Addiktio

Se tuli pyytämättä ja yllättäen. Nimittäin kutsu tutustumisretkelle kahteen kehräämöön, Salo-Angoraan ja Virtain Villaan. Ei siinä mitään, minut saa mukaan mihin vain, kun mainitsee sanan"villa", varsinkin kun sen läheisyydessä mainitaan myös sana "kotimainen".

Ensin poikettiin tutun lampurin kanssa (tai, no, parinkin tutun) Salo-Angorassa paikassa nimeltä Itä-Aure. Kehräämön nimi oli minulle tuttu siitä, että Tampereen lammasmarkkinoilla myytävät langat on usein kehräytetty juuri tuossa kehräämössä. Minulla oli sellainen käsitys, että paikan omistajat ovat aikalailla ekohenkistä porukkaa. Mielikuva vain vahvistui kehräämössä. Kehräämö on pieni, varsinkin jos sitä vertaa vaikkapa Pirtin Kehräämöön, jossa kävin Kipakoiden kanssa keväällä. Se on kuitenkin monien pikkulampureiden suosima, sillä siellä kehrätään pieniäkin villaeriä. Omistajapari vaikutti myös ennakkoluulottomalta ja kokeilunhaluiselta: jutustelun lomassa paljastui, että koirankarvojen, alpakan, mohairin ja ruotsalaisten ryalampaiden villojen lisäksi siellä oli kehrätty myös tupasvillalankaa ja sekoiteltu lehmänkarvoja mattolankaan! Lisäpisteitä paikka sai minulta komeista ja seurallisista vahtikoirista ja kolmesta uteliaasta kissasta, jotka tulivat vieraita tervehtimään. Ostin kehräämöltä kokeeksi pari vyyhteä mohairlankaa värjättäväksi.

Virtain Villa Oy oli sitten ihan eri kokoluokan laitos, yksi Suomen suurimpia 20 000 villakilon vuosituotannollaan. Laitteiden puolesta kapasiteettia lienee enempäänkin. Sinne oli järjestetty Hyvä lammas -hankkeen osallistujille kehräämön esittely ja pääsin vähän kuin salamatkustajana paikalle. Omistaja esitteli meille mm. erilaatuisia kehrättäväksi saapuvia villoja. Yksi musta villaerä oli niin hyvännäköistä ja roskatonta, että olisin mielelläni napannut pussin mukaani käsin kehrättäväksi.

Virtain Villa jalostaa suomalaista villaa karstalangoiksi, hahtuvaksi ja huovutusvillaksi. Puhdasta suomenlampaan lankaa kehräämöltä ei saa (jos asiakas ei sitä nimenomaan tilaa), vaan suomenlampaan sekaan sekoitetaan aina pieniä määriä liharotuisten ja risteytyslampaiden karkeampaa villaa. Huovutusvillaan sen sijaan käytetään puhdasta suomenlammasta ja se sopii myös kehräykseen.

Kehräämöllä on oma pesula, jossa kaikki villat pestään ennen kehruuta. Asiakkaan erityispyynnöstä myös langat voidaan pestä, muuten langat myydään pesemättöminä eli niissä on jäljellä kehruuöljyä. Meille näytettiin mallivyyhtien avulla, miten langat kannattaa aina pestä ennen käyttöä, silloin ne vasta pääsevät oikeuksiinsa tai puhkeavat kukkaan tai miten kukin asian ilmaiseekin. Kehräämö on varsinkin värjärien suosima, sillä luonnonväriset langat ovat hinnaltaan edullisia. Kehtaanko sanoakaan, millaisen säkin kanssa sieltä poistuin. Kaksi ja puoli kiloa, eihän se ole paljon mitään! Varsinkin kun kaikki kaapit pullistelevat jo lankaa.

Kehräämöllä tuli esille paljon mielenkiintoisia asioita lampureiden ja kehräämöiden näkökulmista, mm. Suomen korkeat rahtimaksut puhuttivat. Lanka-addiktin kannalta mielenkiintoinen detalji oli, että Virtain Villasta saa myös yksisäikeistä hahtuvaa. Sitä kyselevät kehrääjät ja lovikkavanttuiden tekijät, oikeat hifistelijät, joille ei kelpaa tavallisen kaksisäikeisen hahtuvan työstäminen kaksin- tai kolminkertaisena, vaan pitää olla viisi- tai seitsemänsäikeistä! Normaali kaksisäikeinen hahtuva on paksumpaa kuin yksisäikeinen, sillä jälkimmäinen on oikeastaan esilankaa, josta kehruukone kehrää normaalia villalankaa. Sain mukaani muutaman kiekon ohutta hahtuvaa, jotka lupasin kiikuttaa Tampereen lammasmarkkinoille (Tallipihalla, 9. - 10.10.2010) mahdollisten kehruuta opettelevien käyttöön.

