WWKIP Day

Tänään vietettiin julkineulomispäivää Jyväskylässä.
Neulottiin.
Puhuttiin. Paljon.
Kuunneltiin puolella korvalla poliitikkojen palopuheita, kun satuttiin istumaan Speaker's Cornerin vieressä.
Miespoliitikot tulivat juttelemaan, naiskansanedustaja ei.
Ei ole vaalivuosi.
Miespoliitikko mainitsi meidät jopa puheenvuorossaan. Kiittävään sävyyn.
Miespoliitikko esittää Elvistä latinaksi. Hän esiintyy elokuussa Jyväskylässä pidettävässä latinankielisessä seminaarissa.
Seminaarin mielenkiintoisin luennon nimi näyttäisi olevan: Selkä paskana ja sama latinaksi.
Pieni off topic.
Toinen miespoliitikko tarjosi meille ilmaiset kahvit ja jäätelöt.

Ihmeteltiin polttariporukoita. Suomalaismiehet hiihtävät kesällä kaupungilla pinkit mekot päällä.

Ommeltiin porukalla kasaan neulegraffitia, joka on ollut työn alla jo pari kuukautta.
Teos tulee esille Suomen käsityön museoon. Joskus myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.
Päätettiin että jatketaan kasaamista ensi viikon tiistaina.

Le temps pour la journée mondiale du tricot était idéal, ni trop chaud ni trop froid. On est allé dans un parc au centre de la ville. On s'est mis à s'asseoir près du Speaker's Corner où les politiciens et les citadins ont donné des discours. On a vu un homme faire du ski, habillé d'une robe rouge :0 On s'est fait remarquées par la notabilité, on a reçu de tickets gratuits pour avoir du café et de la glace. Dr. Ammondt a fait l'éloge de nous, les "jolies demoiselles qui vont revivre la culture des travaux manuels dans notre ville". D'ailleurs, Dr. Ammondt est connu comme le Elvis latin. On pourra voir son show lors du séminaire des latinistes Athenis Finlandiae qui aura lieu en août à Jyväskylä. Les titres des présentations sont assez originaux, comme: J'ai le dos foutu et le même en latin.

Nous on a dit à Dr. Ammondt qu'on était en train de faire un ouvrage collectif pour le musée de l'artisanat finnois. C'est un graffiti en tricot. Il me semble qu'il n'a rien compris mais ce n'est pas grave. Pour nous, les Kipakat, comme nous nous appelons, c'est un projet extrêmement important. Tout a commencé en avril quand le musée m'a contacté pour me demander si notre groupe serait intéressé par un tel projet. J'ai dit oui immédiatement. Heureusement que les autres étaient tout aussi enthousiastes. On n'a pas fini le graffiti aujourd'hui. Je vous tiendrai au courant de son progrès. Le graffiti nous a offert un moyen de réaliser nos rêves artistiques. Moi j'y ai ajouté surtout des fils filés main et des fils que j'ai reçus en échange, comme celui de Babacool que j'ai utilisé pour crocheter les lettres de la première photo.

The weather was ideal for the World Wide KIP day in Jyväskylä. We sat in a parc, near the Speaker's Corner were the local politicians and one member of parliament gave some short speeches. We noticed a man, skiing on the street, dressed in a pink dress. And we did get noticed, even in one of the speeches. And we were given free coffee and icecream tickets by the organisers of the Speaker's Corner. One of the speakers, by the way, was Dr. Ammondt, or the Latin Elvis, as he is also called. There will be a Latinists' conference in Jyväskylä in August, and he will be performing there. The lectures have interesting names like My back is shit and the same in Latin.

But I'm diverging here. What we did today was to knit a project that we have kept secret so far: a knitted graffiti for the Finnish Crafts Museum. The museum contacted me in April, asking me if our knitting group would be interested in making a graffiti for their permanent exhibition. Of course we were. And now the project is almost finished. I'll let you know when it will be on display in the museum. From the start, we decided to let all the flowers bloom in the graffiti and gave free hands to everyone to explore and realise their artistic potential. I have used a lot of my handspun yarns for the project. I've also used yarns that I've got as an exchange, like the handspun yarn in the first picture that I used to crochet the letters with and that I got from Babacool, France.

Ristiin rastiin :: Criss cross crochet

Suomalaisten virkkaajien Ravelry-ryhmässä on ollut menossa virkkaustempaus teemalla jotain vihreää. En ole Ravelryn keskusteluja seurannut juuri ollenkaan viime aikoina, joten tämä näköjään myöhästyy siitä tempauksesta. Dedis olisi ollut viime kuun lopussa.

Virkkasin kuitenkin vihreää ja ... jotain. En itsekään tiedä, mikä tämä voisi olla. Minun piti tehdä ovikoriste (sen joulukranssin tilalle joka vieläkin roikkuu ovessa, kröhöm). Kehräsin pohjaksi vähän pellavalankaa, luonnonväristä ja valkaistua. Virkkasin niistä kaksivärisen pohjan ja päällystin sen käsinkehrätyillä vihreillä villalangoilla. Jonkinlaista vapaavirkkausta, voisi sanoa, ilman mitään selvää suunnitelmaa. Sen kyllä huomaa lopputuloksesta. Jotakin viehättävää siinä kuitenkin on. Mutta liian hempeä ovikoristeeksi. Ei muuta kuin uutta ideaa odottelemaan...

This is green ... something. Originally, it was supposed to become some kind of a door decoration (to replace the Xmas wreath that is still hanging there, ehem) but it turned out a bit too fine and delicate to be placed outside. The background is handspun white and natural-coloured linen over which I crocheted bits of various wool yarns I have spun over the years. It is freeform crochet, in a way, I couldn't really give you a pattern of this. Somehow I like it, however. I just just have to wait for the idea for what to use this for ... and for a new door decoration as well.

Mikä kukka? :: Which flower?

Hämmästyttävää, olen aina pitänyt leijonankidoista :o Olen siis kujeileva kelmi ja melkoinen pelle, mutta silti kelpo ystävä. Mikä kukka sinä olet?

"Mischief is your middle name, but your first is friend. You are quite the prankster that loves to make other people laugh."

I am a Snapdragon What Flower Are You?

