Markkinoilla

Pitkästä aikaa liikenteessä lauantaina. Ensin Seppälään kirpputorille, josta käteen jäi Jokanaisen käsityökurssi hamalta 70-luvulta (2 kansiota à 1.50€) ja yksi vaalea villapaita, jota uhkaa julma kokeilu ja karmea kohtalo tulla hukutetuksi väriliemiin (2€).

Sitten Ween Maan Wiljaa-markkinoille Jyväskylään. Jos kirpputorilla tuli säästettyä, niin pitihän markkinoilta ostaa jotain höpsöä, kuten tämä hurmaava huovutettu pässykkä (kotoisin Iisalmesta).

Eikä näköjään markkinareissua ilman lankaa. Tapasin kaksi keskisuomalaista lampaankasvattajaa, jotka olivat minulle uusia tuttavuuksia. Aholan lammastilan Terhillä oli myynnissä ah-niin-ihanaa kainuunharmaslankaa sekä nailonvahvikkeella että ilman. Molempi parempi. Samassa kojussa Röykkälän lammastilan Viola myi suomenlampaasta tehtyä hahtuvaa, itsevärjättyjä huovutusvilloja ja aivan ihananvärisiä luonnonväreillä värjättyjä lankoja. Hänellä oli myynnissä myös täällä harvinaista, norjalaisen rygjalampaan villasta tehtyä lankaa.

Rygja

Olin kuullut näistä lampaista ja tästä kasvattajasta jonkin yhteisen tuttavan kautta ja ennen kuin huomasinkaan, käsissäni oli ilmainen vyyhti ja olin lupautunut koeneulomaan rygjalangasta "jotain" ja testaamaan sen neulomisominaisuuksia. Neulotaan, neulotaan, mutta ensin täytyy saada alta pois työkaverin tilaamat perussukat, koko siro 45.

Teen niitä Pirtin Kehräämön nailonvahvisteisesta sukkalangasta. Minusta se on parasta sukkalankaa. Ja niin on muuten työkaveristakin. Ei kelpaa enää seiskaveikkasukat sen jälkeen kun hän kokeili suomalaisesta villasta tehtyjä sukkia. En ymmärrä, miksei tätä lankaa mainosteta ja markkinoida enemmän tänä ekolankojen luvattuna aikana. Värien kanssa joudun hieman taiteilemaan, kun en ole varma, miten eriväriset langat riittävät.

Visite de la foire agricole "Ween Maan Wiljaa" aujourd'hui. J'ai acheté un joli mouton feutré et quelques écheveaux de laine du mouton gris de Kaïnuu. Je suis très contente après avoir trouvé un élevage près de chez moi, à Toivakka. Et j'ai appris qu'il y a un autre élevage pratiquement à côté, à Leivonmäki, avec des moutons rygja, d'origine norvégienne. Leur site web me fait rêver: deux chalets à loyer absolument magnifiques, des cours de feutrage et de teinture naturelle, des randonnées dans le parc national d'à côté... Mais maintenant il me faut reprendre les aiguilles. Un collègue m'a demandé de lui faire une paire de chaussettes avec de la vraie laine finlandaise. Je crains de ne pas avoir assez de chaque couleur pour taille 45, je dois donc jongler un peu avec les fils. Dieu comme j'adore cette laine bio.

Nice day at the Harvest Fair today. I met two sheep breeders living in this area of whom I did not know anything before. The other one, Terhi, breeds grey Finn sheep (or Kainuu sheep) in Toivakka. I bought a couple of skeins of her yarn and she promised to keep me in mind when shearing her sheep this autumn. She shared the stand with another breeder from Leivonmäki, Viola. She felts and dyes her Rygja wool with natural dyes and has a very nice farm which is located in a natural parc. Their very nice chalets and the location (and the sheep) make me green with envy. But now I have to get back to my knitting. Plain old wool socks for a collegue of mine. I made him a pair of socks of Finnwool last year and now he says he cannot live without them. I sure love this yarn. I'm a bit worried, though, that I have not enough yarn for men's size 45 (UK 10.5, US 11.5), therefore the play with the stripes.

Twistin' & turnin'

Sain lisää lahjoituslankoja. Jee! Sain myös kerintälaitteen, jonka lahjoittaja lupasi minulle jo keväällä. Se ei ollutkaan ihan sellainen kuin olin kuvitellut. Varmaan tunti meni ennen kuin tajusin miten koko laitetta käytetään. Sillä voi nimittäin sekä kerrata ohuita lankoja paksummiksi taidelangoiksi että tehdä sieviä, sisältä purkautuvia keriä. Saadessani se oli kertausasennossa:

Mutta minähän halusin keriä lankaa. Virittelin lankoja vaikka miten päin, pujottelin erinäisistä rei'istä ylä- ja alakautta mutta tuo oikealla näkyvä häkkyrä oli aina edessä. Kuuklasin netistä laitteen nimellä käyttöohjeita, mutta sieltä selvisi lähinnä hinta. Laite on yli kaksikymmentä vuotta vanha, mutta erittäin haluttu ja hintapyynnöt ovat yli sata euroa! Respect. Ravelrystä löytyi viimein kuva Daruma Home Twisteristä, ja sen avulla osasin purkaa laitteen ja asentaa sen kerimisasentoon.

Samalla selvisi, että kertausasennon erikoislaite kieputtelee lankaan kierteen ennen kuin se kiertyy kartion ympärille keräksi ja takaa tasaisen lopputuloksen. Eikö ole hieno kapine? Vähän löysä kierre kuitenkin noissa kerratuissa langoissa rukin tekemään verrattuna.

