Tuoli

Jos olisin lintu, olisin melko varmasti käki. Pesänrakennusviettini on nimittäin olematon. Katselen kyllä sisustusohjelmia televisiosta ja kommentoin muiden valintoja kärkkäästi, mutta oman kodin laittaminen ei paljon jaksa kiinnostaa.

Nyt minua kuitenkin alkoi rassata mummun vanha tuoli. Se on mummun (isän äidin) veljen omin käsin sisarelleen nikertämä kihlajaislahja. Isän eno ei ollut tietääkseni mikään puuseppä, mutta äkkiäkös nuori pohjalaismies tuollaisen tuolin tekaisi. Tuoli on tukeva istuin ja paraatipaikalla sisäänkäynnin vieressä rakkaasta ihmisestä muistuttamassa. Tuolia käytetään lähinnä vain silloin kun laitetaan nyörillisiä kenkiä jalkaan, vaikka se on myös erinomaisen hyvä kehruutuoli. Neiti N:stäkin se on hyvää puuta, niinpä se otti joskus pienet maistiaiset tuolin toisesta poskesta. Tuolin päälle tekemäni kangaspehmuste ei ole koskaan pysynyt kunnolla paikallaan, vaan purujälki on irvistellyt alta. Eletystä elämästä muistuttamassa.

Mietin, mitä tuolille tekisin. Purujäljen korjaaminen vaatisi että istuimesta leikkaa palan pois ja korjaa sen puupalalla ja maalaisi koko tuolin uudestaan. Liian työlästä.

Suunnittelin jo tuolille päällistä tilkkutyötekniikalla, kun idea iski. Isoäidin neliöitä! Tietenkin. Mikä sopisi paremmin isoäidin perintötuoliin. Ja mikä olisikaan parempi kesäkäsityö virkkaushimoiselle. Selasin netistä kaikkia mahdollisia ruutumalleja, mutta en löytänyt mieleistäni. Niinpä tein oman sommitelman. Ruudut yhdistin vaaleammansävyisellä langalla reilusti näkyvin pistoin. Virkkaamalla oli tosi helppoa muotoilla päällinen istuimen (ja vanhan pehmusteen) muotoiseksi. Reunoihin virkkasin kujan nauhoille, joilla päällinen pysyy paikoillaan. Langat ovat aikaisemmin keväällä saamiani lahjoituslankoja, jotain takavuosien keinokuitua (dralonia, courtellea tai muuta yhtä hienoa eli aitoa muovilankaa). Vihreä on todella räväkkä perusvihreä, mutta tuolin oma vaaleampi sävy kesyttää sen ihan siedettäväksi. Tuoli nuortui silmissä. Olihan siinä mistä nuortuakin, melkein satavuotias istuin kun on.

To cut the long story short: granny squares for my Granny's chair.