Harmaata

Kauden väri on ehdottomasti harmaa. Harmaat kelit, harmaa arki, iloton mieli, kyllästyminen kaikkeen. Käsityötkin ottavat enemmän päähän kuin jaksavat innostaa. Moni tapahtuma, jota odotin vielä vuodenvaihteessa, on jäänyt tänä keväänä kokematta. Se näköjään masentaa. [Jotain piristystä on luvassa; siitä toisessa postauksessa enemmän.]

Kävin sentään talvilomalla Mikkelissä, mikä oli pientä virkistävää vaihtelua. Sain vihdoinkin aikaiseksi pistäytyä Villa Laurilassa. Auli esitteli ystävällisesti meille kaikki tilan eläimet: vuohet, aasin, ponin, laamat sekä lampaat ja karitsat. Lampaista Serena jäi mieleen, kun sillä oli jotenkin niin kaunis ilme. Villa Laurilan tilapuoti on todella käynnin arvoinen paikka. Se ei ilmeisesti ole talvella auki muuta kuin tilauksesta. Kannattaa siis soittaa Aulille ennen kuin menee kylään. Tuotteita saa tietysti Villa Laurilan nettikaupasta, mutta kiva on päästä hypistelemään kaikkea omin käsin.

Laurilan Serena

Ostin Pirtin Kehräämössä teetettyä kainuunharmaslankaa ja toistaiseksi vielä hyvin harvinaista, kokonaan Laurilan tilan kainuunharmaksista karstattua topsia! Kuva tilapuodista, en toki ostanut ihan näin paljon.


Sitä on todella helppo kehrätä. Villassa on lanoliini tallella, joten se tuntuu ihan erilaiselta kuin muut kehräämäni topsit. Se myös tuoksuu ehdalle villalle, koska sitä ei ole kemiallisesti puhdistettu. Roskia on vähän, ei juuri enempää kuin muissakaan ostamissani topseissa. Kokeilin kehrätä siitä kahdenlaista lankaa. Ensin tein tavallista ohutta 2-säikeistä huivilankaa ja sitten lankaa, jossa toinen säie on paksumpi ja jätetty tahallaan löyhiksi "laineiksi". Se on jotenkin kivannäköistä. Neulottuna se näyttää kuitenkin suurinpiirtein samalta kuin normaalisti kehrätty lankakin.

Käsinkehrättyä kainuunharmaslankaa
Homespun Grey Finn
Gris de Kaïnuu filé main

Alla kuvassa on vasemmalla kainuunharmastopsia (oikeastaan tuota ei kai voi sanoa topsiksi, koska topsi on tavallisesti kammattua villaa ja tämä karstattua) ja oikealla shetlanninlammastopsia. Shetlanninlammas tuntuu käteen paljon karheammalta, vaikka siitä tulee pehmeäntuntuinen ja kuohkea lanka. Kainuunharmas tuntuu käteen pehmeältä ja rasvaiselta. Sen kuidut ovat huomattavasti lyhyemmät kuin shetlanninlampaan. Olisi kyllä huippuhyvä juttu, jos tällaisia esivalmisteltuja kehruukuituja alkaisi saada Suomestakin. Auli kertoi seuraavaksi yrittävänsä taivutella Pirtin tekemään topsia ruskeista suomenlampaista. Onnea yritykselle!

Kainuunharmas vasemmalla, shetlanninlammas oikealla
Grey Finn on the right, Shetland fibres on the right
Fibres du mouton de Kaïnuu à gauche, Shetland à droite

Everything seems grey nowadays: the weather, the dirty snow that's slowly melting, my life; even hobbies cannot get me excited right now. The highlight of the season was the winter holiday and a visit to Villa Laurila, a farm in Mikkeli, where Auli raises sheep, goats, llamas, a donkey, a poney, and some Finnish sheep. She sells her products on her web shop but intends to open a real country shop, as well. I saw some stuff there that I have not seen anywhere else, such as yarn made of her Grey Finn sheep, which are very rare and even some carded roving made of those same sheep - a real delight for spinners! The Grey Finn roving is carded, not combed, and contains lanolin, so it has a faint woolly smell. The roving has a very soft hand compared to, for instance, the grey Shetland top I happened to have in the house. In the future, Auli is trying to get the local spinning mill (Pirtin Kehräämö) to make some more of this roving of her brown and other coloured sheep. I wish her the best of luck. It would be great if we could buy locally prepared fibres for spinning here in Finland.

Pas de grand enthousiasme pour l'artisanat ces derniers jours, mais je passe vous raconter ma visite chez Villa Laurila, une ferme située à Mikkeli où Auli élève des moutons, chèvres, lamas, un âne et un poney Shetland. Elle est en train d'établir une petite boutique pour ses produits. Elle vend des fils et des mèches de laine (pencil roving) fabriqués de ses moutons, même des fils filés uniquement de la laine des gris de Kaïnuu - une vraie rarité - ainsi qu'un du ruban en laine cardée de ces mêmes moutons. Ces laines sont d'une douceur extraordinaire. La laine contient de la lanoline naturelle et sent assez fort le mouton.

P.S. Hieman väriä tähänkin postaukseen. Sain anopinkin pukemaan viinipulloja suojakääreisiin. Ja tein pehmeääkin pehmeämmät alpakkasukat itsekehrätystä babyalpakasta. Kahdessa erässä värjätyistä villoista tuli aivan eriväriset, joten neuloin vuorotellen vaaleammalla ja tummemmalla langalla. Tämä vinkkinä kaikille pieniä eriä käsinvärjättyjä lankoja ostaneille.

P.S. Let's add a bit of colour to this posting. I managed to get my mother-in-law to knit a wine cozy of my handspun and hand-dyed yarns. And knit a pair of ultrasoft alpaca socks for myself of homespun baby alpaca. The two dye lots were completely different, so I made the socks deliberately stripey, knitting a few rows with each colour.

P.S. Pour terminer, un peu de couleur à ce billet. J'ai réussi à convaincre ma belle-mère à tricoter un couvre-bouteille, des fils que j'avais teint. Et j'ai fais une paire de chaussettes ultra chaudes et confortables de l'alpaga francaise. Tiens, je me sens déjà mieux...