1.12.13

Markkinahumua

Ekosaaren Tiinan ja lankakauppa Neulotuksen kanssa Paviljongin joulumarkkinoilla.

Ensimmäinen päivä oli yhtä humua. Tuhansia ihmisiä, satoja myyjiä, kaikenlaisia houkutuksia.

Sunnuntaiaamu on ollut vielä hiljaista. Ilona harjoittelee myymään seksikkäällä äänellään paljettilankaa stringeihin.



Noro Kirara on myös aika ihanaa. Onneksi minulle väärän väristä, ettei mene kaikki tienestit saman tien. Pitäisi jäädä jotain uuteen karstamyllyynkin. 

Tiinan shindovenytystyynyissä (mikä niche-markkina!) on somisteena meikäläisen kehräämiä lankoja :) 


Myyn taas hahtuvatossuja, kaikenlaista muuta kokeilutuotetta ja käsinkehrättyjä lankoja. Melkoinen niche sekin. Seuraavaksi kerraksi voisi tehdä ehkä lasten sukkia. Niitä on kysytty eniten, ja Tiinan äidin tekemät menivät kaupaksi heti.


24.11.13

Kipakat-kalenteri!

Eilen oli Kipakoiden tapaaminen kahvila Muistossa. Pääsin pitkästä aikaa mukaan. Oli kivaa. Odotan jo innolla pikkujoulua.

Sain myös omat tekijänkappaleeni uudesta Kipakat-kalenterista. On se taas hieno.


Minulta on tuo lapasmalli yhdestä lempilangastani. Juuri muuta en tämän kalenterin hyväksi tänä vuonna tehnytkään kuin kirjoitin puhtaaksi tuon ohjeen. Ja kerin luonnonväreillä värjättyjä lankoja kuvausta varten. Muut Kipakat hoitivat loput. Kiitos siitä! Ja olihan tekijöissä ensi kertaa mukana myös yksi KIP-ukko :)

2.11.13

Ei tullut Norjaan maailmanennätystä


Mutta olihan kiva ohjelma. Yhteys pätki ajoittain hotellihuoneessa, mutta suurin osa näkyi ja kuului hyvin.

Tuli mieleen Kipakoiden neuleretriitit. Samanlaista neulomista, kehräämistä, stressitöntä oloa, puhetta, naurua, toisilta oppimista. Tuossahan olisi loistava ohjelmanumero johonkin seuraavaan retriittiin. Ensin kerittäisiin lammas, sitten kehrättäisiin lanka ja neulottaisiin paita. Tai vaikka peitto, jonka voisi tehdä paloista. Itse kyllä pesisin villan ennen kehruuta. Ehkä värjäisin myös. Melkein samalla vaivallahan se menisi. Yhden viikonlopun aikana ehtisi kyllä, jos norjalaiset kutaisevat paidan yhdessä yössä.

Norjalaiset saivat tästä ohjelmasta roppakaupalla mainosta neuleilleen ja neulesuunnittelijoilleen. Niin mielenkiintoisia ja erityylisiä neuleita siinä esiteltiin. Twitterin perusteella ohjelmaa seurattiin ympäri maailman, siksi lähetysaikakin oli yöllä. Kuinkahan monta kertaa juontaja vaihtoi villapaitaa ohjelman aikana? Ihan kaikkea en sentään katsonut, vaan nukuin välillä neljä tuntia.


1.11.13

Lampaasta paidaksi - norjalainen ennätysilta 1.11.

Norjan televisio on omistanut tämän illan neulomiselle. Luvassa kansallinen neulontailta, sisältäen mm. Selbu-lapasten neulomista, Harley Davidsonin suojapeitteen tekemistä, norjalaisia neuletekniikoita ja yritys rikkoa australialainen ennätys lampaasta villapaidaksi -sarjassa. Ajanotto alkaa lampaan kerinnästä ja päättyy siihen kun kehrätyt langat on neulottu ja valmis paita puetaan päälle. Voimassa oleva ennätys on neljä tuntia viisikymmentäyksi minuuttia neljätoista sekuntia. 

