Rekipeitto

Saanko esitellä: perinteistä peittokirjontaa à la anoppi. Tämä on meidän kodin viimeisin käsityöaarre. Tonttimme nimi on Lehtinen, mikä sopii erittäin hyvin, kun katsoo ikkunasta ulos, siitä nuo peiton lehtikuviot. Itse suunnittelin, valitsin kuvioiden värit ja anoppi toteutti. Kuvioihin hain inspiraatiota muistaakseni Helvi Taiston kirjasta Rekipeitot ja Helinä Jaakkolan kirjasta Kirjotut peitot. Anoppi on taitanut lisätä omiaan, en muista varmasti koskapa projekti on kestänyt useamman vuoden. Pohjakangas on Pirtin kehräämön luonnonmustaa villalankaa ja kuviolangat myös Pirtiltä, kasviväreillä värjättyjä (paitsi lintusiniset, jotka taitavat olla teollisesti värjättyä lankaa). Peittoon on kirjottu valmistumisvuosi ja meidän molempien tekijöiden nimikirjaimet.

100 x 170 cm

Muistan suunnittelun tuskan, vaikka en enää ole varma projektin aloitusvuodesta. Olin sairaslomalla tulehtuneen akillesjänteen takia ja anopin luona, olisikohan ollut koululaisten hiihtoloman aikaa vuonna 2003 tai 2004. Anoppi oli juuri saanut valmiiksi pohjakankaan ja vaati minua suunnittelemaan kuviot. Jäljentelin kuvioita ensin kirjoista ja kun en muuta keksinyt, teippasin voipaperia olohuoneen ikkunaan ja sommittelin peittoa siihen. Jalkoihin koski, mutta anoppi ei antanut periksi, ennen kuin koko pohjan kuviointi oli suunniteltu.

Sitten olikin muutama vuosi hiljaisempaa eikä peittoa anoppilassa näkynyt. Nyt täytyy myöntää, että kyllä kannatti aikoinaan kärsiä. Ja odottaa.

Let me introduce to you our newest handmade treasure, the real Prachtstücke of our house: traditional Finnish wool embroidery. It's a modern version of the old rekipeitto or sleigh blanket. My mother-in-law wove the woollen fabric and stitched it but the design is by truly yours. All the yarns used come from local sheep, and most of the coloured yarns are dyed by natural colours.

I remember vividly how the project started. I was at her place, on sick leave and suffering from a painful inflammation in the Achilles tendon. She had just finished weaving the woollen fabric for the blanket and insisted that I design the embroidery. I borrowed some books from the library on the subject, studied the old motifs and some more recent works, copied some motifs, tried to make a balanced composition and chose the colours for the blanket. After hours, even days of drawing - and moaning - I finally came up with a design that we both were happy with. Then she started stitching. Then a few years of total silence (maybe four, five, I don't remember exactly the starting year), and now it is ready. I am terribly pleased with it and very proud, too.


Je vous présente de la broderie traditionnelle finlandaise à la belle-mère (design par moi-même). C'est une version moderne de couverture de traîneau, un vrai trésor. Le tissu de fond et les broderies sont entièrement en laine (finlandaise, bien sûr). Ma belle-mère a teint la plupart des fils colorés avec des plantes et champignons.

Je me souviens bien le debut de ce long projet. J'étais chez elle, en congé de maladie avec une tendinite d'Achille très douloureuse. Elle venait de tisser le fond de la couverture et insistait que je dessine la broderie. J'avais emprunté quelques bouquins de la bibliothèque illustrant des motifs traditionnels et plus récents, j'ai copié et gommé, dessiné et redessiné, et choisi les couleurs de la broderie. Après plusieures heures, plusieurs jours même, et de nombreux "aïe" et "ouïe" j'ai réussi à créer un design qui a plu à toutes les deux et c'est parti. Puis un silence total pendant quelques années (quatre ou cinq, je ne suis pas sûre) et maintenant la couverture est là. Je suis énormement fière du résultat et ma belle-mêre aussi.


Lisätietoa ja kuvia peitoista :: More info and pics of Finnish wool embroidery:

Museovirasto: Kirjottu peitto
Helmi Vuorelma Oy (Perinnekirjonta/seinätekstiilit ja tyynyt) (in English)

Tuoli

Jos olisin lintu, olisin melko varmasti käki. Pesänrakennusviettini on nimittäin olematon. Katselen kyllä sisustusohjelmia televisiosta ja kommentoin muiden valintoja kärkkäästi, mutta oman kodin laittaminen ei paljon jaksa kiinnostaa.

Nyt minua kuitenkin alkoi rassata mummun vanha tuoli. Se on mummun (isän äidin) veljen omin käsin sisarelleen nikertämä kihlajaislahja. Isän eno ei ollut tietääkseni mikään puuseppä, mutta äkkiäkös nuori pohjalaismies tuollaisen tuolin tekaisi. Tuoli on tukeva istuin ja paraatipaikalla sisäänkäynnin vieressä rakkaasta ihmisestä muistuttamassa. Tuolia käytetään lähinnä vain silloin kun laitetaan nyörillisiä kenkiä jalkaan, vaikka se on myös erinomaisen hyvä kehruutuoli. Neiti N:stäkin se on hyvää puuta, niinpä se otti joskus pienet maistiaiset tuolin toisesta poskesta. Tuolin päälle tekemäni kangaspehmuste ei ole koskaan pysynyt kunnolla paikallaan, vaan purujälki on irvistellyt alta. Eletystä elämästä muistuttamassa.

