Tuntuu siltä, että maailma on pysähtynyt hartioilleni. Se painaa, ei pysty tekemään juuri mitään, ei käsitöitä eikä istumaan tietokoneella. Toivottavasti se siitä kohta siirtyy. Jonkun toisen hartioille, luultavasti.
The whole universe seems to be stuck on my shoulders, so it feels. It is heavy. Impossible to knit, spin, or even sit at the computer for very long. I hope it will soon move. To someone else's shoulders, I suppose.
L'univers s'est posé sur mes épaules, il me semble. Il pèse. Pas possible de tricoter, crocheter, filer ni de rester devant l'ordi trop longtemps. J'espère qu'il se déplace vite. Sur les épaules de quelqu'un d'autre, évidemment.
Sitä odotellessa, pillereitä syödessä, ulkoillessa ja rentoutusharjoituksia tehdessä, olen tuumaillut uutta tuotemerkkiä: IHAN MUUTA. Lausutaan kuten ihAMMUUta ;). Ihan muuta voisi olla sopiva motto myös myöhemmällä elämälleni, siltä vähän tuntuu ainakin nyt. Vähemmän stressiä.
Olen myös ihmetellyt, miten ihmisellä voi olla piintyneitä käsityksiä itsestään. Kuten nyt sekin, että en ole mikään pitsinneuloja. Vaikka tein viime vuonna monta hartia- ja kaulahuivia. Nytkin viimeksi, kun en ole raskaita neuleita voinut käsitellä, kutaisin tällaisen unelmankeveän luomuksen Ranskasta saamastani mohairlangasta. Ihan nätti. Virheet, joita siinä on aika paljon, eivät loppujen lopuksi häiritse. Mallin sai ilmaiseksi, kun tilasi
Interweave Knits -lehden (alennuksessa tammikuussa).
Since I just can't sit still, I've been knitting something light. It's the Orenburg Scarf, a free knitting pattern from Interweave Knits. It's funny how I still think of myself as not being a "lace person". Even if I knitted a number of lace shawls and scarves last year.
Parce que je ne peux rester assise sans rien faire, j'ai tricoté quelque chose de léger, comme cette écharpe Orenburg (modèle gratuit d'Interweave Knits), de la laine que Jeanne-Marie m'a envoyée en été. C'est curieux comme je pense toujours que la dentelle n'est pas pour moi. J'en ai pourtant tricoté nombreuses l'année dernière. Il est vrai que je ne suis pas perfectionniste; il y a plusieurs petites erreurs dans cette écharpe, mais elles disparaissent assez bien dans la totalité, n'est-ce pas?
Enkä aio lopettaa pitsinneulontaa tähän. Minulla on varastossa kilometri lisää ohutta mohairlankaa, vahvan punaista, oikeaa energialankaa, sekin Ranskasta saatua. En löytänyt langalle mieleistäni mallia, joten tilasin kirjan, jonka moni muukin bloggaaja on näköjään hankkinut viime aikoina:
Victorian Lace Today. Näin nimittäin tuon kirjan kirjoittajan haastattelun
videolta jokin aika sitten. Oli niin mukavan tavallisen ja vaatimattoman oloinen naisihminen, että ajattelin, että tuohon kirjaan voin minäkin sijoittaa roponi. Jane on tehnyt suuren työn koodatessaan viktoriaanisen ajan neulemallit nykyneulojien puikoille kääntyvään muotoon. Kirjan kuvituskin on loistava. Ah, Cambridge, olen käynyt siellä joskus nuorempana.
And I'm not going to quit knitting lace. On the contrary, I ordered Jane Sowerby's book Victorian Lace Today as soon as I saw this video interview of hers. She's done a wonderful job in decoding the Victorian knitting patterns for the modern knitter. And the pictures in the book are marvelous. I visited Cambridge in the 1980's as I was working in London as an au pair.
La dentellite m'a attaquée gravement. Dès que j'ai vu sur la vidéo d'un interview de Jane Sowerby, j'ai commandé son livre Victorian Lace Today. Jane a accompli un travail énorme en décodant les modèles anciens dans le langage de nos jours. Et j'adore les photos de ce livre. J'ai visité Cambridge dans les années 80 et j'aimais bien la ville. Et ce ne sont pas les laines qui me manquent pour faire de jolis projets. J'ai plus d'un kilomètre de fil mohair que Muriel m'a envoyé via la boutique Alysse Creations de Sandrine. Croyez-moi, mes amies, je pense souvent à vous en tripotant mes laines :)
Mutta takaisin noihin ennakkokäsityksiin. Tämä toinen homma tuntuu sopivan minulle kuin nenä päähän.
