Neulontaretriitti

Raporttia Kipakoiden neulontaretriitistä. Paikka Röykkälän tila sekä ympäröivä Leivonmäen kansallispuisto, osallistujat Tiina E, Tiina O, Marja, Mervi, Mette ja minä sekä Villasukka-Heli sunnuntain huovutuskurssilla.

Mervi, Mette ja Villasukka ehtivät jo julkaisemaan oman raporttinsa. Itse nousin tänään ylös vasta kahdelta iltapäivällä ja olen hengaillut pyjama päällä ever since. Mutta olenkin sairaslomalla. Pitää antaa itselleen aikaa toipua näinkin ihanasta kokemuksesta.

Yhteenvetona niitä varten, jotka eivät jaksa lukea loppuun asti: hyvä idea kokoontua neulomaan tutussa porukassa pitemmäksi ajaksi, loistava paikka, erinomainen ajoitus, tarpeeksi ohjelmaa, joustava ja vieraanvarainen isäntäperhe. Jos jotain haluaisin muuttaa, niin ruoan voisi nauttia ravintolassa tai tilalla tai ostaa valmiina, niin ei tarvitsisi huolehtia ruokalistan laadinnasta, ruoanlaitosta ja tiskauksesta. Reissussa tuli taas uusia ideoita, jopa liikesellaisia, joita voikin sitten kehitellä eteenpäin loppuvuoden. Ja ehdottomasti tästä pitää tehdä perinne! Kiitos, Viola! Kiitos, kipakat kaverit!

Yövyimme Kielo-mökissä, joka on ihan Röykkälän tilan läheisyydessä. Siitä on hyviä kuvia toisten blogeissa ja huvila.netin sivuilla. Markkinointikuvat eivät valehtele yhtään, mökki on viihtyisä, kauniisti sisustettu ja erittäin hyvin varusteltu.

Olo- ja makuuhuoneen ikkunoista näkyy lampaita ja tilan päärakennus.

Pässipojat kevätlaitumella aamuseitsemältä.

Mökki oli kovin siisti. Mutta Kipakoiden kotiuduttua lauantaina puoliltapäivin, karjalanpiirakoiden paistumista odotellessa siellä näytti jo tältä.

Lounaan jälkeen ja sitten kun puikoista malttoi irtautua, kohti kansallispuistoa ja pitkospuille!


Jotkut vähän innostuivat ottamaan jalkahoitoja turvesuolla.

Apua, karhu! Huomatkaa, että pitkospuillakin voi neuloa. Yksi pariskunta meni ohi. Mahtoi heitä ihmetyttää meidän touhut.

Tulentekopaikka löytyi järven rannasta.

Kasvissyöjä-Mervi kuljetti tunnollisesti grillimakkaroita pitkin pitkospuita. Joku vaan oli unohtanut tulitikut.
Tulessa ei ollut tuijoteltavaa, mutta neuloahan voi missä vain (Tiinalta taisi unohtua neule mökille)

Järvimaisemat olivat myös aika hulppeat.

Yhdenlaista ajanvietettä tämäkin.

Illalla saunan ja herkullisen chilisuklaakakun jälkeen päästiin asiaan. Euroviisut katsottiin siinä sivussa. Huonot minusta. Oh well, kaikkea ei voi saada.

Sunnuntaina Viola kertoi Röykkälän tilan historiasta ja maaseutuyrittäjän arjesta. Mielenkiintoista. Sitten katseltiin lampaita ja kamerat surisivat.

Suomenlammasemo ja risteytyskaritsa. Muut lampaat ovat pääosin rodultaan rygjia.

Mervin pannumyssy työn alla.

Marjan pannumyssy
Komeat myssyt kuivumassa.

Oma istuinalusta työn alla. Tuuli-tyttönen avusti sekä kuvioinnissa että käärimisessä. Viola neuvoi huovuttamaan aluksi pienillä kädenliikkeillä. Kun Tuuli oli otteissaan rivakanpuoleinen, muistutin hänelle vanhasta sanonnasta "Hitaasti hyvää tulee". Mihin Tuuli: "Nopeasti nappiin menee!" Niinpä.

