30.6.10

Woolfest

Woolfest-villafestarit on ollut haaveenani jo monta vuotta. Kun Anu alkoi kysellä minulta, että lähdetäänkö tänä kesänä, niin minua ei tarvinnut paljon houkutella. Olin katsellut tapahtuman sivuja netissä ja lueskellut ihmisten blogeja, mutta silti se oli tapahtumana vaikuttavampi kuin osasin kuvitella. Vertailukohteena itselläni on vain suomalaiset käsityömessut ja Tampereen tallipihalla järjestetyt lammasmarkkinat.

Saavuimme Cockermouthiin perjantaina iltapäivällä. Melkein koko matkan Edinburghista Carlislen kautta Cockermouthiin junan ja bussin ikkunoista näkyi lehmiä. Tai lampaita. Tai lehmiä ja lampaita samalla laitumella. Vieno lietelannan tuoksu tulvi avoimista bussin ikkunoista. Kuinka enteellistä se olikaan.


Woolfestin vastaanotto ja koko tapahtuman henki oli ystävällinen ja lämmin heti lipunmyynnistä alkaen. Enkä puhu nyt sisäilman lämpötilasta, joka oli huomattavan korkea varsinkin lauantaina, vaan järjestäjien ja myyntikojujen yleisestä suhtautumisesta. Tapahtuma järjestetään pääasiassa vapaaehtoisvoimin ja henkilökuntaa riitti niin infotiskin taakse, ravintolaan kuin siivoukseenkin. Olin varannut meille paikat perjantain illalliselle messuhallin viereiseen telttaan (hyviä paikallisia makkaroita!) ja sen jälkeen yhteiskehruu- ja neulomistapahtumaan. Kukaan ei tuntunut hätistelevän pois niitäkään, jotka eivät näihin tapahtumiin osallistuneet vaan viettivät iltaa ystäviensä kanssa messukeskuksen baarin puolella.

Woolfestin myyjien lista on vaikuttava. Paikalla oli hyvin monta netistä tuttua verkkokauppaa edustettuna, niin suuria kuin pieniä yrittäjiä. Tarjolla oli tietysti lankaa jos minkälaista: värjättyä, teollista, käsinkehrättyä, ylellistä, halpaa, värjäämätöntä värjäreille, luonnonvärisiä brittilampaiden (luomu)lankoja, Noron uutuuksia, jättipuikoilla neulottavia jättilankakeriä. Oli myös tarvikkeita matonkutojille, ristipistoharrastajille ja askartelijoille. Mutta ennen kaikkea tarjolla oli kuituja sekä huovutukseen että kehruuseen sekä kehruuvälineitä. En ole eläissäni nähnyt niin paljon käsinvärjättyjä, kauniisti letitettyjä villatopseja kuin Woolfestissä. Villatopseja ja karstalevyjä sadan gramman paketeissa, siisteinä jättipalloina ja muovisäkeissä sikin sokin, jos mitä eksoottisia kuituja kokeiltavaksi alpakan ja kamelin lisäksi: jakkia, opossumia, maitokuitua, ramia, soijaa, silkkiä eri muodoissa. Ei millään muista mitä kaikkea. Ilokseni huomasin, että varsinkin pienet myyjät olivat jättäneet merinot pois valikoimistaan. Tilalla oli blue-faced leicesteriä, shetlanninlammasta, jacobsia. Olin ajatellut ostaa värttinän ja jotain kuitua kehrättäväksi illan yhteiskehruutapahtumaan, mutta kaiken paljouden keskellä iski paniikki. Ostin kauniinväristä alpakka-silkkisekoitusta Fyberspatesin kojusta, mutta kun juttelin värttinäkauppiaan kanssa, hän neuvoi hakemaan jotain parempilaatuista kehrättävää, sillä topsi oli huovuttunut. Eipä hätiä mitiä, hain värjäämätöntä villaa toisesta kojusta ja kävin seuraavana päivänä vaihtamassa Fyberspatesin kuidun vähemmän huovuttuneeseen (ainakin neiti/rouva itse väitti niin, en ole vielä itse kokeillut).

