Lehmä joogaa

Alpakka-Sanna laittoi ylläripaketin. Sieltä paljastui 700 metriä Linnunradan Alpakoiden ihanaista suri/silkkialpakkalankaa, krassinsiemeniä monta eri laatua ja koirulaisillekin pienet herkkutikut, jotka ne hotkivat ennen kuin ehdin ottaa kuvan. (Vilkuttavat tuossa Sannalle terveisiä, "Saa laittaa vastakin!") Ja sitten oli tuo lehmäjoogakirja, joka sai meikäläisen hirnumaan niin että oli pissat lirahtaa housuun. Se on ihan paras!

Lähdenpä tästä heruttelemaan ennen yölevolle siirtymistä...

A friend who raises alpacas sent me a little surprise present: suri/silk yarn from her own Suri alpaca (!), enough for a large lace shawl, nasturtium seeds, treats for our dogs which were consumed before I had the chance to get the camera out, and a hilarious yoga book for cows (German original: Yoga fûr Kühe, by Klaus Puth).

Lankap0rnoa

Verkkosukkalankaa

Fishnet sock yarn

Tein lankaa miehen sukkiin. Yksi säie käsinkehrättyä, kerrattuna pariin kertaan kirppariostoksilla, ohuella beigellä ja laivastonsinisellä kartiolangalla.  Vihreä on ehtaa villaa, tummansinisessä lukee "nailonvilla", beigen koostumuksesta en osaa sanoa muuta kuin että pehmeää on. Joka tapauksessa yritän vähitellen hävittää villa- ja lankavarastojani eri konsteilla. Kalaverkkohan käy hyvin Kalajoki-sukkiin?

Sexy yarn, isn't it? I spun this for my hubster's socks. Fishnet should be ok for river socks, no? The green wool is homedyed BFL, plied twice with navy and beige industrial yarns that I bought on a flea market some years ago. I'm trying to get rid of my stash this way now.

Rygja

[Edit: kehräämö korjattu, Violan lähettämiä kuvia lisätty] Kauhea kiire päällänsä koko ajan. Olen lupautunut tänä viikonloppuna Tampereelle Lammasmarkkinoille kehräämään. Tulkaa moikkaamaan!

Mutta varsinainen asia. Lupauduin jo kuukausi sitten neulomaan saamastani norjalaisen rygjalampaan langasta jotakin keskisuomalaiselle lampurille. Nyt huomasin, että Viola on jo linkittänyt blogiini, joten pitää raportoida tuloksia ;)

Suomalaisia rygjalampaita

Yritin googlailla, mitä lammasrodusta ja sen villasta on sanottu ennestään, mutta aika laihoin tuloksin. Rygja-lammas on jalostettu Norjassa joskus sata vuotta sitten, ja rotu on saanut nimensä vuonna 1924. Rodun pohjalla on spaelsau, johon on risteytetty sellaisia rotuja kuin merino, leicester, sutherland ja cheviot. Joidenkin lähteiden mukaan siinä on myös suomenlammasta, texeliä ja norjalaisia dala- ja steigar-rotuisia lampaita. Villaa lampaasta saadaan runsaasti ja se on kooltaan suurempi kuin suomenlammas. Sitä on tuotu Suomeen ensimmäisen kerran 1950-luvulla. Villa on laadultaan tasaista ja läpimitaltaan keskimäärin 37,4 mikronia (suomenlampaalla 22 - 37 mikronia, keskimäärin 25,9 mikronia) eli aika paljon karheampaa. (Niin sanottuna kutitusrajana pidetään yleensä 22 mikronia. Jos kuidun läpimitta on suurempi, se tuntuu ihoa vasten kutittavalta.)

Rygjia rodun kotimaassa Norjassa

Saamani lanka oli tällaista, Olavi-nimistä, Salo-Angorassa kehrättyä. Aika karheantuntuista jos sitä vertaa minulle tutumpiin Pirtin Kehräämön suomalaisten lampaiden sekoituksesta kehrättyihin karstalankoihin. Lampaantuoksuista ja ilmeisen rasvaistakin.

Tein langasta kotitossut, kun en muutakaan keksinyt. Sellaiset reippaat vegardulvangin hiihtosukat, kun nyt norjalaislampaan villasta on kyse. Neuloin kolmosen puikoilla pesemättömästä langasta, jotta näkisin miten käy, kun neuleen pesee. Neulekäsialani ei ole erityisen tasaista, ja se näkyy tässä neuleessa erityisen selvästi. Langan väri on pesemättömänä harmahtava. Rasvaisuus tuntuu neuloessa todella selvästi, tuntuu että kädetkin ovat ihan liukkaat.

Pesin sukat valmiina, koska halusin nähdä, pehmittääkö pesu lankaa mitenkään. Laitoin sukat kuumaan (n. 50-asteiseen) pesuaineveteen ja annoin jäähtyä kaikessa rauhassa puolisen tuntia ennen kuin huuhtelin. Sukat eivät huovuttuneet, koska en liikutellut niitä ollenkaan kuumassa vedessä ja huuhtelin tasalämpöisissä vesissä. Pesuveteen jäi paljon vaaleaa rasvaa. Lanka vaaleni selvästi, pörhistyi aika tavalla, ja oli pesun jälkeen jonkin verran pehmeämmän tuntuinen. Silmukatkin tasoittuivat. Alla kuvassa näkyy pestyjen sukkien ja pesemättömän langan väriero.

Nämä sukat eivät ole mitenkään pehmeät, vaan sellaiset rehellisen villaisen tuntuiset. Itse pidän niitä paljaissa jaloissa, mutta herkkäihoiselle voisi tuottaa ongelmia. Nyt vain kulutustestiin muutamaksi kuukaudeksi, niin nähdään, kuinka kauan menee ennen kuin pohjat on puhki! Sukkien koristelu on enemmänkin kotimaista mäntyrantaa (tai isometsää). En jaksanut väkertää kirjoneuletta, ja jotain väriä kaipasin. Koristelangat ovat käsinkehrättyjen jämiä, värjätty jäkälillä.

