Coloriasto avattu!

Sitä vain tulin sanomaan, että Coloriasto on nyt avattu. Jos värit ja värjäys kiinnostavat, niin käy kurkkaamassa. Ja muista tallentaa sivu suosikkeihin. Sivustoa täydennetään jatkuvasti. Coloriaston tekijä, Päivi Hintsanen, kirjoittaa:

Coloriasto etsii vanhoja väriin liittyviä julkaisuvapaita tekstejä: lehtileikkeitä, artikkeleita, kirjoja - ja ennenkaikkea vanhoja ihmisten omia väreihin (värjäys/maalaus) liittyviä muistiinpanoja! Myös vanhaa kuvamateriaalia otetaan vastaan. [Tarkemmat ohjeet Auta Coloriastoa -sivulla]

Lähetin Päiville Th. Weissin kirjasen "Moniaita osoituksia, kuinka willaa, pumpulia, silkkiä ja liinaa wärjätään eli painetaan" tekstin ja valokopiot. En ymmärtänyt kemikaalien ja väriaineiden nimistä paljonkaan siihen aikaan, kun tuon kirjasen kirjastosta löysin (ei sen puoleen, että ymmärtäisin vieläkään kovin paljon, mutta ehkä kuitenkin vähän enemmän). Nyt siellä on jo joku käynyt kommentoimassa ja lisäämässä omia tietojaan. Hienoa, että saitti on alkanut heti elää ja kasvaa.

Tuosta kirjasesta vielä sen verran, että harkitse ennen kuin kokeilet värjätä sen ohjeilla kotona. Monet värjärien ennen vanhaan käyttämät aineet luetaan nykyään vaarallisiksi ympäristömyrkyiksi.

Minäkin olen innostunut jälleen kasvivärjäyksestä. Koko sulan maan ajan olen itse asiassa kierrellyt koiran ja muovikassien kanssa lähimetsissä ja naapurien - ja koiran - suureksi kummastukseksi halaillut puita, rapsutellut kiviä ja kontannut sammalikossa. Tässä viime viikonlopun värjäystuloksia.

Tummankeltainen (leijonankeltainen) väri on islanninjäkälästä (Cetraria islandica) ja kallioisokarveesta eli kiventierasta (Parmelia saxatilis), loput suomenlampaiden ja kainuunharmaksen omia sävyjä. Kehruu on noissa aika summittaista ja epätasaista; oli niin kova into ensin karstata erivärisiä villoja yhteen ja sitten nähdä, millaista lankaa niistä tulee. Kiventieralla pitäisi kasvivärjäyskirjojen mukaan saada punaruskeaa väriä. Sain siitä kuitenkin villaan vaaleammankeltaista väriä kuin islanninjäkälällä. Kasvivärjäys on sellaista - aina tulee yllätyksiä. Jäkälillä värjääminen on joka tapauksessa siitä kivaa, että niillä värjättäessä ei tarvitse mitään muita kemikaaleja, vaan väri tarttuu villaan ilmankin. Minusta tuntuu, että juuri tällaisiin lankoihin taidan jatkossa panostaa enemmän.

Dès que la neige a commencé à fondre cette année, je me suis mise à me promener dans la forêt aux alentours de la maison et surprendre mes voisins - et mon chien - en embrassant des arbres, en chatouillant des rochers et en me mettant sur les genoux pour ramasser des trésors. Et le weekend dernier j'ai finalement essayé un peu de teinture végétale avec quelques-uns de ces trésors, les lichens Cetraria islandica et Parmelia saxatilis. C'est facile puisqu'on n'a besoin que de l'eau et des lichens. J'ai teint avec le lichen islandais auparavant, donc je savais quelle couleur il devait donner. Mais l'autre m'a surpris un peu. Dans les recettes, on a promis une couleur brunâtre, mais ma laine est devenue jaune, plus pâle que celle teinte avec le lichen islandais. Eh bien, c'est comme ça avec les teintures végétales: il y a toujours des surprises. On n'a qu'à s'y habituer.

Puis j'ai cardé la laine colorée avec des laines aux couleurs naturelles de Finnwool (blanc, gris, brun) et filé deux fils différents. Le filage est assez irrégulier parce que j'avais hâte de voir ce que ça donnait comme fil. J'aime bien les deux. Je ne vais décidément pas m'arrêter là, au contraire je pense que c'est ce genre de fils qui me conviennent le mieux.

This posting is about a new Finnish web site that concentrates on dyeing and dye stuff. The purpose of the site is to collect material (books, articles, adds, personal notes) and offer them for free for everyone who is interested. I sent the author the text of a book from the 19th century with my notes and questions because there were many things I did not quite understand in the text. To my great delight, someone has already commented on the text and provided some new information. And the site was officially published only today!

Finding the old book in the library got me interested in natural dyeing again. Ever since the snow started to melt in March, I've been seen walking in the nearby woods with my dog and big plastic bags. The neighbours must have been surprised to see me hug trees, caress rocks and kneel down in the moss to find some odd treasures. I must say the dog was also confused.

Last weekend, I had a first go with my treasures. I dyed some wool with lichens, Cetraria islandica and Parmelia saxatilis, both very common lichens around here. I've always loved the idea of dyeing with lichens because all you need is water and the lichens, no chemicals. The dark, deep yellow colour that I got with the Icelandic lichen is something that I was expecting, but the other one gave only a pale yellow colour, far more modest than the brown that was promised in many lichen dyeing instructions. Oh well, after a few experiments with plants, you get used to just appreciate every colour you do get :)

For the two yarns in the photo, I mixed some natural-coloured Finnwool with the coloured wool. The spinning is far from perfect; I was so excited to see how the colours would combine in the finished yarn. And I love the yarns, both of them. I think this is exactly what I should be doing in the future. More dyeing experiments to follow...