Greetings from Lanalandia

Kyllä pikkuveljet on kivoja. Kun oma pikkuveli kuuli, että käsityöni eivät oikein menneet markkinoilla kaupaksi, hän teki heti kynsikästilauksen. Eikä vain itselleen, vaan myös kavereilleen. Aika tylsää neulottavaa, kunnes löysin Knittystä ohjeen, jossa aloitetaankin sormista ja edetään kohti ranneketta. Nyt mietin, mitä veljen kynsikkäisiin "tatuoisin". Ainut 2x4-kirjaiminen yhdistelmä, mikä tulee mieleen on DROP DEAD :P Olisiko jollakulla muita ehdotuksia?

Markkinoilla kehräämäni lanka muuten näyttää valmiina tältä. Tuli aika löyhäkierteistä jostain syystä. Tämä muistuttaa hieman aikaisemmin kehräämääni sinisävyistä Monet-lankaa, mutta on jotenkin vaimeampi. Langan vahvuus on sama. Nyt vasta hoksasin, että jos teen harmaalle pohjalle erilaisia väriyhdistelmiä ja kehrään kaikki langat samanvahvuisiksi, niin niistähän voi jopa saada jonkin suuremmankin neuleen aikaiseksi. Jotain lilaa voisi kokeilla seuraavaksi.

Olen jotenkin ihastunut tweedlankoihin tällä erää. Tämän viikonlopun saavutus on ruskeasävyinen tweed. Langassa on pohjana ruskea suomenlammas (noin 50 %) ja sen lisäksi punaista, vihreää ja keltaista ahvenanmaanlammasta ja aivan vähän silkkiä siellä täällä. Sain vasta puolet kehrättyä, kun oli jo pakko kokeilla kertaamista ja neulomista tästä langasta. Yhtä lehtimallista huivia kokeilin, mutten ole aivan tyytyväinen. Enkä saanut illalla enää otettua siitä valokuvaakaan. Lopullinen metrimäärä tullee olemaan 300 metrin hujakoilla, jotain 130-140 grammaa valmista lankaa.

Perjantaina tuli kiva paketti Ranskasta. Sain lähettämistäni suomalaisista villoista vastineeksi paitsi tilaamaani bleu du maine -lampaan villaa, myös näytteitä joistakin itselleni uusista lammasroduista. Erikoisin oli ouessant-rotuisen lampaan villa. Ouessant (Ushant) on bretagnelainen kääpiölammas, alle 50 senttiä korkea eli siis suurinpiirtein meidän islantilaisten koirien kokoinen. Kehräsin sitä jo vähän kokeeksi. Kunhan kerkeän, päivitän Wool Notes -blogiani joidenkin muidenkin uusien rotujen osalta.

Tänään minulla kävi kehruuopissa Katja, jolta hankin onnellisten lammaksien villat. Hyvin syntyi lankaa ihan ensi kerralla, ei edes yhtään kirosanaa kuulunut, vaikka ensi kerta rukin ääressä on harvalle helppo. Käsien ja jalkojen koordinaation harjoittelu vie aina aikansa. Vanha rukkini lähti Katjalle lainaan. Harjoittelua voi jatkaa, kun opetus on vielä tuoreessa muistissa. Minua kiinnostaa todella, mitä Katja saa villoistaan aikaiseksi. Materiaalien ja värien moninaisuus on sillä tilalla ainakin taattu!

Photos of my recent handspun. I spun the greenish yarn at the Christmas market. The twist is quite loose and the colour less spectacular than that of my recent Monet yarn. But I realised that if I spin yarns of same weight, mixing natural fleeces with different colours, I'll end up with yarns that will probably go well together and will be able to knit a larger garment (sweater, cardigan). Nice. For this weekend's spinning project, I used a brown base with some green, red, and yellow. I love the colour and made the first swatches today. But I'm not sure which pattern would make an ideal scarf.

I got a nice surprise from France this week. I sent some Finnish fleeces there and got some bleu du Maine in return. But also, I got samples of four sheep breeds that I haven't tried yet. One of them is Ouessant, a dwarf sheep from Brittany.

Today I played guru and taught Katja, my favourite sheep breeder, to spin. She learnt surprisingly fast. I borrowed my old spinning wheel to her so she can brush up her skill in peace. She certainly has good material at her disposal for some interesting spinning experiences.

J'ai posté quelques examples des fils que j'ai filés dernièrement. J'ai filé l'écheveau vert au marché de Noël; le retors n'est pas parfait et la couleur est un peu terne si l'on compare avec le fil Monet de la semaine passée. Mais je pense que le fil tweedé de ce week end est très réussi. Je suis à la recherche du modèle idéale pour ce fil...

Vendredi j'ai reçu un colis de France. Il y avait des fibres que j'avais demandé en échange contre la Finnwool (de la bleu du Maine). Mais il y avait aussi des toisons de races de moutons que je n'ai jamais filés. J'ai particulièrement aimé celle de l'ouessant qui doit être très rare.

Aujourd'hui j'ai appris à filer à Katja, la fournisseuse locale de mes toisons. Elle a vite appris, je pense. Elle est parti avec mon vieux rouet que je lui ai loué pour qu'elle n'oublie l'art de filer aussitôt. Elle a de quoi filer, au moins, comme je vous ai montré il y a quelque semaines.