I consider myself more of a "wool person" or a "colours person". I feel alive when I get to dye wool and blend my own carded batts. I guess I could order ready-made wool tops or batts on the Internet and spin those. But no, I have to do all the dirty work from A to Z: find a local farmer who sells raw wool (not that easy; they don't advertise much), buy the wool (have made mistakes, had to toss the whole shipment to compost because of too much vegetable matter), pick up dirt, scour, dry, pick up any seeds and VM that still remain, tease the fibers, card, spin, ply, wash the yarn, let it try again. Then I am happy. Also, it is good for me to know where the wool comes from, even better if I know the sheep's name.
Si je ne suis pas une "personne dentelle", je suis bien une "personne laine" ou "personne laine". Quand je teins, mélange, carde et manipule mes toisons et laines, je suis heureuse. Je pourrais bien acheter des préparations de laine toutes faites sur l'internet. Mais non, je dois faire tout: trouver les vendeurs de toisons locales (pas facile à trouver), acheter les toisons (pas réussi dans tous les achats, certaines toisons trop sales ont été jetées dans la composte), nettoyer les toisons, les laver, sécher, éplucher, carder, filer, retordre, laver et sécher de nouveau. Quand je fais tout cela, je suis heureuse. Et je suis d'autant plus contente si je connais le nom du mouton dont je file la laine.
Kun saan melskata villojen ja värien kanssa, niin siinä puuhassa olen kuin kotonani. Voisin tietysti tehdä kaiken helpomminkin, ostaa valmiiksi puhdistettua ja kammattua villatopsia netistä, värjätä sen nopeasti mieleisekseni (tai jättää värjäämättä) ja kehrätä surauttaa langaksi. Mutta ei, minun pitää saada tehdä kaikki vaikeimman kautta: ostaa villa kaikkine roskineen ja p**koineen (eivätkä ne ostokset ole aina onnistuneet, vaan on pitänyt luovuttaa jo tässä vaiheessa ja heittää kehruukelvoton villa kompostiin), nyppiä roskat, pestä, huuhtoa, kuivattaa, nyppiä lisää roskia ja erotella kuidut, karstata, nyppiä samalla taas roskia, sekoittaa eri värejä ja taas karstata, kehrätä, kerrata, pestä, huuhtoa, kuivattaa. Sitten on hyvä. On myös hyvä, jos tiedän, mistä ja minkä nimisestä lampaasta villa on peräisin.
Tämä lanka on Riidankylväjä-nimisestä kainuun harmaksesta (nimestään huolimatta hyvin sävyisä lammas, kuulema). Harmaa villa oli kyllä aika erikoista. Minulle on parin vuoden kehruukokemuksen perusteella syntynyt jo mielikuva jonkinlaisesta "keskivertovillasta", joka on suhteellisen hieno ja pehmeä suomenlampaan villa, kuitenkin sellainen lievästi pistelevä. Kainuun harmasten villa tuntuu yleensä paljon pehmeämmältä. Etenkin pestessä sen huomaa selvästi ja valmiissa langassa. Tämän Riidankylväjän villa poikkeaa kaikista muista kehräämistäni villoista. Se ei muistuta oikeastaan villaa ollenkaan, vaan pikemminkin jotain selluloosakuitua. Karstatessa se ei pysy kiinteänä levynä, vaan hajoaa, vaikka kuidussa on pituutta. Kehrääminen onnistui kuitenkin ihan hyvin, kun kehräsin tavallista paksumpaa säiettä ja mukana oli vähän värjättyä toisen kainuun harmaksen ja suomenlampaan villaa. Valmis lanka on kuitenkin villaisen tuntuista ja pehmeää.
This yarn is made of Grey Finn sheep (grey sheep of Kainuu). The wool was different from any other wool I've spun. If you spin a lot, you get a feeling of "standard wool", which in my case is Finnwool: relatively fine and soft wool which may still itch a little. Usually the wool of the grey Finn sheep is softer, not itchy at all. But this wool was like cellulose. When I carded it, it did not stay as a firm batt but disintegrated even if the fibres were fairly long. Because of the long coloured fibers it was spinnable, nevertheless, and spinning a relatively thick strand helped. I think the resulting yarn is lovely, soft and warm.
