Trinititis eli suomeksi vatutusta

Ensinnäkin kiitoksia onnitteluista ja runsaista kommenteista! Hämmentäviä nuo guru- ja kulttikommentit. Taidanpa pitää matalaa profiilia tulevina vuosina. En oikein usko guruihin. Kun oikein kovasti johonkin guruun uskoo, niin voikin jäädä omaehtoinen oppiminen vähemmälle. Parempi olla oman itsensä guru vaan.

Mutta nyt minuun on iskenyt trinititis eli trinity stitchiä pukkaa puikoilta. Trinity stitch tunnetaan suomeksi nimellä karhunvatukkaneule, englanniksi myös nimillä bramble stitch, cluster stitch tai blackberry stitch. Ainakin tämä Utunan punainen villasilkkilanka muistuttaa väritykseltään kovasti villivadelmia, siitä otsikko. Aika pitkästyttäväksi kolme-nurin-yhteen pitemmän päälle nimittäin käy. Yksi huivi vielä menee, mutta kolmannen kohdalla alkaa jo tökkiä. Ystäväni B. Rick Wall tai suomeksi Tiileri, joka on muuten kova poika pingottamaan, avusti taas kuvauksissa.

Idea käyttää juuri karhunvatukkaneuletta huiviin tuli Victorian Lace Today -kirjasta, mutta aika erilaiseksi tämä malli kehittyi. Eipä siinä taida olla samaa kuin kolmiomuoto. Ensimmäinen huivi oli valkoinen ja siinä reunuksen inspiraationa oli suopursun runsas ja huumaava kukinto. Lanka oli peräisin Röykkälän lammastilalta, Kivisuon kylältä, ja siellä soisilla seuduillahan suopursuja riittää.

Lately I've been suffering from an acute attack of trinititis. This is the third shawl in trinity stitch I've made in a short time. The idea to use this stitch for a shawl came originally from Victorian Lace Today, but it evolved quite a lot on the way. The first shawl was white, made from the rygja wool of the sheep farm we visited in May, and the design inspired by the marshy lands and wild rosemary which is abundant over there. Looks good in semisolid colour as well, don't you think?

Kehruutakin olen harrastanut aina kun aika antaa myöten. Villakampojen käyttöä harjoittelin aivan uskomattoman ihanalla alpakalla, jota sain yllättäen ja pyytämättä Ranskasta. Bloggaan siitä kehruublogissani, kunhan ehdin. En malta olla lisäämättä loppuun kuvaa langasta, joka on pehmeintä ikinä ja kauniin kiiltävää. Kaverin alpakkaa pitäisi myös kehrätä muutama sata grammaa ja käydä demonstroimassa kehruuta Keuruulla ensi perjantaina. Itse asiassa siitä voi tulla ihan kivaa, sillä Villasukka tulee mukaan kehräämään ja Kipakat neulomaan Rahikkalan tilalle. Ohjelmassa on myös keskiaikainen konsertti illalla. Mielenkiintoista. Ja ennen loman loppua pitäisi ehtiä vielä Särkänniemeen kehrääjien kesätreffeille sunnuntaina 2. elokuuta. Teija oli laittanut niistä ilmoituksen kommentteihin. Hän varmaan kertoo enemmän treffeistä lähiaikoina blogissaan.

It's funny how busy one can be on a holiday, but I've tried to spin as much as I can. I practiced the use of woolcombs on some very fine alpaca fibres I got from France as a surprise gift. I'm going to write about it in my spinning blog shortly, but I cannot help adding a pic of the softest, smoothest yarn I've ever spun in my life. It has a lovely sheen. Then I'd have to spin some Finnish alpaca from a friends farm and give a spinning demonstration at an iron age festival in Keuruu next week on Friday. Luckily I shall not go there alone but my friend Villasukka will be there, too, with her spinning wheel and some friends from our knitters' group Kipakat as well. The following weekend, on Sunday 2nd August, there will a spinning get-together in the Särkänniemi Amusement Park in Tampere, one of the summer highlights for Finnish spinners I'm sure. Teija is organising the event, so if we need to know more, please ask her.

Neljä vuotta :: Four years :: Quatre ans

Blogini täyttää tänään neljä vuotta! Juuri sopivasti pääsinkin noutamaan illalla postista Utunan paketin. Nam! Vadelmaista Uhtu-villasilkkiä, väri Loitsu, tuhtia nailonvahvisteista sukkalankaa, mahtavan täyteläiset värit Tyyne & Aatos sekä Lahja & Aarre, ja vielä sorbetinhedelmäinen kotimainen kampalanka, joka kantaa nimeä Maria-neiti. Eikä mikään näistä edes lihota. Ellei näistä neulo vaakaraitoja. Kaikille muille on käyttötarkoitus jo mietittynä, mutta Maria-neitiä pitää vielä miettiä. Se sopisi loistavasti harmaanvihertävän takkini väriin, joten päätynee huiviksi.

Kun aloitin bloggaamisen, Suomessa oli satakunta neuleblogia. Nyt käsityöblogeja on ties kuinka paljon, ainakin useampi tuhat. Muistan kuinka Mielitty ja Lankakomero aloittivat bloggaamisen suurin piirtein samoihin aikoihin kuin minä. Olen aina tuntenut erityistä sisarrakkautta juuri noihin kahteen blogiin, vaikka en ole heidän edesottamuksiaan kovin usein jaksanut kommentoida. Edellisellä näyttää olevan blogilistalla tällä hetkellä 723 tilaajaa, jälkimmäisellä 372 tilaajaa ja Neulovalla lehmällä 129. Well, kaikki eivät voi olla supersuosittuja. Yllätyin, että minulla on noinkin monta lukijaa, sillä en ole blogilistaa käyttänyt tai edes sen tilastoja kurkkinut moneen kuukauteen. Tervehdys vain teille kaikille ja kiitos mielenkiinnosta ja kommenteista vuosien varrella.