Lahjoituslangoissa oli tällä erää paljon valmiiksi kerrattuja, paksuja lankoja. Ensimmäisestä kerästä aloitin Dulce-kauluria. Koirulaiset innostuvat aina tappelemaan kaikesta, mikä niiden ulottuville laitetaan kuten tämä kuvausta varten lattialle lepuutettu kauluri.

Lähikuva neulepinnasta ja löyhäkierteisestä, monisäikeisestä langasta, joka osoittautui aika haastavaksi neulottavaksi 6,5 millin puikoilla.

Got the rest of the yarn donation (didn't weigh it but it's several kilograms) and a ball winder/yarn twister. For free! I was expecting an ordinary ball winder, but got a Darume Home Twister. It may be over twenty years old but in perfect condition. When I got it, it was set for twist position. I wanted to wind yarn, and could not make the damned gadget work since the metal thing beside the cone made winding impossible. So I googled for instructions and found out that the current price for this gadget is over hundred euros! On Ravelry, I found some photos, based on which I was able to dismantle the thing and set it up for winding. It is perfect, I am so happy. I started a neck warmer (pattern: Dulce), using the homemade art yarn made with the Twister.

Un ancien collègue de la bibliothèque m'a donné des pelotes de laine en avril. Il ne savait que faire avec le stock de laine de sa mère décédée. Il m'avait vu sur le marché de l'artisanat et est venu me demander si j'accepterais de prendre les laines. Je n'ai pas trouvé d'excuse mais lui ai promis de les mettre en bon usage. (Ce qui est vrai, j'en ai utilisé pour le graffiti du Musée de l'artisanat). Il m'en avait promis davantage plus tard, ainsi qu'une pelotonneuse. Je les ai eu mercredi. Et ce n'est pas une coïncidence puisque le journal local avait publié un article sur le graffiti et notre groupe de tricoteuses mardi. Ce n'était pas une simple pelotonneuse, mais un Daruma Home Twister avec lequel on peut aussi tordre les fils (première photo). Je n'ai pas compris comment la régler pour faire des pelotes. En cherchant sur l'internet, j'ai d'abord appris que c'est un engin très convoité aujourd'hui même s'il date des années 80. Le prix monte jusqu'à 129 euros! Finalement j'ai découvert quelques photos sur Ravelry montrant c comment faire des pelotes (deuxième photo). Avec les pelotes données, j'ai déjà commencé une petite écharpe Dulce.

Alpakasta asiaa

[Edit: Poistin tekijän pyynnöstä hänen yhteystietonsa, koska julkaisua ei ole enää saatavilla. Kirjaston kautta kaukolainaksi voinee kysellä.] Kiitos raakavillan puretusvinkeistä! Nyt ei ehdi kokeilemaan, mutta toivottavasti liemet säilyvät käyttökelpoisina näillä keleillä muutaman päivän.

Olisi taas promootiojuttu. Viime syksyn kehruukurssilla tutustuin Anna-Reettaan, joka keväällä valmistui agrologiksi. Hän teki opinnäytetyönsä alpakan villan käsittelystä. Osallistuin tutkimukseen vastaamalla kyselyyn ja lupasin mainostaa opinnäytetyötä blogissani, kun tätä ilmeisesti lukee muutama kehruusta ja/tai alpakoista kiinnostunut. Tällainen meili tipahti postilaatikkoon vähän aikaa sitten:

Hyvä käsityöntaitaja!

Laadukas tuote alpakan villasta soveltuu myös allergikoille

Alpakan villaa on mahdollista jalostaa lukuisiin käyttökohteisiin ja villantuotantoa kannattaa kehittää Suomessa. Alpakan villasta tekevät erityisen sen harvinaisuus, hienolaatuinen kuitu ja luonnonkauniit värit. Alpakan villa soveltuu allergikoille, sillä se sisältää vain vähän allergeeneja.

Valmistuin Hämeen ammattikorkeakoulusta kesällä agrologiksi (AMK) ja opinnäytetyössäni Alpakka villantuottajana Suomessa olen selvittänyt, miten alpakan kasvattajat pystyvät vaikuttamaan alpakoidensa villan laatuun. Alpakan kasvattajan lisäksi villan elinkaaren vaiheisiin sisältyy keritsijä ja villan jatkojalostaja. Työssä on käsitelty erilaisia käytännönläheisiä vaihtoehtoja villan laadun varmistamiseksi. Laadukas tuote on haluttu jatkojalostajien keskuudessa, sillä huonolaatuista ja likaista villaa ei haluta ostaa.

Jatkojalostuksessa tarvitaan toimivaa yhteistyötä

Opinnäytetyössä on pureuduttu kohderyhmien kokemuksiin ja niiden perusteella esiin tulleisiin epäkohtiin. Selvityksen kohderyhmänä on toiminut alpakan kasvattajia, ammattikeritsijöitä, kehrääjiä, käsityönharjoittajia ja kehräämöjä. Työssä on esitelty myös alpakan villan jatkojalostusmahdollisuuksia Suomessa. Alpakan villaa on mahdollista jalostaa esimerkiksi kehräämällä, huovuttamalla ja värjäämällä tai lähettämällä villaa jalostettavaksi kehräämöön. Villan työstäminen valmiiksi tuotteeksi tarvitsee ammattitaitoa, johon tarvitaan käsityön ammattilaisia. Kun kaikkien tahojen yhteistyö on saumatonta ja villaa osataan käsitellä oikein, lopputuloksesta tulee laadukas.

