Villejä lupiineja

Kokeilin värjäystä lupiininkukilla.

1. Keräsin noin puoli kiloa sinisiä lupiininkukkia.
2. Keitin kukkia vedessä noin tunnin. Liemi oli punertavanviolettia.
3. Annoin liemen jäähtyä kädenlämpöiseksi. Liemi oli muuttunut musteensiniseksi.
4. Lisäsin alunaa n. 15 grammaa, sekoittelin. Liemen väri muuttui violetiksi.
5. Laitoin liemeen vedessä kostutetun 100 gramman villalankavyyhdin ja pari nöttöstä karstavillaa pesupussissa. Lanka oli ihan sinistä.
6. Laitoin kattilan uuniin n. 90 asteeseen ja annoin olla reilun tunnin.
7. Kaadoin osan liemestä toiseen astiaan ja lisäsin siihen kuparisulfaattia n. 5 grammaa. Sininen liemi muuttui petroolinsiniseksi.
8. Langat ja villat liemeen ja uuniin vielä 15 minuutiksi.
9. Otin villat pois liemestä, ettei kuparisulfaatti haurastuta lankaa ja annoin jäähtyä.
10. Pesin jäähtyneet langat kädenlämpöisellä vedellä. Paljon sinivihreää väriä irtosi, mutta jäi sitä villaankin. Karstavillat jäivät vaalean vedenvihreiksi, sillä en muistanut pestä niistä pois rasvaa ennen värjäystä.
11. Kuparilla terästetyn liemen laimensin ja heitin kukkapenkkiin.
12. Parin päivän päästä kokeilin jälkivärjäystä jäljelle jääneellä liemellä, joka ei ollut vielä homehtunut. Väri oli edelleen kuin vedellä laimennettu muste.
13. Kuumensin, lisäsin alunaa ja liotetun lankavyyhdin. Väri oli turkoosinvihreä koko keittelyn ajan.
14. Annoin langan jäähtyä liemessä ja huuhtelin. Liemi oli muuttunut kirkkaanvihreäksi ja langassa oli suurinpiirtein sama vaaleanvihreä sävy kuin ensimmäisessä, alunalla ja kuparilla puretetussa langassa, ehkä vähemmän sinertävä. Liemestä olisi varmaan riittänyt ytyä vielä kolmanteen värjäyskertaan, mutta heitin senkin pois.

Vällyjä :: Sheepskin rugs in Aland

Kirjoitin Ahvenanmaan-kurssin muistiinpanot ylös toiseen postaukseen, joten tässä vain muutama kuva reissusta. Opettajamme Britt (mustissa) ja kurssin järjestäjä Maija (vasemmalla) tutkivat Brittin tekemää painettua vällyä.

The trip to Aland and the sheepskin rug making course were a great success. The weather was as fine as it can be, the course well-organised, and the company (of sheep breeders) most inspiring. I'm not going to tell here how to actually make and print the rugs. For that, you can buy Britt Solheim's book (in Norwegian only) or take part in one of her courses in Norway. Britt Solheim (above, in black) and Maija the organiser (on the left) and the other participants examining a rug made by Britt.

Mon voyage aux îles Aland a été très réussi. Le temps était beau et ensoleillé, le cours très bien organisé, et l'ambiance très inspirante. Je ne vais pas vous expliquer ici comment fabriquer des couvertures de lits en peaux de moutons. Pour cela, vous pouvez contacter Britt Solheim (qui parle au moins un peu le français, je l'ai testé !) et aller suivre ces cours en Norvège. Ou bien, si vous lisez le norvégien, vous pouvez acheter son livre. Dans la photo, Britt en noir et les autres participantes examinent l'une de ces belles couvertures.

Oma aikaansaannokseni. Mukana kaikki perinteiseltä norjalaiselta vällyltä vaaditut elementit: aurinko, vesi, kasvit, eläimet (kiinalaisessa horoskoopissa olen kukko, siitä lintu; sitten heppatytön kuvio ja Miehen horoskooppimerkkiä kaurista markkeeraava pukki) ja ns. viides kuva eli sydän.

My own rug, featuring all the five elements required for the traditional Norwegian sheepskin rug: sun, water, plants, animals (the bird symbolises myself, born on the year of the rooster according to the Chinese horoscope; then the horse, Girl's favourite animal; and finally the horned animal symbolising Sitting Bull, a capricorn in zodiac), as well as the "fifth element" which in this case is the heart. The fifth element is something that may symbolise love, protection, safety, fecondity, or the like, for example the labyrinth, Celtic knot, heart, etc. We used the Panduro Palett textile paints.