Violan nopea kokeilu puhtailla rygjavilloilla on todella kaunis ja herkkä.

Laura sai varmaan tämän Tiinan tekemän haltiatar/keijualustan.

Huovutukset kuivumassa kivellä. Oma ruskea työni kaipaisi kovasti tasapainottavia toimenpiteitä: neulahuovutusta tai ompelua; en ole päättänyt vielä mitä.

Vahtikoira-Tessua on jo ikävä.

Briefly in English: Six members of our local S&B spent a gorgeous weekend at the Röykkälä farm in Leivonmäki (Joutsa). The cottage, located only a hundred metres from the farm, was a perfect spot for a knitting retreat.

On Saturday, we took a long hike in the surrounding Leivonmäki national park (where some girls tried the peat bath treatment), pausing occasionally to knit on the duckboards, to great astonishment of the passers-by. In the evening, it was time for sauna and dinner, topped off by a delicious chili chololate cake and some wine. And we watched the Eurovision Song Contest, of course. The show was not great, but you cannot have it all, can you?

On Sunday, Viola, the owner of the farm, showed us around the farm and taught us how to felt wool. Most of the sheep were Rygja, originally from Norway, and have lovely fleeces. More pictures from the retreat in Mervi's, Villasukka's and Mette's blogs.

Laski laulellen vesiä

Kevät edistyy. Pihalle on ilmestynyt sinisiä ja valkoisia kukkia. Ja petroliläikkä. Upouusi kansallisromanttinen asusteeni, Hertta-liivi Kalevalaneuleet-kirjasta. Koivuissakaan ei ole vielä kovin isot lehdet.

Noissa palmikoissa oli vääntämistä, varsinkin kun ohje on aika mystinen. Pikkuneuleen tekemiseen tuhrautui useampi päivä, kun ohjeeseen on merkitty vain etukappaleen etureuna ja takakappaleen keskikohta, ja piti laskeskella sydämien sijainnit L-koossa. Virheitä tuli, mutta eipä niitä valmiista työstä kukaan huomaa.


Tein liivin Garnstudion Silke-Tweed -langasta, jolla sain oikean neuletiheyden kolmen millin puikoilla. Lanka vain ei jousta yhtään, joten lopputulos on aika erinäköinen kuin villalangasta tehdyssä originaalissa.

Sävyn numero on 18, mutta lopputulos on muutaman asteen vaaleampi, mistä pääsemmekin postauksen otsikkoon, sillä langasta lähti aivan kamalasti väriä. Kastelin valmiit osat ennen yhteenompelemista ja siinä vaiheessa piti pestä koko neule. Ja huuhdella sen seitsemällä vedellä ennen kuin värinlähtö lakkasi. Koska virkkasin reunukset vasta osien yhdistämisen jälkeen, piti neule pestä taas kerran. Eipä paljon laulattanut, muutama ärräpää tuli lasketeltua paremminkin. Lankaa meni neljä kerää, vaikka olin ostanut varalta viisi. Vyyhditin viidennenkin kerän ja pesin sen jo valmiiksi, jos vaikka tekisin siitä jatkossa jotain.

Ihan kiva liivi kuitenkin, tulee varmaan jopa käytettyä. Jospa laittaisin sen päälle Kipakoiden Mäki-Matin lankalauantaihin huomenna. Toimintakauden viimeisen tapaamisen kunniaksi tein juustokakun, työkaverilta saamallani maailman parhaalla ohjeella. Hmmm...mitähän tarjoaisi laktoosi-intoleranteille?

A romantic vest from the Kalevalaneuleet book by Marja Ulvo and Elise Rajamäki. The pattern is called Hertta (Heart). The way they have written the patterns is not the clearest imaginable; you definitely need some knitting experience and some skills in maths to be able to carry out the projects in the book. I made the vest in Garnstudio Silke-Tweed, which bled terribly when I soaked it in water (very quickly first, as instructed on the label). I think the finished piece is a lot paler than the original yarn. But it suits me fine, actually.