Olen koko päivän miettinyt, mitä hienoa kirjoittaisin tänne näiden neljän vuoden tapahtumista. En keksi mitään muuta kuin sen, että maailmani olisi varmaan erilainen, jos en olisi alkanut blogata neljä vuotta sitten. En olisi mennyt neuletapaamisiin ja tutustunut paikallisiin neulojiin, emme olisi perustaneet Kipakat -vertaistukiryhmää emmekä olisi järjestäneet kaikkia niitä tempauksia, joihin on tullut osallistuttua. Tai olisihan joku voinut perustaa ryhmän, mutta olisinko tullut liittyneeksi siihen? Moni mukava ja tärkeä ihminen olisi jäänyt tuntematta. Ilman ranskan ja englannin kielillä kirjoitettua blogia en olisi tutustunut muunmaalaisiin virtuaaliystäviini enkä oppinut niin paljon kehräämisestä kuin olen neljässä vuodessa oppinut. En olisi ehkä järjestänyt kuituvaihtoa enkä saanut kokeilla kehrätä kaiken maailman eksoottisia kuituja. Muiden blogien seuraaminen ja varsinkin oma bloggaaminen on tehnyt minusta rohkeamman ilmaisemaan itseäni. Ilman blogin kautta saamaani myönteistä palautetta kehruustani ja värjäyksistäni en varmaankaan olisi uskaltautunut antamaan kehruunäytöksiä erilaisissa tilaisuuksissa ja tarjoamaan tuotteitani myyntiin asti. Taitaapa olla myös niin, että ilman blogiani moni muu suomalainen bloggaaja ei olisi aloittanut kehräämistä eikä ainakaan kehdannut kirjoittaa siitä blogissaan.

Ja täytyy kai tunnustaa sekin, että ilman Neulovan lehmän blogia jotkut sukulaiset ja työkaverit eivät pitäisi minua höyrähtäneenä höppänänä.

Four years of blogging already! As if to celebrate the day, these beautiful skeins of wool came from Utuna today. Such gorgeous, fruity-coloured treats and absolutely non-fattening, too. Except when knitted stripey.

When I started this blog, there were about one hundred knitting blogs in Finland. Today they count in thousands. I guess nobody knows how many there are actually. I was one of the first in Finland to write about spinning in my blog in 2005. Since then, many knitters have taken up this hobby which I think was considered very old-fashioned in the 21st century.

I've been thinking the whole day what to say about these four years. Blogging has certainly changed my life. Without this blog, I would probably never had joined the local knitters' group and we wouldn't have organised the many nice happenings we've enjoyed so much. Or someone else might have founded the group but would I have joined it? I wouldn't have met many a nice and important person through this blog. Without my trilingual blog I wouldn't have come to know many of my virtual foreign friends and wouldn't have learnt so much about spinning and dyeing and wouldn't have been able to try all those exotic spinning fibres. Without the kind advice and encouragement from my readers I wouldn't have had the courage to go demonstrate spinning on craft fairs and even sell my handmade products to others. Thank you so much for just being there.

And, let's face it, without this blog, many of my relatives and collegues wouldn't think of me as a geek/weirdo with my fibre addiction and a blog named Knitting Cow!

Quatre ans déjà que je blogue ! Les écheveaux magnifiques d'Utuna qui m'attendaient à la poste après la visite à Mikkeli et le marché de l'artisanat de la semaine dernière tombent bien pour célebrer la fête aujourd'hui.

Quand j'ai débuté en 2005, il y avait une centaine de blogs de tricot en Finlande. Je ne suis pas sûre mais je crois qu'il doit en avoir maintenant deux ou trois milles ou même plus. J'étais la seule Finlandaise à "parler filage" dans mon blog en 2005, maintenant il y a des dixaines de blogueses finlandaises qui filent.

Je tiens à remercier vous tous qui êtes venus lire mon blog et avez laissé vos commentaires et encouragements durant ces quatre ans et qui m'avez aidé à me développer comme fileuse, teinturière et tricoteuse.

Je dois beaucoup à ce blog car sans il nous n'avions pas pu faire la connaissance. Sans ce blog, je n'aurais pas joint les autres tricoteuses de la région et nous n'aurions pas organisé des événements inoubliables. Sans l'aide et l'encouragement de mes lecteurs je n'aurais pas osé aller filer aux foires et marchés et mettre mes produits en vente publiquement. Ma vie serait différente, le fameux cercle métro-boulot-dodo, quoi. Ou bus, au fait, car pas de métro ici, mais soyons poétiques. Tandis que maintenant c'est plutôt métro-tricot-boulot-fuseau-dodo ;D

Et, il faut le reconnaître, quelques membres de famille ou collègues de travail ne me considéraient pas comme complètement dingue avec mon obsession de fibres et un blog qui s'appelle La Vache qui tricote !

