Soft boxing gloves - with thumbs!
20.4.09
Kurttu täällä taas
Soft boxing gloves - with thumbs!
Luovuuden ylistystä
Dementia vaivaa. Tällaisen tunnustuksen sain jo aikaa sitten Villa Lankalasta. Olen otettu, varsinkin kun olen varmaan jo puoli vuotta ollut jokseenkin saamaton kaikkien blogieni suhteen. Tämä tunnustus tuli erityisesti opista ja innostamisesta kehruuseen ja värjäykseen. Omatunto kolkuttaa; pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa taas työstää varastossa lojuvia villasäkkejä värikkäiksi langoiksi. Mutta kun tuo työn peijooni tahtoo viedä kaiken ilon ja innostuksen *huoh*.En edes yritä listata tässä kaikkia niitä blogeja, jotka ovat itseäni innoittaneet keksiliäisyydellään. Niitä löytyy joka päivä lisää. Jos et ole tätä vielä saanut, tämä on sinun.
18.4.09
Hanurista vai kurttu?
Tässäpä uusi projekti, jolla voin upottaa rumat villatakkikuvat alemmaksi. Tämä lapanen näki päivänvalon tänään Kipakoiden neuletapaamisessa Mäki-Matissa. Työnimenä oli ensin pyykkilauta, mutta Mervi keksi paremman ja kuvaavan nimen: Kurttu. Idea laskoksiin neuleessa on muhinut mielessä jo pitkään, aina siitä asti kun tein Kalevalaneuleet-kirjan Ruuturekkopaidan. Kahdella sävyllä neulotuissa laskoksissa on valon ja varjon leikkiä, illuusioneulefiilistä.Langat ostin käsityömuseon rompetorilta edullisesti (nippanappa kilo kympillä). Tummansininen kampalanka on teollisesti värjättyä, muut luonnonväreillä värjättyjä sataprosenttisia villalankoja, Pirtin Kehräämöstä, veikkaisin. Suunnittelin jo tekeväni samaan tyyliin vaikka laukun. Pidän erityisesti noista väreistä, jotka tuovat mieleen kansallispuvut.
Olen varmaan viettänyt viime aikoina aivan liian paljon aikaa käsityömuseossa, kun kansallispuvut pyörivät koko ajan mielessä. Tässä keskeneräinen hattuviritelmä etu- ja takapuolelta.
Inspiraatiota mielenkiintoisiin väri- ja raitayhdistelmiin saa vaikka U. T. Sireliuksen toimittamista Suomen kansallispukuja -vihkosista.
Two new projects, heavily inspired by Finnish national costumes (two many visits to the Craft Museum, perhaps?): Accordion mittens and a striped hat in woven stitch.
Deux nouveaux projets inspirés de costumes folkloriques finlandais : mouffles "Accordéon" et un bibi à rayures.
5.4.09
Mustikkametsä
Jotain on täällä neulottukin eikä vain humputeltu tempauksissa, toreilla ja markkinoilla.
Tammikuussa oli Anttilassa tarjouksessa Novitan Florica-lankaa ja ostaa tempaisin villatakkilangat. Olin nähnyt Vöyrin villatakin ohjeen jossakin vanhassa Novita-lehdessä (1/98) , ja minua halutti kovasti yrittää tehdä se. Matkalla Anttilaan tapasin yhden kaverin Kipakoista. Kun kerroin aikeistani, hän heti tokaisi että "Pirkko ostaa Novitaa?! Onko nyt varmasti kaikki kunnossa?" Terävä havainto, minulla oli ollut jo pitkään jokin vakava käsityö-blääh-olo, ja tein kai siksi tuollaisen epätoivoisen teon. Vakaa aikomukseni oli kehrätä langat villatakkiin ihanaisista kainuunharmasten villoista, mutta eihän siitä siinä mielentilassa mitään tullut. Siispä tarjouslankaa Anttilasta. Florica-lanka oli aikamoinen pettymys. Minulla oli mielessä vanha Florica, sellainen aidolta villalta tuntuva lanka. En kaupassa hoksannut edes katsoa, että se on nykyään superwashia. Ihmeellistä liukasta höttöä, joka ei todellakaan tunnu villalta. Eikä se oikein sopinut villatakkiin, jonka toteutin kokonaan pyörönä ja leikkasin hiha-aukot, etuhalkion ja pääntien jälkikäteen. Superwash-lanka ei huovutu yhtään, joten kaikki saumat ovat suurimmaksi osaksi ompelukoneen siksakin varassa. Mutta sisulla tikuttelin takin valmiiksi kolmosen ja kakkosen puikoilla. Kolme kuukautta siinä meni. Virheitä on vaikka hurumykky, käsiala epätasaista ja senkin huomasin vasta kantapään kautta että leveät kirjoneuleraidat hihoissa eivät todellakaan sovi näin lyhytkätiselle. Napituslistan raidat tulivat tarkkaan ottaen väärin päin, kun en siinä vaiheessa enää viitsinyt ottaa lehteä esille. Mutta yritetään nyt olla positiivinen: värit ja perinteiset kuviot miellyttävät silmää ja takki on mukavan väljä päällä. Väreistä minulle tulee mieleen mustikkametsä, siitä takin nimi: vaaleaa koivun tuohta, kanervaa, varvunvihreää ja mustikansinistä.
