Uutta pukkaa

Uusi huivi puikoilla: Dianna (ilmaisohje Ravelryssä). Ohje on aika haastava, mutta kaipa tämä tästä lähtee syntymään. Lankana luonnonväreillä värjättyä yksisäikeistä blue-faced leicester -rotuisen lampaan villaa, josta postasin aikaisemmin. Lanka on paikoitellen todella ohutta. "3 nurin yhteen silmukan takareunasta" saa neuloa melkein hengittämättä. Enkä edes tiedä, neulonko niitä silmukoita oikealla tavalla. Hällä väliä, tuskin valmiista huivista mitään huomaa. Konttineuleena neulottu pitsihuivi on vain niin mielenkiintoinen projekti, että ei voi olla kokeilematta.

Pottupainantaa :: Potato printing

Tämä oli hauskaa! Eka kerran eläessäni kaiversin perunasta leimasimen ja painoin sillä kuvioita paperille mustalla askartelumaalilla, jota sattui olemaan kotona iso purkillinen. Pari ensimmäistä leimasinviritelmää ei onnistunut, mutta kolmas pyörylä oli minusta hauska. Lisää väriä! -tapahtumassa kesäkuussa kuulin Viron Kartulitrüki Festivaalista ja sieltä kai jäi ajatus kaihertamaan. Nyt on kokeiltu sitäkin tekniikkaa.

Potato printing on paper bags. Idea from Estonian Potato Printing Festival.

McSheep

Tuikitarpeellinen pikaprojekti: huovutettu läppärinsuojus vanhasta Virosta ostetusta villatakista. Vuori on tiivistä pellavaa ("mankeliliinaa"). Vanha Singer-raasu kyllä protestoi kovasti paksujen saumojen ompelua vastaan, mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Tätä kun kanniskelee niin ei käsiä palele. Vain kiinnitysmekanismi puuttuu vielä, kun en ole keksinyt mikä olisi paras.

This laptop cover was a very quick project. I fulled an old Estonian cardigan in the washing machine and sewed a simple pouch with a linen lining. Very good for warming your hands as well. I still have to find a clever closure mechanism for this, hmmm....

Inspiraatiota metsästä :: Inspired by the forest

Tämä huivintekele on pyörinyt puikoilla kauan. Sitä on neulottu kesähelteillä ja vielä näillä viileillä syyskeleillä. Tai neulottu ja purettu. Elämänlanka on todella kätevä, kun sitä vain muistaa käyttää. Tein aluksi kaaviot ja kaikki ja aloin neulomaan niiden mukaan. Pieleenhän se meni. Sitten vain neuloin mitä mieleen juolahti, laskin välillä silmukat ja vertasin mallikerran silmukkamäärään ja hyvä tuli lopulta.

Lanka on ihanan pehmeää kotimaista Pirtin Kehräämön ohutta kampalankaa (110 tex x 2), jonka tuotanto ollaan lopettamassa), väri ruskehtavan harmaa ja sitä kului muutamaa metriä vaille 100 grammaa. 3,5 millin puikoilla neuloin. Alunperin minun piti tehdä sammaleenvärinen huivi, mutta tuo langan harmaa sävy on niin kaunis ja sopii minun väritykseeni niin hyvin, että huivi ei taidakaan joutua väripataan.

Inspiraationa huiviin on lähimetsä: kettujen tassut ja pöllönsilmät ja suuret siivekkäät. Suurin täällä päin lentelevä taitaa olla kalasääksi. Tavoitteenani oli tehdä ylhäältä aloitettava huivi, johon keskelle EI tule reikiä eli langankiertoja ja joka loppuu linnunsulkiin. Siinä onnistuin, mutta mittasuhteet voisivat ehkä olla paremmat. Metsäisiä lisäkuvia huivista tulee, kunhan sateet hellittävät.

