18.6.16

Wonderwool Wales 2016

"Pieni" blogitauko - melkein kolme vuotta! Blogien seuraaminen väheni, kun Google Reader lopetettiin vuonna 2013 ja samalla loppui kiinnostus omaankin bloggaamiseen. En koskaan saanut aikaiseksi siirrettyä blogilistaani toiseen sovellukseen. On minulla Feedly, mutta se ei koskaan ole tuntunut omalta. Toisaalta alkoi tuntua, että kaikissa (suomalaisissa) blogeissa tehdään samaa: kun on nähnyt yhden, on nähnyt ne kaikki. Mikä on tietenkin ihan huuhaata, kyllä käsityön harrastajia on moneen junaan. Itse taas tunnen vain toistavani itseäni, joten ei mitään blogattavaa.

Tallennan tänne nyt tunnelmia käsityötapahtumasta, josta olin haaveillut jo jonkin aikaa ja jossa sain viimein käytyä. Se oli jo huhtikuussa, 23.-24.4.2016.

Wonderwool Wales (WWW) on samantapainen käsityötapahtuma kuin Luoteis-Englannissa järjestettävä Woolfest, jossa kävin vuonna 2010 ja josta bloggasin täällä. WWW järjestettiin pienessä Builth Wells -nimisessä kaupungissa Keski-Walesissä tänä vuonna jo yhdettätoista kertaa. Walesissä puhutaan kymriä ja englantia ja kaikki opasteet ovat kahdella kielellä. Builth Wellsin nähtävyyksiä ovat kuuluisa silta sekä talo, jonka seinään on maalattu Llywellin Mural.
Wye-joki, Builth Wells


Llywellin Mural

Varasin netistä majoituksen hyvissä ajoin tammikuussa ja löysinkin kivan B&B:n kohtuullisen kävelymatkan päästä messupaikalta. The Pheasantry oli suorastaan luksusta: suuri huone pari vuotta sitten entisöidyssä ja laajennetussa riistanvartijan majassa, skandinaavinen sisustus, untuvapeitteet ja -tyynyt, huoneeseen tarjoillut aamiaiset, kaunis ympäristö, poneja, kaneja ja koiria, joista yksi oli petit basset griffon vendéen eli samaa rotua kuin edellinen oma koirani! Meillä synkkasi koiran kanssa heti! Isäntäpariskunta oli hyvin ystävällinen ja avulias, kuskasi omalla autollaan rautatieasemalta ja takaisin. Lensin Manchesteriin ja matkustin sieltä Heart of Wales -junarataa pitkin Cilmeriin, joka sattui olemaan majapaikkaani lähimpänä oleva junapysäkki. Menomatkalla pistäydyin vielä Llandudno-nimisessä merenrantakaupungissa Pohjois-Walesissä, sillä halusin nähdä Walesista muutakin kuin vihreitä kukkuloita ja tuhansia lampaita. No, oli niitä lampaita Llandudnossakin.
The Pheasantry

Wonderwool Wales -tapahtuma pidettiin isolla areenalla nimeltä The Royal Welsh Showground, jolla vuosittain järjestetään Euroopan suurimmat maatalousnäyttelyt kesäisin ja vähän pienemmät talvisin. Tilavia messuhalleja oli käytössä kolme. Varsinaista tungosta ei päässyt syntymään, vaikka ihmisiä oli lauantaina paikalla tuhansia. Käytävät olivat hyvin leveitä, ja niillä pystyi huristelemaan mobility scoottereilla eli sähkömopoillakin, joiden runsaus pisti silmään tällä Walesin-matkalla erityisesti.  


The Royal Welsh Showground

Ihan ensimmäisenä huomioni kiinnittyi messuyleisön pukeutumiseen. Tänne tultiin aivan ilmeisesti sekä näkemään että näkymään. Ihmisillä oli päällään mitä erilaisimpia neulottuja/virkattuja/kudottuja luomuksia ja hiuksissa kaikkia sateenkaaren värejä ja oli ilmeisen sallittua ja toivottavaa kommentoida toisten messukävijöiden tai asiakkaiden asuja. Onneksi keväinen sää oli messupäivänä sen verran viileä, että minäkin voin pukea ylleni vasta valmistuneen, luonnonväreillä värjätyistä langoista neulotun villatakin (ohje: Monomania, Ann Weaver). Sain siitä paljon kehuja, mikä oli kivaa ja sillä varjolla yleensä sain aikaan jutun juurtakin messukävijöiden ja myyjien kanssa.
Minun ihana Monomania-takkini

Paikaillisina erikoisuuksina mieleeni jäi erityisesti paikallisin voimin järjestetty The Sheep Walk -nimellä kulkeva muotinäytös, jossa näytteilleasettajat esittelivät tuotteitaan. Päähuomion varasti tämä John-niminen muka-ujo herrasmies tanssillaan ja musiikillaan. 