My very first big project in stranded knitting: a cardigan with traditional Finnish motifs. Took me three months to knit this one on three- and two-mm circular needles. Learnt a lot when making this: do not use a superwash yarn if you are going to make steeks, avoid horizontal stripes on the sleeves if you have short arms, follow the instructions carefully all the time so that you do not knit the stripes the wrong way as I did for the front borders. But to end on a positive note: the cardi is warm and comfortable and I really like the colours which remind me of forest in the summer: birch bark, heather and blueberries.
Tammikuussa oli Anttilassa tarjouksessa Novitan Florica-lankaa ja ostaa tempaisin villatakkilangat. Olin nähnyt Vöyrin villatakin ohjeen jossakin vanhassa Novita-lehdessä (1/98) , ja minua halutti kovasti yrittää tehdä se. Matkalla Anttilaan tapasin yhden kaverin Kipakoista. Kun kerroin aikeistani, hän heti tokaisi että "Pirkko ostaa Novitaa?! Onko nyt varmasti kaikki kunnossa?" Terävä havainto, minulla oli ollut jo pitkään jokin vakava käsityö-blääh-olo, ja tein kai siksi tuollaisen epätoivoisen teon. Vakaa aikomukseni oli kehrätä langat villatakkiin ihanaisista kainuunharmasten villoista, mutta eihän siitä siinä mielentilassa mitään tullut. Siispä tarjouslankaa Anttilasta. Florica-lanka oli aikamoinen pettymys. Minulla oli mielessä vanha Florica, sellainen aidolta villalta tuntuva lanka. En kaupassa hoksannut edes katsoa, että se on nykyään superwashia. Ihmeellistä liukasta höttöä, joka ei todellakaan tunnu villalta. Eikä se oikein sopinut villatakkiin, jonka toteutin kokonaan pyörönä ja leikkasin hiha-aukot, etuhalkion ja pääntien jälkikäteen. Superwash-lanka ei huovutu yhtään, joten kaikki saumat ovat suurimmaksi osaksi ompelukoneen siksakin varassa. Mutta sisulla tikuttelin takin valmiiksi kolmosen ja kakkosen puikoilla. Kolme kuukautta siinä meni. Virheitä on vaikka hurumykky, käsiala epätasaista ja senkin huomasin vasta kantapään kautta että leveät kirjoneuleraidat hihoissa eivät todellakaan sovi näin lyhytkätiselle. Napituslistan raidat tulivat tarkkaan ottaen väärin päin, kun en siinä vaiheessa enää viitsinyt ottaa lehteä esille. Mutta yritetään nyt olla positiivinen: värit ja perinteiset kuviot miellyttävät silmää ja takki on mukavan väljä päällä. Väreistä minulle tulee mieleen mustikkametsä, siitä takin nimi: vaaleaa koivun tuohta, kanervaa, varvunvihreää ja mustikansinistä.
My very first big project in stranded knitting: a cardigan with traditional Finnish motifs. Took me three months to knit this one on three- and two-mm circular needles. Learnt a lot when making this: do not use a superwash yarn if you are going to make steeks, avoid horizontal stripes on the sleeves if you have short arms, follow the instructions carefully all the time so that you do not knit the stripes the wrong way as I did for the front borders. But to end on a positive note: the cardi is warm and comfortable and I really like the colours which remind me of forest in the summer: birch bark, heather and blueberries.
4.4.09
Kehruutreffit lammasmarkkinoilla
Käytihin Miehen ja Dorothyn alias Töröttimen alias Klumzy Suzien (alias Majacraft Suzie Pro -rukin, jos joku ei ole sattunut lukemaan aikaisempia rukkipostauksia) kanssa pyörähtämässä kehruutreffeillä Tampereella.
