Kolmen rukin loukusta

Vielä pari päivää sitten tilanne oli tämä. Rukit ovat kummia otuksia, pyrkivät lisääntymään kuin varkain. Meilläkin oli jo kolme: vanha, hieman kovia kokenut ja paikkailtu mutta vielä toimiva, kummin siskolta saamani Suoma-rukki, pieni ja moderni Louët S45 eli Lulu ja uusi tulokas, Majacraft Suzie Pro. Viimeksi mainittu tuli meille kaksi viikkoa sitten perjantaina Ranskasta.

Lauantaina Lulu matkasi Etelä-Pohjanmaalle uuteen kotiin. Minulla on ikävä pientä, kaunista teknorukkiani. Artek-rukkia, kuten joku sitä kutsui. Se on minusta nerokas kapistus, oikea insinööritaidon voimannäyte. Onneksi Lulu saa jatkossa kehräillä paljon alpakkaa, siitä se pitää!

Kun rukille löytyi yllättäen ostajaehdokas, en voinut vastustaa kauan mielessä kaihertanutta haavetta saada kokeilla jotain toista pystyrukkia. Kehrään paljon, joten pyrin valitsemaan tukevan työrukin, josta olisi iloa monta vuotta. Valitsin lopulta tuon Majacraftin mallin, kun eurooppalainen maahantuojakin sitä suositteli. Onhan se ihan hyvä rukki. Ensimmäisenä iltana kehräsin sillä jo togolaista puuvillaa, jota Sandrine lähetti rukin mukana. Olin kokeillut puuvillankehruuta kerran aikaisemmin ja todennut sen turhan vaikeaksi. Mutta. Minusta Suzie on iso ja ruma. Ihan samaa sanoi tyttö, kun näki rukin ensimmäisen kerran. Toinen suosittu Majacraft-malli, Rose, miellytti minun silmääni vieläkin vähemmän. Uusimmassa Pioneer-mallissa puolestaan epäilytti kestävyys.

Mutta eiköhän se tästä. Lankoja on syntynyt, vaikka rukin säädöissä onkin vielä tietysti opettelemista. Tyttökin muuten surautti Suziella lankaa heti ekalla istumalla, joten ei se mikään huono rukki ole. Alla malliksi samasta värjäyserästä kehrättyjä lankoja: vasemmalla hienoa yksisäikeistä blue-faced leicesteriä (520 m/50 g!) ja oikealla shetlanninlammasta mustalla hahtuvalla kerrattuna. Täytyy vain totutella tuohon ulkonäköön. Ja keksiä rukille nimi. Suzie ei sovi minun suuhun, Sussu on nössö, eikä muutakaan tule mieleen.

Just a few days ago, our living room looked like this. Three spinning wheels: the old traditional Suoma; Lulu, the modern Louët S45, and a brand new Majacraft Suzie Pro.

Now I'm suffering from separation anxiety. Someone wanted to buy my Louët S45 wheel, and I traded it for the new Suzie. It was supposed to be a rational choice: I was looking for a work horse of a wheel, had read so many positive reviews of the Majacraft wheels, and finally chose the most sturdy model. But. I think the new wheel is big. And ugly. Why not choose the Rose then? Because I like the more traditional model even less. And I was not sure about their newest model Pioneer, whether it is durable enough. I loved my Louët or Lulu as I called her. The design is simply ingenious and I had learnt to make all kinds of yarns with her. Luckily she found a good home, with lots of lovely alpaca fibre to spin.

Despite her disappointing looks Suzie will probably be a good spinning wheel once I get used to her. I even managed to spin some cotton that Sandrine sent me with the wheel the first night I tested the wheel. I had never managed to spin cotton before. Even the girl could spin some yarn when she first tried the new wheel. The yarns in the pic are some of my first test yarns: very fine BFL singles and a heavier thick-and-thin yarn from the same dye lot.

Vendredi dernier, j'avais trois rouets: le vieux modèle traditionnel ou Suoma, le petit Louët S45 ou Loulou, et le tout neuf Majacraft Suzie Pro. Maintenant Loulou est partie et je suis triste. J'adorais sa petite taille et son design que je trouvais simplement ingénieux. Je devrais être en extase devant le Suzie Pro mais je ne le suis pas. Je n'aime pas son look. Il est aussi trop grand à mon avis. J'essaie de penser que j'ai fait un bon choix, que c'est le modèle de rouet qu'il me faut, un rouet polyvalent et robuste, mais le petit Louët me manque terriblement. Heureusement que Loulou ait trouvé un foyer sympa et accueillant chez une éleveuse d'alpagas.

