Karjala mielessäin :: Karelia on my mind

Kolmen vuoden takainen äänimatka Petroskoihin, Ääniselle ja Kizhin saarelle (hienoja kuvia!) pyörii nyt jatkuvasti mielessä, kun teen hyväntekeväisyysneuleita Vaaka ry:lle. Luin heidän sivuiltaan, että lahjoituskohteita ovat mm. Sortavala ja Ruskeala, joissa kävin tuolla reissulla. Tällaisia neuleita on syntynyt/syntymässä.

Kizhin-matkapäivästä jäivät mieleen erityisesti äänet: mies, joka soitti hanurilla Moskovan iltoja laivarannassa matkaan lähtiessä, kirkonkellojen äänet itse saarella ja torvisoittokunta, joka otti meidät vastaan taas laivarannassa (Maamme-laulu ja Heili Karjalasta!). Ääninen oli sisämaan kasvatin silmille laaja kuin meri, ja kirkontornien haapapuiset kattopaanut vaihtoivat väriään päivän kuluessa maagisesti. Ruskealan pappilassa oli tilaisuus nähdä paikallisia nuoria, jotka olivat kokoontuneet sinne pyhäkouluun. Asuinolot rajantakaisessa Karjalassa olivat kurjat ja puutetta lähes kaikesta meille itsestään selvistä asioista, joten hyvillä mielin sinne neulon.

The knitwear that I'm knitting now is going to Karelia, to a region around lake Onega and the beautiful island of Kizhi (see the great pics!). I visited the island three years ago and been thinking about the trip a lot while knitting. The thing I remember the best from our trip to Kizhi is the voices: a lonely accordeonist on the peer in the morning playing Moscow Nights, the lovely church bells on the island, and back on the peer, a local brass band playing the Finnish national anthem (!) and other Finnish songs. The people's living conditions were poor then and have hardly ameliorated since, so I feel I'm doing something useful when knitting these.

Je suis maintenant en train de tricoter pour les enfants de Carélie. Pendant que je tricote, je pense au voyage que j'ai fait vers l'île de Kizhi (ou Kiji) il y a trois ans. En passant par le lac Ladoga vers le lac Onega, j'ai vu les villages où ces bonnets et plastrons seront envoyés. De notre excursion à Kizhi, je me souviens surtout les voix: un accordéon solitaire au port de Petrozavodsk, les cloches de l'église sur l'île, et, de retour en ville, un ensemble de cuivres local jouant l'hymne national finlandais (!) et des chansons populaires finlandaises. Les conditions de vie là-bas étaient très pauvres et ne sont guère améliorées depuis, donc je me sens bien utile en tricotant tout ça.

[Jeanne-Marie: J'ai reçu une lettre de la poste annonçant l'arrivée d'un colis recommandé mais je n'ai pas eu le temps de récupérer le colis aujourd'hui. Je pense que je ne puisse dormir cette nuit ;-)]