Kipakat-kalenteri!

Eilen oli Kipakoiden tapaaminen kahvila Muistossa. Pääsin pitkästä aikaa mukaan. Oli kivaa. Odotan jo innolla pikkujoulua.

Sain myös omat tekijänkappaleeni uudesta Kipakat-kalenterista. On se taas hieno.

Minulta on tuo lapasmalli yhdestä lempilangastani. Juuri muuta en tämän kalenterin hyväksi tänä vuonna tehnytkään kuin kirjoitin puhtaaksi tuon ohjeen. Ja kerin luonnonväreillä värjättyjä lankoja kuvausta varten. Muut Kipakat hoitivat loput. Kiitos siitä! Ja olihan tekijöissä ensi kertaa mukana myös yksi KIP-ukko :)

Hevostelua

Talossa asui tyttö, joka piti kovasti hevosista. Tyttö muutti omilleen, heppalakana jäi. Lakanasta tuli graffiti. Tyttö sai tyynyn.

200 silmukkaa 7 millin puikoilla.

Neuloin lakanan valmiiksi retriitissä Petäjävedellä

Leikkasin uuden hevosen vanhan neulepuseron hihasta.

Surautin siksakilla sauman ja leikkasin neulesuikaleen kahteen osaan. Ompelin hevosen neuleeseen.

Kävin eilen kiinnittämässä hepan Kankaan tehtaalle Jyväskylään. Kipakoilla on siellä neulegraffitipaja sunnuntaina.

Tytön silmissä - ja minun - tässä laukkaa vieläkin se hallava hevonen.

Hattara :: Candyfloss

Tammikuun langankulutus on yli 1,2 kiloa! Vaikka olen sairastellut ja ollut useamman päivän neulomattakin. Yksi keino kuluttaa lankaa nopeasti on suurilla puikoilla tehdyt pikaneuleet kuten tämä pinkki hattaraunelma. Lankana Novitan Sylvia (villaa, silkkiä) ja 7 millin puikot. Tein suurin piirtein Kipakat-kalenterin Vaahtokarkki-ohjeen mukaan contiguous-metodilla, mutta väljemmän kauluksen ja hihat ja erilaiset pitsiresorit. Lankaa puseroon meni 600 grammaa.

Tavoitteena oli pehmeä ja lämmin oloasu, ja sellainen tästä tulikin. Novitalle iso miinus siitä, että yksi lankakeristä oli huomattavasti ohuempaa ja tiukkakierteisempää laatua kuin muut. Tällaisessa ylhäältä alaspäin neulottavassa puserossa en älynnyt sitä ajoissa, sillä pusero on todella nopea neulottava. Huomasin asian vasta, kun olin päätellyt helman enkä millään viitsinyt enää purkaa ja vaihtaa lankaa, vaikka olin ostanut sitä reilusti. Mitäs läksit, sanotte. Aion kyllä valittaa valmistajalle tästä.

It's freezing cold outside but I'm warm and cozy inside the house in this pink candyfloss sweater. The pattern is basically Vaahtokarkki from the Kipakat Calendar 2012, with a bigger collar and sleeves and a different lace stitch for the ribbings.


What bugs me afterwards, is that one ball of the Novita Sylvia yarn (wool & silk) was thinner and had a tighter twist than the rest of the lot. Since I was having such a blast knitting the sweater top down, I noticed the thinner part in the body of the garment only after I had bound off the hem. Oh well, I'm only going to wear this at home, so it isn't really a big deal. But still, I'm going to write and tell them about it.


And, btw, I have knitted more than 1.2 kilos of yarn this month!

Me tehtiin se taas!

Viime vuosi oli aika karu, kun keittiön seinällä ei ollut Kipakoiden kalenteria, josta näki suoraan neuletapaamiset. Ensi vuonna pysyy taas ajan tasalla, sillä me teimme uuden Kipakat-kalenterin!

Kalenterista tuli hieno, vielä parempi omasta mielestäni kuin ensimmäinen. Mieskin tutki sitä tarkkaan ja kauan. Totesi sitten ykskantaan, että "ylivoimaisesti paras tähänastisista". Ihan se kalenteri on meidän näköinen, se täytyy itsekin myöntää. Helmikuun kuva on ehkä oma suosikkini, Kaisla on siinä niin söpö "huippumalli".

Uudessa kalenterissa on ohje neulottuun tai virkattuun työhön joka kuukaudelle. Yleisön pyynnöstä lisäsimme myös nimipäivät. Edelliseen kalenteriin jäi painovirhepaholainen, yksi ylimääräinen päivä eli "neulontai". Toivottavasti tällä kertaa oikolukijat ovat olleet tarkempia. Toisaalta, tuskinpa ylimääräinen vappuaatto ketään kauheasti haittasi (seli seli, arvatkaa vain kuka oikoluki edellisen kalenterin päivät).

Vuoden 2012 kalenterissa on käsityöohjeita laidasta laitaan, helppoja ja vaativampia, aikuisille, lapsille, tytöille ja pojille, kotiin ja kierrätettyäkin. Kuvia kalenterisivuista löytyy Kipakat-blogista ja Ravelrystä. Sieltä löytyy myös tilausohjeet.

