Vällykurssi Ahvenanmaalla 6.-8.6.2007

Kurssi Ahvenanmaalla oli onnistunut. Ilma oli aivan ihana, meno- ja paluumatkat päivälaivoilla täydelliset kauniine merimaisemineen, majoitus perillä aivan mahtavalla paikalla meren rannalla ja ennen kaikkea kurssille osallistujat olivat mukavaa ja inspiroivaa seuraa.

Laitanpa muistiinpanoni blogiin ylös. Jos vaikka joskus innostun tekemään lisää vällyjä. Tai joku kurssilla ollut kaipaa muistin virkistystä. Uutta asiaa tuli kyllä paljon, joten tässä on vain pieni osa. Tarkat ohjeet löytyvät kurssin pitäjän Britt Solheimin kirjoittamasta kirjasta Skinnfeller du kan lage selv, ISBN 82-04-12296-9.

Tarvikkeet

• lampaan talja tai taljoja
  
• nahkaneula (Brittin mielestä saksalaiset neulat ovat parhaita, nro 1 tai 3)
• vahattua pellavalankaa (käytetään kaksinkertaisena; Britt käyttää irlantilaista Barbour-merkkistä lankaa, vahvuus 35/3-40/2)
• puisia kuvioleimasimia (näitä valmistaa ainakin norjalainen Fjellform; luettelo ja hinnat löytyvät: Nettbutikk -> Trykklosser)
• paperikopioita leimasinkuvioista mallin sommitteluun
• pitkä viivotin, (maalarin)teippiä, somistajan nuppineuloja kuvioiden asetteluun, paperiklipsejä nahkakappaleiden paikallaan pitämiseen ompelun aikana
• teräväkärkiset sakset nahan leikkaukseen
• tekstiiliväriä (Panduro Palett-värejä 5-10 % ohennettuna ja Brittin omakätisesti sekoittamina, pehmeinä harmaan ja ruskean sävyinä oli käytössä kurssilla)
  
• muovilautanen värin sekoitukseen
• vaahtomuovitela värin levitykseen
• ohut sivellin painon jälkeiseen korjailuun
• muovinen ”karhunkieli” tai hiekkapaperia, jolla voi poistaa ylimääräisen värin sen jälkeen kun väri on täysin kuivunut

Leimasimet

• koivua
• käsinkaiverretut kalleimpia, maksavat jopa satoja euroja
• myös tietokoneohjatulla sorvilla tehtyjä, liimapuusta
• laitetaan puuöljyyn likoamaan 12 tunniksi, jotta eivät halkeile
• varottava kolhiintumasta

Painoväri

• nykyään käytetään tekstiilivärejä
• tekstiiliväri kiinnittyy huoneenlämmössä pysyvästi noin viikossa
• tekstiiliväri kuivuu kosketuskuivaksi muutamassa minuutissa, mutta kuljetettaessa nahkapuoli on suojattava jollakin vaatteella, ettei väri tartu
• toisen taljan voi laittaa painetun päälle turkispuoli alaspäin
• väri levitetään leimasimelle vaahtomuovitelalla
• ylimääräinen väri pyyhitään leimasimen reunoista kostealla rievulla, sillä pehmeä nahka, jonka alla on vielä paksu turkis, tuhriintuu helposti
• ylimääräisen kuivuneen värin voi poistaa hiekkapaperilla tai patojen pesuun tarkoitetulla “karhunkielellä”
  

Sommittelu

• huolellinen suunnittelu ja mittaus on kaiken a ja o
• mallia suunnitellessa voi käyttää hyväksi paperille painettuja ja valokopioituja kopioita kuvioista
• perinteisissä vällyissä on reunuksen sisällä avoin kenttä, jossa isoja kuvioita ja keskellä aurinko (malleja esimerkiksi Brittin sivuilla)
  
• peitteessä yleensä seuraavat kuviot:
1. aurinko (yleensä keskuskuvio)
   