Ce fil vient d'une brebis qui s'appelle Querelleuse (une brebis très docile malgré son nom, on m'a dit). La race est mouton gris de Kainuu. La toison ne ressemblait à aucune laine que j'avais filée avant. Quand on a filé pendant un temps, on commence à avoir un sens de ce qui "normal" comme laine. C'est comme un standard avec lequel on compare toutes les autres laines. Dans mon cas, le standard c'est la laine des moutons finnois, la Finnwool, qui est assez doux et fin mais qui gratte un peu. La laine des moutons de Kainuu est généralement plus fin et ne gratte pas du tout (à mon avis). Mais cette laine était comme de la cellulose. En cardant la laine ne formait pas une nappe ferme mais la nappe commençait à se décomposer aussitôt. Elle était filable, quand-même, et le fil qui en résulte est très doux et moelleux.
Olen tehnyt muitakin värisekoituksia ja lankoja, mutta niistä myöhemmin lisää. Tällä viikolla lähtee
Tricotin-forumin vaihtovyyhti rapakon taakse ja ensi viikolla
ranskankielisen kehruuforumin vastaava vyyhti Eurooppaan. Molemmissa vaihdoissa dedis on ystävänpäivä, jolloin julkistan myös saamani vyyhdit. Olen jo saanut aarteeni USAsta :)
Tricotin-vaihdossa ei ollut mitään erityistä teemaa, vaan siinä piti kehrätä vaihtikselle "aarre" hänen toiveidensa mukaan. Toisessa vaihdossa on teemana tuli ja jää (sananmukaisesti "Tuli kytee jään alla"), ja se on tuottanut minulle kyllä melkoisesti päänvaivaa. Sen lisäksi pitäisi ottaa huomioon vaihtiksen omat toivomukset: pehmeitä, pörröisiä kuituja ja paljetteja. Hohhoijaa, taitaa tuo viimeksi mainittu jäädä minulta lisäämättä. Iltalukemisena on ollut tiiviisti Diane Varneyn
Spinning Designer Yarns, ja uusia kehruutekniikoita on tullut kokeiltua, mutta lanka on vielä kehräämättä. Tänään, kun tuli tuo Victorian Lace -kirja, rukilla alkoikin syntyä ohutta huivilankaa Kainuun harmaksesta. Äidille synttärilahja, jos hyvin käy.
I'm participating in two skein swaps which both have Valentine's Day as deadline: the Spin Me a Treasure swap of Tricotin.com and the French spinners' forum swap. I'm sending my skein for the Tricotin swap this week (very far). Spinning the skein was pretty easy because you had to make a skein according to your swapee's wishes, and my pal was not very difficult to please. I already got my "treasure" from the States, but more about it later ;)
The other swap is trickier. First, there is a theme which includes fire and ice. And then you have to consider your pal's preferences. And my pal would like yarn with soft fibres in red or blue, and sequins. I have read Diane Varney's book Spinning Designer Yarns inside and out, studied the pictures, made small bits of yarn and still haven't found a way to realise a yarn that would fulfill both requirements. I already think I'm going to skip the sequins this time. And as I got the Victorian Lace book, I simply had to try my hands on a lace-weight yarn. Some nice grey Finn sheep on my bobbin right now. A shawl for my mother's birthday will in the making very soon if everything goes as planned (with my spinning, you never know).
J'ai fait d'autres mélanges de fibres, aussi, mais j'en parlerai davantage plus tard. Je participe dans deux échanges d'écheveaux filés main actuellement. Dans celle de Tricotin.com, on doit filer un fil selon les désirs de son "filleul" et on reçoit un autre de son "marrain". J'ai filé le mien pour ma filleule qui n'était pas trop exigeante. Je l'enverrai cette semaine, très loin. J'ai déjà reçu mon trésor de ma marraine des Etats-Unis! Mais je m'en montrerai des photos qu'après la St Valentin, la date fixe pour ces deux échanges.
Pour l'échange du Forum de filage, qui a pour thème "Le feu couve sous la glace", j'ai eu beacoup du mal à trouver de quoi filer. J'ai lu et relu le petit bouquin de Diane Varney sur la fabrication de fils fantasie, j'ai essayé différentes techniques de filage, et je n'ai pas encore trouvé de bonne solution. Ma filleule voudrait des fibres douces en rouge ou bleu et des paillettes. Je pense que je vais oublier les paillettes, quand même. Mais on verra. Maintenant que j'ai le livre sur les dentelles, j'ai bien sûr commencé à filer un fil fin pour un châle. Que la nuit porte conseille pour le fil d'échange :)