Woolfestissa oli tarjolla myös säkkikaupalla raakavillaa. Tapahtuman nettisivujen mukaan tänä vuonna myytiin 400 lampaan villat! Hinta vaihteli 3-35 punnan välillä per säkki tai pussi.



Erikoisinta meikäläiseen meininkiin verrattuna oli se, että myyjien kojujen seassa oli siellä täällä häkkejä, joissa oli eläviä eläimiä: erirotuisia lampaita, alpakoita, mohairvuohia, kaneja. Tilaisuus järjestettiin paikassa nimeltä Lakeland Livestock Centre eli järviseudun karjakeskus, jossa järjestetään myös karjahuutokauppoja. Mielettömän hieno juttu, että villan tuottajat ja loppukäyttäjät kohtaavat toisensa. Lampaita oli esillä hyvin monia rotuja ja rotujärjestöt esittelivät eläinten villoista tehtyjä lankoja ja tuotteita omissa kojuissaan.


Herdwick


Manx Loaghtan


Ouessant


Portland


Teeswater


Huutokauppa-areenalla Sue Blacker esitelmöi raakavillan lajittelusta ja käsittelystä sekä eri lammasroduista. Jos nyt oikein muistan, hän kertoi että Britanniassa on 29 miljoonaa lammasta eli yksi lammas jokaista kahta brittiä kohden. Lammasrotuja on yli kuusikymmentä. Sue Blacker kasvattaa gotlanninlampaita ja omistaa kehräämön nimeltä The Natural Fibre Company, jonka nettisivuihin kannattaa tutustua. Areenalla esiteltiin myös lammasrotuja ja järjestettiin hyväntekeväisyyshuutokauppa, jossa oli myynnissä kävijöiden tekemiä lampaita.



Jos oli kuituja paljon, niin paljon oli myös erilaisia värttinöitä ja rukkeja. Sain kokeilla Almost Alien-rukkia, joka todella näytti ulkoavaruuden olennolta. Sähkökäyttöisessä rukissa on paneeli, josta valitaan kierrosnopeus ja kierteen tiukkuus ja sitten vain painetaan pedaalia kuin ompelukoneessa. Käsillä joutuu vieläkin tekemään töitä. Kokeilemassani rukissa rulla raklatti vähän ilkeästi, muuten se oli yllättävän hiljainen. Uudemmassa mallissa rulla on kuulemma magneettikiinnitteinen ja äänetön ja siinä on sekä liukuva langanohjain että langanpituuden laskin! Kehitys kehittyy. Vähän parempaa graafista käyttöliittymää voisi toki toivoa ja olisihan se kiva, jos rullaan voisi syöttää haluamansa langan vahvuuden ja se myös pitäisi huolen, että lanka on tasalaatuista (olin kirjoittaa että tasapaksua - sitähän se sitten taitaisi olla). Kaipa minulla on rukkiasiat niin kunnossa, etten jaksanut edes laskea, mitä kaikkia rukkeja oli paikalla. Erilaisia Louëteja ainakin, Kromskeja ja Majacrafteja, myös uusin mallinsa Aura. Värttinäkauppiaat antoivat auliisti kokeilla värttinöitään, mutta valittelivat että tapahtuman jälkeen verkkokauppojen sivut ovat kovin tyhjät. Mieleen jäivät erityisesti Kevin Rhodesin kauniisti sorvatut värttinät. Ostin yhden, tosin Wingham Woolworksin kojusta.

Alien

Majacraft Aura

Hitch Hiker Road Bug

Ashford Country






Hauska yksityiskohta festareilla oli norjalainen Larvikin neulekahvilan naisporukka, joka oli paikalla jo toista kertaa. He neuloivat ringissä, kertoivat maastaan ja käsityöperinteestään ja opettivat skandinaavista neulomistapaa ja neulakinnastekniikkaa halukkaille.



