Wonderwool Wales 2016

"Pieni" blogitauko - melkein kolme vuotta! Blogien seuraaminen väheni, kun Google Reader lopetettiin vuonna 2013 ja samalla loppui kiinnostus omaankin bloggaamiseen. En koskaan saanut aikaiseksi siirrettyä blogilistaani toiseen sovellukseen. On minulla Feedly, mutta se ei koskaan ole tuntunut omalta. Toisaalta alkoi tuntua, että kaikissa (suomalaisissa) blogeissa tehdään samaa: kun on nähnyt yhden, on nähnyt ne kaikki. Mikä on tietenkin ihan huuhaata, kyllä käsityön harrastajia on moneen junaan. Itse taas tunnen vain toistavani itseäni, joten ei mitään blogattavaa.

Tallennan tänne nyt tunnelmia käsityötapahtumasta, josta olin haaveillut jo jonkin aikaa ja jossa sain viimein käytyä. Se oli jo huhtikuussa, 23.-24.4.2016.

Wonderwool Wales (WWW) on samantapainen käsityötapahtuma kuin Luoteis-Englannissa järjestettävä Woolfest, jossa kävin vuonna 2010 ja josta bloggasin täällä. WWW järjestettiin pienessä Builth Wells -nimisessä kaupungissa Keski-Walesissä tänä vuonna jo yhdettätoista kertaa. Walesissä puhutaan kymriä ja englantia ja kaikki opasteet ovat kahdella kielellä. Builth Wellsin nähtävyyksiä ovat kuuluisa silta sekä talo, jonka seinään on maalattu Llywellin Mural.

Wye-joki, Builth Wells

Llywellin Mural

Varasin netistä majoituksen hyvissä ajoin tammikuussa ja löysinkin kivan B&B:n kohtuullisen kävelymatkan päästä messupaikalta. The Pheasantry oli suorastaan luksusta: suuri huone pari vuotta sitten entisöidyssä ja laajennetussa riistanvartijan majassa, skandinaavinen sisustus, untuvapeitteet ja -tyynyt, huoneeseen tarjoillut aamiaiset, kaunis ympäristö, poneja, kaneja ja koiria, joista yksi oli petit basset griffon vendéen eli samaa rotua kuin edellinen oma koirani! Meillä synkkasi koiran kanssa heti! Isäntäpariskunta oli hyvin ystävällinen ja avulias, kuskasi omalla autollaan rautatieasemalta ja takaisin. Lensin Manchesteriin ja matkustin sieltä Heart of Wales -junarataa pitkin Cilmeriin, joka sattui olemaan majapaikkaani lähimpänä oleva junapysäkki. Menomatkalla pistäydyin vielä Llandudno-nimisessä merenrantakaupungissa Pohjois-Walesissä, sillä halusin nähdä Walesista muutakin kuin vihreitä kukkuloita ja tuhansia lampaita. No, oli niitä lampaita Llandudnossakin.

The Pheasantry

Wonderwool Wales -tapahtuma pidettiin isolla areenalla nimeltä The Royal Welsh Showground, jolla vuosittain järjestetään Euroopan suurimmat maatalousnäyttelyt kesäisin ja vähän pienemmät talvisin. Tilavia messuhalleja oli käytössä kolme. Varsinaista tungosta ei päässyt syntymään, vaikka ihmisiä oli lauantaina paikalla tuhansia. Käytävät olivat hyvin leveitä, ja niillä pystyi huristelemaan mobility scoottereilla eli sähkömopoillakin, joiden runsaus pisti silmään tällä Walesin-matkalla erityisesti.  

The Royal Welsh Showground

Ihan ensimmäisenä huomioni kiinnittyi messuyleisön pukeutumiseen. Tänne tultiin aivan ilmeisesti sekä näkemään että näkymään. Ihmisillä oli päällään mitä erilaisimpia neulottuja/virkattuja/kudottuja luomuksia ja hiuksissa kaikkia sateenkaaren värejä ja oli ilmeisen sallittua ja toivottavaa kommentoida toisten messukävijöiden tai asiakkaiden asuja. Onneksi keväinen sää oli messupäivänä sen verran viileä, että minäkin voin pukea ylleni vasta valmistuneen, luonnonväreillä värjätyistä langoista neulotun villatakin (ohje: Monomania, Ann Weaver). Sain siitä paljon kehuja, mikä oli kivaa ja sillä varjolla yleensä sain aikaan jutun juurtakin messukävijöiden ja myyjien kanssa.

