Bongaa kämmekkäät

Testineulontaa

Uutta pukkaa

Uusi huivi puikoilla: Dianna (ilmaisohje Ravelryssä). Ohje on aika haastava, mutta kaipa tämä tästä lähtee syntymään. Lankana luonnonväreillä värjättyä yksisäikeistä blue-faced leicester -rotuisen lampaan villaa, josta postasin aikaisemmin. Lanka on paikoitellen todella ohutta. "3 nurin yhteen silmukan takareunasta" saa neuloa melkein hengittämättä. Enkä edes tiedä, neulonko niitä silmukoita oikealla tavalla. Hällä väliä, tuskin valmiista huivista mitään huomaa. Konttineuleena neulottu pitsihuivi on vain niin mielenkiintoinen projekti, että ei voi olla kokeilematta.

Hiya!

Käytiin Pajukannan perinnetilan Anun kanssa vähän tuulettumassa maailmalla. Matkustettiin Edinburghin kautta Luoteis-Englantiin, Cockermouthiin, villafestareille. Olihan mahtava reissu. En ole ikimaailmassa nähnyt yhdessä paikassa niin paljon lankaa, villaa ja muita kuituja sekä erilaisia käsityötarvikkeita.

Greetings from sunny Edinburgh and North West England. I was there for a few days with my shepherd friend Anu. We went to Woolfest in Cockermouth, Cumbria. Our trip was wonderful and the Woolfest event much even better than I expected. A spinner's heaven with all the yummy fibre and animals! It definitely deserves a longer story later, today I am too busy to post but a few lines and some teaser pics: some naturally dyed fibre I made last night after returning home and a few spindles for my knitting club members. 

Nyt on kiire, pitää kohta taas lähteä kohti Itä-Suomea, mutta bloggaan Woolfestistä varmasti myöhemmin lisää kuvien kanssa. Tässä tiiserinä kuvia villatopseista, jotka värjäsin Woolfestista ostamillani luonnonväripigmenteillä eilen illalla. Muutaman värttinänkin ostin siltä varalta, että jos kehrääviä Kipakoita kiinnostaa.

Kuidut shetlanninlammasta, BFL:ää, alpakkaa, silkkiä. Väriaineet: värimatara, kateku, punainen ja violetti lakkaväri, annatto, dhak.

Fibres: Shetland, BFL, alpaca, silk. Dyes: madder, cutch waste, red and purple lac, annatto, dhak.

Lisää väriä

Ulla Lapiolahden kontaktivärjättyjä lankoja Lisää väriä -
luentopäivänä. Mahtava päivä. Käsinpainetuista tapeteista voisi
haaveilla seuraavaksi...

Aqua - apua!

Olen viime aikoina viehtynyt veden väreihin. Ei mihinkään kirkuvan räikeisiin turkooseihin, vaan hillitympiin, murrettuihin väreihin. Yritin tehdä sellaista lankaa tänään ja värjätä samalla yhden luonnonharmaan Suopursu-huivin. Inspiraationa oli vyyhti teetee Elegant-lankaa ja Gina Tricot'n harmaansinertävänvihertävä paita, joiden väliltä toivoin löytäväni oikean sävyn. Mallit oikealla altaan reunalla (GT:n väri ei oikein kameralla onnistunut).

I love watery colours. Not the brightest turquoises and blues, but more subdued hues. Today I tried to dye some yarn and a shawl to a perfect shade of aqua. As a guideline, I had a skein of turquoise wool and silk blend yarn teetee Elegant and a Gina Tricot t-shirt (bottom right in the pic). I aimed for a hue between those two.

Olen hidas ja varsinainen säätäjä värjäyshommissa. Mietin väriä ensin tuntikausia, sekoittelen ja sekoittelen, testaan ja testaan ja lopulta värjään hitaasti töpöttämällä tai maalaamalla. Tämän päivän älynväläys oli maalata huivi niin, että reunapitsin nypylät ovat tummempia samoin kuin osa huiviosan "marjoista". Kuvittelen, että tuo voisi olla mielenkiintoisen näköinen päällä. Huivi on vielä kuivumassa, joten en tiedä onko.

My dyeing jobs take a loooong time. First I contemplate on the colour for ages, then mix and test colours again and again, and then dye by painting or dabbing the dye with a sponge. For the shawl, I wanted to paint the "berries" of the border with a darker hue. I thought it would look nice when worn around the neck. The shawl is not dry yet, so I haven't tried it on. 

