Edinburgh

Woolfest-reissulla tuli vietettyä neljä päivää Edinburghissa, jossa en ole aikaisemmin käynyt. Meille sattui hyvät säät, sopivan lämmintä ja sateetonta, joten mikäs siellä oli tallustellessa.

Varasimme majoituksen bed&breakfast-paikoista booking.comin kautta jo ennen matkaa, minä ensimmäisiksi öiksi ennen Cockermouthin matkaa ja Anu viimeiseksi yöksi. Anu kävi välillä vielä tapaamassa tuttaviaan Lancashiressä ja minä vietin yhden päivän ja yön yksikseni Edinburghissa. Hauskasti kaikki yöpaikat sattuivat sijaitsemaan keskustasta pohjoiseen Leathissä, saman ison puistoalueen vieressä. Bussilinja 25 tuli hyvin tutuksi. Bussilla matkustaminen oli halpaa: kertamaksu £1.30 ja 3 punnalla sai matkustaa päivässä niin paljon kuin ehti. Bussit olivat kaksikerroksisia, totta kai. iPhone-kännykkään sai ostettua 1,59 eurolla OffMaps-nimisen sovelluksen, johon latasin etukäteen Edinburghin ja Cockermouthin (oikeastaan Cumbrian maakunnan) kartat. Niistä oli kovasti hyötyä matkalla, koska nimensä mukaisesti sovellus toimi ilman verkkoa, ilmaiseksi, ja karttoihin oli merkitty turistille tärkeitä paikkoja kuten bussipysäkit ja pubit.

Princes Street

Kauppoja ja ostoskeskuksia tuli koluttua aika lailla. Varsinaisia lankakauppoja en etsinyt, mutta ainakin Jenners-tavaratalossa oli hyvä lankaosasto ja lankojen alennusmyynti menossa. John Lewisilla puolestaan oli kokoelma nyt hyvin muodikkaita puuvillaprinttikankaita, myös valmiina paloina. Säästelin rahoja ja matkalaukkutilaa villafestareita varten, joten vähillä ostoksilla selvisin. Aivan ykköslempikaupan löysin juuri Edinburghista: Ragamuffin (harmi kun niillä ei ole vielä nettikauppaa, linkki blogiin löytyy sivun alalaidasta ja siellä on joitakin kuvia heidän vaatteistaan). Silmään sattui Royal Milen varrella liike, jonka näyteikkuna oli somistettu aivan minun tyylisilläni vaatteilla ja vielä lempiväreissäni! Sisällä oli ties mitä mielenkiintoista. Aika kuvaavaa, että kun menin sisälle liikkeeseen, niin myyjä bongasi heti Hertta-liivini ja tuli oikein kehumaan sitä. Ragamuffin tarkoittaa muuten resupekkaa, ja sellainenhan se minun tyylini kieltämättä on. Kiva tietää että meitä ryysyläisiä on muuallakin.

Kun Skotlannissa oltiin, niin viskimuseossa piti tietysti käydä. Anu ei kyllä ollut erityisemmin innostunut viskistä, mutta niin vain kävi, että rouva maisteli viisi erilaista viskiä sillä reissulla ja osti viskiä kotiinkin. Lasihyllyissä oli esillä noin 3500 pulloa skottilaista viskiä. Meille esiteltiin Skotlannin neljä eri viskintuotantoaluetta, joilla kullakin on oma erityisluonteensa: Lowlands, Highlands, Speyside ja Islay ja maistatettiin yhtä single malt -viskiä kultakin alueelta. Minua miellyttivät eniten Highland-viskit ja Anua turpeiset ja tervaiset Islay-viskit.

Kaupungin siluettia hallitsee mahtava kukkula ja sen päällä linna, mutta sinne jätimme menemättä. Minulla on jokin ihme kiinnostus hautausmaihin aina ulkomailla käydessä. Tässä muutama kuva yhdeltä vanhalta hautausmaalta. Nurmikkoa täplittävät pienet valkoiset kukkaset ovat kaunokaisia. Ja puutarha oli tietysti viimeisen päälle hoidettu. Peribrittiläinen poimulehti-kurjenpolviyhdistelmä löytyi
kukkapenkistä.

Yhden päivän vietin myös kasvitieteellisessä puutarhassa, Royal Botanic Gardenissa. Jos asuisin Edinburghissa, siellä olisi kiva käydä piknikillä.

Mutta palataanpa lampaisiin. Niitähän näin jo meno- ja tulomatkalla Anun luona, Woolfestissä Cockermouthissa ja kaikkialla matkan varrella Skotlannista Pohjois-Englantiin. Edinburghin kaupungissakin näimme lampaita! Paljon näimmekin. Meillä oli nimittäin Anun kanssa paluulento sunnuntai-iltapäivänä ja siten koko sunnuntaipäivä aikaa Edinburghissa haahuiluun. Huomasin The Scotsman-lehdestä, että kaupungissa on viikonloppuna Royal Highland Show. Se on meikäläisen farmarinäyttelyn kaltainen tapahtuma, tosin paljon perinteikkäämpi, lehden mukaan se järjestettiin jo 170. kerran. Lehdestä luin, että näytillä oli 1000 nautaeläintä, 1500 lammasta ja 2500 hevosta! Niinpä nakkasimme aamulla laukut säilytykseen lentoasemalle ja kävelimme sieltä 20 minuutin päähän näyttelyareenalle.

Briteissä on muuten aika hankala löytää laukuille säilytyspaikkaa. Säilytyslokeroita ei ole asemilla terroristipelon takia. Eikä myöskään roskakoreja, mikä tuntui aika hassulta. Sen sijaan on niin paljon henkilökuntaa, että roskat häipyvät näkyvistä saman tien. Vain suurimmilla asemilla, kuten Edinburghissa Waverleyn rautatieasemalla ja lentokentällä on yksityisten hoitamat matkatavaroiden säilytyspalvelut. Laukut käytetään tietysti turvatarkastuksessa.

Olimme molemmat unohtaneet ladata kameran akut ja ne tyhjenivät juuri kun pääsimme näyttelyyn. Ehdin räpsäistä muutaman kuvan käsityönäyttelystä. Hienoja tweedkankaita, käsinkehrättyjä lankoja, lampaansarvista tehtyjä kävelykepin päitä, taidokkaita palmikkoneuleita ja ihania pitsihuiveja. Esillepano oli lievästi sanottuna perinteinen.

Näyttelyn mieleenpainuvimpia hetkiä olivat hevosvaljakkokilpailu, lampaankeritsemiskisa ja tietenkin kaikki ne tuhannet eläimet. Näin ylevä otus on hienovillainen Blue-Faced Leicester livenä.

Alla Bleu du Maine. Matkalta ostin pari Know Your Sheep -lammaskirjaa, joista Brittein saarten lammasroduista voi opiskella lisää.Lapsille tarkoitettuja, mutta hyvin hyödyllisiä aikuisillekin.