Mikä kukka? :: Which flower?

Hämmästyttävää, olen aina pitänyt leijonankidoista :o Olen siis kujeileva kelmi ja melkoinen pelle, mutta silti kelpo ystävä. Mikä kukka sinä olet?

"Mischief is your middle name, but your first is friend. You are quite the prankster that loves to make other people laugh."

I am a Snapdragon What Flower Are You?

Pirkon kiharat

Pirkon kiharoita. Belgiasta. Pirkko on lammas, gotlanninlammas, ja sai nimensä siksi että muistutti emäntänsä mielestä pienenä enemmän pientä lehmää kuin lammasta. Ja mikäs lehmä se emännälle tulikaan ellei tämä suomalainen villahullu lehmä? Mutta eivätkö olekin kauniita ja kiiltäviä? Eikä siinä vielä olisi kylliksi, että minulla on nyt kourallinen näitä kiharoita: tämä harmaa Pirkko (tai sen villat) on matkalla juuri nyt Los Angelesiin johonkin näyttelyyn! Hullu maailma. Pieni muistutus siitä, että blogini on ollut olemassa jo kohta kolme vuotta ja sillä on lukijoita, jotka ovat vähintään yhtä outoja kuin tämän blogin pitäjä. Pirkolla on jo tytärkin, Pirkette eli pikku-Pirkko. Sanattomaksi vetää. Kiitos Florence :)

Pirkko's locks. From Belgium. Pirkko is a sheep, a Gotland sheep. But aren't these locks beautiful? Somehow it feels weird to hold these locks. It's a reminder that Knitting Cow has been on the Internet for almost three years now. I happen to know that the sheep has been named after me (my real name!) because she looked more like a little cow than a lamb when she was born. And her baby's name is Pirkette (for Little Pirkko). So touching. And so absurd, especially now that Pirkko's fleece and her owner have now been travelling around in the States. Florence sent me these locks just before heading off for the tour. Thank you, Florence, you made my day :)

Quelques mèches de Pirkko. Elles viennent de Belgique. Pirkko est un mouton Gotland. Belles mèches, n'est-ce pas? Je suis maintenant en possession d'une poignée de mèches de cette brebis qui a été nommée après une vache, La vache qui tricote (et mon vrai prénom!). C'est émouvant et absurde en même temps. Florence m'a envoyé ces mèches juste avant de partir pour les États Unis - avec la toison de Pirkko! Je suis sans paroles. Merci, Florence, et bon retour des USA!

Kodakkitauko :: Kodak break :)))

Tiina ylpeänä esittää jumalaisenpehmeästä alpakasta neulottua sirkkelijakkuaan kehruukurssin kuvaustauolla. Poseerauksia riitti niin, että huippumallikokelaat voisivat ottaa Tiinasta oppia. Valokuvaaja-amatööri ei pysynyt ihan vauhdissa mukana.

Tiina proudly presents her circle jacket, made of super luscious soft alpaca yarn. Finland's next top model could learn from her poses. The unexperienced photograph had trouble keeping up.

Kehruuta :: Spinning :: Filage

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Ja kaikki oppivat kehräämään, kuka värttinällä, kuka rukilla ja kuka kummallakin! Paikalla oli Kipakkojen oma maskotti, KIP-ukko Topi. Itse asiassa Topi oli mukana ja toista kertaa. Ja kävihän siellä mökissä muitakin ukkoja tänään: Akseli ja isänsäkin alkuhässäkkää seuraamassa. Akselin äiti Jaana on aivan ilmiömäinen kehrääjä (kuvassa vasemmalla). Ei mitään ongelmia kehrätä värttinällä ja vielä rukillakin. Olen kateellinen moiselle luonnonlahjakkuudelle.

Some pics from today's spinning course. Everyone learnt to spin, some on a spindle, some on a spinning wheel, and some on both! And it was fun, too.

Quelques photos du cours de filage d'aujourd'hui. Tout le monde a appris à filer, qui au fuseau, qui au rouet, qui à tous les deux!

Titityyn Tiina harjoitteli kehruuta artesaaniopintojaan varten. Ensin minun perinnerukillani ahvenanmaanlammasta ja sitten Villasukan rukilla bluefaced leicesteriä eli BFL:ää. Todisteena opettajille, että lankaa syntyi.

Villasukan edistys oli huimaava. Vähän kun säädettiin rukkia (saa nauraa, se on tuo saksi/leluhäkkyrä, joka roikkuu vasemmalla), niin alun paksusta langasta päästiin jo ihan ohueeseen, aivan kehrääjän toiveiden mukaiseen lankaan. Villa on ihanaa, luonnonruskeaa Bluefaced Leicester-kuitua.

