Pimp my spinning wheel

Istuva Härkä ei ollut tointua hämmästyksestään, kun aloin tuunata rukkiani. Pitihän sitä kokeilla, kun viimeisimmässä Spin Off-lehdessä oli ohjeet, miten rukkia voi viritellä. Otin vähän siimaa, palan alumiinilankaa ja metallisia prikkoja ja voilà: rukissani on uusi, herkempi ja äänettömämpi jarrusysteemi. Tällä systeemillä tiedän tarkalleen, kuinka paljon kiristystä käytän kehrätessäni, sillä kiristystä säädetään painoja eli prikkoja lisäämällä. Mittasin vaa'alla, että yhdeksän prikkaa painaa noin 20 grammaa. Kolme prikkaa riittää antamaan sen verran vastusta, että lanka kiertyy rullalle vaivatta. Kertausvaiheessa voin lisätä yhden tai kaksi painoa. Tarkat ohjeet löytyy viimeisimmästä Spin Off-lehdestä. Koska Louëtini pyörä ei ole pystysuorassa, tarvittiin vielä lisäviritystä, jotteivät alumiinilanka ja painot hankaa pyörää vasten. Koalan muotoinen pehmoeläinklipsi, jonka aikoinaan sain Australiassa asuvalta ystävältäni, toimii siimanohjaimena. Vähänkö olen ylpeä tästä saavutuksesta.

On Friday night I surprised Sitting Bull by tuning up my spinning wheel a little bit. With some monofilament, a piece of aluminium wire and some washers, I made a new break system for my Louët S45 wheel. It works fine. It is more silent than the original metal wire, and enables me to adjust the tension by using washers as weights and know exactly how much tension I have when spinning a particular yarn. Therefore it is easier to reproduce same kind of yarn later. I found the instructions in the latest issue of the Spin Off magazine. Get it if you want to do the same. Since the wheel of the S45 is slightly slanted, I had to find a way to guide the monofilament and the washers so that they would not touch the wheel. I used a cute koala clip-on for that purpose. I must say I am proud of myself.

Rukilla syntyi vaihteeksi ohutta pitsilankaa shetlanninlammastopsista, jonka värjäsin luumun ja petroolin sävyillä. Teki mieli blingblingiä, joten karstasin mukaan vähän kimallelankaa, enkelinhiuksia, kuten niitä myös kutsutaan. Mukana on myös hieman mustaa alpakkaa. Sinkkulankaa eli yksisäikeistä. Shetlanninlampaan villalla on jännä taipumus pörhistyä, kun sen pesee. Vaikka kuinka ohutta yrittäisi kehrätä, niin pestynä langasta tulee kuitenkin kuohkeaa ja paksumman oloista. 110 grammaa, yli 600 metriä.

Some laceweigt singles on my wheel, for a change. This is the Shetland top I dyed a couple of weeks ago. I was in the mood for some bling, so I added some glitz and some black alpaca as well.

110 gr, 600+ m

Tänä iltana pitäisi lähteä peräti viikon työmatkalle länsirannikolle. Mietiskelin pitkään, mitä käsitöitä varaisin hotelliin, ettei se paljon puhuttu hotellikuolema pääsisi yllättämään. Rukin mukaan ottamisesta luovuin, en kestä mahdollisia työkavereiden kommentteja. Insinöörit! Aloitin uuden projektin, jossa pitäisi riittää haastetta viikoksi. Se on pyöreä pitsijakku (Cirkelkofta, Cirkeltrøje) Lene Holme Samsøen kirjasta Sticka romantiskt, modernt och kvinnligt. Huomasin, että tälle kirjalle on Ravelryssä oma tukiryhmä, Feminin strik knitters. Sain punaisen Fonty-mohairlangan aikoinaan vaihtona Ranskasta, kun lähetin sinne suomalaista villaa. Lankaa on niin paljon, että siitä riittäisi ehkä toiseenkin saman kirjan malliin. Puikkoina 5,5-milliset upouudesta Denise-setistä. Pienen harjoittelun jälkeen ohuenohuen pitsilangankin neulominen sujuu niillä helposti. Hintaansa nähden erinomainen ostos. Ei tarvitse enää ostella yksittäisiä pyöröpuikkoja.

Tonight I have to go to the west coast for a whole week on business. I needed something to do for the evenings in the hotel room. No spinning, since I would not like to listen to my dear young engineering collegues make fun of my dearest hobby. So I started the circular lace cardigan from Lene Holme Samsøe's book which I have in Swedish. I noticed there is a support group for the book on Ravelry, Feminin Strik Knitters, and some have already finished this garment.