This shawl has been on the needles for a long time. I have knitted and frogged, knitted and frogged this many times. I first charted the pattern on paper and tried to knit with the instructions. Nothing came of it, I always miscalculated the stitches and made errors. Frequent use of lifelines prooved to be very handy in this project. Then I let go and just knitted what came to my mind, just counting the stitches every now and then and estimating how the pattern repeats would fit. And the shawl came out pretty nice.

I used the good old Finnish worsted yarn from Pirtin Kehräämö again. It's a pity they are going to stop producing this weight of yarn (110 tex x 2), it is such a perfect yarn for lace knitting. I was going to dye the yarn to moss green but now that I look at the finished shawl I like the natural colour very much. I think I'll not dye the shawl after all.

The inspiration for the shawl came from the nearby forest which is a very exciting place with old spruce trees, elks, owls and many other wild animals. The stitches remind me of foxes, owls' eyes and big birds. I wanted to knit a shawl from the neck down with no holes or yarnovers in the middle and succeeded quite well, I think, although I am not totally happy with the proportions. More pics of the shawl in its natural habitat to come as soon as it stops raining here.

Outo

Terveisiä metsästä. Ei kukaan satu tietämään mikä ilmiö tämä on? Sieni/kääpä/jms joka näyttää vuotavan verta :o

Luxus

Hellettä on tänä kesänä pidellyt, mutta tämä tyttö varustautuu talveen. Näillä alpakkalapasilla ei pitäisi palella, tuli millaiset paukkupakkaset tahansa. Käsinkehrättyä lankaa meni 95 grammaa ja neulemalli on mukailtu 70 vuoden takaisesta Kotiliesi-lehdestä (muistaakseni).

Tein ensin erilliset rannekkeet ja loin uudet silmukat rannekkeen alta, koska taitetuista rannekkeista olisi tullut liian paksut tästä langasta. Nämä ovat ehdottomasti ylellisimmät lapaset, mitä olen koskaan tehnyt. Tuo alpakka on ihanan pehmeää. 

Olen viime aikoina harjoitellut rukilla pitkää vetoa. En ole varma, mitä termiä siitä käytetään Suomessa, englanniksi se on long draw tai woollen spinning. Vanhoissa kuvissa olen nähnyt villaa kehrätyn juuri tällä tavalla ja kehruunäytöksissä aina joku sanoo että "mummo venytti sitä villaa niin pitkälle aina kun kehräsi, ihme että lanka ei katkennut". Kehräsin käsinkarstatuista, ilmavista lepereistä ja vedin kuidun pitkälle, pitkälle, annoin kierteen nousta kuitua pitkin ja päästin vihdoin langan rullalle. Sillä tavalla saa aikaan ilmavaa, lämmintä, pörröpintaista lankaa.

Pitkäveto on perinteinen karstalangan kehruutyyli, kampalankaa tehdään lyhyellä vedolla (short draw tai worsted spinning), jota tähän asti käyttämäni kehruutyyli eniten muistuttaa (krhm, varma ehkä). YouTubesta löytyy tekniikasta videoita noilla englanninkielisillä hakusanoilla. Minulla oli käytössä Ester Perheentuvan neuvot vuodelta 1941 (sori kuvan huono laatu, se on skannattu valokopiosta, klikkaa isommaksi).

Haruni

Näin Hanurin niin monessa blogissa kevään kuluessa ja se näytti niin kauniilta, että minunkin oli ihan pakko tehdä se (linkki ohjeeseen Ravelryssä). Kun oli sopiva lankakin ostettuna eli Teeteen Elegant turkoosina. Tein kaksi ylimääräistä mallikertaa ja 50 gramman vyyhdistä jäi vähän ylikin. Helppo neulottava, mutta pingotuksessa styroxlevyn päälle oli mennä hermot. Siksi en taida tehdä toista.