Kalenterin teko oli vähän pakon sanelema juttu, sillä edellisestä kalenterista saadut tulot on käytetty eikä meillä ollut enää varaa vuokrata Mäki-Matin mainiota mökkiä lauantaitapaamisiin. Kaupunki nosti vuokria reilusti viime vuonna.

Kalenterin suunnittelu ja neuleohjeiden väsääminen oli taas työllistävää, stressaavaa, tuskastuttavaa, kiireistä, epävarmaa ja silti enimmäkseen huippukivaa. Yhdessä tekeminen on tämän neulontaharrastuksen suola ja pippuri. Kalenteriprojektit ovat kannustaneet monia meistä kokeilemaan siipiään neulesuunnittelijana, löytämään itsestään aivan uusia kykyjä. Ennen kaikkea se on antanut tilaisuuden (tekosyyn, joku voisi sanoa) moneen rattoisaan yhteiseen tapaamiseen ja toistemme tsemppaustilaisuuteen. Erityisen hyvin tästä kerrasta jäivät mieleen hauskat kuvaussessiot Jaanan uudessa kodissa. Taidettiin saada jälkikasvuakin koukutettua käsityöharrastukseen siinä samalla.

Edellisestä kalenterista tuli paljon positiivista palautetta ympäri Suomen. Toivottavasti viihdyt myös tämän kalenterin parissa!

El condor pasa

Palatkaamme lintuihimme. Eilen olin erään Kipakan luona kuvaamassa ensi vuoden Kipakat-kalenteria (juu, sellainen on tulossa!). Palasin kotiin Lumotun Metsän ja Taikalammen kautta. Lammen rannalla oli niin kaunis valo illalla, että pysähdyin kuvaamaan uutta alpakkahuiviani kännykällä. Malli on suurin piirtein sama kuin prototyypissä, jota Korpi-huiviksi kutsuin. Lankana tässä uudessa huivissa on keuruulaisen Aatami-alpakan ja mustan silkin yhdistelmä. Hassu lanka, hyvin rustiikki ja käsinkehrätyn oloinen. Uniikki. Tämä huivi vastaa paremmin sitä visiota, joka minulla alun perin oli: uljas kotka liitelemässä jossain Andien vuoriston yllä. El condor pasa...

Revenons à nos ... oiseaux. Last night, when walking home from a friend's house through the Enchanted Forest and the Magic Pond, the light was so beautiful that I had to stop to take a few photos with my phone. The shawl is a slightly modified version of the one that I have already shown in this blog, this time made of alpaca-silk yarn, grey alpaca and black silk. I know the animal the fibres come from, so this shawl is very special to me. I was thinking of the Andes and eagles flying over the mountain tops when I knitted it. El condor pasa...

Konstellation ;)

Jyväskylän taidemuseo / teema: Teknologia / yleisnäkymä/ The Jyväskylä Art Museum / theme: Technology / General view, a photo by live_herring on Flickr.


Laiskan miehen bloggausta suoraan Flickristä tyyliin "Share this on Blogger". Hauskaa vappua vaan!

Pikselikippaus 20.3. Jyväskylän Taidemuseo

KuvaJyväskylän taidemuseo / teema: Teknologia / yleisnäkymä/ The Jyväskylä Art Museum / theme: Technology / General view, a photo by live_herring on Flickr.

Inventaario

Kah, päevee. Tein viime sunnuntaina lankainventaarion. En ottanut aikaa, mutta tunteja siihen paloi. Tulos: rapiat 46 kiloa. Viime vuonna kulutin neulomalla tai virkkaamalla vähän päälle kuusi kiloa lankaa, joten sillä tahdilla pääsisin varastoista eroon vajaassa kahdeksassa vuodessa. Jos en ostaisi yhtään lisää. Enkä kehräisi, mutta sitä en varmasti lopeta, jo mielenterveyden kannalta.

Nyt pitäisi keksiä hyviä langankulutusprojekteja. Jotain sentapaista kuin tämä walesilaisten neulojien kasaama valtava neuletakki Cardiganin kaupungin 900-vuotisjuhlan kunniaksi.

BBC:n sivuilla on video sekä artikkeli ja kuvakooste projektista.

I finally did something I have been meaning to do for years, made an inventory of my yarns. Over 46 kilograms of yarn! That is a lot, considering I started building my stash only a five years ago. Before that, I moved so often that I managed to get rid of all the odd balls of yarn. Now we have a big house and plenty of space for yarn. Last year, I weighed every knitted or crocheted item and found out that I consumed some six kilos of yarn. At that pace it would take me eight years to get rid of my stash. Assuming I would not buy any new yarns. And would not spin any more yarn. But I will definitely not quit spinning. So, I need to find ways to use up my stash. Big projects, like the giant cardigan that the Welsh ladies knitted to celebrate Cardigan's 900th birthday (in the picture above taken from a BBC video clip) would be excellent in that sense. In fact, our knitting group has been invited to participate in an exhibition at the local art museum in March. I am looking forward to that. It will have something to do with technology and pixel art, which makes me think of mobile phone logos and icons that we used to make at the turn of the millennium.

