McSheep

Tuikitarpeellinen pikaprojekti: huovutettu läppärinsuojus vanhasta Virosta ostetusta villatakista. Vuori on tiivistä pellavaa ("mankeliliinaa"). Vanha Singer-raasu kyllä protestoi kovasti paksujen saumojen ompelua vastaan, mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Tätä kun kanniskelee niin ei käsiä palele. Vain kiinnitysmekanismi puuttuu vielä, kun en ole keksinyt mikä olisi paras.

This laptop cover was a very quick project. I fulled an old Estonian cardigan in the washing machine and sewed a simple pouch with a linen lining. Very good for warming your hands as well. I still have to find a clever closure mechanism for this, hmmm....

Neulontaretriitti

Raporttia Kipakoiden neulontaretriitistä. Paikka Röykkälän tila sekä ympäröivä Leivonmäen kansallispuisto, osallistujat Tiina E, Tiina O, Marja, Mervi, Mette ja minä sekä Villasukka-Heli sunnuntain huovutuskurssilla.

Mervi, Mette ja Villasukka ehtivät jo julkaisemaan oman raporttinsa. Itse nousin tänään ylös vasta kahdelta iltapäivällä ja olen hengaillut pyjama päällä ever since. Mutta olenkin sairaslomalla. Pitää antaa itselleen aikaa toipua näinkin ihanasta kokemuksesta.

Yhteenvetona niitä varten, jotka eivät jaksa lukea loppuun asti: hyvä idea kokoontua neulomaan tutussa porukassa pitemmäksi ajaksi, loistava paikka, erinomainen ajoitus, tarpeeksi ohjelmaa, joustava ja vieraanvarainen isäntäperhe. Jos jotain haluaisin muuttaa, niin ruoan voisi nauttia ravintolassa tai tilalla tai ostaa valmiina, niin ei tarvitsisi huolehtia ruokalistan laadinnasta, ruoanlaitosta ja tiskauksesta. Reissussa tuli taas uusia ideoita, jopa liikesellaisia, joita voikin sitten kehitellä eteenpäin loppuvuoden. Ja ehdottomasti tästä pitää tehdä perinne! Kiitos, Viola! Kiitos, kipakat kaverit!

Yövyimme Kielo-mökissä, joka on ihan Röykkälän tilan läheisyydessä. Siitä on hyviä kuvia toisten blogeissa ja huvila.netin sivuilla. Markkinointikuvat eivät valehtele yhtään, mökki on viihtyisä, kauniisti sisustettu ja erittäin hyvin varusteltu.

Olo- ja makuuhuoneen ikkunoista näkyy lampaita ja tilan päärakennus.

Pässipojat kevätlaitumella aamuseitsemältä.

Mökki oli kovin siisti. Mutta Kipakoiden kotiuduttua lauantaina puoliltapäivin, karjalanpiirakoiden paistumista odotellessa siellä näytti jo tältä.

Lounaan jälkeen ja sitten kun puikoista malttoi irtautua, kohti kansallispuistoa ja pitkospuille!


Jotkut vähän innostuivat ottamaan jalkahoitoja turvesuolla.

Apua, karhu! Huomatkaa, että pitkospuillakin voi neuloa. Yksi pariskunta meni ohi. Mahtoi heitä ihmetyttää meidän touhut.

Tulentekopaikka löytyi järven rannasta.

Kasvissyöjä-Mervi kuljetti tunnollisesti grillimakkaroita pitkin pitkospuita. Joku vaan oli unohtanut tulitikut.
Tulessa ei ollut tuijoteltavaa, mutta neuloahan voi missä vain (Tiinalta taisi unohtua neule mökille)

Järvimaisemat olivat myös aika hulppeat.

Yhdenlaista ajanvietettä tämäkin.

Illalla saunan ja herkullisen chilisuklaakakun jälkeen päästiin asiaan. Euroviisut katsottiin siinä sivussa. Huonot minusta. Oh well, kaikkea ei voi saada.

Sunnuntaina Viola kertoi Röykkälän tilan historiasta ja maaseutuyrittäjän arjesta. Mielenkiintoista. Sitten katseltiin lampaita ja kamerat surisivat.

Suomenlammasemo ja risteytyskaritsa. Muut lampaat ovat pääosin rodultaan rygjia.

Mervin pannumyssy työn alla.

Marjan pannumyssy
Komeat myssyt kuivumassa.

Oma istuinalusta työn alla. Tuuli-tyttönen avusti sekä kuvioinnissa että käärimisessä. Viola neuvoi huovuttamaan aluksi pienillä kädenliikkeillä. Kun Tuuli oli otteissaan rivakanpuoleinen, muistutin hänelle vanhasta sanonnasta "Hitaasti hyvää tulee". Mihin Tuuli: "Nopeasti nappiin menee!" Niinpä.

