29.11.06

Harmas, mon amour

Olin tukehtua iltapäiväkahviini, kun näin tämän (skrollaa about viidenteen kuvaan). Yksi belgialainen lampaankasvattaja, jonka tunnen, on keksinyt ruotsalaiselle lampaalleen suomalaisen nimen. Ei ole epäilystäkään, kenen mukaan. Toivotan kaimalle pitkää ikää ja onnellista elämää. Vähän kyllä mietityttää tulevaisuus, kun kaima maata rötköttää paistina lampuriperheen illallispöydässä. Toivottavasti Pirkko edes maistuu hyvältä.

J'ai failli m'étouffer avec mon café en voyant ça sur le blog de Florence, une éleveuse de moutons belge que je connais. Un mouton nommé après moi! Eh bien, je souhaite une bonne et heureuse vie à mon homonyme. Mais je ne peux pas m'empêcher de penser à la pauvre Pirkko à table de dîner de la famille de Florence dans un avenir sans doute pas si lointain...

I almost choked on my coffee when I saw this. A sheep named after me! I can imagine Florence shouting out my name somewhere in Belgium. And I can't help thinking of the poor thing being eaten by the Florence's family in a few years time. I hope Pirkko will taste good, at least. And, before that, I wish a long and happy life to my namesake :)

Mutta, minun piti kirjoittaa aivan muusta aiheesta. Tai no muusta ja muusta, lampaistahan tässä taas on kysymys. Olen nimittäin rakastunut. Kainuunharmaksen villaan. Viime aikoina, kun minun oikeasti olisi pitänyt valmistautua joulumarkkinoille ja kutoa sormet verillä töppösiä ja hattuja, olen mieluummin peseskellyt ja karstaillut villojani. Ja sekoitellut niistä mieleisiäni väriyhdistelmiä. Deb Menzin muuten niin mainiosta kirjasta ei ole ollut paljon hyötyä, sillä olen halunnut käyttää langoissa luonnonvärisiä villoja: tummanruskeaa, vaaleanruskeaa, vaaleanharmaata värjätyn villan lisäksi. Tässä joitakin tuotoksiani.

Mais j'avais l'intention d'écrire sur quelque chose d'autre. Ou presque, car il s'agit toujours des moutons. Je suis tombée amoureuse de la laine des moutons de Kainuu (harmas=gris). Après huit-neuf-dix heures de travail à l'ordinateur, il fait du bien de carder la laine et essayer différentes mélanges de fibres et de couleurs. Voici quelques-uns de mes essais.

But I was going to write about something else. Well, actually this is also about sheep. I have fallen in love with the wool of the grey sheep of Kainuu (harmas=grey). It is so soft and easy to card and spin. After 10-hour work days at the computer, what could be nicer than to card and spin some fresh wool and try new colour combinations. Color in Spinning by Deb Menz is an excellent book but it's little help if you want to mix natural coloured wool with dyed wool. Here are some of my latest experiments in colour and spinning.

Kainuunharmas à la Monet: vaaleanharmaata ja mustaa harmasta, mukana hieman sinistä ja pikkuripaus keltaista värjättyä villaa.

Mouton de Kainuu à la Monet: des fibres grises et noires naturelles, avec un peu de bleu et encore moins de jaune (le fil ci-dessous).

Batts of Kainuu sheep in natural grey and black plus a little bit of blue and a dash of yellow (yarn below).


Lankana se näyttää tältä. Aivan ihanan pehmeää.

Muita sekoituksia. Vasemmalla valkoista suomenlammasta, jossa mukana ripaus punaista ja keltaista villaa sekä vähän oranssia silkkiä. Tumma vyyhti on Katjan Noki-nimistä kainuunharmasta ja silkkiä. Langan nimi tietysti Hiillos. Toisena oikealla eri harmaan sävyjä kainuunharmasta, hieman punaruskeata ja ihan vähän oranssia silkkiä. Tämän vyyhdin annoin yhdelle neulojatutulle koeneulottavaksi (omat langat ovat minusta aina ihania; haluan kuulla joskus ulkopuolisen mielipiteen). Äärimmäisenä oikealla Monet-lanka.