Mikkelin kuvia

Kotona taas. Olihan reissu. Jos olisin oikea yrittäjä, voisin olla aika pettynyt taloudelliseen tulokseen. Mutta turistina Kenkäveron käsityömarkkinat menettelivät. Varsinkin torstaipäivä oli kaunis ja aurinkoinen, kävijöitä vaikutti olevan todella paljon ja uusia tuttavuuksia tuli solmittua. Aika moni markkinakävijä sai kokeella kehruuta ensi kertaa ja minä sain kuulla monenlaisia muisteluksia lapsuusajan kehruista ja työvälineistä.

Some pictures from the craft market at Kenkävero. The weather was great, especially on Thursday, and the lake scenery from behind my spinning wheel was not bad, either. I met a lot of new people, taught many people to spin but sold very little. Why is it that the Finns don't buy woollen things in the middle of summer? They must be a very optimistic lot since already Saturday the temperature dropped dramatically. I spun yarns made of (mostly) domestic sheep and Finnish alpaca. I was very happy to be able to buy some interesting old books on Finnish crafts and some beautiful pieces of fabric that were once woven to make Finnish national costumes. On Saturday I bought a pair of Louët wool combs from Villa Laurila. I want to learn to use them this summer because I have some very fine and long grey Finn and French alpaca fibres at home. Oh, the good news last: I got rid of the turquoise yarn I didn't like and my mother-in-law's pretty cardigan found a new home, too.

Kenkäveron pitsipappila Kojuja, markkinaväkeä

Meidän myyntipöytää valmistellaan. Eila oli harrastanut aurinkovärjäystä, ja värjätyt liinat menivät kaupaksi ensimmäisinä. Miksikähän villavaatteet ja -langat eivät kelpaa kesähelteessä kärvisteleville lomalaisille? Viikonloppunahan keli oli jo taas mitä otollisin villashaaleille. Suomalaiset ovat optimisteja, ei kai siihen muuta selitystä ole.

Rukin takaa oli kivat järvimaisemat. Hevonen kuljetteli markkinaväkeä ahkerasti, kulki noin vartin välein rukin edestä.

Tällaista lankaa kehräsin torstaina. Itsevärjättyjen suomalaisten lammasrotujen villoja (ahvenanmaanlammasta, suomenlammasta ja kainuunharmasta) kotimaisella alpakalla vahvistettuna. Kertauslanka on kirppikseltä ostettua yksisäikeistä Vuorelman perinnelankaa.

Perjantaina minulla ei ollut muuta kehrättävää kuin seitikillä aikoinaan värjäämiäni kuituja, joissa oli suomalaisten villojen seassa alpakkaa ja mohairia. En ehtinyt karstata kuituja ennen kehruuta, vaan nypin ja sekoittelin ne kevyesti käsin ennen kehruuta. Kikkarainen vyyhti suoraan rukin rullalta, ennen pesua.

Markkinatuliaisina itselle muutama käsityökirja: Eeva Haaviston Ristipistomallejamme (mallit näyttäisivät sopivan hyvin myös kirjovirkkaukseen), Maija Märsylän Fransut ja lautaraanut (keskipohjalaisena fransut miellyttävät minua erityisesti) ja Viivi Merisalon Nauhoja (jospa näillä ohjeilla saisin kokeiltua Marjalta lainattua nauhapirtaa ja lautanauhan tekoa). Nämä maksoivat kirppiksellä 12 euroa.

Sitten aarre: kansallispukukankaiden paloja ja muutama pätkä nauhaa. Alimmainen kangas riittäisi hameeseen, sininen kangas liiviin, muut ovat pienempiä paloja vaikkapa kännykkäpussiin tai pikkulaukkuun. En viitsi sanoa, kuinka halvalla nämä sain, ettei lukijalle tule paha mieli.

Kankaiden päällä olevat villakammat puolestaan maksoivat maltaita, mutta niidenkin käytön olen päättänyt tänä kesänä opetella. Kammat Villa Laurilasta. Siellä näin muuten uuden Louët Elite -karstamyllyn, joka vaikutti tehopeliltä. En kuitenkaan ostanut.

Niin ja kalsarilanka meni kaupaksi. Jippii. Anopin hieno villatakki löysi myös uuden onnellisen omistajan.

Kenkäveroon

Täytyy saman tien "upottaa" tuo lankahirvitys uudelle postauksella.

Mikkelin Kenkäverossa on käsityömarkkinat to-pe 2. ja 3. heinäkuuta klo 10-18. Anoppi oli ilmoittautunut ja ilmoittanut minutkin mukaan kehräämään. Siellä siis voi tavata sekä Eilan, minut että Majacraft Suzie Pro -rukkini, josta en ole ollenkaan mustasukkainen, vaan annan kaikkien halukkaiden koepolkea sitä mielin määrin. Suomessa kun on aika harvoin tilaisuus päästä kokeilemaan erimerkkisiä rukkeja. Mistä tulikin mieleeni Tampereen lammasmarkkinat ja Teijan uhkaus (vai lupaus?) kutsua suomalaiset kehrääjät Särkänniemeen kimppakehräämään. Milloin, Teija?

Anoppini on innokas käsityöihminen, taitava neuloja ja ahkera kutoja. Täällä blogissakin on vilahtanut ainakin Eilan tekemä rekipeitto. Lisää Eilan töitä voi nähdä hänen paikallisen tuki- ja inspiraatioryhmänsä, Kudontapiiri Ukkolan Akkojen, nettisivuilta. Vieressä pikaisesti juhannuksena nappaamani kuva shaalipinosta, joka odotti matkaa markkinoille. Meillä sukulaisilla lämpöisiä torkkupeittoja on jo varmaan joka huoneeseen omansa. Osa langoista on anopin värjäämiäkin, joko luonnonväreillä tai Emo-tuotannon väreillä. Ja tämä on vain yksi pieni osa Eilan ylijäämätuotannosta, muitakin hänen kudonnaisiaan ja kirjontatöitään on myynnissä. Ja niitä perinteisiä saapassukkia.