Rygjalanka vaikuttaa ihanteelliselta langalta kovaa kulutusta vaativiin neuleisiin, kuten kalastajaneuleisiin. Se tuskin nyppyyntyykään kovin helposti. Kolmisäikeinen, pyöreä lanka sopisi myös palmikkoneuleisiin. Voin kuvitella kuinka tästä langasta tehty villapaita pehmenee mukavaksi kosteissa, koleissa syys- ja kevätsäissä. Holmenkollen, here I come!

Oi maamme ja Ja, vi elsker

Pakko näyttää kaikille nämä tänään postilaatikosta löytyneet ihanuudet: Utunan värimalleja! Teen kyllä noista hahtuvalangoista jonkin stressilelun, on ne niin pehmeitä ja suloisia. Vai koristelisinko langanpätkillä huovutetut tumput? En kyllä oikein pidä huovutetuista lapasista, mutta kun nyt olisi nämä langanpätkät. Hmm...

Utuna sent me samples of their yarns and wool tops. These yarns are so soft and the colours are so delicious that I want to make a little something to go with me all the time. A stress toy, keyring or bag charm? Or I could use them to decorate a pair of felted mittens. Only I don't like felted things so much. Hmm....

Utuna m'a envoyé des échantillons de leurs fils et mèches de laine. Ces laines sont si douces et les couleurs si sublimes que je voudrais en faire un petit quelque chose à m'accompagner tous les jours. Un jouet anti-stress, un bijou bag charm? Ou bien je pourrais décorer une paire de mouffles feutrées avec, mais je n'aime pas tellement les objets feutrés. Hmm...

Muuten mulla ei kyllä ollutkaan mitään asiaa. Paitsi että otin kuvia sienillä värjäämistäni villakikkareista ja onnistuin hävittämään ne kameran muistikortilta. Kele. Ja pesin norjalaiset olympialaislangat. Niistä tuli kuohkeaa, muhkeaa puserolankaa. Likaa lähti todella paljon, huuhdella piti ties kuinka monessa vedessä, värikin vaaleni hieman, mutta paino väheni vain 15 grammaa 985 grammasta.

It was my intention to write about the mushroom dyeing experiment today. But I managed to destroy all the pics. Damn. Then I washed the Norwegian wool yarn I spun for the Ravelympics. It came out nice and squichy, the colour changed a bit, too. There was a lot of dirt in it, I must say.

Si je n'avais pas réussi à faire disparaître toutes les photo des méches de laine que j'ai teint avec les champignons, j'en aurais écrit aujourd'hui. Moins intéressant: je viens de laver la laine norvégienne que j'ai filé pendant les JO. Elle était très sale, mais elle est devenue beaucoup plus gonflante et douce, un peu plus claire aussi.

Alli V.

Avasin lankakaupan! Lankaa pukkaa rukilta niin, etten millään ehdi niitä kaikkia neulomaan. Niinpä askartelin uuden blogin, joka on omistettu kokonaan lankakaupalle: Alli V. On siellä joskus vähän villojakin kehrääjille. Käykää katsomassa ja kertokaa, mikä ei toimi ;). Uskomatonta vääntöä Bloggerin kanssa. Vaihdoin uuteen blogipohjaan, kun ajattelin että uusi on parempi. Vain huomatakseni, että vanhan pohjan koodia olisi pystynyt hakkeroimaan paljon paremmin.

My yarn shop is open! I'm spinning so much that I could never ever knit, crochet or otherwise use all the stuff I am producing. So I made another blog, Alli V. Occasionally, I will be selling some fibres for spinners, as well. Please go and check it and tell me what's wrong or what I forgot to write about.

Je viens d'ouvrir une boutique en ligne pour mes fils filés main. Je ne pourrai jamais utiliser tous les écheveaux que je produis. Donc j'ai fait un nouveau blog, Alli V. Il y a des fibres à filer à vendre, aussi.

Twistin' & turnin'

Sain lisää lahjoituslankoja. Jee! Sain myös kerintälaitteen, jonka lahjoittaja lupasi minulle jo keväällä. Se ei ollutkaan ihan sellainen kuin olin kuvitellut. Varmaan tunti meni ennen kuin tajusin miten koko laitetta käytetään. Sillä voi nimittäin sekä kerrata ohuita lankoja paksummiksi taidelangoiksi että tehdä sieviä, sisältä purkautuvia keriä. Saadessani se oli kertausasennossa:

Mutta minähän halusin keriä lankaa. Virittelin lankoja vaikka miten päin, pujottelin erinäisistä rei'istä ylä- ja alakautta mutta tuo oikealla näkyvä häkkyrä oli aina edessä. Kuuklasin netistä laitteen nimellä käyttöohjeita, mutta sieltä selvisi lähinnä hinta. Laite on yli kaksikymmentä vuotta vanha, mutta erittäin haluttu ja hintapyynnöt ovat yli sata euroa! Respect. Ravelrystä löytyi viimein kuva Daruma Home Twisteristä, ja sen avulla osasin purkaa laitteen ja asentaa sen kerimisasentoon.

Samalla selvisi, että kertausasennon erikoislaite kieputtelee lankaan kierteen ennen kuin se kiertyy kartion ympärille keräksi ja takaa tasaisen lopputuloksen. Eikö ole hieno kapine? Vähän löysä kierre kuitenkin noissa kerratuissa langoissa rukin tekemään verrattuna.

Lahjoituslangoissa oli tällä erää paljon valmiiksi kerrattuja, paksuja lankoja. Ensimmäisestä kerästä aloitin Dulce-kauluria. Koirulaiset innostuvat aina tappelemaan kaikesta, mikä niiden ulottuville laitetaan kuten tämä kuvausta varten lattialle lepuutettu kauluri.

