Kipakat-kalenteri!

Eilen oli Kipakoiden tapaaminen kahvila Muistossa. Pääsin pitkästä aikaa mukaan. Oli kivaa. Odotan jo innolla pikkujoulua.

Sain myös omat tekijänkappaleeni uudesta Kipakat-kalenterista. On se taas hieno.

Minulta on tuo lapasmalli yhdestä lempilangastani. Juuri muuta en tämän kalenterin hyväksi tänä vuonna tehnytkään kuin kirjoitin puhtaaksi tuon ohjeen. Ja kerin luonnonväreillä värjättyjä lankoja kuvausta varten. Muut Kipakat hoitivat loput. Kiitos siitä! Ja olihan tekijöissä ensi kertaa mukana myös yksi KIP-ukko :)

Miehen sukat

Yhdeksäs vuosi bloggausta on pyörähtänyt käyntiin. Ja bloggaustahti harventunut huomattavasti. Kielivalikoimakin on alun kolmesta typistynyt yhteen. Noh, Google kääntää. Nyt taas bloggauttaa, mutta en takaa, että se kestää kovin kauan.

Tämä kesä oli niin ihana, että ei tarvinnut edes paljon neuloa saati kehrätä rentoutuakseen. Olla vain ja hengittää. Oltiin kuusi viikkoa tilapäismajoituksessa toukokuussa sattuneen vesivahingon takia, mutta evakkokämppä oli täyttä luksusta ja sijainti Päijänteen rannalla ei olisi voinut olla parempi. Koiratkin tykkäsivät, vaikka punkkeja oli aivan liikaa.

Pari kännykällä napattua tunnelmakuvaa.

Jotain kuitenkin neuloinkin, sillä mies on Suuri Sukankuluttaja. Hänellä pitää olla yöllä - myös kesähelteillä - kolme (!) paria villasukkia jalassa. Myös kesäsandaaleissa villasukat ovat kuulemma parhaat (mitähän Lenita tästä sanoisi). Nappasin kuvan sängyn vierestä yhtenä aamuna. Nämä eivät ole yösukkia, vaan ihan muuten tarpeellisia sisäsukkia:

Kesällä neulottuja ovat villit kesämaastosukat ylhäällä (maastoutuvat täydellisesti pensashanhikkipuskaan; on testattu) ja mustavalkoiset tuohisukat vasemmalla.

Kokeilin neuloa Novitan Nalle Luontopolku-lankaa nurja puoli sisällä päin, kun se minusta näyttää tuohelta enemmän niin neulottuna. Vahvistetut kantapäät neuloin normaalisti oikein päin. Aika vinkeät. Mutta tämän jälkeen olen huomannut, että mies on alkanut pitää muitakin raitasukkia nurinpäin.

Joo, taloudessa on pari koiraa :) Vielä lopuksi inspiraatiokuva omasta pihasta:

Hevostelua

Talossa asui tyttö, joka piti kovasti hevosista. Tyttö muutti omilleen, heppalakana jäi. Lakanasta tuli graffiti. Tyttö sai tyynyn.

200 silmukkaa 7 millin puikoilla.

Neuloin lakanan valmiiksi retriitissä Petäjävedellä

Leikkasin uuden hevosen vanhan neulepuseron hihasta.

Surautin siksakilla sauman ja leikkasin neulesuikaleen kahteen osaan. Ompelin hevosen neuleeseen.

Kävin eilen kiinnittämässä hepan Kankaan tehtaalle Jyväskylään. Kipakoilla on siellä neulegraffitipaja sunnuntaina.

Tytön silmissä - ja minun - tässä laukkaa vieläkin se hallava hevonen.

Yksinkertaista :: Simple

Yksinkertainen on kaunista. Yritän pitää tämän mielessä. Joskus onnistun, kuten näissä lapasissa. Eipä sitä  paksu, ihana lanka (Drops Andes, alpakkaa ja villaa) muuta tarvitse kuin muutaman nostetun silmukan vinoon sinne tänne. Kuvat eivät tee oikeutta näille lapasille, luonnossa ne ovat aivan ihanat eli hirvveen nätit. Tytön ilonkiljahduksista päätellen myös hänen mielestään :)

Keep it simple, stupid, is the best guideline in many things. The Girl wanted a new, nice, and thick pair of mittens. So, a few slanted slip stitches here and there and voilà - a perfect pair in just a few hours ! The photos do not do justice to these gorgeous mittens. 

