Laiskottaa. Ja hävettää, kun en ole saanut blogattua tästä aikaisemmin vaikka minua lahjottiin jo helmikuun puolella (ja se on harvinaista). Olin kuntoutuslaitoksessa täysihoidossa, kun mies soitti että minulle oli tullut pinkki paketti. Revin paketin auki heti kotiin päästyä ja sieltä paljastui superihana, SUURI,
tassukuvioinen villahuivi (kuvia ja mitat Marjutin blogissa). Marjut oli lähettänyt sen kiitokseksi
Tassun karvojen kehruusta. Tässä ei nyt mennyt työsuoritukset ihan tasan. Marjut valitti blogissaan, että kissat eivät olleet kiinnostuneita kieriskelemään huivin päällä ja lähettämään terkkuja meidän koirulaisille. Jotain kiinnostavaa huivissa kyllä oli, sillä voimakas pesuaineen tuoksukaan ei estänyt tutkimasta huivia tosi tosi tarkkaan ja loppuviimeksi kieriskelemästä sen päällä. Tässä ollaan jo vähän rauhoituttu.
Ei tassuhuivi kuitenkaan koirien lämmikkeeksi jäänyt, ehei. En olekaan itse saanut aikaiseksi (laiska!) tuollaista suurta huivia, jota voisi näytellä kehruunäytöksissä ja markkinoilla. Huiville tuli heti muutakin käyttöä. Siinä oli ihana lämmitellä flunssaisena. Kiitos, Marjut!
Niin se kuntoutus. Se oli kyllä hyödyllinen luultavasti koko loppuelämän kannalta. Opin kaikkea mielenkiintoista itsestäni. Kuten vaikkapa sen, että olen takaperin kävelyssä ihan parasta A-luokkaa. Puolen vuoden seurantajaksolla kuuden metrin takaperin kävelyn suoritusaika parani viisi sekuntia, vieläpä ilman harjoitusta. (Vai voikohan sitä harjoitella? Onko niin että takaperinkävelijäksi synnytään?) Kun vielä tietäisi, miten tuota taitoa hyödyntäisin. Muuten kunto on keskinkertainen ikäiselleni. Mikä ei ole huono uutinen sekään. Siitä on varaa parantaa.
Osa tämänhetkisestä laiskuudesta johtuu varmaan sairastamastani flunssasta. Käsityörintamalla on tapahtunut aika vähän. Muutamat sukat olen neulonut, mutta ne eivät kovin paljon lisää neulottuja metrejä. Laitoin muuten grammat ja metrit tuonne sivupalkkiin, kun eivät ne ketään muuta kiinnosta kuin itseäni. Kehräsin Kalajoki-sukista yli jääneet villat kolmisäikeiseksi langaksi, 85 g/210 m.
Monessa blogissa ja keskustelupalstoilla väitetään, että kolmisäikeisestä langasta saa kestävämmät sukat. Ne kun neuloo vielä pienillä puikoilla pelliksi, niin johan kestää. Testasin. Ei käy minulle. Pidän paljon enemmän pehmeämmistä, kaksisäikeisestä langasta neulotuista sukista. Tunnen jotenkin jalkapohjan alla tuon pyöreämmän langan, vaikka en edes tehnyt mitenkään erityisen tiukkaa kierrettä lankaan. Kun kuitenkin kehrään itse lankaa, niin miksen tekisi niin ihanan pehmeitä sukkia kuin villoista suinkin saa? Sukista tuli kyllä ihanan väriset. Laitan kuvan, jos ja kun saan värit kuvissa suurinpiirtein kohdalleen.
Pitkän tähtäimen suunnitelmiin on kuulunut neuloa "jotain" edes osasta lahjoituslankoja, jotka sain kaksi vuotta sitten (!) entiseltä työkaverilta. Osan olen käyttänyt neulegraffiteihin, mutta monta kiloa on vielä jäljellä. Nyt olen aloittanut konttineuletta, josta pitäisi tulla pusero. Koko on jättestor, sopinee useammallekin tämän huushollin asukille tarvittaessa. Paksut langat olivat valmiiksi kauniilla kerillä. Ne on kerrattu samaisessa lahjoituksessa mukana tulleella
Daruma Home Twisterillä ohuen ohuista langoista. Muuten kiva, mutta neuloessa lanka tahtoo hajota ikävästi ja neuleeseen jää pieniä lenkkejä.