Violan nopea kokeilu puhtailla rygjavilloilla on todella kaunis ja herkkä.

Laura sai varmaan tämän Tiinan tekemän haltiatar/keijualustan.

Huovutukset kuivumassa kivellä. Oma ruskea työni kaipaisi kovasti tasapainottavia toimenpiteitä: neulahuovutusta tai ompelua; en ole päättänyt vielä mitä.

Vahtikoira-Tessua on jo ikävä.

Briefly in English: Six members of our local S&B spent a gorgeous weekend at the Röykkälä farm in Leivonmäki (Joutsa). The cottage, located only a hundred metres from the farm, was a perfect spot for a knitting retreat.

On Saturday, we took a long hike in the surrounding Leivonmäki national park (where some girls tried the peat bath treatment), pausing occasionally to knit on the duckboards, to great astonishment of the passers-by. In the evening, it was time for sauna and dinner, topped off by a delicious chili chololate cake and some wine. And we watched the Eurovision Song Contest, of course. The show was not great, but you cannot have it all, can you?

On Sunday, Viola, the owner of the farm, showed us around the farm and taught us how to felt wool. Most of the sheep were Rygja, originally from Norway, and have lovely fleeces. More pictures from the retreat in Mervi's, Villasukka's and Mette's blogs.

FiiniFiltti

[Muoks: linkit huovutussivuille korjattu. Anteeksi häiriö. Edited : links at the end corrected. Sorry.]

Kävin jokin aika sitten Mikkelin Kenkäverossa, jossa oli todella mielenkiintoinen huovutustöiden näyttely, FiiniFiltti. Näyttely jatkuu 22.4.2007 asti. Räpsin muutaman kuvan muistoksi ja inspiraation lähteeksi.

Some time ago I visited a very interesting exhibition of felted textiles in Kenkävero, Mikkeli. Here are some photo shots, for your inspiration.

Il y a quelques semaines, j'ai visité l'exposition des textiles feutrés "FiiniFiltti" à Kenkävero, Mikkeli. Beaucoup d'œuvres très intéressantes, dont voici quelques examples. Inspirez-vous :)

Joitakin huovutustaiteilijoita / Some felt artists / Quelques artistes:

• Elina Saari / FeltFaction
• Ritva Peura
• Eija Pirttilahti/Sammallammas
• Papiina

Ei ihan mutta melkein::Almost there

Lauantaipäivän vapaahuovutus+virkkaushuivi ei aivan onnistunut. Tai positiivisesti sanottuna se melkein onnistui.

Virkkasin hahtuvasta vitosen koukulla suuria ja pienempiä kukkasia, jotka laitoin vapaasti aseteltujen vaaleiden hahtuvalankojen päälle. Kukkien ohje on jostain 1970-luvun käsityölehdestä, alunperin se oli verhon ohje, mutta muokkasin sitä hieman.

Alustana on ruma lakana, joka ruudullisena on kätevä juuri tähän hommaan. Työn koko tässä vaiheessa oli 180 x 48 cm.

Lakanan toinen puoli hahtuva-asetelman päälle, rullaus, paketointi villalangalla ja pesukoneeseen muun pyykin kanssa. Koneesta tuli ulos toisesta päästä avautunut paketti (tämä on jo toinen kerta, kun minulle käy niin; niinpä siis älä enää käytä sitomiseen villalankaa, vaan jotain vahvaa narua, vaikka trikookuteita). Paketista sain repimällä irrotettua huivin, jonka koko oli 127 + 34 cm, paitsi avautuneesta päästä, jossa leveyttä oli vain 27 cm.

Aikaa meni kolme tuntia ja villaa haaskasin parilla eurolla, joten ei tästä suurta rahallista vahinkoa tullut, vaikka ei ihan nappiin mennyt. Virkkaus oli niin kivaa, että tekee mieli tehdä sitä enemmänkin, joten ei tämäkään projekti ihan hukkaan mennyt.

Yesterday, I managed to waste 2 euro's worth of wool and three hours of my freetime on this freeform felting/crochet scarf. I think the basic idea was good, but I was simply careless when making it, and the scarf didn't turn out quite as I wanted to.

This is how I made the scarf. First I crocheted big and smaller flowers of pencil roving with a no. 5 crochet hook. I layered some white and ecru roving on an old sheet and placed the crocheted flowers above. Then I put the other half of the sheet over the scarf, rolled the sheet into a tight bundle and fastened it with some yarn. Finally, I washed the roll in the washing machine with the laundry.

Out came a roll that had loosened at one end. Consequently, the scarf had felted more on that end. Otherwise, I think, it looks nice, and can still be worn over the shoulders if secured with a pin and worn so that the wider edge covers the other edge. In any case, doing this scarf reminded me of how much I love crocheting and made me think of other projects using this technique. So, maybe it was not time wasted, after all.