Muotinäytös
Toinen unohtumaton erikoisuus oli meriaiheinen neuleteos, jonka alueen neulojat olivat tehneet talkootyönä. Aivan uskomaton työmäärä! Kuusi metriä leveä ja yhdeksän metriä pitkä teltta oli kauttaaltaan virkattujen, neulottujen ja huovutettujen käsitöiden peitossa. Sisäänkäyntiä vartioi ihmisenkokoinen neulottu merenneito ja teltan sisus oli täynnä merenalaista elämää.










Näytteilleasettajia oli kolmatta sataa eri puolilta Britanniaa. Oli paikallisia neule- ja kehruukiltoja työnäytöksineen, suuria kehräämöjä, kuten John Arbor Textiles ja Blacker Yarns & Natural Fibre Company, tunnettuja lankakauppoja kuten Colinette ja Purlessence, käsityötarvikkeiden myyjiä kuten P & M Woolcraft, Hedgehog Equipment ja Wingham Wool Work ja kehruukuitujen ja raakavillan kauppiaita kuten Hilltop Cloud. Lampaita ja muita eläimiä WWW:ssä oli näytillä vähemmän kuin Woolfestissä, mutta oli kuitenkin. Vaate- ja asustekauppiaita oli aika vähän. Oli myös erilaisia maksullisia työpajoja, mutta niihin en osallistunut.


Walesilainen kudonnainen


Hilltop Cloud - ihana Bohus-neule myyjällä!
Raggedy, yksi harvoista vaatemyyjistä

Värjättyjä villakikkareita
Midwinter Yarns: latvialaista pellavaa ja pohjoismaisia lankoja, mm. Pirkka-lankaa

Raakavillaa

Silmäkarkkia Spincityltä

Olin tällä kertaa enemmän kiinnostunut itse matkasta kuin ostamisesta, sillä lankaa minulla on kotona riittämiin. Ostin kuitenkin kilon harmaata alpakan raakavillaa, sillä se näytti niin täydellisen pehmeältä ja puhtaalta ja ihanalta. Lisäksi ostin pari purkkia happovärejä villan värjäykseen ja puolen kilon kartion shetlantilaistyyppistä villaa. Aion värjätä sen ja kokeilla tehdä jonkin fair isle -villapaidan. Noilla ostoksilla viihdytänkin itseäni useamman kuukauden ellei peräti useamman vuoden. 


Ohutta villalankaa värjättäväksi ja kirjoneuleeseen, Uppingham Yarns
Kilo alpakkaa kehrättäväksi; hyvin mahtui lentolaukkuun kun puristi pussista ilmat pois

Sormet syyhysivät kyllä Blacker Yarnsin villapellavalangan, Midwinter Yarnsin ruotsalaislankojen ja latvialaisten pellavalankojen sekä Eden Cottage Yarnsin ihananväristen luksuslankojen perään, mutta sain hillittyä itseni. Voihan noita lankoja tilata netistä.  

Wonderwool Walesista sai niin paljon inspiraatiota ja ideoita neuleisiin, väreihin ja kuvioihin - sekä kojuissa esillä olevista tuotteista, myyjien vaatteista että etenkin messuvieraiden vaatteista. Kaikkea muuta kuin mitä neuleblogeissa “kaikki” juuri nyt tekevät. Ja kaltoinkohdeltujen merinolampaiden villan vihaajana minusta oli ihanaa, miten brittiläiset lammasrodut olivat hyvin esillä messuilla (oli siellä australialaista merinoakin, ihan liikaa!). Erityisesti itseäni alkoi kiinnostaa ohuesta langasta ja pienillä puikoilla neulominen, sillä näin niin paljon ihania perinteisiä pitsihuiveja ja kirjoneuleita. Kannatti käydä!


Myyjän asu inspiroi, erityisesti ohuenohut isoäidinneliökaulahuivi




1.12.13

Markkinahumua

Ekosaaren Tiinan ja lankakauppa Neulotuksen kanssa Paviljongin joulumarkkinoilla.

Ensimmäinen päivä oli yhtä humua. Tuhansia ihmisiä, satoja myyjiä, kaikenlaisia houkutuksia.

Sunnuntaiaamu on ollut vielä hiljaista. Ilona harjoittelee myymään seksikkäällä äänellään paljettilankaa stringeihin.



Noro Kirara on myös aika ihanaa. Onneksi minulle väärän väristä, ettei mene kaikki tienestit saman tien. Pitäisi jäädä jotain uuteen karstamyllyynkin. 