On mukavaa, kun meillä on anopin kanssa samat harrastukset. Visiitti Mikkelissä alkaa yleensä pienellä käsityönäyttelyllä, jossa katsastetaan Eilan viimeisimmät aikaansaannokset. Helposti siinä tuntee itsensä tumpeloksi ja täysin patalaiskaksi vätykseksi, jos alkaa tuotoksia vertailla. Parempi kun ei ala. Ajattelin viedä Mikkeliin muutamat villatöppöset ja muutamat käsinkehrätyt lankavyyhteni ja yritän mahduttaa ne jonnekin myyntipöydän nurkalle. Ja sitten kehrään rukilla ja värttinällä näytösluontoisesti, kuten luvattu on.

Tällaisen upean luonnonväreillä (muistaakseni lupiinilla ja kokenillilla) värjätyn intarsianeuleenkin Eila sanoi haluavansa myydä, koskapa ei kuulemma pidäkään takista. Jos ikinä olisin saanut jotain tuollaista aikaan, olisin varmaan kehystyttänyt sen ja pannut vitriiniin! Mutta kun uutta pukkaa puikoilta ja kangaspuilta koko ajan, niin ne uudet varmaankin syrjäyttävät mielenkiinnossa aikaisemmat luomukset.

Tervetuloa siis markkinoille katselemaan ja ostamaan! (Ja pelastakaa samalla meidät ylituotannolta, krhm)

This post is about my mother-in-law Eila. She's a terrific person and a very talented knitter and weaver. I've shown here some of her work before, like the beautiful piece of Finnish wool embroidery. The woven blankets and the gorgeous knitted cardigan, dyed with natural dyes, are some of her more recent products.

As we share the same hobbies, we never have a dull moment together. Now she's signed us up for the crafts fair in Kenkävero, Mikkeli, for 2nd and 3rd July (Thursday and Friday). If you happen to be around, you're most welcome to meet us there. I'll be demonstrating spinning on my Majacraft wheel and a spindle and Eila will bring along her woven articles, wool embroidery and knitwear for sale. Authentic Finnish handcrafts at affordable prices. (And please save me from overproduction; we already have warm woollen blankets in every room and our walls are covered with handmade rugs, wallhangings and embroidery - there's no stopping her ;D)

Doh!

Teinpä tällaista lankaa rukilla. Työläs kaapelikierre, käsin nypittyä, pestyä, karstattua, värjättyä suomalaista villaa turkoosina ja harmaana, mukana ohutta tummansinistä italialaista nailonvillaa (kirpparilöytö). Olin oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni, sen hienostuneeseen väriin erityisesti. Kunnes näytin lankaa eilen meidän takapihalla kokoontuneille Kipakoille. Katja, tämä lankakauppias, totesi että hänelle langasta tulee mieleen 70-luvun miesten pitkät kalsarit. Ja totta tosiaan, sama vähemmän viehättävä väriyhdistelmähän se siinä. Nyt se ajatus ei lähde päästä millään. Ja inhoan tuota lankaa. Tiedän että Katja ei tarkoittanut sitä millään pahalla, mistäs toinen voi arvata minkälaiset antipatiat toisella voi 70-luvun pitkiin alushousuihin liittyä ;) "Hyvon yllä hyv' on olla." Tai en minä muista, oliko ne siihen aikaan jo nansot vai blackhorset. Yäk kumminkin.

Onneksi - onneksi! - tapaaminen oli muuten oikein onnistunut ja virkistävä. Meillä Kipakoilla on taas kaikkea kivaa tulossa syksyllä *hykertelee*

It's funny how one word can change everything. I spun this cable yarn last week and spent quite some time on it, starting from raw wool and dyeing the turquoise fibres myself. Our knitters' group Kipakat was meeting at our house yesterday, and I showed the yarn to them. Quite proud, since I was particularly happy with the subtle colour which I thought was very chic. And then Katja remarked that the colour reminded her of men's long underwear of the seventies. And she was right! Those horrible, ugly things that my dad and elder brothers used to wear, totally disgusting! Now I can't think of anything else when I look at the yarn. Yack. BUT. Meeting the Kipakat knitters is always most fun. We're cooking up some really cool projects for the autumn.

Muodin huipulla :: Project Runway

-ko? Uusi aluevaltaus: ihan itse suunniteltu huivi! Neiti N esittää Twiggyä. Tarkka havainnoitsija voi erottaa villalangan seassa oranssin puuvillalangan. Se on niin sanottu elämänlanka. Laitoin sen sitä varten, että reunaosuuteen voi tulla joku virhe. Ja tulihan siihen. Neuloin sen nimittäin väärin päin. Mutta ei se mitään, kyseessä on vasta testiversio. Kerron myöhemmin lisää, kunhan saan reunuksen purettua ja neulottua uudelleen ja huivin speksit muutenkin kohdalleen. Olen ihan innoissani, jeee!

Miss N. posing with a new lace shawl. It's my own creation. Can you believe it, I actually designed a lace shawl! If you look carefully, you may detect a thin orange thread amidst the wool yarn. It's the lifeline which I left there in case I make a mistake with the border. And I did - I knitted the border the wrong side up. But this was only a test version, it's easy to frog and redo. I will write more about this project as soon as I get the border redone and the specs for the shawl ready. I'm so excited!!!

