Aqua - apua!

Olen viime aikoina viehtynyt veden väreihin. Ei mihinkään kirkuvan räikeisiin turkooseihin, vaan hillitympiin, murrettuihin väreihin. Yritin tehdä sellaista lankaa tänään ja värjätä samalla yhden luonnonharmaan Suopursu-huivin. Inspiraationa oli vyyhti teetee Elegant-lankaa ja Gina Tricot'n harmaansinertävänvihertävä paita, joiden väliltä toivoin löytäväni oikean sävyn. Mallit oikealla altaan reunalla (GT:n väri ei oikein kameralla onnistunut).

I love watery colours. Not the brightest turquoises and blues, but more subdued hues. Today I tried to dye some yarn and a shawl to a perfect shade of aqua. As a guideline, I had a skein of turquoise wool and silk blend yarn teetee Elegant and a Gina Tricot t-shirt (bottom right in the pic). I aimed for a hue between those two.

Olen hidas ja varsinainen säätäjä värjäyshommissa. Mietin väriä ensin tuntikausia, sekoittelen ja sekoittelen, testaan ja testaan ja lopulta värjään hitaasti töpöttämällä tai maalaamalla. Tämän päivän älynväläys oli maalata huivi niin, että reunapitsin nypylät ovat tummempia samoin kuin osa huiviosan "marjoista". Kuvittelen, että tuo voisi olla mielenkiintoisen näköinen päällä. Huivi on vielä kuivumassa, joten en tiedä onko.

My dyeing jobs take a loooong time. First I contemplate on the colour for ages, then mix and test colours again and again, and then dye by painting or dabbing the dye with a sponge. For the shawl, I wanted to paint the "berries" of the border with a darker hue. I thought it would look nice when worn around the neck. The shawl is not dry yet, so I haven't tried it on. 

Huivilanka on muuten Pirtin Kehräämön ohutta kampalankaa. Aivan ihanan pehmeät vyyhdit löytyivät anopin kätköistä. Paljon pehmeämpää kuin ohut Pirkkalanka, josta myös olen tehnyt tämän saman huivin. Eikä happoväreillä värjääminen tuntunut lankaa mitenkään karhentavan.

The shawl is made of light grey, undyed fingering-weight worsted yarn spun by Pirtin Kehräämö. It is wonderfully soft, much softer than Pirkkalanka, which someone might know.

Värjäämäni lanka on vuosikausia kaapissa muhinutta itsekehrättyä bleu du Maine -rotuisen lampaan villaa Ranskasta, niitä aivan ensimmäisiä tuotoksia rukilla. Kivaa kehrättävää, mutta hieman karkeaa ja kovaa suomenlampaaseen verrattuna. Kuvittelen kuitenkin, että saan tästä itselleni ihanaisen version Kiviset pellot -puserosta, vähän pienemmän kuin ensimmäinen miehen kokoon tehty pusero. Sellaisen mikä kestää käyttöä nyppyyntymättä. Tässä värissä siitä tullee kuitenkin mieleen enemmän laguunit kuin lammashaat, hih.

The handspun yarn is French Bleu du Maine which I spun years ago. It was very easy to spin. I hope to make a nice Rocky Fields sweater for myself with this yarn. Even though in this colour, it will remind me of lagoons rather than sheepfolds, hehee.

Trinititis eli suomeksi vatutusta

Ensinnäkin kiitoksia onnitteluista ja runsaista kommenteista! Hämmentäviä nuo guru- ja kulttikommentit. Taidanpa pitää matalaa profiilia tulevina vuosina. En oikein usko guruihin. Kun oikein kovasti johonkin guruun uskoo, niin voikin jäädä omaehtoinen oppiminen vähemmälle. Parempi olla oman itsensä guru vaan.

Mutta nyt minuun on iskenyt trinititis eli trinity stitchiä pukkaa puikoilta. Trinity stitch tunnetaan suomeksi nimellä karhunvatukkaneule, englanniksi myös nimillä bramble stitch, cluster stitch tai blackberry stitch. Ainakin tämä Utunan punainen villasilkkilanka muistuttaa väritykseltään kovasti villivadelmia, siitä otsikko. Aika pitkästyttäväksi kolme-nurin-yhteen pitemmän päälle nimittäin käy. Yksi huivi vielä menee, mutta kolmannen kohdalla alkaa jo tökkiä. Ystäväni B. Rick Wall tai suomeksi Tiileri, joka on muuten kova poika pingottamaan, avusti taas kuvauksissa.