Neuloin huivin 3,5 millin puikoilla, mutta minulla näyttää olevan aika löysä käsiala, silmukat venyvät aika rajusti. Ja monta virhettäkin lipsahti mukaan, mutta en jaksa niistä suuremmin välittää. Olen sitä paitsi oppinut aika näppärästi korjailemaan pudonneita/ylimääräisiä silmukoita.

Kuvaaminen on aina yhtä mielenkiintoista karvakaverien kanssa. Kateus on katoamaton luonnonvara. Tappeluhan siitä tulee aina ennen pitkää. Onneksi noissa kahinoissa ei käy kuinkaan.

Päivitin muuten metrimäärät sivupanelissa: puolitoista kiloa kehrätty ja puoli kiloa neulottu sitten viime eli kesäkuun päivityksen. Olen nauttinut helteistä pihalla karstaten ja kehräten. 

Edinburgh

Woolfest-reissulla tuli vietettyä neljä päivää Edinburghissa, jossa en ole aikaisemmin käynyt. Meille sattui hyvät säät, sopivan lämmintä ja sateetonta, joten mikäs siellä oli tallustellessa.

Varasimme majoituksen bed&breakfast-paikoista booking.comin kautta jo ennen matkaa, minä ensimmäisiksi öiksi ennen Cockermouthin matkaa ja Anu viimeiseksi yöksi. Anu kävi välillä vielä tapaamassa tuttaviaan Lancashiressä ja minä vietin yhden päivän ja yön yksikseni Edinburghissa. Hauskasti kaikki yöpaikat sattuivat sijaitsemaan keskustasta pohjoiseen Leathissä, saman ison puistoalueen vieressä. Bussilinja 25 tuli hyvin tutuksi. Bussilla matkustaminen oli halpaa: kertamaksu £1.30 ja 3 punnalla sai matkustaa päivässä niin paljon kuin ehti. Bussit olivat kaksikerroksisia, totta kai. iPhone-kännykkään sai ostettua 1,59 eurolla OffMaps-nimisen sovelluksen, johon latasin etukäteen Edinburghin ja Cockermouthin (oikeastaan Cumbrian maakunnan) kartat. Niistä oli kovasti hyötyä matkalla, koska nimensä mukaisesti sovellus toimi ilman verkkoa, ilmaiseksi, ja karttoihin oli merkitty turistille tärkeitä paikkoja kuten bussipysäkit ja pubit.

Princes Street

Kauppoja ja ostoskeskuksia tuli koluttua aika lailla. Varsinaisia lankakauppoja en etsinyt, mutta ainakin Jenners-tavaratalossa oli hyvä lankaosasto ja lankojen alennusmyynti menossa. John Lewisilla puolestaan oli kokoelma nyt hyvin muodikkaita puuvillaprinttikankaita, myös valmiina paloina. Säästelin rahoja ja matkalaukkutilaa villafestareita varten, joten vähillä ostoksilla selvisin. Aivan ykköslempikaupan löysin juuri Edinburghista: Ragamuffin (harmi kun niillä ei ole vielä nettikauppaa, linkki blogiin löytyy sivun alalaidasta ja siellä on joitakin kuvia heidän vaatteistaan). Silmään sattui Royal Milen varrella liike, jonka näyteikkuna oli somistettu aivan minun tyylisilläni vaatteilla ja vielä lempiväreissäni! Sisällä oli ties mitä mielenkiintoista. Aika kuvaavaa, että kun menin sisälle liikkeeseen, niin myyjä bongasi heti Hertta-liivini ja tuli oikein kehumaan sitä. Ragamuffin tarkoittaa muuten resupekkaa, ja sellainenhan se minun tyylini kieltämättä on. Kiva tietää että meitä ryysyläisiä on muuallakin.