La nuit, tous les chats sont gris

Yöllä kaikki kissat ovat harmaita, sanovat ranskalaiset. Se tarkoittaa että huonossa valossa (järjen tai luonnon-) on vaikea erottaa asioita toisistaan. Ja sillähän ei ole mitään tekemistä tämän bloggauksen kanssa. Tuli vain mieleen kissoista. Sillä Marjut on nyt saanut kissankarvalankansa ja blogannut siitä oikein kauniiden kuvien kanssa. Tai liittyy tuo ranskalainen sanonta tähän lankaan sen verran, että hämärässä lanka näytti minusta harmaalta. Ihan hiireltä tai myyrältä, hih. (Anteeksi, Takku).

Laitoin kehruukokemuksistani pitkät muistiinpanot Wool Notes-blogiini, joka on ollut päivittämättä tosi pitkään.

By night, all cats are grey, say the Frenchmen. Meaning that if viewed unilluminated (either by light or intelligence), it is hard to see the differences. The saying has nothing what so ever to do with this posting, I just remembered it when thinking of cats and fur yarn. For Marjut has received the yarn I spun for her and blogged about it with very nice pics. Or, actually, the saying got me thinking that, in poor light, the yarn did look grey - like mice or moles, hehee.

What I really came here to tell you is that I have blogged about my spinning experience with cat fur in my other blog, dedicated to my spinning notes.

Kattia kanssa

Hei Marjut,
Näitä kuvia sinä olet varmaan odottanut. Takkua eli "ehtaa kymiläistä jokikissaa eli jaloa ummeljokelaista puolipitkäkarvaista maatiaista" on muokkautumassa ohueksi huivilangaksi. Hidasta touhua, ehkä puolet, reilut 30 grammaa, kehrätty tähän mennessä. Ei ehdi tällä viikolla postiin.

Today I've been mostly spinning cat hair. You may know him already, it's Marjut's Takku. Spinning cat hair is slow, especially if you try to spin laceweight yarn.

Neulontaretriitti

Raporttia Kipakoiden neulontaretriitistä. Paikka Röykkälän tila sekä ympäröivä Leivonmäen kansallispuisto, osallistujat Tiina E, Tiina O, Marja, Mervi, Mette ja minä sekä Villasukka-Heli sunnuntain huovutuskurssilla.

Mervi, Mette ja Villasukka ehtivät jo julkaisemaan oman raporttinsa. Itse nousin tänään ylös vasta kahdelta iltapäivällä ja olen hengaillut pyjama päällä ever since. Mutta olenkin sairaslomalla. Pitää antaa itselleen aikaa toipua näinkin ihanasta kokemuksesta.

Yhteenvetona niitä varten, jotka eivät jaksa lukea loppuun asti: hyvä idea kokoontua neulomaan tutussa porukassa pitemmäksi ajaksi, loistava paikka, erinomainen ajoitus, tarpeeksi ohjelmaa, joustava ja vieraanvarainen isäntäperhe. Jos jotain haluaisin muuttaa, niin ruoan voisi nauttia ravintolassa tai tilalla tai ostaa valmiina, niin ei tarvitsisi huolehtia ruokalistan laadinnasta, ruoanlaitosta ja tiskauksesta. Reissussa tuli taas uusia ideoita, jopa liikesellaisia, joita voikin sitten kehitellä eteenpäin loppuvuoden. Ja ehdottomasti tästä pitää tehdä perinne! Kiitos, Viola! Kiitos, kipakat kaverit!

Yövyimme Kielo-mökissä, joka on ihan Röykkälän tilan läheisyydessä. Siitä on hyviä kuvia toisten blogeissa ja huvila.netin sivuilla. Markkinointikuvat eivät valehtele yhtään, mökki on viihtyisä, kauniisti sisustettu ja erittäin hyvin varusteltu.

Olo- ja makuuhuoneen ikkunoista näkyy lampaita ja tilan päärakennus.

Pässipojat kevätlaitumella aamuseitsemältä.

Mökki oli kovin siisti. Mutta Kipakoiden kotiuduttua lauantaina puoliltapäivin, karjalanpiirakoiden paistumista odotellessa siellä näytti jo tältä.

Lounaan jälkeen ja sitten kun puikoista malttoi irtautua, kohti kansallispuistoa ja pitkospuille!


Jotkut vähän innostuivat ottamaan jalkahoitoja turvesuolla.

Apua, karhu! Huomatkaa, että pitkospuillakin voi neuloa. Yksi pariskunta meni ohi. Mahtoi heitä ihmetyttää meidän touhut.

Tulentekopaikka löytyi järven rannasta.

Kasvissyöjä-Mervi kuljetti tunnollisesti grillimakkaroita pitkin pitkospuita. Joku vaan oli unohtanut tulitikut.
Tulessa ei ollut tuijoteltavaa, mutta neuloahan voi missä vain (Tiinalta taisi unohtua neule mökille)

Järvimaisemat olivat myös aika hulppeat.

Yhdenlaista ajanvietettä tämäkin.

Illalla saunan ja herkullisen chilisuklaakakun jälkeen päästiin asiaan. Euroviisut katsottiin siinä sivussa. Huonot minusta. Oh well, kaikkea ei voi saada.

Sunnuntaina Viola kertoi Röykkälän tilan historiasta ja maaseutuyrittäjän arjesta. Mielenkiintoista. Sitten katseltiin lampaita ja kamerat surisivat.