Kipakoille ehdotettiin kyllä osallistumista Live Herring'11 -tapahtumaan maaliskuun lopulla, mikä kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ja sitä paitsi oivalliselta langankulutusmahdollisuudelta. Ja mehän mennään sinne. Mihinkäpä me ei mentäisi, jos meitä pyydetään. En vielä tiedä, mitä siellä neuloisin. Se varmaan selviää lähiviikkoina. Jotain uusmediaan, tekniikkaan ja pikseleihin liittyvää. Tulee mieleen kultaiset ajat uusmediafirmassa vuosituhannen vaihteessa, kun kehiteltiin kännyköihin yksinkertaisten ikonien piirrosohjelmia. Monesti ikonit olivat kuin kirjoneulemalleja ikään. Löysin netin syövereistä Vesa-Matti Paanasen esityksen, jossa on kuva Radiolinjan Jukeboksista. Kaikilla oli siihen aikaan personoidut logot kännykässään. DJ Esko - kuka vielä muistaa? Tavallaan harmi, kun en ole säilyttänyt omia tai muksujen luomuksia. Seuratkaahan Live Herring'11 blogia ja tulkaa mukaan neulomaan taidemuseoon sunnuntaina 20.3.!

Tämän vuoden langankulutus on lähtenyt reippaasti käyntiin. Esimerkkinä tämä vitosella kirpparilta ostettu nahkapalli, jonka päällystin neulomalla. Lankana karkeita mattolankoja menneiltä vuosikymmeniltä, kulutus 420 grammaa. Aika ikävää neulottavaa, kun lanka melkein hiersi sormet verille. Neuloin päälle ensin pyöreän läpyskän kolminkertaisella langalla ja seiskamillisillä puikoilla, poimin pyörylän reunasta silmukat ja posottelin menemään sileää oikeaa niin kauan kuin lankoja riitti. Alareunaan virkkasin pylväitä ja ketjusilmukoita ja lisäsin kuminauhan pitämään päällyksen paikoillaan. Toimii omasta mielestäni hyvin.

One of the first stash busting projects this year was this knitted cover for a cheap leather puff chair that I bought at the flea market. It is made of old carpet yarns that I got as a donation some years ago. Knitting these yarns was pretty hard on the hands but I am quite pleased with the results. 

Kipakat goes international

Tänään pidettiin hieman erilainen neuletapaaminen, kun hollantilaisen Handwerken zonder grenzen (HZG) -käsityölehden lukijamatkalaiset olivat saapuneet Jyväskylään ja illastimme heidän kanssaan Savutuvan Apajalla. Menomatka tehtiin Hilja-laivalla (juuri sillä mikä talvella meinasi upota satamaan mutta saatiin pelastettua), paluumatka bussilla.

Today's knitting meeting was a bit unusual since we met with a group of Dutch ladies to have dinner and knit graffitis at a local tourist attraction near Jyväskylä. The site is a popular place for family celebrations such as weddings and birthday parties among the local people, as well. To get there, we boarded m/s Hilja in the Jyväskylä harbour and sailed in beautiful spring weather for one hour. 

Iloinen rupattelu alkoi heti laivalla. Kokeneina matkailijoina hollannittaret keräsivät Kipakoiden blogiosoitteita jo menomatkalla. Sain käyntikortin yhdeltä rouvalta, jolla on maatila ja siellä mm. hevosia ja lampaita. Ja ne lampaat on Bleu du Maine -rotuisia, joiden villaa tykkään erityisesti kehrätä! Jos mentäisiinkin ensi vuonna retriittiin Hollantiin tänne?

Cheerful chatting (and knitting) started already on the boat. Blog addresses were exchanged. A lady offered me her visiting card. They have a farm with cows, horses, sheep and other animals. I just checked out their web pages and found out that she keeps Bleu du Maine sheep - I love the spin the fibres of that breed of sheep. So, my dear Kipakat, shall we have next year's knitting retreat in Holland, here?
 

Perille päästyä kuunneltiin ensin esittely, jonka Erkki-setä hoiti hyvin vitsikkäästi ja lennokkaasti. Tässä menossa rauhallisempi hetki tunnelmallisessa tuvassa.

The host presented the site with great humour. Everyone listened to this stories attentively. 

Tämän jälkeen ei olekaan omassa kamerassani kuvia, kun piti syödä ja vastailla erilaisiin kysymyksiin. Ja sitten tietysti neuloa. Hollantilaisten ohjelmaan oli merkitty "graffiti knitting", mikä ei tuntunut kovin paljon rouvashenkilöitä kiinnostavan. Mutta kun päätoimittajan hankkimat langat ja puikot oli jaettu ja päästiin vauhtiin, tunnelma oli kuin kotoisissa neulemiiteissä ikään. Moni innostui opettelemaan suomalaista neulomistyyliä ja sitä opettaessa ainakin minulta meni ajantaju kokonaan. Hollantilaiset oli opetettu neulomaan pitkillä puikoilla siten, että toinen puikko oli tuettu kainaloon, mikä näytti aika mielenkiintoiselta. Yhtään en ehtinyt seuraamaan, mitä muut touhusivat. Jossakin välissä otettiin yhteiskuvia. Utunan Kerttu ja Titityyn Tiina olivat varautuneet langoilla, jotka arvottiin matkalaisten kesken. Ja lopuksi hollantilaiset esittivät meille hienon yhteislaulun kaanonina. Vähän hävetti, kun meillä ei ollut varattuna mitään ohjelmanumeroa.Aika meni kuin siivillä, paluubussi tuli liian pian, mikä on aina hyvän illan merkki.

