23.4.07

Se aika vuodesta

Pitäisiköhän hommata korvamerkit herra B:lle, kun se on alkanut tuottaa villaa yli omien tarpeiden? Saisikohan tällaisellekin kuiduntuottajalle jotain EU-tukiaisia? Kuluja tulee, keskuspölynimuri on pitänyt uusia ja hermot menee!

Should I get ear tags for Mr. B who has started to produce way too much hair? Is this kind of fibre production eligible for EU subsidies? There are expenses, we've been forced to repair the central vacuuming system once, and this is driving us nuts!

Hyvänen aika, onko tämä kaikki minun?!
OMG, did I leave this here?!

Ja eiliseen angstipostaukseeni palaten, silmänpaineissa ja -pohjissa ei ole mitään vikaa (huh), näössä kylläkin, mutta jospa se paranee uusilla rilleillä. Joita muuten joudun odottamaan monta viikkoa. Missähän ne valmistetaan? Kiinassa? Zut, sanoisi ranskalainen. Meni hyvä syy jättää surkea työpaikka. Mutta jospa kiinalaiset huolehtii siitäkin, että joudun jättämään sen lähitulevaisuudessa, halusin tai en.

Taskutossujen ohjetta kysyttiin. Englanniksi netistä löytyy kyllä useitakin ohjeita, ihan googlettamalla "pocket book slippers". Käyttämäni suomalainen ohje on julkaistu Eevan käsityöt -nimisessä lehdessä otsikolla "Sukkatossut kumisaappaisiin" joskus vuonna kivi ja miekka (minä ääliö en ottanut ylös vuotta). Tekijänoikeudellisista syistä en ryhdy kopioimaan ohjetta tänne.

22.4.07

Väristyksiä

Löysin kasvivärjääjien postituslistalta pari uutta värjäysblogia, jotka ovat todella tutustumisen arvoisia värjäyksestä kiinnostuneille: Riihivilla ja Coloria. Jälkimmäisen tekijä Päivi Hintsanen on tehnyt myös loistavan coloria.net-sivuston sekä mm. aikaisemmassa blogipostauksessa mainitsemani verkkonäyttelyn webbisivut. Päivin blogia lukiessa minulta vierähti tunti jos toinenkin.

I came across two Finnish blogs that deal with natural dyeing and that I'd like to share with you:
Riihivilla, Dyeing with natural dyes (as the name indicates, the blog is written in English, too) and Coloria (in Finnish only, unfortunately, for this blog is a mine of information).

Oli myös hauska yhteensattuma, että Päivi kerää vanhoja värjäysaiheisia kirjoja ja artikkeleita, jotka hän aikoo tulevaisuudessa julkaista netissä. Löysin kevättalvella kirjastosta yhden 1800-luvun värjäysaiheisen kirjan ja kun se omasta mielestäni oli aika hyvä ja huvittavakin ja sitä paitsi hyvin ohut kirja, päätin naputella sen Wordillä nykyihmisen tajuamaan muotoon. Teksti oli nimittäin fraktuuraa, ja aika harva taitaa enää osata sitä lukea. Ajattelin sitten joskus laittaa sen blogiini, koskapa kirjan tekijä oli jo aikaa sitten painunut manan majoille ja tekijänoikeudet rauenneet. Mutta Colorian löydettyäni teinkin Päivin kanssa diilin. Hän kun hallitsee webbitoimittamisen huomattavasti paremmin, niin hän saakin julkaista tuon kirjan. Seuratkaa siis coloria-blogia, jos vanhat värjäysohjeet kiinnostavat.

Dumbo

Olen tyystin unohtanut laittaa tänne kuvan neuleesta, jonka tein Spin me a tresor -vaihdossa saamastani langasta.

Lankahan oli Carolin lähettämää paksua, harmaata, käsinkehrättyä villaa. Nimitin heti puolen kilon jättivyyhdin Dumboksi ja Dumbo siitä tulikin, elefanttityyny.

Ajattelin, että kerrankin teen jotain todella yksinkertaista. Norsuun viittaa vain väri ja muoto, joka näköjään on käytössä jo muotoutunut uudelleen. Tyyny on hyvin funktionaalinen. Se käy lämmittämään kipeitä hartioita, on erinomainen pään tuki sängyssä lukiessa ja ylösalaisin käännettynä tukee hyvin selkää, kun kehrään sohvalla.

I have totally forgotten to add here a photo of the artwork I made months ago using the yarn that Carol sent me for the Spin me a treasure swap. I baptised the enormous 1-pound skein "Dumbo" and turned it to this knitted cushion. The design is based on the famous KISS (keep it simple, stupid) principle. As the colour reminded me of an elephant, I chose this form (in the pic, I see it's a bit deformed, though, after heavy use). It is very functional: you can use it to warm your aching neck, support your head when reading in bed or (turned upside down) to support your lower back when spinning on the sofa. Thanks, Carol!