Anna-Reetta Hosike

Myös Hämeen Sanomissa oli artikkeli tähän liittyen kesällä.

Tänä kesänä on tullut kehrättyä alpakkaa oikein urakalla. Kun kuvattomat postaukset on tylsiä, niin laitetaan muutama kuva.

Puhdasta Huacaya-alpakkaa Ranskasta ja pehmeää ohutta puserolankaa:

Ja Suri-alpakkaa: kutitustesti menossa (vähän kutittaa aluksi ja tuo ylenmääräinen pörröisyys harmittaa, mutta kiilto on upea - huivilanka-ainesta aivan ilmeisesti tai sitten tuo sopisi kudottuun kankaaseen, vaikka viittaan).

Väri-iloittelua valkoisesta alpakkatopsista (näitä pitää tehdä lisää!):

This time I'm promoting a Finnish study on alpaca :) And because picless postings are boring, here's a few pics of the alpaca fleeces and alpaca yarns I've spun this summer. The first is Huacaya alpaca from France, then a small trial skein of Suri yarn (very fuzzy, I guess I have to develop my technique a bit), and finally a colourful alpaca&wool yarn that I really like. Or liked, since a friend bought it. I've got some of that alpaca top left, I must dye and spin some more!

Cette fois-ci, je fais de la promotion pour une étude sur l'alpaga en finnois. Puisque les billets sans images sont ennuyeux, voilà quelques photos de mes toisons et fils de cet été. Comme Jeanne-Marie, je ne suis pas contente de mon premier essai sur le Suri. C'est un peu trop comme du mohair, je voudrais un fil plus lisse (comme Suri Alpaca Lace de Cherry Tree Hill). En revanche, je trouve le dernier écheveau rose très réussi, il faut absolument en faire plus!

Hei hei kesä! Tervetuloa Utuna!

Olipas metsässä tänään herkkutatteja: yli kolme litraa paloiteltuja sieniä jäi vielä senkin jälkeen, kun oltiin miehen kanssa herkuteltu. Tyttö ei vieläkään oikein innostu sienistä. Hellalla porisee loput päivän sienisaaliista: verihelttaseitikkejä, samettijalkoja ja voitatteja. Värjätä pitäisi ja nimenomaan raakavillaa. Minulla on mielessä visio käsinkehrätyistä langoista, joissa luonnonväreillä värjätyt villat yhdistyisivät huimaaviksi sinfonioiksi.

Iitin väripäivillä Sanski neuvoi, että raakavillan saa kuumentaa värjäysvaiheessa vain 40 asteeseen. Se juttu on siis selvä. Mutta en tiedä miten villa pitäisi purettaa. Tarttuuko aluna villaan niin matalassa lämpötilassa? Kaikissa ohjeissa lukee, että liemi pitää kuumentaa vähintään jonnekin 80 asteeseen ja villaa on pidettävä puretteessa peräti tunti. Luulisi että huopuminen on sillä pelillä taattu. Taidan jättää liemet odottelemaan.

Sitten mainos: Petäjävedellä on avattu uusi nettikauppa, Utuna. Itsensä eettiseksi, ekologiseksi ja kansallisromanttiseksi määrittelevä yritys, joka ainakin näin alkuvaiheessa myy kainuunharmaksen (minun lempparini!) ja suomenlampaan villasta tehtyjä, aivan uskomattoman ihananvärisiä lankoja ja villatopseja kehrääjille. Lähilankaa, suomalaista luksusta.

Went to the woods and found a lot of mushrooms today. Some we already ate, some I'm using for dyeing fleece. I learnt this summer that you must not heat the dyebath for fleece to over 40°C degrees. But how do you mordant the fleece without felting it? I've only seen instructions where you have to heat the bath to some 80°C and simmer the wool for an hour. For fine Finn fleeces, that means inevitable felting.

Talking about Finnsheep, a new web shop has seen the light of day: Utuna. They sell beautiful, hand-dyed wool yarns and tops for the spinners, all made of Finnish sheeps' (Finnsheep and grey Finnsheep, my fave!) wool. Unfortunately the shop pages are only in Finnish but do go and check the pictures of their uncredibly beautiful yarns and wool tops (Tuotteet = Products).

Ce soir, nous nous sommes régalés avec des cèpes. J'ai trouvé aussi beacoup de champignons pour la teinture. Je voudrais teindre des toisons mais je ne sais pas comment les mordancer avec de l'alun. J'ai appris cet été que l'on doit teindre les fibres de laine en 40 degrés max. Pourtant, dans tous les bouquins on dit qu'il faut chauffer le bain de morçandage jusqu'à 80 degrés et laisser frémir pendant une heure. Pour les fibres fines des moutons finlandais c'est le feutrage garanti.

Justement au sujet des moutons, un peu de publicité pour finir. Depuis que j'ai commencé le filage et compris la caractère unique de nos laines de pays, je rêve d'une boutique éthique et écologique où les tricoteurs et fileurs pourraient se procurer des fibres et laines locales. Aujourd'hui c'est possible chez Utuna. Les pages sont en finnois seulement pour l'instant, mais allez voir les couleurs magnifiques des fils et des mèches de laine (Tuotteet = Produits).

Mahtava Manitou...

... meillekin ilmaantuu...

Eli Manitou Passage Scarf (PDF) on tekeillä Secret Woolin kuukauden langasta, jonka valintaan röyhkeästi olin vaikuttamassa. Ihastuin ikihyviksi Artesano Inka Cloud -alpakkalangan pehmeyteen, paksuuteen ja täyteläisenpunaiseen väriin, jota kamerani ei kylläkään kykene toistamaan eikä photoshoppaustaitoni palauttamaan.