There are no more photos in my camera. After the dinner, the ladies started knitting with us. And asking us questions. A lot of questions. As the ladies saw that we were knitting in a different style than they did, they wanted to learn our way.  The Dutch style of knitting with one needle under the armpit seemed quite odd to me, to tell the truth. Some of them thought it would be quicker and easier to knit the Finnish (continental) way, so I spent the rest of the time teaching them how to knit. I didn't have much time to see what the others were doing. Group photos were taken. A raffle was organised where Kerttu from Utuna and Tiina from Titityy gave out some of their fine yarns. Finally the guests sang a nice song for us (we had not prepared anything for them, which is a shame) and then we had to take the bus back to town. The evening ended quite too soon.

Päätoimittaja Margreet Beemsterboer antoi laivalla meille yhden kappaleen HZG-lehteä, joka on nyt minulla. Kunhan olen tavannut sen läpi, vien lehden Titityyn kauppaan, niin muutkin Kipakat pääsevät tutustumaan siihen. Oikein mielenkiintoinen ja ennen kaikkea monipuolinen lehti, nimensä mukaisesti se pitää sisällään rajattomasti käsitöitä. Tässä numerossa on tilkkutöitä, ristopistoja, kirjontaa, kansikuvassa olevan Rowanin neuleen ohje, hollantilainen sukkaohje, javalaista batiikkia (lehden tuleva kaukomatka suuntautuu Balille ja sieltä on muuten lehden alla oleva kaitaliina), suomalaisen tekstiilitaiteilijan Maisa Kaarnan töiden esittelyä ja Kaffe Fassettin haastattelu. Tulevaisuuden suunnitelmissa on kuulemma lehden käännättäminen englanniksi, mitä me tietysti kannatamme lämpimästi. 

We got a copy of the latest HZG magazine by editor-in-chief Margreet Beemsterboer. The contents is like in no craft magazine I have seen before: international and very versatile. There is an interview with Kaffe Fassett, embroidery, cross-stitching, Javanese batik (the piece of cloth under the magazine is a specimen of that; a funny coincidence), quilts, a Dutch sock pattern and a knitting pattern by Rowan, even a review of the works of the Finnish textile artist Maisa Kaarna. Margreet told us that there have been plans to start translating the magazine to English. That would be great, especially if it were available even in Finland. 

Jännittää

Viikonloppuna on joulumarkkinat Paviljongissa ja kalentereiden pitäisi olla valmiit perjantaina. Siis pitäisi. Toivon todella että ovat! Tarkoitus on myydä niitä D-hallissa, pöytä on punaisen pisteen kohdalla, sama paikka kuin viime vuonna. Seläntakainen naapurikin on sama, toivottavasti on hankkinut toisen kankaan sen viimevuotisen psykedeelisen sateenkaaren tilalle. Eli sekin jännittää. Ja nyt kuin luin tuon viimevuotisen postauksen: ehtiiköhän tässä vielä saada h1n1n sitä ennen?!...tai saako vasta sen jälkeen?...

We are living in exciting times. The calendar should be out of the press on Friday, just in time for the Christmas fair on Saturday and Sunday. Notice should. We were supposed to be selling them at the fair but slipped a bit on the schedule. Let's hope the printing house will keep their promise. Other exciting things: will our neighbour be having the same hideous psychedelic fabric at the back of her stand as last year? Will I catch H1N1 before the event?...or after the event?...

Marraskuu

Tämä on kiireinen kuukausi harrasterintamalla. Kipakat-kalenteri ensi vuodelle on viimein saatu painoon, joten ehtii vähän kirjoittelemaankin. Huh huh, oli siinä tekemistä. Suurimman työn teki viime vaiheessa Ekosaaren Tiina kuvituksessa ja taitossa, mutta oikolukua ja pientä viilausta riitti kyllä muillekin mukana olleille. Viimeinen kuva tuli kännykällä viimeisenä viikonloppuna, kun oltiin jo oikeastaan ylitetty deadline :)

Kalenteri on vähän niin kuin meidän joululahja muille neulojille: ihan ikioma, käsitöille omistettu kalenteri, johon ensi vuoden käsityöaiheisia tapahtumia on merkitty jo valmiiksi ja jätetty tilaa omille merkinnöille, kauniita kuvia ja bonuksena 11 uutta neule- ja virkkausohjetta. Kalenteristahan on ollut jo muutama tiiseri muiden Kipakoiden blogeissa, sieltä voi kurkkia makupaloja kalenterista. Minulta on mukana pari ohjetta, valkoinen Suopursu-huivi ja pieni virkattu pyyhe. Onneksi kirjoitin ne jo kesällä. Painoon menee pari viikkoa. Kalenterin tilausohjeet tulevat nettiin aikanaan, malttia. Vaikka sitä juuri lahjaksi sanoinkin, niin kyllä meidän pitää siitä jonkinlainen tekopalkkakin saada eli ei nyt kuitenkaan ilmaiseksi sitä jaella.