Lähikuva neulepinnasta ja löyhäkierteisestä, monisäikeisestä langasta, joka osoittautui aika haastavaksi neulottavaksi 6,5 millin puikoilla.

Got the rest of the yarn donation (didn't weigh it but it's several kilograms) and a ball winder/yarn twister. For free! I was expecting an ordinary ball winder, but got a Darume Home Twister. It may be over twenty years old but in perfect condition. When I got it, it was set for twist position. I wanted to wind yarn, and could not make the damned gadget work since the metal thing beside the cone made winding impossible. So I googled for instructions and found out that the current price for this gadget is over hundred euros! On Ravelry, I found some photos, based on which I was able to dismantle the thing and set it up for winding. It is perfect, I am so happy. I started a neck warmer (pattern: Dulce), using the homemade art yarn made with the Twister.

Un ancien collègue de la bibliothèque m'a donné des pelotes de laine en avril. Il ne savait que faire avec le stock de laine de sa mère décédée. Il m'avait vu sur le marché de l'artisanat et est venu me demander si j'accepterais de prendre les laines. Je n'ai pas trouvé d'excuse mais lui ai promis de les mettre en bon usage. (Ce qui est vrai, j'en ai utilisé pour le graffiti du Musée de l'artisanat). Il m'en avait promis davantage plus tard, ainsi qu'une pelotonneuse. Je les ai eu mercredi. Et ce n'est pas une coïncidence puisque le journal local avait publié un article sur le graffiti et notre groupe de tricoteuses mardi. Ce n'était pas une simple pelotonneuse, mais un Daruma Home Twister avec lequel on peut aussi tordre les fils (première photo). Je n'ai pas compris comment la régler pour faire des pelotes. En cherchant sur l'internet, j'ai d'abord appris que c'est un engin très convoité aujourd'hui même s'il date des années 80. Le prix monte jusqu'à 129 euros! Finalement j'ai découvert quelques photos sur Ravelry montrant c comment faire des pelotes (deuxième photo). Avec les pelotes données, j'ai déjà commencé une petite écharpe Dulce.

080808

Onnen päivä! Sain yllärilankaa! Elämäni ensimmäiset ikiomat Norot. Olen hipelöinyt niitä monessakin paikassa, mutta en ole koskaan raaskinut ostaa. On ne ihania. Kiitos Bilkis! Minua on lahjottu viime aikoina muutenkin, mm. vuohenkarvoilla, enkeleillä ja hienolla palkinnolla (niistä lisää myöhemmin, ehkä). Oi tätä onnea.

Tänään alkoivat myös olympialaiset niin Pekingissä kuin Ravelryssä Ravelympics, jossa lajini on Handspun Heptathlon (the Plying Finn, hih). Ajattelin vihdoinkin kehrätä langaksi norjalaisen villan, jonka tilasin jo aikaa sitten. Harmaata perussettiä, joka oikein yllyttää tekemään tosimiehisen puseron. Kilon kehrääminen vie varmaan hyvinkin 17 päivää. Halusin tehdä enemmänkin, värjätä, karstata, sekoitella kuituja, mutta työn ja arjen realiteetit eivät taida antaa tarpeeksi myöten. Näillä kuvilla yritän todistella, etten aloittanut ennen kuin olympiatuli oli syttynyt. Huoltojoukot huolehtivat niin kiitettävästi eväistä ja dopingista (ranskalaista valkoviiniä), etten jaksanut ottaa kuvaa tänään syntyneestä ensimmäisestä rullallisesta. On se ihan kunnollista, kai.



Une journée heureuse: je viens de recevoir un colis surprise avec deux pelotes de Noro Kureyon, de Bilkis qui m'a demandé des conseils pour le filage au fuseau. J'ai toujours convoité les Noro mais je n'ai jamais eu assez de sous pour l'acheter. Et puis les Ravelympics ont commencé ce soir. Je partipe à l'événement Handspun Heptathlon. Il me faut filer la laine norvégienne que j'ai acheté chez le Mouchon. De la laine grise naturelle pour un pull (masculin), donc un peu comme le marathon. J'ai pensé faire plus, teindre, etc., mais je sais qu'avec le travail et toutes les autres activités je n'aurai vraiment pas le temps.

What a happy day! I got a surprise parcel from Bilkis, with two balls of Noro Kureyon. I've always lusted after these yarns but never had enough money to actually buy them. They are gorgeous. Thank you, Bilkis! And then I watched the opening ceremonies of the Olympics in the evening. I joined the Ravelympics Handspun Heptathlon event. The Plying Finn, you know ;) My goal is to spin a kilo of Norwegian wool during the games. Spinning for a (men's?) sweater is like a marathon but I hope to do it in seventeen days. I was planning to do more, dye the wool, card it with other fibres, etc., but don't think I'll have the time for all that with the work and all the other chores.

CITIUS, ALTIUS, FORTIUS, sisters!

Ristiin rastiin :: Criss cross crochet

Suomalaisten virkkaajien Ravelry-ryhmässä on ollut menossa virkkaustempaus teemalla jotain vihreää. En ole Ravelryn keskusteluja seurannut juuri ollenkaan viime aikoina, joten tämä näköjään myöhästyy siitä tempauksesta. Dedis olisi ollut viime kuun lopussa.

Virkkasin kuitenkin vihreää ja ... jotain. En itsekään tiedä, mikä tämä voisi olla. Minun piti tehdä ovikoriste (sen joulukranssin tilalle joka vieläkin roikkuu ovessa, kröhöm). Kehräsin pohjaksi vähän pellavalankaa, luonnonväristä ja valkaistua. Virkkasin niistä kaksivärisen pohjan ja päällystin sen käsinkehrätyillä vihreillä villalangoilla. Jonkinlaista vapaavirkkausta, voisi sanoa, ilman mitään selvää suunnitelmaa. Sen kyllä huomaa lopputuloksesta. Jotakin viehättävää siinä kuitenkin on. Mutta liian hempeä ovikoristeeksi. Ei muuta kuin uutta ideaa odottelemaan...