Tiinan shindovenytystyynyissä (mikä niche-markkina!) on somisteena meikäläisen kehräämiä lankoja :) 


Myyn taas hahtuvatossuja, kaikenlaista muuta kokeilutuotetta ja käsinkehrättyjä lankoja. Melkoinen niche sekin. Seuraavaksi kerraksi voisi tehdä ehkä lasten sukkia. Niitä on kysytty eniten, ja Tiinan äidin tekemät menivät kaupaksi heti.


24.11.13

Kipakat-kalenteri!

Eilen oli Kipakoiden tapaaminen kahvila Muistossa. Pääsin pitkästä aikaa mukaan. Oli kivaa. Odotan jo innolla pikkujoulua.

Sain myös omat tekijänkappaleeni uudesta Kipakat-kalenterista. On se taas hieno.


Minulta on tuo lapasmalli yhdestä lempilangastani. Juuri muuta en tämän kalenterin hyväksi tänä vuonna tehnytkään kuin kirjoitin puhtaaksi tuon ohjeen. Ja kerin luonnonväreillä värjättyjä lankoja kuvausta varten. Muut Kipakat hoitivat loput. Kiitos siitä! Ja olihan tekijöissä ensi kertaa mukana myös yksi KIP-ukko :)

2.11.13

Ei tullut Norjaan maailmanennätystä


Mutta olihan kiva ohjelma. Yhteys pätki ajoittain hotellihuoneessa, mutta suurin osa näkyi ja kuului hyvin.

Tuli mieleen Kipakoiden neuleretriitit. Samanlaista neulomista, kehräämistä, stressitöntä oloa, puhetta, naurua, toisilta oppimista. Tuossahan olisi loistava ohjelmanumero johonkin seuraavaan retriittiin. Ensin kerittäisiin lammas, sitten kehrättäisiin lanka ja neulottaisiin paita. Tai vaikka peitto, jonka voisi tehdä paloista. Itse kyllä pesisin villan ennen kehruuta. Ehkä värjäisin myös. Melkein samalla vaivallahan se menisi. Yhden viikonlopun aikana ehtisi kyllä, jos norjalaiset kutaisevat paidan yhdessä yössä.

Norjalaiset saivat tästä ohjelmasta roppakaupalla mainosta neuleilleen ja neulesuunnittelijoilleen. Niin mielenkiintoisia ja erityylisiä neuleita siinä esiteltiin. Twitterin perusteella ohjelmaa seurattiin ympäri maailman, siksi lähetysaikakin oli yöllä. Kuinkahan monta kertaa juontaja vaihtoi villapaitaa ohjelman aikana? Ihan kaikkea en sentään katsonut, vaan nukuin välillä neljä tuntia.


1.11.13

Lampaasta paidaksi - norjalainen ennätysilta 1.11.

Norjan televisio on omistanut tämän illan neulomiselle. Luvassa kansallinen neulontailta, sisältäen mm. Selbu-lapasten neulomista, Harley Davidsonin suojapeitteen tekemistä, norjalaisia neuletekniikoita ja yritys rikkoa australialainen ennätys lampaasta villapaidaksi -sarjassa. Ajanotto alkaa lampaan kerinnästä ja päättyy siihen kun kehrätyt langat on neulottu ja valmis paita puetaan päälle. Voimassa oleva ennätys on neljä tuntia viisikymmentäyksi minuuttia neljätoista sekuntia. 

Nyt jännittää, rikkovatko norjalaiset ennätyksen. Ja näkyykö Norjan tv Turkissa, missä lomailen parhaillaan. Ainakin promovideo näkyy sivulla http://www.nrk.no/knitting/. Suora lähetys osoitteessa http://tv.nrk.no/program/dvnr30004013/nasjonal-strikkekveld. (Kännykällä ei linkin tekeminen näköjään onnistu, sori vaan.) Vähän jännittää sekin, kuinka kauan jaksan iPhonen pieneltä näytöltä ohjelmaa katsoa, hih.

Kaikenlaista tosi-tv:tähän tehdään, mutta tuo on kyllä hyvä idea! Voittaa formulat mennen tullen. Ajatelkaa nyt, jotkut  jopa maksaa siitä että saa katsoa suorana lähetyksenä kun pikkuautot kiertää pöristelevät samaa rinkiä tuntitolkulla.