Mietin, mitä tuolille tekisin. Purujäljen korjaaminen vaatisi että istuimesta leikkaa palan pois ja korjaa sen puupalalla ja maalaisi koko tuolin uudestaan. Liian työlästä.

Suunnittelin jo tuolille päällistä tilkkutyötekniikalla, kun idea iski. Isoäidin neliöitä! Tietenkin. Mikä sopisi paremmin isoäidin perintötuoliin. Ja mikä olisikaan parempi kesäkäsityö virkkaushimoiselle. Selasin netistä kaikkia mahdollisia ruutumalleja, mutta en löytänyt mieleistäni. Niinpä tein oman sommitelman. Ruudut yhdistin vaaleammansävyisellä langalla reilusti näkyvin pistoin. Virkkaamalla oli tosi helppoa muotoilla päällinen istuimen (ja vanhan pehmusteen) muotoiseksi. Reunoihin virkkasin kujan nauhoille, joilla päällinen pysyy paikoillaan. Langat ovat aikaisemmin keväällä saamiani lahjoituslankoja, jotain takavuosien keinokuitua (dralonia, courtellea tai muuta yhtä hienoa eli aitoa muovilankaa). Vihreä on todella räväkkä perusvihreä, mutta tuolin oma vaaleampi sävy kesyttää sen ihan siedettäväksi. Tuoli nuortui silmissä. Olihan siinä mistä nuortuakin, melkein satavuotias istuin kun on.

To cut the long story short: granny squares for my Granny's chair.

Lomalla eli Ahkeruus on ilomme

Juhannusviikosta tuli todella tuottoisa käsitöiden määrällä mitaten. Käsityön museoon tehdyn sinänsä aika pienen, mutta aikaa vieneen neulegraffitiprojektin jälkeen minulle jäi päälle jokin kumma neulomisvimma. Niinpä tein Mikkelissä ensin yhden Swallowtail-huivin. Lanka on ohuempaa Wolli-villapellavaa. Muuten kivaa, puikoilla liukasta ja helposti neulottavaa, mutta kutittaa kaulaa (villa ilmeisesti hyvin lyhytkuituista?) ja päästää jonkin verran väriä. Se kyllä kiiltää pellavan tavoin ja laskeutuu kauniisti.

Neulegraffiti on muuten nyt ripustettu omalle paikalleen museon alakerran perusnäyttelytilan pylvääseen. Minulla ei ole siitä yhtään hyvää kuvaa, joten käykää katsomassa omin silmin. Ruotsalaisen taidekäsityön näyttely yläkerrassa on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Started my summer holiday last week and been terribly busy. First, we had to finish the knitted graffiti for the Craft Museum of Finland. When we had sewn all the seams, tried it on the pillar in the exhibition hall and found it to fit perfectly, I decided to call it a day and head for eastern Finland and the lakeside. Other members of our group sewed on the buttons and hung it up on Tuesday. If you have a chance to go to Jyväskylä this summer, do go and see our graffiti in the basement of the museum. The Swedish crafts exhibition on the upper floors is worth a visit, too (or especially, someone else might say :D).

All that knitting, crocheting and tinkering for the graffiti that has been going on for a few weeks now has certainly influenced me more than I would have thought. For I couldn't stop knitting. First I made a Swallowtail scarf out of Raijan Aitta's Wolli yarn, which is a mix of linen and wool.

Je viens de commencer mes vacances d'été il y a une semaine. Le projet pour le musée de l'artisanat a pris tout mon temps et énergie les premiers jours de vacances, mais puisqu'on a réussi à le terminer avant la St Jean et comme mes copines ont promis de le monter sur sa place dans le hall d'expo, je suis partie pour rejoindre ma belle-mêre et sa famille en Finlande de l'est. En tricotant et crochetant pour le musée, je m'en suis tellement pris habitude que je n'ai pas pu m'arréter. D'abord j'ai tricoté un châle Swallowtail. Le fil est un mélange de lin et de laine qui s'appelle Wolli. Le fil est luisant comme le lin et facile à tricoter mais il gratte un peu. Il me reste assez de fil pour des chaussettes. Je vais voir si l'ajout de lin rend la laine plus durable qu'un fil de pure laine.

Huivi oli todella helppo ja nopea neuloa. Teen varmasti toisenkin. Ehkä tästä itsevärjätystä, kertaamattomasta villalangasta. Vyyhdit ovat hieman eriväriset, joten täytynee neuloa huivi vuorokerroksin yhtä aikaa kummastakin langasta.

I loved knitting the Swallowtail. The pattern is easy and fast to knit and the finished scarf is simply lovely. I'll definitely make another one, perhaps of this hand-dyed wool yarn. The Wolli yarn is a bit scratchy on the neck, but I am now testing it for socks. The linen mixed into the wool should make the yarn more durable. We'll see when the socks will be taken to use.

J'aime beacoup mon Swallowtail et compte en tricoter encore plusieurs. Un candidat pour le fil est ce célibataire que j'ai teint récemment. Puisque les écheveaux ne sont pas tout à fait identiques, je devrai alterner deux rangs de chaque fil.

Yksi vyyhti Wollia ei aivan riittänyt huiviin. Niinpä piti käydä Raijan Aitassa Majavedellä ostamassa toinen vyyhti lisää. Siitä aloin kotimatkalla autossa neuloa sukkia. 56 silmukkaa 2,5 millin puikoilla, ja hirveästi kerroksia vielä edessäpäin. Tekee mieli kokeilla, tuleeko villapellavasta kestävämmät sukat kuin pelkästä villasta.