This is green ... something. Originally, it was supposed to become some kind of a door decoration (to replace the Xmas wreath that is still hanging there, ehem) but it turned out a bit too fine and delicate to be placed outside. The background is handspun white and natural-coloured linen over which I crocheted bits of various wool yarns I have spun over the years. It is freeform crochet, in a way, I couldn't really give you a pattern of this. Somehow I like it, however. I just just have to wait for the idea for what to use this for ... and for a new door decoration as well.

Sillaa ja villaa

Tämä päivä on ollut yhtä historian siipien havinaa. Ensin tulla tupsahti postista kuituvaihtopaketti Sirkalta. Sillaa sota-ajalta eli 1940-luvulta.

Ihan kivannäköistä, kiiltävää ja aivan helposti kehrättävän näköistä kuitua. Silla-sanan olin kyllä joskus kuullut, mutta en oikein tiennyt, mitä se on. Pienen nettisurffailun jälkeen selvisi, että silla tulee sanasta selluloosavilla. Säteri Oy:n tehdasta esittelevillä nettisivuilla kerrotaan seuraavaa:

Mutkikkaan kemiallisen prosessin kautta, valkaistusta selluloosasta valmistettiin keinokuitua, ensivaiheessa niin kutsuttua sillaa. ”Sillasukupolvia” on tullut monta lisää, kutsumanimet ovat vaihdelleet. 1960-luvulla käyttöön vakiintuivat nimet raionvilla ja raionsilkki. Säteri Oy on edelleenkin Euroopan merkittävimpiä keinokuitujen valmistajia.

Tarinoita elävästä elämästä -blogissa on kuva sillapaketista. Sillaa oli kovina aikoina kehrätty vähien villojen jatkoksi. Villa ja turkiksethan menivät sota-aikana sotilaiden lämmittimiksi. En ole vielä saanut käsiini nykyään käytettyä lyocell- (eli Tencel-) kuitua, joten en tiedä, miten paljon tämä muistuttaa sitä.

Kuituvaihto poikii aina silloin tällöin yhteydenottoja. Vähän aikaa sitten sain Mikkelistä laaman karvoja ja Ranskasta Thône et Marthod -rotuisen lampaan villaa, ihan valmiiksi kehrättynä ja kasveilla värjättynä vielä. Aika karkeaa kuitua, kuin köyttä melkein, mutta hauska pikkuvyyhti on toimittanut kirjanmerkin virkaa.

Illalla ilmestyi huusholliin muutama kassillinen lisälankaa. Viikonlopun messuilla kävi mies, entinen kollega kirjastoajoilta, ja kysyi huolisinko hänen äitinsä peruina jääneitä villalankoja. Tämä samainen mies oli nähnyt minut joulumarkkinoilla, huomannut käsityöharrastukseni ja oli vartavasten tullut etsimään minua messuilta tekemään tätä tarjoustaan. Eihän siitä voinut kieltäytyä. Nyt minulla on 10 kiloa lisälankaa, enimmäkseen ohuita villalankoja jostakin hamalta 60-luvulta. Langat ovat suurimmaksi osaksi peräisin mattolankatehtaasta Padasjoelta.

Siinäpä riittääkin miettimistä, mitä noista tekisi. Qvidi-Minan jakku (kuten Aurinkoa-blogissa, kategoria Qvidi-Minan takki)? Virkattuja mattoja? Taidelankakokeiluja rukilla? Anoppi apuun! Tämä saattaa sitä paitsi olla vasta alkua, sillä kesämökin varastot ovat kuulema vielä koluamatta. Jäämistössä olisi myös kerintälaite ja pari rukkia, joista voisin olla kiinnostunut. Tai, no, ainakin kerintälaitteesta.

Sellainen periaate minulla kyllä on, että hyvän on annettava kiertää. Ainakin osa näistä täytyy käyttää hyväntekeväisyyteen.

Funny day, today, full of history. First, I got a fibre exchange parcel from a spinning net pal. The fibre dates back to the war time, 1940's, and is made of cellulose. As almost all domestic wool was used then for military purposes, fibres like this were used for fabrics or added to the wool. At the time, the fibre was called "silla" in Finnish, later it has been known by the names of "rayon silk" or "rayon wool". I have never seen lyocell (Tencel) fibres, so I am not sure if this is a similar fibre.

The fibre exchange project is still on. A few weeks back I got some llama fibres, and in January a small skein of handspun Thone et Marthod wool from France. The fibres are coarse, but the mini skein looks lovely, and I have been using it as a bookmark.

Then, in the evening, an old collegue from the library popped up and brought me ten kilos of wool yarn from his late mother's stash. And this is not all the yarn she had, there will be more in a couple of week's time. Some of these yarns are forty years old but seem to be in good condition. Now I have to find out what to do with the yarn: crochet a rug?, make the Qvidi-Mina jacket (see the slide show (in Finnish) here)? try plying complex textured yarns on my spinning wheel? ask my mother-in-law for help?! One thing is for sure: some of this yarn will go to charity since I got all for free.

Harmaata

Kauden väri on ehdottomasti harmaa. Harmaat kelit, harmaa arki, iloton mieli, kyllästyminen kaikkeen. Käsityötkin ottavat enemmän päähän kuin jaksavat innostaa. Moni tapahtuma, jota odotin vielä vuodenvaihteessa, on jäänyt tänä keväänä kokematta. Se näköjään masentaa. [Jotain piristystä on luvassa; siitä toisessa postauksessa enemmän.]

Kävin sentään talvilomalla Mikkelissä, mikä oli pientä virkistävää vaihtelua. Sain vihdoinkin aikaiseksi pistäytyä Villa Laurilassa. Auli esitteli ystävällisesti meille kaikki tilan eläimet: vuohet, aasin, ponin, laamat sekä lampaat ja karitsat. Lampaista Serena jäi mieleen, kun sillä oli jotenkin niin kaunis ilme. Villa Laurilan tilapuoti on todella käynnin arvoinen paikka. Se ei ilmeisesti ole talvella auki muuta kuin tilauksesta. Kannattaa siis soittaa Aulille ennen kuin menee kylään. Tuotteita saa tietysti Villa Laurilan nettikaupasta, mutta kiva on päästä hypistelemään kaikkea omin käsin.