Kotona huomasin, että rukilla oli lankaa sellaisissakin paikoissa, joihin se ei kuulu :D

Teinpä kieron kehrävarren, väärän värttinän rapasin

Lukiluki, Neulova lehmä on oppinut kehräämään värttinällä! Viime hetken paniikki on paras motivaattori, se tuli todistettua jälleen kerran. Ensi lauantaina pitäisi opettaa kehruuta neulojille, ja vasta viime sunnuntaina tajusin, miten värttinällä saa aikaan lankaa. Se ei vain koskaan aikaisemmin oikein iskenyt. Nyt kehräisin varmaan vaikka kepillä. Yllättävää kyllä muut perheenjäsenet eivät oikein arvosta tätä taitoa. Kummastelevat, miksi lankaa pitää tehdä noin hitaasti ja hankalasti, jos sitä saa aikaan paljon nopeammin rukilla. Niinpä. Mutta onhan värttinässä puolensa: se on halpa ja mobiili työväline ja luulenpa että oikein kevyellä värttinällä saisi hienosta kuidusta ohuempaa lankaa kuin rukilla.

Kuvan värttinä on vielä vaiheessa, kehrä kiinnittämättä ja pintakäsittely puuttuu. Taitava tyttöhän ei värttinöitä kaupasta osta. Niinpä pienessä paniikissa (jälleen!) ostin Puukeskuksesta maanantaina erivahvuisia pyöreitä koivurimoja ja Sinooperista pyöreitä puulaattoja (nappeja?) värttinöihin kehräksi. Istuva Härkä porasi nappien keskelle reiät ja istutti (tai istuttaa kun kerkiää) ne paikoilleen varteen. Varren päähän tulee vielä koukut ja voilà - toimiva kehruupeli on valmis. Eikä niitä koukkujakaan välttämättä tarvita. Sen todistin kehräämällä vähän kuituvaihtona Hollannista saamaani Coburger Fuchs -rotuisen lampaan villaa. Se on aika tahkeaa tavaraa, mutta kivasti punertavaa, mihin kettunimikin viittaa. Oikeastaan se on meidän koirien aluskarvan väristä.

Lookie, lookie - I have learnt to use a spindle! There's no better motivator than last minute panic, namely I'm supposed to teach spinning the next weekend to our local knitter's group. I knew many would prefer the spindle over a spinning wheel because spindles are so much cheaper for beginners. So, on Sunday I decided to learn the skill, and after a couple of hours I was able to produce some yarn. Uneven, overtwisted for sure, but nevertheless, it was yarn. Today I tried my hands on a homemade spindle. I bought some birch sticks and wooden buttons (the only thing I could find for a whorl) on Monday (in panic, again), today Sitting Bull had bored the holes in the buttons and even though they were not firmly attached yet, I could produce some yarn. The fiber is Coburger Fuchs, a very bulky stuff indeed, which I got from Holland.

J'ai appris à filer au fuseau - enfin! C'est juste au temps, car samedi prochain je dois aller donner un cours de filage à notre Tricocafé (cette fois-ci ce sera Filocafé donc). Il n'y a rien qui motive autant que la panique de dernière minute. Et pas question de me procurer des fuseaux de commerce pour le cours. Je les fabrique moi-même, avec l'aimable aide de Sitting Bull. Le fuseau que vous voyez ici n'est pas tout à fait prêt mais utilisable, comme vous pouvez le voir. J'ai pratiqué avec un peu de Coburger Fuchs que j'ai reçu en échange de Hollande.

Tänään minua muuten pyydettiin opettamaan kehruuta kansalaisopistolle. Kyseessä vain oli pellavan kehruu. En tunne oikein olevani mestari siinä lajissa, koskapa olen kehrännyt pellavaa vain kerran viime kesänä. En sittenkään, vaikka anoppi käytti langan pellavaverhojen kuteeksi (jonkun muun käsinkehräämän pellavalangan joukossa) ja verhoista tuli oikeastaan ihan hienot.

Today I got an e-mail from the local adult education centre. They are going to give a course on traditional crafts next autumn and asked me (!) to come and teach spinning. But it was flax spinning, of which I know very little about. So I had to decline. Still, I'm a bit surprised at where this blog of mine is leading me to because they had found me through the Internet. BTW, here's a picture of the curtains my mother-in-law made of my handspun linen and someone else's handspun yarn we found a flea market. The warp is industrial flax yarn. Considering the fact that the handspun yarns looked very lumpybumpy and felt very rough in the hand, the curtains are quite pretty.