30.8.13

Landhöjning

Suomi ja Ruotsi lähestyvät toisiaan hitaasti, mutta varmasti. Parin tuhannen vuoden kuluttua Ruotsiin voi tallustella kuivin jaloin Merenkurkun yli. Vaasassa ei jakseta odottaa, vaan neulojat tempaavat kuvaamalla maannousemista, yhdessä ruotsalaisten neulojien kanssa. Kaikkihan muistavat, miten koulussa kerrottiin (ainakin minun keskipohjalaisessa koulussani), että maannousemisen ansiosta Suomen pinta-ala kasvaa vuodessa noin seitsemän neliökilometriä. Suurinta maan nouseminen on Vaasan seudulla, Merenkurkun rannikolla.

Minulla on ollut monenlaisia siteitä Vaasaan: sisko asui siellä aikoinaan, ex-työnantajan päämaja oli siellä ja Vaasassa on vielä aika liuta ex-työkavereita. Minulle tuli aivan valtava halu osallistua tuohon performanssiin. Menenpä jo tonkimaan lankavarastoja, löytyisikö sieltä sinisiä lankoja. Kesän alussa kevensin lankavarastoja parilla kymmenellä kilolla, mutta eiköhän sieltä jotain löydy.

kvarken
(photo: Carolina Nymark)

25.8.13

Miehen sukat

Yhdeksäs vuosi bloggausta on pyörähtänyt käyntiin. Ja bloggaustahti harventunut huomattavasti. Kielivalikoimakin on alun kolmesta typistynyt yhteen. Noh, Google kääntää. Nyt taas bloggauttaa, mutta en takaa, että se kestää kovin kauan.

Tämä kesä oli niin ihana, että ei tarvinnut edes paljon neuloa saati kehrätä rentoutuakseen. Olla vain ja hengittää. Oltiin kuusi viikkoa tilapäismajoituksessa toukokuussa sattuneen vesivahingon takia, mutta evakkokämppä oli täyttä luksusta ja sijainti Päijänteen rannalla ei olisi voinut olla parempi. Koiratkin tykkäsivät, vaikka punkkeja oli aivan liikaa.

Pari kännykällä napattua tunnelmakuvaa.



Jotain kuitenkin neuloinkin, sillä mies on Suuri Sukankuluttaja. Hänellä pitää olla yöllä - myös kesähelteillä - kolme (!) paria villasukkia jalassa. Myös kesäsandaaleissa villasukat ovat kuulemma parhaat (mitähän Lenita tästä sanoisi). Nappasin kuvan sängyn vierestä yhtenä aamuna. Nämä eivät ole yösukkia, vaan ihan muuten tarpeellisia sisäsukkia:


Kesällä neulottuja ovat villit kesämaastosukat ylhäällä (maastoutuvat täydellisesti pensashanhikkipuskaan; on testattu) ja mustavalkoiset tuohisukat vasemmalla.

Kokeilin neuloa Novitan Nalle Luontopolku-lankaa nurja puoli sisällä päin, kun se minusta näyttää tuohelta enemmän niin neulottuna. Vahvistetut kantapäät neuloin normaalisti oikein päin. Aika vinkeät. Mutta tämän jälkeen olen huomannut, että mies on alkanut pitää muitakin raitasukkia nurinpäin.




Joo, taloudessa on pari koiraa :) Vielä lopuksi inspiraatiokuva omasta pihasta:




24.8.13

Vielä kerran: viiden euron villatakki


Käytin Turkin-takkia ensimmäisen kerran kaupungilla. Ei se hassummalta näytäkään hameen kanssa. Valkoisten pitkien housujen kanssa se on kuin paraskin chanel.


Mies suostui jopa kuvaamaan. Olisikohan minihameella jotain osuutta asiaan. Viime vuosina olen pukeutunut mekkoon ehkä kerran vuodessa. Jalassa on saappaat suoraan kultaiselta 90-luvulta. Aika tavaran kaupitsee, vai miten se meni.


Tänään kaupassa muuten huomasin, että Novitan Huurre-lanka on melkein yksi yhteen Alize Angora Gold Batikin kanssa, josta tämän takin virkkasin. Ei vain ole Novitalla näin herkullisia värejä :)

7.6.13

Hevostelua

Talossa asui tyttö, joka piti kovasti hevosista. Tyttö muutti omilleen, heppalakana jäi. Lakanasta tuli graffiti. Tyttö sai tyynyn.



200 silmukkaa 7 millin puikoilla.

Neuloin lakanan valmiiksi retriitissä Petäjävedellä

Leikkasin uuden hevosen vanhan neulepuseron hihasta.

Surautin siksakilla sauman ja leikkasin neulesuikaleen kahteen osaan. Ompelin hevosen neuleeseen.


Kävin eilen kiinnittämässä hepan Kankaan tehtaalle Jyväskylään. Kipakoilla on siellä neulegraffitipaja sunnuntaina.



Tytön silmissä - ja minun - tässä laukkaa vieläkin se hallava hevonen.