16.9.07

Kehruukurssi

Lauantaina 15.9. opeteltiin kehruuta alpakkayhdistyksen kehruukurssilla Hämeenlinnassa (Hattulassa), Ylitalon tilalla. Paikalla oli kymmenkunta innokasta oppilasta.

Ensin opettaja Sari Varilo kertoi kehruun historiasta, välineistä ja kuiduista.

Sari Varilo

Rukeista puhuttiin aika paljon. Sarin mielestä perinnerukit voivat olla kauniita esineitä, mutta työrukkina nykyaikainen teollisesti valmistettu rukki on huomattavasti parempi. Sarilla oli myös viesti lampaankasvattajille: tuokaa Suomeen Jacob-rotuisia lampaita (linkki englanninkieliseen wikipedia-artikkeliin). Niiden villa on mainiota (kokeilin kerran pienen erän kehruuta) ja ulkonäkökin on hyvin mielenkiintoinen. Ei välttämättä kaunis.

Sitten opeteltiin lampaan villan karstausta käsikarstoilla, myöhemmin karstattiin myös alpakkaa karstamyllyllä. Teijan hoitamien Särkänniemen lampaiden villat olivat ihanan puhtaita ja roskattomia.

Karstausta, Teija keskellä

Sen jälkeen siirryttiin kehräämään värttinällä. Tyylejä oli monia.

Heli oli oikein tyytyväinen omaan lankaansa.

Valitettavasti en itse voi väittää, että olisin oppinut kehräämään värttinällä, vaikka opettaja selosti hyvin, mitä piti tehdä ja sai sen näyttämään todella yksinkertaiselta. Jonkinlaista rihmaa sain aikaiseksi, mutta en päässyt kiinni mitenkään kehräämisen rytmiin. Huono värttinä varmaan ;) Pelkään pahoin, että minulla on jonkinlainen asenneongelma. Meillä kotona Pohjanmaalla sanottiin aina, että värttinällä kehräävät vain itäsuomalaiset. Rukki on enemmän mun juttu.

Lounaan jälkeen (kiitos, kaima, ruoka oli todella hyvää!) siirryttiin rukkien ääreen. Kokeilin huvikseni paikalle tuotuja rukkeja. Niissä oli monia yllättävän hyviäkin rukkeja. Esimerkiksi Krissen (alpakkablogi) rukki, evakkoreissulta aikoinaan Suomeen kotiutunut, Pyhäjärven alueen rukki (okei, kehrättiin idässäkin rukeilla). Se oli todella tukeva ja pyöri kevyesti. Joku poikakin uskaltautui sitä kokeilemaan.

Krissen toimiva perintörukki

Vain Helin vanha perintörukki oli niin jäykkä, että en saanut sillä mitään aikaiseksi. Eikä saanut kurssin opettajakaan. Harvoin on kukaan ollut niin tyytyväisen oloinen moisia huonoja uutisia kuullessaan kuin Heli, joka sai näin "virallisen" luvan hankkia uusi rukki!

Heli ja minun Louëtini

Lopuksi puhuttiin vielä villan lajittelusta ja käytöstä. Sanna oli tuonut mukanaan puolikkaan alpakan satulaa.

Sari Varilo ja Sannan alpakan satula

Entäs sitten kurssin anti tällaiselle yrityksen ja erehdyksen kautta kehräämisen opetelleelle? En saanut sellaisia Ahaa!-elämyksiä kuin Heli. Muutama ahaa pienellä a:lla kuitenkin. Oli hyvä nähdä, että jotain olin tehnyt ihan oikeaoppisestikin. Oli myös hauska kuulla kokeneen konkarin suusta, että alpakkalankani olivat ihan kelvollisia. Paikalla olleissa rukeissa oli yllättävän hyviä yksilöitä omaan Suomaani (Kiikan rukkiin) verrattuna. Myös opettajan Ashford Joy oli miellyttävän helppo polkea ja hiljainen rukki. Silti pidän enemmän omasta Louët S45:stä, koska siinä on kaksi poljinta ja ns. delta orifice. Rukkini herättikin kovasti ihastusta kurssilaisten keskuudessa. Taitaa Villa Laurilan Auli saada uusia asiakkaita. Rukin hankintaa suunnittelevia kehoittaisin kuitenkin tutkimaan muitakin malleja ja miettimään omia tarpeitaan. Vaikka S45 on hyvä ja luotettava rukki, tekisi mieli jo toista rukkia ainakin langan kertaamista varten, sillä rukin rullat ovat ärsyttävän pieniä.

Ehdottomasti parasta oli tavata iso joukko kehruusta ja alpakoista innostuneita ihmisiä ja keskustella yhteisestä harrastuksesta sydämensä kyllyydestä. Myös tilan eläimet olivat elämys sinänsä. Oli Adolf-aasi ja arkoja alpakoita ja rohkeampia laamoja.

Krisse ja Adolf

Laamat

Alpakat

Koiranomistajana osasin lukea edes vähän elukoiden ilmeitä ja varsinkin korvien asentoja. Ei päässyt käymään niin kuin Heli-paralle, joka lähestyi laamaa vähän liian rohkeasti ja pääsi kokemaan laaman sylkäisyn.

Nenäliinaa tarvitaan

Pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa laaman kehruuta, ja se olikin yllättävän pehmeää ja miellyttävää kuitua.

Junaa odotellessa

Kovin vähän lankaa (Suri-alpakkaa) syntyi muuten tällä kurssilla, sekin Annelin kertaamaa.

Tuotos

3 kommenttia:

villasukka kirjoitti...

Elähän ole turhan vaatimaton, kyllä sinun lankasi olivat opettajankin mielestä upeita ja täydellisiä!!! Ja miten minä aina onnistunkin näyttämään valokuvissa niin hölmöltä ;)

Mic kirjoitti...

Pirkko, j'aime beaucoup tes petits lamas et alpagas mais je n'arrive pas à voir si c'est du feutre ou du tricot. En tout cas, ils sont adorables.

Pirkko kirjoitti...

Mic: du tricot à gauche, du feutre au milieu et à droite dans la 1ère photo

Eli eka kuvassa vasemmalla on neulottua alpakkaa. Keskellä ja oikealla takana huovutettua.

Lähetä kommentti