Muita vieraita kieliä kuin norjaa ja suomea ei omiin korviini kantautunut. Tosin yksi tämän vuoden pääesiintyjistä oli venäläissyntyinen Galina Khmeleva, joka opetti Orenburg-shaalien tekoa ja seitinohuiden kashmirlankojen kehräämistä tuetulla värttinällä. Minulla on muuten vanha itäsuomalainen värttinä, joka näyttää hyvin samanlaiselta kuin Galinan venäläiset värttinät.


Neuleblogit ja Ravelry oli huomioitu omalla nurkkauksella. Kävin siellä istuskelemassa ja neulomassa ja rauhoittumassa vähän aikaa, mutta kukaan ei tullut juttelemaan ja itselläni oli niin väsy etten tehnyt aloitteita. Yhteiskehruu/neulontatapahtumassa sen sijaan teimme tuttavuutta muutaman englantilaisnaisen kanssa, joista oli aivan käsittämätöntä että olimme matkustaneet Suomesta asti varta vasten Woolfestiin. Matkailu avartaa, mikä tuli taas kerran todistettua. Ja Edinburghissakin tuli vietettyä muutama päivä ja nähtyä kaikenlaista. Mutta siitä lisää toisella kertaa.

Woolfestistä jäi hyvä mieli. Ainoa asia mikä vähän harmittaa on tietysti se, että käteinen loppui heti alkuunsa, kun ostin värttinöitä kavereita vartenkin ja itselleni käsikarstat. Monellakaan pikkukauppiaalla ei ollut mahdollisuutta ottaa vastaan korttimaksua. Kokeilin nostaa rahaa läheisen huoltoaseman automaatista, mutta se ei tainnut osata lukea kuin brittikortteja. Sitten jouduin tekemään ne aivan välttämättömät (niinpä niin) kuituostokseni P & M Woolcraftin kojulla. Pari kiloa oli ylipainoa laukussa paluumatkalla, hih.

Matkajärjestelyistä: (lisätty 19.1.2011)

Lensimme Ryan Airilla Pirkkalasta Edinburghiin, lentoaika vain pari tuntia. Mahdollinen halpa reitti myös Helsinki-Manchester, mutta Edinburghissa taitaa olla enemmän nähtävää. Sitä varten kannattaa varata ainakin pari päivää. Matkustimme Edinburghissa pääasiassa paikallisbussilla, joka on halpa (kertamaksu ₤1.70, päivälippu ₤3, liput maksetaan tasarahalla bussissa tai ostetaan automaatista). Bussireittikarttoja ja päivälippuja saa päärautatieaseman, Waverley Stationin, lähellä olevasta Lothian Buses -nimisen firman toimipisteestä. Lentokenttäbussien terminaali on päärautatieaseman sisäänkäynnin edessä, sieltä on hyvä suunnistaa vaikka majapaikkaan.

Edinburghista Cockermouthiin matkustimme junan ja bussin yhdistelmällä: junalla Carlisleen ja sieltä bussilla Cockermouthiin. Cockermouthin keskustasta kulkee festivaalipäivinä kuljetus Woolfestiin puolen tunnin välein. Tällaista pikkubussi käytimme paluumatkallakin. Kätevää. Junaliput ovat etukäteen ostettuina halvempia kuin juuri ennen matkaa. Niiden hinnoissa on huimia eroja, ruuhka-aikojen ulkopuolella liput ovat paljon halvempia kuin muulloin. Kaukolinjan bussit ovat yleensä ottaen edullinen tapa matkustaa.

Majapaikat voi ja kannattaa varata etukäteen vaikka booking.comin kautta. Halpoja huoneita löytyy Edinburghista pilvin pimein, mutta niissä kannattaa varautua kapuamaan kapeita rappuja ullakkokerroksiin, huonosti jos ollenkaan toimiviin nettiyhteyksiin ja vähemmän täyttäviin aamiaisiin.