Terapeuttista

Lämmin kevätpäivä. Ihana. Vaajakosken vanhalla asemalla oli HyvänMyötätuulen päivä, tapahtuma joka olisi jäänyt täysin huomaamatta, ellei alpakankasvattajaystäväni Sanna olisi edellisenä päivänä soittanut ja muistuttanut. Vein askelmittarin reippaalle kävelylle ja kävin moikkaamassa Sannaa ja kolmea nuorta, söpöä alpakkaa. Kiersin paluumatkalla vielä Naissaaren kautta ja totesin, että kahvila sopisi erittäin hyvin kehruutreffipaikaksi, jos niitä nyt tässä osassa maata joskus järjestettäisiin. Se on Keitele-Päijänne kanavan sulun vieressä, oikein idyllinen ja soma, ja omistajapariskunta tuntui suhtautuvan käsityöihmisiin kiinnostuneen ystävällisesti. Kahvilan yhteydessä olevassa antiikkiliikkeessä Gladys Thompsonin kirja Patterns for Guernseys, Jerseys, and Arans: Fishermen's Sweaters from the British Isles houkutteli niin, etteihän sitä voinut olla ostamatta. Aika tavaran kaupitsee, sanotaan, joten toivottavasti malleja tulee joskus käytettyä neuleissa.

Iltapäivällä kehräsin pitkästä aikaa alpakkaa. Aivan jumalaisen pehmeää ja todella hyvin puhdistettua ja karstattua kuitua, jonka sain Sannalta. Ihana istua ulkona ja kehrätä. Kehräsin koko sata gramman satsin yhdeltä istumalta, aika paksuksi langaksi (120 m/100 g), kun siitä pitäisi tulla Sannan tytölle lapaset. Issikat avustivat. Ja oli kuuma. Ja ih....., no niin, te ehkä arvaattekin. Ja huomenna tiedossa väriterapiaa Tiinan luona :)





Le printemps est arrivé! Une journée chaude, magnifique, et la rencontre d'une amie qui élève des alpagas. J'ai filé cent grammes de ses fibres très fines et soigneusement préparées. Un vrai plaisir et très thérapeutique. Et demain je vais faire des teintures avec une autre amie. C'est beau la vie, parfois.

Nice, warm, sunny day. Spring is definitely here although it's not very green yet, as you can see by the pictures. I got some beautiful, well prepared alpaca fibres from a friend who was showing her alpacas at a local fair near my home, and spun the fibres right away. A pleasure, I tell you. I'm not charging her anything although I have to send the yarn back to her so she can knit mittens for her daughter. I'm secretly hoping that the yarn I made is too thick for mittens, I would be so glad to spin some more of that same stuff.

On the way home from the fair, I stopped at a local coffee house by the canal, in Naissaari, to see if it would be suitable for a spinning café. It would, the owners were pretty excited by the idea actually. To my great surprise, I found a copy of Gladys Thompson's book in the shop, and couldn't help buying it. I've been intrigued by traditional guernsey patterns for some time now but not willing to order any books from abroad.

A most therapeutic day, I must say. And more therapy to come tomorrow. I'm going to see a friend in town and we'll dye some yarn.

Kurttu täällä taas

Soft boxing gloves - with thumbs!

Peukalot! Molemmissa! Kurtuista tuli kivat, sellaiset pehmonyrkkeilyhanskat. Noita kurttuja ei ihan heti kyllästy katselemaan.

Luovuuden ylistystä

Dementia vaivaa. Tällaisen tunnustuksen sain jo aikaa sitten Villa Lankalasta. Olen otettu, varsinkin kun olen varmaan jo puoli vuotta ollut jokseenkin saamaton kaikkien blogieni suhteen. Tämä tunnustus tuli erityisesti opista ja innostamisesta kehruuseen ja värjäykseen. Omatunto kolkuttaa; pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa taas työstää varastossa lojuvia villasäkkejä värikkäiksi langoiksi. Mutta kun tuo työn peijooni tahtoo viedä kaiken ilon ja innostuksen *huoh*.