Juhannuksena neuloin myös sukat ohuesta Trekking Pro Natura -langasta. Langassa on 25 % bambua ja 75 % villaa. En tykkää, vaikka väri miellyttää silmää. Lanka on kovaa ja lötköä. Käytetty villa ei ilmeisesti ole riittävän elastista tyyppiä tekemään langasta tarpeeksi joustavaa. Ilmeisesti superwash-käsittely myös kovettaa lankaa. Mallineuleen perhoskuvion otin jostakin kirjasta ja aloitin sukat kärjestä. 60 silmukkaa sopi mallineuleeseen, mutta oli itse asiassa minun jalalleni hieman liikaa, varsinkin, kun neule on jotenkin löyhää. En vain suostu neulomaan 2,5 milliä ohuemmilla puikoilla yhtään mitään. Lankaa jäi vaikka hurumykket. Täytyy yrittää sekoitella sitä normaaleihin eli minun tapauksessani käsinkehrättyihin villalankoihin seuraavissa sukissa.

Then I knitted a pair of socks of Trekking Pro Natura yarn- on 2.5 mm dpns which is my absolutely limit when it comes to fine needles. The yarn is 25% bamboo, 75% wool, and 100% bogus! I didn't like it at all. The yarn has no elasticity (wrong kind of wool perhaps?) and feels hard and uncomfortable (superwash treatment?). There's a lot of yarn left. Perhaps I'll used it for striped socks, alternating rows knitted with Trekking and my normal handspun wool yarn.

Puis j'ai tricoté une paire de chaussettes avec un fil que je considère très fin. C'est un mélange de fibres de bambou (25%) et de laine (75%). Je n'ai pas du tout aimé. Le fil n'est pas élastique (un mauvais choix de laine?) et il est dur et même un peu rèche à toucher (traitement superwash?). Je n'ai utilisé que la moitié de la pelote. Je pense que je vais tricoter le reste avec mes fils filés main pour avoir des chaussettes plus confortables.


Raijan Aitasta lähti mukaan myös vähän värjättyä pellavaa. Ajattelin karstata sen luonnonväristen villojen joukkoon ja tehdä taidelankaa. Pellavan sävyvalikoima on siellä kyllä pökerryttävä. Onneksi oli mahdollisuus valita ja ostaa tällaisia pienempiäkin eriä.

I visited a nice country shop called Raijan Aitta in Majavesi, close to Mikkeli. Raija, the owner, specialises in things made of linen. I bought a small bag of hand-dyed flax and tow fibres to mix with wool, most probably, to make artsy yarns. There are really a lot of shades of linen to chose from in the shop, maybe a bit too much!

J'ai visité la boutique de Raija à Majavesi, près de Mikkeli, pour acheter ces petits bouts de lin teints main. La gamme de couleurs disponibles était impressionante. Heureusement que Raija m'a laissé choisir un peu de toutes mes couleurs préférées. J'ai l'intention de carder ces fibres avec de la laine finlandaise et en filer des fils d'art. Dans la boutique, il y avait une belle collection de fils de lin filés main par Raija et ses assistantes ainsi que beacoup de tissus et produits de lin.

Tällä kertaa minulla ei ollut lomareissulla mukana rukkia. Siitä huolimatta kävin opettamassa yhdelle innokkaalle kehrääjänalulle kehruuta hänen omalla vanhalla rukillaan. Olikin nopea oppija. Kehräsin kokeeksi naapurin collien karvaa, ja sehän olikin mukavaa kehrättävää. Pitääkin varmaan alkaa kysellä omien naapureiden koirien karvoja.

On taas sellainen tilanne, että mielessä pyörii sen seitsemän käsityöprojektia yhtä aikaa, osa aloitettuja, osa uusia. Niin kauan kuin en tiedä, mistä päästä aloittaisin, taidan vain surffailla toisten blogeissa, hih. Kuusi viikkoa lomaa jäljellä ja aikaa tehdä vaikka mitä.

This time, I did not take my spinning wheel with me when going on a holiday. Still, I managed to teach spinning to someone who was very eager to learn. She had a traditional Finnish spinning wheel which worked well. I tried spinning some collie hair, and found it very nice indeed. Now I must stop my neighbour the next time I see him with his dog and ask for some spinning fibres.

I have a million craft ideas in my mind right now, some projects need finishing and some have not been started yet. Since it is difficult to decide where to start, I think I'll just spend the day reading other people's blogs instead. Six more weeks of holidays to go, so no hurry.

Il n'y avait pas de place pour mon rouet dans la voiture mais j'ai quand même appris à filer à une jeune femme pendant mon séjour à Mikkeli. Elle était très enthousiaste et j'expecte de voir de jolis fils par elle bientôt. Elle a un rouet traditionnel finlandais qui est en excellant état. J'ai eu l'occasion de filer des poils du collie là-bas. Maintenant je vais demander à notre voisin de me les garder, tellement j'ai aimé de les filer.

Comme d'habitude, j'ai un tas d'idées dans ma tête, des projets que je devrais finir ou des choses que je voudrais essayer. Il est si difficile de décider par où commencer que je préfère juste passer le temps à lire les blogs des autres. Il me reste six semaines de vacances, donc je ne suis pas pressée.