Idea käyttää juuri karhunvatukkaneuletta huiviin tuli Victorian Lace Today -kirjasta, mutta aika erilaiseksi tämä malli kehittyi. Eipä siinä taida olla samaa kuin kolmiomuoto. Ensimmäinen huivi oli valkoinen ja siinä reunuksen inspiraationa oli suopursun runsas ja huumaava kukinto. Lanka oli peräisin Röykkälän lammastilalta, Kivisuon kylältä, ja siellä soisilla seuduillahan suopursuja riittää.

Lately I've been suffering from an acute attack of trinititis. This is the third shawl in trinity stitch I've made in a short time. The idea to use this stitch for a shawl came originally from Victorian Lace Today, but it evolved quite a lot on the way. The first shawl was white, made from the rygja wool of the sheep farm we visited in May, and the design inspired by the marshy lands and wild rosemary which is abundant over there. Looks good in semisolid colour as well, don't you think?

Kehruutakin olen harrastanut aina kun aika antaa myöten. Villakampojen käyttöä harjoittelin aivan uskomattoman ihanalla alpakalla, jota sain yllättäen ja pyytämättä Ranskasta. Bloggaan siitä kehruublogissani, kunhan ehdin. En malta olla lisäämättä loppuun kuvaa langasta, joka on pehmeintä ikinä ja kauniin kiiltävää. Kaverin alpakkaa pitäisi myös kehrätä muutama sata grammaa ja käydä demonstroimassa kehruuta Keuruulla ensi perjantaina. Itse asiassa siitä voi tulla ihan kivaa, sillä Villasukka tulee mukaan kehräämään ja Kipakat neulomaan Rahikkalan tilalle. Ohjelmassa on myös keskiaikainen konsertti illalla. Mielenkiintoista. Ja ennen loman loppua pitäisi ehtiä vielä Särkänniemeen kehrääjien kesätreffeille sunnuntaina 2. elokuuta. Teija oli laittanut niistä ilmoituksen kommentteihin. Hän varmaan kertoo enemmän treffeistä lähiaikoina blogissaan.

It's funny how busy one can be on a holiday, but I've tried to spin as much as I can. I practiced the use of woolcombs on some very fine alpaca fibres I got from France as a surprise gift. I'm going to write about it in my spinning blog shortly, but I cannot help adding a pic of the softest, smoothest yarn I've ever spun in my life. It has a lovely sheen. Then I'd have to spin some Finnish alpaca from a friends farm and give a spinning demonstration at an iron age festival in Keuruu next week on Friday. Luckily I shall not go there alone but my friend Villasukka will be there, too, with her spinning wheel and some friends from our knitters' group Kipakat as well. The following weekend, on Sunday 2nd August, there will a spinning get-together in the Särkänniemi Amusement Park in Tampere, one of the summer highlights for Finnish spinners I'm sure. Teija is organising the event, so if we need to know more, please ask her.

Muodin huipulla :: Project Runway

-ko? Uusi aluevaltaus: ihan itse suunniteltu huivi! Neiti N esittää Twiggyä. Tarkka havainnoitsija voi erottaa villalangan seassa oranssin puuvillalangan. Se on niin sanottu elämänlanka. Laitoin sen sitä varten, että reunaosuuteen voi tulla joku virhe. Ja tulihan siihen. Neuloin sen nimittäin väärin päin. Mutta ei se mitään, kyseessä on vasta testiversio. Kerron myöhemmin lisää, kunhan saan reunuksen purettua ja neulottua uudelleen ja huivin speksit muutenkin kohdalleen. Olen ihan innoissani, jeee!

Miss N. posing with a new lace shawl. It's my own creation. Can you believe it, I actually designed a lace shawl! If you look carefully, you may detect a thin orange thread amidst the wool yarn. It's the lifeline which I left there in case I make a mistake with the border. And I did - I knitted the border the wrong side up. But this was only a test version, it's easy to frog and redo. I will write more about this project as soon as I get the border redone and the specs for the shawl ready. I'm so excited!!!