Voilà ma couverture que j'ai imprimé selon la tradition norvégienne. Il y a tous les cinq éléments requis: le soleil, l'eau (bordure), des plantes, des animaux (l'oiseau pour moi-même, le Coq en horoscope chinois, le cheval pour la Fille et le bouc pour mon mari qui est capricorne en zodiac) et "le cinquième image", cad. le coeur. Le cinquième image peut être, par exemple, un labyrinthe (symbole de la fécondité ou de protection), le noeud celte (symbole de l'éternité), le coeur (l'amour), etc. La peinture utilisée s'appelait Panduro Palett (peinture pour les tissus).

Anun kuvioima talja.
Anu's rug.

Painokuvioista ei ainakaan ollut pulaa. Tässä enimmäkseen reunakuvioita.
Britt had brought along a lot of wooden print blocks. These are mostly for borders. Some were hand-carved, some made by a company called Fjellform (select Nettbutikk -> Trykklosser for patterns and prices).
Britt avait apporté plusieurs douzaines de moules en bois différentes. On peut en acheter chez Fjellform (le catalogue avec les prix: Nettbutikk -> Trykklosser).

Ja lisää kuvioita.
And more blocks.

Ei ihme, että Tuula pysähtyi välillä miettimään.
Tuula is wondering what to do next.
Avec tant de choix, il n'était pas toujours facile de se décider sur un modèle.

Norjalaiset taljat olivat todella kauniita. Perinteisesti vällyyn tarkoitettua lammasta ei keritä lainkaan, jolloin karva ehtii kasvaa todella pitkäksi. Tämä hunajanvärinen yksilö on rodultaan gammelnorsk farget spaelsau.

The Norwegian sheepskins were awesome. The sheep used for rugs are traditionally not shorn, and the wool is really long. The breed of this honey-coloured sheep is Spaelsau.

Les toisons norvégiennes de Britt étaient exceptionnellement belles. Les moutons utilisés pour ces couvertures ne sont généralement pas tondus, comme le spaelsau ici, et la laine est très longue et soyeuse.

Vällykurssi Ahvenanmaalla 6.-8.6.2007

Kurssi Ahvenanmaalla oli onnistunut. Ilma oli aivan ihana, meno- ja paluumatkat päivälaivoilla täydelliset kauniine merimaisemineen, majoitus perillä aivan mahtavalla paikalla meren rannalla ja ennen kaikkea kurssille osallistujat olivat mukavaa ja inspiroivaa seuraa.

Laitanpa muistiinpanoni blogiin ylös. Jos vaikka joskus innostun tekemään lisää vällyjä. Tai joku kurssilla ollut kaipaa muistin virkistystä. Uutta asiaa tuli kyllä paljon, joten tässä on vain pieni osa. Tarkat ohjeet löytyvät kurssin pitäjän Britt Solheimin kirjoittamasta kirjasta Skinnfeller du kan lage selv, ISBN 82-04-12296-9.

Tarvikkeet

• lampaan talja tai taljoja
  
• nahkaneula (Brittin mielestä saksalaiset neulat ovat parhaita, nro 1 tai 3)
• vahattua pellavalankaa (käytetään kaksinkertaisena; Britt käyttää irlantilaista Barbour-merkkistä lankaa, vahvuus 35/3-40/2)
• puisia kuvioleimasimia (näitä valmistaa ainakin norjalainen Fjellform; luettelo ja hinnat löytyvät: Nettbutikk -> Trykklosser)
• paperikopioita leimasinkuvioista mallin sommitteluun
• pitkä viivotin, (maalarin)teippiä, somistajan nuppineuloja kuvioiden asetteluun, paperiklipsejä nahkakappaleiden paikallaan pitämiseen ompelun aikana
• teräväkärkiset sakset nahan leikkaukseen
• tekstiiliväriä (Panduro Palett-värejä 5-10 % ohennettuna ja Brittin omakätisesti sekoittamina, pehmeinä harmaan ja ruskean sävyinä oli käytössä kurssilla)
  
• muovilautanen värin sekoitukseen
• vaahtomuovitela värin levitykseen
• ohut sivellin painon jälkeiseen korjailuun
• muovinen ”karhunkieli” tai hiekkapaperia, jolla voi poistaa ylimääräisen värin sen jälkeen kun väri on täysin kuivunut

Leimasimet

• koivua
• käsinkaiverretut kalleimpia, maksavat jopa satoja euroja
• myös tietokoneohjatulla sorvilla tehtyjä, liimapuusta
• laitetaan puuöljyyn likoamaan 12 tunniksi, jotta eivät halkeile
• varottava kolhiintumasta