Paperikassi :: Paper bag :: Sac en papier

Filmstar

Pyrstötähti :: Shooting star :: Etoile filante :)

WWKIP Day

Tänään vietettiin julkineulomispäivää Jyväskylässä.
Neulottiin.
Puhuttiin. Paljon.
Kuunneltiin puolella korvalla poliitikkojen palopuheita, kun satuttiin istumaan Speaker's Cornerin vieressä.
Miespoliitikot tulivat juttelemaan, naiskansanedustaja ei.
Ei ole vaalivuosi.
Miespoliitikko mainitsi meidät jopa puheenvuorossaan. Kiittävään sävyyn.
Miespoliitikko esittää Elvistä latinaksi. Hän esiintyy elokuussa Jyväskylässä pidettävässä latinankielisessä seminaarissa.
Seminaarin mielenkiintoisin luennon nimi näyttäisi olevan: Selkä paskana ja sama latinaksi.
Pieni off topic.
Toinen miespoliitikko tarjosi meille ilmaiset kahvit ja jäätelöt.

Ihmeteltiin polttariporukoita. Suomalaismiehet hiihtävät kesällä kaupungilla pinkit mekot päällä.

Ommeltiin porukalla kasaan neulegraffitia, joka on ollut työn alla jo pari kuukautta.
Teos tulee esille Suomen käsityön museoon. Joskus myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.
Päätettiin että jatketaan kasaamista ensi viikon tiistaina.

Le temps pour la journée mondiale du tricot était idéal, ni trop chaud ni trop froid. On est allé dans un parc au centre de la ville. On s'est mis à s'asseoir près du Speaker's Corner où les politiciens et les citadins ont donné des discours. On a vu un homme faire du ski, habillé d'une robe rouge :0 On s'est fait remarquées par la notabilité, on a reçu de tickets gratuits pour avoir du café et de la glace. Dr. Ammondt a fait l'éloge de nous, les "jolies demoiselles qui vont revivre la culture des travaux manuels dans notre ville". D'ailleurs, Dr. Ammondt est connu comme le Elvis latin. On pourra voir son show lors du séminaire des latinistes Athenis Finlandiae qui aura lieu en août à Jyväskylä. Les titres des présentations sont assez originaux, comme: J'ai le dos foutu et le même en latin.

Nous on a dit à Dr. Ammondt qu'on était en train de faire un ouvrage collectif pour le musée de l'artisanat finnois. C'est un graffiti en tricot. Il me semble qu'il n'a rien compris mais ce n'est pas grave. Pour nous, les Kipakat, comme nous nous appelons, c'est un projet extrêmement important. Tout a commencé en avril quand le musée m'a contacté pour me demander si notre groupe serait intéressé par un tel projet. J'ai dit oui immédiatement. Heureusement que les autres étaient tout aussi enthousiastes. On n'a pas fini le graffiti aujourd'hui. Je vous tiendrai au courant de son progrès. Le graffiti nous a offert un moyen de réaliser nos rêves artistiques. Moi j'y ai ajouté surtout des fils filés main et des fils que j'ai reçus en échange, comme celui de Babacool que j'ai utilisé pour crocheter les lettres de la première photo.

The weather was ideal for the World Wide KIP day in Jyväskylä. We sat in a parc, near the Speaker's Corner were the local politicians and one member of parliament gave some short speeches. We noticed a man, skiing on the street, dressed in a pink dress. And we did get noticed, even in one of the speeches. And we were given free coffee and icecream tickets by the organisers of the Speaker's Corner. One of the speakers, by the way, was Dr. Ammondt, or the Latin Elvis, as he is also called. There will be a Latinists' conference in Jyväskylä in August, and he will be performing there. The lectures have interesting names like My back is shit and the same in Latin.

But I'm diverging here. What we did today was to knit a project that we have kept secret so far: a knitted graffiti for the Finnish Crafts Museum. The museum contacted me in April, asking me if our knitting group would be interested in making a graffiti for their permanent exhibition. Of course we were. And now the project is almost finished. I'll let you know when it will be on display in the museum. From the start, we decided to let all the flowers bloom in the graffiti and gave free hands to everyone to explore and realise their artistic potential. I have used a lot of my handspun yarns for the project. I've also used yarns that I've got as an exchange, like the handspun yarn in the first picture that I used to crochet the letters with and that I got from Babacool, France.

Ristiin rastiin :: Criss cross crochet

Suomalaisten virkkaajien Ravelry-ryhmässä on ollut menossa virkkaustempaus teemalla jotain vihreää. En ole Ravelryn keskusteluja seurannut juuri ollenkaan viime aikoina, joten tämä näköjään myöhästyy siitä tempauksesta. Dedis olisi ollut viime kuun lopussa.

Virkkasin kuitenkin vihreää ja ... jotain. En itsekään tiedä, mikä tämä voisi olla. Minun piti tehdä ovikoriste (sen joulukranssin tilalle joka vieläkin roikkuu ovessa, kröhöm). Kehräsin pohjaksi vähän pellavalankaa, luonnonväristä ja valkaistua. Virkkasin niistä kaksivärisen pohjan ja päällystin sen käsinkehrätyillä vihreillä villalangoilla. Jonkinlaista vapaavirkkausta, voisi sanoa, ilman mitään selvää suunnitelmaa. Sen kyllä huomaa lopputuloksesta. Jotakin viehättävää siinä kuitenkin on. Mutta liian hempeä ovikoristeeksi. Ei muuta kuin uutta ideaa odottelemaan...

This is green ... something. Originally, it was supposed to become some kind of a door decoration (to replace the Xmas wreath that is still hanging there, ehem) but it turned out a bit too fine and delicate to be placed outside. The background is handspun white and natural-coloured linen over which I crocheted bits of various wool yarns I have spun over the years. It is freeform crochet, in a way, I couldn't really give you a pattern of this. Somehow I like it, however. I just just have to wait for the idea for what to use this for ... and for a new door decoration as well.