Hattara :: Candyfloss

Tammikuun langankulutus on yli 1,2 kiloa! Vaikka olen sairastellut ja ollut useamman päivän neulomattakin. Yksi keino kuluttaa lankaa nopeasti on suurilla puikoilla tehdyt pikaneuleet kuten tämä pinkki hattaraunelma. Lankana Novitan Sylvia (villaa, silkkiä) ja 7 millin puikot. Tein suurin piirtein Kipakat-kalenterin Vaahtokarkki-ohjeen mukaan contiguous-metodilla, mutta väljemmän kauluksen ja hihat ja erilaiset pitsiresorit. Lankaa puseroon meni 600 grammaa.

Tavoitteena oli pehmeä ja lämmin oloasu, ja sellainen tästä tulikin. Novitalle iso miinus siitä, että yksi lankakeristä oli huomattavasti ohuempaa ja tiukkakierteisempää laatua kuin muut. Tällaisessa ylhäältä alaspäin neulottavassa puserossa en älynnyt sitä ajoissa, sillä pusero on todella nopea neulottava. Huomasin asian vasta, kun olin päätellyt helman enkä millään viitsinyt enää purkaa ja vaihtaa lankaa, vaikka olin ostanut sitä reilusti. Mitäs läksit, sanotte. Aion kyllä valittaa valmistajalle tästä.

It's freezing cold outside but I'm warm and cozy inside the house in this pink candyfloss sweater. The pattern is basically Vaahtokarkki from the Kipakat Calendar 2012, with a bigger collar and sleeves and a different lace stitch for the ribbings.


What bugs me afterwards, is that one ball of the Novita Sylvia yarn (wool & silk) was thinner and had a tighter twist than the rest of the lot. Since I was having such a blast knitting the sweater top down, I noticed the thinner part in the body of the garment only after I had bound off the hem. Oh well, I'm only going to wear this at home, so it isn't really a big deal. But still, I'm going to write and tell them about it.


And, btw, I have knitted more than 1.2 kilos of yarn this month!

Nuttu nurin, onni oikein

Tällainen lahjaneuleesta tuli. Toinen etukappale on neulottu nurin, joten jospa se tuo onnea seitsemänkymppiselle kantajalleen. Olipahan aikamoinen määrä langanpäitä pääteltävänä lopuksi. Kaula-aukko venähti oudosti loppuvaiheessa. Pienensin sitä virkkaamalla pari kerrosta kiinteitä silmukoita. Kolmesta vanhasta napista pääsin tässä projektissa eroon. Jihuu. Onnekasta uutta neulevuotta kaikille lukijoille!

A Finnish proverb says something like "Tunic inside out, luck right". This garment has a purled front piece, so it should bring luck to its 70-year old wearer. Happy knitty new year! 

Lahjaneulontaa

Bloggaan yleensä valmistuneista neuleista.  Työn alla on kuitenkin nyt tekele, jonka valmistuminen jännittää niin paljon, että tuon sen blogiin. Työprosessissa on osasia, jotka toivoisin itsekin muistavani ennen kuin alan samantapaiseen hankkeeseen. (Vinkki itselle: Älä ala!)

Piti keksiä lahja naiselle, jolla on jo kaikkea. Ja aikaa ei tietenkään ole paljon, ennen joulua on oltava valmista, vaikka tämä ei ole joululahja. Uumoilen, että lahjan saaja arvostaisi jotain helposti päälle pantavaa lämmikettä hartioilleen. Ei kuitenkaan sukkia, sillä niitä hän neuloo itsekin.

Kaivelin kaapista käsinkehräämiäni lankoja ja valitsin niistä pehmeimmät blue-faced leicesterit ja suomenlampaan karitsanvillat. Kuvissa yllä salamalla kuvattuna ja alla ilman salamaa.