Nyt jännittää, rikkovatko norjalaiset ennätyksen. Ja näkyykö Norjan tv Turkissa, missä lomailen parhaillaan. Ainakin promovideo näkyy sivulla http://www.nrk.no/knitting/. Suora lähetys osoitteessa http://tv.nrk.no/program/dvnr30004013/nasjonal-strikkekveld. (Kännykällä ei linkin tekeminen näköjään onnistu, sori vaan.) Vähän jännittää sekin, kuinka kauan jaksan iPhonen pieneltä näytöltä ohjelmaa katsoa, hih.

Kaikenlaista tosi-tv:tähän tehdään, mutta tuo on kyllä hyvä idea! Voittaa formulat mennen tullen. Ajatelkaa nyt, jotkut  jopa maksaa siitä että saa katsoa suorana lähetyksenä kun pikkuautot kiertää pöristelevät samaa rinkiä tuntitolkulla.

30.8.13

Landhöjning

Suomi ja Ruotsi lähestyvät toisiaan hitaasti, mutta varmasti. Parin tuhannen vuoden kuluttua Ruotsiin voi tallustella kuivin jaloin Merenkurkun yli. Vaasassa ei jakseta odottaa, vaan neulojat tempaavat kuvaamalla maannousemista, yhdessä ruotsalaisten neulojien kanssa. Kaikkihan muistavat, miten koulussa kerrottiin (ainakin minun keskipohjalaisessa koulussani), että maannousemisen ansiosta Suomen pinta-ala kasvaa vuodessa noin seitsemän neliökilometriä. Suurinta maan nouseminen on Vaasan seudulla, Merenkurkun rannikolla.

Minulla on ollut monenlaisia siteitä Vaasaan: sisko asui siellä aikoinaan, ex-työnantajan päämaja oli siellä ja Vaasassa on vielä aika liuta ex-työkavereita. Minulle tuli aivan valtava halu osallistua tuohon performanssiin. Menenpä jo tonkimaan lankavarastoja, löytyisikö sieltä sinisiä lankoja. Kesän alussa kevensin lankavarastoja parilla kymmenellä kilolla, mutta eiköhän sieltä jotain löydy.

kvarken
(photo: Carolina Nymark)

25.8.13

Miehen sukat

Yhdeksäs vuosi bloggausta on pyörähtänyt käyntiin. Ja bloggaustahti harventunut huomattavasti. Kielivalikoimakin on alun kolmesta typistynyt yhteen. Noh, Google kääntää. Nyt taas bloggauttaa, mutta en takaa, että se kestää kovin kauan.

Tämä kesä oli niin ihana, että ei tarvinnut edes paljon neuloa saati kehrätä rentoutuakseen. Olla vain ja hengittää. Oltiin kuusi viikkoa tilapäismajoituksessa toukokuussa sattuneen vesivahingon takia, mutta evakkokämppä oli täyttä luksusta ja sijainti Päijänteen rannalla ei olisi voinut olla parempi. Koiratkin tykkäsivät, vaikka punkkeja oli aivan liikaa.

Pari kännykällä napattua tunnelmakuvaa.



Jotain kuitenkin neuloinkin, sillä mies on Suuri Sukankuluttaja. Hänellä pitää olla yöllä - myös kesähelteillä - kolme (!) paria villasukkia jalassa. Myös kesäsandaaleissa villasukat ovat kuulemma parhaat (mitähän Lenita tästä sanoisi). Nappasin kuvan sängyn vierestä yhtenä aamuna. Nämä eivät ole yösukkia, vaan ihan muuten tarpeellisia sisäsukkia:


Kesällä neulottuja ovat villit kesämaastosukat ylhäällä (maastoutuvat täydellisesti pensashanhikkipuskaan; on testattu) ja mustavalkoiset tuohisukat vasemmalla.

