Mervi, Mette ja Villasukka ehtivät jo julkaisemaan oman raporttinsa. Itse nousin tänään ylös vasta kahdelta iltapäivällä ja olen hengaillut pyjama päällä ever since. Mutta olenkin sairaslomalla. Pitää antaa itselleen aikaa toipua näinkin ihanasta kokemuksesta.
Yhteenvetona niitä varten, jotka eivät jaksa lukea loppuun asti: hyvä idea kokoontua neulomaan tutussa porukassa pitemmäksi ajaksi, loistava paikka, erinomainen ajoitus, tarpeeksi ohjelmaa, joustava ja vieraanvarainen isäntäperhe. Jos jotain haluaisin muuttaa, niin ruoan voisi nauttia ravintolassa tai tilalla tai ostaa valmiina, niin ei tarvitsisi huolehtia ruokalistan laadinnasta, ruoanlaitosta ja tiskauksesta. Reissussa tuli taas uusia ideoita, jopa liikesellaisia, joita voikin sitten kehitellä eteenpäin loppuvuoden. Ja ehdottomasti tästä pitää tehdä perinne! Kiitos, Viola! Kiitos, kipakat kaverit!
Yövyimme Kielo-mökissä, joka on ihan Röykkälän tilan läheisyydessä. Siitä on hyviä kuvia toisten blogeissa ja huvila.netin sivuilla. Markkinointikuvat eivät valehtele yhtään, mökki on viihtyisä, kauniisti sisustettu ja erittäin hyvin varusteltu.
Olo- ja makuuhuoneen ikkunoista näkyy lampaita ja tilan päärakennus.
Pässipojat kevätlaitumella aamuseitsemältä.
Mökki oli kovin siisti. Mutta Kipakoiden kotiuduttua lauantaina puoliltapäivin, karjalanpiirakoiden paistumista odotellessa siellä näytti jo tältä.
Lounaan jälkeen ja sitten kun puikoista malttoi irtautua, kohti kansallispuistoa ja pitkospuille!
Jotkut vähän innostuivat ottamaan jalkahoitoja turvesuolla.
Apua, karhu! Huomatkaa, että pitkospuillakin voi neuloa. Yksi pariskunta meni ohi. Mahtoi heitä ihmetyttää meidän touhut.
Tulentekopaikka löytyi järven rannasta.
Kasvissyöjä-Mervi kuljetti tunnollisesti grillimakkaroita pitkin pitkospuita. Joku vaan oli unohtanut tulitikut.
Tulessa ei ollut tuijoteltavaa, mutta neuloahan voi missä vain (Tiinalta taisi unohtua neule mökille)
Järvimaisemat olivat myös aika hulppeat.
Yhdenlaista ajanvietettä tämäkin.
Illalla saunan ja herkullisen chilisuklaakakun jälkeen päästiin asiaan. Euroviisut katsottiin siinä sivussa. Huonot minusta. Oh well, kaikkea ei voi saada.
Sunnuntaina Viola kertoi Röykkälän tilan historiasta ja maaseutuyrittäjän arjesta. Mielenkiintoista. Sitten katseltiin lampaita ja kamerat surisivat.
Suomenlammasemo ja risteytyskaritsa. Muut lampaat ovat pääosin rodultaan rygjia.
Mervin pannumyssy työn alla.
Marjan pannumyssy
Komeat myssyt kuivumassa.
Oma istuinalusta työn alla. Tuuli-tyttönen avusti sekä kuvioinnissa että käärimisessä. Viola neuvoi huovuttamaan aluksi pienillä kädenliikkeillä. Kun Tuuli oli otteissaan rivakanpuoleinen, muistutin hänelle vanhasta sanonnasta "Hitaasti hyvää tulee". Mihin Tuuli: "Nopeasti nappiin menee!" Niinpä.
Violan nopea kokeilu puhtailla rygjavilloilla on todella kaunis ja herkkä.
Laura sai varmaan tämän Tiinan tekemän haltiatar/keijualustan.
Huovutukset kuivumassa kivellä. Oma ruskea työni kaipaisi kovasti tasapainottavia toimenpiteitä: neulahuovutusta tai ompelua; en ole päättänyt vielä mitä.
Vahtikoira-Tessua on jo ikävä.Briefly in English: Six members of our local S&B spent a gorgeous weekend at the Röykkälä farm in Leivonmäki (Joutsa). The cottage, located only a hundred metres from the farm, was a perfect spot for a knitting retreat.
On Saturday, we took a long hike in the surrounding Leivonmäki national park (where some girls tried the peat bath treatment), pausing occasionally to knit on the duckboards, to great astonishment of the passers-by. In the evening, it was time for sauna and dinner, topped off by a delicious chili chololate cake and some wine. And we watched the Eurovision Song Contest, of course. The show was not great, but you cannot have it all, can you?
On Sunday, Viola, the owner of the farm, showed us around the farm and taught us how to felt wool. Most of the sheep were Rygja, originally from Norway, and have lovely fleeces. More pictures from the retreat in Mervi's, Villasukka's and Mette's blogs.
4 kommenttia:
Voi että, ihan mahtavaa, että noin paljon hienoja kuvia meidän reissulta vielä sullakin täällä! Suurkiitos myös sinulle loistavasta seurasta viikonloppuna. Tuolla Meten blogissa jo totesinkin, että ainoa tänään harmittanut seikka on se, että kotona aina piisaa muuta puuhaa niin, että neulomisesta meinaa tulla sivupuuhaa. Erityisesti muuten iloitsen noista pitkospuu- & suojärvikuvista. Se, jos jokin kun oli niin... ihqua. Yhden määkylin voisin kyllä ottaa meille tänne kotiin rapsuteltavaksi. Oppiskohan se sisäsiistiksi...? ;-)
Toivottavasti perhe uskoo, että äidillä oli ihqua :)
Lampaat on laumaeläimiä, pitää ottaa useampi kerralla. Vaipoilla pärjää varmaan aluksi :D
Ja se kommuuniyhteisö tuohon meidän pellolle niin voi että on hauskaa :D
Olipas hienoja kuvia sulla. Mua jäi vaan järkyttämään toi euroviisuneulonnan ergonominen työasento... täytyy ehkä vähän ryhdistäytyä. Suotanssit on jees.
Lähetä kommentti