- Hyvää päivää! Tervetuloa Särkänniemen Lasten eläintarhaan! Nimeni on Sylvester eli tuttujen kesken Syltty vaan.
- Saanko esitellä vaimoni, Juliette ja tyttäreni Jade. Jahas, siellä onkin ruokailuhetki menossa:
Tällaisia hullunkurisia perheitä ja monta muuta näimme tänään kehrääjien kesäpäivillä Tampereella. Teija oli järjestänyt loistavat puitteet ulkona kehruulle. Meille oli varattu katokset sateen varalle. Niitä tarvittiin, sillä vähän väliä ropsahteli muutama vesipisara. Etenkin silloin kun lähdin kuvaamaan eläintarhan muita asukkeja kotiväen ihmeteltäviksi. Meille oli varattu ruoat ja kahvit ja muita herkkuja, vapaalippujakin (taidanpa lähteä huomenna miehen työhaastattelureissulle mukaan ja uudelleen Tampereelle, kun lomaa on vielä pari päivää jäljellä).
Kehrääjiä oli paikalla seitsemän, pari alpakankasvattajaa ja loput jo lammasmarkkinoilta ja Kipakoista tutuksi tulleita. Jokaisella kehrääjällä oli erilainen rukki. Tässä kuvassa vasemmalta Kromski Sonata, Majacraft Suzie Pro, Ashford Joy ja Majacraft Pioneer. Etualalla Alpakkayhdistyksen yhteiskäyttöön hankittu Louët Julia (saa sitä kuulema muutkin lainata). Teijalla oli lisäksi vanha perinnerukkinsa ja Krissellä Louët Victoria (ylemmässä kuvassa äärimmäisenä oikealla). Koepoljin tällä kertaa molemmat Louëtin uudet mallit. Kelpo rukkeja molemmat.
Yleisöä kävi paikalla tasaisin väliajoin, mutta he eivät kyselleet niin paljon kuin esimerkiksi markkinoilla, kun olen ollut kehräämässä yksin. Villasukka oli onnessaan, kun sai tilaisuuden puhua ranskaa. Madamet tosin tuskin huomasivat, että heidän kommentteihinsa vastattiin ranskaksi!Viisi tuntia meni kuin siivillä. Enimmäkseen aika kului rukkien ääressä jutellen, enimmäkseen päällekkäin ja lomittain, mutta jossakin välissä näytin muille, kuinka villakampoja käytetään. Luulenpa että kampakauppiaat saavat uusia asiakkaita, hih. Olin toivonut, että joku kehrääjistä osaisi näyttää minulle, miten pitkällä vedolla oikein kehrätään, kun en ole sitä taitoa vielä ehtinyt opetella. Se jäi seuraavaan yhteiskehruutilaisuuteen, sillä villani olivat vääränlaisia eikä kukaan ollut aivan varma oikeasta tekniikasta, vaikka yksi kehrääjä kyllä kehräsi huovutusvillaa aika vakuuttavan näköisesti. Seuraava tilaisuus onkin ilmeisesti lokakuussa, kun Tampereen Tallipihalla on taas lammasmarkkinat 10. ja 11. päivä.
Suurkiitos, Teija ja kanssakehrääjät hauskasta päivästä!
Vara-ammatti?
9 kommenttia:
Kyllä minä ainakin huolisin vara-ammatiksi ;)
Kiva kun on syksyllä lammasmarkkinat tiedossa. Täytynee laittaa päivä ylös. Mä voin sen pitkävedon sulle näyttää, jos et vielä silloin ole sitä oppinut. Se on ihanan helppoa, jos on sopiva kuitu siihen. Kaikki hyvin karstatut käyvät siihen.
Kivoja kuvia teistä:)
Kiitos Rina, Maikkia vähän kovistelin opettelemaan ja mulle opettamaan ens kerralla ;) Voisihan sitä netin kautta tosiaan yrittää opetella itsekin. Mulla on Kotiliesi-lehti jostain vuodelta 1939, jossa olisi hyvät kuvat tekniikasta myös. Laiska mikä laiska.
Kivoja kuvia tosiaan! Vähän harmittaa kun en päässyt tällä kertaa mukaan, mutta kun tuli remontti eteen ja pitää saada seinät maalattua että pääsee muuttamaan...
Pitkä veto on tosiaan hauskaa, olen harjoitellut sitä nyt värttinällä. Parhaiten itsellä onnistuu oikein kuohkeiksi karstatuista lepereistä, mutta maailmalla olen nähnyt myös kuvia miten kammattua topsia kehrätään taitteelta (spinning from the fold), pitäisi joskus kokeilla. Missä Kotilieden numerossa muuten on ohjeet? Vanhat lehdet ovat ihania, voisi etsiä sen kirjastosta käsiinsä :)
Jos olet liian malttamaton odottamaan niin tosi hyvät ohjeet on englanniksi siinä Intentional Spinner-kirjassa. Se on tosi kullan arvoinen. Lepereiden pitää tosiaan olla kuohkeita, vaikka olen kyllä ihan merinotopsia onnistunut kehräämään pitkävedollä.
Kiitos vinkistä, Rina! Harmi kun lainasin just käsikarstani yhdelle tarvitsevalle, mutta kaipa minä ne sieltä pian saan takaisin. Ajattelin kyllä yrittää opetella, kunhan ehdin taas kehräämään. Toivottavasti ennen lammasmarkkinoita.
Mukava nähdä kuvia teistä ja erilaisista rukeista.
harmi tosiaan, että välimatka on suuri täältä sinne Hämeeseen.
Ihania rukkeja :) ja niin monta eri merkkiä, mutta mikä niistä on paras? Kysyn minä, joka ei saa vanhaa rukkia kuntoon ja niin tekisi mieli ostaa uusi, pieniesi. matkaversio mutta valinnanvaikeus on kauhea:(
Lähetä kommentti