Woolfestin ja oheistapahtumien liput varasin netin kautta. Lippuja ei toimitettu kotiin, vaan ne sai tapahtuman infopisteestä.

Matkalaukkujen säilytyksessä kannattaa muistaa, että rautatie- ja bussiasemilla ei yleensä ole säilytyslokeroita. Edinburghissa matkalaukkuja voi säilyttää päärautatieasemalla ja lentokentällä. Laukut turvatarkastetaan. Woolfestissä oli oma laukkujen säilytyssysteemi, josta perittiin pieni maksu hyväntekeväisyyteen.

29.6.10

Hiya!

Käytiin Pajukannan perinnetilan Anun kanssa vähän tuulettumassa maailmalla. Matkustettiin Edinburghin kautta Luoteis-Englantiin, Cockermouthiin, villafestareille. Olihan mahtava reissu. En ole ikimaailmassa nähnyt yhdessä paikassa niin paljon lankaa, villaa ja muita kuituja sekä erilaisia käsityötarvikkeita.

Greetings from sunny Edinburgh and North West England. I was there for a few days with my shepherd friend Anu. We went to Woolfest in Cockermouth, Cumbria. Our trip was wonderful and the Woolfest event much even better than I expected. A spinner's heaven with all the yummy fibre and animals! It definitely deserves a longer story later, today I am too busy to post but a few lines and some teaser pics: some naturally dyed fibre I made last night after returning home and a few spindles for my knitting club members. 

Nyt on kiire, pitää kohta taas lähteä kohti Itä-Suomea, mutta bloggaan Woolfestistä varmasti myöhemmin lisää kuvien kanssa. Tässä tiiserinä kuvia villatopseista, jotka värjäsin Woolfestista ostamillani luonnonväripigmenteillä eilen illalla. Muutaman värttinänkin ostin siltä varalta, että jos kehrääviä Kipakoita kiinnostaa.

Kuidut shetlanninlammasta, BFL:ää, alpakkaa, silkkiä. Väriaineet: värimatara, kateku, punainen ja violetti lakkaväri, annatto, dhak.

Fibres: Shetland, BFL, alpaca, silk. Dyes: madder, cutch waste, red and purple lac, annatto, dhak.

19.6.10

Sur-rur


Nyt jo kotona, silkkilankaa tulossa. Victoria ja Daniel on niiiiin ihania. Ja Dorothykin sai tänään miesseuraa.

On the road again

Dorothyä viedään bussista bussiin eli kehruukonsulentti iskee
jälleen. Tällä kertaa Röykkälän lammastilalla Leivonmäellä.

Antaakohan Törötin mulle ikinä anteeksi tätä
jätesäkkinöyryytystä?!

18.6.10

Hento valkoinen

Sairaalateema jatkuu. Eli taas 400 grammaa sideharsoa väännetty silmukoiksi 20 millin puikoilla. Ja sitä riittää...
Another 400 grams of gauze used for this loose sweater. Knitted on 20 mm needles. And I have got plenty of that stuff left...

17.6.10

Kertosäkeitä

Minulla on taipumusta toistaa itseäni: olen neulonut kaksi Kiriä, kolme Swallowtailia, ainakin kuusi  Suopursu-huivia... ja nyt tämä uusin kirjoneulevillitys.

I have a tendency to repeat my self: Kiri shawl x 2, Swallowtail x 3, Suopursu x 6 (at least) ... and now I keep repeating this stranded pattern. The woollen yarns are dyed with natural dyestuff, indigo and cochenille at least. The yarns had no labels on when I bought them, so I do not really know who made them, when and with which plants they have been dyed. I guess the dark blue worsted yarn is industrial yarn, dyed with synthetic dyes.