A gauche, de la Finnwool écrue avec un petit peu de rouge et jaune et encore moins de soie orange. Le fil suivant ne peut s'appeler que la Braise car il vient d'un mouton qui s'appelle Suie (filé avec un peu de laine et soie orange). Puis un mélange de la laine de Kainuu, de laine teinte rouge-violet et encore un peu de soie orange. A droite, la laine Monet.

On the left, some Finnwool spun with just a little bit of red and orange wool and a little bit of orange silk. The next yarn is called Ember because it's made of the fleece of a sheep called Soot (plus a little of orange wool and silk). The next skein is a mixture of different shades of grey of Kainuu sheep, some brownish red wool and orange silk. The resulting yarn looks lilac, which is somewhat surprising. I gave the skein to a knitter I know, to get a second opinion, so to speak. The Monet yarn on the far right.

Viimeisin sekoitus on tweed-tyyppinen lanka, jossa yhtä paljon luonnonvalkoista ja -ruskeaa suomenlammasta sekä punaista ja vihreää värjättyä kainuunharmasta ja vähän luonnonmustaa. Luonnossa lanka on jonkin verran ruskeamman sävyinen.

Mon dernier mélange c'est cet écheveau tweedé, avec autant de Finnwool écrue et beige et de laine teinte rouge et verte et un peu moins de noire naturelle.

The latest handspun looks like this. There are equal amounts of natural white and brown Finnwool and red and green coloured wool plus a little less of natural black wool. The colour is warmer in nature.

11 kommenttia:

Rina kirjoitti...

Aivan ihania lankoja!

maijamirjami kirjoitti...

Ahh, Monet... Aivan ihana. Sano, jos haluat kaupata sen, täällä tuttu postiostaja taas ihailee. :)

Tuazophia kirjoitti...

Wohaaaaaa, miten ihania! :) Erityisesti tuo Monet ja viimeisin tweed-lankakin. Mahtavaa!

Meri kirjoitti...

Siis nuo ovat syötäviä (=enemmän kuin ihania). Aiotko myydä niitä ?

Stricker kirjoitti...

Mielettömän ihania lankoja ja varmasti pehmeitä!

Kaisakaisa kirjoitti...

Heip, kommentoin tähän kun en tiedä luetko vanhempien postausten kommentteja. Siitä jäkälävärjäyksestä siis:) Olen vasta-aloittanut sieni- ja luonnoväreillä värjäilijä, mutta päässyt osalliseksi kokeneemman värjääjän tiedoista.

Samalla menetelmällä saa kuhmujäkälästä voimakkaita violetteja, mutta väri valonkestävyys on ihan surkea. Tästä jäkälästä en tiedä, mutta kemialtaan värjäys vaikutti samanlaiselta.

Kiinnostavaa puuhaa joka tapauksessa ja kauniita värejä olet värjännyt.

Sandrine Tricofolk kirjoitti...

Tes écheveaux sont superbes, dans ces tons de gris. Ca me donne encore tout plein d'idées de création. Merci pour ces belles images !

Florence kirjoitti...

Ha Pirkko, je ne voulais pas t'étrangler avec ton café, et je te promes que ma mémère ne finira JAMAIS sa vie dans une assiette! je l'ai nommée ainsi car tu te nomme "la vache qui tricote" et elle elle me fait penser à une petite vachette...si tu es choquée, dis le moi, je la rebaptiserai...
ce que tu fais est toujours aussi beau, j'adore ton "monet"

fleur kirjoitti...

Bonjour Pirkko!! J'ai enfin reçu ton paquet, c'est un vrai bonheur d'y trouver de si jolies toisons! Vraiment, je te remercie beaucoup de ce superbe paquet: et maintenant, au travail!! Je t'embrasse,
Fleur

Nat et Pouchkine kirjoitti...

En regardant la laine de "mouton Kainnu à la Monet", on comprend pourquoi on parle souvent de nuages moutonneux !
Les couleurs sont manifiques.

jeanne-marie kirjoitti...

Bloglines m'a joué un tour et je n'avais pas vu ton message.
Tes écheveaux sont magnifiques.C'est vrai que tu as trouvé l'éleveuse idéale pour tes toisons ! malheureusement par manque de temps je n'ai pas encore pu filer celles que tu m'as envoyé, mais ça viendra !

Lähetä kommentti