Huivilanka on muuten Pirtin Kehräämön ohutta kampalankaa. Aivan ihanan pehmeät vyyhdit löytyivät anopin kätköistä. Paljon pehmeämpää kuin ohut Pirkkalanka, josta myös olen tehnyt tämän saman huivin. Eikä happoväreillä värjääminen tuntunut lankaa mitenkään karhentavan.

The shawl is made of light grey, undyed fingering-weight worsted yarn spun by Pirtin Kehräämö. It is wonderfully soft, much softer than Pirkkalanka, which someone might know.

Värjäämäni lanka on vuosikausia kaapissa muhinutta itsekehrättyä bleu du Maine -rotuisen lampaan villaa Ranskasta, niitä aivan ensimmäisiä tuotoksia rukilla. Kivaa kehrättävää, mutta hieman karkeaa ja kovaa suomenlampaaseen verrattuna. Kuvittelen kuitenkin, että saan tästä itselleni ihanaisen version Kiviset pellot -puserosta, vähän pienemmän kuin ensimmäinen miehen kokoon tehty pusero. Sellaisen mikä kestää käyttöä nyppyyntymättä. Tässä värissä siitä tullee kuitenkin mieleen enemmän laguunit kuin lammashaat, hih.

The handspun yarn is French Bleu du Maine which I spun years ago. It was very easy to spin. I hope to make a nice Rocky Fields sweater for myself with this yarn. Even though in this colour, it will remind me of lagoons rather than sheepfolds, hehee.

Ystävänpäivää :: Happy Valentine's Day

Villantuoksuinen ystävänpäivän tervehdys Aholan lammastilan uudesta lampolasta! Kävimme päivällä laskiaisajelulla Toivakassa, kun Terhin tilalla oli avointen ovien päivä. Kaunis ilma ja kivoja lammaksia laumoittain (sic heil!). Värejä piisaa.

A lovely wool-scented Valentine's greeting from Ahola sheep farm! It was such a nice day to go there to see the beautiful grey Finnsheep in their new, spacious sheep shed. Just look at the colours of those fleeces! There were also samples of yarns dyed with natural dyes.

Joku (en huomannut kysyä nimeä) oli taitavasti värjännyt kainuunharmaslankoja kasviväreillä. Varsinkin täplikkäät langat ovat kiinnostavia. Ne oli kuulemma värjätty mehumaijassa. Taidanpa aavistaa, miten. Olen monesti ajatellut itsekin kokeilla, mutta kärsivällisyyteni ei oikein riitä moiseen.

Värjäyksistä puheenollen, olen tekemässä happoväreillä värjäämistäni ja värjäämättömistä kotimaisista villalanganpätkistä itselleni riemuraitaista villapaitaa. Sen voisikin ristiä ystävänpäivänpaidaksi, kun siinä on tuttujen lampurien lankoja: suomenlammasta Anulta, kainuunharmasta Terhiltä ja Aulilta Villa Laurilasta. Loput ovat Pirtin kehräämön lankaa. Niissäkin on luultavasti jonkun tutun lambien villoja, kun vuosien varrella on tullut tavattua heitä useampia. Ja on siellä myös yhtä Kertun värjäämää lankaa. Hihaan tulee erilaiset raidat kuin vartalo-osaan. Toivottavasti se toimii.

Speaking of colour, I'm knitting a striped sweater for myself. It's a real Valentine's sweater, with yarn made of the wool of my sheep-farming friends' sheep. As I knit, my warm thoughts go to Terhi and Auli and Anu, and many other sheep farmers who have contributed in this project.

Lankap0rnoa

Verkkosukkalankaa

Fishnet sock yarn

Tein lankaa miehen sukkiin. Yksi säie käsinkehrättyä, kerrattuna pariin kertaan kirppariostoksilla, ohuella beigellä ja laivastonsinisellä kartiolangalla.  Vihreä on ehtaa villaa, tummansinisessä lukee "nailonvilla", beigen koostumuksesta en osaa sanoa muuta kuin että pehmeää on. Joka tapauksessa yritän vähitellen hävittää villa- ja lankavarastojani eri konsteilla. Kalaverkkohan käy hyvin Kalajoki-sukkiin?

Sexy yarn, isn't it? I spun this for my hubster's socks. Fishnet should be ok for river socks, no? The green wool is homedyed BFL, plied twice with navy and beige industrial yarns that I bought on a flea market some years ago. I'm trying to get rid of my stash this way now.

