Hevostelua

Talossa asui tyttö, joka piti kovasti hevosista. Tyttö muutti omilleen, heppalakana jäi. Lakanasta tuli graffiti. Tyttö sai tyynyn.

200 silmukkaa 7 millin puikoilla.

Neuloin lakanan valmiiksi retriitissä Petäjävedellä

Leikkasin uuden hevosen vanhan neulepuseron hihasta.

Surautin siksakilla sauman ja leikkasin neulesuikaleen kahteen osaan. Ompelin hevosen neuleeseen.

Kävin eilen kiinnittämässä hepan Kankaan tehtaalle Jyväskylään. Kipakoilla on siellä neulegraffitipaja sunnuntaina.

Tytön silmissä - ja minun - tässä laukkaa vieläkin se hallava hevonen.

Vanhan kirjan uusi elämä

Työpaikan tulevaa hyvinvointitapahtumaa varten piti keksiä kierrätysideoita kirjastosta poistetuille kirjoille. Minussahan asuu pieni laukkumaakari! Tämä kirja on tosin omasta kirjahyllystä. Noudatin suurin piirtein Kirjastolehden ohjeita.

Se toimii! :: It works!

Tänään oli Jyväskylän taidemuseolla ripustamassa (lue: seisoin tumput suorina ja katsoin kun muut ripustivat) videonauhasta virkkaamiani filmitähtiä tämän viikon Informaatio-aiheiseen LiveHerring'11-näyttelyyn. Sinne on koottu teknologiasta inspiroitunutta taidetta. Vaikea kuvata, se pitää nähdä. Eli hushus, sinne! Siellä saa neuloakin, ainakin sunnuntaina, kun Kipakat on siellä :)

Videonauha on jäykkää virkattavaa. Olen nyt kokeillut parin kolmen nauhan verran, ja voin jo sanoa, että nauhoissa on eroa. Kotinauhoitukseen tarkoitetut pitkät kelat ovat olleet helpointa virkattavaa, elokuvat ei. (Meillä ei ole enää videonauhuria, joten videonauhat joutavat kierrätykseen.) Mutta siis yleensä ottaen nauha on jäykkää eikä virkkausjäljestä tule kovin kaunista. Neuloa en viitsinyt edes yrittää. Siitä sainkin idean: jos kehräisi nauhan päälle hieman lankaa, niin saisiko siitä helpommin neulottavaa. Kyllä saa, tässä tämäniltaisen kokeilun tulos, puikot 3 mm.

Tein eräänlaista kaapelikierteistä lankaa, kertasin ensin videonauhan ja ohuen villalangan myötäpäivään ja sen kanssa vielä toisen ohuen langan vastapäivään. Tasaisempaa toki saisi harjoittelemalla, mutta pienet lankasykkyrät tekevät lopputuloksesta ihan hauskan. Matta musta lanka valkoisen tilalla kiiltävän nauhan kanssa olisi tehokas yhdistelmä. Ja mihinkäs tätä lankaa voi käyttää? Kovin muovisen oloistahan tuo lanka vieläkin on, mutta kyllä siitä kasseja ja pussukoita neuloo, koreja ja lattiatyynyn päällisiä ainakin. Olihan Linnan juhlissa videonauhasta tehty iltapukukin. Tällä tavalla käsiteltynä neulos ei ehkä rapisi niin kovasti :D

Testing a recycling idea to make stiff videotape more manageable for knitting and crocheting. This is a cabled yarn I spun on my spinning wheel. First I plied the videotape with a strand of thin wool yarn and re-plied it with still another thin strand. Knitting it with 3 mm needles was a piece of cake (if you've ever tried to knit videotape you should know how hard it is!) Picture this all black; it would be awesome with the shiny black tape showing through the thinner yarn. 

On se kiva :: Pretty cool Mac sleeve

MacBook sai uudet kuteet, akryyliä ja videonauhaa. Kuva bussista, matkalla jossain Suomessa.
On the bus, my MacBook and its new sleeve. Acrylics and videotape.

