Trinititis eli suomeksi vatutusta

Ensinnäkin kiitoksia onnitteluista ja runsaista kommenteista! Hämmentäviä nuo guru- ja kulttikommentit. Taidanpa pitää matalaa profiilia tulevina vuosina. En oikein usko guruihin. Kun oikein kovasti johonkin guruun uskoo, niin voikin jäädä omaehtoinen oppiminen vähemmälle. Parempi olla oman itsensä guru vaan.

Mutta nyt minuun on iskenyt trinititis eli trinity stitchiä pukkaa puikoilta. Trinity stitch tunnetaan suomeksi nimellä karhunvatukkaneule, englanniksi myös nimillä bramble stitch, cluster stitch tai blackberry stitch. Ainakin tämä Utunan punainen villasilkkilanka muistuttaa väritykseltään kovasti villivadelmia, siitä otsikko. Aika pitkästyttäväksi kolme-nurin-yhteen pitemmän päälle nimittäin käy. Yksi huivi vielä menee, mutta kolmannen kohdalla alkaa jo tökkiä. Ystäväni B. Rick Wall tai suomeksi Tiileri, joka on muuten kova poika pingottamaan, avusti taas kuvauksissa.

Idea käyttää juuri karhunvatukkaneuletta huiviin tuli Victorian Lace Today -kirjasta, mutta aika erilaiseksi tämä malli kehittyi. Eipä siinä taida olla samaa kuin kolmiomuoto. Ensimmäinen huivi oli valkoinen ja siinä reunuksen inspiraationa oli suopursun runsas ja huumaava kukinto. Lanka oli peräisin Röykkälän lammastilalta, Kivisuon kylältä, ja siellä soisilla seuduillahan suopursuja riittää.

Lately I've been suffering from an acute attack of trinititis. This is the third shawl in trinity stitch I've made in a short time. The idea to use this stitch for a shawl came originally from Victorian Lace Today, but it evolved quite a lot on the way. The first shawl was white, made from the rygja wool of the sheep farm we visited in May, and the design inspired by the marshy lands and wild rosemary which is abundant over there. Looks good in semisolid colour as well, don't you think?

Kehruutakin olen harrastanut aina kun aika antaa myöten. Villakampojen käyttöä harjoittelin aivan uskomattoman ihanalla alpakalla, jota sain yllättäen ja pyytämättä Ranskasta. Bloggaan siitä kehruublogissani, kunhan ehdin. En malta olla lisäämättä loppuun kuvaa langasta, joka on pehmeintä ikinä ja kauniin kiiltävää. Kaverin alpakkaa pitäisi myös kehrätä muutama sata grammaa ja käydä demonstroimassa kehruuta Keuruulla ensi perjantaina. Itse asiassa siitä voi tulla ihan kivaa, sillä Villasukka tulee mukaan kehräämään ja Kipakat neulomaan Rahikkalan tilalle. Ohjelmassa on myös keskiaikainen konsertti illalla. Mielenkiintoista. Ja ennen loman loppua pitäisi ehtiä vielä Särkänniemeen kehrääjien kesätreffeille sunnuntaina 2. elokuuta. Teija oli laittanut niistä ilmoituksen kommentteihin. Hän varmaan kertoo enemmän treffeistä lähiaikoina blogissaan.

It's funny how busy one can be on a holiday, but I've tried to spin as much as I can. I practiced the use of woolcombs on some very fine alpaca fibres I got from France as a surprise gift. I'm going to write about it in my spinning blog shortly, but I cannot help adding a pic of the softest, smoothest yarn I've ever spun in my life. It has a lovely sheen. Then I'd have to spin some Finnish alpaca from a friends farm and give a spinning demonstration at an iron age festival in Keuruu next week on Friday. Luckily I shall not go there alone but my friend Villasukka will be there, too, with her spinning wheel and some friends from our knitters' group Kipakat as well. The following weekend, on Sunday 2nd August, there will a spinning get-together in the Särkänniemi Amusement Park in Tampere, one of the summer highlights for Finnish spinners I'm sure. Teija is organising the event, so if we need to know more, please ask her.