Pirkon kiharat

Pirkon kiharoita. Belgiasta. Pirkko on lammas, gotlanninlammas, ja sai nimensä siksi että muistutti emäntänsä mielestä pienenä enemmän pientä lehmää kuin lammasta. Ja mikäs lehmä se emännälle tulikaan ellei tämä suomalainen villahullu lehmä? Mutta eivätkö olekin kauniita ja kiiltäviä? Eikä siinä vielä olisi kylliksi, että minulla on nyt kourallinen näitä kiharoita: tämä harmaa Pirkko (tai sen villat) on matkalla juuri nyt Los Angelesiin johonkin näyttelyyn! Hullu maailma. Pieni muistutus siitä, että blogini on ollut olemassa jo kohta kolme vuotta ja sillä on lukijoita, jotka ovat vähintään yhtä outoja kuin tämän blogin pitäjä. Pirkolla on jo tytärkin, Pirkette eli pikku-Pirkko. Sanattomaksi vetää. Kiitos Florence :)

Pirkko's locks. From Belgium. Pirkko is a sheep, a Gotland sheep. But aren't these locks beautiful? Somehow it feels weird to hold these locks. It's a reminder that Knitting Cow has been on the Internet for almost three years now. I happen to know that the sheep has been named after me (my real name!) because she looked more like a little cow than a lamb when she was born. And her baby's name is Pirkette (for Little Pirkko). So touching. And so absurd, especially now that Pirkko's fleece and her owner have now been travelling around in the States. Florence sent me these locks just before heading off for the tour. Thank you, Florence, you made my day :)

Quelques mèches de Pirkko. Elles viennent de Belgique. Pirkko est un mouton Gotland. Belles mèches, n'est-ce pas? Je suis maintenant en possession d'une poignée de mèches de cette brebis qui a été nommée après une vache, La vache qui tricote (et mon vrai prénom!). C'est émouvant et absurde en même temps. Florence m'a envoyé ces mèches juste avant de partir pour les États Unis - avec la toison de Pirkko! Je suis sans paroles. Merci, Florence, et bon retour des USA!

Kodakkitauko :: Kodak break :)))

Tiina ylpeänä esittää jumalaisenpehmeästä alpakasta neulottua sirkkelijakkuaan kehruukurssin kuvaustauolla. Poseerauksia riitti niin, että huippumallikokelaat voisivat ottaa Tiinasta oppia. Valokuvaaja-amatööri ei pysynyt ihan vauhdissa mukana.

Tiina proudly presents her circle jacket, made of super luscious soft alpaca yarn. Finland's next top model could learn from her poses. The unexperienced photograph had trouble keeping up.

Kehruuta :: Spinning :: Filage

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Ja kaikki oppivat kehräämään, kuka värttinällä, kuka rukilla ja kuka kummallakin! Paikalla oli Kipakkojen oma maskotti, KIP-ukko Topi. Itse asiassa Topi oli mukana ja toista kertaa. Ja kävihän siellä mökissä muitakin ukkoja tänään: Akseli ja isänsäkin alkuhässäkkää seuraamassa. Akselin äiti Jaana on aivan ilmiömäinen kehrääjä (kuvassa vasemmalla). Ei mitään ongelmia kehrätä värttinällä ja vielä rukillakin. Olen kateellinen moiselle luonnonlahjakkuudelle.

Some pics from today's spinning course. Everyone learnt to spin, some on a spindle, some on a spinning wheel, and some on both! And it was fun, too.

Quelques photos du cours de filage d'aujourd'hui. Tout le monde a appris à filer, qui au fuseau, qui au rouet, qui à tous les deux!

Titityyn Tiina harjoitteli kehruuta artesaaniopintojaan varten. Ensin minun perinnerukillani ahvenanmaanlammasta ja sitten Villasukan rukilla bluefaced leicesteriä eli BFL:ää. Todisteena opettajille, että lankaa syntyi.

Villasukan edistys oli huimaava. Vähän kun säädettiin rukkia (saa nauraa, se on tuo saksi/leluhäkkyrä, joka roikkuu vasemmalla), niin alun paksusta langasta päästiin jo ihan ohueeseen, aivan kehrääjän toiveiden mukaiseen lankaan. Villa on ihanaa, luonnonruskeaa Bluefaced Leicester-kuitua.

Kotona huomasin, että rukilla oli lankaa sellaisissakin paikoissa, joihin se ei kuulu :D

Teinpä kieron kehrävarren, väärän värttinän rapasin

Lukiluki, Neulova lehmä on oppinut kehräämään värttinällä! Viime hetken paniikki on paras motivaattori, se tuli todistettua jälleen kerran. Ensi lauantaina pitäisi opettaa kehruuta neulojille, ja vasta viime sunnuntaina tajusin, miten värttinällä saa aikaan lankaa. Se ei vain koskaan aikaisemmin oikein iskenyt. Nyt kehräisin varmaan vaikka kepillä. Yllättävää kyllä muut perheenjäsenet eivät oikein arvosta tätä taitoa. Kummastelevat, miksi lankaa pitää tehdä noin hitaasti ja hankalasti, jos sitä saa aikaan paljon nopeammin rukilla. Niinpä. Mutta onhan värttinässä puolensa: se on halpa ja mobiili työväline ja luulenpa että oikein kevyellä värttinällä saisi hienosta kuidusta ohuempaa lankaa kuin rukilla.

Kuvan värttinä on vielä vaiheessa, kehrä kiinnittämättä ja pintakäsittely puuttuu. Taitava tyttöhän ei värttinöitä kaupasta osta. Niinpä pienessä paniikissa (jälleen!) ostin Puukeskuksesta maanantaina erivahvuisia pyöreitä koivurimoja ja Sinooperista pyöreitä puulaattoja (nappeja?) värttinöihin kehräksi. Istuva Härkä porasi nappien keskelle reiät ja istutti (tai istuttaa kun kerkiää) ne paikoilleen varteen. Varren päähän tulee vielä koukut ja voilà - toimiva kehruupeli on valmis. Eikä niitä koukkujakaan välttämättä tarvita. Sen todistin kehräämällä vähän kuituvaihtona Hollannista saamaani Coburger Fuchs -rotuisen lampaan villaa. Se on aika tahkeaa tavaraa, mutta kivasti punertavaa, mihin kettunimikin viittaa. Oikeastaan se on meidän koirien aluskarvan väristä.

Lookie, lookie - I have learnt to use a spindle! There's no better motivator than last minute panic, namely I'm supposed to teach spinning the next weekend to our local knitter's group. I knew many would prefer the spindle over a spinning wheel because spindles are so much cheaper for beginners. So, on Sunday I decided to learn the skill, and after a couple of hours I was able to produce some yarn. Uneven, overtwisted for sure, but nevertheless, it was yarn. Today I tried my hands on a homemade spindle. I bought some birch sticks and wooden buttons (the only thing I could find for a whorl) on Monday (in panic, again), today Sitting Bull had bored the holes in the buttons and even though they were not firmly attached yet, I could produce some yarn. The fiber is Coburger Fuchs, a very bulky stuff indeed, which I got from Holland.

