Wools of Europe

Näin Tampereen lammasmarkkinoilla Anulla Wools of Europe -nimisen kirjan, jota en malttanut olla tilaamatta itselleni Jill Christiansenilta Stentorpin lammastilalta. Hinta oli 35 euroa ja postikulut päälle.

Kirja on itse asiassa samannimisen näyttelyn luettelo. Näyttely järjestettiin Rambouillet'ssa lähellä Pariisia toukokuussa ja se on kiertänyt Euroopassa siitä lähtien. Blogeja vakoilemalla sain selville, että se on käynyt ainakin Biellassa Italiassa ja lokakuussa "villaviikolla" (Wool Week) Lontoossa. Stentorp suomenlampaineen edustaa Suomea, monesta muusta maasta on useampi edustaja. Kirjassa esitellään melkein sata eurooppalaista lammasrotua 27 maasta sekä noiden lampaiden villasta tehtyjä tuotteita. Selailen sitä aina viikonloppuisin. Ei ole rahaa matkustaa, mutta nojatuolimatkoja voi tehdä milloin vain. Kokosin muutamia linkkejä näyttelyn osallistujien sivuille lukijoiden(kin) iloksi.

On muuten hauskaa, kun rodut on esitelty kirjassa englanniksi ja kunkin maan kielellä. Kirjaa lukiessa vasta oikein tajuaa, kuinka monia kieliä tällä mantereella puhutaankaan (vaikka eihän siinä edes ole kaikkia Euroopan maita).

Mutta hei, matkaan! Toinen näyttelyn pääjärjestäjistä, italialainen Biella the Wool Company on laittanut sivuilleen videon näyttelystä. Videolla poseeraa hyvin suomalaisennäköinen pariskunta, rouvan villapuserosta päätellen pariskunta Christiansen.

Ruotsissa osataan tehdä kivoja juttuja taljoista, varsinkin gotlanninlampaasta ja turkislampaasta. Ateljé Guldtackan on näiden ihanuuksien takana:

Norjalainen Karin Flatøy Svarstadin huovutukset ovat mielenkiintoisia, kuten nämä valaisimet.

Bure Bure Feltin vilttitossuja Liettuasta, Etsy-kaupan nimi on ing00te, Ingalla on myös blogi.

Islantilainen Hélène Magnússon saa inspiraationsa perinteisistä raikkaasti kuvioiduista kengänpohjallisista. Enpä oli joskus jonkin toisen maan kengänpohjalliset voisivat tehdä minut näin kateelliseksi! Hélènellä on muuten ranskalaiset juuret ja hän on onnistunut tekemään siellä Islannin neulemaailmaa tunnetuksi. Neulojien kannattaa tutustua Hélènen neulevinkkeihin.

Bellacouche Dartmoorista on kehittänyt ekologisen huovutetun arkun tai oikeastaan käärinliinan:

Suomessakin muutamat lampurit ovat kertoneet minulle haaveilevansa pienoiskehräämöstä, jossa lampurit tai alpakan/mohairinkasvattajat voisivat pesettää ja jatkojalostaa pieniäkin villaeriä jälleenmyytäviksi tuotteiksi: karstavillaksi, kammatuiksi topseiksi ja langoiksi. Kirjassa on linkkejä eurooppalaisiin villanpesulaitoksiin ja pienkehräämöihin. Näyttelyyn osallistui ainakin kaksi yritystä tai organisaatiota, jolla on käytössään kanadalaiset MiniMill-koneet: belgialainen Filature du Hibou ja ruotsalainen villantuottajien yhdistys UllForum.

Saattaa hyvinkin olla, että tässä blogissa palataan tähän kirjaan vielä...

Kädentaidot 2010

Vietin koko eilisen päivän Kädentaidot-messuilla Tampereella, yhdestätoista kuuteen. Oli kivaa. Hengailin tuttujen ständeillä, väistelin merinovillan kauppiaita ja imin itseeni ideoita. Muutaman kehruupiireistä tutunkin tapasin yllättäen. Ja Backmanin Minna antoi minun kokeilla näytöslavalla Ashfordin sähkörukkia, joka oli kyllä aika vinkeä vekotin.

Budjetti piti: ostin itselleni nostalgisen läppärilaukun, yksiväristä Kirjo-Pirkka-lankaa joululahjoihin, Piikun värikästä suomenlammasvillaa piristykseksi ja ainoana heräteostona Honkarinteen tilan ihanaista käsinvärjättyä karitsanvillalankaa sekä lampaanrasvasta tehdyn tervasaippuan (tai Tiltun tervasaipio siinä tarkkaan ottaen lukee). Myyntipöytien välissä kierrellessä tuli monesti mieleen, että kaikkea sitä keksitäänkin. Jotkin asiat olisivat kyllä saaneet jäädä keksimättäkin, kuten Disco-Putkis (!) -lanka  ja metalli/muoviputkista värkätyt himmelintapaiset hässäkät. Onneksi esillä oli aitojakin himmeleitä - olki on upea materiaali.