Huivi on molemmilta puolilta samanlainen, kokonaan 1o1n-joustinneuletta ja välissä 8 silmukan palmikoita, mutta silti nopea ja kiva neuloa. Jätin mallista ainaoikein-reunat pois ja tein yhden mallikerran leveämmän (64 + 2 s). Viidestä kerästä lankaa tulee yli kaksimetrinen, muhkea huivi. Jossakin ranskalaisessa lehdessä käsinneulotun alpakkahuivin hinta oli yli 400 €. Säästin siis vähintään 380 €. Jos työtä ei lasketa, niin kuin on tapana tässä yhteydessä mainita.

Lanka näkyy olevan vieläkin tarjouksessa, hus ostoksille siitä!

I'm knitting Meangirl's Manitou Passage Scarf (PDF) and I love it! The yarn is Artesano Inka Cloud, pure superfine alpaca, in scarlet red. I wanted a plush, long, soft cabled scarf to wear with my alpaca coat, and I am really happy with this pattern, which is reversible. I modified the pattern so that I increased one repeat of the pattern and left out the garter stitch border (CO 64 + 2 s).

Revanssi

Olympiakehruukokemus oli niin yksitoikkoisen puuduttava (oma vika, tiedän), että päättäjäisten aikana kehräsin jotain ihan muuta. Tämä oli kiva ja nopea tehdä. Villana violetin eri sävyihin värjätty suomenlampaan karitsan villa terästettynä ripauksella beigeä alpakkaa ja kainuunharmasta. Karitsanvilla oli ohutta ohuempaa ja hieman värjäysprosessissa huovuttunutta, joten karstaus oli vaikeaa. Niinpä jätin osan takuista lankaan tehosteiksi. Eivät ne kuitenkaan valmiissa neuleessa tunnu, kun villa on erittäin pehmoista.

If spinning the Ravelympics yarn was boring, spinning this was not. I carded some very fine lamb's wool (Finnwool, what else) together with some fawn alpaca and ligth grey Finn. The carded batts were lumpy but I left the lumps in the yarn. It is so soft. And I spun it all up during the closing ceremony of the Olympics.

Filer la laine grise pour les Ravelympics n'était pas gai. Un marathon, comme je l'avais prévu. En revanche, le filage de ce fil était rapide et simple, et j'aime beacoup le résultat. C'est de la laine d'agneau (finlandaise) très fine, de la Finnwool et un tout petit peu de l'alpaga fauve. Filé en regardant la téle, cet écheveau est un souvenir de la cérémonie de clôture des JO. Carder la laine fine n'était pas facile, la laine étant un peu feutrée, donc j'ai décidé de laisser les noeuds dans le fil. Le résultat est pourtant très doux et agréable, j'en suis ravie.

\ o / Valmis!! \ o /

Ja nyt: Porilaisten marssi :)

985 grams (2.17 pounds), 2680 metres (2930 yards)

Boooooooring

Handspun Heptathlon alkaa tuntua tylsältä. Tänään valmistui 350 m, yhteensä lankaa nyt 1530 m. Korkkasin toisen topsikerän eli puolivälissä urakkaa ollaan. Vasta. Neuloin huvikseni koepalan suoraan rullalta. Neuletiheys on samaa luokkaa kuin Kalevalaneuleet-kirjassa, noin 22-24 s ja 32 krs/10x10 cm 3 mm:n puikoilla. Pinnasta törröttää jonkin verran karvoja. Villasta joutuu poistamaan kuolleita karvoja vähän väliä, mutta muuten lanka on pinnaltaan sileäntuinen ja miellyttävä, jotenkin viileä suomenlampaan villaan verrattuna. Äsh, eri villalaatujen kuvailu on sitten vaikeaa.

Handspun Heptathlon is not as fun as I thought. Half of the wool done, 1530 m in total. I made a swatch, to see how the knitted fabric would look like. The gauge is 22-24 stitches and 32 rounds per 10x10 cm with 3 mm needles. The surface seems a bit hairy, even if I try to take off any kemp (dead, stiff hair) I see or feel in the wool. Otherwise it is nice and smooth, pretty cool in fact.

Quelle corvée ce Handspun Heptathlon ! J'ai filé la moitié de la laine, 1530 mètres, et je commence à en avoir marre. J'ai fait un petit 'échantillon. 10x10 cm = 22-24 mailles et 32 rangs/aiguilles 3 mm. Il y des poils qui sortent du tricot, même si j'ai essayé soigneusement d'enlever les jarres (poils épais, creux et blancs) . La laine est pourtant agréable, douce, et a une très jolie couleur chinée (l'appareil a fait de son mieux, sans flash, vers 7 heures du soir).

120808

Alpakka-islanninkoira-villalankaa, suurin piirtein yhtä paljon alpakan- ja koirankarvaa, villaa siteeksi ehkä noin viidennes. Aika ihanaa, vaikka itse sanonkin :)

A soft blend of alpaca and Icelandic sheepdog hair and Finnwool (40-40-20). This is lovely stuff :)
Un mélange de poils de notre chien islandais, de l'alpaga et de laine finlandaise. Délicieux :)

Ravelympics: + 380 = 1180 m

Bolero

Musta pikkujakku XS-koossa. Tytön mekkokin on musta, vaikka kuva muuta väittää. Tätä oli ihana neuloa itsekehrätystä alpakasta. Ymmärrän hyvin, kun englannissa sanotaan, että knits like butter eli on kuin voita neuloisi. Dropsin malli oli muuten kiva, mutta hihan pyöriö on turhan matala enkä osannut tai rohjennut mennä sitä muuttelemaan. Hihat eivät oikein istu, ja tyttö näyttää olympiauimarilta, mutta eipä se tunnu häntä suuremmin haittaavan. Jakku on lämmin, kutittamaton, sopivan naisellinen, ylellisen tuntuinen ja ennen kaikkea syvän musta, kuten kaiken näköjään pitää 15-vuotiaalla olla.