Kokeilin neuloa Novitan Nalle Luontopolku-lankaa nurja puoli sisällä päin, kun se minusta näyttää tuohelta enemmän niin neulottuna. Vahvistetut kantapäät neuloin normaalisti oikein päin. Aika vinkeät. Mutta tämän jälkeen olen huomannut, että mies on alkanut pitää muitakin raitasukkia nurinpäin.




Joo, taloudessa on pari koiraa :) Vielä lopuksi inspiraatiokuva omasta pihasta:




24.8.13

Vielä kerran: viiden euron villatakki


Käytin Turkin-takkia ensimmäisen kerran kaupungilla. Ei se hassummalta näytäkään hameen kanssa. Valkoisten pitkien housujen kanssa se on kuin paraskin chanel.


Mies suostui jopa kuvaamaan. Olisikohan minihameella jotain osuutta asiaan. Viime vuosina olen pukeutunut mekkoon ehkä kerran vuodessa. Jalassa on saappaat suoraan kultaiselta 90-luvulta. Aika tavaran kaupitsee, vai miten se meni.


Tänään kaupassa muuten huomasin, että Novitan Huurre-lanka on melkein yksi yhteen Alize Angora Gold Batikin kanssa, josta tämän takin virkkasin. Ei vain ole Novitalla näin herkullisia värejä :)

7.6.13

Hevostelua

Talossa asui tyttö, joka piti kovasti hevosista. Tyttö muutti omilleen, heppalakana jäi. Lakanasta tuli graffiti. Tyttö sai tyynyn.



200 silmukkaa 7 millin puikoilla.

Neuloin lakanan valmiiksi retriitissä Petäjävedellä

Leikkasin uuden hevosen vanhan neulepuseron hihasta.

Surautin siksakilla sauman ja leikkasin neulesuikaleen kahteen osaan. Ompelin hevosen neuleeseen.


Kävin eilen kiinnittämässä hepan Kankaan tehtaalle Jyväskylään. Kipakoilla on siellä neulegraffitipaja sunnuntaina.



Tytön silmissä - ja minun - tässä laukkaa vieläkin se hallava hevonen.

12.5.13

Keväthuumaa

Rakkaat blogini vakiolukijat, pidelkää laidoista kiinni ettette tipahda, sillä ihmeiden aika ei ole ohi: Neulova Lehmä bloggaa taas! Vuosi meni, ettei bloggaaminen tai blogit juuri kiinnostaneet, mutta jospa sitä taas tarttuisi käsitöihin. Bloggerin tilastot näyttävät yli tuhatta vierailua kuukaudessa, joten kai tänne vielä joku muukin eksyy kuin Googlen botti. Kiitos kärsivällisyydestä!

Olen tämän vuoden aikana luopunut ainakin kolmesta, ympäristöarvoihin liittyvästä periaatteestani: käynyt ulkomailla lentämällä (sain matkan lahjaksi), ostanut merinolankaa (kun Kipakka kaveri myi eikä kukaan muu huolinut, niin säälistä ostin ja vasta kotona huomasin että oli merinoa, jota boikotoin enkä kehdannut enää palauttaa) ja ostanut akryylilankaa. Kuten suluista huomaa, kaikkeen liittyy jokin selitys eli tekosyy.

Huhtikuiselta Turkin-lomalta Antalyasta ostetusta akryyli-mohair-villalangasta syntyi pikapikaa kevättakki kotioleiluun. Ostoksesta syytän keväthuumaa. Suomen alkukevät on niin ankea, että jotain väriä siihen pitää saada! Kuvat otin viikko sitten. Nyt on onneksi jo hieman vihreämpää.


Lanka: Alize Angora Gold Batik #2527, ostopaikka Ali Özkan (suosittelen!)
Koukku: 3 mm ja 2,5 mm
Langanmenekki: 300 grammaa. Hihansuista olisin tehnyt pitemmät, jos lankaa olisi ollut enemmän.
Malli: Omasta päästä, tekniikka sama kuin virkatussa pyyhkeessä ja Noro-takissa. Mittasin lantionympäryksen ja aloin virkata.
Hinta: alle 5 euroa (3,75 TLY/100 g) - jos langanhakureissun hintaa ei lasketa