Tallitytön talvivarustus olisi tässä. Herra B tahtoi mukaan kuvaan - myös komean kepin.

Tummansininen lanka on nyt kulutettu loppuun, kasvivärjättyjä jäi vielä joka väriä niin paljon että niistä voisi luoda uusia sekoituksia. Tuli muuten mieleen, että kiiltäväpintaisen kampalangan ja mattapintaisen karstalangan yksivärinen yhdistelmäkin voisi olla kaunis.

Lisäsin edelliseen postaukseen muuten ne lupaamani kirjavinkit, jotka kuulin väriluennoilla ja työnäytöksissä.

12.6.10

Kontaktivärjäystä ja värjäyskontakteja

Tällä viikolla on tullut saatua värioppia niin että silmissä vilisee. Torstaina kävin kuuntelemassa luentoja kaupunginkirjastossa ja tänään oli vuorossa käytännön työpajoja. Kokeilin kirjastosta postausta suoraan kännykällä, kun vihdoin tajusin, miten kuvat saa näkymään Bloggerissa. Pitää vain käyttää inhoamaani Google Mail -tiliä eikä sitä tavallista, niin pystyy lähettämään kuvat suoraan blogiin. iPhonen kamera on aika kehno (vaikka itse laitehan on mitä mainioin), mutta taidan käyttää sitä jatkossa enemmän pikkupostausten lähettelemiseen.


Edellisessä postauksessa oli kuva kontaktivärjätyistä langoista ja kommenteissa ehti joku jo kyselemään, mitä ne kontaktivärit ovat. Kontaktivärjäys on menetelmä, jossa ei tarvita lämpöä, mutta aika lailla kärsivällisyyttä. Tässä tämänpäiväinen kuva Ulla Lapiolahden kontaktivärjäyksestä. Jossakin tuolla epämääräisen silpun alla, ilmatiiviissä pussissa on alunalla esipuretettua, kosteaa villalankaa. Pussin annetaan oleutua pari viikkoa, sitten avataan pussi ja katsotaan, miten värit tarttuivat lankaan. Ja ravistellaan väriaineet pois langoista. En nyt muista, mitä väriainetta tuossa on. Periaatteessa kaikki luonnonväreillä värjätessä käytetyt mäskit voi vielä värjäyksen jälkeen käyttää tällä tavalla. Eri väriaineita sekoittamalla saa mielenkiintoisia lankoja. Kontaktivärjäystä voi toki kokeilla eri materiaaleihin (kangas, rottinki, puu, jne.) ja tietysti myös synteettisillä väreillä.

Oli ikävää, kun juuri tänä päivänä satoi vettä kuin aisaa ulkona järjestettyjen työpajojen aikana. Kastelin farkkuni lahkeet läpimäriksi Alexander Wikströmin kiehtovaa maaväriesitystä seuratessa, vaikka toinen puolikas minusta mahtuikin katoksen alle.


Kipakat viettivät myös KIP-päivää samaisessa tilaisuudessa. Viisaasti vilustumista vältellen pysyttelimme enimmäkseen Galleria Harmonian sisätiloissa. Kovin monta Kipakkaa ei paikalle saapunut, kun kaupungin lankaliikkeissä oli kilpailevia tilaisuuksia, mutta iltapäivällä oli varsinainen väkiryntäys, kun yksi polttariporukka hakeutui seuraamme. No, heistäkin vain tuleva morsian "pakotettiin" puikkoihin.

Luonnonväriteemaan liittyen työn alla olivat jo tiistaina kokenillivärjätyt lapaset. Sain ne valmiiksi tiistain luennon aikana, mutta kun minulla sattui olemaan lisää luonnonväreillä värjättyjä lankoja, harjoittelin tänään kirjontaa. Uusi laji minulle, kopioin joitakin anopin tekemän rekipeiton pistoja ja säveltelin omiani. Tein lapaset, koska halusin kokeilla yhtä vanhaa kirjoneulemallia pyörönä johonkin nopeaan neuleeseen.