Reverse engineering

Sain pari vuotta sitten joululahjaksi punaisen, seiskaveikasta neulotun palmikkopipon, joka oli minusta hauska ja sopi hyvin kasvojeni muotoon. Punainen väri alkoi kuitenkin kyllästyttää. Niinpä tutkin, miten pipo oli tehty ja tein (lähes) samanlaisen langasta, joka miellyttää itseäni enemmän. Lanka on itsevärjättyä kainuunharmaslankaa Aholan tilalta. Kaukaa katsottuna tuo lanka näyttää ihan sametilta, niin pehmeästi värit sekoittuvat toisiinsa. Tupsu oli ihan pakko tehdä myös.

Alkuperäinen malli on erittäin suurella todennäköisyydellä julkaistu jossakin suomalaisessa käsityölehdessä, mutta missä? Taisin kyllä tehdä tästä ihan omannäköisen, koskapa neuletiheyteni oli aivan erilainen kuin alkuperäisellä tekijällä.

I had to do some reverse engineering to copy a knitted cabled hat that I got as a present a few years ago and which I like to lot. The original cap is bright red, this one a bit more subdued colour. The yarn is 100% Grey Finn from a local farm, hand-dyed in soft, velvety shades of purple and blue. Love it, especially the cables and the pompom at the top!

Doh!

Teinpä tällaista lankaa rukilla. Työläs kaapelikierre, käsin nypittyä, pestyä, karstattua, värjättyä suomalaista villaa turkoosina ja harmaana, mukana ohutta tummansinistä italialaista nailonvillaa (kirpparilöytö). Olin oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni, sen hienostuneeseen väriin erityisesti. Kunnes näytin lankaa eilen meidän takapihalla kokoontuneille Kipakoille. Katja, tämä lankakauppias, totesi että hänelle langasta tulee mieleen 70-luvun miesten pitkät kalsarit. Ja totta tosiaan, sama vähemmän viehättävä väriyhdistelmähän se siinä. Nyt se ajatus ei lähde päästä millään. Ja inhoan tuota lankaa. Tiedän että Katja ei tarkoittanut sitä millään pahalla, mistäs toinen voi arvata minkälaiset antipatiat toisella voi 70-luvun pitkiin alushousuihin liittyä ;) "Hyvon yllä hyv' on olla." Tai en minä muista, oliko ne siihen aikaan jo nansot vai blackhorset. Yäk kumminkin.

Onneksi - onneksi! - tapaaminen oli muuten oikein onnistunut ja virkistävä. Meillä Kipakoilla on taas kaikkea kivaa tulossa syksyllä *hykertelee*

It's funny how one word can change everything. I spun this cable yarn last week and spent quite some time on it, starting from raw wool and dyeing the turquoise fibres myself. Our knitters' group Kipakat was meeting at our house yesterday, and I showed the yarn to them. Quite proud, since I was particularly happy with the subtle colour which I thought was very chic. And then Katja remarked that the colour reminded her of men's long underwear of the seventies. And she was right! Those horrible, ugly things that my dad and elder brothers used to wear, totally disgusting! Now I can't think of anything else when I look at the yarn. Yack. BUT. Meeting the Kipakat knitters is always most fun. We're cooking up some really cool projects for the autumn.

Onni on ... :: Happiness is ...

Vaalipäivän lapaset ja värit

Tänään sain valmiiksi lapaset samasta kainuunharmaslangasta kuin nämä sukat.

Olen näköjään ihastunut raitaneuleisiin tai yleensä töihin, joissa joutuu kieputtelemaan lankoja toistensa ympärille, kuten kirjovirkkaus. Halusin jättää lapasiin näkyviin neliönä itsevärjätyn langan, joka läikehtii kivasti neuleessa. Se kyllä vaatisi jotain kirjontaa päälleen. Katsotaan, syntyynkö.

Eilen myös värjäilin villoja, shetlanninlammasta, bluefaced leicesteriä ja alpakkaa. Käsityön museon rompetorilla oli eilen yksi myyjä, jolta sain mariininsinistä villaväriä, ja sitä piti heti kokeilla. Olen erityisen tyytyväinen murrettuihin sävyihin. Kuvista näkyy, miten paljon vaaleammaksi väri jää alpakkaan kuin lampaanvillaan (ylempi kuva). Voi tosin olla, että kovin hienostuneen värisistä villoista tulee tylsännäköisiä lankoja. Mutta toisaalta, rompetorilla oli toinen myyjä, joka lupasi toimittaa minulle ohutta hopealankaa. Ehkäpä sillä saa säihkettä liian nynnyyn lankaan.

