- Hyvää päivää! Tervetuloa Särkänniemen Lasten eläintarhaan! Nimeni on Sylvester eli tuttujen kesken Syltty vaan.
- Saanko esitellä vaimoni, Juliette ja tyttäreni Jade. Jahas, siellä onkin ruokailuhetki menossa:
Tällaisia hullunkurisia perheitä ja monta muuta näimme tänään kehrääjien kesäpäivillä Tampereella. Teija oli järjestänyt loistavat puitteet ulkona kehruulle. Meille oli varattu katokset sateen varalle. Niitä tarvittiin, sillä vähän väliä ropsahteli muutama vesipisara. Etenkin silloin kun lähdin kuvaamaan eläintarhan muita asukkeja kotiväen ihmeteltäviksi. Meille oli varattu ruoat ja kahvit ja muita herkkuja, vapaalippujakin (taidanpa lähteä huomenna miehen työhaastattelureissulle mukaan ja uudelleen Tampereelle, kun lomaa on vielä pari päivää jäljellä).
Kehrääjiä oli paikalla seitsemän, pari alpakankasvattajaa ja loput jo lammasmarkkinoilta ja Kipakoista tutuksi tulleita. Jokaisella kehrääjällä oli erilainen rukki. Tässä kuvassa vasemmalta Kromski Sonata, Majacraft Suzie Pro, Ashford Joy ja Majacraft Pioneer. Etualalla Alpakkayhdistyksen yhteiskäyttöön hankittu Louët Julia (saa sitä kuulema muutkin lainata). Teijalla oli lisäksi vanha perinnerukkinsa ja Krissellä Louët Victoria (ylemmässä kuvassa äärimmäisenä oikealla). Koepoljin tällä kertaa molemmat Louëtin uudet mallit. Kelpo rukkeja molemmat.
Yleisöä kävi paikalla tasaisin väliajoin, mutta he eivät kyselleet niin paljon kuin esimerkiksi markkinoilla, kun olen ollut kehräämässä yksin. Villasukka oli onnessaan, kun sai tilaisuuden puhua ranskaa. Madamet tosin tuskin huomasivat, että heidän kommentteihinsa vastattiin ranskaksi!Viisi tuntia meni kuin siivillä. Enimmäkseen aika kului rukkien ääressä jutellen, enimmäkseen päällekkäin ja lomittain, mutta jossakin välissä näytin muille, kuinka villakampoja käytetään. Luulenpa että kampakauppiaat saavat uusia asiakkaita, hih. Olin toivonut, että joku kehrääjistä osaisi näyttää minulle, miten pitkällä vedolla oikein kehrätään, kun en ole sitä taitoa vielä ehtinyt opetella. Se jäi seuraavaan yhteiskehruutilaisuuteen, sillä villani olivat vääränlaisia eikä kukaan ollut aivan varma oikeasta tekniikasta, vaikka yksi kehrääjä kyllä kehräsi huovutusvillaa aika vakuuttavan näköisesti. Seuraava tilaisuus onkin ilmeisesti lokakuussa, kun Tampereen Tallipihalla on taas lammasmarkkinat 10. ja 11. päivä.
Suurkiitos, Teija ja kanssakehrääjät hauskasta päivästä!
Vara-ammatti?