Kävin reilu viikko sitten Helsingissä Picasso-näyttelyssä (mahtava!) sekä Kädentaito- ja ELMA-messuilla. Elmassa viihdyin pitemmän aikaa, kun siellä oli enemmän tuttuja lampureita ja alpakankasvattajia sekä maistiaisia. Olihan kädentaitopuolellakin toki paljon nähtävää, mm. Kehrääjien killan osasto, mutta mitään ostettavaa en sieltä löytänyt (no, pari joululahjaa, mutta niistä ei sen enempää). Oli todella aisteja herättelevä lauantaipäivä! Alunperin olin haaveillut pääseväni tässä kuussa viimein Tampereen käsityömessuille, mutta olen kyllä nyt tyytyväinen, että valitsinkin Helsingin. Picasso-näyttely oli todella käymisen arvoinen kokemus. Ja rakastuin angorakani Matildaan. Häntä piti käydä silittelemässä useampaan kertaan.

Matilda tuimana

Käsitöinä on tullut tehtyä taas tossuja. Keräilin nurkista kaikki itsevärjättyjen villalankojen jämät ja niistä tulikin mahtava kasa, puolisen kiloa. Kaikki joko suomenlammasta tai kainuunharmasta.

Tein niistä kokeeksi värikkäät tossut harmaata marraskuuta ilostuttamaan. Varren kuvio on sama kuin huhtikuusukissa. Värit jotenkin karkasivat käsistä varren jälkeen. Tossut ovat uskomattoman pehmeät ja lämpimät. Kokemuksen mukaan kaksinkertainen neulos kestää hyvin käyttöä.

Nyt työn alla on stoola (jotenkin tykkään tuosta sanasta, se on niin juhlava) Utunan langoista (kuva vanhassa postauksessa): Maria-neidistä ja Loitsu-langasta, terästettynä pienellä määrällä Teeteen Elegant-villasilkkilankaa. Stoola on virkattu, tekniikka on sama kuin kalenterin pyyhkeessä (vinkvink). Ei ehkä uskoisi tästä mytystä, että siitä voi mitään eleganttia stoolaa tulla. Ehkä tuleekin loimi. Jokin lämmike kumminkin.

Ja ettei tekeminen lopu, pitäisi vielä pistää sorkkansa neulegraffitiin, josta postasin eilen, ja käväistä parit joulumarkkinat. Joulukuun 13. päivän jälkeen voikin sitten vaipua talviuneen.

Sorry for a loooong post, here's a short summary in English. The title is November, and a lot has happened this month. Our knitters' group Kipakat has made a calendar for year 2010, including instructions for knitting and crochet projects that we have designed ourselves! It was a huge project for newbies that we are in the world of publishing but the calendar is now in print and we hope all our yarn-loving friends will like it. Please click on the links on top of the page and you'll see some sneak peeks. I debuted with two designs: a lace shawl in trinity stitch and a small crocheted towel (same technique as in the last photo which shows a red stole I'm working on right now). The dog sweater will also be there as well as these beautiful cabled socks. Actually I am quite amazed at the talent we could find in ourselves when working on this project.

Then I went to see the Picasso exhibition in Helsinki (a very good one!) and visited the crafts show and the "living countryside" fair. I fell in love with an angora rabbit called Matilda. I spent many a minute caressing her beautiful fur and she let me do it.

As for recent craft projects, there are the November socks made of leftovers of my hand-dyed yarn. They turned out pretty nice. Colour therapy for the dark winter days. Then we'll be participating in a knit graffiti project where we're going to cover up a well in a suburban centre, notorious for its not-so-nice existing graffiti. Plus there's two craft fairs coming up where I've booked a stand, either with Kipakat or my MIL. So even if the days have become very short here and all you'd like to do is sleep, there's no time to hibernate until mid-December.

Neulegraffiti Kuokkalaan

Nappasin kuvan Japa ry:n sivuilta, josta löytyy myös tiedote. Kipakat on menossa mukana. Graffitia aletaan koostaa Kuokkalassa jo edellisenä päivänä 26.11. klo 10 alkaen viereisessä yhteispalvelupisteessä ja nuorisotilassa.

Tanssi! Dance!