Värikästä viikkoa!

Syyslaulu :: Chanson d'automne

Les sanglots longs
Des violons
De l'automne
Blessent mon coeur
D'une langueur
Monotone

Muistatko tämän kuvan?
Souvenez-vous de cette photo?
Do you remember this photo?

Nyt tuosta ohuesta blue-faced leicester-langasta on syntynyt jotain. Yksinkertaista ja monikäyttöistä. Bussissa nitkuttelin kärsivällisesti neljän ja puolen millin puikoilla kolme oikein, yksi nurin niin pitkälle kuin lankaa riitti. Ja riittihän sitä, yli viisisataa metriä. Nimesin neuleen Paul Verlainen runon mukaan, kun väri on niin syksyinen. Ja neulomisprosessi oli monotoninen, niin kuin runossa sanotaan.

Après des heures de tricot, très monotones, le plus souvent en autobus, est née une oeuvre simple et pratique. Cinq cent mètres de fil fin, de blue-faced Leicester, sur des aiguilles de 4,5 mm.

After many hours of knitting, most often on the bus, I finally finished this tubey thing. It's k3, p1 all the way, on 4.5 mm needles. The knitting process was very monotone even if the yarn wasn't, hence the name.


Voi pitää yksinkerroin, kaksinkerroin, vaikka solmussa. Tyttö omi jo lumoavan pehmeyden itselleen ja pyysi kehräämään lisää samantyylistä lankaa. Punaista ja vihreää BFL:ää onkin valmiiksi värjättynä. 50 grammaa riitti tähän.

On peut porter ce truc de plusieurs façons, plié en deux ou pas, même en écharpe. La fille l'a tout de suite adopté et m'a demandé de filer plus de ce fil fin. Heureusement qu'il me reste 50 grammes de BFL rouge et vert, 50 grammes suffit.

You can wear this in many ways, plied or not, even as a scarf. The girl couldn't resist the softness of the BFL, she adopted the tube immediately and asked me to make more of this kind of yarn. I've got some red and green dyed tops ready, luckily 50 grams is enough for this thing.

Revontulitus :: Aurora borealis

Otetaan yksi tylsä, halpa, beessi villa-polyesteripolyamidisekoitteinen neulepusero. Kastellaan, liotetaan etikkaliemessä läpimäräksi. Kuivataan enimmät vedet. Levitetään muovin päälle.

Take one cheap, old wool-polyesterpolyamid sweater. Let it soak in vinegar-flavoured water for some ten minutes. Wrap in a terry towel to remove most of the water. Spread on a film of plastic.

Prendre un vieux pull beige pas cher en laine et polyesterpolyamide. Laisser tremper dans l'eau vinaigrée pendant une vingtaine de minutes, essorer. Etaler sur un morceau de film alimentaire.

Maalataan villaväreillä. Kääritään muoviin ja laitetaan mikroon muutamaksi minuutiksi. Pestään ja huuhdellaan. Ihmetellään lopputulosta. Värikäs. Huikeita juttuja tapahtui mikrossa, lopputulos on ihan eri kuin alkuperäinen maalaus. Kuin aurinkovärjäys.

Paint with acid colours. Wrap in plastic and nuke in the microwave oven for some minutes. Wash, rinse. Be dazzled by the result which is pretty surprising compared to the original painting. A bit like dyeing in the sun.

Peindre avec des colorants acides. Envelopper dans du film alimentaire et laisser réchauffer dans le four à micro-ondes pendant quelques minutes. Lavage, rinçage. S'émerveiller du résultat, très différent de la peinture originale. Un peu comme la teinture au soleil.

Tiiliseinä on muuten loistava kuvausalusta villavaatteille. Tarttuvat siihen kuin hämähäkkimies.

By the way, a brick wall is an ideal background for woollen items. They cling onto it like Spider Man.

D'ailleurs, un mur de briques est un fond idéal pour les articles de laine. Ils s'accrochent sur lui comme Spider Man.

Tämä on jopa ollut päällä kerran markettireissulla. Takin alla. Eikä kukaan edes tuijottanut.

I have already worn this once, in a supermarket. Under a jacket. And noboby even noticed my Northern lights.

J'ai déjà porté ce pull une fois en public, dans un supermarché. Sous une veste. Et personne n'a prêté attention à mes aurores boréales.