J'ai appris à filer au fuseau - enfin! C'est juste au temps, car samedi prochain je dois aller donner un cours de filage à notre Tricocafé (cette fois-ci ce sera Filocafé donc). Il n'y a rien qui motive autant que la panique de dernière minute. Et pas question de me procurer des fuseaux de commerce pour le cours. Je les fabrique moi-même, avec l'aimable aide de Sitting Bull. Le fuseau que vous voyez ici n'est pas tout à fait prêt mais utilisable, comme vous pouvez le voir. J'ai pratiqué avec un peu de Coburger Fuchs que j'ai reçu en échange de Hollande.

Tänään minua muuten pyydettiin opettamaan kehruuta kansalaisopistolle. Kyseessä vain oli pellavan kehruu. En tunne oikein olevani mestari siinä lajissa, koskapa olen kehrännyt pellavaa vain kerran viime kesänä. En sittenkään, vaikka anoppi käytti langan pellavaverhojen kuteeksi (jonkun muun käsinkehräämän pellavalangan joukossa) ja verhoista tuli oikeastaan ihan hienot.

Today I got an e-mail from the local adult education centre. They are going to give a course on traditional crafts next autumn and asked me (!) to come and teach spinning. But it was flax spinning, of which I know very little about. So I had to decline. Still, I'm a bit surprised at where this blog of mine is leading me to because they had found me through the Internet. BTW, here's a picture of the curtains my mother-in-law made of my handspun linen and someone else's handspun yarn we found a flea market. The warp is industrial flax yarn. Considering the fact that the handspun yarns looked very lumpybumpy and felt very rough in the hand, the curtains are quite pretty.

D'ailleurs, on m'a demandé aujourd'hui de donner un cours de filage à l'institut populaire de notre région. Le simple fait d'avoir un blog et d'y parler de ces bricolages provoque vraiment d'offres inattendues. Pourtant j'ai dit non, cette-fois ci, parce qu'il s'agissait du filage de lin et je n'y connais pas grand'chose. Je ne l'ai filé qu'une fois et n'étais pas très contente du résultat. Ma belle-mère a utilisé mon fil pour tisser ces rideaux, avec un fil de lin aussi filé main que nous avons trouvé par hazard aux puces. Pour le trame, elle a utilisé un fil fin industriel. Une fois tissé, le fil n'est pas si moche ;)

Kieltäydyin tällä kertaa kunniasta, mutta Kehrääjien Killasta oli kuulema löytynyt opettaja nopeasti. Mutta voinen tässä mainostaa, että ensi syksynä Jyväskylän seudun kansalaisopistossa järjestetään perinteiset työtavat -niminen kurssi, johon pellavan kehruu kuuluu yhtenä osana syyskuussa. Opiston kurssiohjelmahan tulee koteihin loppukesästä. Tarkkailkaa postejanne!

En voi mitään, tuon kurssin nimi saa niskakarvani pystyyn. Se kuulostaa niin sellaiselta "ei sitä noin tehdä", "sinä et osaa", "onpa tökerönnäköistä" -touhulta. Vähän sama kuin käsityönopetus koulussa aikoinaan. Tai äidin opetukset. Yksi tapa tehdä ja that's it. Jos teit omalla tavallasi, ei kelvannut. Onneksi, ONNEKSI meillä on nyt Internet ja blogit ja lupa antaa kaikkien kukkien kukkia.

Kehruuta ja kuviokudonnaisia

Tiedotusluontoista asiaa: Kipakkojen seuraava tapaaminen on Mäki-Matin perhepuistossa lauantaina 10.5. Teemana on silloin kehruu. Ajattelin raahata sekä vanhan perinnerukkini että modernin Louët S45:ni paikalle ja näyttää, miten niillä tehdään lankaa. Otan mukaan valmiiksi karstattua villaa, ja halukkaille voin opettaa kehruuta kädestä pitäen. Toivottavasti paikalle tulee myös joku, joka osaa kehrätä värttinällä, niin että sitäkin voisi kokeilla samalla. Ja toivottavasti paikalle tulee muitakin rukkeja.

Paikka on Pikku-Matti eli ns. alatalo, osoite Oikokatu 7, Jyväskylä, ja aika 11.30 - 15.00. Tervetuloa!

Keräilin kaapeista pikkuvyyhtiä eri kuiduista, joita olen kehrännyt. Niitä on aika läjä, eikä tuossa ole läheskään kaikki kokeilemani kuidut. Tuon nuo näytteetkin mukanani hiplailtaviksi.

Vielä vilautus viimeaikaisista neulomuksista. Innostuin tekemään pikku lappusia kirjoneuletta, suurin osa Eeva Haaviston perinnelapasten kuvioiden mukaan. En ole koskaan oikein innostunut kirjoneuleista. Nurjan puolen neulominen on ollut jonkinmoinen mysteeri, jonka halusin nyt selättää. Onnistuihan se, mutta jo toiseen lappuseen tuli virhe. Sitten tein tahallani muunnelmia muihinkin lappuihin. Epätäydellisyys on jotenkin niin paljon kiinnostavampaa kuin täydellisyys.

Eeva Haaviston kirja Sata kansanomaista kuviokudinmallia näkyy muuten olevan nyt kovasti se juttu neulovassa Blogistaniassa. Tuula on perustanut kirjan mukaan tehdyille lapasille jo oman blogin, Haavisto KAL. Itselleni taitaa riittää nämä koelappuset. Ne on neulottu 2,5 mm:n puikoilla, mutta lapasista tulisi niillä jättikokoiset. Jossakin menee raja, ja minulla se on 2,5 :)

These small samples are mainly from Eeva Haavisto's book Sata kansanomaista kuviokudinmallia (1947). The book has one hundred traditional knitting patterns for mittens, collected from all over Finland. Since I am not experienced in stranded knitting, I made some mistakes already on my second sample. Then I thought that there is something very fascinating about imperfection, and modified almost all the other samples deliberately.

I borrowed the book from the library some time ago and made a note of some of the knitting patterns. The book has been reprinted a short while ago and is now the biggest fad among the Finnish knitters. There is even a blog dedicated to the mittens knitted according to Haavisto's patterns (published today, so we'll have to wait until someone posts pics of their mittens).