Malliksi siivilöityi tuntikausien etsinnän jälkeen jotain Out-of-the-box sweaterin tyylistä. Langat ovat erilaisia, niiden vahvuus on erilainen ja lisäksi tiedän, että saaja ei pidä väljistä kaula-aukoista, joten räätälöintitarpeita oli riittämiin. Niinpä seuraavalla kerralla, muista:

1. Mallin pähkäilyyn menee yllättävän kauan, usein enemmän kuin yksi päivä.
2. Mallitilkun neulomiseen ja puikkokoon kokeilemiseen menee aikaa, varsinkin käsinkehrättyjen lankojen kanssa.
3. Jos neulot lahjaksi ilman ohjetta ihmiselle, joka on huomattavasti pieni- tai suurikokoisempi kuin itse olet, mittojen selvittämiseen menee aikaa. Naisten vaatetuksen mittataulukko (pdf) ja hieman suppeampi amerikkalainen neulevaatteiden mitoitustaulukko auttavat. 
4. Jos et neulo ohjeen mukaan, silmukkamäärien laskemiseen menee aikaa. Paljon aikaa. Laskuvirheistä seuraa purkamista.
5. Neuleesta on hyvä tehdä piirros, josta selviää yksityiskohdat ja väritys, esimerkiksi raidoitus. Arvatkaa vaan, teinkö.
6. Jos neuleeseen tulee napitus, napit kannattaa hankkia ennen kuin aloittaa työn. Muuten ei osaa neuloa oikeankokoisia napinläpiä.

Onneksi perjantai oli vapaapäivä. Silloin aloitin mallin etsimisellä. Tänään takakappale on valmis ja toinen etukappale työn alla. Napeiksi tulee - ehkä - vintagenapit. Saa nähdä, tuleeko tästä lahjaksi kelpaava neule vai puoli kiloa pätkittyä purkulankaa ja aatonaattona sittenkin pikareissu lahjakauppaan.

Kiireetöntä joulun odotusta vaan kaikille!

Hyvää itsenäisyyspäivää! :: Happy Independence Day!

Googlen etusivu tänään. Kiva että sielläkin on noteerattu juhlapäivämme.

Google today, on Finland's 94th Independence Day. The first time they honoured the occasion in Mountain View, CA. Nice.


I tried to take a picture of mittens knitted of Mr B's soft, fluffy fur but there's not enough daylight even though it snowed last night. 

Yritin kuvata herra B:n karvoista tehtyjä kynsikkäitä. Vaikka lunta olikin maassa, niin valo ei oikein riitä tähän aikaan vuodesta, ei sitten millään. Vähän taas ehtivät peijoonit pyöritellä noita pörröisiä neulomuksia lumihangessa ennen kuin sain kuvattua :)

Kansanlaulu :: Folk song

Tämä kauluri on kulkenut mielessäni nimellä Kansanlaulu luonnonväreillä värjättyjen lankojen ja kansallispuvun hametta muistuttavien raitojen takia. Neuloa posotin raitoja eri väreillä pyörönä (ettei tarvitse päätellä langanpäitä!) ja tein päihin joustinneuleella nappilistan, jolla kaulurin korkeutta ja tiukkuutta voi säätää. Terästin hempeitä lankoja ainoalla sopivanpaksuisella langalla, jonka varastoistani löysin. Cascade 220 on sen merkki, muut langat ovat kotimaista villaa.  Kovasti kansallisromanttinen setti kirjottujen kalenterilapasten kanssa.

Kuvausapuna ja -järjestelijänä toimi  herra B, joka eilen täytti 10 vuotta! Herra on niin pieni ruipelo tähän aikaan vuodesta, sillä siitä on furminoitu muutama sata grammaa pohjavilloja. Ne odottelevat paperikassissa kehruuta.

Our Icelandic sheepdog Mr B posing with a neck warmer/cowl I knitted recently to match my embroidered mittens. As you can see, there isn't much snow yet and it isn't very cold, either, but I've been wearing the piece already quite a lot. The stripes got their inspiration from the mittens, obviously, but also from Finnish national costumes.


Btw, Mr B turned 10 yesterday! He looks so small in these pics. It's that time of the year again; his undercoat has been furminated away and put in a paper bag, ready for spinning.

Kalenterin suunnittelusta

Kun kerran Mervi postasi omasta kalenteriohjeestaan, niin minäkin. Hienohelma-lapaset ja säärystimet on jo nähty täällä, kahtenakin  erilaisena versiona, viisisakarainen matto on vilahtanut kuvassa ja Tilulii-huivilla on ollut ainakin kaksi eri työnimeä.

Uunituoreena ohjeena mukaan pääsi Vaahtokarkki-pusero. Kalenterin suunnittelupalaverissa joku kaipasi kalenteriin muhkeaa villapaitaa, oikeaa kääriytymisneuletta pakkaspäiviä varten. Siitä minulle tuli heti mieleen Missonin jättineuleet. Esimerkiksi tällainen.

