19.5.10

Neulontaretriitti 2 :: Knitting retreat 2


Kahdeksan keskisuomalaista Kipakkaa neulojaa matkasi viikonloppuna Mikkeliin neulomaan, kehräämään ja tutustumaan sikäläisiin käsityönähtävyyksiin. Matka oli rattoisa, virkistävä ja inspiroiva. Ohjelmaa, puhetta, naurua, kehruuta ja sen opetusta, autossa istumista ja yleistä hälinää oli äkkiseltään niin paljon, että eilinen päivä meni ainakin minulta toipuessa. Olin ottanut harteilleni matkan järjestelyt ja vaikka en siitä tietoisesti stressannutkaan, niin jälkikäteen tuntuu, että jonkinlaista jännitystä reissun onnistumisesta olin tainnut kuitenkin tiedostomattomasti kokea koskapa väsymys on tätä luokkaa. Kun kesäkin päätti tulla Suomeen juuri saman viikonlopun aikana, kotiin palatessa ja vihertynyttä pihaa katsellessa tuntui kuin olisi ollut poissa vähintään viikon.

Mikkeli ja retkikohteet olivat minulle ennestään tuttuja paikkoja, mutta ajattelin että ryhmämatkalla saan kuulla myös esittelyt paikoista, joissa olen käynyt vain asiakkaana. Ja juuri niin kävi. Seuraavaksi voimmekin suunnata jonnekin aivan uuteen kohteeseen. Kipakat voisi itse asiassa testata käsityömatkoja laajemminkin. Ehdotukset ja sponssaus tervetulleita, vink vink.

Meidän piti alun perin majoittua Villa Laurilan aittoihin, mutta ilmat olivat toukokuun alussa niin koleat, että talviasuttava mökki tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Valintani osui Iso Härkä -nimiseen mökkiin, mikä tietenkin on hieman huvittavaa oman blogin nimeä ajatellen. Vakuutan, että kyseessä oli pelkkä sattuma. Mökin sijainti lähellä kaupunkin keskustaa pienen niemen nokassa oli ihanteellinen ja rauhallinen meille neulojille, varsinkin kun tähän aikaan vuodesta olimme niemen ainoat asukkaat. Omistaja sitä paitsi tuntui aidosti arvostavan jaloa käsityöharrastustamme.



Menomatkalla perjantaina kävimme Pirtin Kehräämössä oppimassa, miten kotimaisista villoista tehdään lankaa ja hahtuvaa. Tuore toimitusjohtaja Tarja Gråsten-Tarkiainen tuntui olevan hyvin vastaanottavainen neulojien ajatuksille ja kehitysideoille, mikä oli ilo havaita. Kiitokset myös Päiville asiantuntevasta opastuksesta! Pirtin Kehräämöstä on näköjään kirjoitettu vastikään toinenkin tuore blogiraportti, joten mitäpä minä siitä enempää, käykää lukemassa Pirlen blogista.


Lauantaina kävimme ensin Kenkäverossa ja vanhassa puupitsipappilassa herkullisella lounaalla. Sitten oli vuorossa Raijan Aitta Majavedellä. Kukkarot tyhjenivät kivasti pellavalankoja ja -kankaita ostellessa. Kehrääjille muuten tiedoksi, että Raijan Aitassa olisi myynnissä lähes käyttämätön, yksipolkusiminen Louët S17 -rukki sopuhintaan (tiedustelut suoraan Raijan Aittaan, please).



Osa porukasta koki vielä reippaan hikisen automatkan Ristiinaan, jossa teimme hikisen kuuden kilometrin kävelylenkin Astuvansalmen kalliomaalauksille (PDF-esite). Iso hirvi tekee minuun näköjään aina yhtä suuren vaikutuksen, tunkee väkisin uniinkin.


Aina välillä neulottiin ja kehrättiin. Hannalea sai lähes valmiiksi pöllöpuseron lintubongarimiehelleen superihanasta Manusta ja monen muunkin neuleet edistyivät kiitettävää tahtia. Itse sain aloitettua yhden sukan, jonka myöhemmin kotona purin ja aloitin uudestaan. Näin minulle näköjään käy aina tällaisissa tilaisuuksissa; suu liikkuu, puikot ei. Kehräsin sentään pienen vyyhdin lankaa itselleni. Kehruuta opetin yhdelle jos toiselle Kipakalle sekä värttinällä että Dorothyllä (Majacraft Suzie Pro). Mervihän on jo addikti ja Suzie Pro -fani, mutta myös Katja taisi saada aika pahan rukkipureman. Marja, Tiina ja Anna-Liisa tyytyivät värttinään.

Sunnuntaina ihailtiin maisemia ja nautittiin luonnon rauhasta, neulottiin, syötiin, kehrättiin lisää ja siivottiin mökki. Iltapäivällä tehtiin vielä pikavisiitti Laurilan tilalle, jossa Auli esitteli meille kaikki ihanat eläimet ja tilapuodin. Täällä, kuten aikaisemmin Pirtin Kehräämöllä, surkuteltiin sitä miten villan arvostus ja raakavillan lajittelu- ja käsittelytaito on Suomesta melkein hävinnyt muutamassa kymmenessä vuodessa. EU:n tukemat lammashankkeet ovat jääneet paikallisiksi yrityksiksi, joista ei ole ollut mitään pysyvää hyötyä.