Hiirenkorvalla

Istuva Härkä huomautti, että en ole päivittänyt blogia kohta kuukauteen. Joku siis seuraa tätäkin blogia. Hienoa. Bloggaamattomuuteen on vaikuttanut kieltämättä ne neuleblogien "normitukseen" pyrkivät kirjoitukset, joihin törmäsin siellä sun täällä Blogistaniassa. Jossakin välissä ajattelin jo ottaa koko blogini blogilistalta pois, mutta sitten rauhoituin ja tajusin, että tuskin ne kirjoittelijat edes minun blogiani lukevat. Ei tämä niin hip&cool ole. Minun blogi, minun. Konamintti koinvontti korjoittaakintti koollatäntti koikkavantti konttikielelläkontti :)

Minusta tuntuu, että huhtikuu ja koko kevättalvi on mennyt haahuillessa. Mielessä on jos mitä kivaa tekemistä, mutta olen hajoittanut itseäni aivan liikaa. Kalevalaneulekin on vielä vaiheessa. Jos tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla, niin tuon puseron osalta on tullut silattua sitä oikein kunnolla. Joka sunnuntai päätän, että kalevalainen valmistuu tällä viikolla. Ja seuraavana sunnuntaina huomaan, että edistystä ei juuri ole tapahtunut. Nyt on menossa hihat melkein puolessa välissä.

Paljon mukavampaa kuin neuloa suuritöistä puseroa, on kutaista nopeasti jotain pientä, kuten nämä taskutossut. Taskutossuiksi (lommetøfler) ainakin norjalaiset näitä kutsuvat, "pocket book slippers" näyttäisi olevan englanninkielinen nimi. Niitä on tehty paljon talven aikana norjalaisten neuleblogeissa. Omani tein Isoveli-langan jämistä muutamassa tunnissa.

Taskutossut Novita Isoveli-lankaa
Pocket book slippers (Novita Isoveli)

Kehrätä olen myös ehtinyt. Tilasin Florencelta tussah-silkkiä, ja olen kokeillut ympätä sitä erilaisiin lankoihin, kuten tähän kainuunharmaasta kehrättyyn.

Kolme sisarusta - kainuunharmasta ja tussah-silkkiä
Three sisters - grey Finnwool plied with tussah silk
Les trois soeurs - Finnwool grise de Kainuu retordu avec de la soie tussah

Olen ihan rakastunut tuohon väriyhdistelmään, vaikka itse sen loinkin. Itse asiassa tein langan lahjaksi, mutta en maltakaan antaa sitä pois. Hyi minua.


Toinen kokeilu on tämä lilan ja ruskea sekoitus. Siinä on samat värit kuin aikaisemmin tekemässäni, ohuemmassa langassa. Tässä valkoinen silkki on sekoitettu karstamyllyssä suomenlampaan villan joukkoon, kun edellisessä kertasin säikeen silkkiä ja säikeen villaa. Harjasin langan koiranharjalla pörröiseksi ja pehmeäksi.

Ruskeaa suomenlammasta, mohairia, silkkiä, harjattu
Brown Finnwool, mohair, silk, brushed
Finnwool beige, mohair, silk, brossé

Minulle on iskenyt myös jokin nostalgiakipinä, jonka takia olen ravannut kirjastossa tutkimassa vanhoja käsityökirjoja ja -lehtiä. Eniten kiinnostavat artikkelit suomenlampaan villasta ja vanhat neuleohjeet (sieltä löytyi myös em. taskutossujen suomenkielinen ohje). Ja vanhat kasvivärjäysohjeet ja ... sekin homma on vähän levinnyt käsistä. Tähän liittyen, Suomen Käsityön museon sivuilla on hieno verkkonäyttely Sata taidon vuotta 100-vuotisen Taito-lehden (s. Käsiteollisuus, ent. Kotiteollisuus) kunniaksi. Sivustolta löytyy myös vanhoja käsityömalleja ja -ohjeita.

Lopuksi en voi olla purkamatta tänne vähän huoliani. Kävin tällä viikolla silmälasiliikkeessä ja löysinkin sopivat uudet pokat (titaania, kun olen nikkeliallergikko). Mutta optikko marssittikin ensin silmälääkäriin, sillä silmänpaineet ovat koholla. Huomenna on aika lääkärille. Koko viikonloppu on mennyt pilalle, kun olen miettinyt, mitä tuo paineennousu voi merkitä. En ole vuosikausiin nähnyt mielestäni kovin hyvin. Sain ensimmäiset lasit muistaakseni 15-vuotiaana, joten tilanteeseen on tottunut pikkuhiljaa. Jos silmissä on todella jotain vialla, niin saisinpahan hyvän syyn sanoa itseni irti nykyisessä makkityöstäni ja nauttia vapaasta lankataiteilijan elämästä niin kauan kuin pystyn jotain näkemään. Tuli mieleen sekin, että kehruu on taitanut alkaa kiinnostaa minua myös sen takia, että näkö on huonontunut. Kehrätessähän voi luottaa vaikka sormiinsa, ei lankaa tarvitse koko ajan nähdä. Naisilla kai on aikojen kuluessa muuttunut käsityöharrastukset/tarpeet juuri näin: nuorena tarkkuutta vaativaa kirjontaa ja pitsinvirkkuuta, sitten vanhempana neulontaa ja vihdoin rukin ääreen kuolemaa odottelemaan.