Minun ihana Monomania-takkini

Paikaillisina erikoisuuksina mieleeni jäi erityisesti paikallisin voimin järjestetty The Sheep Walk -nimellä kulkeva muotinäytös, jossa näytteilleasettajat esittelivät tuotteitaan. Päähuomion varasti tämä John-niminen muka-ujo herrasmies tanssillaan ja musiikillaan. 

Muotinäytös

Toinen unohtumaton erikoisuus oli meriaiheinen neuleteos, jonka alueen neulojat olivat tehneet talkootyönä. Aivan uskomaton työmäärä! Kuusi metriä leveä ja yhdeksän metriä pitkä teltta oli kauttaaltaan virkattujen, neulottujen ja huovutettujen käsitöiden peitossa. Sisäänkäyntiä vartioi ihmisenkokoinen neulottu merenneito ja teltan sisus oli täynnä merenalaista elämää.

Näytteilleasettajia oli kolmatta sataa eri puolilta Britanniaa. Oli paikallisia neule- ja kehruukiltoja työnäytöksineen, suuria kehräämöjä, kuten John Arbor Textiles ja Blacker Yarns & Natural Fibre Company, tunnettuja lankakauppoja kuten Colinette ja Purlessence, käsityötarvikkeiden myyjiä kuten P & M Woolcraft, Hedgehog Equipment ja Wingham Wool Work ja kehruukuitujen ja raakavillan kauppiaita kuten Hilltop Cloud. Lampaita ja muita eläimiä WWW:ssä oli näytillä vähemmän kuin Woolfestissä, mutta oli kuitenkin. Vaate- ja asustekauppiaita oli aika vähän. Oli myös erilaisia maksullisia työpajoja, mutta niihin en osallistunut.

Walesilainen kudonnainen

Hilltop Cloud - ihana Bohus-neule myyjällä!

Raggedy, yksi harvoista vaatemyyjistä

Värjättyjä villakikkareita

Midwinter Yarns: latvialaista pellavaa ja pohjoismaisia lankoja, mm. Pirkka-lankaa

Raakavillaa

Silmäkarkkia Spincityltä

Olin tällä kertaa enemmän kiinnostunut itse matkasta kuin ostamisesta, sillä lankaa minulla on kotona riittämiin. Ostin kuitenkin kilon harmaata alpakan raakavillaa, sillä se näytti niin täydellisen pehmeältä ja puhtaalta ja ihanalta. Lisäksi ostin pari purkkia happovärejä villan värjäykseen ja puolen kilon kartion shetlantilaistyyppistä villaa. Aion värjätä sen ja kokeilla tehdä jonkin fair isle -villapaidan. Noilla ostoksilla viihdytänkin itseäni useamman kuukauden ellei peräti useamman vuoden. 

Ohutta villalankaa värjättäväksi ja kirjoneuleeseen, Uppingham Yarns

Kilo alpakkaa kehrättäväksi; hyvin mahtui lentolaukkuun kun puristi pussista ilmat pois

Sormet syyhysivät kyllä Blacker Yarnsin villapellavalangan, Midwinter Yarnsin ruotsalaislankojen ja latvialaisten pellavalankojen sekä Eden Cottage Yarnsin ihananväristen luksuslankojen perään, mutta sain hillittyä itseni. Voihan noita lankoja tilata netistä.  

Wonderwool Walesista sai niin paljon inspiraatiota ja ideoita neuleisiin, väreihin ja kuvioihin - sekä kojuissa esillä olevista tuotteista, myyjien vaatteista että etenkin messuvieraiden vaatteista. Kaikkea muuta kuin mitä neuleblogeissa “kaikki” juuri nyt tekevät. Ja kaltoinkohdeltujen merinolampaiden villan vihaajana minusta oli ihanaa, miten brittiläiset lammasrodut olivat hyvin esillä messuilla (oli siellä australialaista merinoakin, ihan liikaa!). Erityisesti itseäni alkoi kiinnostaa ohuesta langasta ja pienillä puikoilla neulominen, sillä näin niin paljon ihania perinteisiä pitsihuiveja ja kirjoneuleita. Kannatti käydä!

Myyjän asu inspiroi, erityisesti ohuenohut isoäidinneliökaulahuivi