Il faut dire que je n'ai rien reprocher au Majacraft quand à son fonctionnement. J'ai appris très vite à le manipuler si bien que j'ai même pu filer un peu du coton togolais que Sandrine m'avait envoyé avec le rouet. Même la fille de 15 ans a su filer un fil assez fin à ce rouet. Il me faut donc oublier l'esthétisme et me concentrer sur l'essentiel, prendre la boeuf par les cornes. J'ai déjà fait quelques essais dont les deux fils dans la photo, un célibataire très fin et un fil à deux brins jaspé, issus du même bain de teinture.

Oi maamme ja Ja, vi elsker

Pakko näyttää kaikille nämä tänään postilaatikosta löytyneet ihanuudet: Utunan värimalleja! Teen kyllä noista hahtuvalangoista jonkin stressilelun, on ne niin pehmeitä ja suloisia. Vai koristelisinko langanpätkillä huovutetut tumput? En kyllä oikein pidä huovutetuista lapasista, mutta kun nyt olisi nämä langanpätkät. Hmm...

Utuna sent me samples of their yarns and wool tops. These yarns are so soft and the colours are so delicious that I want to make a little something to go with me all the time. A stress toy, keyring or bag charm? Or I could use them to decorate a pair of felted mittens. Only I don't like felted things so much. Hmm....

Utuna m'a envoyé des échantillons de leurs fils et mèches de laine. Ces laines sont si douces et les couleurs si sublimes que je voudrais en faire un petit quelque chose à m'accompagner tous les jours. Un jouet anti-stress, un bijou bag charm? Ou bien je pourrais décorer une paire de mouffles feutrées avec, mais je n'aime pas tellement les objets feutrés. Hmm...

Muuten mulla ei kyllä ollutkaan mitään asiaa. Paitsi että otin kuvia sienillä värjäämistäni villakikkareista ja onnistuin hävittämään ne kameran muistikortilta. Kele. Ja pesin norjalaiset olympialaislangat. Niistä tuli kuohkeaa, muhkeaa puserolankaa. Likaa lähti todella paljon, huuhdella piti ties kuinka monessa vedessä, värikin vaaleni hieman, mutta paino väheni vain 15 grammaa 985 grammasta.

It was my intention to write about the mushroom dyeing experiment today. But I managed to destroy all the pics. Damn. Then I washed the Norwegian wool yarn I spun for the Ravelympics. It came out nice and squichy, the colour changed a bit, too. There was a lot of dirt in it, I must say.

Si je n'avais pas réussi à faire disparaître toutes les photo des méches de laine que j'ai teint avec les champignons, j'en aurais écrit aujourd'hui. Moins intéressant: je viens de laver la laine norvégienne que j'ai filé pendant les JO. Elle était très sale, mais elle est devenue beaucoup plus gonflante et douce, un peu plus claire aussi.

Alli V.

Avasin lankakaupan! Lankaa pukkaa rukilta niin, etten millään ehdi niitä kaikkia neulomaan. Niinpä askartelin uuden blogin, joka on omistettu kokonaan lankakaupalle: Alli V. On siellä joskus vähän villojakin kehrääjille. Käykää katsomassa ja kertokaa, mikä ei toimi ;). Uskomatonta vääntöä Bloggerin kanssa. Vaihdoin uuteen blogipohjaan, kun ajattelin että uusi on parempi. Vain huomatakseni, että vanhan pohjan koodia olisi pystynyt hakkeroimaan paljon paremmin.

My yarn shop is open! I'm spinning so much that I could never ever knit, crochet or otherwise use all the stuff I am producing. So I made another blog, Alli V. Occasionally, I will be selling some fibres for spinners, as well. Please go and check it and tell me what's wrong or what I forgot to write about.

Je viens d'ouvrir une boutique en ligne pour mes fils filés main. Je ne pourrai jamais utiliser tous les écheveaux que je produis. Donc j'ai fait un nouveau blog, Alli V. Il y a des fibres à filer à vendre, aussi.