La dernière vogue dans la blogoshère finlandaise c'est les patrons traditionnels du livre Sata kansanomaista kuviokudinmallia (100 patrons de jacquard traditionnels pour des mouffles) par Eeva Haavisto. Le bouquin qui a été écrit dans les années 1940, vient d'être reimprimé. J'avais emprunté le livre dans la bibliothèque locale et noté quelques modèles. Maintenant je me suis mise à pratiquer la technique jacquard selon ses patrons. Je maîtrise mal le jacquard et ai fait des gaffes dès le second échantillon. Puis, j'ai modifié les modèles exprès. L'imperfection est tellement plus intéressant que la perfection. Si les patrons traditionnels finlandais vous intéressent, il y a un blog consacré aux oeuvres faites selon ses patrons ici (publié aujourd'hui donc pas grande chose à voir encore).

Kylddyyriä, kauhua ja vähän pitsiä

Kiitos viimeisestä, Päivi ja Timppa!

Ettei tämä menisi ihan insider-jutuiksi, niin kerronpa nyt teillekin, että Päivi Hintsanen, tuo digitaalisen kulttuurin monitoiminainen sai tänään Jyväskylän kaupungin kulttuuripalkinnon ja minullakin oli tilaisuus juhlia sitä hänen kotonaan. Pariskunta kierrätti näppärästi videokasettejaan ja kukin vieras sai viedä niin monta kuin halusi. Lienee parasta etten kerro, minkä taideteoksen heiltä nappasin. Hyvin toimii, kauhupitsiä (genrepaljastus tuli tässä jos et huomannut otsikkoa) syntyy Milwardin hohtokoukulla. Ääni joka videonauhasta lähtee on kuin sata koululaista rapistelemassa karkkipapereita Finnkinossa.

Päivi muuten muisti esitellä minut kaikille nimenomaan Neulovana lehmänä. No, itsepähän olen nimen valinnut. Sain kyydin kotiin taiteilijaväen autossa. Paluumatkalla poikkesimme Kuokkalan keskustaan yhteen taidegalleriaan, jossa oli näyttelyn avajaiset. Signeerasin vieraskirjan taiteilijanimelläni. Tällä kertaa ranskaksi. Saavat pojat ihmetellä sitä nimeä, osasivatpa ranskaa tai eivät.

Päivi Hintsanen, the mother of coloria.net and of many other media art sites and events, has (finally) received the Culture Award of the city of Jyväskylä this afternoon. I was happy to be among the many guests who celebrated the event at her home. Päivi and her husband had thought of a clever idea to recycle (read: get rid of) their old video cassettes. Perhaps I'd better not to tell which video tape I took. Anyhow, it turned out to suit my purposes perfectly. Some nice horror lace coming up on my illuminated Milward Crochet Lite hook. The noise the tape makes is like a hundred school kids crumpling their candy wrappers in a cinema.

BTW, Päivi introduced me to anyone as Knitting Cow. Well, it's my own invention, have to live with it. I was given a lift home in the car of a painter and the chairperson of the cultural board, and we stopped to see a new gallery on the way home. I signed the guestbook with my artistic alias, this time in French. I think the artists and the gallerist will spend a few moments figuring out who the heck was there.

Ma copine Päivi Hintsanen, un artiste médiatique de renommée internationale, a (enfin) reçu le Prix de Culture de la ville de Jyväskylä cet après-midi. J'ai eu la chance de participer aux festivités à sa maison. Päivi et son mari ont eu la bonne idée de recycler ses cassettes vidéo parmi les invités. Moi j'ai selectionné un ouvrage d'art du genre un peu moins à mon goût. Et ça marche parfaitement, voilà les premiers rangs d'une "dentelle horreur", crochetés à un crochet à lumière Milward Crochet Lite. Pour le son que fait la bande vidéo, imaginez une séance de ciné avec une centaine d'écoliers avec des bonbons emballés de cellophane.

Tytöt tykkää :: Le rouge et le noir

Kun 15-vuotias saa valita värit säärystimiin, niin se on tätä. Minulle tästä tulee mieleen kamalat Black Horse-kerrastot jostakin 70-luvulta. Tytöstä nämä ovat tietysti ihanat.

Kertasin rukilla lahjaksi saamiani ohuita lankoja säärystimiin sopiviksi. Kokeilin kaapelikierteisen langan tekoa, kun siihen sattui olemaan ohjeet viimeisimmässä Spin-Off -lehdessä. Mustavalkoinen on jo ihan onnistunutta. Kertasin ensin kaksi säiettä (tai tässä tapauksessa kaksi ohutta 2-säikeistä lankaa) ylikierteisiksi myötäpäivään ja sitten näin saadut langat hyvin vähäisellä kiristyksellä vastapäivään valmiiksi langaksi. Muut langat ovat villaa, mutta valkoinen lanka on jotain keinokuitua. Dralon tulee ensimmäisenä mieleen, sitä oli varmaan 60-70-luvuilla, jonkinlainen akryylintyyppinen, aika karheanoloinen kuitu. Sen pitäisi kestää tallikäyttöön tulevissa säärystimissäkin hyvin.

Here's the Girl's favourite colourway. To me this looks like the horrid men's long johns from the 70's. Well, the Girl knows nothing about that, born in the 90's as she is. I knitted her a pair of leg warmers for the stables. I plied some of the fine yarns that I got as a gift the other day. A great occasion to try a new technique and make cabled yarns as explained in the latest issue of Spin-Off.

J'ai laissé la Fille, 15 ans, choisir les couleurs pour ces leggings. Quelle surprise, du noir et du blanc, comme toujours. Elle adore, mais pour moi ça fait penser aux caleçons longs ultra moches des années 70. De toute façon, ce projet m'a donné l'excuse de tester la technique expliquée dans le numéro le plus récent de Spin-Off: les fils câblés. J'ai simplement retordu des fils fins que j'ai reçus l'autre jour. Une expérience très réussie, je trouve, je vais essayer d'autre combinaisons de couleurs pour des fils à chaussettes.

Kevään värit :: Spring colours :: Couleurs du printemps

Edellisessä neuletapaamisessa tein tossuja Villa Laurilan kainuunharmaslangoista. Joku huomautti, että syksyn värejä. Minusta nämä ovat kyllä ihan kevään värit. Ainakin näin huhtikuussa väri-ilo on pihasta kaukana. Ruskea lanka on värjätty seitikeillä. Varren kuvioaihe on vanhasta suomalaisesta villasta kertovasta kirjasta.

I started these home socks at the knitting meeting a couple of weeks ago. The yarn is from Grey Finnwool from Villa Laurila plus some mushroom-dyed Estonian wool. I found the leaf motif of the cuff in some old book from the 1940's that describes the use of domestic wool. Somebody said the colours reminded her of autumn. I thought they were very this season. Look at outside: April in Finland is very grey indeed, with only some glimpses of reddish brown.