En edes yritä listata tässä kaikkia niitä blogeja, jotka ovat itseäni innoittaneet keksiliäisyydellään. Niitä löytyy joka päivä lisää. Jos et ole tätä vielä saanut, tämä on sinun.

Hanurista vai kurttu?

Tässäpä uusi projekti, jolla voin upottaa rumat villatakkikuvat alemmaksi. Tämä lapanen näki päivänvalon tänään Kipakoiden neuletapaamisessa Mäki-Matissa. Työnimenä oli ensin pyykkilauta, mutta Mervi keksi paremman ja kuvaavan nimen: Kurttu. Idea laskoksiin neuleessa on muhinut mielessä jo pitkään, aina siitä asti kun tein Kalevalaneuleet-kirjan Ruuturekkopaidan. Kahdella sävyllä neulotuissa laskoksissa on valon ja varjon leikkiä, illuusioneulefiilistä.

Langat ostin käsityömuseon rompetorilta edullisesti (nippanappa kilo kympillä). Tummansininen kampalanka on teollisesti värjättyä, muut luonnonväreillä värjättyjä sataprosenttisia villalankoja, Pirtin Kehräämöstä, veikkaisin. Suunnittelin jo tekeväni samaan tyyliin vaikka laukun. Pidän erityisesti noista väreistä, jotka tuovat mieleen kansallispuvut.

Olen varmaan viettänyt viime aikoina aivan liian paljon aikaa käsityömuseossa, kun kansallispuvut pyörivät koko ajan mielessä. Tässä keskeneräinen hattuviritelmä etu- ja takapuolelta.

Inspiraatiota mielenkiintoisiin väri- ja raitayhdistelmiin saa vaikka U. T. Sireliuksen toimittamista Suomen kansallispukuja -vihkosista.


Two new projects, heavily inspired by Finnish national costumes (two many visits to the Craft Museum, perhaps?): Accordion mittens and a striped hat in woven stitch.

Deux nouveaux projets inspirés de costumes folkloriques finlandais : mouffles "Accordéon" et un bibi à rayures.

Mustikkametsä

Jotain on täällä neulottukin eikä vain humputeltu tempauksissa, toreilla ja markkinoilla.

Tammikuussa oli Anttilassa tarjouksessa Novitan Florica-lankaa ja ostaa tempaisin villatakkilangat. Olin nähnyt Vöyrin villatakin ohjeen jossakin vanhassa Novita-lehdessä (1/98) , ja minua halutti kovasti yrittää tehdä se. Matkalla Anttilaan tapasin yhden kaverin Kipakoista. Kun kerroin aikeistani, hän heti tokaisi että "Pirkko ostaa Novitaa?! Onko nyt varmasti kaikki kunnossa?" Terävä havainto, minulla oli ollut jo pitkään jokin vakava käsityö-blääh-olo, ja tein kai siksi tuollaisen epätoivoisen teon. Vakaa aikomukseni oli kehrätä langat villatakkiin ihanaisista kainuunharmasten villoista, mutta eihän siitä siinä mielentilassa mitään tullut. Siispä tarjouslankaa Anttilasta. Florica-lanka oli aikamoinen pettymys. Minulla oli mielessä vanha Florica, sellainen aidolta villalta tuntuva lanka. En kaupassa hoksannut edes katsoa, että se on nykyään superwashia. Ihmeellistä liukasta höttöä, joka ei todellakaan tunnu villalta. Eikä se oikein sopinut villatakkiin, jonka toteutin kokonaan pyörönä ja leikkasin hiha-aukot, etuhalkion ja pääntien jälkikäteen. Superwash-lanka ei huovutu yhtään, joten kaikki saumat ovat suurimmaksi osaksi ompelukoneen siksakin varassa. Mutta sisulla tikuttelin takin valmiiksi kolmosen ja kakkosen puikoilla. Kolme kuukautta siinä meni. Virheitä on vaikka hurumykky, käsiala epätasaista ja senkin huomasin vasta kantapään kautta että leveät kirjoneuleraidat hihoissa eivät todellakaan sovi näin lyhytkätiselle. Napituslistan raidat tulivat tarkkaan ottaen väärin päin, kun en siinä vaiheessa enää viitsinyt ottaa lehteä esille. Mutta yritetään nyt olla positiivinen: värit ja perinteiset kuviot miellyttävät silmää ja takki on mukavan väljä päällä. Väreistä minulle tulee mieleen mustikkametsä, siitä takin nimi: vaaleaa koivun tuohta, kanervaa, varvunvihreää ja mustikansinistä.