Markkinoilla

Pitkästä aikaa liikenteessä lauantaina. Ensin Seppälään kirpputorille, josta käteen jäi Jokanaisen käsityökurssi hamalta 70-luvulta (2 kansiota à 1.50€) ja yksi vaalea villapaita, jota uhkaa julma kokeilu ja karmea kohtalo tulla hukutetuksi väriliemiin (2€).

Sitten Ween Maan Wiljaa-markkinoille Jyväskylään. Jos kirpputorilla tuli säästettyä, niin pitihän markkinoilta ostaa jotain höpsöä, kuten tämä hurmaava huovutettu pässykkä (kotoisin Iisalmesta).

Eikä näköjään markkinareissua ilman lankaa. Tapasin kaksi keskisuomalaista lampaankasvattajaa, jotka olivat minulle uusia tuttavuuksia. Aholan lammastilan Terhillä oli myynnissä ah-niin-ihanaa kainuunharmaslankaa sekä nailonvahvikkeella että ilman. Molempi parempi. Samassa kojussa Röykkälän lammastilan Viola myi suomenlampaasta tehtyä hahtuvaa, itsevärjättyjä huovutusvilloja ja aivan ihananvärisiä luonnonväreillä värjättyjä lankoja. Hänellä oli myynnissä myös täällä harvinaista, norjalaisen rygjalampaan villasta tehtyä lankaa.

Rygja

Olin kuullut näistä lampaista ja tästä kasvattajasta jonkin yhteisen tuttavan kautta ja ennen kuin huomasinkaan, käsissäni oli ilmainen vyyhti ja olin lupautunut koeneulomaan rygjalangasta "jotain" ja testaamaan sen neulomisominaisuuksia. Neulotaan, neulotaan, mutta ensin täytyy saada alta pois työkaverin tilaamat perussukat, koko siro 45.

Teen niitä Pirtin Kehräämön nailonvahvisteisesta sukkalangasta. Minusta se on parasta sukkalankaa. Ja niin on muuten työkaveristakin. Ei kelpaa enää seiskaveikkasukat sen jälkeen kun hän kokeili suomalaisesta villasta tehtyjä sukkia. En ymmärrä, miksei tätä lankaa mainosteta ja markkinoida enemmän tänä ekolankojen luvattuna aikana. Värien kanssa joudun hieman taiteilemaan, kun en ole varma, miten eriväriset langat riittävät.

Visite de la foire agricole "Ween Maan Wiljaa" aujourd'hui. J'ai acheté un joli mouton feutré et quelques écheveaux de laine du mouton gris de Kaïnuu. Je suis très contente après avoir trouvé un élevage près de chez moi, à Toivakka. Et j'ai appris qu'il y a un autre élevage pratiquement à côté, à Leivonmäki, avec des moutons rygja, d'origine norvégienne. Leur site web me fait rêver: deux chalets à loyer absolument magnifiques, des cours de feutrage et de teinture naturelle, des randonnées dans le parc national d'à côté... Mais maintenant il me faut reprendre les aiguilles. Un collègue m'a demandé de lui faire une paire de chaussettes avec de la vraie laine finlandaise. Je crains de ne pas avoir assez de chaque couleur pour taille 45, je dois donc jongler un peu avec les fils. Dieu comme j'adore cette laine bio.

Nice day at the Harvest Fair today. I met two sheep breeders living in this area of whom I did not know anything before. The other one, Terhi, breeds grey Finn sheep (or Kainuu sheep) in Toivakka. I bought a couple of skeins of her yarn and she promised to keep me in mind when shearing her sheep this autumn. She shared the stand with another breeder from Leivonmäki, Viola. She felts and dyes her Rygja wool with natural dyes and has a very nice farm which is located in a natural parc. Their very nice chalets and the location (and the sheep) make me green with envy. But now I have to get back to my knitting. Plain old wool socks for a collegue of mine. I made him a pair of socks of Finnwool last year and now he says he cannot live without them. I sure love this yarn. I'm a bit worried, though, that I have not enough yarn for men's size 45 (UK 10.5, US 11.5), therefore the play with the stripes.

