Vuoden viimeinen ilta

Tämä blogi ei ole oikein synkassa tosielämän kanssa. Mutta vielähän tässä ehtii muistella tätä vuotta.

Parasta oli tietysti kaikki harrastuksiin liittyvä: Ahvenanmaan taljanpainantakurssi ja syyskuun kehruukurssi alpakkatilalla. Sekä kaikki tapaamiset neulojien, kehrääjien ja lampaiden ja alpakoiden kasvattajien kanssa. Ei muuta kuin asiat tärkeysjärjestykseen siis ensi vuonnakin: aikaa harrastuksille enemmän ja työlle vähemmän (ei kukaan pomo tätä kuitenkaan lue).

Joulumarkkinat menivät kivasti: paljon ihmisiä, mutta ei liikaa, paljon neulovia tuttavia ja entisiä työkavereita poikkesi moikkaamassa, pari rohkeaa kokeili kehräämistä. En jaksanut panostaa yhtään markkinapaikan suunnitteluun ja ylöspanoon enkä edes tehnyt niitä varten käsitöitä. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi? - myynti olikin paljon parempi kuin viime vuonna. Laitoin myyntiin viimevuotisia käsitöitä, joista varsinkin hahtuvatossut menivät kaupaksi (viime vuonna ei juuri ollenkaan) sekä melkein viisi kiloa itsekehräämiäni lankoja (viime vuonna en yksinkertaisesti raaskinut luopua niistä). Hämmästyin itsekin, että kehrättyjä lankoja oli niin paljon. Ja aika paljon olen lankojani käyttänytkin sukkiin ja muihin käsitöihin sekä antanut eteenpäin. Tämä todistaa vain, että ei ole rukki ollut turhan panttina. Viisi kiloa lankaa tarkoittaa yli kymmentä kilometriä kehrättyä säiettä :o

Yksi pieni episodikin markkinoilla tapahtui. Meidän edessä, käytävän toisella puolella, oli osasto, jossa pari keski-ikäistä mieshenkilöä kaupitteli joitakin ikkunanpesusieniä ja silmälasien puhdistusainetta. En koko aikana oikein viitsinyt paremmin perehtyä heidän tarjontaansa, kun heti perjantai-iltana messupaikalle tullessa jäi heistä aika epämiellyttävä kuva. Tyhjäkäyttivät pakettiauton rotiskoaan meidän pöydän vieressä muutaman minuutin, yäk. No, heidän takanaan oli yksi nainen, jolla oli myynnissä käsitöitä kuten meilläkin. Hän piipahti vakoilemassa meidän pöytää ja kertoi, kuinka toinen noista herroista oli käynyt urputtamassa hänen tyttärelleen. "Kaiken maailman käsityöläiset tulee tänne kutomaan sukkaa. Eikö niillä ole omat messunsa? Menisivät sinne. Eivät ymmärrä, että jotkut tekee täällä tosiaan töitä." Ei tainnut miekkosilla oikein kauppa käydä tai sitten muuten tulopuoli jäi pienenlaiseksi. Sunnuntaiaamuna heitä ainakin näytti janottavan melkoisesti. Meidän asiakkaat kyllä muistivat kehua, että on se hyvä kun täällä on muitakin kuin noita rihkamakauppiaita (merkitsevä vilkaisu käytävän toiselle puolelle). Ja markkinapaikan kuulutuksissa paikalliset käsityöt muistettiin mainita, mutta mistään siivoustuotteista ei puhuttu. Sunnuntai-iltana, pöytiä purettaessa muistettiin vielä huudella sen toisen käsityöläisen kanssa toisillemme oikein isosti, että "ensi vuonna uudestaan" :)

Nyt täytyy taas alkaa kehrätä, kun koirat hermostuvat ilotulitteista ja kehruu rauhoittaa (koiriakin). Että ne jaksavatkin paukutella täällä nukkumalähiössä. Tänään tuli "kolmen kuninkaan" paketti Belgiasta, vaikkei loppiainen vielä olekaan: mustaa alpakkaa ja vähän kirkasvärisiä kiilteitä lankoihin ja blue faced leicester- ja shetland-rotuisten lampaiden villatopsia värjäyksiin. Työkaveri toi Nykistä kymmenen pussia KoolAidia ja täytyyhän niitä päästä kokeilemaan.

Les trois Rois Mages sont passés aujourd'hui, merci Florence ;)

J'ai commandé des fibres à filer, de la shetland et blue faced leicester, de l'alpaga noire, et un peu de glitz. C'est principalement pour la teinture car ma collègue vient de m'apporter des sachets de KoolAid de New York. Il faut que je les essaie dès que possible.

Je suis bien vivante bien que ce blog n'est pas en synch avec ma vie réelle. J'espère que cela changera l'année prochaine. J'ai fait ici un petit rapport en finnois du marché du noël qui a été beaucoup plus réussi que l'an dernier. En préparant mes produits pour le marché, je me suis rendu compte que j'avais plus de cinq kilos de fil à vendre. Sans compter les fils que j'ai utilisés pour tricoter des chausettes etc. Cinq kilos de fil à deux-trois brins, cela fait plus de dix kilomètres de fil à un brin :o

Maintenant il faut que je recommence à filer. Les chiens ont peur des feux d'artifice, et on est déjà comme en pleine guerre dans ce coin du monde.

This blog is seriously out of synch. I'll try to do better next year. That's nearly a promise. I've decided to concentrate more on all the happy things in life, such as my dogs and hobbies and meetings with people that inspire me. I wrote a short report on the Christmas market event in Finnish. It went much better this year economically. This time I was able to sell my handspun yarn for the first time. I counted that I had almost five kilograms of homespun yarn to sell. That makes some ten kilometres of single ply yarn, not counting the yarn I have used for knitting socks and other stuff and given away :o So, my expensive spinning wheel was not a bad investment, after all.

I have to get back to my spinning wheel now. The neighbours have started the fireworks, and my dogs are horrified. They relax when I start spinning, I noticed it a couple of years back. Great hobby, isn't it? What's more, I got a parcel from Belgium today, some really tempting fibres (shetland, BFL, black alpaca) for spinning and dyeing. My collegue went to New York and brought me ten packages of KoolAid. I can hardly wait till next weekend when I should be able to try dyeing with them.