My very first big project in stranded knitting: a cardigan with traditional Finnish motifs. Took me three months to knit this one on three- and two-mm circular needles. Learnt a lot when making this: do not use a superwash yarn if you are going to make steeks, avoid horizontal stripes on the sleeves if you have short arms, follow the instructions carefully all the time so that you do not knit the stripes the wrong way as I did for the front borders. But to end on a positive note: the cardi is warm and comfortable and I really like the colours which remind me of forest in the summer: birch bark, heather and blueberries.

Kehruutreffit lammasmarkkinoilla

Käytihin Miehen ja Dorothyn alias Töröttimen alias Klumzy Suzien (alias Majacraft Suzie Pro -rukin, jos joku ei ole sattunut lukemaan aikaisempia rukkipostauksia) kanssa pyörähtämässä kehruutreffeillä Tampereella.

Pää on vieläkin ihan pyörällä, pitää sulatella kaikkea tapahtunutta pikkuhiljaa. Kaipa se kuuluu markkinatunnelmaan, että yhtä aikaa opettaa kehruun alkeita ensikertalaiselle, kuuntelee ja myötäilee jonkun höyrähtäneen jääkiekkofanin juttuja (Kärpät vs. JYP!), yrittää huomioida viime markkinoilta lankaa ostaneen/saaneen palautetta (kovin positiivista, onneksi) ja samalla vaivihkaa tarkkailee kun paikalle saapuu naisia rukkien ja värttinöiden kera ja yrittää arvailla kuka naisista on kukin Ravelryn Suomalaiset kehrääjät -forumilla.

Siellä oli Zeska ja Pia ja Sanna ja Rina ja Karoliina Helsingistä ja Teija ja Minna ja Anni ja uusi tuttavuus Jamie ja monta muuta Pirkanmaalta. Oli todella virkistävää tavata livenä ihmisiä, jotka on tuntenut vain netin kautta. Ja sitten oli tietysti tapahtuman puuhanaiset ja -miehet eli Pirkanmaan lammaskerhon ihmiset, joilta sain kivan lammaspaidan. Lounaaksi oli erinomaisen hyvää lammaskaalia (Mies käski mainostaa ja kiittää, kiitos!) sekä kotiinviemisiksi lammasmakkaroita ja kyljyksiä. Ne eivät taida säilyä pääsiäiseen, Mies näkyy grillailevan jo ensimmäisiä makkaroita. Saa grillata, oli niin kiltti kun kuskasi minut Tampereelle ja vielä takaisin.

Näitä treffejä pitää saada lisää. Helsingissähän on kehruukahviloita harrastettukin, mutta tällaiset valtakunnalliset tapaamiset ovat aivan loistava juttu. Teija lupailikin järjestää seuraavat treffit kesällä Särkänniemeen. Teija kehräilee muuten huomennakin Tallipihalla. Sinne siis, jos kehruu ja kaikki lammasaiheinen kiinnostaa!