Twistin' & turnin'

Sain lisää lahjoituslankoja. Jee! Sain myös kerintälaitteen, jonka lahjoittaja lupasi minulle jo keväällä. Se ei ollutkaan ihan sellainen kuin olin kuvitellut. Varmaan tunti meni ennen kuin tajusin miten koko laitetta käytetään. Sillä voi nimittäin sekä kerrata ohuita lankoja paksummiksi taidelangoiksi että tehdä sieviä, sisältä purkautuvia keriä. Saadessani se oli kertausasennossa:

Mutta minähän halusin keriä lankaa. Virittelin lankoja vaikka miten päin, pujottelin erinäisistä rei'istä ylä- ja alakautta mutta tuo oikealla näkyvä häkkyrä oli aina edessä. Kuuklasin netistä laitteen nimellä käyttöohjeita, mutta sieltä selvisi lähinnä hinta. Laite on yli kaksikymmentä vuotta vanha, mutta erittäin haluttu ja hintapyynnöt ovat yli sata euroa! Respect. Ravelrystä löytyi viimein kuva Daruma Home Twisteristä, ja sen avulla osasin purkaa laitteen ja asentaa sen kerimisasentoon.

Samalla selvisi, että kertausasennon erikoislaite kieputtelee lankaan kierteen ennen kuin se kiertyy kartion ympärille keräksi ja takaa tasaisen lopputuloksen. Eikö ole hieno kapine? Vähän löysä kierre kuitenkin noissa kerratuissa langoissa rukin tekemään verrattuna.

Lahjoituslangoissa oli tällä erää paljon valmiiksi kerrattuja, paksuja lankoja. Ensimmäisestä kerästä aloitin Dulce-kauluria. Koirulaiset innostuvat aina tappelemaan kaikesta, mikä niiden ulottuville laitetaan kuten tämä kuvausta varten lattialle lepuutettu kauluri.

Lähikuva neulepinnasta ja löyhäkierteisestä, monisäikeisestä langasta, joka osoittautui aika haastavaksi neulottavaksi 6,5 millin puikoilla.

Got the rest of the yarn donation (didn't weigh it but it's several kilograms) and a ball winder/yarn twister. For free! I was expecting an ordinary ball winder, but got a Darume Home Twister. It may be over twenty years old but in perfect condition. When I got it, it was set for twist position. I wanted to wind yarn, and could not make the damned gadget work since the metal thing beside the cone made winding impossible. So I googled for instructions and found out that the current price for this gadget is over hundred euros! On Ravelry, I found some photos, based on which I was able to dismantle the thing and set it up for winding. It is perfect, I am so happy. I started a neck warmer (pattern: Dulce), using the homemade art yarn made with the Twister.

Un ancien collègue de la bibliothèque m'a donné des pelotes de laine en avril. Il ne savait que faire avec le stock de laine de sa mère décédée. Il m'avait vu sur le marché de l'artisanat et est venu me demander si j'accepterais de prendre les laines. Je n'ai pas trouvé d'excuse mais lui ai promis de les mettre en bon usage. (Ce qui est vrai, j'en ai utilisé pour le graffiti du Musée de l'artisanat). Il m'en avait promis davantage plus tard, ainsi qu'une pelotonneuse. Je les ai eu mercredi. Et ce n'est pas une coïncidence puisque le journal local avait publié un article sur le graffiti et notre groupe de tricoteuses mardi. Ce n'était pas une simple pelotonneuse, mais un Daruma Home Twister avec lequel on peut aussi tordre les fils (première photo). Je n'ai pas compris comment la régler pour faire des pelotes. En cherchant sur l'internet, j'ai d'abord appris que c'est un engin très convoité aujourd'hui même s'il date des années 80. Le prix monte jusqu'à 129 euros! Finalement j'ai découvert quelques photos sur Ravelry montrant c comment faire des pelotes (deuxième photo). Avec les pelotes données, j'ai déjà commencé une petite écharpe Dulce.

Alpakasta asiaa

[Edit: Poistin tekijän pyynnöstä hänen yhteystietonsa, koska julkaisua ei ole enää saatavilla. Kirjaston kautta kaukolainaksi voinee kysellä.] Kiitos raakavillan puretusvinkeistä! Nyt ei ehdi kokeilemaan, mutta toivottavasti liemet säilyvät käyttökelpoisina näillä keleillä muutaman päivän.