A notre café tricot il y a quelques semaines, lorsque j'ai commencé à tricoter ces chaussettes, une copine a remarqué que c'étaient des couleurs d'automne. Moi pourtant j'avais pensé que c'étaient des couleurs bien à la saison. Regardez dehors: du gris partout et seulement un peu de brun dans les arbustes. Les laines grises vient de Villa Laurila, le fil rouge est teint aux champignons.

Nämä ovat itse asiassa jo kolmannet samalla mallilla tehdyt kotitossut. Tällaiset tossut tein aikoinaan tytölle. Luonnonvaaleata ja itsevärjättyä sinivihreää villalankaa. Ei voi mitään, minusta nämä on niin carllarssonit.

This is actually the third pair of socks knitted in a similar fashion. These are the socks I made for the girl last year. The green and blue yarn is handdyed. For some reason, these socks remind me of the paintings and interiors of Carl Larsson.

C'est la troisième pair de chaussettes que j'ai tricoté de la même façon. Voilà les chaussettes que j'ai faites pour la Fille l'an dernier. Elles me font toujours penser aux peintures de Carl Larsson.

Sillaa ja villaa

Tämä päivä on ollut yhtä historian siipien havinaa. Ensin tulla tupsahti postista kuituvaihtopaketti Sirkalta. Sillaa sota-ajalta eli 1940-luvulta.

Ihan kivannäköistä, kiiltävää ja aivan helposti kehrättävän näköistä kuitua. Silla-sanan olin kyllä joskus kuullut, mutta en oikein tiennyt, mitä se on. Pienen nettisurffailun jälkeen selvisi, että silla tulee sanasta selluloosavilla. Säteri Oy:n tehdasta esittelevillä nettisivuilla kerrotaan seuraavaa:

Mutkikkaan kemiallisen prosessin kautta, valkaistusta selluloosasta valmistettiin keinokuitua, ensivaiheessa niin kutsuttua sillaa. ”Sillasukupolvia” on tullut monta lisää, kutsumanimet ovat vaihdelleet. 1960-luvulla käyttöön vakiintuivat nimet raionvilla ja raionsilkki. Säteri Oy on edelleenkin Euroopan merkittävimpiä keinokuitujen valmistajia.

Tarinoita elävästä elämästä -blogissa on kuva sillapaketista. Sillaa oli kovina aikoina kehrätty vähien villojen jatkoksi. Villa ja turkiksethan menivät sota-aikana sotilaiden lämmittimiksi. En ole vielä saanut käsiini nykyään käytettyä lyocell- (eli Tencel-) kuitua, joten en tiedä, miten paljon tämä muistuttaa sitä.

Kuituvaihto poikii aina silloin tällöin yhteydenottoja. Vähän aikaa sitten sain Mikkelistä laaman karvoja ja Ranskasta Thône et Marthod -rotuisen lampaan villaa, ihan valmiiksi kehrättynä ja kasveilla värjättynä vielä. Aika karkeaa kuitua, kuin köyttä melkein, mutta hauska pikkuvyyhti on toimittanut kirjanmerkin virkaa.

Illalla ilmestyi huusholliin muutama kassillinen lisälankaa. Viikonlopun messuilla kävi mies, entinen kollega kirjastoajoilta, ja kysyi huolisinko hänen äitinsä peruina jääneitä villalankoja. Tämä samainen mies oli nähnyt minut joulumarkkinoilla, huomannut käsityöharrastukseni ja oli vartavasten tullut etsimään minua messuilta tekemään tätä tarjoustaan. Eihän siitä voinut kieltäytyä. Nyt minulla on 10 kiloa lisälankaa, enimmäkseen ohuita villalankoja jostakin hamalta 60-luvulta. Langat ovat suurimmaksi osaksi peräisin mattolankatehtaasta Padasjoelta.

Siinäpä riittääkin miettimistä, mitä noista tekisi. Qvidi-Minan jakku (kuten Aurinkoa-blogissa, kategoria Qvidi-Minan takki)? Virkattuja mattoja? Taidelankakokeiluja rukilla? Anoppi apuun! Tämä saattaa sitä paitsi olla vasta alkua, sillä kesämökin varastot ovat kuulema vielä koluamatta. Jäämistössä olisi myös kerintälaite ja pari rukkia, joista voisin olla kiinnostunut. Tai, no, ainakin kerintälaitteesta.

Sellainen periaate minulla kyllä on, että hyvän on annettava kiertää. Ainakin osa näistä täytyy käyttää hyväntekeväisyyteen.

Funny day, today, full of history. First, I got a fibre exchange parcel from a spinning net pal. The fibre dates back to the war time, 1940's, and is made of cellulose. As almost all domestic wool was used then for military purposes, fibres like this were used for fabrics or added to the wool. At the time, the fibre was called "silla" in Finnish, later it has been known by the names of "rayon silk" or "rayon wool". I have never seen lyocell (Tencel) fibres, so I am not sure if this is a similar fibre.

The fibre exchange project is still on. A few weeks back I got some llama fibres, and in January a small skein of handspun Thone et Marthod wool from France. The fibres are coarse, but the mini skein looks lovely, and I have been using it as a bookmark.

Then, in the evening, an old collegue from the library popped up and brought me ten kilos of wool yarn from his late mother's stash. And this is not all the yarn she had, there will be more in a couple of week's time. Some of these yarns are forty years old but seem to be in good condition. Now I have to find out what to do with the yarn: crochet a rug?, make the Qvidi-Mina jacket (see the slide show (in Finnish) here)? try plying complex textured yarns on my spinning wheel? ask my mother-in-law for help?! One thing is for sure: some of this yarn will go to charity since I got all for free.

Maitolankaa :: Milk fibre :: Fibres de lait

Hih, lehmä löysi maitolankaa messuilta :) Titityyn Tiina suositteli tiukkaa toppia tai bikineitä vaaleanpunaisesta, mutta taidanpa jättää väliin. Matkaan tarttui myös vanha värttinä. Pystyyköhän sillä kehräämään tuollaisenaan vai puuttuuko siitä osa?

This is what I found at the Crafts market: milk fibres for the Cow (heehee) and an old spindle. Tiina at the Titityy shop suggested I make a tight top or a bikini of the milk & cotton mix. LOL.

Des fibres de lait pour la Vache qui tricote :) On m'a recommendé d'en tricoter un top serré ou bikini. MDR. J'ai aussi acheté un vieux fuseau. Franchement, je ne sais pas si je peux filer avec, on verra...