Laurilan Serena

Ostin Pirtin Kehräämössä teetettyä kainuunharmaslankaa ja toistaiseksi vielä hyvin harvinaista, kokonaan Laurilan tilan kainuunharmaksista karstattua topsia! Kuva tilapuodista, en toki ostanut ihan näin paljon.


Sitä on todella helppo kehrätä. Villassa on lanoliini tallella, joten se tuntuu ihan erilaiselta kuin muut kehräämäni topsit. Se myös tuoksuu ehdalle villalle, koska sitä ei ole kemiallisesti puhdistettu. Roskia on vähän, ei juuri enempää kuin muissakaan ostamissani topseissa. Kokeilin kehrätä siitä kahdenlaista lankaa. Ensin tein tavallista ohutta 2-säikeistä huivilankaa ja sitten lankaa, jossa toinen säie on paksumpi ja jätetty tahallaan löyhiksi "laineiksi". Se on jotenkin kivannäköistä. Neulottuna se näyttää kuitenkin suurinpiirtein samalta kuin normaalisti kehrätty lankakin.

Käsinkehrättyä kainuunharmaslankaa
Homespun Grey Finn
Gris de Kaïnuu filé main

Alla kuvassa on vasemmalla kainuunharmastopsia (oikeastaan tuota ei kai voi sanoa topsiksi, koska topsi on tavallisesti kammattua villaa ja tämä karstattua) ja oikealla shetlanninlammastopsia. Shetlanninlammas tuntuu käteen paljon karheammalta, vaikka siitä tulee pehmeäntuntuinen ja kuohkea lanka. Kainuunharmas tuntuu käteen pehmeältä ja rasvaiselta. Sen kuidut ovat huomattavasti lyhyemmät kuin shetlanninlampaan. Olisi kyllä huippuhyvä juttu, jos tällaisia esivalmisteltuja kehruukuituja alkaisi saada Suomestakin. Auli kertoi seuraavaksi yrittävänsä taivutella Pirtin tekemään topsia ruskeista suomenlampaista. Onnea yritykselle!

Kainuunharmas vasemmalla, shetlanninlammas oikealla
Grey Finn on the right, Shetland fibres on the right
Fibres du mouton de Kaïnuu à gauche, Shetland à droite

Everything seems grey nowadays: the weather, the dirty snow that's slowly melting, my life; even hobbies cannot get me excited right now. The highlight of the season was the winter holiday and a visit to Villa Laurila, a farm in Mikkeli, where Auli raises sheep, goats, llamas, a donkey, a poney, and some Finnish sheep. She sells her products on her web shop but intends to open a real country shop, as well. I saw some stuff there that I have not seen anywhere else, such as yarn made of her Grey Finn sheep, which are very rare and even some carded roving made of those same sheep - a real delight for spinners! The Grey Finn roving is carded, not combed, and contains lanolin, so it has a faint woolly smell. The roving has a very soft hand compared to, for instance, the grey Shetland top I happened to have in the house. In the future, Auli is trying to get the local spinning mill (Pirtin Kehräämö) to make some more of this roving of her brown and other coloured sheep. I wish her the best of luck. It would be great if we could buy locally prepared fibres for spinning here in Finland.

Pas de grand enthousiasme pour l'artisanat ces derniers jours, mais je passe vous raconter ma visite chez Villa Laurila, une ferme située à Mikkeli où Auli élève des moutons, chèvres, lamas, un âne et un poney Shetland. Elle est en train d'établir une petite boutique pour ses produits. Elle vend des fils et des mèches de laine (pencil roving) fabriqués de ses moutons, même des fils filés uniquement de la laine des gris de Kaïnuu - une vraie rarité - ainsi qu'un du ruban en laine cardée de ces mêmes moutons. Ces laines sont d'une douceur extraordinaire. La laine contient de la lanoline naturelle et sent assez fort le mouton.

P.S. Hieman väriä tähänkin postaukseen. Sain anopinkin pukemaan viinipulloja suojakääreisiin. Ja tein pehmeääkin pehmeämmät alpakkasukat itsekehrätystä babyalpakasta. Kahdessa erässä värjätyistä villoista tuli aivan eriväriset, joten neuloin vuorotellen vaaleammalla ja tummemmalla langalla. Tämä vinkkinä kaikille pieniä eriä käsinvärjättyjä lankoja ostaneille.

P.S. Let's add a bit of colour to this posting. I managed to get my mother-in-law to knit a wine cozy of my handspun and hand-dyed yarns. And knit a pair of ultrasoft alpaca socks for myself of homespun baby alpaca. The two dye lots were completely different, so I made the socks deliberately stripey, knitting a few rows with each colour.

P.S. Pour terminer, un peu de couleur à ce billet. J'ai réussi à convaincre ma belle-mère à tricoter un couvre-bouteille, des fils que j'avais teint. Et j'ai fais une paire de chaussettes ultra chaudes et confortables de l'alpaga francaise. Tiens, je me sens déjà mieux...

Ruuturekko

Ruuturekko-pusero Kalevalaneuleet-kirjasta on vihdoinkin valmis! Aloitin sen joulunpyhinä, tikuttelin pitkään ja hartaasti 3.5 mm:n puikoilla Drops Alpacasta (nro 3969). Tänään vietin rattoisat pari tuntia ommellen saumoja. Lankaa kului tismalleen 10 kerää, kun kavensin ja lyhensin vähän hihoja. Parsinlankaa vastaisen varalle jäi pari metriä eli aika hyvin laskelmoitu langankulutus.