Lähtiessä Auli vilautti uutta kokeiluerää, kaksisäikeistä hahtuvalankaa. Tavallinen Pirtin hahtuvalankahan on nelisäikeistä, kaunista vyyhdeillä, mutta liian paksua oikein mihinkään järkevään neuleeseen. Villa Laurilan lanka on suunnilleen samanvahvuista kuin islantilainen Lett-Lopi, mutta suomenlampaan villasta kehrättyä ja siten aivan uskomattoman pehmeää. Tuleva hittituote, sanoisin, varsinkin jos sitä tehdään kaikissa suomenlampaan väreissä.


Kuva: Tiina E

Greetings from Mikkeli where eight members of our knitting club Kipakat spent the weekend knitting, spinning, sightseeing, admiring the lakeside and, of course, chatting cheerfully. We visited the Pirtin Kehräämö spinning mill, the biggest producer of woolen and worsted yarns made of Finnish sheep in Finland (yes, I know, proper English web pages would be greatly appreciated - we did tell that to the CEO) and were shown how yarn is made there. Basically they do everything else in the mill except scouring and combing which are done in the UK because the mill has no equipment for that. However, they do scour small amounts of fleece and yarn on order. Another place of interest was Raijan Aitta which specialises in linen products. The wall covered in different shades of tow fibres was especially spectacular (I got some nice background images for my iPhone) and so were the skeins of handspun linen.

As I had visited the Astuvansalmi rock paintings earlier and found them very inspiring, I took five courageous knitters to a 6-kilometer hike in blazing heat. I don't think they were disappointed. On our way home we stopped at the Laurila farm, to see the animals - sheep, llamas, poneys, chicken, goats, angora rabbits, curly-coated Mangalitza pigs, a donkey and a reindeer - and to do some shopping in the charming farm shop. The owner likes to experiment and refines the wool of her different animals to interesting products like the loosely spun Finnsheep yarn in the last photo. It is about the same weight as the Icelandic Lett-Lopi but has a much softer hand since it is made of pure Finnwool. Me likes a lot!

For more and better photos, go to the Kipakat blog :)

9 kommenttia:

pirle kirjoitti...

Onpa teillä ollut ihana viikonloppu! Ihmettelen energiaanne, että kaikkien tutustumiskierrosten ohella olette jaksaneet vielä neuloa ja kehräillä. Mutta naisporukassa voimat kasvaa - eikö vaan ;)
Tuommoisia retriittejä taidetaan tarvita täällä susirajallakin; laitetaan mietintään.

Kiitos vaan vinkistä blogiini. Viime kesänä retkeilimme Raijan Aitassa, se on tosiaan hullaannuttava paikka!

kerttu kirjoitti...

Olette kovia tyttöjä reissaamaan:) Mukavalta matkalta näytti kuvien ja tarinan perusteella!

LankaLuolan Marika kirjoitti...

Kuulostaa Super hienolta reissulta!

Anna-Liisa kirjoitti...

olipas vaan mukavaa. Mä oikeesti taas innostuin neulomaan sitä ikuisuus projekti huivia - ehkä se joskus valmistuu!!!

Leena kirjoitti...

On se vaan niin kiva lukea Äkin kankureiden ja teidän blogeistanne Mikkelin matkoista. Kyllähän nämä kotitienoon käsityöpaikat ovat hulppeita, että kyllä niitä kannattaa tulla kauempaakin katsomaan.Mitäs Jyväskylästä löytäisi muuta kuin käsityömuseon?

Mette aka mettuska kirjoitti...

Hee, meinasin tukehtua kahviini yhden lauseen takia ;D mutta jääköön sisäpiirivitsiksi. Reissu oli mahtava!!! Siitäkin huolimatta, että autoni yritti kokeilla hermojani...

Pirkko kirjoitti...

Leena: Me nähtiin Keski-Suomen liikenteen bussi Kenkäverossa ja menossa Raijan Aittaan. Äänekoskelaisia siis, kiitos tiedosta.

Käyntikohteita Keski-Suomessa lyötyy näköjään kätevästi Luovan Pajan ylläpitämältä sivulta (karttaa klikkaamalla saa paikkakuntakohtaisen listauksen). Esmes Käsityöpaja Kivitasku Muuramessa on hyvin erikoinen kohde huovutettuine menninkäisineen ja tonttuineen, samoin Design Alonen Jyväskylässä, jos metalli/kivityöt kiinnostavat. Petäjävesi ei ole kaukana Jyväskylästä, siellä on vanhan kirkon lisäksi ainakin Käsityötalo ja Piiku.

Vaajakosken Naissaari osuu Mikkelistä tullessa matkan varrelle. Siellä on viehättävä antiikkikahvila ja Wanha Paja -niminen liike, jossa on kaupan keskisuomalaista designia ja sisustustavaroita. Pandan tehtaanmyymälä on myös ihan lähellä Naissaarta ;-)

Käsityön museon vieressä on TaitoShop ja sen lähellä kaikki kolme Jyväskylän lankakauppaa, joten eiköhän täällä ihan kivasti kukkaro kevene.

Näppi kirjoitti...

En oo kade en oo kade eeeennnnn.

Susi kirjoitti...

Löysin tänne sun blogiin lampolan kautta :) Itse oon siellä nimimerkillä Suusanna. Mä oon ihan samaa mieltä tosta Laurilan kaksisäikeisestä hahtuvalangasta, aivan ihanaa ja pehmeää! Oon hamstannut sitä hieman...siis ihan pikkiriikkisen vaan...öhöm... Loistava keksintö taas kerran Aulilta :D

Lähetä kommentti