11.10.09

Lammasmarkkinat Tampereella taas

Eilen kävin Tampereella lammasmarkkinoilla. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Pirkanmaan lammaskerho järjesti tapahtuman, ja olen ollut mukana joka kerta. Kehruuharrastajan näkökulmasta tapahtuma parantaa kuin sika juoksuaan. Tallissa kehräsi eilen parhaimmillaan toistakymmentä kehrääjää, ja tunnelma oli korkealla. Rukkeja ja värttinöitä katsastamaan oli tullut lisäksi muutama ihminen, joten kehruuharrastus on kyllä selvästi nousussa tässä maassa. Muutama kehrääjä sanoi tulevansa paikalle tänäänkin. Harmi kun asun niin kaukana Tampereelta, siellä olisi ollut kiva viettää sunnuntaipäiväkin. Tarjolla oli myös monenväristä kehruuvalmista suomenlampaan villaa, mistä kehrääjät olivat hyvin mielissään. Itse ostin taas vain lihatuotteita, kun villavarastoni eivät tunnu vajenevan millään.

Tuli vähän kiire markkinoille valmistautuessa. En ole kehrännyt juurikaan elokuisen Särkänniemen kokoontumisen jälkeen. Kävin elokuun lopussa kuntoutuksessa, ja sen jälkeen innostuin liikkumaan niin innokkaasti, ettei käsitöille ole ollut aikaa. Alkuviikosta kehräilin harjoituksen vuoksi pois kaikki kesällä karstaamani alpakka-karitsanvillasekoitukset. Perjantai-iltana huomasin että herttinen sentään, minullahan ei ole mitään kehrättävää kehruutreffeille. Niinpä väänsin karstamyllyä puoli yhteentoista asti, että sain villaa tähän lankaan, jota kehräsin Tallissa ja joka valmistuikin eilen illalla. Se on sekoitus kotimaisten lammasrotujen villaa ja silkkiä, ja olen oikein tyytyväinen pehmeään lopputulokseen.

Tämän kehruuseen osallistui moni muukin, sillä Majacraft Suzie Pro-rukkini oli suosittu koepoljennan kohde. Ihmeen moni Ravelryn Suomalaiset kehrääjät -forumin jäsenistä on innostunut tilaamaan Majacraftin rukin. Ei siinä mitään, Alysse Créations ja muut rukkimerkkiä Euroopassa myyjät ovat varmaan mielissään.

Matkakumppani-Tiinalle terveisiä, että tätä lankaa on taatusti kehrätty alkoholin vaikutuksen alaisena, muutamalla viinilasillisella höystetyn lammasmakkara-aterian jälkeen. Tiinan veli oli kerran nimittäin arvellut minun käsinkehrättyä lankaa katsellessaan, että onkohan se Pirkko ollut päissään kun on tehnyt näin epätasaista lankaa :D

Minulle kävi rukin kanssa kiireessä vähän köpelösti. Unohdin yhden tärkeän osan eli langanohjaimen kotiin. Alkuperäinen osa on tällainen perhosennäköinen vekotin rullan vieressä oikealla.

Ei hätiä mitiä, ajattelin, sillä olin ottanut näytille myös paksuille langoille tarkoitetun kehrän eli wild flyerin. Mutta siitäkin puuttui langanohjain! Hätä keinot keksii. Tallin vieressä on Hehku-niminen liike, jossa mm. Laurase myy kivoja hopeisia kierrätyskoruja. Arvelin että sieltä löytyisi varmaan jotain metallilankaa ja osaamista varaosan tekemiseen. Ja niinhän siinä kävi, että sain rautalangasta taivutetun varaosan rukkiini.

Rautalanganvääntäjä muisti minut edellisiltä markkinoilta eikä olisi ottanut edes mitään korvausta taidonnäytteestään, mutta sain hänelle tyrkytettyä niitä käsinkehräämiäni villa-alpakkalankoja kiitokseksi. Sainhan minä tästä pysyvän varaosan seuraaville kehruutreffeillekin.