Maailma on erilainen tanssijan silmin. Viime viikkoina on tavattu tanssijoita yhteisen projektin puitteissa. Seuraavaksi Kipakat nimittäin repäisee osallistumalla yhteisötanssiperformanssiin! Tanssia harjoitellessa olemme saaneet tutustua koreografi Helena Ratiseen ja muutamiin hänen kollegoistaan. Helena elää tanssista, hän on tanssi jokaista varvasta, sormenpäätä ja kulmakarvan kärkeä myöten. Sellaiselta ainakin näin täydellisen tanssiaharrastamattomasta ihmisestä tuntuu. Helena ja pari muuta tanssijaa osallistuivat kerran meidän lankalauantaihin Mäki-Matin perhepuiston mökissä, askartelivat siellä lavasteita Rakkauden lähetit -esitykseen. Se on se Tanssin Aika -festivaalin avajaisten yhteisötanssi, johon mekin osallistumme. Jäi elävästi mieleen Helenan hyvin liikunnallinen esitys siitä mitä olisi tapahtunut, jos nainen ei olisi keksinyt suodatinpussia, vaan mies olisi kehitellyt siihen jonkin systeemin.

Meillä on nyt takana kaksi harjoittelukertaa ja niillä pitäisi selvitä ensi lauantain esityksestä kävelykadulla. Harjoituksiin tuli vain kolme Kipakkaa ja maitokärryt, mutta me kolme olemmekin sitten sitä rohkeampia. Tänään mentiin harjoitusten päälle vielä kuivaharjoittelemaan kuvioita kävelykadulle eikä välitetty yhtään, vaikka oli yleisöä.

Tanssija puolestaan varmaan sanoisi, että maailma on kovin erilainen neulojan silmin. Helenaa huvitti kovasti, kun hän oli suunnitellut meille ties mitä hienoja siirtymiä ja koreografioita taukojen ajaksi. Mutta eihän niitä tarvittu, kun me tartuimme ahnaasti puikkoihin aina kun siihen oli tilaisuus. Siitä tulee koreografiaa ihan kylliksi, omanlaistaan intohimoa. Lauantaina me neulotaan kävelykadulla oikeaa ja nurjaa, puretaan ja käännetään, kieputellaan palmikoita ja langankiertoja tanssin kielellä. Toivottavasti ei sotkeuduta omiin lankoihimme.

Ajatelkaa, Kipakoilla on nyt oma, ihan meitä varten tehty tanssiesitys ja ammattilaisen suunnittelema koreografia! Kuinka moni harrastajaryhmä voi sanoa samaa?! No, ehkä jotkut senioriuimarit, kuvataiteilijat, maahanmuuttajat ja street dancen harrastajat, jotka myös osallistuvat performanssiin.

The world is different through the eyes of a dancer. This I've learnt these past few weeks when our knitting group has been practicing for a community dance performance. It's funny where innocent knit-blogging and knitting in public can lead you. I was contacted in the spring by a dancer-choreographer who was planning a performance where people would show their various hobbies or passions through dance on the city streets. Since I never say no to crazy ideas and am not the only person like that in the group, we agreed to participate as a group. Finally, only three of us will actually dance on the pedestrian street this coming Saturday. The bold and the beautiful. But now we have a choreography made especially for us. A reason to be proud of, not many knitting groups have that, have they?

On the other hand, Helena Ratinen, the choreographer, would certainly say that the world is different through the eyes of a knitter! She had planned all kinds of fancy moves and transitions for the rhythm changes in the music. (I'm sorry for the awkward terms but I know absolutely nothing about dancing.) There was no need for them because the knitters - well, what do they do they do whenever they get a chance - they knit, of course! So our knitting is part of the dance. Our dance will be a tango, with knitting and purling, frogging and turning, twisting cables and making yarnovers. Let's just hope that we won't get tangled up in our own yarns.

Neljä vuotta :: Four years :: Quatre ans

Blogini täyttää tänään neljä vuotta! Juuri sopivasti pääsinkin noutamaan illalla postista Utunan paketin. Nam! Vadelmaista Uhtu-villasilkkiä, väri Loitsu, tuhtia nailonvahvisteista sukkalankaa, mahtavan täyteläiset värit Tyyne & Aatos sekä Lahja & Aarre, ja vielä sorbetinhedelmäinen kotimainen kampalanka, joka kantaa nimeä Maria-neiti. Eikä mikään näistä edes lihota. Ellei näistä neulo vaakaraitoja. Kaikille muille on käyttötarkoitus jo mietittynä, mutta Maria-neitiä pitää vielä miettiä. Se sopisi loistavasti harmaanvihertävän takkini väriin, joten päätynee huiviksi.

Kun aloitin bloggaamisen, Suomessa oli satakunta neuleblogia. Nyt käsityöblogeja on ties kuinka paljon, ainakin useampi tuhat. Muistan kuinka Mielitty ja Lankakomero aloittivat bloggaamisen suurin piirtein samoihin aikoihin kuin minä. Olen aina tuntenut erityistä sisarrakkautta juuri noihin kahteen blogiin, vaikka en ole heidän edesottamuksiaan kovin usein jaksanut kommentoida. Edellisellä näyttää olevan blogilistalla tällä hetkellä 723 tilaajaa, jälkimmäisellä 372 tilaajaa ja Neulovalla lehmällä 129. Well, kaikki eivät voi olla supersuosittuja. Yllätyin, että minulla on noinkin monta lukijaa, sillä en ole blogilistaa käyttänyt tai edes sen tilastoja kurkkinut moneen kuukauteen. Tervehdys vain teille kaikille ja kiitos mielenkiinnosta ja kommenteista vuosien varrella.