Kuviakin otin, mutta kameran säädöt olivat ihan poskellaan, joten en kiusaa teitä epäonnistuneilla kuvilla. Laitetaan tähän vain kuva Rinalta ostetusta yläpainoisesta värttinästä. Heti kotiin päästyä testasin sitä ja totesin, että osaan kuin osaankin vielä kehrätä värttinällä. Hyvin pyörii!

Rompetori

Perjantaina 27.3. klo 11-18 Käsityön museo järjestää taas rompetorin Jyväskylässä. Myynnissä kaikenlaista käsityörompetta todella edulliseen hintaan, jopa ilmaiseksi, Kipakoilla oma pöytä.

Ystävänpäivänä tehdyt sydämet myydään rompetorilla ja tuotto lahjoitetaan Monimessin käsityötoimintaan. Eri tekniikoilla tehtyjä sydämiä on viitisenkymmentä.

Tervetuloa tekemään löytöjä!

Ystävänpäivä :: Valentine's Day

Hyvinhän se meni. Sydän-pajassa riitti kävijöitä koko päivän ja kaikille riitti istumapaikat. Innokasta puikotusta, koukutusta, tökötystä, tikkausta ja rautalangasta vääntöä koko päivä.

Whew! Relieved! Everything went well. There were quite a lot of participants in the Valentine's Day event at the Crafts Museum, and we did get a lot of hearts for charity. I forgot to take a photo before leaving at 3 p.m., but at noon there were already many products on display. As I always enjoy learning things, I remember best the things that were new to me: crochet jewelry with metal yarn and learning to pronounce two difficult Portuguese words: coração (heart) and João. There were two visitors from Portugal who tried needle felting in the workshop. The little crocheted pouch/bag means a lot to me: it's made of handspun wool that I got from France when we did a skein swap. The colour is perfect for Valentine's Day, I think. My special thanks to babacool who spun the yarn.

Soulagement, tout s'est si bien passé. Il y avait beaucoup de participants pour l'Atelier Coeur du Musée de l'artisanat, mais pas trop. J'ai oublié de prendre une photo des coeurs réalisés avant de partir, mais à midi il y avait déjà une bonne collection. Pour cette occasion j'ai appris deux choses: faire des bijoux de fil en métal et prononcer deux mot difficiles en portugais, coração et João (deux jeunes étudiants portugais sont venus visiter le musée et ils sont restés pour essayer l'aiguilletage). Un merci spécial à babacool. Vous vous souvenez l'échange inter-fileur "Le feu couve sous la glace"? Du fil de babacool j'ai crocheté une petite pochette coeur.

Sydämiä syntyi paljon. En ehtinyt laskea enkä ottaa kuvaa ennen lähtöä, kun tuli kiire bussille. Tässä kuva aamupäivältä. Iltapäivään mennessä teline oli täynnä etenkin huovutettuja sydämiä. Sydämet myydään Käsityön museon rompetorilla perjantaina 27.3. Siihen asti niitä voi ihailla museokaupan ikkunassa (näin on ainakin luvattu). Museo tiedottanee asiasta jatkossa tarkemmin.

Nuoremmat opettivat vanhempia.

Katjan Smitten-lapaset ovat kyllä ihanat.

Opin tätä tempausta varten taas yhden uuden asian: metallilangan virkkauksen. Lisäksi opin parilta portugalilaiselta opiskelijalta ääntämään oikein portugalin sanan coração eli sydän ja nimen João :) Rannekoru hopeoidusta langasta:

Neiti N ja virkattu kaulakoru (ainoa kuva jonka muistin ottaa kotona ennen tempausta):

Tällä pikkulaukulla on minulle aivan erityinen merkitys. Se on virkattu ranskalaisen babacoolin kehräämästä langasta.

Kiitoksia museolle ja kaikille mukana olleille!

P.S. Seinillä näkyvät taideteokset ovat Eeva-Liisa Salmelinin pellavaisia ryijyjä. Upeita!

Kukkuluuruu

Uskallanko? Enkä uskalla. Uskallan! Aamun ja Valon päivä meni jo, talvenselkä on taittunut ja lehmä täällä venyttelee talviunesta jäykistyneitä jäseniään.