Un boléro en alpaga noir filé main, taille XS. Le fil est tout doux, brillant, luxurieux et un vrai noir, ce qui compte pour une fille de 15 ans. Maintenant je comprends ce que veut dire knits like butter ou filer comme du beurre, comme disent les anglophones. Le patron Drops etait facile à suivre bien que je ne pense que les épaules soient une grande réussite. La fille l'aime bien et c'est tout ce qui compte.

A lacy bolero in black handspun alpaca, size XS. This was a delight to make, the yarn really knits like butter. The Drops pattern was easy but I am not totally happy with the sleeves and the shoulderline. The girl looks like an olympic swimming champ but as long as she accepts to wear the garment it doesn't matter. She loves the softness, the lustre and the true blackness of the alpaca yarn.

Ravelympics: +400 m = 800 m

Neulegraffiti

The making of the knit graffiti by our group Kipakat for the Craft Museum Finland. It's a long story, too long for me to translate. Sorry. It will be on display in the museum for many years. If you get a chance, go see it in Jyväskylä!

L'histoire du graffiti en tricot que notre groupe de tricoteuses a fabriqué pour le Musée finlandais de l'artisanat. Pas la peine de la traduire. Notre chef-d'oeuvre sera là pendant au moins six ans, allez le voir vous-mêmes si jamais vous visitez la ville de Jyväskylä !

Jyväskylän seudun neulojien ryhmän, Kipakoiden (tai Kipakkojen, kuten haluatte) neulegraffiti Suomen käsityön museoon on ollut niin kiva tai ainakin mielenkiintoinen projekti, että kirjaan siihen liittyvät tapahtumat blogiini. Tämä on minun näkökulmani, muut osanottajat kokivat projektin omalla tavallaan. Muistikin tekee jo tepposia. Olisi pitänyt pitää päiväkirjaa keväällä, mutta silloin suoraan sanoen otti joskus aika pahasti päähän koko yhteisötaideprojekti. Lisää kuvia neulegraffitista löytyy Langanpätkiä-blogista ja museon Ajankohtaista-sivulta ja tiedotteesta.

9.4.
Käsityön museosta sähköposti:

Voisitteko te ryhmänä neuloa Suomen käsityön museon perusnäyttelytilassa olevan pylvään ympärille neulegraffitin? Niin saataisiin neulojien ’maananalaista' toimintaa suuren yleisön tietoisuuteen. Ja museo saisi komean pylvään.

Vastasin heti että joo. Huutomerkkien kanssa. Sitten vasta kyselin muilta kipakoilta. Onneksi hekin innostuivat. Olimme Tiinan ja Jaanan kanssa kerran jo suunnitelleet neulovamme graffitteja Jyväsjärveä kiertävän kävelytien varrella oleviin valaisinpylväisiin, mutta se jäi tekemättä. Nyt saisimme koristella pylväitä ihan luvan perästä. Lähetin Kipakoiden postituslistalle linkkejä kuviin graffiteista, joita olivat tehneet maailmalla Knitta-ryhmä ja muut.

11.4. Kävimme Jaanan kanssa mittaamassa pylvään museolla. Muuten hyvä, mutta mittasimme väärän pylvään! Museolta tuli viesti, että voimme käyttää graffitiin museon lankoja, valkoista ja luonnonväreillä värjättyä. Kysyin että kai voimme käyttää omia lankojamme. Itse ajattelin käyttää vasta saamiani lahjoituslankoja ja arvelin, että kaikilla on varmaan lankoja, joista olisi hyvä päästä eroon. Kipakoissa on lisäksi mukana kaksi lankakauppiasta. Museolta tuli lupa tehdä aivan sellaista kuin haluamme.

12.4. Suunnittelukokous Mäki-Matin mökissä. Aivan mahtavan inspiroiva meininki. Mukana oli 12 osallistujaa, kaukaisin Korpilahdelta. Ajattelin, että olisi hyvä pitää 10 minuutin aivoriihi, jossa heiteltäisiin ajatuksia siitä, mitä kullekin tulee mieleen sanasta neulegraffiti ja millaisena näkisit meidän ryhmän graffitin.
Ideoita kertyi valtava määrä. Jotkut kannattivat harmoniaa ja väriteemaa, esimerkiksi punaista. Pragmaattisemmat tyypit, kuten minä, kannattivat laajamittaista lankavarastojen tyhjennystä eli vapaata värien käyttöä. Yhteistä kannatusta sai ajatus, että graffitissa otettaisiin huomioon myös lapset, sinne tulisi erilaisia ulokkeita ja kurkittavia juttuja, siinä käytettäisiin erilaisia materiaaleja ja tekniikoita ja sitä pitäisi ehdottamasti voida koskea. Neuleblogien ja erilaisten nettiyhteisöjen pitäisi ehdottamasti näkyä graffitissa. Pylvään viereen voisi tulla jatkuvasti pyörivä esitys suomalaisista neuleblogeista.
Päätimme pitää projektin salassa grande finaleen asti. Koodinimeksi tuli PLS (= pylväs). Kirjasin ideat ja ohjeet ylös ja laitoin Kipakoiden postituslistalle, jotta palaverista poissaolleetkin pysyisivät kärryillä.