Olen koko päivän miettinyt, mitä hienoa kirjoittaisin tänne näiden neljän vuoden tapahtumista. En keksi mitään muuta kuin sen, että maailmani olisi varmaan erilainen, jos en olisi alkanut blogata neljä vuotta sitten. En olisi mennyt neuletapaamisiin ja tutustunut paikallisiin neulojiin, emme olisi perustaneet Kipakat -vertaistukiryhmää emmekä olisi järjestäneet kaikkia niitä tempauksia, joihin on tullut osallistuttua. Tai olisihan joku voinut perustaa ryhmän, mutta olisinko tullut liittyneeksi siihen? Moni mukava ja tärkeä ihminen olisi jäänyt tuntematta. Ilman ranskan ja englannin kielillä kirjoitettua blogia en olisi tutustunut muunmaalaisiin virtuaaliystäviini enkä oppinut niin paljon kehräämisestä kuin olen neljässä vuodessa oppinut. En olisi ehkä järjestänyt kuituvaihtoa enkä saanut kokeilla kehrätä kaiken maailman eksoottisia kuituja. Muiden blogien seuraaminen ja varsinkin oma bloggaaminen on tehnyt minusta rohkeamman ilmaisemaan itseäni. Ilman blogin kautta saamaani myönteistä palautetta kehruustani ja värjäyksistäni en varmaankaan olisi uskaltautunut antamaan kehruunäytöksiä erilaisissa tilaisuuksissa ja tarjoamaan tuotteitani myyntiin asti. Taitaapa olla myös niin, että ilman blogiani moni muu suomalainen bloggaaja ei olisi aloittanut kehräämistä eikä ainakaan kehdannut kirjoittaa siitä blogissaan.

Ja täytyy kai tunnustaa sekin, että ilman Neulovan lehmän blogia jotkut sukulaiset ja työkaverit eivät pitäisi minua höyrähtäneenä höppänänä.

Four years of blogging already! As if to celebrate the day, these beautiful skeins of wool came from Utuna today. Such gorgeous, fruity-coloured treats and absolutely non-fattening, too. Except when knitted stripey.

When I started this blog, there were about one hundred knitting blogs in Finland. Today they count in thousands. I guess nobody knows how many there are actually. I was one of the first in Finland to write about spinning in my blog in 2005. Since then, many knitters have taken up this hobby which I think was considered very old-fashioned in the 21st century.

I've been thinking the whole day what to say about these four years. Blogging has certainly changed my life. Without this blog, I would probably never had joined the local knitters' group and we wouldn't have organised the many nice happenings we've enjoyed so much. Or someone else might have founded the group but would I have joined it? I wouldn't have met many a nice and important person through this blog. Without my trilingual blog I wouldn't have come to know many of my virtual foreign friends and wouldn't have learnt so much about spinning and dyeing and wouldn't have been able to try all those exotic spinning fibres. Without the kind advice and encouragement from my readers I wouldn't have had the courage to go demonstrate spinning on craft fairs and even sell my handmade products to others. Thank you so much for just being there.

And, let's face it, without this blog, many of my relatives and collegues wouldn't think of me as a geek/weirdo with my fibre addiction and a blog named Knitting Cow!

Quatre ans déjà que je blogue ! Les écheveaux magnifiques d'Utuna qui m'attendaient à la poste après la visite à Mikkeli et le marché de l'artisanat de la semaine dernière tombent bien pour célebrer la fête aujourd'hui.

Quand j'ai débuté en 2005, il y avait une centaine de blogs de tricot en Finlande. Je ne suis pas sûre mais je crois qu'il doit en avoir maintenant deux ou trois milles ou même plus. J'étais la seule Finlandaise à "parler filage" dans mon blog en 2005, maintenant il y a des dixaines de blogueses finlandaises qui filent.

Je tiens à remercier vous tous qui êtes venus lire mon blog et avez laissé vos commentaires et encouragements durant ces quatre ans et qui m'avez aidé à me développer comme fileuse, teinturière et tricoteuse.

Je dois beaucoup à ce blog car sans il nous n'avions pas pu faire la connaissance. Sans ce blog, je n'aurais pas joint les autres tricoteuses de la région et nous n'aurions pas organisé des événements inoubliables. Sans l'aide et l'encouragement de mes lecteurs je n'aurais pas osé aller filer aux foires et marchés et mettre mes produits en vente publiquement. Ma vie serait différente, le fameux cercle métro-boulot-dodo, quoi. Ou bus, au fait, car pas de métro ici, mais soyons poétiques. Tandis que maintenant c'est plutôt métro-tricot-boulot-fuseau-dodo ;D

Et, il faut le reconnaître, quelques membres de famille ou collègues de travail ne me considéraient pas comme complètement dingue avec mon obsession de fibres et un blog qui s'appelle La Vache qui tricote !

Neulontaretriitti

Raporttia Kipakoiden neulontaretriitistä. Paikka Röykkälän tila sekä ympäröivä Leivonmäen kansallispuisto, osallistujat Tiina E, Tiina O, Marja, Mervi, Mette ja minä sekä Villasukka-Heli sunnuntain huovutuskurssilla.

