Kiviset pellot :: Rocky fields

Mistä on kalastajanpuserot tehty? Palmikoista, timanteista, elämänpuista, siksakeista. Lueskelin Gladys Thompsonin kirjaa Patterns for Guernseys, Jerseys & Arans: Fishermen's Sweaters from the British Isles (Dover Publications, New York, 3rd ed. 1979, ISBN 0-486-22703-0) ja sain sieltä ideoita tähän puseroon.

I read about symbols used in fishermen's sweaters in Gladys Thompson's book Patterns for Guernseys, Jerseys & Arans: Fishermen's Sweaters from the British Isles (Dover Publications, New York, 3rd ed. 1979, ISBN 0-486-22703-0) and got the idea for this sweater.

Sisävesisuomalainen versio kertoo kovasta elämästä maalla, ei merellä. Siinäkin on palmikkoa symboloimassa köysiä tai vaikka lampaan tai hevosen riimuja, pyöristyneet "timantit" symboloimassa kivikkoisia peltoja ja resoreissa elämänpuut. Perinteiset Aran-neuleethan ovat täynnä erilaisia kuvioita, mutta suomalaiseen elämänmenoon sopii mielestäni paremmin tällainen yksinkertainen versio.

It's a more simple Aran sweater, modified to fit the Finnish taste and way of life. The cables symbolising ropes, diamonds symbolising rocky fields and the tree of life pattern in the ribbings still fit this part of the country and the modest living farmers get from the soil.

Lankana Röykkälän tilan paksu, kaksisäikeinen rygjalampaan villasta tehty lanka ja puikkoina 3,5 mm pyöröpuikot (koska minulla on löysä käsiala, joku toinen olisi luultavasti päässyt samaan lopputulokseen isommilla puikoilla). Tein puseron paloina, koska lanka oli niin rasvaista että näin parhaaksi pestä sen ennen kokoamista. Huomasin, että pidän palasten ompelusta todella paljon! Viitteitä hihapyöriön ja kauluksen mittoihin on otettu sieltä täältä vanhoista käsityölehdistä. Pusero on miesten kokoa 52-54, mutta en saanut miestä poseeraamaan siinä. Lanka kuulemma oli liian karkeaa. Nyt tämä neule on jo matkustanut muualle, mutta ohjeet ovat tallessa. Vähänkö olen ylpeä tästä luomuksesta!

The yarn is from a local sheep farm and from Rygja sheep which is originally a Norwegian sheep breed. I knitted it with 3.5 mm needles. The yarn was very rich in lanoline and quite stiff, so I washed the sweater pieces before sewing them together to make the sweater soften a little. Still, my hubster thinks it's too rough, so I had to pose myself for the photos. I am not really accustomed to making sweaters yet but I took hints from here and there, from old craft magazines and books and managed to create correct proportions for men's size L. I already gave the sweater away but I made careful notes to be able to reproduce the design later. I am really proud of the end result.

Rygja

[Edit: kehräämö korjattu, Violan lähettämiä kuvia lisätty] Kauhea kiire päällänsä koko ajan. Olen lupautunut tänä viikonloppuna Tampereelle Lammasmarkkinoille kehräämään. Tulkaa moikkaamaan!

Mutta varsinainen asia. Lupauduin jo kuukausi sitten neulomaan saamastani norjalaisen rygjalampaan langasta jotakin keskisuomalaiselle lampurille. Nyt huomasin, että Viola on jo linkittänyt blogiini, joten pitää raportoida tuloksia ;)

Suomalaisia rygjalampaita

Yritin googlailla, mitä lammasrodusta ja sen villasta on sanottu ennestään, mutta aika laihoin tuloksin. Rygja-lammas on jalostettu Norjassa joskus sata vuotta sitten, ja rotu on saanut nimensä vuonna 1924. Rodun pohjalla on spaelsau, johon on risteytetty sellaisia rotuja kuin merino, leicester, sutherland ja cheviot. Joidenkin lähteiden mukaan siinä on myös suomenlammasta, texeliä ja norjalaisia dala- ja steigar-rotuisia lampaita. Villaa lampaasta saadaan runsaasti ja se on kooltaan suurempi kuin suomenlammas. Sitä on tuotu Suomeen ensimmäisen kerran 1950-luvulla. Villa on laadultaan tasaista ja läpimitaltaan keskimäärin 37,4 mikronia (suomenlampaalla 22 - 37 mikronia, keskimäärin 25,9 mikronia) eli aika paljon karheampaa. (Niin sanottuna kutitusrajana pidetään yleensä 22 mikronia. Jos kuidun läpimitta on suurempi, se tuntuu ihoa vasten kutittavalta.)

Rygjia rodun kotimaassa Norjassa

Saamani lanka oli tällaista, Olavi-nimistä, Salo-Angorassa kehrättyä. Aika karheantuntuista jos sitä vertaa minulle tutumpiin Pirtin Kehräämön suomalaisten lampaiden sekoituksesta kehrättyihin karstalankoihin. Lampaantuoksuista ja ilmeisen rasvaistakin.

Tein langasta kotitossut, kun en muutakaan keksinyt. Sellaiset reippaat vegardulvangin hiihtosukat, kun nyt norjalaislampaan villasta on kyse. Neuloin kolmosen puikoilla pesemättömästä langasta, jotta näkisin miten käy, kun neuleen pesee. Neulekäsialani ei ole erityisen tasaista, ja se näkyy tässä neuleessa erityisen selvästi. Langan väri on pesemättömänä harmahtava. Rasvaisuus tuntuu neuloessa todella selvästi, tuntuu että kädetkin ovat ihan liukkaat.

Pesin sukat valmiina, koska halusin nähdä, pehmittääkö pesu lankaa mitenkään. Laitoin sukat kuumaan (n. 50-asteiseen) pesuaineveteen ja annoin jäähtyä kaikessa rauhassa puolisen tuntia ennen kuin huuhtelin. Sukat eivät huovuttuneet, koska en liikutellut niitä ollenkaan kuumassa vedessä ja huuhtelin tasalämpöisissä vesissä. Pesuveteen jäi paljon vaaleaa rasvaa. Lanka vaaleni selvästi, pörhistyi aika tavalla, ja oli pesun jälkeen jonkin verran pehmeämmän tuntuinen. Silmukatkin tasoittuivat. Alla kuvassa näkyy pestyjen sukkien ja pesemättömän langan väriero.

Nämä sukat eivät ole mitenkään pehmeät, vaan sellaiset rehellisen villaisen tuntuiset. Itse pidän niitä paljaissa jaloissa, mutta herkkäihoiselle voisi tuottaa ongelmia. Nyt vain kulutustestiin muutamaksi kuukaudeksi, niin nähdään, kuinka kauan menee ennen kuin pohjat on puhki! Sukkien koristelu on enemmänkin kotimaista mäntyrantaa (tai isometsää). En jaksanut väkertää kirjoneuletta, ja jotain väriä kaipasin. Koristelangat ovat käsinkehrättyjen jämiä, värjätty jäkälillä.

Rygjalanka vaikuttaa ihanteelliselta langalta kovaa kulutusta vaativiin neuleisiin, kuten kalastajaneuleisiin. Se tuskin nyppyyntyykään kovin helposti. Kolmisäikeinen, pyöreä lanka sopisi myös palmikkoneuleisiin. Voin kuvitella kuinka tästä langasta tehty villapaita pehmenee mukavaksi kosteissa, koleissa syys- ja kevätsäissä. Holmenkollen, here I come!