Huhtikuu. Kokoontumisia Mäki-Matissa. Väki väheni koko ajan. Kävimme mittaamassa oikean pylvään museon alakerrassa, joka oli remontissa.

Toukokuu. Hiljaista, epäselvää,mitä kukakin oli neulonut. Olin ehdottanut, että postituslistalle laitettaisiin kuvia sitä mukaa kun osia valmistuu. Suurin osa tuntui neulovan kaikkea muuta kuin graffitia. Saimme kokoontua museon työpajassa, mikä oli aivan mahtavaa. Alunperin meiltä oli jäänyt sopimatta deadline. Museolla käydessämme huomasimme, että uudistunut perusnäyttely avataan 27.6. Silloin neulegraffitin olisi oltava valmis ja paikallaan! Tunsin itseni diktaattoriksi kun päätin, että KIP-päivänä 14.6. pitää olla kaikki graffitin osaset valmiina, jotta ehdimme ommella työn kasaan ajoissa.

Kesäkuun alku. Hieman huolestutti se, että työpajaan tuli paikalle usein vain Milliini ja minä, joskus lisäksi Jaana. Palasten värit eivät sopineet yhtään yhteen, Milliini nimitti työtä aivopieruksi. Kokeilin värkätä kaikenlaista, joskus onnistui joskus ei. Sormia särki välillä. Positiivisena uutisena Päivi, mediataiteilija joka taisi olla koko idean äiti, lupasi tehdä neulegraffitin teosta flash-esityksen joskus myöhemmin kesällä/syksyllä.

14.6. KIP-päivä. Kokoontuminen museolla, sitten Kirkkopuistoon kokoamaan graffitia. Palasia olikin paljon, jopa liikaa. Kipakoiden Kuopion haarakonttorista oli tullut kolme palasta graffitiin, kirjekuoressa museon neuvontaan toimitettuina. Siinä oli jo todellista sitoutumisen makua. Sommittelua, otsan rypistyksiä, huolestuneita katseita, tuleeko tästä mitään. Milliini toimi taiteellisena johtajana, hän kun on opiskellut taidekasvatusta ja tekee gradua yhteisötaiteesta. Neulegraffitia ei saatu kokonaan kasaan Kirkkopuistossa.

Juhannusviikko. Lomalla. Ahkeria kokoontumisia museon pajassa, ompelemista, virkkaamista. Graffiti alkoi näyttää hyvältä, varsinkin kun sen nosti pystyasentoon. Neulegraffiti istui sovituksessa pylvään ympärille kuin hansikas. Lähdin juhannukseksi matkoille, mutta onneksi muutama ahkera Kipakka (ja yksi pieni KIP-ukko) jäi viimeistelemään graffitin. Harmitti, kun kaikki neulegraffitia varten tehdyt palaset eivät mahtuneetkaan mukaan. Loppuvaiheessa tuli niin kiire, ettei yhtään ehtinyt ajatella, kuka oli tehnyt mitäkin ja tulivatko kaikkien tekeleet edustavasti esille.

24.6. Museolta tuli viesti, että PLS on paikoillaan! Lomareissulta palattuamme jopa Mies vaivautui museoon katsastamaan neulegraffitin. Piti sitä hienona ja taivasteli miten paljon siihen on täytynyt mennä työtunteja. No, mitäs armas puoliso olikaan tuhertanut koko kevään ja missä ravannut harva se viikonloppu? Museon opas kaipaili tarinoita, jotka liittyivät neulegraffitin tekoon ja sisältöön, minä kyselin ryhmän jäseniltä ja toimittelin museolle.

10.7. Virallinen ripustustilaisuus museolla. Kuvaaja, kuohuviiniä. Kuusi Kipakkaa ja museon väkeä paikalla. Yhteensä graffitin tekoon osallistui laskujeni mukaan 14 naista. Tuntui hämmentävältä kuulla, että graffiti olisi esillä museossa kuudesta seitsemään vuotta ennen kuin se siirrettäisiin museon varastoon. Se on aika monta Internet-vuotta. Siinä ajassa ehtii moni asia muuttua ja graffitiin kootut viimehetken neuleblogimaailman jipot unohtua. Toisaalta onkin mielenkiintoista nähdä, miten aika vaikuttaa meidän ryhmätyöhön. Kuulimme, että neulegraffiti oli tehnyt suuren vaikutuksen Norjan suurlähettilään puolisoon, joka oli luvannut ensi tilassa tutustua neuleblogien maailmaan.

5.8. Paikallinen sanomalehti pyysi Kipakoilta haastattelua. Haastattelu tehdään seuraavan neuletapaamisen yhteydessä 16.8.

2.9. Juttu Keskisuomalaisessa.

17.9. Tv:n ajankohtaisohjelma oli kiinnostunut tekemään Kipakoista ohjelmaa. Mutta olemmeko me kiinnostuneita?! Emme olleet. Vinkkasin toimittajalle Tampereen neulegraffiteista. Seuraavana tiistaina eli 23.9. Ajankohtaisella kakkosella olikin ihan muuta uutisoitavaa, kaupunkitilojen valtausten sijasta koulutilojen valtausta ja huomattavasti järeämmillä aseilla :(

14.10. Ajankohtaisen kakkosen juttu Tampereen tai paremminkin Elinan neulegraffiteista tuli vihdoin ulos. Nähtävänä Ylen Areenalla ainakin jonkin aikaa.