Pusero on erittäin joustava, sillä se on melkein kokonaan 2o2n-neuletta. Helmassa, hihansuissa ja rinnuksessa on ruutupalmikkoa. Jännittävin kohta neuloa oli etukappaleen vekki ruudutuksen alussa. Tuollaista vekkiä voisin käyttää jossakin muuallakin.


The Ruuturekko pullover from Kalevalaneuleet is finished! I started knitting it during Christmas on 3.5 mm needles and using the Drops Alpaca yarn (#3969). Today I sewed the seams and found out that I only had about a couple of metres yarn left from the original 10 balls.

The pullover is very stretchy because it is almost entirely knitted in simple k2p2 stitch. There is a cable pattern at the hem, on the sleeves and below neckline. The most exiting detail to knit was the little fold just at the beginning of the cable pattern below the neckline. I can imagine myself using those folds elsewhere as well, for example on a bag.

Ça y est, j'ai fini le pull Ruuturekko du livre Kalevalaneuleet ! J'ai commencé à le tricoter au noël sur les aiguilles bambou de 3.5 mm, utilisant un fil d'alpaga de Garnstudio (#3969). Des 10 pelotes du fil que j'avais réservés pour le pull il me reste environ deux metres.

Le pull est très très élastique parce qu'il est presque entièrement tricoté en côtes (2m envers, 2m endroit). Les seuls détails d'intérêt étaient les torsades en formes de croix sur les bordures et sous le cou, particulièrement le petit pliage qu'on tricotait avant de commencer les torsades du devant. Je pourrais bien faire un petit sac un tricotant ces pliages.
Dropsin alpakkalanka oli helppoa neulottavaa, vaikka jonkin verran minua häiritsi se, että lanka halkesi helposti ja jouduin korjailemaan silmukoita jälkikäteen muutaman kerran (televisioneulonnan ja himmeän tunnelmavalaistuksen huono puoli). Langassa on pitkiä, jäykkiä karvoja, jotka kutittavat kaulaa mahdottomasti. Kun olen kehräillyt kunnon babyalpakkaa, niin en ole mitenkään erityisen ihastunut tähän lankaan. Onhan se tosin aika edullista ja värivaihtoehtoja on paljon. Tämän päivän valaistuksessa en saanut oikeaa väriä toistumaan kuvissa, mutta kauempaa katsoen väri näyttää violetilta tai luumulta. Uusi Nikon-kamerani on yhtä kova liiottelemaan värien kylläisyyttä kuin minä joitakin juttujani ;)

I am not totally happy with the alpaca yarn I used. It was easy to knit alright, but it split pretty easily. And it had long coarse fibers that stick out and tickle my neck awfully. Now that I have spun baby alpaca and learned about dehairing luxury fibres, I must say that this yarn is not a high quality alpaca yarn. It is pretty cheap, though, and available in many colours. I could not catch the nice plum colour very well today with my new Nikon camera which exaggerates the vividness of the colours almost as much as I exaggerate everything else in this blog ;)

Je ne suis pas très ravie par le fil alpaga. Il y a des poils longs et durs qui piquent le cou. Maintenant que j'ai filé de l'alpaga vraiment fine et appris à enlever les poils plus gros, je ne trouve plus ce fil de trés haute qualité. Mon appareil n'a pas bien capturé la couleur du fil. Mon nouveau Nikon exagère la saturité des couleurs, tout comme moi j'exagère un peu tout dans ce blog ;)

Viikolla olen kehräillyt ja neulonut muutakin pientä. Tein kashmir-silkkihuiville kaveriksi hansikkaat iloisen värikkäästä topsista. Lanka on hieman sivistyneemmän väristä, ihan tällaiselle körttisuvun jälkeläiselle sopivaa vanhanpiian violettia (kuvissa liian punertavaa).


The pullover is not the only thing I've made this week. I made a pair of gloves to go with my handpainted scarf. The carneval colours of the top luckily turned a bit less striking during the spinning process (in real life, the colour is less red and more purple or lilac).

J'ai aussi fait une paire de gants pour accompagner mon écharpe en soie et cachemire. Comme vous l'avez (pré)dit, la couleur du fil est beaucoup moins vive que celle de la laine mèche (en réalité moins rouge que dans la photo).

Ja paras viimeiseksi: bluefaced leicesterin villasta kehrätty raitalanka. Topsista, joka alunperin muistutti tulta ja tuhkaa, tuli näin hienostuneita sävyjä. Noin 80 grammaa ja 240 metriä eli ohuen sukkalangan vahvuista. Lanka on pehmeää, kimmoisaa ja kauniin kiiltävää. Onneksi minulla on toinenkin samanlaiseksi värjätty topsi eli herkku ei loppunut tähän.

And last but not least: my beautiful, soft, elastic and lustrous BFL sock yarn. I'm in love with the colours. Luckily I've got more of the same stuff to spin.

Pour finir, un vrai trésor: un fil à chaussettes en BFL, très doux, très élastique, soyeyx et beau. J'en ai filé 80 grammes, 240 mètres, mais il m'en reste encore. J'adore la couleur !!!

Sinä heiluva heinä

Päivän lanka: pehmeää heinää hakkuuaukiolta ja puuvillaa ydinlankana
Today's yarn: soft hay with a cotton thread core
Le fil du jour: du coton enrobé du foin mou

Sitä voi neuloa!
It's knittable!
Il se tricote!

Bunnycomb

Tästä viikosta on kehkeytymässä oikea käsityön teemaviikko. Eilen maanantaina oli paikallinen neuletapaaminen. Jyväskylässä kokoonnutaan joka kuun toinen maanantai Elosen kahvion yläkerrassa klo 17. Tiedot neuletapaamisistahan löytyvät Finnish Knit Blogs -sivulta. Meillä on oma postituslista kipakat (niin kuin KIP-akat, krhm), jolle ukotkin saavat toki liittyä.