Painoväri

• nykyään käytetään tekstiilivärejä
• tekstiiliväri kiinnittyy huoneenlämmössä pysyvästi noin viikossa
• tekstiiliväri kuivuu kosketuskuivaksi muutamassa minuutissa, mutta kuljetettaessa nahkapuoli on suojattava jollakin vaatteella, ettei väri tartu
• toisen taljan voi laittaa painetun päälle turkispuoli alaspäin
• väri levitetään leimasimelle vaahtomuovitelalla
• ylimääräinen väri pyyhitään leimasimen reunoista kostealla rievulla, sillä pehmeä nahka, jonka alla on vielä paksu turkis, tuhriintuu helposti
• ylimääräisen kuivuneen värin voi poistaa hiekkapaperilla tai patojen pesuun tarkoitetulla “karhunkielellä”
  

Sommittelu

• huolellinen suunnittelu ja mittaus on kaiken a ja o
• mallia suunnitellessa voi käyttää hyväksi paperille painettuja ja valokopioituja kopioita kuvioista
• perinteisissä vällyissä on reunuksen sisällä avoin kenttä, jossa isoja kuvioita ja keskellä aurinko (malleja esimerkiksi Brittin sivuilla)
  
• peitteessä yleensä seuraavat kuviot:
1. aurinko (yleensä keskuskuvio)
   
2. vesi (jonkinlainen aaltokuvio, voi olla myös kasviaiheinen, kuten suomalainen ässänväärä)
3. kasvit
4. eläimet
5. “den femte bilde” – symboli, joka kuvaa suojaa, rakkautta, hedelmällisyyttä, ikuisuutta, jne. (esimerkiksi labyrintti, sydän, jin& jang, kelttiläinen solmu)
   

• reunakuvio painetaan ensin
  
• reunakuviota tehtäessä voi apuna käyttää 45 asteen kulmaan taitettua paperiarkkia
• leimasimista voi käyttää vain osan kuviota
• juhlavassa mallissa turkisreunus, joka tehdään lampaan niskanahasta (vahvin, hienoin osa)
• peiton ylänurkassa on “sormet”, jokaisella tekijällä erilainen, erivärinen tunniste -> tietää pimeässäkin, mikä on vällyn kasvoja vasten tuleva osa, mikä jalkopää
  
• arkimalliin ommellaan nahkakaitale reunaan kuten vinokaitale kankaaseen
• reunuskaitaleen voi jättää pidemmäksi kuin itse taljan reuna, halkaista neljäksi ja pyöritellä nyöreiksi, jotka käyvät tarttumiseen ja ripustukseen
• jossakin peitossa Britt oli laittanut nahkareunuksen sisään punotun nyörin, jonka päät ulottuivat reunan yli

Työvaiheet

• jos halutaan iso, monesta taljasta koostuva välly, taljat leikataan ensin suorakulmaisiksi ja ommellaan yhteen
• leikataan nahkapuolelta terävillä saksilla varoen leikkaamasta karvoja
  
• karvattomia kohtia voi paikata leikkaamalla sopivan palan karvallisesta kohdasta ja ompelemalla sen karvattoman kohdan tilalle
• saumat painetaan saksilla litteiksi ja peitetään nahattomilla, vajaan sentin levyisillä nahkakaitaleilla
  
• painettaessa kuvioita nahkaan asetutaan suoraan painettavan kohdan yläpuolelle, jolloin kuvion kohdistus onnistuu parhaiten
• ote leimasimesta alakautta, jolloin leimasimen asentoa voi hallita paremmin
• leimasimen tarkkaan kohdistamiseen voi käyttää apuna somistajan neuloja ja paperikuvioita
• turkisreunukseen leikataan 2,5-4 sentin levyisiä suikaleita lampaan niskanahasta missä turkis on pitkää ja kestävää; suikaleet pysyvät oikeassa järjestyksessä, kun ne jättää keskeltä kiinni toisiinsa niin kauan kuin niitä ei ole ommeltu yhteen
• turkissuikaleet ommellaan kuvioreunuksen viereen kiinni niin, että kiharat sojottavat ulospäin
• reunuksen ulompaa reunaa ei ommella pohjaan kiinni
• ylänurkkaan kiinnitetään nahkasuikaleista tehdyt "sormet", jotka osoittavat vällyn yläpään
  

Perinteisen painovärin resepti

Ennen vanhaan painoväreinä käytettiin kasveista tai sienistä tehtyjä värejä. Harmaalepän kuoresta väriä saadaan seuraavasti:

• kuori irrotetaan keväällä mahlan noustessa, uuden kuun aikaan
• pilkotaan ja kuivataan auringonvalolta suojassa
  
• peitetään vedellä ja annetaan käydä monta päivää
• keitetään vähintään 8 tuntia ulkona
• siivilöidään ja keitetään kokoon, jolloin saadaan tarpeeksi paksu väri
• väri käytetään heti tai säilötään puhtaaseen keitettyyn lasipulloon ja säilytetään viileässä
• värisävyyn voi vaikuttaa käyttämällä alunaa, rautavitrilliä tai keittämällä värin rautapadassa

Kasviväri ei kestä kastumista eikä vesipesua kuten nykyaikaiset tekstiilivärit.