Ajattelin, että jotain samanlaista kutaisee nopeasti, varsinkin meidän sutjakalle teinitytölle. Aika ei ehkä Suomessa ole vielä kypsä näille jättineuleille, mutta ensi vuoden kalenteriahan tässä ollaan tekemässä. Ostin paksuinta, luonnonkuituista lankaa, mitä kaupungista kohtuuhinnalla löytyi eli Dropsin Andesia, jossa on villaa ja alpakkaa. Minulla on niin löysä käsiala, että kahdeksan millin puikoilla pääsin 1 s/1 cm -neuletiheyteen. Puserolangat maksoivat noin 25 euroa, joten ei mikään suuri investointi. Nythän muuten Dropsin alpakkalangat ovat tarjouksessa, vielä halvempia. Täytyy istua sormien päällä, etten tilaa lisää sitä lankaa (minulla on edelleen varmaan 40 kiloa kaikenlaisia lankoja neulomatta).

Ravelryssä olin huomannut kiinnostavan uuden contiguous-nimisen tekniikan, jolla pusero tehdään yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin ja siinä on kuitenkin istutetut hihat. Tekniikan keksijä, australialainen Susie Meyers, ei kaivannut omien sanojensa mukaan rahaa, ainoastaan mainetta (tässä sitä tulee!), joten tekniikkaa sai vapaasti käyttää. Contiguous-ryhmässä ideat ja vinkit synnyttävät toinen toistaan kiinnostavampia luomuksia. Tuollaiset "open access" -hankkeet ovat mielestäni niitä kaikkein kannatettavimpia, niinpä halusin soveltaa juuri tätä tekniikkaa omaan puserooni.

Meidän teini kun on koko ikänsä kulkenut tyköistuvissa vaatteissa, niin kasarihenkisen jättineuleen sai unohtaa. Neuleesta piti tulla istuva ja niukkalinjaisten takkien alle mahtuva. Aloitus vaati muutaman kokeilun ja yhden kerän neulomisen kolmeen kertaan, mutta kun vauhtiin pääsin niin pusero syntyi pikavauhtia. Aikaa vievin vaihe taisi olla mallin löytäminen resorineuleisiin. Selasin kaikki mallikirjani useaan kertaan, kokeilinkin jotain ja lopulta päädyin kuvan pitsiresoriin. Kun nyt näitä kuvia vertaa, niin aika vähän alkuperäisestä ideasta on jäljellä.

Kuva: Tiina Ekosaari

Kalenterin ohje on S-kokoon, vaikka sisältääkin vinkkejä, joilla neuletta voi muuntaa omiin mittoihin sopiviksi. Paksu lanka, isot puikot ja korkea poolokaulus - se nyt vain on sellainen yhdistelmä, joka ei kovin vankkaa runkoa hoikenna.

Testineulomisesta puheenollen, testasin Meten Elonkierto-kämmekkäohjeen. Olen käyttänyt niitä joka päivä sen jälkeen kun sain ne valmiiksi. En aikaisemmin ole oikein tajunnut kämmekkäiden ideaa, mutta nehän ovat mainiot kosketusnäytöllisen kännykän käyttäjälle. Lanka näissä on vuosikausia marinoitunutta kotitekoista villalankaa, josta aikoinaan innoissani postasin täällä.

Marjan Karhunvatukka-sukatkin tuli testineulottua. Sievät nekin.

Bongaa kämmekkäät

Testineulontaa

El condor pasa

Palatkaamme lintuihimme. Eilen olin erään Kipakan luona kuvaamassa ensi vuoden Kipakat-kalenteria (juu, sellainen on tulossa!). Palasin kotiin Lumotun Metsän ja Taikalammen kautta. Lammen rannalla oli niin kaunis valo illalla, että pysähdyin kuvaamaan uutta alpakkahuiviani kännykällä. Malli on suurin piirtein sama kuin prototyypissä, jota Korpi-huiviksi kutsuin. Lankana tässä uudessa huivissa on keuruulaisen Aatami-alpakan ja mustan silkin yhdistelmä. Hassu lanka, hyvin rustiikki ja käsinkehrätyn oloinen. Uniikki. Tämä huivi vastaa paremmin sitä visiota, joka minulla alun perin oli: uljas kotka liitelemässä jossain Andien vuoriston yllä. El condor pasa...