Suomenlammasemo ja risteytyskaritsa. Muut lampaat ovat pääosin rodultaan rygjia.

Mervin pannumyssy työn alla.

Marjan pannumyssy
Komeat myssyt kuivumassa.

Oma istuinalusta työn alla. Tuuli-tyttönen avusti sekä kuvioinnissa että käärimisessä. Viola neuvoi huovuttamaan aluksi pienillä kädenliikkeillä. Kun Tuuli oli otteissaan rivakanpuoleinen, muistutin hänelle vanhasta sanonnasta "Hitaasti hyvää tulee". Mihin Tuuli: "Nopeasti nappiin menee!" Niinpä.

Violan nopea kokeilu puhtailla rygjavilloilla on todella kaunis ja herkkä.

Laura sai varmaan tämän Tiinan tekemän haltiatar/keijualustan.

Huovutukset kuivumassa kivellä. Oma ruskea työni kaipaisi kovasti tasapainottavia toimenpiteitä: neulahuovutusta tai ompelua; en ole päättänyt vielä mitä.

Vahtikoira-Tessua on jo ikävä.

Briefly in English: Six members of our local S&B spent a gorgeous weekend at the Röykkälä farm in Leivonmäki (Joutsa). The cottage, located only a hundred metres from the farm, was a perfect spot for a knitting retreat.

On Saturday, we took a long hike in the surrounding Leivonmäki national park (where some girls tried the peat bath treatment), pausing occasionally to knit on the duckboards, to great astonishment of the passers-by. In the evening, it was time for sauna and dinner, topped off by a delicious chili chololate cake and some wine. And we watched the Eurovision Song Contest, of course. The show was not great, but you cannot have it all, can you?

On Sunday, Viola, the owner of the farm, showed us around the farm and taught us how to felt wool. Most of the sheep were Rygja, originally from Norway, and have lovely fleeces. More pictures from the retreat in Mervi's, Villasukka's and Mette's blogs.

Laski laulellen vesiä

Kevät edistyy. Pihalle on ilmestynyt sinisiä ja valkoisia kukkia. Ja petroliläikkä. Upouusi kansallisromanttinen asusteeni, Hertta-liivi Kalevalaneuleet-kirjasta. Koivuissakaan ei ole vielä kovin isot lehdet.

Noissa palmikoissa oli vääntämistä, varsinkin kun ohje on aika mystinen. Pikkuneuleen tekemiseen tuhrautui useampi päivä, kun ohjeeseen on merkitty vain etukappaleen etureuna ja takakappaleen keskikohta, ja piti laskeskella sydämien sijainnit L-koossa. Virheitä tuli, mutta eipä niitä valmiista työstä kukaan huomaa.


Tein liivin Garnstudion Silke-Tweed -langasta, jolla sain oikean neuletiheyden kolmen millin puikoilla. Lanka vain ei jousta yhtään, joten lopputulos on aika erinäköinen kuin villalangasta tehdyssä originaalissa.

Sävyn numero on 18, mutta lopputulos on muutaman asteen vaaleampi, mistä pääsemmekin postauksen otsikkoon, sillä langasta lähti aivan kamalasti väriä. Kastelin valmiit osat ennen yhteenompelemista ja siinä vaiheessa piti pestä koko neule. Ja huuhdella sen seitsemällä vedellä ennen kuin värinlähtö lakkasi. Koska virkkasin reunukset vasta osien yhdistämisen jälkeen, piti neule pestä taas kerran. Eipä paljon laulattanut, muutama ärräpää tuli lasketeltua paremminkin. Lankaa meni neljä kerää, vaikka olin ostanut varalta viisi. Vyyhditin viidennenkin kerän ja pesin sen jo valmiiksi, jos vaikka tekisin siitä jatkossa jotain.

Ihan kiva liivi kuitenkin, tulee varmaan jopa käytettyä. Jospa laittaisin sen päälle Kipakoiden Mäki-Matin lankalauantaihin huomenna. Toimintakauden viimeisen tapaamisen kunniaksi tein juustokakun, työkaverilta saamallani maailman parhaalla ohjeella. Hmmm...mitähän tarjoaisi laktoosi-intoleranteille?

A romantic vest from the Kalevalaneuleet book by Marja Ulvo and Elise Rajamäki. The pattern is called Hertta (Heart). The way they have written the patterns is not the clearest imaginable; you definitely need some knitting experience and some skills in maths to be able to carry out the projects in the book. I made the vest in Garnstudio Silke-Tweed, which bled terribly when I soaked it in water (very quickly first, as instructed on the label). I think the finished piece is a lot paler than the original yarn. But it suits me fine, actually.

Terapeuttista

Lämmin kevätpäivä. Ihana. Vaajakosken vanhalla asemalla oli HyvänMyötätuulen päivä, tapahtuma joka olisi jäänyt täysin huomaamatta, ellei alpakankasvattajaystäväni Sanna olisi edellisenä päivänä soittanut ja muistuttanut. Vein askelmittarin reippaalle kävelylle ja kävin moikkaamassa Sannaa ja kolmea nuorta, söpöä alpakkaa. Kiersin paluumatkalla vielä Naissaaren kautta ja totesin, että kahvila sopisi erittäin hyvin kehruutreffipaikaksi, jos niitä nyt tässä osassa maata joskus järjestettäisiin. Se on Keitele-Päijänne kanavan sulun vieressä, oikein idyllinen ja soma, ja omistajapariskunta tuntui suhtautuvan käsityöihmisiin kiinnostuneen ystävällisesti. Kahvilan yhteydessä olevassa antiikkiliikkeessä Gladys Thompsonin kirja Patterns for Guernseys, Jerseys, and Arans: Fishermen's Sweaters from the British Isles houkutteli niin, etteihän sitä voinut olla ostamatta. Aika tavaran kaupitsee, sanotaan, joten toivottavasti malleja tulee joskus käytettyä neuleissa.

