Hattara :: Candyfloss

Tammikuun langankulutus on yli 1,2 kiloa! Vaikka olen sairastellut ja ollut useamman päivän neulomattakin. Yksi keino kuluttaa lankaa nopeasti on suurilla puikoilla tehdyt pikaneuleet kuten tämä pinkki hattaraunelma. Lankana Novitan Sylvia (villaa, silkkiä) ja 7 millin puikot. Tein suurin piirtein Kipakat-kalenterin Vaahtokarkki-ohjeen mukaan contiguous-metodilla, mutta väljemmän kauluksen ja hihat ja erilaiset pitsiresorit. Lankaa puseroon meni 600 grammaa.

Tavoitteena oli pehmeä ja lämmin oloasu, ja sellainen tästä tulikin. Novitalle iso miinus siitä, että yksi lankakeristä oli huomattavasti ohuempaa ja tiukkakierteisempää laatua kuin muut. Tällaisessa ylhäältä alaspäin neulottavassa puserossa en älynnyt sitä ajoissa, sillä pusero on todella nopea neulottava. Huomasin asian vasta, kun olin päätellyt helman enkä millään viitsinyt enää purkaa ja vaihtaa lankaa, vaikka olin ostanut sitä reilusti. Mitäs läksit, sanotte. Aion kyllä valittaa valmistajalle tästä.

It's freezing cold outside but I'm warm and cozy inside the house in this pink candyfloss sweater. The pattern is basically Vaahtokarkki from the Kipakat Calendar 2012, with a bigger collar and sleeves and a different lace stitch for the ribbings.


What bugs me afterwards, is that one ball of the Novita Sylvia yarn (wool & silk) was thinner and had a tighter twist than the rest of the lot. Since I was having such a blast knitting the sweater top down, I noticed the thinner part in the body of the garment only after I had bound off the hem. Oh well, I'm only going to wear this at home, so it isn't really a big deal. But still, I'm going to write and tell them about it.


And, btw, I have knitted more than 1.2 kilos of yarn this month!

Kalenterin suunnittelusta

Kun kerran Mervi postasi omasta kalenteriohjeestaan, niin minäkin. Hienohelma-lapaset ja säärystimet on jo nähty täällä, kahtenakin  erilaisena versiona, viisisakarainen matto on vilahtanut kuvassa ja Tilulii-huivilla on ollut ainakin kaksi eri työnimeä.

Uunituoreena ohjeena mukaan pääsi Vaahtokarkki-pusero. Kalenterin suunnittelupalaverissa joku kaipasi kalenteriin muhkeaa villapaitaa, oikeaa kääriytymisneuletta pakkaspäiviä varten. Siitä minulle tuli heti mieleen Missonin jättineuleet. Esimerkiksi tällainen.

Ajattelin, että jotain samanlaista kutaisee nopeasti, varsinkin meidän sutjakalle teinitytölle. Aika ei ehkä Suomessa ole vielä kypsä näille jättineuleille, mutta ensi vuoden kalenteriahan tässä ollaan tekemässä. Ostin paksuinta, luonnonkuituista lankaa, mitä kaupungista kohtuuhinnalla löytyi eli Dropsin Andesia, jossa on villaa ja alpakkaa. Minulla on niin löysä käsiala, että kahdeksan millin puikoilla pääsin 1 s/1 cm -neuletiheyteen. Puserolangat maksoivat noin 25 euroa, joten ei mikään suuri investointi. Nythän muuten Dropsin alpakkalangat ovat tarjouksessa, vielä halvempia. Täytyy istua sormien päällä, etten tilaa lisää sitä lankaa (minulla on edelleen varmaan 40 kiloa kaikenlaisia lankoja neulomatta).

Ravelryssä olin huomannut kiinnostavan uuden contiguous-nimisen tekniikan, jolla pusero tehdään yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin ja siinä on kuitenkin istutetut hihat. Tekniikan keksijä, australialainen Susie Meyers, ei kaivannut omien sanojensa mukaan rahaa, ainoastaan mainetta (tässä sitä tulee!), joten tekniikkaa sai vapaasti käyttää. Contiguous-ryhmässä ideat ja vinkit synnyttävät toinen toistaan kiinnostavampia luomuksia. Tuollaiset "open access" -hankkeet ovat mielestäni niitä kaikkein kannatettavimpia, niinpä halusin soveltaa juuri tätä tekniikkaa omaan puserooni.

Meidän teini kun on koko ikänsä kulkenut tyköistuvissa vaatteissa, niin kasarihenkisen jättineuleen sai unohtaa. Neuleesta piti tulla istuva ja niukkalinjaisten takkien alle mahtuva. Aloitus vaati muutaman kokeilun ja yhden kerän neulomisen kolmeen kertaan, mutta kun vauhtiin pääsin niin pusero syntyi pikavauhtia. Aikaa vievin vaihe taisi olla mallin löytäminen resorineuleisiin. Selasin kaikki mallikirjani useaan kertaan, kokeilinkin jotain ja lopulta päädyin kuvan pitsiresoriin. Kun nyt näitä kuvia vertaa, niin aika vähän alkuperäisestä ideasta on jäljellä.

Kuva: Tiina Ekosaari

Kalenterin ohje on S-kokoon, vaikka sisältääkin vinkkejä, joilla neuletta voi muuntaa omiin mittoihin sopiviksi. Paksu lanka, isot puikot ja korkea poolokaulus - se nyt vain on sellainen yhdistelmä, joka ei kovin vankkaa runkoa hoikenna.

Testineulomisesta puheenollen, testasin Meten Elonkierto-kämmekkäohjeen. Olen käyttänyt niitä joka päivä sen jälkeen kun sain ne valmiiksi. En aikaisemmin ole oikein tajunnut kämmekkäiden ideaa, mutta nehän ovat mainiot kosketusnäytöllisen kännykän käyttäjälle. Lanka näissä on vuosikausia marinoitunutta kotitekoista villalankaa, josta aikoinaan innoissani postasin täällä.

Marjan Karhunvatukka-sukatkin tuli testineulottua. Sievät nekin.