Swallowtail nr 2

Toinen Swallowtail-huivi, tällä kertaa huomattavasti isompana kuin edellinen (leveys 185 cm, korkeus 1 m). Tähän kokoon pääskysen pyrstöjenkin olisi pitänyt olla pitempiä, mutta en jaksanut enää purkaa pääteltyä kerrosta. Lanka on Helsingin kädentaidot-messuilta ostettua, kertaamatonta vaaleanharmaata villalankaa, jonka värjäsin itse. Neuloin kaksi kerrosta vuorotellen kummastakin kerästä, sillä vyyhdit eivät olleet ihan samanväriset.

Lanka on aika karkeata, mutta yksisäikeisestä oli ilo neuloa noita nypylöitä, koska lanka ei halkeillut ollenkaan. Täytyy yrittää tehdä tällaista huivilankaa joskus itsekin. Hieman harmittaa, kun lila ei oikein näy valmiissa huivissa, vaan yleisvaikutelma on epämääräisen vaaleansinivihertävä. Ehkä lila näkyy paremmin, jos lähettyvillä on samanvärisiä vaatteita?


Ravelympics:

400 metriä kaksisäikeistä kehrätty. Pieni tyylirikko tuli tänään pyöräilyjä katsoessa. Osa langasta meni pilalle liian suuren kierteen takia, kun yritin käyttää erilaista välityssuhdetta kuin tavallisesti. Ei muuta kuin purkuun ja uudelleen rukille, sillä en halua tuhlata yhtään villaa. Ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi, ei.

400 metres of 2-ply yarn done. There was a small hitch today when watching a bicycle event on tv. I tried changing the ratio, which I usually never do, and just managed to make a very kinky yarn. Luckily only for some dozens of metres. Since I do not want to throw away any wool, I had to untwist the yarn and ply it again. That should teach me a lesson.

400 mètres de fil à deux brins. J'ai essayé de changer le ratio de mon rouet (ce que je ne fais pas habituellement) et j'ai réussi à gâcher quelques dizaines de mètres de fil à cause de surtorsion. Je dois défaire le fil et essayer de le rémédier car je ne veux rien jeter.

080808

Onnen päivä! Sain yllärilankaa! Elämäni ensimmäiset ikiomat Norot. Olen hipelöinyt niitä monessakin paikassa, mutta en ole koskaan raaskinut ostaa. On ne ihania. Kiitos Bilkis! Minua on lahjottu viime aikoina muutenkin, mm. vuohenkarvoilla, enkeleillä ja hienolla palkinnolla (niistä lisää myöhemmin, ehkä). Oi tätä onnea.

Tänään alkoivat myös olympialaiset niin Pekingissä kuin Ravelryssä Ravelympics, jossa lajini on Handspun Heptathlon (the Plying Finn, hih). Ajattelin vihdoinkin kehrätä langaksi norjalaisen villan, jonka tilasin jo aikaa sitten. Harmaata perussettiä, joka oikein yllyttää tekemään tosimiehisen puseron. Kilon kehrääminen vie varmaan hyvinkin 17 päivää. Halusin tehdä enemmänkin, värjätä, karstata, sekoitella kuituja, mutta työn ja arjen realiteetit eivät taida antaa tarpeeksi myöten. Näillä kuvilla yritän todistella, etten aloittanut ennen kuin olympiatuli oli syttynyt. Huoltojoukot huolehtivat niin kiitettävästi eväistä ja dopingista (ranskalaista valkoviiniä), etten jaksanut ottaa kuvaa tänään syntyneestä ensimmäisestä rullallisesta. On se ihan kunnollista, kai.



Une journée heureuse: je viens de recevoir un colis surprise avec deux pelotes de Noro Kureyon, de Bilkis qui m'a demandé des conseils pour le filage au fuseau. J'ai toujours convoité les Noro mais je n'ai jamais eu assez de sous pour l'acheter. Et puis les Ravelympics ont commencé ce soir. Je partipe à l'événement Handspun Heptathlon. Il me faut filer la laine norvégienne que j'ai acheté chez le Mouchon. De la laine grise naturelle pour un pull (masculin), donc un peu comme le marathon. J'ai pensé faire plus, teindre, etc., mais je sais qu'avec le travail et toutes les autres activités je n'aurai vraiment pas le temps.

What a happy day! I got a surprise parcel from Bilkis, with two balls of Noro Kureyon. I've always lusted after these yarns but never had enough money to actually buy them. They are gorgeous. Thank you, Bilkis! And then I watched the opening ceremonies of the Olympics in the evening. I joined the Ravelympics Handspun Heptathlon event. The Plying Finn, you know ;) My goal is to spin a kilo of Norwegian wool during the games. Spinning for a (men's?) sweater is like a marathon but I hope to do it in seventeen days. I was planning to do more, dye the wool, card it with other fibres, etc., but don't think I'll have the time for all that with the work and all the other chores.

CITIUS, ALTIUS, FORTIUS, sisters!

Aurinkovärjäystä

Käytiin anopin kanssa Iitissä väripäivillä. Näin elämäni ensimmäisen kerran aurinkovärjäystä livenä, ja heti piti kokeilla. Anopilla oli valmiiksi kangasväripigmenttejä, mutta ruiskuemulsio piti hankkia. Mikkelin Korunapin myyjä antoi asiantuntevia vinkkejä ja kehotti aloittamaan pienestä. Mutta mepä ei napilla pelata. Parisängyn lakanat tuntui tarpeelliselta projektilta, niinpä lakanaostoksille. Harjoittelumateriaaliksi ostimme muutaman pienemmän lakanan kirpparilta.