Pää on vieläkin ihan pyörällä, pitää sulatella kaikkea tapahtunutta pikkuhiljaa. Kaipa se kuuluu markkinatunnelmaan, että yhtä aikaa opettaa kehruun alkeita ensikertalaiselle, kuuntelee ja myötäilee jonkun höyrähtäneen jääkiekkofanin juttuja (Kärpät vs. JYP!), yrittää huomioida viime markkinoilta lankaa ostaneen/saaneen palautetta (kovin positiivista, onneksi) ja samalla vaivihkaa tarkkailee kun paikalle saapuu naisia rukkien ja värttinöiden kera ja yrittää arvailla kuka naisista on kukin Ravelryn Suomalaiset kehrääjät -forumilla.
Siellä oli Zeska ja Pia ja Sanna ja Rina ja Karoliina Helsingistä ja Teija ja Minna ja Anni ja uusi tuttavuus Jamie ja monta muuta Pirkanmaalta. Oli todella virkistävää tavata livenä ihmisiä, jotka on tuntenut vain netin kautta. Ja sitten oli tietysti tapahtuman puuhanaiset ja -miehet eli Pirkanmaan lammaskerhon ihmiset, joilta sain kivan lammaspaidan. Lounaaksi oli erinomaisen hyvää lammaskaalia (Mies käski mainostaa ja kiittää, kiitos!) sekä kotiinviemisiksi lammasmakkaroita ja kyljyksiä. Ne eivät taida säilyä pääsiäiseen, Mies näkyy grillailevan jo ensimmäisiä makkaroita. Saa grillata, oli niin kiltti kun kuskasi minut Tampereelle ja vielä takaisin.
Näitä treffejä pitää saada lisää. Helsingissähän on kehruukahviloita harrastettukin, mutta tällaiset valtakunnalliset tapaamiset ovat aivan loistava juttu. Teija lupailikin järjestää seuraavat treffit kesällä Särkänniemeen. Teija kehräilee muuten huomennakin Tallipihalla. Sinne siis, jos kehruu ja kaikki lammasaiheinen kiinnostaa!
Kuviakin otin, mutta kameran säädöt olivat ihan poskellaan, joten en kiusaa teitä epäonnistuneilla kuvilla. Laitetaan tähän vain kuva Rinalta ostetusta yläpainoisesta värttinästä. Heti kotiin päästyä testasin sitä ja totesin, että osaan kuin osaankin vielä kehrätä värttinällä. Hyvin pyörii!
Pää on vieläkin ihan pyörällä, pitää sulatella kaikkea tapahtunutta pikkuhiljaa. Kaipa se kuuluu markkinatunnelmaan, että yhtä aikaa opettaa kehruun alkeita ensikertalaiselle, kuuntelee ja myötäilee jonkun höyrähtäneen jääkiekkofanin juttuja (Kärpät vs. JYP!), yrittää huomioida viime markkinoilta lankaa ostaneen/saaneen palautetta (kovin positiivista, onneksi) ja samalla vaivihkaa tarkkailee kun paikalle saapuu naisia rukkien ja värttinöiden kera ja yrittää arvailla kuka naisista on kukin Ravelryn Suomalaiset kehrääjät -forumilla.
Siellä oli Zeska ja Pia ja Sanna ja Rina ja Karoliina Helsingistä ja Teija ja Minna ja Anni ja uusi tuttavuus Jamie ja monta muuta Pirkanmaalta. Oli todella virkistävää tavata livenä ihmisiä, jotka on tuntenut vain netin kautta. Ja sitten oli tietysti tapahtuman puuhanaiset ja -miehet eli Pirkanmaan lammaskerhon ihmiset, joilta sain kivan lammaspaidan. Lounaaksi oli erinomaisen hyvää lammaskaalia (Mies käski mainostaa ja kiittää, kiitos!) sekä kotiinviemisiksi lammasmakkaroita ja kyljyksiä. Ne eivät taida säilyä pääsiäiseen, Mies näkyy grillailevan jo ensimmäisiä makkaroita. Saa grillata, oli niin kiltti kun kuskasi minut Tampereelle ja vielä takaisin.
Näitä treffejä pitää saada lisää. Helsingissähän on kehruukahviloita harrastettukin, mutta tällaiset valtakunnalliset tapaamiset ovat aivan loistava juttu. Teija lupailikin järjestää seuraavat treffit kesällä Särkänniemeen. Teija kehräilee muuten huomennakin Tallipihalla. Sinne siis, jos kehruu ja kaikki lammasaiheinen kiinnostaa!
Kuviakin otin, mutta kameran säädöt olivat ihan poskellaan, joten en kiusaa teitä epäonnistuneilla kuvilla. Laitetaan tähän vain kuva Rinalta ostetusta yläpainoisesta värttinästä. Heti kotiin päästyä testasin sitä ja totesin, että osaan kuin osaankin vielä kehrätä värttinällä. Hyvin pyörii!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