Mikä kukka? :: Which flower?

Hämmästyttävää, olen aina pitänyt leijonankidoista :o Olen siis kujeileva kelmi ja melkoinen pelle, mutta silti kelpo ystävä. Mikä kukka sinä olet?

"Mischief is your middle name, but your first is friend. You are quite the prankster that loves to make other people laugh."

I am a Snapdragon What Flower Are You?

Pirkon kiharat

Pirkon kiharoita. Belgiasta. Pirkko on lammas, gotlanninlammas, ja sai nimensä siksi että muistutti emäntänsä mielestä pienenä enemmän pientä lehmää kuin lammasta. Ja mikäs lehmä se emännälle tulikaan ellei tämä suomalainen villahullu lehmä? Mutta eivätkö olekin kauniita ja kiiltäviä? Eikä siinä vielä olisi kylliksi, että minulla on nyt kourallinen näitä kiharoita: tämä harmaa Pirkko (tai sen villat) on matkalla juuri nyt Los Angelesiin johonkin näyttelyyn! Hullu maailma. Pieni muistutus siitä, että blogini on ollut olemassa jo kohta kolme vuotta ja sillä on lukijoita, jotka ovat vähintään yhtä outoja kuin tämän blogin pitäjä. Pirkolla on jo tytärkin, Pirkette eli pikku-Pirkko. Sanattomaksi vetää. Kiitos Florence :)

Pirkko's locks. From Belgium. Pirkko is a sheep, a Gotland sheep. But aren't these locks beautiful? Somehow it feels weird to hold these locks. It's a reminder that Knitting Cow has been on the Internet for almost three years now. I happen to know that the sheep has been named after me (my real name!) because she looked more like a little cow than a lamb when she was born. And her baby's name is Pirkette (for Little Pirkko). So touching. And so absurd, especially now that Pirkko's fleece and her owner have now been travelling around in the States. Florence sent me these locks just before heading off for the tour. Thank you, Florence, you made my day :)

Quelques mèches de Pirkko. Elles viennent de Belgique. Pirkko est un mouton Gotland. Belles mèches, n'est-ce pas? Je suis maintenant en possession d'une poignée de mèches de cette brebis qui a été nommée après une vache, La vache qui tricote (et mon vrai prénom!). C'est émouvant et absurde en même temps. Florence m'a envoyé ces mèches juste avant de partir pour les États Unis - avec la toison de Pirkko! Je suis sans paroles. Merci, Florence, et bon retour des USA!

Kodakkitauko :: Kodak break :)))

Tiina ylpeänä esittää jumalaisenpehmeästä alpakasta neulottua sirkkelijakkuaan kehruukurssin kuvaustauolla. Poseerauksia riitti niin, että huippumallikokelaat voisivat ottaa Tiinasta oppia. Valokuvaaja-amatööri ei pysynyt ihan vauhdissa mukana.

Tiina proudly presents her circle jacket, made of super luscious soft alpaca yarn. Finland's next top model could learn from her poses. The unexperienced photograph had trouble keeping up.

Kehruuta :: Spinning :: Filage

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Ja kaikki oppivat kehräämään, kuka värttinällä, kuka rukilla ja kuka kummallakin! Paikalla oli Kipakkojen oma maskotti, KIP-ukko Topi. Itse asiassa Topi oli mukana ja toista kertaa. Ja kävihän siellä mökissä muitakin ukkoja tänään: Akseli ja isänsäkin alkuhässäkkää seuraamassa. Akselin äiti Jaana on aivan ilmiömäinen kehrääjä (kuvassa vasemmalla). Ei mitään ongelmia kehrätä värttinällä ja vielä rukillakin. Olen kateellinen moiselle luonnonlahjakkuudelle.

Some pics from today's spinning course. Everyone learnt to spin, some on a spindle, some on a spinning wheel, and some on both! And it was fun, too.

Quelques photos du cours de filage d'aujourd'hui. Tout le monde a appris à filer, qui au fuseau, qui au rouet, qui à tous les deux!

Titityyn Tiina harjoitteli kehruuta artesaaniopintojaan varten. Ensin minun perinnerukillani ahvenanmaanlammasta ja sitten Villasukan rukilla bluefaced leicesteriä eli BFL:ää. Todisteena opettajille, että lankaa syntyi.

Villasukan edistys oli huimaava. Vähän kun säädettiin rukkia (saa nauraa, se on tuo saksi/leluhäkkyrä, joka roikkuu vasemmalla), niin alun paksusta langasta päästiin jo ihan ohueeseen, aivan kehrääjän toiveiden mukaiseen lankaan. Villa on ihanaa, luonnonruskeaa Bluefaced Leicester-kuitua.

Kotona huomasin, että rukilla oli lankaa sellaisissakin paikoissa, joihin se ei kuulu :D

Teinpä kieron kehrävarren, väärän värttinän rapasin

Lukiluki, Neulova lehmä on oppinut kehräämään värttinällä! Viime hetken paniikki on paras motivaattori, se tuli todistettua jälleen kerran. Ensi lauantaina pitäisi opettaa kehruuta neulojille, ja vasta viime sunnuntaina tajusin, miten värttinällä saa aikaan lankaa. Se ei vain koskaan aikaisemmin oikein iskenyt. Nyt kehräisin varmaan vaikka kepillä. Yllättävää kyllä muut perheenjäsenet eivät oikein arvosta tätä taitoa. Kummastelevat, miksi lankaa pitää tehdä noin hitaasti ja hankalasti, jos sitä saa aikaan paljon nopeammin rukilla. Niinpä. Mutta onhan värttinässä puolensa: se on halpa ja mobiili työväline ja luulenpa että oikein kevyellä värttinällä saisi hienosta kuidusta ohuempaa lankaa kuin rukilla.