Jälkeenpäin huomasin, että olin tehnyt malliin pari virhettä. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi malli näyttää kovin kivalta. Niinpä seuraavaksi työn alla on säärystimet, aika Kenzot mielestäni. Kaikki langat ovat kässämuseon rompetorilta halvalla ostettua satsia, luonnonväreillä värjättyjä paitsi pohjaväri tummansininen.

Suuret kiitokset Lisää väriä! -tapahtuman järjestäjille! Toivottavasti jaksatte järjestää yleisötilaisuuksia vastakin. Tässä vielä tapahtuman aikana saatuja linkki- ja kirjavinkkejä:

10.6.10

Lisää väriä

Ulla Lapiolahden kontaktivärjättyjä lankoja Lisää väriä -
luentopäivänä. Mahtava päivä. Käsinpainetuista tapeteista voisi
haaveilla seuraavaksi...

9.6.10

Harso

Älynväläys tämäkin. Sain joskus valtavan kiekon sideharsonauhaa lahjaksi. Toissapäivänä surffailin vähän neulemalleja superpaksuille langoille ja eilen sain valmiiksi tämän luomuksen. Ei puhettakaan, että meidän teini käyttäisi tätä, mutta tulipahan tehtyä.

Easy breezy summer pullover in gauze. Yes, the same stuff that is used in bandages. I once got a giant cheese of gauze ribbon and just had to test it for knitting. This was a very fast project, it took me two days to find the pattern and knit it. Sadly, our teenager only wears this for the photo. So conventional, the youth of today.

Voilà de nouveau: un pull en bande gaze. J'ai reçu un énorme rouleau de gaze comme cadeau et il m'a pris un certain temps pour trouver le courage et le patron pour essayer de le tricoter. Enfin commencé, ce projet a été très rapide à réaliser. Malheureusement la gaze n'est pas de meilleure qualité, le boulochage me gêne un peu. J'aurais pu l'éviter en coupant les franges qui sortent de l'autre côté de la bande mais ça aurait été trop de perfection pour moi.

Malli/Pattern/Patron: Nimbus Sweater, Wenlan Chia/Canadian Living
Puikot/Needles/Aiguilles: 8 mm
Koko/Size/Taille: S

Iholle miellyttävästä kesäpuserosta jätin kauluksen pois, vaikka alkuperäisessä versiossa se onkin yksi puseron jujuista. Toinen on nuo reiät sivuilla. Tulipahan todistetuksi että sideharsoa pystyy neulomaan. Kovin mukavaa neulominen ei tosin ole, sillä "lanka" ei luista puikoilla erityisen hyvin, repeilee ja halkeilee helposti. Käyttämäni harso ei ole samaa laatua kuin apteekissa. Perfektionisti olisi varmaan leikannut ensin toisen reunan ylimääräiset hapsut pois, mutta minä en jaksanut. Alla kuva harsokiekosta, aika jytky vieläkin. Puikkojen koko on 20 mm.

I left out the collar (which is nice, by the way, as are the venting holes on the sides). But now I know that you can knit with gauze. It was not especially pleasant but still. The gauze that I used is recycled stuff, not the same quality as in the pharmacies. A perfectionist would have cut out the extra bits on the other side of the ribbon, which make the fabric look a bit untidy, but I didn't care. For scale, I added 20 mm needles in these photos.

J'ai omis le col ajouré (très beau, d'ailleurs). Eh bien, maintenant je sais que l'on peut tricoter avec la gaze. Bien que ça ne soit pas particulièrement facile ou rapide. Sur les photos ci-dessous, les aiguilles sont de 20 mm.

5.6.10

Syntymäpäivä

Matkoilla. Etelässä. Eli Helsingissä.
Tytön kirjoittamassa kortissa luki:
Rukki surraa
Pirkko kehrää
Lanka lumoaa