Hyvää syntymäpäivää::Happy Birthday::Joyeux anniversaire

Huomenna on syntymäpäivä. Ei se mitään. Tänään tuli yllätyspaketti, juuri sopivasti, sillä huomenna postin tuloaikaan olen jo Turussa. Ja sitä seuraavana päivänä Ahvenanmaalla. Opettelemassa turkisvällyjen tekoa Ahvenanmaanlammasyhdistyksen kurseilla. Opettajaksi tulee Britt Solheim Norjasta.

Mutta se paketti. Voitin aikoinaan AnneV:n, tuon kuuluisan Euroopan-kirjeenvaihtajamme, blogiarvonnassa, mutta sitten Belgiassa tapahtui kauheita, ja unohdin koko jutun. Yllätyspaketin sijasta toivoin vain Annen paranemista ja kuntoutumista. Yhtäkkiä tänään minua odotti töistä tullessa pullea paketti täynnä herkkuja. Oli kuitunäytteitä Lontoosta, The Handweaver's Studiosta (alpakkaa, kamelia, jakkia, kashmir-topsia, soijakuitua ja Falkland-saarten lammasta, mitä se sitten liekin, tosi pehmeää kuitua kumminkin), ranskankielinen Idées magazine täynnä käsityöideoita (mitä muuta voi odottaakaan) ja vielä ajankohtaan sopivasti siemeniä puutarhaankin. Kiitos, Anne! Olisitpa nähnyt ilmeeni, kun järjestelin kuitunäytteitä kokoelmaani. Lievästi omahyväinen. Minulla onkin näytteitä jo enemmän kuin ikävuosia eli yli puolensadan mennään. Taidan ottaa ne mukaan kurssille, jospa siellä olisi muitakin kehrääjiä.

Demain sera mon anniversaire. Pas grave. Aujourd'hui j'ai reçu un colis surpris de AnneV, une Finlandaise habitant à Bruxelles et je me sens déjà mieux. Son blog est l'un de mes favoris, sans elle on saurait beaucoup moins de ce qui se passe sur le scène européen de tricot et de travaux manuels. Il y avait plein d'échantillons de fibres pour mon "bestiaire": alpaga en plusieurs couleurs, cachemire en ruban, chameau, yack, soya, mouton des îles Falkland, et un numéro d'Idées magazine, plein d'idées, bien sûr. J'ai été super contente en rangeant mon bestiaire ce soir.

Et qui mieux est, demain je serai à Turku, et après-demain aux îles Aland, pour la première fois dans ma vie. Je participerai à une séance où l'on apprendra à faire des couvertures des peaux de moutons selon des modèles norvégiens (je ne me rappele pas comment on les appelle en français). L'instructrice s'appelle Britt Solheim, vous pouvez voir des images de ces couvertures sur son site.

Tomorrow it's my birthday. Doesn't matter. Today I got a surprise parcel from AnneV, the Finnish knit blogger living in Bruxelles, Belgium. I've always been a fan of her blog where she describes her wild adventures around the craft exhibitions all over Europe. She sent me a collection of fibre samples from The Handweaver's Studio in London: cashemere, yak, camel, soya, Falkland sheep, alpaca, and a French magazine called Idées, with a lot ideas, of course. You should have seen my smug face when I was organizing my precious collection of fibres.

And what's more, tomorrow I'll be heading towards Turku, and then to Aland, to attend a course where I'll (hopefully) learn to make sheepskin rugs. The teacher, Britt Solheim, is from Norway. You can see pictures of rugs on her web site.

By the way, Irma asked in the comments where I have learnt to speak French. Well, I learnt it at school as an optional subject and after that at the university. I even spent a year in France, in Aix-en-Provence, studying phonetics at the university there. Back home I realised, however, that I did not have much use for the language and forgot most of what I'd learnt. But then I started this blog and decided to write in French, as well. It's pretty hard (after twenty years!), but definitely worth the effort, since it has opened up a whole new world for me, as they say. I love the French-speaking Spinners' Forum and many of the French knitting blogs (see sidebar for links). But that's not all. For instance, now I'm following the French Idol competition through their web site, or Nouvelle Star, as it is called in France. My absolute favourite is Julien Doré (you can see videos of this performance on this blog or on the official site by selecting Candidats and then Julien).

Viimeisin värjäys+kehräys: 3-säikeistä sukkalankaa silkistä ja suomalaisesta kampavillasta
Mes tout derniers fils teints et filés main: 3 brins, laine peignée finlandaise et soie
My latest home-dyed, home-spun sock yarn: 3-ply mix of Finnish combed wool and silk