Lammasmarkkinoilla kuulin muuten Hyvä lammas -hankkeesta, joka on kiinnostava meidän käsityönharrastajien kannaltakin. Se on tänä syksynä alkava, EU-rahoitettu hanke, jossa aiotaan kuulemma käsitellä myös villantuotantoon ja villan laatuun liittyviä asioita ja aiotaan kuulla meitä käsityönharrastajia, tekstiilialan kouluttajia ja ammattilaisiakin. Minua on jo pitkään surettanut se, miten Suomesta on vaikea löytää paikallista, hyvää villaa kehruuseen ja huovutukseen tai puhtaista suomalaisista roduista tehtyjä villalankoja. Kun olen kokeillut kehrätä monien lammasrotujen villaa, niin itselleni on valjennut, miten ihanaa suomenlampaan villa voi parhaimmillaan olla. Puhumattakaan lempilampaani, kainuunharmaksen villasta. Tai harvinaisen ahvenanmaanlampaan villasta, jota erityisesti perinnekäsityöläiset arvostavat. Minulle on tärkeää, että tätä materiaalia ei tarvitse kuljettaa maailman ääristä ja nämä lampaat vielä hoitavat perinnemaisemia ja pitävät maaseudun hoidetun näköisenä. Joistakin nettikaupoista saa näiden rotujen villaa, mutta ei näitä materiaaleja todellakaan pääse hiplailemaan samalla tavalla kaupoissa kuin vaikka kaikille tuttuja Novitan tuotteita. Harrastuksen alussa muutamat raakavillaostokset ovat menneet pieleen, kun olen ostanut summamutikassa joltakin lammastilalta, ja lampurilla ei ole ollut hajuakaan siitä millaista on hyvä villa.

Olen lueskellut vanhoja kirjoja ja lehtiä 1930- ja 1940-luvuilta, ja niistä näkyi että villan laatuun panostettiin ennen sotia, villan lajittelua opetettiin ympäri maata ja kehiteltiin järjestelmiä, joilla tuottajien villat saatiin kerättyä ja kuljetettua kehräämöihin. Suomenlampaan villan laatuun oli kiinnitetty jalostuksessa paljon huomiota, sen arvo ymmärrettiin ja ymmärrettiin myös, että laatu ei säily ilman jatkuvaa työtä. Sitten tuli sota ja kouluttajat ja kehittäjät joutuivat muihin tehtäviin. Tietotaito tuntuu vuosien myötä hävinneen jonnekin. Toivotaan kovasti että tämä hanke parantaisi tilannetta. Jaksaisin paasata tästä aiheesta vaikka kuinka pitkään, mutta säästettäköön myöhempiin postauksiin.

Ai niin, vielä sen verran, että sain puhua markkinoilla vähän ranskaa, lampaista ja kehruusta tietenkin! Ja olisin saanut kutsun lammastilalle Algeriaan, mutta ujona tyttönä en uskaltanut suostua. Kielitaitokin on näköjään niin ruostunut, että jokin intensiivikurssi olisi todella tarpeen.

10 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Oli kiva nähdä. Minä päädyin rukkeineni istumaan toiselle puolelle tallia (kun ei sillä modernilla puolella ollut tilaa), enkä sitten tullut kokeilleeksi muita Majacrafteja. Tarkoitus kyllä oli, mutta kehrään omalla rukillani aina sukkasillaan (tai paljain jaloin) enkä jaksanut pujottaa kenkiä jalkaani päästäkseni toiselle puolelle. Istuin sillä perinnepuolella ja tunsin oloni vieraaksi, sillä en itse koskaan karstaa villaa (etenkään likaisena) tai kehrää pellavaa.

Jos kotimaista villaa saisi ostaa yhtä helposti kuin ulkomaista, niin varmaan sitä tulisi ostettua. Kehrään itse mieluiten moniväristä, valmiiksi pestyä ja karstattua(kammattua villaa enkä edes haaveile raakavillan käsittelystä kotioloissa. Meistä uusista kehrääjistä suurin osa taitaa asua kerrostalossa ja se ei ehkä ole paras mahdollinen paikka villan pesemiseen.

Etsyn villat ovat siis helpommin saatavilla kuin kotimaiset vaihtoehdot. Tällä hetkellä odottelen yhtä kainuunharmaslettiä, jonka lähetin värjättäväksi. Jos siitä tulee niin ihana kuin olen ajatellut niin taidan ostaa lisää kainuunharmasta ja värjäyttää villat leteittäin.

Villasukka kirjoitti...

1½ kuukauden ajan joka ikinen lauantai liesussa - nyt iski väsy enkä lähtenyt varsinkin kun Sanna ei ehtinytkään kyytiin mukaan. Mutta kotimaista, hyvälaatuista villaa - kyllä kiitos, mielelläni ostaisin!

pirle kirjoitti...

Kiitos hyvästä kotimaisten villojen puolustuspuheesta! Täällä susirajalla eläessä on luontevaa aloittaa kotoisilla kehruuksilla; meillä on onneksi käytettävissä Isäntärengin hyvälaatuiset villat. Ei ole tarvinnut juurikaan pestä ennen kehruuta. Pääsemme tänä syksynä kokeilemaan myös kainuunharmasta, pehmeä karitsanvilla on hellyttänyt minutkin.
Nautinto on kyllä sekin kun voi sekoitella värjättyjä merinotopseja. Hanna on oikeassa siinä, että siistimpää on kehräillä kehruuvalmista kuitua. Hyvä, että on valinnanvaraa!