Kolmen rukin loukusta

Vielä pari päivää sitten tilanne oli tämä. Rukit ovat kummia otuksia, pyrkivät lisääntymään kuin varkain. Meilläkin oli jo kolme: vanha, hieman kovia kokenut ja paikkailtu mutta vielä toimiva, kummin siskolta saamani Suoma-rukki, pieni ja moderni Louët S45 eli Lulu ja uusi tulokas, Majacraft Suzie Pro. Viimeksi mainittu tuli meille kaksi viikkoa sitten perjantaina Ranskasta.

Lauantaina Lulu matkasi Etelä-Pohjanmaalle uuteen kotiin. Minulla on ikävä pientä, kaunista teknorukkiani. Artek-rukkia, kuten joku sitä kutsui. Se on minusta nerokas kapistus, oikea insinööritaidon voimannäyte. Onneksi Lulu saa jatkossa kehräillä paljon alpakkaa, siitä se pitää!

Kun rukille löytyi yllättäen ostajaehdokas, en voinut vastustaa kauan mielessä kaihertanutta haavetta saada kokeilla jotain toista pystyrukkia. Kehrään paljon, joten pyrin valitsemaan tukevan työrukin, josta olisi iloa monta vuotta. Valitsin lopulta tuon Majacraftin mallin, kun eurooppalainen maahantuojakin sitä suositteli. Onhan se ihan hyvä rukki. Ensimmäisenä iltana kehräsin sillä jo togolaista puuvillaa, jota Sandrine lähetti rukin mukana. Olin kokeillut puuvillankehruuta kerran aikaisemmin ja todennut sen turhan vaikeaksi. Mutta. Minusta Suzie on iso ja ruma. Ihan samaa sanoi tyttö, kun näki rukin ensimmäisen kerran. Toinen suosittu Majacraft-malli, Rose, miellytti minun silmääni vieläkin vähemmän. Uusimmassa Pioneer-mallissa puolestaan epäilytti kestävyys.

Mutta eiköhän se tästä. Lankoja on syntynyt, vaikka rukin säädöissä onkin vielä tietysti opettelemista. Tyttökin muuten surautti Suziella lankaa heti ekalla istumalla, joten ei se mikään huono rukki ole. Alla malliksi samasta värjäyserästä kehrättyjä lankoja: vasemmalla hienoa yksisäikeistä blue-faced leicesteriä (520 m/50 g!) ja oikealla shetlanninlammasta mustalla hahtuvalla kerrattuna. Täytyy vain totutella tuohon ulkonäköön. Ja keksiä rukille nimi. Suzie ei sovi minun suuhun, Sussu on nössö, eikä muutakaan tule mieleen.

Just a few days ago, our living room looked like this. Three spinning wheels: the old traditional Suoma; Lulu, the modern Louët S45, and a brand new Majacraft Suzie Pro.

Now I'm suffering from separation anxiety. Someone wanted to buy my Louët S45 wheel, and I traded it for the new Suzie. It was supposed to be a rational choice: I was looking for a work horse of a wheel, had read so many positive reviews of the Majacraft wheels, and finally chose the most sturdy model. But. I think the new wheel is big. And ugly. Why not choose the Rose then? Because I like the more traditional model even less. And I was not sure about their newest model Pioneer, whether it is durable enough. I loved my Louët or Lulu as I called her. The design is simply ingenious and I had learnt to make all kinds of yarns with her. Luckily she found a good home, with lots of lovely alpaca fibre to spin.

Despite her disappointing looks Suzie will probably be a good spinning wheel once I get used to her. I even managed to spin some cotton that Sandrine sent me with the wheel the first night I tested the wheel. I had never managed to spin cotton before. Even the girl could spin some yarn when she first tried the new wheel. The yarns in the pic are some of my first test yarns: very fine BFL singles and a heavier thick-and-thin yarn from the same dye lot.

Vendredi dernier, j'avais trois rouets: le vieux modèle traditionnel ou Suoma, le petit Louët S45 ou Loulou, et le tout neuf Majacraft Suzie Pro. Maintenant Loulou est partie et je suis triste. J'adorais sa petite taille et son design que je trouvais simplement ingénieux. Je devrais être en extase devant le Suzie Pro mais je ne le suis pas. Je n'aime pas son look. Il est aussi trop grand à mon avis. J'essaie de penser que j'ai fait un bon choix, que c'est le modèle de rouet qu'il me faut, un rouet polyvalent et robuste, mais le petit Louët me manque terriblement. Heureusement que Loulou ait trouvé un foyer sympa et accueillant chez une éleveuse d'alpagas.