Kuvan värttinä on vielä vaiheessa, kehrä kiinnittämättä ja pintakäsittely puuttuu. Taitava tyttöhän ei värttinöitä kaupasta osta. Niinpä pienessä paniikissa (jälleen!) ostin Puukeskuksesta maanantaina erivahvuisia pyöreitä koivurimoja ja Sinooperista pyöreitä puulaattoja (nappeja?) värttinöihin kehräksi. Istuva Härkä porasi nappien keskelle reiät ja istutti (tai istuttaa kun kerkiää) ne paikoilleen varteen. Varren päähän tulee vielä koukut ja voilà - toimiva kehruupeli on valmis. Eikä niitä koukkujakaan välttämättä tarvita. Sen todistin kehräämällä vähän kuituvaihtona Hollannista saamaani Coburger Fuchs -rotuisen lampaan villaa. Se on aika tahkeaa tavaraa, mutta kivasti punertavaa, mihin kettunimikin viittaa. Oikeastaan se on meidän koirien aluskarvan väristä.

Lookie, lookie - I have learnt to use a spindle! There's no better motivator than last minute panic, namely I'm supposed to teach spinning the next weekend to our local knitter's group. I knew many would prefer the spindle over a spinning wheel because spindles are so much cheaper for beginners. So, on Sunday I decided to learn the skill, and after a couple of hours I was able to produce some yarn. Uneven, overtwisted for sure, but nevertheless, it was yarn. Today I tried my hands on a homemade spindle. I bought some birch sticks and wooden buttons (the only thing I could find for a whorl) on Monday (in panic, again), today Sitting Bull had bored the holes in the buttons and even though they were not firmly attached yet, I could produce some yarn. The fiber is Coburger Fuchs, a very bulky stuff indeed, which I got from Holland.

J'ai appris à filer au fuseau - enfin! C'est juste au temps, car samedi prochain je dois aller donner un cours de filage à notre Tricocafé (cette fois-ci ce sera Filocafé donc). Il n'y a rien qui motive autant que la panique de dernière minute. Et pas question de me procurer des fuseaux de commerce pour le cours. Je les fabrique moi-même, avec l'aimable aide de Sitting Bull. Le fuseau que vous voyez ici n'est pas tout à fait prêt mais utilisable, comme vous pouvez le voir. J'ai pratiqué avec un peu de Coburger Fuchs que j'ai reçu en échange de Hollande.

Tänään minua muuten pyydettiin opettamaan kehruuta kansalaisopistolle. Kyseessä vain oli pellavan kehruu. En tunne oikein olevani mestari siinä lajissa, koskapa olen kehrännyt pellavaa vain kerran viime kesänä. En sittenkään, vaikka anoppi käytti langan pellavaverhojen kuteeksi (jonkun muun käsinkehräämän pellavalangan joukossa) ja verhoista tuli oikeastaan ihan hienot.

Today I got an e-mail from the local adult education centre. They are going to give a course on traditional crafts next autumn and asked me (!) to come and teach spinning. But it was flax spinning, of which I know very little about. So I had to decline. Still, I'm a bit surprised at where this blog of mine is leading me to because they had found me through the Internet. BTW, here's a picture of the curtains my mother-in-law made of my handspun linen and someone else's handspun yarn we found a flea market. The warp is industrial flax yarn. Considering the fact that the handspun yarns looked very lumpybumpy and felt very rough in the hand, the curtains are quite pretty.

D'ailleurs, on m'a demandé aujourd'hui de donner un cours de filage à l'institut populaire de notre région. Le simple fait d'avoir un blog et d'y parler de ces bricolages provoque vraiment d'offres inattendues. Pourtant j'ai dit non, cette-fois ci, parce qu'il s'agissait du filage de lin et je n'y connais pas grand'chose. Je ne l'ai filé qu'une fois et n'étais pas très contente du résultat. Ma belle-mère a utilisé mon fil pour tisser ces rideaux, avec un fil de lin aussi filé main que nous avons trouvé par hazard aux puces. Pour le trame, elle a utilisé un fil fin industriel. Une fois tissé, le fil n'est pas si moche ;)

Kieltäydyin tällä kertaa kunniasta, mutta Kehrääjien Killasta oli kuulema löytynyt opettaja nopeasti. Mutta voinen tässä mainostaa, että ensi syksynä Jyväskylän seudun kansalaisopistossa järjestetään perinteiset työtavat -niminen kurssi, johon pellavan kehruu kuuluu yhtenä osana syyskuussa. Opiston kurssiohjelmahan tulee koteihin loppukesästä. Tarkkailkaa postejanne!

En voi mitään, tuon kurssin nimi saa niskakarvani pystyyn. Se kuulostaa niin sellaiselta "ei sitä noin tehdä", "sinä et osaa", "onpa tökerönnäköistä" -touhulta. Vähän sama kuin käsityönopetus koulussa aikoinaan. Tai äidin opetukset. Yksi tapa tehdä ja that's it. Jos teit omalla tavallasi, ei kelvannut. Onneksi, ONNEKSI meillä on nyt Internet ja blogit ja lupa antaa kaikkien kukkien kukkia.