Messuilua :: Crafts fair

Aah, nyt olen ansainnut lasillisen viiniä! Auttelin Katjaa Kädentaitomessuilla Jyväskylässä. Katjan Secret Wool -kauppa oli messuilla ensimmäistä kertaa.


Kävijöitä ja langanhypistelijöitä riitti koko päivän. Huomenna vielä toinen messupäivä edessä. Sain nauttia väriterapiaa oikein kunnolla kaikista Ameriikan ihanuuksista ja myös tuntoaistimuksia etenkin iki-ihanista Manos del Uruguayn silkkivilla- ja villalangoista. Jonkin näistä Cherry Tree Hillin kid mohair-silkki-bukleelankavyyhdeistä olisin kyllä voinut kietoa kaulaani ihan sellaisenaan, niin ihanat värit ja niin ihana pehmeys. Tällaiset langat pääsevät oikeuksiinsa vasta kun ne näkee - ja tuntee - luonnossa.

Kotikehruitanikin eli aitoa lähilankaa (10 kilometrin päässä messupaikalta kehrättyä) oli myynnissä, Alli V. -"tuotemerkillä" (lue nurinpäin, niin hoksaat jujun). Luonnonvärisille ja luonnonväreillä värjätyille minulla on muuten oma tuotelinja NaturAlli ;) Oikeasti olen edelleen sama vanha harrastelija enkä mikään yrittäjä. Jokaisen saamani sentin ilmoitan kuitenkin verottajalle. Ilomielin ilmoittaisin enemmänkin tuloja (vinkkivinkki).

Muiden messuilijoiden kojuilta ei tänään jäänyt minulle käteen kuin vähän värjättyä aivinaa Raijan Aitasta. Siitä saa ihanasti väriä ja erilaista tuntua suomenlampaan villasta kehrättyyn lankaan. Tämän täytyy olla sitä kuuluisaa naisen logiikkaa: lankaa on jo nurkat täynnä ja vielä suunnittelen kehrääväni lisää! No, autotallissa on ainakin kolme säkillistä villoja. Jotain niillekin täytyy tehdä. Ja täytyyhän minun saada päivittäiset joogahetkeni rukin ääressä. Seli seli...


I've been a good girl today, helping out a knitting friend to sell her yarns at a local crafts fair. She imports some very well-known yarn labels such as Manos del Uruguay, Cherry Tree Hill and Lorna's Laces. A real colour therapy day for me, again. I had a chance to sell some of my locally produced yarn, as well, to make room for new skeins of handspun. The only thing I bought was a small amount of coloured flax (above) which I intend to card with some Finnwool.

Aujourd'hui j'ai aidé ma copine tricoteuse à vendre ses superbes fils sur la foire artisanale à Jyväskylä. Elle représente des marques mondialement connues, comme Manos del Uruguay, Cherry Tree Hill, Patons et Lorna's Laces en Finlande. Des fils de très haute qualité et très gais, un vrai plaisir de les voir et de les toucher. La foire continuera demain. J'espère bien pouvoir vendre un peu de mes fils fait main aussi, pour faire un peu de place pour de nouveaux écheveaux. J'ai acheté un peu de lin coloré, pour donner de la couleur et une touche spéciale à la laine de pays.

P.S. Mainos kehrääjille tai sellaisiksi aikoville: tällaisia värjättyjä villatopseja tein messuille. Kuituina bluefaced leicester ja uusiseelantilainen karitsanvilla. Kutakin väriä noin 100 grammaa.
[Muoks 6.4.] Nrot 1, 2, 4, 7 ja 8 tarjolla pian Secret Wool -puodissa. Nrot 2 ("Lolita Lempicka") ja 6 ("Kevät") saan kehrätä itse, aah...


These are the hand-dyed wool tops of NZ lamb's wool and BFL I'm selling at the fair, about 100 grams each.
[Edit] #1, 2, 4, 7 and 8 will be available shortly at the Secret Wool web shop. I think I'll spin #3 ("Lolita Lempicka") and #6 ("Spring") myself.

Voilà les laines teintes que je vends à la foire, de la BFL et de l'agneau néo-zélandais.
[Edit] No. 1, 2, 4, 7 et 8 seront disponible chez Secret Wool prochainement. Je pense que je vais régaler et filer le 3 ("Lolita Lempicka") et 6 ("Printemps") moi-même.

Terapiapäivä :: Therapy day

Nämä lähtevät viikonlopun Kädentaitomessuille :)

Neuletapaamisista

[muoks: paikka ja kuva lisätty] Voimme kevään aikana kokoontua romanttisissa tunnelmissa Jyväskylän Mäki-Matin perhepuiston viehättävissä puutaloissa. Paikkana Pikku-Matti (rakennuksista alempi, sisäänkäynti pihan puolelta). Tein varauksen klo 11.30 - 15.00 (voidaan muutella tarvittaessa) seuraavina lauantaipäivinä: 29.3., 12.4., 26.4., 10.5. ja 17.5. Tänä viikonloppuna siis ensimmäinen tapaaminen uudessa paikassa.

Ennestäänhän olemme kokoontuneet joka kuukauden toinen maanantai Elosen kahviossa. Koskapa viikonlopputapaamiset eivät kaikille sovi, niin Elosen tapaamisetkin jatkunevat samaan malliin. Lisäksi on suunniteltu yhteistapaamista Kädentaidot-messuille huhtikuussa (ainakin niille, jotka eivät ole siellä töissä, kuten Tiina ja Katja ja myös allekirjoittanut).

Lisätietoa tapaamisista Kipakkojen keskustelupalstan sivuilta: http://groups.yahoo.com/group/kipakat/. Tervetuloa!

Rukin nyöri

Yleisön pyynnöstä: rukin nyöri-installaatio perinnerukistani. Nyöri vahvaa, venymätöntä pellavaista lankaa, ns. hauenkoukkusiimaa. Se on kahdeksikon muotoinen niin, että nyöri kulkee sekä kehrän että rullan päältä. Liitos on tehty ompelemalla ihan tavallisella ompelulangalla nyörin päät pieneltä matkalta yhteen. Tässä kuvassa päät vähän repsottavat, mutta se ei menoa haittaa. Pääasia, että nyörissä ei ole paksua solmukohtaa. Toivottavasti tästä on apua.

The drive band on my traditional spinning wheel (I was asked for a photo).
La courroie sur mon rouet traditionnel (on m'a demandé comment je l'ai installée).

Harmaata

Kauden väri on ehdottomasti harmaa. Harmaat kelit, harmaa arki, iloton mieli, kyllästyminen kaikkeen. Käsityötkin ottavat enemmän päähän kuin jaksavat innostaa. Moni tapahtuma, jota odotin vielä vuodenvaihteessa, on jäänyt tänä keväänä kokematta. Se näköjään masentaa. [Jotain piristystä on luvassa; siitä toisessa postauksessa enemmän.]

