykki lähestyy hyvää vauhtia...

Yritin postata kuvan KIP-päivää varten keräämistäni lahjoituslangoista. Lankoja on kasassa jo 1080 grammaa! Nyt todella toivon, että Jyväskylän seudulta löytyy neulojia, jotka kaikki nämä langat saavat neulottua Vaaka ry:n peitoiksi ja/tai muiksi lahjoitustavaroiksi. Minulle laittoi sähköpostia yksi potentiaalinen osallistuja, jonka tuttava oli kertonut, että myös pipoja aletaan ottaa vastaan. Minulle sopii hyvin, sillä minulla on menossa neulomisessa selvä pipokausi :)

Tänään kävin hakemassa Marjaana Marinin lahjoittamat langat Kilpisenkadun yläpäästä. En ole tuohon liikkeeseen aikaisemmin eksynytkään. Sieltä saa kaikkia Tekstiiliteollisuuden maahantuomia/välittämiä lankoja, myös pienissä erissä (mainostetaan nyt tässä, kun lahjoittajille lupasin).

Toinen "löytö" oli Onnen Liinat Seppälän Citymarketin tiloissa. Siellä näkyi olevan jos jonkinmoista neulojan kamaa, mm. bambupuikkoja ja Addin puikkoja ja virkkuukoukkuja.

Eikä tässä vielä kaikki. Tällä viikolla pitäisi kuulua viimeisestäkin keskustan lankaliikkeestä. Kunhan olen noutanut nekin langat, niin toivottavasti Blogger on taas myötämielisempi kuvien suhteen, että näette sen värikirjon, mikä neulojia odottaa.

Olisi muuten varmaan hyvä ottaa KIP-tapahtumaan mukaan ylimääräisiä puikkoja ja virkkuukoukkuja, niin voisi tarjota ohikulkijoille "parempaa tekemistä" lauantaishoppailun lomaan.