Kehruuta ja kuviokudonnaisia

Tiedotusluontoista asiaa: Kipakkojen seuraava tapaaminen on Mäki-Matin perhepuistossa lauantaina 10.5. Teemana on silloin kehruu. Ajattelin raahata sekä vanhan perinnerukkini että modernin Louët S45:ni paikalle ja näyttää, miten niillä tehdään lankaa. Otan mukaan valmiiksi karstattua villaa, ja halukkaille voin opettaa kehruuta kädestä pitäen. Toivottavasti paikalle tulee myös joku, joka osaa kehrätä värttinällä, niin että sitäkin voisi kokeilla samalla. Ja toivottavasti paikalle tulee muitakin rukkeja.

Paikka on Pikku-Matti eli ns. alatalo, osoite Oikokatu 7, Jyväskylä, ja aika 11.30 - 15.00. Tervetuloa!

Keräilin kaapeista pikkuvyyhtiä eri kuiduista, joita olen kehrännyt. Niitä on aika läjä, eikä tuossa ole läheskään kaikki kokeilemani kuidut. Tuon nuo näytteetkin mukanani hiplailtaviksi.

Vielä vilautus viimeaikaisista neulomuksista. Innostuin tekemään pikku lappusia kirjoneuletta, suurin osa Eeva Haaviston perinnelapasten kuvioiden mukaan. En ole koskaan oikein innostunut kirjoneuleista. Nurjan puolen neulominen on ollut jonkinmoinen mysteeri, jonka halusin nyt selättää. Onnistuihan se, mutta jo toiseen lappuseen tuli virhe. Sitten tein tahallani muunnelmia muihinkin lappuihin. Epätäydellisyys on jotenkin niin paljon kiinnostavampaa kuin täydellisyys.

Eeva Haaviston kirja Sata kansanomaista kuviokudinmallia näkyy muuten olevan nyt kovasti se juttu neulovassa Blogistaniassa. Tuula on perustanut kirjan mukaan tehdyille lapasille jo oman blogin, Haavisto KAL. Itselleni taitaa riittää nämä koelappuset. Ne on neulottu 2,5 mm:n puikoilla, mutta lapasista tulisi niillä jättikokoiset. Jossakin menee raja, ja minulla se on 2,5 :)

These small samples are mainly from Eeva Haavisto's book Sata kansanomaista kuviokudinmallia (1947). The book has one hundred traditional knitting patterns for mittens, collected from all over Finland. Since I am not experienced in stranded knitting, I made some mistakes already on my second sample. Then I thought that there is something very fascinating about imperfection, and modified almost all the other samples deliberately.

I borrowed the book from the library some time ago and made a note of some of the knitting patterns. The book has been reprinted a short while ago and is now the biggest fad among the Finnish knitters. There is even a blog dedicated to the mittens knitted according to Haavisto's patterns (published today, so we'll have to wait until someone posts pics of their mittens).

La dernière vogue dans la blogoshère finlandaise c'est les patrons traditionnels du livre Sata kansanomaista kuviokudinmallia (100 patrons de jacquard traditionnels pour des mouffles) par Eeva Haavisto. Le bouquin qui a été écrit dans les années 1940, vient d'être reimprimé. J'avais emprunté le livre dans la bibliothèque locale et noté quelques modèles. Maintenant je me suis mise à pratiquer la technique jacquard selon ses patrons. Je maîtrise mal le jacquard et ai fait des gaffes dès le second échantillon. Puis, j'ai modifié les modèles exprès. L'imperfection est tellement plus intéressant que la perfection. Si les patrons traditionnels finlandais vous intéressent, il y a un blog consacré aux oeuvres faites selon ses patrons ici (publié aujourd'hui donc pas grande chose à voir encore).

Kylddyyriä, kauhua ja vähän pitsiä

Kiitos viimeisestä, Päivi ja Timppa!

Ettei tämä menisi ihan insider-jutuiksi, niin kerronpa nyt teillekin, että Päivi Hintsanen, tuo digitaalisen kulttuurin monitoiminainen sai tänään Jyväskylän kaupungin kulttuuripalkinnon ja minullakin oli tilaisuus juhlia sitä hänen kotonaan. Pariskunta kierrätti näppärästi videokasettejaan ja kukin vieras sai viedä niin monta kuin halusi. Lienee parasta etten kerro, minkä taideteoksen heiltä nappasin. Hyvin toimii, kauhupitsiä (genrepaljastus tuli tässä jos et huomannut otsikkoa) syntyy Milwardin hohtokoukulla. Ääni joka videonauhasta lähtee on kuin sata koululaista rapistelemassa karkkipapereita Finnkinossa.

Päivi muuten muisti esitellä minut kaikille nimenomaan Neulovana lehmänä. No, itsepähän olen nimen valinnut. Sain kyydin kotiin taiteilijaväen autossa. Paluumatkalla poikkesimme Kuokkalan keskustaan yhteen taidegalleriaan, jossa oli näyttelyn avajaiset. Signeerasin vieraskirjan taiteilijanimelläni. Tällä kertaa ranskaksi. Saavat pojat ihmetellä sitä nimeä, osasivatpa ranskaa tai eivät.