Takana on pitkä luova tauko käsitöissä, mutta paljon aktiviteetteja ja suunnitelmia mielessä: neuletapaamisten järjestelyä, lammasmarkkinat Tampereella huhtikuussa (ja kehrääjien yhteistapaaminen, johon toivon oikein paljon kehrääjiä), seudun neulojien eli Kipakoiden neulontaretriitti lammastilalla Leivonmäellä toukokuussa ja mahdollisia kehruutempauksia siellä täällä.

Nyt teen jotain, mitä en yleensä tee eli nappaan netistä kuvan tänne blogiini. En edes tiedä kuka sen on ottanut, joten kreditit puuttuu, sori. Mutta eikö ole söpö tuo sonnimullikka sydämenmuotoisine otsamerkkeineen? Japanista kuulema ja nimeltään Ha-chan eli Sydän.

Sydämet on mielessä muutenkin. Ideoimme ystävänpäiväksi sydäntempauksen Käsityön museoon. Siellä tehdään porukalla sydämiä eri tekniikoilla. Sydämet laitetaan näytille museokaupan ikkunaan kuukaudeksi. Sydämet myydään tarjousten perusteella museon järjestämällä rompetorilla 27. 3. Varat menevät lyhentämättöminä hyväntekeväisyyteen eli monikulttuurikeskuksen käsityötarpeiden ostoon. Keskus joutui muuttamaan hometiloista uusiin tiloihin, ja tarvitsee uusia tarvikkeita.

Käsityön museoon voi tulla tekemään sydämiä ihan kuka vain lauantaina 14.2. kello 11 ja 16 välillä. Tule sinäkin ja tuo ystäväsi!

Hibernation is over, time to wake up little by little. Not many crafty things have progressed on these dark winter days, but I have a lot of plans for the spring, both for our knitters' group Kipakat and myself: the second sheep festival in Tampere in April (there will be a spinners' get-together if everything goes well!), a 2-day knitting retreat on a sheep farm in May, occasional spinning demonstrations here and there.

I simply had to post the photo of the cutest baby bull ever, with a heart-shaped birthmark on the forehead. The calf was born in Japan, and his name is Ha-chan, Heart.

Hearts is what I'm thinking of right now. Our knitters' group will be organising a charity event at the Finnish Craft Museum on Valentine's Day. We will be making hearts using every possible technique. The hearts will be displayed at the museum for a month and then sold to the public based on offers. The funds will go to the local multicultural centre so they can buy craft supplies. The event is open to the public, you are heartily welcome to participate on Saturday between 11 a.m. and 4 p.m.

Finie l'hibernation, j'espère, dans ce blog. Pas beaucoup de tricot et presque pas de filage pendant le mois de janvier, mais beacoup d'idées pour le printemps et pour moi et pour notre groupe de tricoteuses Kipakat: une nouvelle foire aux moutons à Tampere en avril (et une rencontre de fileurs finlandais, j'espère), un weekend entier chez une éleveuse de moutons pour notre groupe en mai, des démos de filage, et peut-être une visite des fileurs français en juin (y a-t-il des nouvelles?).

Le thème du jour c'est le coeur. On a eu l'idée d'organiser un petit événement au musée de l'artisanat à l'occasion de la St Valentin. Nous allons fabriquer des coeurs - tricotés, crochetés, cousus, feutrés, de toute sorte - avec le public. Les produits seront exposés pour un mois, puis vendus au public, et les euros ainsi obtenus seront donnés au centre multiculturel local, pour des activités artisanales. Vivement samedi, j'ai hâte de voir comment cela va se passer!

D'ailleurs, le petit veau adorable de la photo s'appelle Ha-chan en japonais ou Coeur. Ce n'est pas mon genre de publier des photos des autres dans mon blog, mais aujourd'hui je n'ai pas pu résister au charme de cette petite créature. Que le ou la photographe me pardonne.