Kun Skotlannissa oltiin, niin viskimuseossa piti tietysti käydä. Anu ei kyllä ollut erityisemmin innostunut viskistä, mutta niin vain kävi, että rouva maisteli viisi erilaista viskiä sillä reissulla ja osti viskiä kotiinkin. Lasihyllyissä oli esillä noin 3500 pulloa skottilaista viskiä. Meille esiteltiin Skotlannin neljä eri viskintuotantoaluetta, joilla kullakin on oma erityisluonteensa: Lowlands, Highlands, Speyside ja Islay ja maistatettiin yhtä single malt -viskiä kultakin alueelta. Minua miellyttivät eniten Highland-viskit ja Anua turpeiset ja tervaiset Islay-viskit.

Kaupungin siluettia hallitsee mahtava kukkula ja sen päällä linna, mutta sinne jätimme menemättä. Minulla on jokin ihme kiinnostus hautausmaihin aina ulkomailla käydessä. Tässä muutama kuva yhdeltä vanhalta hautausmaalta. Nurmikkoa täplittävät pienet valkoiset kukkaset ovat kaunokaisia. Ja puutarha oli tietysti viimeisen päälle hoidettu. Peribrittiläinen poimulehti-kurjenpolviyhdistelmä löytyi
kukkapenkistä.

Yhden päivän vietin myös kasvitieteellisessä puutarhassa, Royal Botanic Gardenissa. Jos asuisin Edinburghissa, siellä olisi kiva käydä piknikillä.

Mutta palataanpa lampaisiin. Niitähän näin jo meno- ja tulomatkalla Anun luona, Woolfestissä Cockermouthissa ja kaikkialla matkan varrella Skotlannista Pohjois-Englantiin. Edinburghin kaupungissakin näimme lampaita! Paljon näimmekin. Meillä oli nimittäin Anun kanssa paluulento sunnuntai-iltapäivänä ja siten koko sunnuntaipäivä aikaa Edinburghissa haahuiluun. Huomasin The Scotsman-lehdestä, että kaupungissa on viikonloppuna Royal Highland Show. Se on meikäläisen farmarinäyttelyn kaltainen tapahtuma, tosin paljon perinteikkäämpi, lehden mukaan se järjestettiin jo 170. kerran. Lehdestä luin, että näytillä oli 1000 nautaeläintä, 1500 lammasta ja 2500 hevosta! Niinpä nakkasimme aamulla laukut säilytykseen lentoasemalle ja kävelimme sieltä 20 minuutin päähän näyttelyareenalle.

Briteissä on muuten aika hankala löytää laukuille säilytyspaikkaa. Säilytyslokeroita ei ole asemilla terroristipelon takia. Eikä myöskään roskakoreja, mikä tuntui aika hassulta. Sen sijaan on niin paljon henkilökuntaa, että roskat häipyvät näkyvistä saman tien. Vain suurimmilla asemilla, kuten Edinburghissa Waverleyn rautatieasemalla ja lentokentällä on yksityisten hoitamat matkatavaroiden säilytyspalvelut. Laukut käytetään tietysti turvatarkastuksessa.

Olimme molemmat unohtaneet ladata kameran akut ja ne tyhjenivät juuri kun pääsimme näyttelyyn. Ehdin räpsäistä muutaman kuvan käsityönäyttelystä. Hienoja tweedkankaita, käsinkehrättyjä lankoja, lampaansarvista tehtyjä kävelykepin päitä, taidokkaita palmikkoneuleita ja ihania pitsihuiveja. Esillepano oli lievästi sanottuna perinteinen.

Näyttelyn mieleenpainuvimpia hetkiä olivat hevosvaljakkokilpailu, lampaankeritsemiskisa ja tietenkin kaikki ne tuhannet eläimet. Näin ylevä otus on hienovillainen Blue-Faced Leicester livenä.

Alla Bleu du Maine. Matkalta ostin pari Know Your Sheep -lammaskirjaa, joista Brittein saarten lammasroduista voi opiskella lisää.Lapsille tarkoitettuja, mutta hyvin hyödyllisiä aikuisillekin.