Il faut dire que je n'ai rien reprocher au Majacraft quand à son fonctionnement. J'ai appris très vite à le manipuler si bien que j'ai même pu filer un peu du coton togolais que Sandrine m'avait envoyé avec le rouet. Même la fille de 15 ans a su filer un fil assez fin à ce rouet. Il me faut donc oublier l'esthétisme et me concentrer sur l'essentiel, prendre la boeuf par les cornes. J'ai déjà fait quelques essais dont les deux fils dans la photo, un célibataire très fin et un fil à deux brins jaspé, issus du même bain de teinture.

Hei hei kesä! Tervetuloa Utuna!

Olipas metsässä tänään herkkutatteja: yli kolme litraa paloiteltuja sieniä jäi vielä senkin jälkeen, kun oltiin miehen kanssa herkuteltu. Tyttö ei vieläkään oikein innostu sienistä. Hellalla porisee loput päivän sienisaaliista: verihelttaseitikkejä, samettijalkoja ja voitatteja. Värjätä pitäisi ja nimenomaan raakavillaa. Minulla on mielessä visio käsinkehrätyistä langoista, joissa luonnonväreillä värjätyt villat yhdistyisivät huimaaviksi sinfonioiksi.

Iitin väripäivillä Sanski neuvoi, että raakavillan saa kuumentaa värjäysvaiheessa vain 40 asteeseen. Se juttu on siis selvä. Mutta en tiedä miten villa pitäisi purettaa. Tarttuuko aluna villaan niin matalassa lämpötilassa? Kaikissa ohjeissa lukee, että liemi pitää kuumentaa vähintään jonnekin 80 asteeseen ja villaa on pidettävä puretteessa peräti tunti. Luulisi että huopuminen on sillä pelillä taattu. Taidan jättää liemet odottelemaan.

Sitten mainos: Petäjävedellä on avattu uusi nettikauppa, Utuna. Itsensä eettiseksi, ekologiseksi ja kansallisromanttiseksi määrittelevä yritys, joka ainakin näin alkuvaiheessa myy kainuunharmaksen (minun lempparini!) ja suomenlampaan villasta tehtyjä, aivan uskomattoman ihananvärisiä lankoja ja villatopseja kehrääjille. Lähilankaa, suomalaista luksusta.

Went to the woods and found a lot of mushrooms today. Some we already ate, some I'm using for dyeing fleece. I learnt this summer that you must not heat the dyebath for fleece to over 40°C degrees. But how do you mordant the fleece without felting it? I've only seen instructions where you have to heat the bath to some 80°C and simmer the wool for an hour. For fine Finn fleeces, that means inevitable felting.

Talking about Finnsheep, a new web shop has seen the light of day: Utuna. They sell beautiful, hand-dyed wool yarns and tops for the spinners, all made of Finnish sheeps' (Finnsheep and grey Finnsheep, my fave!) wool. Unfortunately the shop pages are only in Finnish but do go and check the pictures of their uncredibly beautiful yarns and wool tops (Tuotteet = Products).

Ce soir, nous nous sommes régalés avec des cèpes. J'ai trouvé aussi beacoup de champignons pour la teinture. Je voudrais teindre des toisons mais je ne sais pas comment les mordancer avec de l'alun. J'ai appris cet été que l'on doit teindre les fibres de laine en 40 degrés max. Pourtant, dans tous les bouquins on dit qu'il faut chauffer le bain de morçandage jusqu'à 80 degrés et laisser frémir pendant une heure. Pour les fibres fines des moutons finlandais c'est le feutrage garanti.

Justement au sujet des moutons, un peu de publicité pour finir. Depuis que j'ai commencé le filage et compris la caractère unique de nos laines de pays, je rêve d'une boutique éthique et écologique où les tricoteurs et fileurs pourraient se procurer des fibres et laines locales. Aujourd'hui c'est possible chez Utuna. Les pages sont en finnois seulement pour l'instant, mais allez voir les couleurs magnifiques des fils et des mèches de laine (Tuotteet = Produits).