Varsin villapitoinen päivä siis kaiken kaikkiaan. Varsinkin kun jäi aiemmin kertomatta, että menomatkalla poikkesin Tampereen uudessa LankaMaailmassa Lielahdessa. Sieltä tosin matkaan tarttui vain puolisentoista kiloa tarjousvillalankaa, köh köh.

Pirtin Kehräämöstä vielä

Neuleretriittijutussa mainitsin käynnistämme Pirtin Kehräämössä Mikkelin Hiirolassa. Laitan tänne ylös muutaman kehräämössä esiin tulleen asian. Muuten en niitä muista kuitenkaan.

Villan vastaanotto ja lajittelu

- Pirtin Kehräämön langat ja hahtuvat tehdään Suomessa kasvatettavien lammasrotujen villoista: suomenlammas, kainuunharmas, ahvenanmaanlammas mutta myös liharodut texel, oxford down, dorset ja rygja sekä näiden risteytykset
- lampuri saa villasta korvauksen laadun mukaan - huonolaatuinen, likainen villa on jätettä
- jotkut lampurit tuovat aina roskista puhdistettua ja hyvälaatuista villaa; kehräämön kokemuksen mukaan valitettavan usein on niin että mitä suurempi lammaskatras, sitä huonommat villat
- kehräämöllä poistetaan ensin käsin suurimmat roskat, jos lampuri ei ole jo poistanut niitä
- kehräämö karstaa ja kehrää myös lampureiden ja muiden tilaajien villoja, jolloin pienin käsiteltävä erä on 20 kg (yhtä väriä)
- pari kuvaa kehräämöltä saamastani villaesitteestä (klikkaa kuvat isommaksi)

Pesu

- villa pestään ennen kehruuta - joko se lähetetään suurissa erissä Englantiin pestäväksi tai pienet erät pestään kehräämöllä käsin teräsaltaissa, lingotaan ja laitetaan kuivumaan viljankuivuria muistuttavaan suureen kuivuriin
- periaatteessa pesu tapahtuu aivan samalla tavalla kuin kotona: altaaseen niin kuumaa vettä kuin tulee, tahnamainen erikoispesuaine sekoitetaan veteen ja villat sinne, annetaan liota hetken, sitten huuhtelut samanlämpöisissä vesissä, villaa ei liikutella, jotta se ei huovu
- kehräämöllä oli ennen oma kaivo ja jätevesijärjestelmä, nykyään kaupungin vesilaitos huolehtii vesistä; lämmityksenä maalampö (putket kehräämön omistavan Lammastaloussäätiön omissa metsissä )
- Englannista tulevissa villapaaleissa on vielä roskia, villasta ei poisteta kasvijätettä kemiallisesti

Karstaus

- pesty villa menee ensin avauskoneeseen, jossa sekoitetaan haluttu väri ja lisätään mahdolliset muut kuidut: nailon, silkki, koirankarva, mohair, angora, pellava, nokkonen...
- avauskoneesta kuidut ohjataan karstauskoneille, joilla tehdään karstalevy ja esilanka (hahtuva) karstalankaa varten
- harmaat ja vaaleanruskeat sävyt saadaan sekoittamalla valkoista ja luonnonmustaa villaa
- karstauksessa pitää ottaa huomioon villan värit: värjätyn jälkeen ei heti valkoista! 
- kehräämössä ilma on kostea ja hyvin lämmin, jotta kuidut eivät sähköisty ja pölise

Kehruu

- kehruuöljynä käytetään pellavaöljyn ja veden seosta
- 1,5 kg:sta villaa tulee 1 kg lankaa
- kampalangassa käytetty topsi teetetään Englannissa; kampalangan valmistuksessa ei tule jätettä juuri ollenkaan (lyhyet kuidut ja roskat erotettu jo kammatessa)

Värjäys

- Pirtin Kehräämön värikarttojen värit vaihtuvat hyvin harvoin

- langat ja hahtuva värjätään Suomessa Pirkanmaan kotityön värjäämössä
- liukuvärjätyt sekoitetaan käsin: yksi työntekijä istuu jakkaralla koneen päällä ja syöttää villaa tietyn kokoisissa erissä ja tietyssä järjestyksessä karstakoneeseen
- Pirtin liukuvärjätyillä langoilla ja hahtuvilla on nimet ("Sateenkaari", "Ruska", "Kevät", jne.), jotka työntekijät muistavat paremmin kuin pelkät numerot
- väreistä vanhin ja myydyin on sateenkaarilanka, muita kestosuosikkeja ovat punamusta ja sinivalkoinen liukuvärjätty

Muuta

- lampuri tai tilaaja saa halutessaan lankansa vyötteettömänä ja pesemättömänä (kehruuöljy mukana) tai pestynä
- kaupan hyllyihin menevät vyötteelliset langat on pesty kehruun jälkeen