Mervi, Mette ja Villasukka ehtivät jo julkaisemaan oman raporttinsa. Itse nousin tänään ylös vasta kahdelta iltapäivällä ja olen hengaillut pyjama päällä ever since. Mutta olenkin sairaslomalla. Pitää antaa itselleen aikaa toipua näinkin ihanasta kokemuksesta.

Yhteenvetona niitä varten, jotka eivät jaksa lukea loppuun asti: hyvä idea kokoontua neulomaan tutussa porukassa pitemmäksi ajaksi, loistava paikka, erinomainen ajoitus, tarpeeksi ohjelmaa, joustava ja vieraanvarainen isäntäperhe. Jos jotain haluaisin muuttaa, niin ruoan voisi nauttia ravintolassa tai tilalla tai ostaa valmiina, niin ei tarvitsisi huolehtia ruokalistan laadinnasta, ruoanlaitosta ja tiskauksesta. Reissussa tuli taas uusia ideoita, jopa liikesellaisia, joita voikin sitten kehitellä eteenpäin loppuvuoden. Ja ehdottomasti tästä pitää tehdä perinne! Kiitos, Viola! Kiitos, kipakat kaverit!

Yövyimme Kielo-mökissä, joka on ihan Röykkälän tilan läheisyydessä. Siitä on hyviä kuvia toisten blogeissa ja huvila.netin sivuilla. Markkinointikuvat eivät valehtele yhtään, mökki on viihtyisä, kauniisti sisustettu ja erittäin hyvin varusteltu.

Olo- ja makuuhuoneen ikkunoista näkyy lampaita ja tilan päärakennus.

Pässipojat kevätlaitumella aamuseitsemältä.

Mökki oli kovin siisti. Mutta Kipakoiden kotiuduttua lauantaina puoliltapäivin, karjalanpiirakoiden paistumista odotellessa siellä näytti jo tältä.

Lounaan jälkeen ja sitten kun puikoista malttoi irtautua, kohti kansallispuistoa ja pitkospuille!


Jotkut vähän innostuivat ottamaan jalkahoitoja turvesuolla.

Apua, karhu! Huomatkaa, että pitkospuillakin voi neuloa. Yksi pariskunta meni ohi. Mahtoi heitä ihmetyttää meidän touhut.

Tulentekopaikka löytyi järven rannasta.

Kasvissyöjä-Mervi kuljetti tunnollisesti grillimakkaroita pitkin pitkospuita. Joku vaan oli unohtanut tulitikut.
Tulessa ei ollut tuijoteltavaa, mutta neuloahan voi missä vain (Tiinalta taisi unohtua neule mökille)

Järvimaisemat olivat myös aika hulppeat.

Yhdenlaista ajanvietettä tämäkin.

Illalla saunan ja herkullisen chilisuklaakakun jälkeen päästiin asiaan. Euroviisut katsottiin siinä sivussa. Huonot minusta. Oh well, kaikkea ei voi saada.

Sunnuntaina Viola kertoi Röykkälän tilan historiasta ja maaseutuyrittäjän arjesta. Mielenkiintoista. Sitten katseltiin lampaita ja kamerat surisivat.

Suomenlammasemo ja risteytyskaritsa. Muut lampaat ovat pääosin rodultaan rygjia.

Mervin pannumyssy työn alla.

Marjan pannumyssy
Komeat myssyt kuivumassa.

Oma istuinalusta työn alla. Tuuli-tyttönen avusti sekä kuvioinnissa että käärimisessä. Viola neuvoi huovuttamaan aluksi pienillä kädenliikkeillä. Kun Tuuli oli otteissaan rivakanpuoleinen, muistutin hänelle vanhasta sanonnasta "Hitaasti hyvää tulee". Mihin Tuuli: "Nopeasti nappiin menee!" Niinpä.

Violan nopea kokeilu puhtailla rygjavilloilla on todella kaunis ja herkkä.

Laura sai varmaan tämän Tiinan tekemän haltiatar/keijualustan.

Huovutukset kuivumassa kivellä. Oma ruskea työni kaipaisi kovasti tasapainottavia toimenpiteitä: neulahuovutusta tai ompelua; en ole päättänyt vielä mitä.

Vahtikoira-Tessua on jo ikävä.

Briefly in English: Six members of our local S&B spent a gorgeous weekend at the Röykkälä farm in Leivonmäki (Joutsa). The cottage, located only a hundred metres from the farm, was a perfect spot for a knitting retreat.

On Saturday, we took a long hike in the surrounding Leivonmäki national park (where some girls tried the peat bath treatment), pausing occasionally to knit on the duckboards, to great astonishment of the passers-by. In the evening, it was time for sauna and dinner, topped off by a delicious chili chololate cake and some wine. And we watched the Eurovision Song Contest, of course. The show was not great, but you cannot have it all, can you?

On Sunday, Viola, the owner of the farm, showed us around the farm and taught us how to felt wool. Most of the sheep were Rygja, originally from Norway, and have lovely fleeces. More pictures from the retreat in Mervi's, Villasukka's and Mette's blogs.