McSheep

Tuikitarpeellinen pikaprojekti: huovutettu läppärinsuojus vanhasta Virosta ostetusta villatakista. Vuori on tiivistä pellavaa ("mankeliliinaa"). Vanha Singer-raasu kyllä protestoi kovasti paksujen saumojen ompelua vastaan, mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Tätä kun kanniskelee niin ei käsiä palele. Vain kiinnitysmekanismi puuttuu vielä, kun en ole keksinyt mikä olisi paras.

This laptop cover was a very quick project. I fulled an old Estonian cardigan in the washing machine and sewed a simple pouch with a linen lining. Very good for warming your hands as well. I still have to find a clever closure mechanism for this, hmmm....

Filmstar

Pyrstötähti :: Shooting star :: Etoile filante :)

Kylddyyriä, kauhua ja vähän pitsiä

Kiitos viimeisestä, Päivi ja Timppa!

Ettei tämä menisi ihan insider-jutuiksi, niin kerronpa nyt teillekin, että Päivi Hintsanen, tuo digitaalisen kulttuurin monitoiminainen sai tänään Jyväskylän kaupungin kulttuuripalkinnon ja minullakin oli tilaisuus juhlia sitä hänen kotonaan. Pariskunta kierrätti näppärästi videokasettejaan ja kukin vieras sai viedä niin monta kuin halusi. Lienee parasta etten kerro, minkä taideteoksen heiltä nappasin. Hyvin toimii, kauhupitsiä (genrepaljastus tuli tässä jos et huomannut otsikkoa) syntyy Milwardin hohtokoukulla. Ääni joka videonauhasta lähtee on kuin sata koululaista rapistelemassa karkkipapereita Finnkinossa.

Päivi muuten muisti esitellä minut kaikille nimenomaan Neulovana lehmänä. No, itsepähän olen nimen valinnut. Sain kyydin kotiin taiteilijaväen autossa. Paluumatkalla poikkesimme Kuokkalan keskustaan yhteen taidegalleriaan, jossa oli näyttelyn avajaiset. Signeerasin vieraskirjan taiteilijanimelläni. Tällä kertaa ranskaksi. Saavat pojat ihmetellä sitä nimeä, osasivatpa ranskaa tai eivät.

Päivi Hintsanen, the mother of coloria.net and of many other media art sites and events, has (finally) received the Culture Award of the city of Jyväskylä this afternoon. I was happy to be among the many guests who celebrated the event at her home. Päivi and her husband had thought of a clever idea to recycle (read: get rid of) their old video cassettes. Perhaps I'd better not to tell which video tape I took. Anyhow, it turned out to suit my purposes perfectly. Some nice horror lace coming up on my illuminated Milward Crochet Lite hook. The noise the tape makes is like a hundred school kids crumpling their candy wrappers in a cinema.

BTW, Päivi introduced me to anyone as Knitting Cow. Well, it's my own invention, have to live with it. I was given a lift home in the car of a painter and the chairperson of the cultural board, and we stopped to see a new gallery on the way home. I signed the guestbook with my artistic alias, this time in French. I think the artists and the gallerist will spend a few moments figuring out who the heck was there.

Ma copine Päivi Hintsanen, un artiste médiatique de renommée internationale, a (enfin) reçu le Prix de Culture de la ville de Jyväskylä cet après-midi. J'ai eu la chance de participer aux festivités à sa maison. Päivi et son mari ont eu la bonne idée de recycler ses cassettes vidéo parmi les invités. Moi j'ai selectionné un ouvrage d'art du genre un peu moins à mon goût. Et ça marche parfaitement, voilà les premiers rangs d'une "dentelle horreur", crochetés à un crochet à lumière Milward Crochet Lite. Pour le son que fait la bande vidéo, imaginez une séance de ciné avec une centaine d'écoliers avec des bonbons emballés de cellophane.