Iltapäivällä kehräsin pitkästä aikaa alpakkaa. Aivan jumalaisen pehmeää ja todella hyvin puhdistettua ja karstattua kuitua, jonka sain Sannalta. Ihana istua ulkona ja kehrätä. Kehräsin koko sata gramman satsin yhdeltä istumalta, aika paksuksi langaksi (120 m/100 g), kun siitä pitäisi tulla Sannan tytölle lapaset. Issikat avustivat. Ja oli kuuma. Ja ih....., no niin, te ehkä arvaattekin. Ja huomenna tiedossa väriterapiaa Tiinan luona :)





Le printemps est arrivé! Une journée chaude, magnifique, et la rencontre d'une amie qui élève des alpagas. J'ai filé cent grammes de ses fibres très fines et soigneusement préparées. Un vrai plaisir et très thérapeutique. Et demain je vais faire des teintures avec une autre amie. C'est beau la vie, parfois.

Nice, warm, sunny day. Spring is definitely here although it's not very green yet, as you can see by the pictures. I got some beautiful, well prepared alpaca fibres from a friend who was showing her alpacas at a local fair near my home, and spun the fibres right away. A pleasure, I tell you. I'm not charging her anything although I have to send the yarn back to her so she can knit mittens for her daughter. I'm secretly hoping that the yarn I made is too thick for mittens, I would be so glad to spin some more of that same stuff.

On the way home from the fair, I stopped at a local coffee house by the canal, in Naissaari, to see if it would be suitable for a spinning café. It would, the owners were pretty excited by the idea actually. To my great surprise, I found a copy of Gladys Thompson's book in the shop, and couldn't help buying it. I've been intrigued by traditional guernsey patterns for some time now but not willing to order any books from abroad.

A most therapeutic day, I must say. And more therapy to come tomorrow. I'm going to see a friend in town and we'll dye some yarn.

Kurttu täällä taas

Soft boxing gloves - with thumbs!

Peukalot! Molemmissa! Kurtuista tuli kivat, sellaiset pehmonyrkkeilyhanskat. Noita kurttuja ei ihan heti kyllästy katselemaan.

Luovuuden ylistystä

Dementia vaivaa. Tällaisen tunnustuksen sain jo aikaa sitten Villa Lankalasta. Olen otettu, varsinkin kun olen varmaan jo puoli vuotta ollut jokseenkin saamaton kaikkien blogieni suhteen. Tämä tunnustus tuli erityisesti opista ja innostamisesta kehruuseen ja värjäykseen. Omatunto kolkuttaa; pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa taas työstää varastossa lojuvia villasäkkejä värikkäiksi langoiksi. Mutta kun tuo työn peijooni tahtoo viedä kaiken ilon ja innostuksen *huoh*.

En edes yritä listata tässä kaikkia niitä blogeja, jotka ovat itseäni innoittaneet keksiliäisyydellään. Niitä löytyy joka päivä lisää. Jos et ole tätä vielä saanut, tämä on sinun.

Hanurista vai kurttu?

Tässäpä uusi projekti, jolla voin upottaa rumat villatakkikuvat alemmaksi. Tämä lapanen näki päivänvalon tänään Kipakoiden neuletapaamisessa Mäki-Matissa. Työnimenä oli ensin pyykkilauta, mutta Mervi keksi paremman ja kuvaavan nimen: Kurttu. Idea laskoksiin neuleessa on muhinut mielessä jo pitkään, aina siitä asti kun tein Kalevalaneuleet-kirjan Ruuturekkopaidan. Kahdella sävyllä neulotuissa laskoksissa on valon ja varjon leikkiä, illuusioneulefiilistä.

Langat ostin käsityömuseon rompetorilta edullisesti (nippanappa kilo kympillä). Tummansininen kampalanka on teollisesti värjättyä, muut luonnonväreillä värjättyjä sataprosenttisia villalankoja, Pirtin Kehräämöstä, veikkaisin. Suunnittelin jo tekeväni samaan tyyliin vaikka laukun. Pidän erityisesti noista väreistä, jotka tuovat mieleen kansallispuvut.

Olen varmaan viettänyt viime aikoina aivan liian paljon aikaa käsityömuseossa, kun kansallispuvut pyörivät koko ajan mielessä. Tässä keskeneräinen hattuviritelmä etu- ja takapuolelta.

Inspiraatiota mielenkiintoisiin väri- ja raitayhdistelmiin saa vaikka U. T. Sireliuksen toimittamista Suomen kansallispukuja -vihkosista.


Two new projects, heavily inspired by Finnish national costumes (two many visits to the Craft Museum, perhaps?): Accordion mittens and a striped hat in woven stitch.

Deux nouveaux projets inspirés de costumes folkloriques finlandais : mouffles "Accordéon" et un bibi à rayures.

Mustikkametsä

Jotain on täällä neulottukin eikä vain humputeltu tempauksissa, toreilla ja markkinoilla.