Olisi taas promootiojuttu. Viime syksyn kehruukurssilla tutustuin Anna-Reettaan, joka keväällä valmistui agrologiksi. Hän teki opinnäytetyönsä alpakan villan käsittelystä. Osallistuin tutkimukseen vastaamalla kyselyyn ja lupasin mainostaa opinnäytetyötä blogissani, kun tätä ilmeisesti lukee muutama kehruusta ja/tai alpakoista kiinnostunut. Tällainen meili tipahti postilaatikkoon vähän aikaa sitten:

Hyvä käsityöntaitaja!

Laadukas tuote alpakan villasta soveltuu myös allergikoille

Alpakan villaa on mahdollista jalostaa lukuisiin käyttökohteisiin ja villantuotantoa kannattaa kehittää Suomessa. Alpakan villasta tekevät erityisen sen harvinaisuus, hienolaatuinen kuitu ja luonnonkauniit värit. Alpakan villa soveltuu allergikoille, sillä se sisältää vain vähän allergeeneja.

Valmistuin Hämeen ammattikorkeakoulusta kesällä agrologiksi (AMK) ja opinnäytetyössäni Alpakka villantuottajana Suomessa olen selvittänyt, miten alpakan kasvattajat pystyvät vaikuttamaan alpakoidensa villan laatuun. Alpakan kasvattajan lisäksi villan elinkaaren vaiheisiin sisältyy keritsijä ja villan jatkojalostaja. Työssä on käsitelty erilaisia käytännönläheisiä vaihtoehtoja villan laadun varmistamiseksi. Laadukas tuote on haluttu jatkojalostajien keskuudessa, sillä huonolaatuista ja likaista villaa ei haluta ostaa.

Jatkojalostuksessa tarvitaan toimivaa yhteistyötä

Opinnäytetyössä on pureuduttu kohderyhmien kokemuksiin ja niiden perusteella esiin tulleisiin epäkohtiin. Selvityksen kohderyhmänä on toiminut alpakan kasvattajia, ammattikeritsijöitä, kehrääjiä, käsityönharjoittajia ja kehräämöjä. Työssä on esitelty myös alpakan villan jatkojalostusmahdollisuuksia Suomessa. Alpakan villaa on mahdollista jalostaa esimerkiksi kehräämällä, huovuttamalla ja värjäämällä tai lähettämällä villaa jalostettavaksi kehräämöön. Villan työstäminen valmiiksi tuotteeksi tarvitsee ammattitaitoa, johon tarvitaan käsityön ammattilaisia. Kun kaikkien tahojen yhteistyö on saumatonta ja villaa osataan käsitellä oikein, lopputuloksesta tulee laadukas.

Anna-Reetta Hosike

Myös Hämeen Sanomissa oli artikkeli tähän liittyen kesällä.

Tänä kesänä on tullut kehrättyä alpakkaa oikein urakalla. Kun kuvattomat postaukset on tylsiä, niin laitetaan muutama kuva.

Puhdasta Huacaya-alpakkaa Ranskasta ja pehmeää ohutta puserolankaa:

Ja Suri-alpakkaa: kutitustesti menossa (vähän kutittaa aluksi ja tuo ylenmääräinen pörröisyys harmittaa, mutta kiilto on upea - huivilanka-ainesta aivan ilmeisesti tai sitten tuo sopisi kudottuun kankaaseen, vaikka viittaan).

Väri-iloittelua valkoisesta alpakkatopsista (näitä pitää tehdä lisää!):

This time I'm promoting a Finnish study on alpaca :) And because picless postings are boring, here's a few pics of the alpaca fleeces and alpaca yarns I've spun this summer. The first is Huacaya alpaca from France, then a small trial skein of Suri yarn (very fuzzy, I guess I have to develop my technique a bit), and finally a colourful alpaca&wool yarn that I really like. Or liked, since a friend bought it. I've got some of that alpaca top left, I must dye and spin some more!

Cette fois-ci, je fais de la promotion pour une étude sur l'alpaga en finnois. Puisque les billets sans images sont ennuyeux, voilà quelques photos de mes toisons et fils de cet été. Comme Jeanne-Marie, je ne suis pas contente de mon premier essai sur le Suri. C'est un peu trop comme du mohair, je voudrais un fil plus lisse (comme Suri Alpaca Lace de Cherry Tree Hill). En revanche, je trouve le dernier écheveau rose très réussi, il faut absolument en faire plus!