Teinpä kieron kehrävarren, väärän värttinän rapasin

Lukiluki, Neulova lehmä on oppinut kehräämään värttinällä! Viime hetken paniikki on paras motivaattori, se tuli todistettua jälleen kerran. Ensi lauantaina pitäisi opettaa kehruuta neulojille, ja vasta viime sunnuntaina tajusin, miten värttinällä saa aikaan lankaa. Se ei vain koskaan aikaisemmin oikein iskenyt. Nyt kehräisin varmaan vaikka kepillä. Yllättävää kyllä muut perheenjäsenet eivät oikein arvosta tätä taitoa. Kummastelevat, miksi lankaa pitää tehdä noin hitaasti ja hankalasti, jos sitä saa aikaan paljon nopeammin rukilla. Niinpä. Mutta onhan värttinässä puolensa: se on halpa ja mobiili työväline ja luulenpa että oikein kevyellä värttinällä saisi hienosta kuidusta ohuempaa lankaa kuin rukilla.

Kuvan värttinä on vielä vaiheessa, kehrä kiinnittämättä ja pintakäsittely puuttuu. Taitava tyttöhän ei värttinöitä kaupasta osta. Niinpä pienessä paniikissa (jälleen!) ostin Puukeskuksesta maanantaina erivahvuisia pyöreitä koivurimoja ja Sinooperista pyöreitä puulaattoja (nappeja?) värttinöihin kehräksi. Istuva Härkä porasi nappien keskelle reiät ja istutti (tai istuttaa kun kerkiää) ne paikoilleen varteen. Varren päähän tulee vielä koukut ja voilà - toimiva kehruupeli on valmis. Eikä niitä koukkujakaan välttämättä tarvita. Sen todistin kehräämällä vähän kuituvaihtona Hollannista saamaani Coburger Fuchs -rotuisen lampaan villaa. Se on aika tahkeaa tavaraa, mutta kivasti punertavaa, mihin kettunimikin viittaa. Oikeastaan se on meidän koirien aluskarvan väristä.

Lookie, lookie - I have learnt to use a spindle! There's no better motivator than last minute panic, namely I'm supposed to teach spinning the next weekend to our local knitter's group. I knew many would prefer the spindle over a spinning wheel because spindles are so much cheaper for beginners. So, on Sunday I decided to learn the skill, and after a couple of hours I was able to produce some yarn. Uneven, overtwisted for sure, but nevertheless, it was yarn. Today I tried my hands on a homemade spindle. I bought some birch sticks and wooden buttons (the only thing I could find for a whorl) on Monday (in panic, again), today Sitting Bull had bored the holes in the buttons and even though they were not firmly attached yet, I could produce some yarn. The fiber is Coburger Fuchs, a very bulky stuff indeed, which I got from Holland.

J'ai appris à filer au fuseau - enfin! C'est juste au temps, car samedi prochain je dois aller donner un cours de filage à notre Tricocafé (cette fois-ci ce sera Filocafé donc). Il n'y a rien qui motive autant que la panique de dernière minute. Et pas question de me procurer des fuseaux de commerce pour le cours. Je les fabrique moi-même, avec l'aimable aide de Sitting Bull. Le fuseau que vous voyez ici n'est pas tout à fait prêt mais utilisable, comme vous pouvez le voir. J'ai pratiqué avec un peu de Coburger Fuchs que j'ai reçu en échange de Hollande.

Tänään minua muuten pyydettiin opettamaan kehruuta kansalaisopistolle. Kyseessä vain oli pellavan kehruu. En tunne oikein olevani mestari siinä lajissa, koskapa olen kehrännyt pellavaa vain kerran viime kesänä. En sittenkään, vaikka anoppi käytti langan pellavaverhojen kuteeksi (jonkun muun käsinkehräämän pellavalangan joukossa) ja verhoista tuli oikeastaan ihan hienot.

Today I got an e-mail from the local adult education centre. They are going to give a course on traditional crafts next autumn and asked me (!) to come and teach spinning. But it was flax spinning, of which I know very little about. So I had to decline. Still, I'm a bit surprised at where this blog of mine is leading me to because they had found me through the Internet. BTW, here's a picture of the curtains my mother-in-law made of my handspun linen and someone else's handspun yarn we found a flea market. The warp is industrial flax yarn. Considering the fact that the handspun yarns looked very lumpybumpy and felt very rough in the hand, the curtains are quite pretty.

D'ailleurs, on m'a demandé aujourd'hui de donner un cours de filage à l'institut populaire de notre région. Le simple fait d'avoir un blog et d'y parler de ces bricolages provoque vraiment d'offres inattendues. Pourtant j'ai dit non, cette-fois ci, parce qu'il s'agissait du filage de lin et je n'y connais pas grand'chose. Je ne l'ai filé qu'une fois et n'étais pas très contente du résultat. Ma belle-mère a utilisé mon fil pour tisser ces rideaux, avec un fil de lin aussi filé main que nous avons trouvé par hazard aux puces. Pour le trame, elle a utilisé un fil fin industriel. Une fois tissé, le fil n'est pas si moche ;)

Kieltäydyin tällä kertaa kunniasta, mutta Kehrääjien Killasta oli kuulema löytynyt opettaja nopeasti. Mutta voinen tässä mainostaa, että ensi syksynä Jyväskylän seudun kansalaisopistossa järjestetään perinteiset työtavat -niminen kurssi, johon pellavan kehruu kuuluu yhtenä osana syyskuussa. Opiston kurssiohjelmahan tulee koteihin loppukesästä. Tarkkailkaa postejanne!

En voi mitään, tuon kurssin nimi saa niskakarvani pystyyn. Se kuulostaa niin sellaiselta "ei sitä noin tehdä", "sinä et osaa", "onpa tökerönnäköistä" -touhulta. Vähän sama kuin käsityönopetus koulussa aikoinaan. Tai äidin opetukset. Yksi tapa tehdä ja that's it. Jos teit omalla tavallasi, ei kelvannut. Onneksi, ONNEKSI meillä on nyt Internet ja blogit ja lupa antaa kaikkien kukkien kukkia.