Päivi Hintsanen, the mother of coloria.net and of many other media art sites and events, has (finally) received the Culture Award of the city of Jyväskylä this afternoon. I was happy to be among the many guests who celebrated the event at her home. Päivi and her husband had thought of a clever idea to recycle (read: get rid of) their old video cassettes. Perhaps I'd better not to tell which video tape I took. Anyhow, it turned out to suit my purposes perfectly. Some nice horror lace coming up on my illuminated Milward Crochet Lite hook. The noise the tape makes is like a hundred school kids crumpling their candy wrappers in a cinema.

BTW, Päivi introduced me to anyone as Knitting Cow. Well, it's my own invention, have to live with it. I was given a lift home in the car of a painter and the chairperson of the cultural board, and we stopped to see a new gallery on the way home. I signed the guestbook with my artistic alias, this time in French. I think the artists and the gallerist will spend a few moments figuring out who the heck was there.

Ma copine Päivi Hintsanen, un artiste médiatique de renommée internationale, a (enfin) reçu le Prix de Culture de la ville de Jyväskylä cet après-midi. J'ai eu la chance de participer aux festivités à sa maison. Päivi et son mari ont eu la bonne idée de recycler ses cassettes vidéo parmi les invités. Moi j'ai selectionné un ouvrage d'art du genre un peu moins à mon goût. Et ça marche parfaitement, voilà les premiers rangs d'une "dentelle horreur", crochetés à un crochet à lumière Milward Crochet Lite. Pour le son que fait la bande vidéo, imaginez une séance de ciné avec une centaine d'écoliers avec des bonbons emballés de cellophane.

Tytöt tykkää :: Le rouge et le noir

Kun 15-vuotias saa valita värit säärystimiin, niin se on tätä. Minulle tästä tulee mieleen kamalat Black Horse-kerrastot jostakin 70-luvulta. Tytöstä nämä ovat tietysti ihanat.

Kertasin rukilla lahjaksi saamiani ohuita lankoja säärystimiin sopiviksi. Kokeilin kaapelikierteisen langan tekoa, kun siihen sattui olemaan ohjeet viimeisimmässä Spin-Off -lehdessä. Mustavalkoinen on jo ihan onnistunutta. Kertasin ensin kaksi säiettä (tai tässä tapauksessa kaksi ohutta 2-säikeistä lankaa) ylikierteisiksi myötäpäivään ja sitten näin saadut langat hyvin vähäisellä kiristyksellä vastapäivään valmiiksi langaksi. Muut langat ovat villaa, mutta valkoinen lanka on jotain keinokuitua. Dralon tulee ensimmäisenä mieleen, sitä oli varmaan 60-70-luvuilla, jonkinlainen akryylintyyppinen, aika karheanoloinen kuitu. Sen pitäisi kestää tallikäyttöön tulevissa säärystimissäkin hyvin.

Here's the Girl's favourite colourway. To me this looks like the horrid men's long johns from the 70's. Well, the Girl knows nothing about that, born in the 90's as she is. I knitted her a pair of leg warmers for the stables. I plied some of the fine yarns that I got as a gift the other day. A great occasion to try a new technique and make cabled yarns as explained in the latest issue of Spin-Off.

J'ai laissé la Fille, 15 ans, choisir les couleurs pour ces leggings. Quelle surprise, du noir et du blanc, comme toujours. Elle adore, mais pour moi ça fait penser aux caleçons longs ultra moches des années 70. De toute façon, ce projet m'a donné l'excuse de tester la technique expliquée dans le numéro le plus récent de Spin-Off: les fils câblés. J'ai simplement retordu des fils fins que j'ai reçus l'autre jour. Une expérience très réussie, je trouve, je vais essayer d'autre combinaisons de couleurs pour des fils à chaussettes.

Kevään värit :: Spring colours :: Couleurs du printemps

Edellisessä neuletapaamisessa tein tossuja Villa Laurilan kainuunharmaslangoista. Joku huomautti, että syksyn värejä. Minusta nämä ovat kyllä ihan kevään värit. Ainakin näin huhtikuussa väri-ilo on pihasta kaukana. Ruskea lanka on värjätty seitikeillä. Varren kuvioaihe on vanhasta suomalaisesta villasta kertovasta kirjasta.

I started these home socks at the knitting meeting a couple of weeks ago. The yarn is from Grey Finnwool from Villa Laurila plus some mushroom-dyed Estonian wool. I found the leaf motif of the cuff in some old book from the 1940's that describes the use of domestic wool. Somebody said the colours reminded her of autumn. I thought they were very this season. Look at outside: April in Finland is very grey indeed, with only some glimpses of reddish brown.

A notre café tricot il y a quelques semaines, lorsque j'ai commencé à tricoter ces chaussettes, une copine a remarqué que c'étaient des couleurs d'automne. Moi pourtant j'avais pensé que c'étaient des couleurs bien à la saison. Regardez dehors: du gris partout et seulement un peu de brun dans les arbustes. Les laines grises vient de Villa Laurila, le fil rouge est teint aux champignons.

Nämä ovat itse asiassa jo kolmannet samalla mallilla tehdyt kotitossut. Tällaiset tossut tein aikoinaan tytölle. Luonnonvaaleata ja itsevärjättyä sinivihreää villalankaa. Ei voi mitään, minusta nämä on niin carllarssonit.

This is actually the third pair of socks knitted in a similar fashion. These are the socks I made for the girl last year. The green and blue yarn is handdyed. For some reason, these socks remind me of the paintings and interiors of Carl Larsson.

C'est la troisième pair de chaussettes que j'ai tricoté de la même façon. Voilà les chaussettes que j'ai faites pour la Fille l'an dernier. Elles me font toujours penser aux peintures de Carl Larsson.