Kävin sentään talvilomalla Mikkelissä, mikä oli pientä virkistävää vaihtelua. Sain vihdoinkin aikaiseksi pistäytyä Villa Laurilassa. Auli esitteli ystävällisesti meille kaikki tilan eläimet: vuohet, aasin, ponin, laamat sekä lampaat ja karitsat. Lampaista Serena jäi mieleen, kun sillä oli jotenkin niin kaunis ilme. Villa Laurilan tilapuoti on todella käynnin arvoinen paikka. Se ei ilmeisesti ole talvella auki muuta kuin tilauksesta. Kannattaa siis soittaa Aulille ennen kuin menee kylään. Tuotteita saa tietysti Villa Laurilan nettikaupasta, mutta kiva on päästä hypistelemään kaikkea omin käsin.

Laurilan Serena

Ostin Pirtin Kehräämössä teetettyä kainuunharmaslankaa ja toistaiseksi vielä hyvin harvinaista, kokonaan Laurilan tilan kainuunharmaksista karstattua topsia! Kuva tilapuodista, en toki ostanut ihan näin paljon.


Sitä on todella helppo kehrätä. Villassa on lanoliini tallella, joten se tuntuu ihan erilaiselta kuin muut kehräämäni topsit. Se myös tuoksuu ehdalle villalle, koska sitä ei ole kemiallisesti puhdistettu. Roskia on vähän, ei juuri enempää kuin muissakaan ostamissani topseissa. Kokeilin kehrätä siitä kahdenlaista lankaa. Ensin tein tavallista ohutta 2-säikeistä huivilankaa ja sitten lankaa, jossa toinen säie on paksumpi ja jätetty tahallaan löyhiksi "laineiksi". Se on jotenkin kivannäköistä. Neulottuna se näyttää kuitenkin suurinpiirtein samalta kuin normaalisti kehrätty lankakin.

Käsinkehrättyä kainuunharmaslankaa
Homespun Grey Finn
Gris de Kaïnuu filé main

Alla kuvassa on vasemmalla kainuunharmastopsia (oikeastaan tuota ei kai voi sanoa topsiksi, koska topsi on tavallisesti kammattua villaa ja tämä karstattua) ja oikealla shetlanninlammastopsia. Shetlanninlammas tuntuu käteen paljon karheammalta, vaikka siitä tulee pehmeäntuntuinen ja kuohkea lanka. Kainuunharmas tuntuu käteen pehmeältä ja rasvaiselta. Sen kuidut ovat huomattavasti lyhyemmät kuin shetlanninlampaan. Olisi kyllä huippuhyvä juttu, jos tällaisia esivalmisteltuja kehruukuituja alkaisi saada Suomestakin. Auli kertoi seuraavaksi yrittävänsä taivutella Pirtin tekemään topsia ruskeista suomenlampaista. Onnea yritykselle!

Kainuunharmas vasemmalla, shetlanninlammas oikealla
Grey Finn on the right, Shetland fibres on the right
Fibres du mouton de Kaïnuu à gauche, Shetland à droite

Everything seems grey nowadays: the weather, the dirty snow that's slowly melting, my life; even hobbies cannot get me excited right now. The highlight of the season was the winter holiday and a visit to Villa Laurila, a farm in Mikkeli, where Auli raises sheep, goats, llamas, a donkey, a poney, and some Finnish sheep. She sells her products on her web shop but intends to open a real country shop, as well. I saw some stuff there that I have not seen anywhere else, such as yarn made of her Grey Finn sheep, which are very rare and even some carded roving made of those same sheep - a real delight for spinners! The Grey Finn roving is carded, not combed, and contains lanolin, so it has a faint woolly smell. The roving has a very soft hand compared to, for instance, the grey Shetland top I happened to have in the house. In the future, Auli is trying to get the local spinning mill (Pirtin Kehräämö) to make some more of this roving of her brown and other coloured sheep. I wish her the best of luck. It would be great if we could buy locally prepared fibres for spinning here in Finland.

Pas de grand enthousiasme pour l'artisanat ces derniers jours, mais je passe vous raconter ma visite chez Villa Laurila, une ferme située à Mikkeli où Auli élève des moutons, chèvres, lamas, un âne et un poney Shetland. Elle est en train d'établir une petite boutique pour ses produits. Elle vend des fils et des mèches de laine (pencil roving) fabriqués de ses moutons, même des fils filés uniquement de la laine des gris de Kaïnuu - une vraie rarité - ainsi qu'un du ruban en laine cardée de ces mêmes moutons. Ces laines sont d'une douceur extraordinaire. La laine contient de la lanoline naturelle et sent assez fort le mouton.

P.S. Hieman väriä tähänkin postaukseen. Sain anopinkin pukemaan viinipulloja suojakääreisiin. Ja tein pehmeääkin pehmeämmät alpakkasukat itsekehrätystä babyalpakasta. Kahdessa erässä värjätyistä villoista tuli aivan eriväriset, joten neuloin vuorotellen vaaleammalla ja tummemmalla langalla. Tämä vinkkinä kaikille pieniä eriä käsinvärjättyjä lankoja ostaneille.

P.S. Let's add a bit of colour to this posting. I managed to get my mother-in-law to knit a wine cozy of my handspun and hand-dyed yarns. And knit a pair of ultrasoft alpaca socks for myself of homespun baby alpaca. The two dye lots were completely different, so I made the socks deliberately stripey, knitting a few rows with each colour.

P.S. Pour terminer, un peu de couleur à ce billet. J'ai réussi à convaincre ma belle-mère à tricoter un couvre-bouteille, des fils que j'avais teint. Et j'ai fais une paire de chaussettes ultra chaudes et confortables de l'alpaga francaise. Tiens, je me sens déjà mieux...

Kaukainen Kiina

Se oli teemana Suomen käsityön museossa tänä iltana. Siellä järjestetään noin kerran kuussa Viriö-nimisiä teemailtoja, joiden tarkoitus on tutustuttaa maahanmuuttajia paikallisiin asukkaisiin ja suomalaisia eri maiden kulttuureihin ja ihmisiin erityisesti käsityön kautta.