2. vesi (jonkinlainen aaltokuvio, voi olla myös kasviaiheinen, kuten suomalainen ässänväärä)
3. kasvit
4. eläimet
5. “den femte bilde” – symboli, joka kuvaa suojaa, rakkautta, hedelmällisyyttä, ikuisuutta, jne. (esimerkiksi labyrintti, sydän, jin& jang, kelttiläinen solmu)
   

• reunakuvio painetaan ensin
  
• reunakuviota tehtäessä voi apuna käyttää 45 asteen kulmaan taitettua paperiarkkia
• leimasimista voi käyttää vain osan kuviota
• juhlavassa mallissa turkisreunus, joka tehdään lampaan niskanahasta (vahvin, hienoin osa)
• peiton ylänurkassa on “sormet”, jokaisella tekijällä erilainen, erivärinen tunniste -> tietää pimeässäkin, mikä on vällyn kasvoja vasten tuleva osa, mikä jalkopää
  
• arkimalliin ommellaan nahkakaitale reunaan kuten vinokaitale kankaaseen
• reunuskaitaleen voi jättää pidemmäksi kuin itse taljan reuna, halkaista neljäksi ja pyöritellä nyöreiksi, jotka käyvät tarttumiseen ja ripustukseen
• jossakin peitossa Britt oli laittanut nahkareunuksen sisään punotun nyörin, jonka päät ulottuivat reunan yli

Työvaiheet

• jos halutaan iso, monesta taljasta koostuva välly, taljat leikataan ensin suorakulmaisiksi ja ommellaan yhteen
• leikataan nahkapuolelta terävillä saksilla varoen leikkaamasta karvoja
  
• karvattomia kohtia voi paikata leikkaamalla sopivan palan karvallisesta kohdasta ja ompelemalla sen karvattoman kohdan tilalle
• saumat painetaan saksilla litteiksi ja peitetään nahattomilla, vajaan sentin levyisillä nahkakaitaleilla
  
• painettaessa kuvioita nahkaan asetutaan suoraan painettavan kohdan yläpuolelle, jolloin kuvion kohdistus onnistuu parhaiten
• ote leimasimesta alakautta, jolloin leimasimen asentoa voi hallita paremmin
• leimasimen tarkkaan kohdistamiseen voi käyttää apuna somistajan neuloja ja paperikuvioita
• turkisreunukseen leikataan 2,5-4 sentin levyisiä suikaleita lampaan niskanahasta missä turkis on pitkää ja kestävää; suikaleet pysyvät oikeassa järjestyksessä, kun ne jättää keskeltä kiinni toisiinsa niin kauan kuin niitä ei ole ommeltu yhteen
• turkissuikaleet ommellaan kuvioreunuksen viereen kiinni niin, että kiharat sojottavat ulospäin
• reunuksen ulompaa reunaa ei ommella pohjaan kiinni
• ylänurkkaan kiinnitetään nahkasuikaleista tehdyt "sormet", jotka osoittavat vällyn yläpään
  

Perinteisen painovärin resepti

Ennen vanhaan painoväreinä käytettiin kasveista tai sienistä tehtyjä värejä. Harmaalepän kuoresta väriä saadaan seuraavasti:

• kuori irrotetaan keväällä mahlan noustessa, uuden kuun aikaan
• pilkotaan ja kuivataan auringonvalolta suojassa
  
• peitetään vedellä ja annetaan käydä monta päivää
• keitetään vähintään 8 tuntia ulkona
• siivilöidään ja keitetään kokoon, jolloin saadaan tarpeeksi paksu väri
• väri käytetään heti tai säilötään puhtaaseen keitettyyn lasipulloon ja säilytetään viileässä
• värisävyyn voi vaikuttaa käyttämällä alunaa, rautavitrilliä tai keittämällä värin rautapadassa

Kasviväri ei kestä kastumista eikä vesipesua kuten nykyaikaiset tekstiilivärit.