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Kiitos päivityksestä, oli kiinnostavaa luettvaa. Sinä tuot esille tärkeitä villa-asioita ja kehräät ihania lankoja.
Alkoholin vaikutuksen alaisena kehrätty lanka- siinäpä jännittävä uusi tuote:) Arvaan että siinä laitetaan lankaan kaikkea mukavaa ylimääräistä mitä taidelangan kehrääjien sivustoilla näkee:)

kerttu kirjoitti...

Ja edellinen kommentti oli siis minulta.

Pirkko kirjoitti...

kerttu: pitihän se arvata että kiinnität huomiota olennaisuuksiin :)

pirle: merino on totaaliboikotissa meikäläisen taloudessa, ei rääkättyjen lampaiden villaa, kiitos!

Nina kirjoitti...

Hei! Pitkästä aikaa.:) Olen kans hurahtanutsuomenlampaisiin ja niiden villaan, tarkoituksena olisi saada niistä karstattuja kehruukuituja myyntiin asti. Kerinnät saatiin juuri valmiiksi ja ihania villoja odottaa nyt jatkotoimia (karitsan ja aikuisten). Hitaasti homma etenee kun yksin teen mutta jos jo loppuvuodesta olisi valmista tavaraa myyntiin asti. Varauksia otetaan vastaan. Niin ja tuo suomenlampaan villa tuntuu olevan huonosti arvostettua nykyään ennen siitä on maksettu jonkinlaista villamaksua toisin kuin nykyään. Lampurit joutuu laittaan villat maakuoppaan kun kehräämö ei ota villoja vastaan.

Hanna kirjoitti...

Niina; minä en usko, että suomenlampaan villa on huonosti arvostettua kehrääjien keskuudessa. Kehruuvalmiina ja värjättynä villasta maksetaan ihan kunnon hinta. Minä tilaan valmiit värjätyt topsit (roving) ja karstalevyt (batt) ulkomailta Etsyn kautta, koska suomalaisia ei juurikaan ole tarjolla. Mikäli saisin vastaavia kotimaisia niin maksaisin niistä ihan saman hinnan kuin ulkomaisista (noin 100 euroa/kilo) ja alkuperäisrotuisesta ehkä vähän ekstraakin. Mutta laadun on oltava sitten kohdallaan. Kaltaiseni kehrääjät eivät ehkä osta kokonaisen lampaan villoja, topsi (100-150 grammaa) tai karstalevy kerrallaan niitä ostetaan nautittavaksi, mutta kilohinta on toinen raakavillaan verrattuna. Mikäli tahtoa riittää en näkisi mitään estettä myydä topseja ja karstalevyjä myös ulkomaille. Itellan hinnat ovat toki kalliimmat kuin muiden maiden postien, mutta pienissä maksikirjeissä kuitenkin siedettävät.

Teija kirjoitti...

Voi että kun me ollaan erilaisia... Mulla täytyy aina olla jonkinlainen suhde villaan jota kehrään. Eli tietää kuka sitä villaa on kantanut päällään ja mielellääm tuntea se eläin vielä henkilökohtaisesti. Sen vuoksi valmiit ulkomaiset tuoksuttomat topsit eivät minua kiinnosta.
Pari kertaa olen tilannut villalaurilasta kainuunharmasta ja on ollut kyllä ilo huomata että edes joku osaa jalostaa suomalaisten lammasrotujen villaa niin hyvällä taidolla. Muuten mulla on ollut samanlaisia villanostokokemuksia kotimaassa kuin Pirkolla, kotona säkistä on löytynytkin väärin kerittyä likaista ja aivan pilallista villaa, vaikka ostohetkellä se pussinsuusta vilkaistuna näyttikin jokseenkin kelvolliselta.
Ja nyt olen tajunnut että suomenlampaissa on yhtä suuret yksillölliset erot villan hienouden suhteen kuin alpakoissakin.
Voi mistä saisin angorakanin tai pari jotta voisin alkaa kehräämään omaa alpakka-angoraa?
Oli tosi kiva nähdä taas!

Pirkko kirjoitti...

Teija: Mua harmitti vietävästi, ettei keretty jutella. Sen takia olisinkin halunnut tulla sunnuntaina uudestaan ;) Mutta en raaskinut lähteä junallakaan näin pitkästä matkasta.

Eipä taida olla kahta samanlaista suomenlampaan villaa meikäläisen varastossa. Varsinkin värillisten lampaiden villan laadussa tuntuu olevan tosi suuria yksilöiden välisiä eroja. Ahvenanmaanlampaat ovat varmasti kaikista uniikeimpia tapauksia, kun niitä on vähiten jalostettu. Ei kyllä uskalla villoja tilata ennen kuin saa kuvan lampaasta ;D

Toivottavasti löydät angorakaneja ja pian! Että pääset kehräilemään sitä alpakka-angoraa...

Lähetä kommentti