Kuulin muuten, että Tampereen kädentaitomessut olisivat Euroopan suurin käsityötapahtuma - pitäneeköhän paikkansa?

Muutama kännykkäkuva ostoksista:

 Honkarinteen käsinvärjätty karitsanvillalanka

Piikun huovutusvillasta osan ehdin jo illalla kehrätä

Nostalginen läppärilaukku by Huhtadesign :) 

Piposota :: Battle of the Two Beanies

Hui, aika rientää sukkelaan. Olen neulonut tässä välissä vaikka mitä, mutta en ole ehtinyt kuvata. Yksi juttu pitää ainakin dokumentoida, nimittäin meillä on ihan tapeltu käsitöistä.

Tämän kuvan ei ole tarkoitus esitellä meidän sipulipurkkia, vaikka esittäähän se toki sitäkin. Pääosassa on tällä kertaa alpakkamyssy ja lapaset.

Mutta että piposota?! Kaikki alkoi siitä, kun tein alpakkalangasta (Novitan Luxus Alpakka)  itselleni unisukiksi kivan Karibia-henkiset reggaesukat. Minähän fanitan Jukka Poikaa. Isäntä bongasi ne ja totesi heti että hei, mulle samanlaiset. Sukat ovat vielä tekemättä, kun isännällä on unisukkia jo useampi pari.

Mutta tekaisin itsekehrätystä, kesällä kovalla vaivalla työstetystä alpakkalangasta pipon, sellaisen reilusti takaraivolla lököttävän myssyn, aikaisemmin tekemieni lapasten kaveriksi. No, isäntähän totesi, että hyvä pipo, tämän minä haluan, kiitos vaan kovasti. Minä että et varmaan ota, se on niin naisellinen malli, tätimyssy, etten paremmin sano. Mutta kauppareissulla isännällä oli jo minun pipo päässään. Ryntäsin lankakauppaan hakemaan miehekkäämpää lankaa Istuvalle Härälle sopivaan päähineeseen. Lankaideasta löytyikin kivanväristä, harmahtavanruskeaa Tynn Alpakkaa. Aloin neuloa siitä yksinkertaista ruutumallia, mutta eihän se ollut läheskään niin kivannäköistä ja -tuntuista kuin käsinkehrätty lanka. Karstasin tuon alpakan käsin ja kehräsin pitkällä vedolla, millä tekniikalla sain erityisen kuohkeaa ja suloisen pörröistä lankaa. Alpakka on sitä paitsi vauva-alpakkaa, Ranskasta asti minulle kulkeutunutta. Löysin varastoistani vielä yhden kerän ohuehkoa käsinkehrättyä alpakkaa, samaa josta oma myssynikin oli tehty. Yhdistämällä yksi säie kaupan lankaa ja toinen käsinkehrättyä tulikin mielestäni aika kivannäköistä pintaa. Meleeratut neuleethan ovat nyt muodissa.

Molemmat pipot ovat käännettäviä eli ei väliä, miten päin myssyn päähänsä lykkää. Alla pipot oikein- ja nurinpäin. En itse erityisemmin pidä tuosta oman pipon kuviomallista. Se on muunnos alpakkalapasten kuviosta. Koska lankaa oli vain sata grammaa ja neuloin sen kaksinkertaisena, täytyi mallia yksinkertaistaa, jotta lanka olisi riittänyt. Lankaa jäikin yli vain noin metri. Koen muuten aina tyytyväisyyttä, joka lähentelee perverssiyttä, kun onnistun mitoittamaan metrimäärän kohdilleen niin että ylimääräisiä lankanöttösiä ei jää pyörimään nurkkiin. Aika usein onnistun, mikä varmaan johtuu siitä, että on tullut viime vuosina neulottua aika paljon tällaisia pikkuneuleita.

Joka tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on molemmilla omat, todella lämpimät talvipipot eikä tarvitse enää palella. Ja nämä pipot eivät kiristä :)

For some reason, Sitting Bull has begun to show an increasing interest in my handicraft. First, he saw my lively-coloured reggae bed socks that I knitted of softest alpaca yarn. It was a test dye job for a friend who breeds alpacas here in Finland. A bit too loud colours to my liking, but I got to keep the yarn and made these socks - to have colourful dreams. He said, Wow, I want a pair of those, too! Well, I never got that far, he's got so many pairs of bed socks already. 


But then I knitted a slouchy alpaca hat for myself, to match the alpaca mittens I had made earlier. He tried the hat on and said thanks, I'll take this, thank you very much. I tried to convince him that it was not a manly model at all, but no luck, he insisted. Since I didn't have enough of the handspun yarn at home to make another hat, I had to buy some more yarn to make him another beanie, a more manly design. I chose some Tynn Alpaca from Lankaidea. I was not happy with the way it looked when knitted double, so I ended up combining one strand of commercial yarn with one strand of my handspun alpaca yarn and think it looks pretty good and feels about the same as my original hat. Both hats are reversible. All's well that ends well. Peace, man :)