D'ailleurs, on m'a demandé aujourd'hui de donner un cours de filage à l'institut populaire de notre région. Le simple fait d'avoir un blog et d'y parler de ces bricolages provoque vraiment d'offres inattendues. Pourtant j'ai dit non, cette-fois ci, parce qu'il s'agissait du filage de lin et je n'y connais pas grand'chose. Je ne l'ai filé qu'une fois et n'étais pas très contente du résultat. Ma belle-mère a utilisé mon fil pour tisser ces rideaux, avec un fil de lin aussi filé main que nous avons trouvé par hazard aux puces. Pour le trame, elle a utilisé un fil fin industriel. Une fois tissé, le fil n'est pas si moche ;)

Kieltäydyin tällä kertaa kunniasta, mutta Kehrääjien Killasta oli kuulema löytynyt opettaja nopeasti. Mutta voinen tässä mainostaa, että ensi syksynä Jyväskylän seudun kansalaisopistossa järjestetään perinteiset työtavat -niminen kurssi, johon pellavan kehruu kuuluu yhtenä osana syyskuussa. Opiston kurssiohjelmahan tulee koteihin loppukesästä. Tarkkailkaa postejanne!

En voi mitään, tuon kurssin nimi saa niskakarvani pystyyn. Se kuulostaa niin sellaiselta "ei sitä noin tehdä", "sinä et osaa", "onpa tökerönnäköistä" -touhulta. Vähän sama kuin käsityönopetus koulussa aikoinaan. Tai äidin opetukset. Yksi tapa tehdä ja that's it. Jos teit omalla tavallasi, ei kelvannut. Onneksi, ONNEKSI meillä on nyt Internet ja blogit ja lupa antaa kaikkien kukkien kukkia.

Kehruuta ja kuviokudonnaisia

Tiedotusluontoista asiaa: Kipakkojen seuraava tapaaminen on Mäki-Matin perhepuistossa lauantaina 10.5. Teemana on silloin kehruu. Ajattelin raahata sekä vanhan perinnerukkini että modernin Louët S45:ni paikalle ja näyttää, miten niillä tehdään lankaa. Otan mukaan valmiiksi karstattua villaa, ja halukkaille voin opettaa kehruuta kädestä pitäen. Toivottavasti paikalle tulee myös joku, joka osaa kehrätä värttinällä, niin että sitäkin voisi kokeilla samalla. Ja toivottavasti paikalle tulee muitakin rukkeja.

Paikka on Pikku-Matti eli ns. alatalo, osoite Oikokatu 7, Jyväskylä, ja aika 11.30 - 15.00. Tervetuloa!

Keräilin kaapeista pikkuvyyhtiä eri kuiduista, joita olen kehrännyt. Niitä on aika läjä, eikä tuossa ole läheskään kaikki kokeilemani kuidut. Tuon nuo näytteetkin mukanani hiplailtaviksi.

Vielä vilautus viimeaikaisista neulomuksista. Innostuin tekemään pikku lappusia kirjoneuletta, suurin osa Eeva Haaviston perinnelapasten kuvioiden mukaan. En ole koskaan oikein innostunut kirjoneuleista. Nurjan puolen neulominen on ollut jonkinmoinen mysteeri, jonka halusin nyt selättää. Onnistuihan se, mutta jo toiseen lappuseen tuli virhe. Sitten tein tahallani muunnelmia muihinkin lappuihin. Epätäydellisyys on jotenkin niin paljon kiinnostavampaa kuin täydellisyys.

Eeva Haaviston kirja Sata kansanomaista kuviokudinmallia näkyy muuten olevan nyt kovasti se juttu neulovassa Blogistaniassa. Tuula on perustanut kirjan mukaan tehdyille lapasille jo oman blogin, Haavisto KAL. Itselleni taitaa riittää nämä koelappuset. Ne on neulottu 2,5 mm:n puikoilla, mutta lapasista tulisi niillä jättikokoiset. Jossakin menee raja, ja minulla se on 2,5 :)

These small samples are mainly from Eeva Haavisto's book Sata kansanomaista kuviokudinmallia (1947). The book has one hundred traditional knitting patterns for mittens, collected from all over Finland. Since I am not experienced in stranded knitting, I made some mistakes already on my second sample. Then I thought that there is something very fascinating about imperfection, and modified almost all the other samples deliberately.

I borrowed the book from the library some time ago and made a note of some of the knitting patterns. The book has been reprinted a short while ago and is now the biggest fad among the Finnish knitters. There is even a blog dedicated to the mittens knitted according to Haavisto's patterns (published today, so we'll have to wait until someone posts pics of their mittens).

La dernière vogue dans la blogoshère finlandaise c'est les patrons traditionnels du livre Sata kansanomaista kuviokudinmallia (100 patrons de jacquard traditionnels pour des mouffles) par Eeva Haavisto. Le bouquin qui a été écrit dans les années 1940, vient d'être reimprimé. J'avais emprunté le livre dans la bibliothèque locale et noté quelques modèles. Maintenant je me suis mise à pratiquer la technique jacquard selon ses patrons. Je maîtrise mal le jacquard et ai fait des gaffes dès le second échantillon. Puis, j'ai modifié les modèles exprès. L'imperfection est tellement plus intéressant que la perfection. Si les patrons traditionnels finlandais vous intéressent, il y a un blog consacré aux oeuvres faites selon ses patrons ici (publié aujourd'hui donc pas grande chose à voir encore).