Tänään tiistaina olin milliini-Mervin kanssa Suomen Käsityön museon Viriö-työpajassa, jossa aiheena oli saamelaiset käsityöt (Sámi duodji). Mukana oli pari saamelaista (jokisaamelaista, senkin termin opin tänään) naista paikallisissa puvuissa. Saimme oikein perusteellisen perehdytyksen niin käsitöihin kuin saamelaiseen kulttuuriin yleensä. Lisäksi pääsimme kurkistamaan hiukan kulissien taakse, mikä oli hyvin mielenkiintoista. Saamelaisaiheisista käsitöistä on muuten tulossa lähiaikoina verkkonäyttely. Laitan linkin blogiini myöhemmin.

Käsityön museossa olisi tällä viikolla Porokoulukin, mutta sinne en pääse. Lauantaina on nimittäin alpakkayhdistyksen järjestämä kehruukurssi Hämeenlinnassa. Opettajaksi tulee Sari Varilo, joka on kirjoittanut yhden harvoista suomenkielisistä kehruuoppikirjoista. Monta viikkoa piti jännittää, pääsenkö koko kurssille, kun en ole yhdistyksen jäsen. Onneksi sinne mahtui vielä mukaan.

Lopuksi, koska kuvattomat postaukset ovat tylsiä, tässä kehräämääni angoralankaa puikoilla. Se ei pölise niin pahasti kuin olin kuvitellut. Koirankarvalanka pöllysi huomattavasti enemmän. Mutta kyse on luultavasti kuidun pituudesta. Pienestä lankanyssykästä on tekeillä pääpanta. Aloitin neuletapaamisessa yksinkertaisempaa pintaneuletta, mutta tyylilleni uskollisena piti tästäkin vääntää jotain vitsikästä. Tiedättehän palmikkomallin, jota kutsutaan hunajakennoksi (honeycomb stitch)? Tässä on hunajapupukennoa (bunnycomb):

"Bunnycomb", honeycomb stitches to become a headband

This week is dedicated to crafts. Local knitters' meeting on Monday, a multicultural crafts workshop at the Crafts Museum today. Tonight's theme was Sami crafts (Sámi Duodji) from the Finnish Lapland. There were two Sami ladies present, dressed in their traditional, colourful dresses. There will be a web exhibition later, I'll post the web link as soon as I get it. There's also a Reindeer School (the link is to a page in Finnish but the pictures are pretty interesting) this week but I won't be able to attend. On Saturday, I'll be taking a spinning class organised by the Finnish Alpaca Breeders' Association. I am really looking forward to it.

Cette semaine est dédiée aux travaux manuels. Hier, lundi, c'était le tricot café. Aujourd'hui j'ai participé à un atelier multiculturel au Musée finlandais de l'artisanat avec une de mes copines tricoteuses. Le thème de la soirée c'était l'artisanat sami (Sámi Duodji) de la Laponie finlandaise. D'abord on a fait le tour de l'exposition sur les produits d'art basés sur le renne, guidés par deux dames laponaises habillées dans leurs costumes nationaux, très beaux et bien colorés, puis on a eu la chance de jeter un oeil sur les coulisses du musée. Ça a été fascinant. Et en samedi, il y aura un atelier de filage organisé par la Société des Eleveurs d'Alpaga Finlandais. Je suis super heureuse de pouvoir y participer, sans être éleveuse ni membre de cette société.

Et parce que les billets sans photos sont un peu tristes, j'ai ajouté une photo de mon fil angora sur les aiguilles, les débuts d'un petit bandeau. Les torsades nid d'abeille s'appellent "honeycomb" en anglais, tandis que le lapin c'est "bunny". De là, le tricot "bunnycomb". Pas facile les jeux de mots en français, mais essayez de sourire quand même :)

Coloriasto avattu!

Sitä vain tulin sanomaan, että Coloriasto on nyt avattu. Jos värit ja värjäys kiinnostavat, niin käy kurkkaamassa. Ja muista tallentaa sivu suosikkeihin. Sivustoa täydennetään jatkuvasti. Coloriaston tekijä, Päivi Hintsanen, kirjoittaa:

Coloriasto etsii vanhoja väriin liittyviä julkaisuvapaita tekstejä: lehtileikkeitä, artikkeleita, kirjoja - ja ennenkaikkea vanhoja ihmisten omia väreihin (värjäys/maalaus) liittyviä muistiinpanoja! Myös vanhaa kuvamateriaalia otetaan vastaan. [Tarkemmat ohjeet Auta Coloriastoa -sivulla]

Lähetin Päiville Th. Weissin kirjasen "Moniaita osoituksia, kuinka willaa, pumpulia, silkkiä ja liinaa wärjätään eli painetaan" tekstin ja valokopiot. En ymmärtänyt kemikaalien ja väriaineiden nimistä paljonkaan siihen aikaan, kun tuon kirjasen kirjastosta löysin (ei sen puoleen, että ymmärtäisin vieläkään kovin paljon, mutta ehkä kuitenkin vähän enemmän). Nyt siellä on jo joku käynyt kommentoimassa ja lisäämässä omia tietojaan. Hienoa, että saitti on alkanut heti elää ja kasvaa.

Tuosta kirjasesta vielä sen verran, että harkitse ennen kuin kokeilet värjätä sen ohjeilla kotona. Monet värjärien ennen vanhaan käyttämät aineet luetaan nykyään vaarallisiksi ympäristömyrkyiksi.

Minäkin olen innostunut jälleen kasvivärjäyksestä. Koko sulan maan ajan olen itse asiassa kierrellyt koiran ja muovikassien kanssa lähimetsissä ja naapurien - ja koiran - suureksi kummastukseksi halaillut puita, rapsutellut kiviä ja kontannut sammalikossa. Tässä viime viikonlopun värjäystuloksia.

