Uunituoreena ohjeena mukaan pääsi Vaahtokarkki-pusero. Kalenterin suunnittelupalaverissa joku kaipasi kalenteriin muhkeaa villapaitaa, oikeaa kääriytymisneuletta pakkaspäiviä varten. Siitä minulle tuli heti mieleen Missonin jättineuleet. Esimerkiksi tällainen.
Ajattelin, että jotain samanlaista kutaisee nopeasti, varsinkin meidän sutjakalle teinitytölle. Aika ei ehkä Suomessa ole vielä kypsä näille jättineuleille, mutta ensi vuoden kalenteriahan tässä ollaan tekemässä. Ostin paksuinta, luonnonkuituista lankaa, mitä kaupungista kohtuuhinnalla löytyi eli Dropsin Andesia, jossa on villaa ja alpakkaa. Minulla on niin löysä käsiala, että kahdeksan millin puikoilla pääsin 1 s/1 cm -neuletiheyteen. Puserolangat maksoivat noin 25 euroa, joten ei mikään suuri investointi. Nythän muuten Dropsin alpakkalangat ovat tarjouksessa, vielä halvempia. Täytyy istua sormien päällä, etten tilaa lisää sitä lankaa (minulla on edelleen varmaan 40 kiloa kaikenlaisia lankoja neulomatta).
Ravelryssä olin huomannut kiinnostavan uuden contiguous-nimisen tekniikan, jolla pusero tehdään yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin ja siinä on kuitenkin istutetut hihat. Tekniikan keksijä, australialainen Susie Meyers, ei kaivannut omien sanojensa mukaan rahaa, ainoastaan mainetta (tässä sitä tulee!), joten tekniikkaa sai vapaasti käyttää. Contiguous-ryhmässä ideat ja vinkit synnyttävät toinen toistaan kiinnostavampia luomuksia. Tuollaiset "open access" -hankkeet ovat mielestäni niitä kaikkein kannatettavimpia, niinpä halusin soveltaa juuri tätä tekniikkaa omaan puserooni.
Meidän teini kun on koko ikänsä kulkenut tyköistuvissa vaatteissa, niin kasarihenkisen jättineuleen sai unohtaa. Neuleesta piti tulla istuva ja niukkalinjaisten takkien alle mahtuva. Aloitus vaati muutaman kokeilun ja yhden kerän neulomisen kolmeen kertaan, mutta kun vauhtiin pääsin niin pusero syntyi pikavauhtia. Aikaa vievin vaihe taisi olla mallin löytäminen resorineuleisiin. Selasin kaikki mallikirjani useaan kertaan, kokeilinkin jotain ja lopulta päädyin kuvan pitsiresoriin. Kun nyt näitä kuvia vertaa, niin aika vähän alkuperäisestä ideasta on jäljellä.
Kuva: Tiina Ekosaari
Kalenterin ohje on S-kokoon, vaikka sisältääkin vinkkejä, joilla neuletta voi muuntaa omiin mittoihin sopiviksi. Paksu lanka, isot puikot ja korkea poolokaulus - se nyt vain on sellainen yhdistelmä, joka ei kovin vankkaa runkoa hoikenna.
Testineulomisesta puheenollen, testasin Meten Elonkierto-kämmekkäohjeen. Olen käyttänyt niitä joka päivä sen jälkeen kun sain ne valmiiksi. En aikaisemmin ole oikein tajunnut kämmekkäiden ideaa, mutta nehän ovat mainiot kosketusnäytöllisen kännykän käyttäjälle. Lanka näissä on vuosikausia marinoitunutta kotitekoista villalankaa, josta aikoinaan innoissani postasin täällä.
Marjan Karhunvatukka-sukatkin tuli testineulottua. Sievät nekin.
3 kommenttia:
Hienoja neuleita! Teillä on aikaansaava porukka:)
Pitkästä aikaa täällä. Pitänee ostaa tuo kalenteri itellekki lähinnä tuon sun neulepaian ohojeen vuoksi. Edellinen kalenteri mulla on myös, vaikkei siittä oo vielä mittään neulottukaan, mutta kannatuksen vuoksi. ;)
Saako kalenteria nytkin sieltä kävelykadulta olevasta käsityönmuseosta? Siitä meen ohi joka viikko, ois kätevä hakia siittä samalla.
Hei Näppi! Huomasinkin että olit blogannut pitkästä aikaa, mutta en tietenkään kommentoinut (Google Readerin kautta kun seuraan blogeja). Onnea perheenlisäyksen johdosta!
Oikea asenne, tuo kannatuksen vuoksi :)
Kalentereita on myytävänä kässämuseon myymälässä, samaan hintaan kuin meidänkin kautta.
Lähetä kommentti