Revanssi

Olympiakehruukokemus oli niin yksitoikkoisen puuduttava (oma vika, tiedän), että päättäjäisten aikana kehräsin jotain ihan muuta. Tämä oli kiva ja nopea tehdä. Villana violetin eri sävyihin värjätty suomenlampaan karitsan villa terästettynä ripauksella beigeä alpakkaa ja kainuunharmasta. Karitsanvilla oli ohutta ohuempaa ja hieman värjäysprosessissa huovuttunutta, joten karstaus oli vaikeaa. Niinpä jätin osan takuista lankaan tehosteiksi. Eivät ne kuitenkaan valmiissa neuleessa tunnu, kun villa on erittäin pehmoista.

If spinning the Ravelympics yarn was boring, spinning this was not. I carded some very fine lamb's wool (Finnwool, what else) together with some fawn alpaca and ligth grey Finn. The carded batts were lumpy but I left the lumps in the yarn. It is so soft. And I spun it all up during the closing ceremony of the Olympics.

Filer la laine grise pour les Ravelympics n'était pas gai. Un marathon, comme je l'avais prévu. En revanche, le filage de ce fil était rapide et simple, et j'aime beacoup le résultat. C'est de la laine d'agneau (finlandaise) très fine, de la Finnwool et un tout petit peu de l'alpaga fauve. Filé en regardant la téle, cet écheveau est un souvenir de la cérémonie de clôture des JO. Carder la laine fine n'était pas facile, la laine étant un peu feutrée, donc j'ai décidé de laisser les noeuds dans le fil. Le résultat est pourtant très doux et agréable, j'en suis ravie.

Aurinkovärjäystä

Käytiin anopin kanssa Iitissä väripäivillä. Näin elämäni ensimmäisen kerran aurinkovärjäystä livenä, ja heti piti kokeilla. Anopilla oli valmiiksi kangasväripigmenttejä, mutta ruiskuemulsio piti hankkia. Mikkelin Korunapin myyjä antoi asiantuntevia vinkkejä ja kehotti aloittamaan pienestä. Mutta mepä ei napilla pelata. Parisängyn lakanat tuntui tarpeelliselta projektilta, niinpä lakanaostoksille. Harjoittelumateriaaliksi ostimme muutaman pienemmän lakanan kirpparilta.

Harjoittelin lasten lakanalla. Kangas on jätetty ruohikkoon kuivumaan, rypistelty ja rutattu, kasvinlehtiä ja -osia aseteltu päälle ja lopuksi roiskittu sekaan muutama suolarae.

Seuraavaksi lakanan kimppuun. Heiluin pensselin kanssa kuin heinämies. Anoppi katseli arvoituksellisen näköisenä vieressä ja ilmoitti, että hänpä värjääkin jokin toinen kerta.

Kuivuttuaan satiinilakana näyttää tältä.

Mutaroiskeista tuli lakanan nurkkaan mielenkiintoinen kuvio.

Lakana nro 2. Syvemmät rypyt ja päällä kanaverkko.

Lakana nro 2 valmiina. Uskomattomia väriyhdistelmiä. Psykedeelisiä unia tiedossa. Vaikka näistä tulee kyllä käännettävä sängynpeitto eikä pussilakanat.

 

Aurinkovärjäyksen ohjeet löytyvät netistä, joten en kirjoita niitä tänne.

Muistutus itselle: Käytä suojakäsineitä! Peitä paljaat sääret ja jalat! Sauna syväpuhdistaa. 

Terapiapäivä :: Therapy day

Nämä lähtevät viikonlopun Kädentaitomessuille :)

Ruuturekko

Ruuturekko-pusero Kalevalaneuleet-kirjasta on vihdoinkin valmis! Aloitin sen joulunpyhinä, tikuttelin pitkään ja hartaasti 3.5 mm:n puikoilla Drops Alpacasta (nro 3969). Tänään vietin rattoisat pari tuntia ommellen saumoja. Lankaa kului tismalleen 10 kerää, kun kavensin ja lyhensin vähän hihoja. Parsinlankaa vastaisen varalle jäi pari metriä eli aika hyvin laskelmoitu langankulutus.

Pusero on erittäin joustava, sillä se on melkein kokonaan 2o2n-neuletta. Helmassa, hihansuissa ja rinnuksessa on ruutupalmikkoa. Jännittävin kohta neuloa oli etukappaleen vekki ruudutuksen alussa. Tuollaista vekkiä voisin käyttää jossakin muuallakin.


The Ruuturekko pullover from Kalevalaneuleet is finished! I started knitting it during Christmas on 3.5 mm needles and using the Drops Alpaca yarn (#3969). Today I sewed the seams and found out that I only had about a couple of metres yarn left from the original 10 balls.