Tummankeltainen (leijonankeltainen) väri on islanninjäkälästä (Cetraria islandica) ja kallioisokarveesta eli kiventierasta (Parmelia saxatilis), loput suomenlampaiden ja kainuunharmaksen omia sävyjä. Kehruu on noissa aika summittaista ja epätasaista; oli niin kova into ensin karstata erivärisiä villoja yhteen ja sitten nähdä, millaista lankaa niistä tulee. Kiventieralla pitäisi kasvivärjäyskirjojen mukaan saada punaruskeaa väriä. Sain siitä kuitenkin villaan vaaleammankeltaista väriä kuin islanninjäkälällä. Kasvivärjäys on sellaista - aina tulee yllätyksiä. Jäkälillä värjääminen on joka tapauksessa siitä kivaa, että niillä värjättäessä ei tarvitse mitään muita kemikaaleja, vaan väri tarttuu villaan ilmankin. Minusta tuntuu, että juuri tällaisiin lankoihin taidan jatkossa panostaa enemmän.

Dès que la neige a commencé à fondre cette année, je me suis mise à me promener dans la forêt aux alentours de la maison et surprendre mes voisins - et mon chien - en embrassant des arbres, en chatouillant des rochers et en me mettant sur les genoux pour ramasser des trésors. Et le weekend dernier j'ai finalement essayé un peu de teinture végétale avec quelques-uns de ces trésors, les lichens Cetraria islandica et Parmelia saxatilis. C'est facile puisqu'on n'a besoin que de l'eau et des lichens. J'ai teint avec le lichen islandais auparavant, donc je savais quelle couleur il devait donner. Mais l'autre m'a surpris un peu. Dans les recettes, on a promis une couleur brunâtre, mais ma laine est devenue jaune, plus pâle que celle teinte avec le lichen islandais. Eh bien, c'est comme ça avec les teintures végétales: il y a toujours des surprises. On n'a qu'à s'y habituer.

Puis j'ai cardé la laine colorée avec des laines aux couleurs naturelles de Finnwool (blanc, gris, brun) et filé deux fils différents. Le filage est assez irrégulier parce que j'avais hâte de voir ce que ça donnait comme fil. J'aime bien les deux. Je ne vais décidément pas m'arrêter là, au contraire je pense que c'est ce genre de fils qui me conviennent le mieux.

This posting is about a new Finnish web site that concentrates on dyeing and dye stuff. The purpose of the site is to collect material (books, articles, adds, personal notes) and offer them for free for everyone who is interested. I sent the author the text of a book from the 19th century with my notes and questions because there were many things I did not quite understand in the text. To my great delight, someone has already commented on the text and provided some new information. And the site was officially published only today!

Finding the old book in the library got me interested in natural dyeing again. Ever since the snow started to melt in March, I've been seen walking in the nearby woods with my dog and big plastic bags. The neighbours must have been surprised to see me hug trees, caress rocks and kneel down in the moss to find some odd treasures. I must say the dog was also confused.

Last weekend, I had a first go with my treasures. I dyed some wool with lichens, Cetraria islandica and Parmelia saxatilis, both very common lichens around here. I've always loved the idea of dyeing with lichens because all you need is water and the lichens, no chemicals. The dark, deep yellow colour that I got with the Icelandic lichen is something that I was expecting, but the other one gave only a pale yellow colour, far more modest than the brown that was promised in many lichen dyeing instructions. Oh well, after a few experiments with plants, you get used to just appreciate every colour you do get :)

For the two yarns in the photo, I mixed some natural-coloured Finnwool with the coloured wool. The spinning is far from perfect; I was so excited to see how the colours would combine in the finished yarn. And I love the yarns, both of them. I think this is exactly what I should be doing in the future. More dyeing experiments to follow...

Silkkaa autuutta :: Pure bliss

Vietin vapun kehräämällä unelmalankaa: kashmiria ja silkkiä (Florencen putiikista, mistäpä muualta).

This yarn is pure bliss, fresh from my spinning wheel: cashmere and silk (from Florence's boutique).

Du luxe pure et simple: cachemire et soie directement sorti de la bobine (de la boutique de Florence).

Läheltäkin se näyttää kivalta. Ja tuntuu ihanalta.

A closeup without flash doesn't look bad, either. If only you could touch it.

Imaginez la douceur.

Lanka pääsi jo puikoille. Kuva on tarkoituksella vähän hämärä, sillä tästä tulee lahja yhdelle hyvin herkkähipiäiselle lähimmäiselle.

I've already started knitting it. The pic is a bit mysterious on purpose because this is going to be a birthday present for a very close person with extremely sensitive skin.

Le fil est déjà aux aiguilles. Ce sera un cadeau pour une personne avec la peau très sensible, donc pas de photo plus précise avant son anniversaire.

Eikä tässä vielä kaikki. Tänään tuli paketti Hollannista. Vaihdoin yhden Irman kanssa vähän villoja. Lähetin hänelle kainuunharmaksen villaa eri väreissä ja sain tilalle nämä: Coburger Fuchs-rotuisen lampaan villaa, joka on mielenkiintoisen punaruskehtavaa (Fuchs = kettu). Lisänä paketissa oli vähän kirjavia silkkejä, joista saa kivaa efektiä kehruisiin. Tekisi mieli alkaa heti kokeilla noidenkin kehräämistä, mutta täytyy saada lahjaneule ensin valmiiksi. Kiitos Irma!

Today I also got a parcel from Irma in Holland. We swapped fleeces. She sent me some carded Coburger Fuchs wool and I sent her fleece samples of grey Kainuu sheep. Irma had added some colourful unspun silk in the package. The silk will make nice effects on wool yarn. I'd like to start spinning those right away but I simply must finish the cashmere project first. Thank you so much, Irma!

Je viens de recevoir un colis des Pays Bas, de Irma, avec qui nous avons échangé des toisons. Elle m'a envoyé un peu de toison du mouton Coburger Fuchs. La couleur est très intéressante. Irma a aussi ajouté des fibres de soie colorées. Je voudrais tout de suite les essayer et filer un fil fantasie. Mais d'abord, il faut que je finisse mon tricot cadeau. Merci, Irma, merci !