Revenons à nos ... oiseaux. Last night, when walking home from a friend's house through the Enchanted Forest and the Magic Pond, the light was so beautiful that I had to stop to take a few photos with my phone. The shawl is a slightly modified version of the one that I have already shown in this blog, this time made of alpaca-silk yarn, grey alpaca and black silk. I know the animal the fibres come from, so this shawl is very special to me. I was thinking of the Andes and eagles flying over the mountain tops when I knitted it. El condor pasa...

Mohairia, häjyjä lintuja :: Of mohair and angry birds

Kevät tulee kohisten. Se on ihanaa, mutta samalla hyvin stressaavaa, kun tekemistä olisi seuraavan puolentoista kuukauden aikana vaikka kuinka. Eipä siihen ole muita selviämiskonsteja kuin tarkka aikataulutus. Eli meikäläisen harvapään kohdalla se tarkoittaa paljon Post-it -lappuja läntättyinä sinne tänne.

Tammikuun langankulutus pitää käydä postaamassa tänne blogiin. Mies kyllä sanoi, että stressiä vähentäisi, jos lakkaisin toistamasta "pitää"-sanaa. Varmaan niin.  Yritän olla sanomatta. Mutta positiivista: tammikuussa lankaa kului himpun verran yli kilo. Hyvä minä!

Tein ensinnäkin villatakin viimesyksyisellä kehräämökierroksella ostamistani langoista. Tai paremminkin osasta niistä. Tämä on Salo-Angorasta ostettua 100-prosenttista mohairia (ymmärtääkseni ihan kotimaisen tuottajan mohairvuohista) ja Virtain Villan kolmisäikeistä villalankaa, jotka värjäsin iloisen punaisiksi. Lankaa kului 425 grammaa, noin 175 grammaa ohuempaa mohairlankaa ja loput villaa. Takista puuttuu vielä napit. Ja takin alta röyhelöpaita, jota ei olekaan niin helppo löytää, joten takkia ei ole vielä käytetty. Tämä taitaa olla ensimmäinen ylhäältä alas neulomani villatakki. Tavallaan kiva, kun takkia voi sovittaa samalla kun neuloo, mutta aika raskaaksi ja hankalaksi neulominen käy loppuvaiheessa. Taidan pitää enemmän palasista koottavista neuleista. Kun langassa oli mohairia, niin harjasin pinnan karstoilla pehmeän pörröiseksi. Langan mehevä värikin houkutteli siihen.

Suuren työn jälkeen teki mieli hullutella. Maaliskuista taidemuseohäppeningiä ajatellen iPhonen näytöltä näppeihin hypähti häjy pelihahmo eli virkattu Angry Bird. Tähän löytyi jopa ilmainen ohje Ravelrystä, joten ei tarvinnut pähkäillä muotojen ja silmukkamäärien kanssa. Näitä teen kyllä lisää, oli sen verran hauskaa hommaa. Ja hahmoihin saa upotettua epämääräisiä akryylilankanöttösiä, joista ei muuten pääsisi eroon. Mietin vielä, että tekisinköhän tipulle pyrstön.

To cut a long story short: spring is in the air (hooray for that!), the next weeks will be extremely busy for me, but I have managed to reduce my stash in January by one kilo. I knitted a top-down cardigan of some Finnish mohair and wool yarns that I bought from two spinning mills in September. The cardigan is lacking buttons and a ruffled shirt underneath because I haven't been able to find one yet. Therefore it has not been used. Finnish mohair is hard to find, btw, as far as I know there are only two breeders in Finland. I brushed the cardigan with hand carders to make it look even warmer and fuzzier.


January ended with this little amigurumi project. Like quite a few people on the globe, I like the Angry Birds game on my iPhone and thought it would be a good idea to make soft versions of these digital thingies. I found the pattern on Ravelry. I am definitely going to make more of these birdies later. They are perfect for stashbusting.

Tweed

Näin kaupungilla baskerin, joka oli valehtelematta läpimitaltaan lähes yhtä suuri kuin edellisessä postauksessa esittelemäni nahkapallin päällinen :o Raidallinen, kaikissa sateenkaaren väreissä. Ja tyttö, jonka päässä (ja selässä!) baskeri keikkui oli minua parikymmentä senttiä lyhyempi. Siinäpä taas vinkki lankavarastojen tuhoamiseen.