Tammikuussa oli Anttilassa tarjouksessa Novitan Florica-lankaa ja ostaa tempaisin villatakkilangat. Olin nähnyt Vöyrin villatakin ohjeen jossakin vanhassa Novita-lehdessä (1/98) , ja minua halutti kovasti yrittää tehdä se. Matkalla Anttilaan tapasin yhden kaverin Kipakoista. Kun kerroin aikeistani, hän heti tokaisi että "Pirkko ostaa Novitaa?! Onko nyt varmasti kaikki kunnossa?" Terävä havainto, minulla oli ollut jo pitkään jokin vakava käsityö-blääh-olo, ja tein kai siksi tuollaisen epätoivoisen teon. Vakaa aikomukseni oli kehrätä langat villatakkiin ihanaisista kainuunharmasten villoista, mutta eihän siitä siinä mielentilassa mitään tullut. Siispä tarjouslankaa Anttilasta. Florica-lanka oli aikamoinen pettymys. Minulla oli mielessä vanha Florica, sellainen aidolta villalta tuntuva lanka. En kaupassa hoksannut edes katsoa, että se on nykyään superwashia. Ihmeellistä liukasta höttöä, joka ei todellakaan tunnu villalta. Eikä se oikein sopinut villatakkiin, jonka toteutin kokonaan pyörönä ja leikkasin hiha-aukot, etuhalkion ja pääntien jälkikäteen. Superwash-lanka ei huovutu yhtään, joten kaikki saumat ovat suurimmaksi osaksi ompelukoneen siksakin varassa. Mutta sisulla tikuttelin takin valmiiksi kolmosen ja kakkosen puikoilla. Kolme kuukautta siinä meni. Virheitä on vaikka hurumykky, käsiala epätasaista ja senkin huomasin vasta kantapään kautta että leveät kirjoneuleraidat hihoissa eivät todellakaan sovi näin lyhytkätiselle. Napituslistan raidat tulivat tarkkaan ottaen väärin päin, kun en siinä vaiheessa enää viitsinyt ottaa lehteä esille. Mutta yritetään nyt olla positiivinen: värit ja perinteiset kuviot miellyttävät silmää ja takki on mukavan väljä päällä. Väreistä minulle tulee mieleen mustikkametsä, siitä takin nimi: vaaleaa koivun tuohta, kanervaa, varvunvihreää ja mustikansinistä.

My very first big project in stranded knitting: a cardigan with traditional Finnish motifs. Took me three months to knit this one on three- and two-mm circular needles. Learnt a lot when making this: do not use a superwash yarn if you are going to make steeks, avoid horizontal stripes on the sleeves if you have short arms, follow the instructions carefully all the time so that you do not knit the stripes the wrong way as I did for the front borders. But to end on a positive note: the cardi is warm and comfortable and I really like the colours which remind me of forest in the summer: birch bark, heather and blueberries.

Kehruutreffit lammasmarkkinoilla

Käytihin Miehen ja Dorothyn alias Töröttimen alias Klumzy Suzien (alias Majacraft Suzie Pro -rukin, jos joku ei ole sattunut lukemaan aikaisempia rukkipostauksia) kanssa pyörähtämässä kehruutreffeillä Tampereella.

Pää on vieläkin ihan pyörällä, pitää sulatella kaikkea tapahtunutta pikkuhiljaa. Kaipa se kuuluu markkinatunnelmaan, että yhtä aikaa opettaa kehruun alkeita ensikertalaiselle, kuuntelee ja myötäilee jonkun höyrähtäneen jääkiekkofanin juttuja (Kärpät vs. JYP!), yrittää huomioida viime markkinoilta lankaa ostaneen/saaneen palautetta (kovin positiivista, onneksi) ja samalla vaivihkaa tarkkailee kun paikalle saapuu naisia rukkien ja värttinöiden kera ja yrittää arvailla kuka naisista on kukin Ravelryn Suomalaiset kehrääjät -forumilla.

Siellä oli Zeska ja Pia ja Sanna ja Rina ja Karoliina Helsingistä ja Teija ja Minna ja Anni ja uusi tuttavuus Jamie ja monta muuta Pirkanmaalta. Oli todella virkistävää tavata livenä ihmisiä, jotka on tuntenut vain netin kautta. Ja sitten oli tietysti tapahtuman puuhanaiset ja -miehet eli Pirkanmaan lammaskerhon ihmiset, joilta sain kivan lammaspaidan. Lounaaksi oli erinomaisen hyvää lammaskaalia (Mies käski mainostaa ja kiittää, kiitos!) sekä kotiinviemisiksi lammasmakkaroita ja kyljyksiä. Ne eivät taida säilyä pääsiäiseen, Mies näkyy grillailevan jo ensimmäisiä makkaroita. Saa grillata, oli niin kiltti kun kuskasi minut Tampereelle ja vielä takaisin.

Näitä treffejä pitää saada lisää. Helsingissähän on kehruukahviloita harrastettukin, mutta tällaiset valtakunnalliset tapaamiset ovat aivan loistava juttu. Teija lupailikin järjestää seuraavat treffit kesällä Särkänniemeen. Teija kehräilee muuten huomennakin Tallipihalla. Sinne siis, jos kehruu ja kaikki lammasaiheinen kiinnostaa!

Kuviakin otin, mutta kameran säädöt olivat ihan poskellaan, joten en kiusaa teitä epäonnistuneilla kuvilla. Laitetaan tähän vain kuva Rinalta ostetusta yläpainoisesta värttinästä. Heti kotiin päästyä testasin sitä ja totesin, että osaan kuin osaankin vielä kehrätä värttinällä. Hyvin pyörii!