La vache qui tricote

Löysin tämän ihastuttavan neulovan lehmän netistä! Tällaiselta viehättävältä pienoismaatilalta (Galérie 6 alhaalla). Eikö tuo Claude-herra olekin söpö, oikea ranskalaisen mösjöön perikuva.

Vietin tässä eräänä päivänä töissä kahvituntia laittamalla Googleen hakusanaksi blogini ranskankielisen nimen. Löysin yhden linkin, joka vei ranskalaiselle miniatyyrimaatilalle. Työpaikan selain (IE) ei suostunut näyttämään kuvia, mutta etsin farmin illalla kotona Mozilla Firefoxilla. Ja siellähän se oli: pieni neulova lehmä, joka istuu kiikkustuolissa ja kutoo jotakin vaaleanpunaista. Aivan minun näköiseni. Halusin heti julkaista kuvan lehmästä blogissani, mutta päätin kysyä ensin luvan saitin tehneeltä Thierryltä ja pienoislehmän väkertäneeltä Claudelta. Minusta on aivan hirveätä kirjoittaa kirjeitä tai virallisia sähköpostiviestejä tuntemattomille ihmisille ranskaksi, siellä kun käytetään kaikenlaisia kohteliaisuusfraaseja, jotka olen suuremmaksi osaksi unohtanut, jos nyt olen niitä koskaan oppinutkaan. Mutta tarve oli pakottava. Viesti Thierrylle ja nöyrä pyyntö saada näyttää kuva blogissa. Sain myöntävän vastauksen viikon päästä. Monsieur Claude Delauney on eläkkeellä oleva santarmi, joka rakentelee huvikseen pienoismalleja. Hänellä ei ole Internet-yhteyttä, ei edes tietokonetta, eikä hän tiennyt siis mitään blogistani. Hän oli saanut idean lehmään samasta juustomerkistä kuin minäkin (La Vache qui Rit) ja hullun lehmän taudista. Vähän samaan tapaan siis ja samaan aikaankin (vuonna 2005) kuin minä täällä kaukana pohjoisessa. Tekijä oli kuulema ilahtunut ajatuksesta, että pääsee neulovan lehmän blogia koristamaan. Sain siis luvan esitellä kuvan sillä ehdolla, että laitan linkin hänen luomaansa maatilaan. Käykää ihmeessä katsomassa (siellä on lyhyitä videonpätkiäkin). Pienoisrakennuksia ja -hahmoja (kaikki suhteessa 1:20) on satoja ja ne esittävät elämää entisajan maatilalla. Samanlainen hyyssi näkyy tilalla olevan kuin täällä meilläkin.

Lehmän nimi on muuten Charlotte.

Look what I found on the net! On this charming little French miniature farm (under Galérie 6). Monsieur Claude looks so cute; can a Frenchman look more French than he does !

I came upon the site while spending a café pause at work, using Google to find links to "Vache qui tricote", my blog's French title. I found a link to a French miniature farm but my browser at work refused to show the pictures. At home I found the little cow when using Mozilla Firefox as browser. The cow is just like me. I wanted to publish the picture on my blog right away but decided first to check with the author of the site if it was ok. I hate writing letters or official e-mail messages in French to people I do not know because I have forgotten all the polite formulas which the Frenchmen love (atleast use) so much. But since I needed a permission urgently, I did write to Thierry and asked him as politely as I could for a permission to use the photo in my blog. I got a reply after a week. Monsieur Claude is a retired gendarme whose hobby it is to construct miniature houses and make these figurines. He does not have an Internet connection, does not even own a computer, and he knew absolutely nothing of my blog. He had had the idea for the figurine in 2005 when thinking of the famous cheese brand La Vache qui Rit and the mad cow disease. In the same way then, and at the same time as I, here up north. Monsieur Claude kindly gave me the permission to use the photo, on the condition I link to his farm. Please do go and have a look at all the lovely little scenes of the farm (the videos, too). There are hundreds of figurines representing life on a farm in the good old days. I noticed the latrine looks very much the same as here in Finland.

BTW, the cow's name is Charlotte.

Regardez ce que j'ai trouvé sur le net ! Sur cette petite ferme miniature charmante de Claude Delaunay (Galérie 6).

Un jour j'ai passé ma pause café au bureau en naviguant sur le net. J'ai écrit le nom français de mon blog sur Google et trouvé un lien vers la ferme miniature. Le navigateur internet que j'utilise au travail n'a pas pu montré les photos mais à la maison j'ai regardé avec Mozilla Firefox. La figurine de vache c'est tout à fait moi ! J'ai voulu mettre la photo dans mon blog tout de suite mais puis j'ai pensé qu'il fallait mieux demander l'autorisation de l'auteur du site et de l'artisan lui-même. Je n'aime pas écrire en français aux gens que je ne connais pas parce que je ne connais pas les tournures de politesse qu'on devrait utiliser. Mais je suis arrivée à composer un message e-mail quand-même, tellement j'ai désiré avoir la photo sur mon blog. Et, après une semaine, j'ai obtenu une réponse. M. Delaunay est un retraité de la gendarme qui n'a pas de connection d'Internet, ni un ordinateur, donc il ne savait rien de mon blog. Son inspiration pour la vache a été un mélange de La Vache qui Rit et la vache folle. Tout comme la mienne, d'ailleurs, et en même temps, en 2005. Moi je trouve cela fascinant. J'ai eu la permission de mettre la photo sur mon blog à condition d'ajouter un lien vers la ferme miniature. Allez-y, donc, regardez tous ces détails merveilleux dans les centaines de scènes de la vie cotidienne des jours anciens. On peut même visiter la ferme à Villiers-Fossard. Un détail qui a attiré mon attention: le lieu d'aisance ressemble beacoup à celui que nous avions sur notre ferme quand j'étais petite.

Et la vache s'appelle Charlotte.