Harjoittelin lasten lakanalla. Kangas on jätetty ruohikkoon kuivumaan, rypistelty ja rutattu, kasvinlehtiä ja -osia aseteltu päälle ja lopuksi roiskittu sekaan muutama suolarae.

Seuraavaksi lakanan kimppuun. Heiluin pensselin kanssa kuin heinämies. Anoppi katseli arvoituksellisen näköisenä vieressä ja ilmoitti, että hänpä värjääkin jokin toinen kerta.

Kuivuttuaan satiinilakana näyttää tältä.

Mutaroiskeista tuli lakanan nurkkaan mielenkiintoinen kuvio.

Lakana nro 2. Syvemmät rypyt ja päällä kanaverkko.

Lakana nro 2 valmiina. Uskomattomia väriyhdistelmiä. Psykedeelisiä unia tiedossa. Vaikka näistä tulee kyllä käännettävä sängynpeitto eikä pussilakanat.

 

Aurinkovärjäyksen ohjeet löytyvät netistä, joten en kirjoita niitä tänne.

Muistutus itselle: Käytä suojakäsineitä! Peitä paljaat sääret ja jalat! Sauna syväpuhdistaa. 

Lomaprojekteja

Kiitoksia rekipeittokehuista! Välitin ne anopille, joka vaikutti hyvin tyytyväiseltä. Onhan kirjonnassa ollut aivan valtava työ. Mallin jäljentäminen tummalle villakankaalle ei ollut myöskään ihan yksinkertainen temppu. Mutta on se hieno seinälle ripustettuna. Joka päivä pysähdyn ihailemaan sen kuvioita.

Sisustus jatkuu. Karvaisten asukkien takia uutta sohvaa ei kannata hankkia, niinpä päällystin vanhoja uudella tavalla. Vanha hirsimökkitekniikalla tehty tilkkupeitto peittää yhtä sohvaa. Karvakansa poseeraa.

Okei, ei kovin kauan. Vamos sano Tori Amos, ja sitten mentiin. 

Nyt innostuin aloittamaan niistä tilkkupeittoa toisen sohvan päälle. Talon entinen asukas oli ompelija ja hän jätti varastoon isot kasat kankaita, joita olen käyttänyt tilkkuiluun.

Tästä pitäisi tulla ruusupeitto (inspiraatio saatu jostakin Suuren Käsityökerholehden vanhasta numerosta, jossa oli Juhannusruusut-niminen seinävaate), mutta nyt kun katselen kuvaa näytöllä, ei minun tekeleeni kovin ruusuiselta näytä. Pitää hieman tutkiskella tarkemmin ruusun anatomiaa. Hidasta tuo crazy quilt -tekniikka, vaikka toisaalta hauskaa, kun voi ommella surautella ilman mitään sääntöjä ja tarkkoja suunnitelmia. Pahoin pelkään vain, että aloitin taas yhden ikuisuusprojektin.

Ikuisuusprojekteista puheen ollen, tässä on toinen kandidaatti. Virkattu ylisuuri "Chanel-jakku" Menitasta aikoinaan ostettua halpaa mohairlankaa ja yhdeltä ystävältä saatua kiiltelevää viskoosilankaa. Idea oli ihan hyvä, alkuinnostus lupaava, mutta loppuunsaattamisen kanssa on ongelmia. Ensimmäinen hiha on tehty yli puolen välin. Hihojen jälkeen pitäisi vielä virkata kanttaus yltympäriinsä. Jos joskus saan tämän valmiiksi, niin väri, suuret ruudut ja kultalangan kimallus pitävät huolen, että tämän jakun käyttäjä ei jää huomaamatta.

Thank you for the compliments, I showed them to my mother-in-law and she was very pleased. She made an enormous job with the embroidery. Even transferring the design to the dark background must have been an ordeal. I would never have had the patience to finish a work like that. 

In this post, I'm showing an old quilt I made twenty years ago, and a new one I started this month. I'm having fun with the crazy quilt technique but because I chose a design that is pretty slow to make, I am starting to think my enthousiasm will soon fade away. Another project that risks to become an UFO is the chanelesque oversized jacket. I wanted to make something bold with my blue, turquoise and glitzy yarns, and started this checkered jacket. Now I am halfway done with one sleeve, and having serious doubts about the whole project. Maybe I am not that bold after all.

Merci pour vos compliments sur la broderie. Je les ai transmis à ma belle-mère et elle les apprécie beaucoup. Une broderie comme celle-là est un travail énorme; je n'aurais pas eu la patience de la faire. Même le transfert du dessin sur le tissu sombre a dû être très fastidieux. 

Dans ce billet je vous montre l'un de mes patchwork fait il y a presque vingt ans. Le patchwork a trouvé sa place sur un canapé du salon, pour le protéger contre les ongles et poils de nos chers amis à quatre pattes. Pour l'autre canapé, je viens de commencer un nouveau crazy quilt. J'aime beaucoup la technique crazy, mais ca prend un temps fou et j'ai déjà le sentiment que je vais m'ennuyer très vite avec la couture. La veste oversized, crochetée à la Chanel, risque de tomber dans la même catégorie de rejetés. Je l'ai commencée au debut de mes vacances, en pensant d'y noyer quelques fils bleus et turquoises. Au debut j'ai été enthousiaste, j'ai trouvé l'idée de cette veste géniale, mais arrivée aux manches, je commence à avoir des doutes. La grande taille, les couleurs vives, le glitz, les carreaux géants - est-ce vraiment mon style?