Ihana ilta. Tällä kertaa pääosassa oli työpaja. Tavallisesti siellä on istuttu juomassa kahvia ja kuunneltu esitelmiä sillä aikaa kun lapset ovat askaroineet työpajassa. Nyt aikuisetkin saivat tehdä haitarikirjan sekä kiinalaisittain koristetun ostoskassin ja vielä kokeilla kalligrafiaa. En ehtinyt kyllä tehdä kuin kaksi ensimmäistä, jotka tässä. Haitarikirja meni vähän vinksin vonksin, mutta kassista olen ylpeä.

Mukana oli opiskelijatyttöjä Kiinasta ja Taiwanista. Heidän kanssaan oli todella mukava jutella. Kiinan kielen taitoni on vähän ruosteessa, mutta englannilla pärjäsi, ja nämä tytöt osasivat jonkin verran suomeakin. Kassin koristelussa käytin vierastyövoimaa, kun siihen oli mahdollisuus (vitsi, heh heh). Museossa oli kyllä varauduttu kiinalaisin horoskooppimerkein, mutta taiwanilaisen Ruthin avustuksella ostoskassissani lukee nyt kiinaksi 'aarre'. Se on minusta ihana. Kiitokseksi tein Ruthille kassin, jossa on kangastusseilla väritetty Suomen lippu ja yksi suomen kielen sana: kiitos :) Kulttuuriero tuokin.

Faraway China

That was the theme in the Finnish Handcraft Museum tonight at the multi-cultural meeting place called Viriö. 'Viriö' is Finnish for the weaving term 'lease', a metaphor for a place where the warp (the local Finnish people) mingle with the weft (people from other cultures) (or the other way around, I'm not that good at metaphors).

After the usual discourse given by a representative of the Finnish-Chinese society, there was a short introduction to tai chi (taiji?), and workshops were we could be creative. I made my first accordeon book (not quite as pretty as I would have wanted it to be) and decorated a simple shopping bag with a Chinese symbol. Unfortunately, I did not have time for calligraphics workshop.

The symbol on the bag means 'treasure'. The museum had some ready-made symbols for us but I had the clever idea of "exploiting" the very nice, young Chinese-speaking students who were there as well. I told Ruth, a lovely Taiwanese girl, that I wanted to carry in my bag a symbol of wealth or fortune or something like that. She suggested treasure, and there it was, the perfect shopping bag. I quickly made her a bag, as well, with a handpainted Finnish flag and one word in Finnish: kiitos (thank you). There's a nice cultural difference for you :)

La Chine lointaine

Le thème de la soirée au Musée de l'artisanat ce soir était la Chine. Le musée organise ces soirées appelées 'Viriö' ou 'croisure' en francais, où les gens locaux (finlandais) peuvent rencontrer des gens originaires d'autres cultures, tout comme les fils de la trame et de la chaîne s'entrecroisent à un point. Après une lecture et une courte séance de taiji, c'était le temps pour la créativité dans des ateliers d'artisanat. J'ai fabriqué un livre accordéon à la chinoise (ou plutôt japonaise) et un petit shopping bag écolo avec un symbole chinois. Hélas, pas de temps pour la calligraphie qui était également au menu.

Le musée avait prévu des symboles pour nous mais puisqu'il y avait trois très aimables étudiantes chinoises dans le même atelier, j'ai eu l'idée d'en tirer profit et demandé à l'une d'elles de me dessiner un signe. J'ai voulu un symbole de prospérité et elle m'a proposé 'trésor'. C'était parfait ! Je suis très fière de ce petit sac. En remerciement, je lui ai vite fait un sac avec le drapeau finlandais et un mot de finnois: kiitos (merci). Là aussi, une petite différence de culture ;)

Booze bag

Viinipullonsuojus käsinkehrätyistä langoista, malli omasta päästä. Vähän Knittyn booze bagin ohjetta vilkuilin, mutta päädyin tekemään pohjasta alkaen. 6 silmukalla aloitettu, 32 silmukkaa "vartalossa". Pohjan ja pullo-osan väliin tein laskoksen Kalevala-neuleesta opitulla tekniikalla. Lapin värit, näin kuvasta katsellen. Ja itse asiassa yläosaankin tuli neljän tuulen lakin mallia. Yläosan i-cord -nyöri toimii samalla kantimena.

Hieman lannistuin, kun ylpeänä tätä esittelin Istuvalle Härälle ja hän tuumasi, että ei tuota nyt ainakaan kauniiksi voi sanoa. Mutta onhan se persoonallinen. Pullon sisällön nauttimisella ei muuten ole mitään tekemistä tuotteen suunnittelun kanssa, vaikka niin voisi kuvitella. Ihan selvin päin ja harkiten sen tein.

Ajatus lähti tästä punaisesta langasta, jonka kanssa vähän irrottelin. Karstailin yhteen punaista, oranssia ja keltaista suomenlammasta ja laitoin sekaan sinisestä epäonnisesta huovutustekeleestä leikeltyjä paloja. Sininen lanka on aivan kehruu-urani alkuajoilta, Pirtin Kehräämön huovutusvillasta kehrättyä. En muuten suosittele huovutusvillaa kehruuseen. Ainakin tämä karstalevy on ihan lyhyestä (jäte?)villasta karstattua, hankalaa kehrättävää, helposti katkeilevaa ja täysin ilman suomenlampaan tavanomaista loistokkuutta ja pehmeyttä.

Ja mitäkö viinipullonsuojuksella tehdään? Sitä itsekin pitkään ihmettelin. Mutta villainen suojushan säilyttää viinin lämpötilan tasaisena pitempään. Joissakin tapauksissa se saattaa jopa kaunistaa ruokapöytää (hih), toimia kantimena, suojata pulloa kolhuilta ja vaikka saada halvan viinin näyttämään arvokkaammalta. Ihan odotan kesää, että pääsen kokeilemaan tuota valkoviinille. Laatikot ovat pullollaan sekalaisia koe-eriä kehruutuotoksia, joten noita persoonallisuuksia syntyisi kyllä enemmänkin.

I spun some fun yarn with bits of blue fulled wool in it and had the great idea of turning it into a wine cozy, a bit à la Pippi Kneesocks in Knitty. However, this is my own design. Sitting Bull did not appreciate, sigh. So, back to traditional spinning: luxury fibre samples for a crocheted scarf and some very fine Shetland wool for a shawl, most likely.

Muuten aika onkin kulunut perinteisemmän kehruun parissa: shetlanninlampaan villaa huivilangoiksi (n. 500 m/100 grammaa) ja sekalaisia luksuskuitunäytteitä, mielessä virkattu kaulahuivi.

Erivärisiä alpakoita, kashmiria (5.) ja kamelia (6. vyyhti vasemmalta)
Small skeins of alpaca, cashmere (5th) and camel (6th skein from the left)

Shetland wool, ca. 500 m/100 gr