Se tuli pyytämättä ja yllättäen. Nimittäin kutsu tutustumisretkelle kahteen kehräämöön, Salo-Angoraan ja Virtain Villaan. Ei siinä mitään, minut saa mukaan mihin vain, kun mainitsee sanan"villa", varsinkin kun sen läheisyydessä mainitaan myös sana "kotimainen".
Ensin poikettiin tutun lampurin kanssa (tai, no, parinkin tutun) Salo-Angorassa paikassa nimeltä Itä-Aure. Kehräämön nimi oli minulle tuttu siitä, että Tampereen lammasmarkkinoilla myytävät langat on usein kehräytetty juuri tuossa kehräämössä. Minulla oli sellainen käsitys, että paikan omistajat ovat aikalailla ekohenkistä porukkaa. Mielikuva vain vahvistui kehräämössä. Kehräämö on pieni, varsinkin jos sitä vertaa vaikkapa Pirtin Kehräämöön, jossa
kävin Kipakoiden kanssa keväällä. Se on kuitenkin monien pikkulampureiden suosima, sillä siellä kehrätään pieniäkin villaeriä. Omistajapari vaikutti myös ennakkoluulottomalta ja kokeilunhaluiselta: jutustelun lomassa paljastui, että koirankarvojen, alpakan, mohairin ja ruotsalaisten ryalampaiden villojen lisäksi siellä oli kehrätty myös tupasvillalankaa ja sekoiteltu lehmänkarvoja mattolankaan! Lisäpisteitä paikka sai minulta komeista ja seurallisista vahtikoirista ja kolmesta uteliaasta kissasta, jotka tulivat vieraita tervehtimään. Ostin kehräämöltä kokeeksi pari vyyhteä mohairlankaa värjättäväksi.
Virtain Villa Oy oli sitten ihan eri kokoluokan laitos, yksi Suomen suurimpia 20 000 villakilon vuosituotannollaan. Laitteiden puolesta kapasiteettia lienee enempäänkin. Sinne oli järjestetty
Hyvä lammas -hankkeen osallistujille kehräämön esittely ja pääsin vähän kuin salamatkustajana paikalle. Omistaja esitteli meille mm. erilaatuisia kehrättäväksi saapuvia villoja. Yksi musta villaerä oli niin hyvännäköistä ja roskatonta, että olisin mielelläni napannut pussin mukaani käsin kehrättäväksi.
Virtain Villa jalostaa suomalaista villaa karstalangoiksi, hahtuvaksi ja huovutusvillaksi. Puhdasta suomenlampaan lankaa kehräämöltä ei saa (jos asiakas ei sitä nimenomaan tilaa), vaan suomenlampaan sekaan sekoitetaan aina pieniä määriä liharotuisten ja risteytyslampaiden karkeampaa villaa. Huovutusvillaan sen sijaan käytetään puhdasta suomenlammasta ja se sopii myös kehräykseen.
Kehräämöllä on oma pesula, jossa kaikki villat pestään ennen kehruuta. Asiakkaan erityispyynnöstä myös langat voidaan pestä, muuten langat myydään pesemättöminä eli niissä on jäljellä kehruuöljyä. Meille näytettiin mallivyyhtien avulla, miten langat kannattaa aina pestä ennen käyttöä, silloin ne vasta pääsevät oikeuksiinsa tai puhkeavat kukkaan tai miten kukin asian ilmaiseekin. Kehräämö on varsinkin värjärien suosima, sillä luonnonväriset langat ovat hinnaltaan edullisia. Kehtaanko sanoakaan, millaisen säkin kanssa sieltä poistuin. Kaksi ja puoli kiloa, eihän se ole paljon mitään! Varsinkin kun kaikki kaapit pullistelevat jo lankaa.
Kehräämöllä tuli esille paljon mielenkiintoisia asioita lampureiden ja kehräämöiden näkökulmista, mm. Suomen korkeat rahtimaksut puhuttivat. Lanka-addiktin kannalta mielenkiintoinen detalji oli, että Virtain Villasta saa myös yksisäikeistä hahtuvaa. Sitä kyselevät kehrääjät ja lovikkavanttuiden tekijät, oikeat hifistelijät, joille ei kelpaa tavallisen kaksisäikeisen hahtuvan työstäminen kaksin- tai kolminkertaisena, vaan pitää olla viisi- tai seitsemänsäikeistä! Normaali kaksisäikeinen hahtuva on paksumpaa kuin yksisäikeinen, sillä jälkimmäinen on oikeastaan esilankaa, josta kehruukone kehrää normaalia villalankaa. Sain mukaani muutaman kiekon ohutta hahtuvaa, jotka lupasin kiikuttaa
Tampereen lammasmarkkinoille (Tallipihalla, 9. - 10.10.2010) mahdollisten kehruuta opettelevien käyttöön.
Varsin villapitoinen päivä siis kaiken kaikkiaan. Varsinkin kun jäi aiemmin kertomatta, että menomatkalla poikkesin Tampereen uudessa LankaMaailmassa Lielahdessa. Sieltä tosin matkaan tarttui
vain puolisentoista kiloa tarjousvillalankaa,
köh köh.
