28.7.08

Lomaprojekteja

Kiitoksia rekipeittokehuista! Välitin ne anopille, joka vaikutti hyvin tyytyväiseltä. Onhan kirjonnassa ollut aivan valtava työ. Mallin jäljentäminen tummalle villakankaalle ei ollut myöskään ihan yksinkertainen temppu. Mutta on se hieno seinälle ripustettuna. Joka päivä pysähdyn ihailemaan sen kuvioita.
Sisustus jatkuu. Karvaisten asukkien takia uutta sohvaa ei kannata hankkia, niinpä päällystin vanhoja uudella tavalla. Vanha hirsimökkitekniikalla tehty tilkkupeitto peittää yhtä sohvaa. Karvakansa poseeraa.




Okei, ei kovin kauan. Vamos sano Tori Amos, ja sitten mentiin. 
Nyt innostuin aloittamaan niistä tilkkupeittoa toisen sohvan päälle. Talon entinen asukas oli ompelija ja hän jätti varastoon isot kasat kankaita, joita olen käyttänyt tilkkuiluun.


Tästä pitäisi tulla ruusupeitto (inspiraatio saatu jostakin Suuren Käsityökerholehden vanhasta numerosta, jossa oli Juhannusruusut-niminen seinävaate), mutta nyt kun katselen kuvaa näytöllä, ei minun tekeleeni kovin ruusuiselta näytä. Pitää hieman tutkiskella tarkemmin ruusun anatomiaa. Hidasta tuo crazy quilt -tekniikka, vaikka toisaalta hauskaa, kun voi ommella surautella ilman mitään sääntöjä ja tarkkoja suunnitelmia. Pahoin pelkään vain, että aloitin taas yhden ikuisuusprojektin.
Ikuisuusprojekteista puheen ollen, tässä on toinen kandidaatti. Virkattu ylisuuri "Chanel-jakku" Menitasta aikoinaan ostettua halpaa mohairlankaa ja yhdeltä ystävältä saatua kiiltelevää viskoosilankaa. Idea oli ihan hyvä, alkuinnostus lupaava, mutta loppuunsaattamisen kanssa on ongelmia. Ensimmäinen hiha on tehty yli puolen välin. Hihojen jälkeen pitäisi vielä virkata kanttaus yltympäriinsä. Jos joskus saan tämän valmiiksi, niin väri, suuret ruudut ja kultalangan kimallus pitävät huolen, että tämän jakun käyttäjä ei jää huomaamatta.



Thank you for the compliments, I showed them to my mother-in-law and she was very pleased. She made an enormous job with the embroidery. Even transferring the design to the dark background must have been an ordeal. I would never have had the patience to finish a work like that. 


In this post, I'm showing an old quilt I made twenty years ago, and a new one I started this month. I'm having fun with the crazy quilt technique but because I chose a design that is pretty slow to make, I am starting to think my enthousiasm will soon fade away. Another project that risks to become an UFO is the chanelesque oversized jacket. I wanted to make something bold with my blue, turquoise and glitzy yarns, and started this checkered jacket. Now I am halfway done with one sleeve, and having serious doubts about the whole project. Maybe I am not that bold after all.


Merci pour vos compliments sur la broderie. Je les ai transmis à ma belle-mère et elle les apprécie beaucoup. Une broderie comme celle-là est un travail énorme; je n'aurais pas eu la patience de la faire. Même le transfert du dessin sur le tissu sombre a dû être très fastidieux. 
Dans ce billet je vous montre l'un de mes patchwork fait il y a presque vingt ans. Le patchwork a trouvé sa place sur un canapé du salon, pour le protéger contre les ongles et poils de nos chers amis à quatre pattes. Pour l'autre canapé, je viens de commencer un nouveau crazy quilt. J'aime beaucoup la technique crazy, mais ca prend un temps fou et j'ai déjà le sentiment que je vais m'ennuyer très vite avec la couture. La veste oversized, crochetée à la Chanel, risque de tomber dans la même catégorie de rejetés. Je l'ai commencée au debut de mes vacances, en pensant d'y noyer quelques fils bleus et turquoises. Au debut j'ai été enthousiaste, j'ai trouvé l'idée de cette veste géniale, mais arrivée aux manches, je commence à avoir des doutes. La grande taille, les couleurs vives, le glitz, les carreaux géants - est-ce vraiment mon style? 

2 kommenttia:

jeanne-marie kirjoitti...

Pourtant les coloris ont l'air très beau, mais c'est vrai que lorsque l'on ne se sent pas en accord avec l'ouvrage, soit il faut le donner, soit tout défaire !

milliini kirjoitti...

Mahtavaa että teet sen chanel-jakun... toivottavasti valmiiksi asti. Sanoo yks jolla on kuusikulmiojakku edelleen kesken...

Heh, meidän koira on noihin verrattuna ihan linssilude. Se alkaa aina poseerata kun ottaa kameran käteen. Ja tunkee aina kuvaan.

Lähetä kommentti