Tänään esittelen vain pienet sukat, langankulutus vaatimattomat 88 grammaa. Tweed-pinta on saatu aikaan karstaamalla yhteen villatopsien jämiä: oranssia shetlanninlammasta, ruskeaa corriedalea, punaista silkkiä, mitä lie. Valkoiset pilkut ovat sillaa, jonka sain näköjään jo kolme vuotta sitten Sirkalta. Aika tavaran kaupitsee, kuten ex-avopilla oli tapana toistella. Näissä sukissa eivät jalat hikoile, mutta pysyvät takuulla lämpiminä.

Hauska yhteensattuma muuten, että sillan valmistaja, Säteri Oy, aloitti tässä kuussa jälleen toimintansa Valkeakoskella. Valmistavat tekstiili- ja palonsuojakuituja.

Piposota :: Battle of the Two Beanies

Hui, aika rientää sukkelaan. Olen neulonut tässä välissä vaikka mitä, mutta en ole ehtinyt kuvata. Yksi juttu pitää ainakin dokumentoida, nimittäin meillä on ihan tapeltu käsitöistä.

Tämän kuvan ei ole tarkoitus esitellä meidän sipulipurkkia, vaikka esittäähän se toki sitäkin. Pääosassa on tällä kertaa alpakkamyssy ja lapaset.

Mutta että piposota?! Kaikki alkoi siitä, kun tein alpakkalangasta (Novitan Luxus Alpakka)  itselleni unisukiksi kivan Karibia-henkiset reggaesukat. Minähän fanitan Jukka Poikaa. Isäntä bongasi ne ja totesi heti että hei, mulle samanlaiset. Sukat ovat vielä tekemättä, kun isännällä on unisukkia jo useampi pari.

Mutta tekaisin itsekehrätystä, kesällä kovalla vaivalla työstetystä alpakkalangasta pipon, sellaisen reilusti takaraivolla lököttävän myssyn, aikaisemmin tekemieni lapasten kaveriksi. No, isäntähän totesi, että hyvä pipo, tämän minä haluan, kiitos vaan kovasti. Minä että et varmaan ota, se on niin naisellinen malli, tätimyssy, etten paremmin sano. Mutta kauppareissulla isännällä oli jo minun pipo päässään. Ryntäsin lankakauppaan hakemaan miehekkäämpää lankaa Istuvalle Härälle sopivaan päähineeseen. Lankaideasta löytyikin kivanväristä, harmahtavanruskeaa Tynn Alpakkaa. Aloin neuloa siitä yksinkertaista ruutumallia, mutta eihän se ollut läheskään niin kivannäköistä ja -tuntuista kuin käsinkehrätty lanka. Karstasin tuon alpakan käsin ja kehräsin pitkällä vedolla, millä tekniikalla sain erityisen kuohkeaa ja suloisen pörröistä lankaa. Alpakka on sitä paitsi vauva-alpakkaa, Ranskasta asti minulle kulkeutunutta. Löysin varastoistani vielä yhden kerän ohuehkoa käsinkehrättyä alpakkaa, samaa josta oma myssynikin oli tehty. Yhdistämällä yksi säie kaupan lankaa ja toinen käsinkehrättyä tulikin mielestäni aika kivannäköistä pintaa. Meleeratut neuleethan ovat nyt muodissa.

Molemmat pipot ovat käännettäviä eli ei väliä, miten päin myssyn päähänsä lykkää. Alla pipot oikein- ja nurinpäin. En itse erityisemmin pidä tuosta oman pipon kuviomallista. Se on muunnos alpakkalapasten kuviosta. Koska lankaa oli vain sata grammaa ja neuloin sen kaksinkertaisena, täytyi mallia yksinkertaistaa, jotta lanka olisi riittänyt. Lankaa jäikin yli vain noin metri. Koen muuten aina tyytyväisyyttä, joka lähentelee perverssiyttä, kun onnistun mitoittamaan metrimäärän kohdilleen niin että ylimääräisiä lankanöttösiä ei jää pyörimään nurkkiin. Aika usein onnistun, mikä varmaan johtuu siitä, että on tullut viime vuosina neulottua aika paljon tällaisia pikkuneuleita.