The pullover is very stretchy because it is almost entirely knitted in simple k2p2 stitch. There is a cable pattern at the hem, on the sleeves and below neckline. The most exiting detail to knit was the little fold just at the beginning of the cable pattern below the neckline. I can imagine myself using those folds elsewhere as well, for example on a bag.

Ça y est, j'ai fini le pull Ruuturekko du livre Kalevalaneuleet ! J'ai commencé à le tricoter au noël sur les aiguilles bambou de 3.5 mm, utilisant un fil d'alpaga de Garnstudio (#3969). Des 10 pelotes du fil que j'avais réservés pour le pull il me reste environ deux metres.

Le pull est très très élastique parce qu'il est presque entièrement tricoté en côtes (2m envers, 2m endroit). Les seuls détails d'intérêt étaient les torsades en formes de croix sur les bordures et sous le cou, particulièrement le petit pliage qu'on tricotait avant de commencer les torsades du devant. Je pourrais bien faire un petit sac un tricotant ces pliages.
Dropsin alpakkalanka oli helppoa neulottavaa, vaikka jonkin verran minua häiritsi se, että lanka halkesi helposti ja jouduin korjailemaan silmukoita jälkikäteen muutaman kerran (televisioneulonnan ja himmeän tunnelmavalaistuksen huono puoli). Langassa on pitkiä, jäykkiä karvoja, jotka kutittavat kaulaa mahdottomasti. Kun olen kehräillyt kunnon babyalpakkaa, niin en ole mitenkään erityisen ihastunut tähän lankaan. Onhan se tosin aika edullista ja värivaihtoehtoja on paljon. Tämän päivän valaistuksessa en saanut oikeaa väriä toistumaan kuvissa, mutta kauempaa katsoen väri näyttää violetilta tai luumulta. Uusi Nikon-kamerani on yhtä kova liiottelemaan värien kylläisyyttä kuin minä joitakin juttujani ;)

I am not totally happy with the alpaca yarn I used. It was easy to knit alright, but it split pretty easily. And it had long coarse fibers that stick out and tickle my neck awfully. Now that I have spun baby alpaca and learned about dehairing luxury fibres, I must say that this yarn is not a high quality alpaca yarn. It is pretty cheap, though, and available in many colours. I could not catch the nice plum colour very well today with my new Nikon camera which exaggerates the vividness of the colours almost as much as I exaggerate everything else in this blog ;)

Je ne suis pas très ravie par le fil alpaga. Il y a des poils longs et durs qui piquent le cou. Maintenant que j'ai filé de l'alpaga vraiment fine et appris à enlever les poils plus gros, je ne trouve plus ce fil de trés haute qualité. Mon appareil n'a pas bien capturé la couleur du fil. Mon nouveau Nikon exagère la saturité des couleurs, tout comme moi j'exagère un peu tout dans ce blog ;)

Viikolla olen kehräillyt ja neulonut muutakin pientä. Tein kashmir-silkkihuiville kaveriksi hansikkaat iloisen värikkäästä topsista. Lanka on hieman sivistyneemmän väristä, ihan tällaiselle körttisuvun jälkeläiselle sopivaa vanhanpiian violettia (kuvissa liian punertavaa).


The pullover is not the only thing I've made this week. I made a pair of gloves to go with my handpainted scarf. The carneval colours of the top luckily turned a bit less striking during the spinning process (in real life, the colour is less red and more purple or lilac).

J'ai aussi fait une paire de gants pour accompagner mon écharpe en soie et cachemire. Comme vous l'avez (pré)dit, la couleur du fil est beaucoup moins vive que celle de la laine mèche (en réalité moins rouge que dans la photo).

Ja paras viimeiseksi: bluefaced leicesterin villasta kehrätty raitalanka. Topsista, joka alunperin muistutti tulta ja tuhkaa, tuli näin hienostuneita sävyjä. Noin 80 grammaa ja 240 metriä eli ohuen sukkalangan vahvuista. Lanka on pehmeää, kimmoisaa ja kauniin kiiltävää. Onneksi minulla on toinenkin samanlaiseksi värjätty topsi eli herkku ei loppunut tähän.

And last but not least: my beautiful, soft, elastic and lustrous BFL sock yarn. I'm in love with the colours. Luckily I've got more of the same stuff to spin.

Pour finir, un vrai trésor: un fil à chaussettes en BFL, très doux, très élastique, soyeyx et beau. J'en ai filé 80 grammes, 240 mètres, mais il m'en reste encore. J'adore la couleur !!!