Joka tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on molemmilla omat, todella lämpimät talvipipot eikä tarvitse enää palella. Ja nämä pipot eivät kiristä :)

For some reason, Sitting Bull has begun to show an increasing interest in my handicraft. First, he saw my lively-coloured reggae bed socks that I knitted of softest alpaca yarn. It was a test dye job for a friend who breeds alpacas here in Finland. A bit too loud colours to my liking, but I got to keep the yarn and made these socks - to have colourful dreams. He said, Wow, I want a pair of those, too! Well, I never got that far, he's got so many pairs of bed socks already. 


But then I knitted a slouchy alpaca hat for myself, to match the alpaca mittens I had made earlier. He tried the hat on and said thanks, I'll take this, thank you very much. I tried to convince him that it was not a manly model at all, but no luck, he insisted. Since I didn't have enough of the handspun yarn at home to make another hat, I had to buy some more yarn to make him another beanie, a more manly design. I chose some Tynn Alpaca from Lankaidea. I was not happy with the way it looked when knitted double, so I ended up combining one strand of commercial yarn with one strand of my handspun alpaca yarn and think it looks pretty good and feels about the same as my original hat. Both hats are reversible. All's well that ends well. Peace, man :)

Taas lapaset

Kokeilin kehrätä noita Laurilan tilan villoja. Satsissa oli kahdenlaista tummaa villaa, toisessa enemmän harmaita karvoja, toisessa vähemmän. Nämä lapaset tein tummimmasta villasta. Sama malli kuin taannoisissa alpakkalapasissa. Samalla päivitin laskureita.

Inspiraatiota metsästä :: Inspired by the forest

Tämä huivintekele on pyörinyt puikoilla kauan. Sitä on neulottu kesähelteillä ja vielä näillä viileillä syyskeleillä. Tai neulottu ja purettu. Elämänlanka on todella kätevä, kun sitä vain muistaa käyttää. Tein aluksi kaaviot ja kaikki ja aloin neulomaan niiden mukaan. Pieleenhän se meni. Sitten vain neuloin mitä mieleen juolahti, laskin välillä silmukat ja vertasin mallikerran silmukkamäärään ja hyvä tuli lopulta.

Lanka on ihanan pehmeää kotimaista Pirtin Kehräämön ohutta kampalankaa (110 tex x 2), jonka tuotanto ollaan lopettamassa), väri ruskehtavan harmaa ja sitä kului muutamaa metriä vaille 100 grammaa. 3,5 millin puikoilla neuloin. Alunperin minun piti tehdä sammaleenvärinen huivi, mutta tuo langan harmaa sävy on niin kaunis ja sopii minun väritykseeni niin hyvin, että huivi ei taidakaan joutua väripataan.

Inspiraationa huiviin on lähimetsä: kettujen tassut ja pöllönsilmät ja suuret siivekkäät. Suurin täällä päin lentelevä taitaa olla kalasääksi. Tavoitteenani oli tehdä ylhäältä aloitettava huivi, johon keskelle EI tule reikiä eli langankiertoja ja joka loppuu linnunsulkiin. Siinä onnistuin, mutta mittasuhteet voisivat ehkä olla paremmat. Metsäisiä lisäkuvia huivista tulee, kunhan sateet hellittävät.

This shawl has been on the needles for a long time. I have knitted and frogged, knitted and frogged this many times. I first charted the pattern on paper and tried to knit with the instructions. Nothing came of it, I always miscalculated the stitches and made errors. Frequent use of lifelines prooved to be very handy in this project. Then I let go and just knitted what came to my mind, just counting the stitches every now and then and estimating how the pattern repeats would fit. And the shawl came out pretty nice.

I used the good old Finnish worsted yarn from Pirtin Kehräämö again. It's a pity they are going to stop producing this weight of yarn (110 tex x 2), it is such a perfect yarn for lace knitting. I was going to dye the yarn to moss green but now that I look at the finished shawl I like the natural colour very much. I think I'll not dye the shawl after all.

The inspiration for the shawl came from the nearby forest which is a very exciting place with old spruce trees, elks, owls and many other wild animals. The stitches remind me of foxes, owls' eyes and big birds. I wanted to knit a shawl from the neck down with no holes or yarnovers in the middle and succeeded quite well, I think, although I am not totally happy with the proportions. More pics of the shawl in its natural habitat to come as soon as it stops raining here.